Ylijohtaja Mikko Spolander ja finanssiasiantuntija Ilari Ahola:
Kestävyysvajelaskelmien kritiikki ei osu maaliin

Valtiovarainministeriön kestävyysvajearvioista on viime päivinä esitetty kriittisiä arvioita. Arvioissa on kuitenkin kohtia, jotka kaipaavat oikaisua.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous & Yhteiskunta -lehden numerossa 1/2019 kirjoitettiin valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmista. Kirjoittajien mukaan VM:n julkisen talouden kestävyysvajelaskelmat perustuvat epäuskottaviin korko-oletuksiin, eivätkä arviot näin ole luotettavia. Kirjoitusta kommentoitiin myös Ilta-Sanomissa. Näissä arvioissa esitetyt kestävyysvajelaskelmia koskevat väitteet kaipaavat tarkennuksia.

Kestävyysvaje johtuu väestön ikääntymisestä

Kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, että julkisen talouden tulot eivät pitkällä aikavälillä riitä kattamaan julkisia menoja. Kestävyysvaje johtuu siitä, että väestö ikääntyy, ja se kasvattaa julkisia menoja. Talous & Yhteiskunta -lehden artikkelissa esiintyvät tutkijat kuitenkin sivuuttavat kritiikissään tämän kestävyyslaskelmien ytimen.

Tutkijat keskittyvät tarkastelussaan ainoastaan siihen, miten erilaiset oletukset valtion velan koron suuruudesta vaikuttavat julkisen velan kehitykseen. Tutkijoiden mukaan erilaisilla korko-oletuksilla voidaan vaikuttaa siihen, miten suurelta velkamäärä ja kestävyysvaje näyttävät. Korko-oletuksen muuttamisella ei kuitenkaan ole olennaista vaikutusta kestävyysvajearvion suuruuteen.

Korko-oletuksen muuttamisella ei ole olennaista vaikutusta kestävyysvajeeseen

Talousteorian mukaan pitkällä aikavälillä reaalinen korkotaso ylittää reaalisen talouskasvun. Valtiovarainministeriön kestävyyslaskelmassa julkisen velan reaalikorko kohoaa pitkällä aikavälillä kahteen prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen reaalisen korkotason oletetaan olevan 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU:lle oletettu 1,5 prosentin tuottavuuden kasvu. Euroaikana Suomen julkisen velan keskikoron ja EU:n talouskasvun ero on ollut 0,6 prosenttiyksikköä.

Jos oletusta julkisen velan reaalikorosta alennetaan, pitää johdonmukaisuuden nimissä alentaa myös oletusta pitkän aikavälin talouskasvusta sekä oletusta valtion, kuntien ja työeläkelaitosten saamista korkotuloista. Kun korko-oletukset muutetaan johdonmukaisesti, korko-oletuksen muuttamisella ei ole olennaista vaikutusta kestävyysvajearvion suuruuteen, sillä julkisen sektorin korkosijoitukset ovat merkittävät.

Vaikka kestävyysvajelaskelmissa julkisen velan pitkän aikavälin reaalikorko laskettaisiin nollaan, velkasuhde jatkaisi edelleen kasvuaan, koska ikäsidonnaiset menot kasvavat vuosi toisensa perään. Velka kasvaisi toki hitaammin kuin peruslaskelmassa, mutta julkisen talouden nettovarallisuus pienenisi likimain samaa tahtia kuin peruslaskelmassa. Julkisen talouden nettovarallisuuden kehitys kuvaa karkeasti sitä, mistä kestävyysvajeessa on kyse.

Lisäksi laskelmassa velan korko ei reagoi velan tasoon, eikä inflaatiovauhdilla ole olennaista merkitystä kestävyysvajelaskelmien kannalta. Tarkemmin kestävyysvajelaskelmia on kuvattu valtiovarainministeriön menetelmäkuvauksessa.

Korkojen ennustaminen on hankalaa

Tutkijat tuntuvat olettavan, että nykyinen keskuspankkien poikkeuksellisten rahapoliittisten toimien tarkoituksellisesti aikaansaama matala korkoympäristö olisi vuosikymmeniä pysyvä ilmiö. Ei tarvitse mennä kuin vuoden 2008 finanssikriisiä edeltäneeseen aikaan, jolloin valtion velan 10 vuoden nimelliskorko oli huomattavasti nykyistä korkeampi, yli 4 prosenttia.

Koska korkojen ennustaminen on hankalaa, ellei jopa mahdotonta, on ongelmallista sitoa kestävyysvajelaskelmien korko-oletus kulloiseenkin markkinanäkemykseen. Sen sijaan on luontevampaa tarkastella pidemmän aikavälin historiallisia keskiarvoja ja niiden suhdetta talouskasvuun.

Valtion lainojen keskimääräinen koronkiinnitysaika on Valtiokonttorin tietojen mukaan noin 5 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että on aivan hyvin mahdollista, että valtion velan reaalikorko kohoaa kahteen prosenttiin 2030-luvun alkuun mennessä, kuten kestävyysvajelaskelmissa oletetaan.

Tutkijat esittävät artikkelissa, että nyt markkinoilla havaittu 30 vuoden markkinakorko olisi ainoa oikea korko-oletus. Jotta tämä voisi pitää paikkansa, pitäisi koko Suomen nykyisen velkapotin olla saman tien sidottu 30 vuoden korkoon. Tällöin pitäisi kuitenkin arvioida sitä, millä korolla valtio saisi nykyisen velkapottinsa uusittua vuonna 2049 lainojen erääntyessä. Käytännössä näin isoja lainojen liikkeeseenlaskuja on mahdoton toteuttaa. Lyhyissä velkakirjoissa on matalampi korko, mutta rahoitusriski toteutuu jo melko pian.

Kestävyysvajeen laskentakaava on yleisesti hyväksytty

Lopuksi tutkijat esittävät, että yleisesti taloustieteessä tunnustettu julkisen talouden (yli ajan ulottuva) budjettirajoite ei olisi voimassa. He esittävät, että kestävyysvajelaskelman laskentakaavassa niin sanotun diskonttokoron pitäisi olla jokin muu kuin laajasti hyväksytty ja Euroopan komissionkin käyttämä julkisen velan reaalikoron ja talouskasvun erotus.

Palkansaajien tutkimuslaitos on itsekin tehnyt kestävyysvajelaskelmia. Laskelmissaan se on todennut, että Suomella on kestävyysvajetta, vaikka arvio onkin ollut muiden tahojen laatimia arvioita pienempi. Toivomme, että Palkansaajien tutkimuslaitos päivittää ja julkaisee omat johdonmukaiset kestävyysvaje- tai velkakestävyyslaskelmansa. Niiden pohjalta keskustelu julkisen talouden rahoituksesta ja sen kestävyydestä olisi hedelmällisempää.

Mikko Spolander

Osastopäällikkö, ylijohtaja
@MikkoSpolander

Ilari Ahola

Finanssiasiantuntija
@ilari_ahola