Hyppää sisältöön

Talouspolitiikan koordinaattori Lauri Kajanoja, neuvotteleva virkamies Antti Kekäläinen ja finanssineuvos Seppo Orjasniemi:
Muutos komission tavassa ennustaa Suomen julkista velkaa oli tarpeellinen

valtiovarainministeriö
Julkaisuajankohta 27.9.2024 13.17
Kolumni
Talouspolitiikan koordinaattori Lauri Kajanoja, neuvotteleva virkamies Antti Kekäläinen ja finanssineuvos Seppo Orjasniemi.

Euroopan komissio ei enää arvioi epäjohdonmukaisesti Suomen julkisen velan tulevaa kehitystä vaan ottaa eläkerahastojen ylijäämät huomioon. Ilman tätä korjausta EU:n uusien sääntöjen Suomelta edellyttämä sopeutus ei estäisi velka-asteen jatkuvaa kasvua.

EU:n uudet finanssipolittiiset säännöt edellyttävät, että jäsenvaltio pienentää velkasuhdettaan, jos se on suurempi kuin 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sääntöjen mukaiseen julkisen talouden sopeuttamisvauhtiin vaikuttaa se, miten Euroopan komissio tekee tulevaa velkakehitystä koskevat laskelmat. Suomen kohdalla näissä laskelmissa yksi tärkeä asia koskee sitä, miten käsitellään työeläkelaitosten ylijäämiä.

Suomen velka kasvaa nopeammin kuin alijäämien pohjalta näyttää

Suomen erityispiirre on, että lakisääteiset työeläkelaitokset luetaan osaksi julkista sektoria. Siten koko julkisen talouden alijäämää pienentää työeläkelaitosten ylijäämä, joka on seurausta eläkkeiden osittaisesta rahastoinnista. Tätä ylijäämää ei voi käyttää julkisen velan vähentämiseen.

Julkisen velan kasvu merkitsee valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden velkaantumista. Siten julkinen velka kasvaa Suomessa nopeammin kuin koko julkisen talouden alijäämän perusteella voisi päätellä.

Alijäämän ja velan muutoksen erotusta kutsutaan virta-varantokorjaukseksi. Omissa arvioissaan VM ennustaa jokaisen julkisen talouden alasektorin velanottotarpeen ja alijäämän erikseen, jolloin virta- ja varantokorjausta ei tarvitse ennustaa. Sen voi kuitenkin laskea valmiista ennusteesta.

Komission laskelmien aiempi epäjohdonmukaisuus on nyt korjattu

Euroopan komissio ei aiemmin huomioinut pidemmän aikavälin laskelmissaan Suomen erityispiirrettä, joka liittyy työeläkelaitosten ylijäämään. Laskelmien menetelmä on kaikille jäsenvaltioille sama 

Siten velkasuhde-ennusteissa velan pidemmän aikavälin kehitys aliarvioitiin systemaattisesti. Suomi kiinnitti huomiota tähän Suomen lain kanssa ristiriidassa olevaan seikkaan toistuvasti EU:n työryhmissä.

Samankaltainen pysyvä ero koko julkisen talouden alijäämän ja velan kasvussa on Luxemburgilla. Vuonna 2022 julkaistussa raportissa komissio arvioi Suomen ja Luxemburgin erityispiirteitä ja mahdollisia ratkaisuja.

Jäsenvaltiot hyväksyivät menetelmäkorjauksen helmikuussa 2024 talous- ja rahoituskomitean sijaistasolla. Menetelmämuutokseen johtaneet keskustelut käytiin virkatasolla jäsenvaltioiden teknisten asiantuntijoiden ja Euroopan komission kesken. Ne eivät olleet osa finanssipoliittisista säännöistä EU-tasolla käytyjä neuvotteluja.

Nyt komission käyttämä menetelmä ei johda systemaattiseen virheeseen velan tulevaa kehitystä koskevissa arvioissa. Se on linjassa muun muassa valtiovarainministeriön, Suomen Pankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston menetelmien kanssa.

Entisetkin säännöt edellyttivät velkasuhteen pienentämistä

EU:n entisetkin finanssipoliittiset säännöt edellyttivät velkasuhteen pienentämistä, jos se ylitti 60 prosentin rajan. Aiemmissa säännöissä velkasuhteen käsittelyssä ei ollut oleellista merkitystä sillä, tehtiinkö edellä kuvattua virta-varantokorjausta vai ei. Nykysäännöissä sillä kuitenkin on, koska sopeutustarve perustuu arvioon velan kehityksestä tulevaisuudessa.

Nyt virta-varantokorjauksen tekemättä jättäminen tuottaisi merkittävän systemaattisen virheen Suomen velkasuhteen tulevan kehityksen arvioissa. Seurauksena olisi, että sääntöjen Suomelta edellyttämä sopeutus ei todennäköisesti estäisi velkasuhteen jatkuvaa kasvua.

Nettoperusmenot sisältävät rahastoituihin eläkkeisiin liittyviä menoja

Suomen työeläkejärjestelmän käsittely näkyy EU:n finanssipoliittisten sääntöjen kokonaisuudessa myös siinä, miten lasketaan julkiset nettoperusmenot. Uusissa säännöissä seurataan jäsenvaltion keskipitkän aikavälin (finanssipoliittis-rakenteelliseessa) suunnitelmassaan asettamaa nettomenopolkua, jonka EU:n neuvosto on hyväksynyt.

Nettomenopolun asettamista rajoittaa komission velkakestävyysanalyysin pohjalta laskema viiteura. Sekä viiteurien että nettomenopolkujen asettamista ovat edeltäneet teknisen tason keskustelut jäsenvaltion ja komission välillä.

EU-lainsäädäntö määrittelee nettoperusmenot kaikille jäsenvaltioille samalla tavalla. Ne sisältävät myös osittain rahastoituihin eläkeisiin liittyvät menot. Tämän voi katsoa olevan Suomen kohdalla osin epäjohdonmukaista, koska työeläkerahastot eivät ole mukana viiteuraa määrittävässä velkakestävyysanalyysissä.

Työeläkemenot eivät nyt kasva juurikaan muita menoja nopeammin

Tällä nettoperusmenojen määritelmään liittyvällä asialla ei kuitenkaan ole juurikaan vaikutusta siihen, millaista julkisen talouden vahvistamista EU:n sääntöjen noudattaminen Suomelta vaatii. Tämä johtuu siitä, että kyseisten työeläkemenojen ei ennusteta kasvavan tulevina vuosina merkittävästi nopeammin kuin muiden julkisten menojen. Joidenkin vuosien päästä niiden odotetaan kasvavan jo muita menoja hieman hitaammin.

Valtiovarainministeriö arvioi lisäksi asiaa vuosittaisissa EU:lle toimitettavissa edistymisraporteissa. Jos kävisi niin, että Suomen kohdalla havaittaisiin raja-arvot ylittävä poikkeama uudistetun velkaperusteisen liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn puitteissa, komissio arvioisi velkakriteerin täyttymistä niin sanotussa 126. artiklan 3. kohdan mukaisessa raportissaan, jossa Suomi voisi nostaa työeläkemenot esiin merkittävänä poikkeamaa selittävänä tekijänä.

Näin ollen tällä hetkellä voidaan arvioida, ettei Suomen ole syytä pyytää juuri hyväksyttyihin EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin tästä syystä muutoksia tai poikkeuksia.

Lauri Kajanoja
Talouspolitiikan koordinaattori

Antti Kekäläinen
Neuvotteleva virkamies

Seppo Orjasniemi
Finanssineuvos, yksikön päällikkö