Selvitys
Valtionavustusten myöntäminen järjestöjen varainhankintaa varten on harkinnan arvoista

Monet järjestöt haluavat tehdä varainhankintaa, mutta kokevat, ettei niillä ole siihen tarvittavia resursseja. Järjestöjen varainhankinnan kehittäminen harkinnanvaraisten valtionavustusten avulla on yksi keino vahvistaa kansalaisyhteiskunnan resursseja.

Valtiovarainministeriö arvioi harkinnanvaraisia valtionavustuksia keinona tukea järjestöjen varainhankintaa ja sen kehittämistä. Valtiovarainministeriö julkaisi selvityksen 13. maaliskuuta.  

Varainhankinta haastaa ja palkitsee järjestöjä

Järjestötoiminta ja järjestöjen toimintaympäristö ovat muutoksessa. Järjestöt keräävät varainhankinnalla varoja varsinaista toimintaansa varten. Varainhankinta on niille myös keino varautua tulevaan. Vaikka varainhankinta ammattimaistuu, se on epävarmaa, eivätkä sen kehittämisen hyödyt synny välittömästi. 

Ihmisillä on halu auttaa. Järjestöjen varainhankinnalla kerättyjen varojen määrä on kasvanut viime vuosina, mutta Suomi on edelleen kaukana muista maista, jos tarkastellaan, miten ihmiset lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen. Vaikuttaa myös siltä, että edellytykset tehdä tuloksellista varainhankintaa tai varainhankinnan tulokset kasautuvat osalle järjestöistä.  

”Autonominen ja elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on tärkeä osa toimivaa oikeusvaltiota ja vakaata demokratiaa. Järjestöjen varainhankintaa on kehitettävä tavalla, joka sopii erilaisille järjestöille. Varainhankinnan kehittäminen ei vähennä järjestöille myönnettävän julkisen rahoituksen merkitystä”, selvityksen tehneen työryhmän puheenjohtajana toimiva neuvotteleva virkamies Niklas Wilhelmsson oikeusministeriöstä toteaa.  

Varainhankinnan kehittäminen vaatii aloitteellisuutta ja aktiivisuutta

Valtionapuviranomaiset myöntävät valtionavustuksia pääsääntöisesti järjestöjen varsinaiseen toimintaan. Raportin mukaan valtionapuviranomainen voi harkintansa mukaan myöntää järjestölle valtionavustuksen myös varainhankintaan käytettäväksi. Valtionapuviranomaisella on sitä varten käytössään erilaisia keinoja, joita arvioidaan raportissa.

Valtionavustuksen käyttötarkoituksen harkinnassa on arvioitava julkisten varojen käyttöä ja otettava huomioon reunaehtoja, jotka liittyvät valtionavustusten myöntämiseen. Lisäksi valtionavustuksen käyttöä koskevat erilaiset ehdot ja rajoitukset. 

”Kun valtionavustustoimintaa kehitetään, järjestöjen autonomiaan ja niiden toimintaedellytyksiin on tarpeen kiinnittää huomiota. Varainhankinnan kehittäminen valtionavustuksilla on yksi keino luoda järjestöille uusia mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa. Se vaatii järjestöiltä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta”, Wilhelmsson lisää.     
  
Selvitys perustuu pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman toimeenpanoon. Lisäksi se vastaa tehtäviin, jotka annettiin valtiovarainministeriön valtionavustushankkeelle rahapelitoiminnan tuotoilla rahoitettavien toimintojen rahoitusmallivalmistelussa.  

Lisätietoja: 
Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Mikko Lehtonen, puh. 0295 160 197, mikko.lehtonen(at)gov.fi