Ammattioikeuksien sääntely takaa asiakas- ja potilasturvallisuuden
Ammattioikeussääntelyn ydin on asiakas- ja potilasturvallisuus. Se on oikeushyvä, jonka turvaamiseksi on sallittua ja välttämätöntä niin rajoittaa kuin luoda edellytyksiä – siis säännellä.
Turvallisuussääntelyllä on aina merkittäviä kustannusvaikutuksia. Usein nämä vaikutukset nähdään välittöminä kustannuksina, jotka syntyvät esimerkiksi säädettyjen turvallisuus- ja sisältövaatimusten täyttämisestä, kuten vaikkapa siitä, että tietty työ vaatii tietyn koulutuksen ja osaamisen.
Sen sijaan voi olla vaikeampi hahmottaa turvallisuusääntelyä investointina, joka ehkäisee riskejä ja niiden korjaamisesta aiheutuvia merkittäviä taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia.
Turvallisuuskriittisillä aloilla, kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, ei voi olla ylisääntelyä. On vain erilaisia sääntelytapoja, joilla turvallisuutta varmistetaan ennakoivasti, toiminnan aikana ja sen jälkeen. Erot lähestymistavoissa liittyvät näiden keskinäiseen painotukseen sekä vastuunjakoon varmistusmenetelmien käytössä.
Jos haluamme joustavampaa tai mahdollistavaa sääntelyä, haluamme itse asiassa painotusmuutoksia. Päämäärä erittäin vahvasta asiakas- ja potilasturvallisuudesta on edelleen sama. Jos annamme esimerkiksi palveluntuottajille lisää harkintavaltaa tehtäviin soveltuvasta osaamisesta, meidän on samalla annettava työkaluja tähän harkintaan ja yhteiskuntana luotava edellytyksiä tämän osaamisen – erityisesti turvallisuusosaamisen - syntymiselle.
Vuosi 2025 käynnistyy ammattihenkilölainsäädännön uudistamisen seuraavalla vaiheella. Laajamittaiset, myös ammattien ja tehtävien asiakas- ja potilasturvallisuutta koskevat perusselvitykset valmistuvat vuoden alussa ja toimivat työmme pohjana.
Kun uudistuksen työryhmäkokoonpanot on asetettu, varsinainen säädösvalmistelu käynnistyy. Ensi töikseen ryhmät tarkistavat sen järjestyksen, jossa työ etenee.
Osin palvelujärjestelmän toimintakyky tarvitsee tuekseen kohdennettuja täsmätoimia jo nyt, ja näiden kanssa edetään viipymättä. Kokonaisuudistuksen selvitykset taas tarvitsevat laajaa sidosryhmäkeskustelua sekä vertaisarviointia niistä johdettavien uusien perusperiaatteiden asettamiseksi eli uusien painotusten tekemiseksi.
Jaska Siikavirta
johtaja
sosiaali- ja terveysministeriö