Ongelmallinen kolmiosuhde – perusturva, asumistuki ja toimeentulotuki

Asumistuki ja toimeentulotuki ovat osa monen pienituloisen tai perusturvan varassa olevan kotitalouden toimeentuloa. Perusturvaetuudet ja asumistuki on tarkoitettu kattamaan normaalit jokapäiväiset menot, kun taas toimeentulotuen tehtävä on täydentää niitä yllättävissä tilanteissa ja erityisissä menoerissä. Toimeentulotuesta on kuitenkin muodostunut perusturvan ja asumistuen pitkäaikainen täydentäjä. Tämä on yksi keskeinen sosiaaliturvan rakenteellinen ongelma. 

Perusturvaetuudet turvaavat toimeentulon niille, joilla ei ole työhistorian puutteen vuoksi oikeutta ansioturvaan. Perusturvaetuudet ovat yksilöllisiä etuuksia. Ne myönnetään ilman tarveharkintaa, kunhan syy kyvyttömyyteen hankkia toimeentulo työmarkkinoilta täyttyy: sairaus, työttömyys, työkyvyttömyys, lapsen saanti tai vanhuus. Työmarkkinatuen suomalainen erikoisuus on, että sen kestoa ei ole rajattu. Useimmissa maissa työmarkkinatuen tehtävää hoitaa toimeentulotuki. Joskus myös opintotuki, kotihoidontuki ja toimeentulotuki luetaan osaksi perusturvaa, ja perusturvan käsitteen käyttö onkin häilyvää. Perusturvan tasosta käydään jatkuvaa keskustelua ja perusturvan riittävyydestä tehdään lakisääteisen arviointi joka neljäs vuosi. (1)

Asumistuki on tarkoitettu pitkäkestoiseksi tueksi pitämään pienituloisten kotitalouksien asumiskustannukset kohtuullisena heidän tuloihinsa nähden. Tämän vuoksi asumistuki on kotitalouskohtainen ja tarvearvioitu: kotitalouden tulot, koko ja asuinkunnan vuokrataso vaikuttavat tukeen.  Pitkäkestoisena tukena asumistukeen on rakennettu kannusteet sekä työntekoon että kohtuuhintaiseen asumiseen. Kohtuuhintaiseen asumiseen kannustavat tiukat vuokrakatot ja asumismenojen omavastuu. Kannustimia työntekoon luovat loiva tulovähenteisyys ja suojaosat, joiden vuoksi asumistukea voi saada yhdessä pienten työtulojen kanssa. Työnteon kannustimia on haluttu määrätietoisesti parantaa, mikä on osaltaan kasvattanut asumistuen menoja ja saajien määrää.

Toimeentulotukea ilman kohtaamista

Sosiaaliturvalainsäädäntöön ei voida kirjoittaa kaikkia inhimillisen elämän tilanteita ja tarpeita. Siksi kaikissa kattavan sosiaaliturvan maissa on toimeentulotukea muistuttava etuus. Sen myöntämiseksi sosiaalityöntekijä selvittää, miksi kotitalouden tulot eivät riitä elämiseen. Työntekijä voi käyttää enemmän tai vähemmän tapauskohtaista harkintaa tuen myöntämisessä. Suomessa Kelan perustoimeentulotuki kuitenkin myönnetään ilman sosiaalityöntekijän tapaamista. Pääosin netin kautta myönnetyssä Kelan toimeentulotuessa tapauskohtainen harkinta on korvautunut käytännössä asumistuen myöntämistä muistuttavalla tarvearvioinnilla, joka perustuu kotitalouden tulotietoihin ja Kelan euromääräisiin ohjeistuksiin korvattavista menoista. Toimintatapa on kansainvälisesti poikkeuksellinen.  

Verkossa haettava toimeentulotuki on helpottanut niiden asiakkaiden asiointia, joilla toimeentulotuen tarpeeseen ei liity elämänhallinnan ongelmia ja joilla on riittävät resurssit verkossa tapahtuvaan asiointiin. Osa tuensaajista tarvitsisi myös sosiaalityön palveluja. Heidän tarpeensa ei välttämättä tule ilmi verkkoasioinnin aikana. Toimeentulotuki nykymuotoisena järjestelmänä tarkoittaa käytännössä sitä, että asiakkaalla ei ole velvoitetta tavata sosiaalityöntekijää toimeentulotuen saannin ehtona. Kun velvoitteita tapaamiseen ei ole, ei välttämättä onnistu esimerkiksi sen selvittäminen, miksi ihminen ei pysty hankkimaan omaa elantoaan. 

Toimeentulotuen kaavamaistumisen tahattomia seurauksia

Toimeentulotuen ja sosiaalityön eriytyminen alkoi Suomessa jo 1990-luvulla suurimmissa kaupungeissa ns. etuuskäsittelyn synnyn myötä ja huipentui vuonna 2017 toimeentulotuen Kela-siirtoon. Toimeentulotuen ”automatisoitumisen” tahattomana seurauksena siitä on tullut pienituloisimpien kotitalouksien asumistuen jatke, sillä toimeentulotuki korvaa asumistukea enemmän ja korkeampia asumismenoja. Asumismenot korvataan toimeentulotuessa käytännössä täysimääräisenä vähintään kunnan keskimääräiseen vuokratasoon saakka.  

Toimeentulotuen kaavamaistuminen ja muuttuminen pitkäaikaiseksi tueksi pahentaa myös kannustinongelmia. Toisin kuin työmarkkinatuessa, toimeentulotuessa on vain vähän kannustimia työntekoon, koska se on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi yllättäviin tai erityisiin menoihin. Viimesijaisena tukena toimeentulotuki ei ole vastikkeellista eikä sitä voida sanktioinnin vuoksi evätä esimerkiksi työstä kieltäytymisen vuoksi, ainoastaan alentaa määräajaksi. 

Umpikuja vai tulevaisuuden sosiaaliturva? 

Sosiaaliturvakomitea on määritellyt perusturvan, asumisen tukien ja toimeentulotuen muodostaman kolmion yhdeksi neljästä sosiaaliturvan keskeisestä ongelmakokonaisuudesta.  Sosiaaliturvakomitean jaostot yhdessä tutkijaverkoston kanssa tuottavat ongelmakokonaisuudesta selvityksen kevään aikana. STM:ssä työskentelee myös toimeentulotukilain uudistamista valmisteleva työryhmä, joka julkaisee loppuraporttinsa touko-kesäkuussa 2021. Työryhmän tehtävänä on antaa esitys siitä, kuinka toimeentulotukea uudistetaan jo tällä hallituskaudella.

Komitean pohdittavaksi tulee kevään aikana isoja sosiaaliturvan rakenteisiin ja arvovalintoihin meneviä kysymyksiä. Suomen kaavamainen perustoimeentulotuki istuu huonosti perinteiseen jakoon sosiaalivakuutuksesta ja sosiaaliavustuksesta. Kumpaan suuntaan toimeentulotuen roolia halutaan viedä, vai halutaanko kaavamaisesta toimeentulotuesta kehittää jotain kokonaan uutta? Helppoja ratkaisuja toimeentulotuen pitkäkestoisuuteen ei ole. Perusturvan ja toimeentulotuen päällekkäisyyden ongelma kietoutuu asumismenoihin ja niiden korvauksiin. Asumisen ja sen tukien ongelmien ratkaiseminen vaatii laajempaa asuntopoliittista keskustelua ja toimia.

Tunnettua sanontaa siteeraten, siitä on lähdettävä että tähän on tultu. Olemmeko maalanneet itsemme nurkkaan, josta on vaikea peruuttaa? Vai olemmeko tulevaisuuden sosiaaliturvan edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä? Suomi on jo asunnottomuuden torjunnan mallimaa maailmassa, mitä selittää osaltaan se, että käytännössä toimeentulotuki turvaa kaavamaisesti myös oikeuden omaan asuntoon. Voimme olla myös tulevaisuuden sosiaaliturvan mallimaa, jos meillä on malttia ja viisautta löytää tasapainoinen ja ennakkoluuton kompromissi ristiriitaisten tavoitteiden kesken. 

(1) Miksi Suomen perusturvan taso on jatkuvasti Euroopan neuvoston erikoissyynissä? Tervola, J; Ilmakunnas, I; Moisio, P (2019-04-09) http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019110636865

Pasi Moisio

Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja