Täytyykö sosiaaliturvan saamiselle olla jokin syy? - Tulevaisuuden sosiaaliturvan periaatteet päätetään syksyllä

Sosiaaliturvakomitea työstää syksyn aikana välimietintöä, jossa päätetään, millaista sosiaaliturvan pitkän aikavälin rakenteellista ja toiminnallista uudistusta komitea valmistelee toisella kaudellaan. Syksyn aikana onkin linjattava, millaiselle etuuksien rakenteelle ja niiden saamisen periaatteille tulevaisuuden sosiaaliturvaa rakennetaan. Komitean toimeksiannossa uudistukselle asetetut tavoitteet antavat suuntaa keskeisten valintojen tekemiseen niin rakenteen kuin yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien osalta.  

Toimeksiantonsa mukaisesti komitea on valmistellut myös osauudistuksia, joita voidaan toteuttaa jo komitean toimikauden aikana. Välimietinnössä linjataan näihin liittyvät esitykset lainvalmistelu- ja selvityshankkeista seuraavaa hallitusta ja hallitusohjelmaa varten. Tuleva hallitus voi ne halutessaan toteuttaa sosiaaliturvakomiteasta ja sen valmisteleman kokonaisuudistuksen vaiheesta riippumatta. Esitykset pohjautuvat komitean tekemään määrittelyyn sosiaaliturvan keskeisistä ongelmista sekä kannanottolinjauksiin siitä, mitkä todetuista ongelmista vaativat poliittisia toimenpiteitä. 

Välimietinnön tärkein tehtävä on linjata, mille periaatteille pitkän aikavälin sosiaaliturvauudistusta lähdetään rakentamaan komitean toisella kaudella. Suomen sosiaaliturva on muiden hyvinvointivaltioiden tapaan rakentunut vakuutuksena työn ja toimeentulon menettämisen riskien varalle, ja tätä vakuutusta täydentävät erilaiset kulujen korvaukset ja tarveharkintainen toimeentulotuki. Sosiaaliturvan nykyinen rakenne on muotoutunut sille asetettujen tavoitteiden pohjalta, ja sosiaaliturvan eri osat toteuttavat eri tavoitteita, tarkoituksia ja periaatteita. Onko komitea halukas muuttamaan näitä periaatteita? 

Nämä sosiaaliturvan keskeiset periaatteelliset valinnat ovat olleet esillä jo uudistusta valmistelleessa parlamentaarisessa TOIMI-hankkeessa: 

• Täytyykö ensisijaisen sosiaaliturvan saamiselle olla jokin syy (esim. lapsen saaminen, työttömyys, työkyvyttömyys), vai riittääkö pienituloisuus? Säilyykö sosiaaliturva siis syyperusteisena ja vakuutusluonteisena vai ei? Kehitetäänkö perusturvaa ja ansioturvaa samojen vai eri periaatteiden pohjalta? 
• Voidaanko ensisijaista sosiaaliturvaa täydentävää turvaa ja korvauksia kohdentaa niitä tarvitseville kotitalouskohtaisesti ja tarveharkintaisesti? (esim. asumistuki ja toimeentulotuki) 
• Voidaanko henkilölle asettaa velvoitteita sosiaaliturvan saamiseksi? (esim. työnhaku, opiskelu, palveluihin osallistuminen) 

Kun vastaukset edellä esitettyihin kysymyksiin on saatu linjattua, voidaan tulevaisuuden sosiaaliturvan ehtoja ja rakennetta lähteä suunnittelemaan. 

Pasi Moisio, tutkimusprofessori, sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja