Lakikieli valmistelijan ja kansalaisen näkökulmasta
Lait koskevat meitä jokaista. Meidän pitää ymmärtää niiden sisältö, jotta voimme täyttää velvollisuutemme ja päästä oikeuksiimme.
Hyvästä virkakielestä säädetään hallintolaissa, jonka mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Säädöskieli itsessään on virkakieltä, mutta lisäksi sillä on suora ja olennainen vaikutus kaikkeen muuhunkin hallinnon kielenkäyttöön ja sen laatuun, koska säädökset ovat viranomaisten kaiken toiminnan perusta. Viranomaiset tekevät päätöksiä ja antavat ohjeita lakien perusteella. Oikeusministeriön julkaiseman Lainkirjoittajan oppaan mukaan myös säädöksissä pitää käyttää yleiskielisiä ja yleistajuisia sanoja ja yksinkertaisia virkerakenteita.
Kaikista laintasoisista velvoitteista, ohjeista ja suosituksista huolimatta lakikieltä on usein vaikea ymmärtää. Kotimaisten kielten keskuksen ja Helsingin yliopiston Säädöskielen ymmärtäminen -hankkeessa (2023–2024) tutkittiin, miten erilaiset lukijaryhmät ymmärtävät säädöstekstejä ja mitkä säädöskielen ominaisuudet estävät ja mitkä puolestaan edistävät säädösten ymmärtämistä. Selvitys tehtiin kyselyillä, haastatteluilla ja käytettävyystutkimuksella. Tutkittavia ryhmiä olivat juristit ja muut asiantuntijat sekä maallikot.
Hankkeessa kävi ilmi, että juristit ymmärtävät säädöskieltä parhaiten, mutta hekin pitävät säädöksiä vaikeina ymmärtää ja raskaina lukea. Luonnollisesti ilman juridista koulutusta ymmärtäminen on vieläkin vaikeampaa. Lakien ymmärtämistä vaikeuttavat muun muassa pitkät ja mutkikkaat virkkeet, määriteketjut, kiilalauseet, vieraat termit sekä viittaukset toisiin lainkohtiin. Tällainen teksti kuormittaa työmuistia ja vaatii edestakaista lukemista. Siksi lakitekstien lukeminen on hidasta ja vaikeaa myös juristeille. Ymmärtämistä puolestaan edistävät lyhyet virkkeet, tutut sanat ja erilaiset luettelot.
Ymmärrettävä lakikieli lisää luottamusta ja tukee osallistumismahdollisuuksia
Vaikeasti ymmärrettävä ja monitulkintainen kieli synnyttää lukijassa kokemuksen, että teksti on tarkoitettu vain suljetulle asiantuntijajoukolle. Tällainen kokemus vieraannuttaa ja aiheuttaa torjuntaa. Vaikeaselkoinen kieli saa lukijan tuntemaan itsensä tyhmäksi, eikä kukaan halua kokea sellaista tunnetta. Vaikean lakitekstin aiheuttama kielteinen kokemus siirtyy helposti asiaan, josta ollaan säätämässä, ja laajemmin se voi johtaa ulkopuolisuuden kokemukseen ja kielteiseen suhtautumiseen koko oikeusjärjestelmää kohtaan. Näin säädöskieli vaikuttaa kansalaisten osallistumishaluun ja -mahdollisuuksiin, yhteiskunnalliseen luottamukseen, hallinnon hyväksyttävyyteen ja koko demokratian toimivuuteen.
Lakien vaikeaselkoisuus vaikuttaa yhteiskunnan ja hallinnon toimintaan paitsi suoraan myös säädösten perusteella laadittujen muiden tekstien kautta. Epäselvät ja monitulkintaiset lakitekstit kasvattavat tuomioistuinten ja muiden viranomaisten työmäärää ja lisäävät sekä julkisen hallinnon että yritysten kustannuksia. Säädösteksti siirtyy usein sellaisenaan myös kaikkiin muihin hallinnon teksteihin, kuten ohjeisiin ja päätöksiin, joita kansalaisten ja yritysten tulisi ymmärtää toimiakseen oikein. Esimerkiksi kuntien työntekijöillä ei useinkaan ole aikaa, rohkeutta tai osaamista muokata tekstejä selkeämmiksi.
Suomen väestö vanhenee, lukutaito heikkenee ja meillä on yhä enemmän ihmisiä, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi. Asiantuntijatkin ovat kiireisiä ja kuormittuneita. Aivan kuten rakennetun ympäristön esteettömyydestä, selkeästä ja ymmärrettävästä lakikielestä hyötyvät kaikki. Meidän lainvalmistelijoiden onkin tärkeää tunnistaa oma roolimme mahdollisimman ymmärrettävien alkutekstien tuottajina ja siten myös luottamuksen rakentajina ja eriarvoisuuden torjujina.
Laura Rantanen
erityisasiantuntija
Hyvän lain jäljillä -kolumnisarjassa liikenne- ja viestintäministeriön asiantuntijat kertovat, miten syntyy laadukas lainsäädäntö.
Osa 1: Lainvalmistelun laatu on oikeusvaltion perusta
Osa 2: Lainvalmistelun laadusta käytännössä