Ministeri Arhinmäki jakoi arkkitehtuurin, muotoilun ja taiteen valtionpalkinnot

?Suomessa koulutetut arkkitehdit ovat kautta aikojen menestyneet kansainvälisissä arkkitehtuurikilpailuissa. Monet tunnetuimmat arkkitehtitoimistomme ovat saaneet hyvän startin yhteisestä kilpailuvoitosta nuorina arkkitehteina. Kilpailujen merkitys arkkitehtuurille ja arkkitehdin työlle on siis huomattava. Toisaalta kilpailulla on tälle taiteenalalle myös vahingollinen vaikutuksensa. Tarkoitan nimenomaan hintakilpailuja, joissa hyvä suunnittelu ja laadukas arkkitehtuuri häviävät huonommalle ja halvemmalle?, sanoi kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki palkintopuheessaan Smolnassa.

?Muotoilun kenttä on laaja. Sanasta muotoilu tulee monelle mieleen ensimmäisenä kauniit esineet. Muotoilu on tietenkin myös kauniiden asioiden suunnittelua, mutta yhtälailla käytännöllisyyteen, kestävyyteenja ekologisuuteen huomion kiinnittämistä?, ministeri sanoi.

Taiteen valtionpalkinto on perinteisesti myönnetty uusille nouseville taiteenaloille, eri taiteenaloja yhdistävälle toiminnalle ja perinteisten taiteenalojen rajapinnoille sijoittuville toimijoille. ?Niin tälläkin kertaa, kun saaja edustaa performanssitaidetta. Performanssitaide on usein ymmärryksen, hyvän maun ja arjen kaikkien normien ulkopuolella. Performanssin tarkoituskin on hämmentää?, kuvaili Arhinmäki.

Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijaelimet, valtion taidetoimikunnat myöntävät valtionpalkintoja tunnustuksena kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistuneesta ansiokkaasta työstä tai pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta kunkin taiteen alan hyväksi.

?Valtionpalkintojen arvoa korostaa se, että kunkin taiteenalan ammattilaiset valitsevat palkinnonsaajat vertaisarvioinnilla. Valtionpalkinto on siis tunnustus myös oman alan parhailta asiantuntijoilta?, ministeri sanoi.

Arkkitehtuurin valtionpalkinto 2013

Valtion arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunnan palkintoperustelut:

Arkkitehdit Selina Anttinen (s.1977) ja Vesa Oiva (s.1973) edustavat nuoren arkkitehtisukupolven terävintä kärkeä. Anttinen ja Oiva ovat nousseet esiin arkkitehtuurikilpailujen voittojen avulla ja saaneet sitä kautta tärkeitä toimeksiantoja, kuten Poltinahon asuinalue Hämeenlinnassa. Sen pyöreät korttelit edustavat uudenlaista ja raikasta näkemystä asuntojen kaavoituksessa ja suunnittelussa.

Arkkitehtien läpimurtoteos on Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjasto Kaisa-talo, joka valmistui Helsingin Kaisaniemeen vuonna 2012, niin ikään arkkitehtuurikilpailun tuloksena. Kaisa-talo on saanut sekä asiantuntijoiden että suuren yleisön varauksettoman hyväksynnän ja suosion. Kaarevilla avauksilla koverretusta rakennuksesta opiskelijat ovat saaneet elämyksellisen ja inspiroivan oppimisympäristön.

Anttisen ja Oivan yhteisen toimiston AOA:n tuorein kilpailuvoitto on Wood City – puurakenteinen kortteli Helsingin Jätkäsaareen. Se edustaa uutta näkemystä ja muodonantoa puuarkkitehtuurin alueella.

Selina Anttisen ja Vesa Oivan edustama arkkitehtuuri on taiteellisesti ilmaisuvoimaista, käyttäjäystävällistä, kommunikoivaa, näyttävää ja veistoksellista. Heidän arkkitehtuurinsa sopeutuu olemassa olevaan ympäristöön sitä eheyttäen, mutta samalla tuo paikkaan uuden, tämän ajan lisän.

Muotoilun valtionpalkinto 2013

Valtion arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunnan palkintoperustelut:

Graafinen suunnittelija, kuvittaja, kuvataiteilija Aimo Katajamäki (s. 1962) ja sisustusarkkitehti Päivi Meuronen (s. 1967) ovat omalla alallaan ansioituneita suunnittelijoita, jotka toimivat myös työparina. Parin yhteistyöstä säteilee molempien vahva ja itsenäinen suunnittelijaintegriteetti, mutta myös yhdessä tekemisen voima ja ilo. Katajamäen ja Meurosen ideamaailmat risteytyvät työn kautta. Komea valas saattaa yllättää pienen taaperon päiväkodin kattoikkunan siilossa tai valtavat kalahahmot kiehtoa näyttelyvieraiden virtaa Shanghain maailmannäyttelyn paviljongissa. Useissa Meurosen piirtämissä interiööreissä Katajamäen luomat kuvitushahmot ja teemat ovat tärkeä osa tilaa ja elämystä.

Aimo Katajamäen vitaali, ilmeikäs ja laadusta tinkimätön visuaalinen ilmaisu on useille graafisen suunnittelun ystäville tuttu. Hänen kuvituksensa osana yritysten tai tapahtumien ilmettä nostavat viestinnän arkisen ja tavanomaisen yläpuolelle. Katajamäen ideoiden ja suunnittelun jälki tulee myös lähelle laajempaa yleisöä osana julkisten tilojen pintoja ja taidetta. Katajamäki on myös kuvanveistäjä, joka arkailematta on työstänyt useita perinteiselle graafikolle vieraita pintoja, materiaaleja ja prosesseja.

Päivi Meuronen on erityisen taitava julkisten tilojen suunnittelija. Hän pystyy luomaan värien ja materiaalien avulla harkittua tilaa, joka ottaa huomioon erityyppiset kohderyhmät ja tiloissa työskentelevät henkilöt. Meurosen työskentely osana arkkitehtuurin suunnittelutiimiä on tuottanut useita kokonaisvaltaisia teoksia, joissa arkkitehtuuri, rakennusten lähimiljöö ja sisätilat muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Meuronen on usean vuoden ajan työskennellyt JKMM-arkkitehtitoimistossa sisustusarkkitehtina. Hänen kädenjälkensä näkyy ja tuntuu useissa toimiston suunnittelemissa kohteissa, kuten Turun kaupunginkirjastossa (2007), Kirnu Paviljongissa (2010) Seinäjoen kaupunginkirjastossa (2012) ja Saunalahden päiväkodissa Espoossa.

Taiteen valtionpalkinto 2013

Valtion monialaisen taidetoimikunnan palkintoperustelut:

Irma Optimisti eli Irma Luhta (s. 1952) on suomalaisen performanssitaiteen uranuurtajia ja kentällä yli kaksikymmentä vuotta aktiivisesti vaikuttanut voimahahmo. Irma Luhta on toiminut performanssitaiteilija Irma Optimistina vuodesta 1989. Irma Optimisti muistetaan matematiikkaa, erotiikkaa ja instituutiokritiikkiä herkullisesti yhdistävistä performansseistaan 1990-luvulla, jotka jatkoivat ja kehittivät ansiokkaasti kansainvälisen feministisen performanssitaiteen perinteitä. Sittemmin Irma Optimistin performanssit ovat muuttuneet yhtäältä omaelämäkerrallisiksi, esimerkiksi hänen pohjalaista taustaansa koskettavasti luotaaviksi teoksiksi, ja toisaalta pelkistetyiksi kuvataiteen peruselementeillä työskenteleviksi, usein visuaalisesti näyttäviksi aktioiksi.

Irma Optimisti on esiintynyt lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla, ja ennen muuta järjestänyt sellaisia Suomessa. Vuonna 1999 hän perusti poikansa Lauri Luhdan kanssa Helsingin Kaapelitehtaan työhuoneelleen Là-bas -tilan, jossa suomalaiset performanssin tekijät pääsivät esiintymään yhdessä kansainvälisten vieraiden kanssa vuosittaisilla festivaaleilla. Vuonna 2010 Irma ja Là-Bas järjestivät ensimmäisen Là-bas -biennaalin Nykytaiteen museo Kiasmassa.

Irma Luhdan elämäntyön merkitys näkyy monella tasolla hänen taiteellisen työnsä ja valtaosin katoavien performanssiteostensa lisäksi. Yhtäältä hän on säännöllisesti tuonut kansainvälisesti merkittäviä performanssitaiteilijoita Suomeen ja siten luonut ymmärrystä siitä, miten perinteinen performanssitaide eri puolilla maailmaa on kehittynyt. Toisaalta hän on tarjonnut nuorille suomalaisille taiteilijoille eri puolilta maata tilaisuuden kokeilla ideoitaan kokeneiden tekijöiden rinnalla.

Lisäksi Irma Luhta on myös pitänyt huolta performanssitaiteen omaleimaisuudesta ja erityisyydestä suhteessa esitystaiteeseen ja muihin esittäviin, katoaviin ja yhteisöllisiin taidemuotoihin. Ennen muuta hän on omalla esimerkillään osoittanut, että taiteen harjoittamisen ja kuraattorina tai organisaattorina toimimisen yhdistelmä on tärkeä osa performanssitaiteilijan tapaa olla tekijä, teos ja levittäjä yhdellä kertaa.

Lisätietoja: erityisasiantuntija Kirsi Väkiparta, Taiteen edistämiskeskus, p. 0295 330724