Minister Arhinmäki delade ut statsprisen för arkitektur, design och konst

?Arkitekter som utbildats i Finland har genom tiderna rönt framgångar i internationella arkitekturtävlingar. Många av våra mest kända arkitektbyråer har fått en god start genom en gemensam tävlingsvinst som unga arkitekter. Tävlingars betydelse för arkitekturen och arkitekternas arbete är alltså stor. Å andar sidan har tävlandet även en negativ effekt på detta konstområde. Då åsyftar jag särskilt pristävlingar där en god planering och arkitektur av hög kvalitet förlorar mot något sämre och billigare?, sade kultur- och idrottsminister Paavo Arhinmäki i sitt tal i Smolna.

?Designens område är brett. Av ordet design kommer man lätt att tänka på vackra föremål. Design innebär naturligtvis också planerandet av vackra föremål, men i lika hög grad innebär det att fästa uppmärksamhet vid det praktiska, hållbara och ekologiska?, sade ministern.

Statspriset för konst har traditionellt beviljats till nya konstområden, verksamhet som sammanför olika konstområden samt till aktörer som placerar sig på gränsen för vad som kan beaktas som traditionella konstformer. ?Så även i år, eftersom pristagaren representerar performanskonst. Performanskonst befinner sig oftast utanför alla normer för förståelse, god smak och vardag. Det beror på att meningen med en performans är att förbrylla?, sade Arhinmäki.

Statsprisen inom olika konstnärliga områden beviljas av sakkunnigorgan vid Centret för konstfrämjande, statens konstkommissioner, som erkänsla för förtjänstfullt konstnärligt arbete under de tre senaste åren eller för långvarig och betydelsefull konstnärlig verksamhet.

?Statsprisernas värde förstärks av att professionella inom respektive konstområde väljer pristagarna genom kollegial utvärdering. Statspriset är alltså även en erkänsla från sakkunniga på det egna området.?, sade ministern.

Prismotiveringar (på finska):


Arkkitehtuurin valtionpalkinto 2013

Valtion arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunnan palkintoperustelut:

Arkkitehdit Selina Anttinen (s.1977) ja Vesa Oiva (s.1973) edustavat nuoren arkkitehtisukupolven terävintä kärkeä. Anttinen ja Oiva ovat nousseet esiin arkkitehtuurikilpailujen voittojen avulla ja saaneet sitä kautta tärkeitä toimeksiantoja, kuten Poltinahon asuinalue Hämeenlinnassa. Sen pyöreät korttelit edustavat uudenlaista ja raikasta näkemystä asuntojen kaavoituksessa ja suunnittelussa.

Arkkitehtien läpimurtoteos on Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjasto Kaisa-talo, joka valmistui Helsingin Kaisaniemeen vuonna 2012, niin ikään arkkitehtuurikilpailun tuloksena. Kaisa-talo on saanut sekä asiantuntijoiden että suuren yleisön varauksettoman hyväksynnän ja suosion. Kaarevilla avauksilla koverretusta rakennuksesta opiskelijat ovat saaneet elämyksellisen ja inspiroivan oppimisympäristön.

Anttisen ja Oivan yhteisen toimiston AOA:n tuorein kilpailuvoitto on Wood City – puurakenteinen kortteli Helsingin Jätkäsaareen. Se edustaa uutta näkemystä ja muodonantoa puuarkkitehtuurin alueella.

Selina Anttisen ja Vesa Oivan edustama arkkitehtuuri on taiteellisesti ilmaisuvoimaista, käyttäjäystävällistä, kommunikoivaa, näyttävää ja veistoksellista. Heidän arkkitehtuurinsa sopeutuu olemassa olevaan ympäristöön sitä eheyttäen, mutta samalla tuo paikkaan uuden, tämän ajan lisän.

Muotoilun valtionpalkinto 2013

Valtion arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunnan palkintoperustelut:

Graafinen suunnittelija, kuvittaja, kuvataiteilija Aimo Katajamäki (s. 1962) ja sisustusarkkitehti Päivi Meuronen (s. 1967) ovat omalla alallaan ansioituneita suunnittelijoita, jotka toimivat myös työparina. Parin yhteistyöstä säteilee molempien vahva ja itsenäinen suunnittelijaintegriteetti, mutta myös yhdessä tekemisen voima ja ilo. Katajamäen ja Meurosen ideamaailmat risteytyvät työn kautta. Komea valas saattaa yllättää pienen taaperon päiväkodin kattoikkunan siilossa tai valtavat kalahahmot kiehtoa näyttelyvieraiden virtaa Shanghain maailmannäyttelyn paviljongissa. Useissa Meurosen piirtämissä interiööreissä Katajamäen luomat kuvitushahmot ja teemat ovat tärkeä osa tilaa ja elämystä.

Aimo Katajamäen vitaali, ilmeikäs ja laadusta tinkimätön visuaalinen ilmaisu on useille graafisen suunnittelun ystäville tuttu. Hänen kuvituksensa osana yritysten tai tapahtumien ilmettä nostavat viestinnän arkisen ja tavanomaisen yläpuolelle. Katajamäen ideoiden ja suunnittelun jälki tulee myös lähelle laajempaa yleisöä osana julkisten tilojen pintoja ja taidetta. Katajamäki on myös kuvanveistäjä, joka arkailematta on työstänyt useita perinteiselle graafikolle vieraita pintoja, materiaaleja ja prosesseja.

Päivi Meuronen on erityisen taitava julkisten tilojen suunnittelija. Hän pystyy luomaan värien ja materiaalien avulla harkittua tilaa, joka ottaa huomioon erityyppiset kohderyhmät ja tiloissa työskenteleväthenkilöt. Meurosen työskentely osana arkkitehtuurin suunnittelutiimiä on tuottanut useita kokonaisvaltaisia teoksia, joissa arkkitehtuuri, rakennusten lähimiljöö ja sisätilat muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Meuronen on usean vuoden ajan työskennellyt JKMM-arkkitehtitoimistossa sisustusarkkitehtina. Hänen kädenjälkensä näkyy ja tuntuu useissa toimiston suunnittelemissa kohteissa, kuten Turun kaupunginkirjastossa (2007), Kirnu Paviljongissa (2010) Seinäjoen kaupunginkirjastossa (2012) ja Saunalahden päiväkodissa Espoossa.

Taiteen valtionpalkinto 2013

Valtion monialaisen taidetoimikunnan palkintoperustelut:

Irma Optimisti eli Irma Luhta (s. 1952) on suomalaisen performanssitaiteen uranuurtajia ja kentällä yli kaksikymmentä vuotta aktiivisesti vaikuttanut voimahahmo. Irma Luhta on toiminut performanssitaiteilija Irma Optimistina vuodesta 1989. Irma Optimisti muistetaan matematiikkaa, erotiikkaa ja instituutiokritiikkiä herkullisesti yhdistävistä performansseistaan 1990-luvulla, jotka jatkoivat ja kehittivät ansiokkaasti kansainvälisen feministisen performanssitaiteen perinteitä. Sittemmin Irma Optimistin performanssit ovat muuttuneet yhtäältä omaelämäkerrallisiksi, esimerkiksi hänen pohjalaista taustaansa koskettavasti luotaaviksi teoksiksi, ja toisaalta pelkistetyiksi kuvataiteen peruselementeillä työskenteleviksi, usein visuaalisesti näyttäviksi aktioiksi.

Irma Optimisti on esiintynyt lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla, ja ennen muuta järjestänyt sellaisia Suomessa. Vuonna 1999 hän perusti poikansa Lauri Luhdan kanssa Helsingin Kaapelitehtaan työhuoneelleen Là-bas -tilan, jossa suomalaiset performanssin tekijät pääsivät esiintymään yhdessä kansainvälisten vieraiden kanssa vuosittaisilla festivaaleilla. Vuonna 2010 Irma ja Là-Bas järjestivät ensimmäisen Là-bas -biennaalin Nykytaiteen museo Kiasmassa.

Irma Luhdan elämäntyön merkitys näkyy monella tasolla hänen taiteellisen työnsä ja valtaosin katoavien performanssiteostensa lisäksi. Yhtäältähän on säännöllisesti tuonut kansainvälisesti merkittäviä performanssitaiteilijoita Suomeen ja siten luonut ymmärrystä siitä, miten perinteinen performanssitaide eri puolilla maailmaa on kehittynyt. Toisaalta hän on tarjonnut nuorille suomalaisille taiteilijoille eri puolilta maata tilaisuuden kokeilla ideoitaan kokeneiden tekijöiden rinnalla. Lisäksi Irma Luhta on myös pitänyt huolta performanssitaiteen omaleimaisuudesta ja erityisyydestä suhteessa esitystaiteeseen ja muihin esittäviin, katoaviin ja yhteisöllisiin taidemuotoihin. Ennen muuta hän on omalla esimerkillään osoittanut, että taiteen harjoittamisen ja kuraattorina tai organisaattorina toimimisen yhdistelmä on tärkeä osa performanssitaiteilijan tapaa olla tekijä, teos ja levittäjä yhdellä kertaa.

Ytterligare information: specialsakkunnig Kirsi Väkiparta, Centret för konstfrämjande, tfn 0295 330724