Työryhmä: Uskontokuntien, koulujen, oppilaitosten ja kuntien yhteistyötä hyödynnettävä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin heikentynyt tila Suomessa on vakava. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä esittää, että eri uskontokuntien nuorisotyön osaamista hyödynnetään tilanteen parantamiseksi. Työryhmä luovutti ehdotuksensa tiistaina 25. helmikuuta liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvistille ja opetusministeri Anders Adlercreutzille.
Suurimmat uskontokunnat ovat tärkeitä nuorisotyön toimijoita sekä yhteistyökumppaneita kunnille, kouluille ja oppilaitoksille. Niistä erityisesti evankelisluterilaisella kirkolla on merkittävät resurssit, runsaasti koulutettuja kasvatuksen ammattilaisia ja paikka nuorten elämässä eri työmuotojen kautta.
Jotta uskontokuntien palveluksessa työskentelevät koulutetut ammattilaiset voisivat tukea lasten ja nuorten hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla, tarvitaan ohjeistusta siitä, miten he voivat toimia kouluissa, oppilaitoksissa ja kunnallisessa nuorisotyössä ilman uskontoon sitouttavaa sisältöä.
Yhteistyölle selvät pelisäännöt
Työryhmä korostaa, että yhteiskunnan eri toimijoiden tulee työskennellä määrätietoisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi tiiviissä, tavoitteellisessa ja suunnitelmallisessa yhteistyössä.
Toiminnan vaikuttavuuden vahvistamiseksi työryhmä suosittelee, että kuntien ja uskonnollisten yhteisöjen kasvatusalan ammattilaisten osaamista hyödynnetään nykyistä enemmän. On tärkeää, että yhteistyö ei sisällä uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttavia elementtejä. Yhteistyöhön liittyy uskonnonvapaudesta ja julkisen vallan katsomuksellisesta neutraalisuudesta johtuvia herkkyyksiä, jotka on huomioitava. Näitä seikkoja on käsitelty Opetushallituksen laatimissa ohjeissa.
-Työryhmän ehdotukset ovat tärkeä askel kohti lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamista yhteistyössä eri uskontokuntien kanssa. Mikään taho ei pysty yksin edistämään nuorten hyvinvointia ja tulevaisuuden näkymiä, vaan tähän työhön tarvitaan laaja valikoima keinoja. On tärkeää, että kaikki lasten ja nuorten kasvatus- ja hyvinvointityötä tekevät tahot toimivat yhteisen päämäärän hyväksi, toteaa ministeri Bergqvist.
Selvityksen mukaan kuntien, koulujen, oppilaitosten ja uskonnollisten yhteisöjen yhteistyö lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseksi on mahdollista jo nykyisen lainsäädännön puitteissa. Hyvää yhteistyötä tehdään nykyisin laajasti eri puolilla Suomea sopimuspohjaisesti. Evankelisluterilaisella kirkolla on käytössään kuntien kanssa kattavat yhteistyösopimukset.
-Yhteistyötä uskontokuntien ja koulu- ja nuorisotyön välillä on syytä tehostaa, etenkin kun esteitä yhteistyön lisäämiselle ei ole nykylainsäädännössä. On tärkeää, että yhteistyö on avointa ja suunnitelmallista, jotta saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset, sanoo ministeri Adlercreutz.
Paikalliset sopimukset avainasemassa
Työryhmä kannustaa edistämään paikallista sopimuskäytäntöä yhteistyön, suunnitelmallisuuden ja avoimuuden vahvistamiseksi. Paikallisen sopimuksellisuuden tukemiseksi on tarpeen laatia kaikkien eri uskontokuntien kanssa tapahtuvaa yhteistyötä koskeva mallisopimuspohja, joka huomioi kuntien ja uskontokuntien erilaiset käytänteet.
Yhteistyön periaatteet, rakenteet ja käytänteet kirjataan erilliseen sopimukseen ja myös tarvittaviin kuntien, koulujen ja oppilaitosten ohjausasiakirjoihin, kuten hyvinvointisuunnitelmiin, lukuvuosisuunnitelmiin sekä opetusta ja opiskeluhuoltoa koskeviin suunnitelmiin.
Yhteistyön tavoitteiden ja reunaehtojen läpinäkyvyyden varmistamiseksi sekä toimijoiden keskinäisen luottamuksen vahvistamiseksi yhteistyötä koskevan viestinnän on oltava oikea-aikaista, suunnitelmallista ja avointa.
Lisätietoja: Työryhmän puheenjohtaja, kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, puh. 0295 330 182
Uskontokuntien, hyvinvointialueiden, koulujen ja oppilaitosten yhteistyön kehittämisryhmän muistio