Näkökulma
Kohti luontopositiivista maailmaa?

Luontokadon pysäyttämisellä on kiire, mutta uhkakuviin perustuva viestintä ei ole aina luo innostusta ja toivoa, jota tarvitaan toimintaan. Käsite “luontopositiivisuus” on yleistynyt viime vuosina etenkin hallinnon ja yrityselämän strategioissa ja syykin on selvä: Käsite on jotain positiivista ja toivoa herättävää. 

Luontokato jatkuu kaikkialla maailmassa. Lukuisia lajeja uhkaa peruuttamaton sukupuutto. Elinympäristöjen määrä vähenee ja kunto heikkenee. Luonnon monimuotoisuuden tuottamat elintärkeätekosysteemipalvelut ovat niin ikään uhattuina. 

Joulukuussa YK:n biodiversiteettisopimuksen 196 osapuolta kokoontuvat Kanadan Montrealiin 15. osapuolikokoukseen (COP-15) neuvottelemaan siitä, miten luontokato pysäytetään ja luonnon monimuotoisuuden tila käännetään elpymisuralle. Luontopositiivisuus näkyy vahvasti kokouksen valmisteluissa ja esimerkiksi EU:n tähtäimessä on, että vuoteen 2030 mennessä maailman tulisi olla luontopositiivinen. Käsitteen määritelmiä kuitenkin näkee vain harvakseltaan. Mitä käsitteen taakse siis kätkeytyy?

Vältä, lievennä ja hyvitä haittoja

Luontopositiivisuudelle on olemassa erilaisia määritelmiä. Useiden kansainvälisten instituutioiden ja kansalaisjärjestöjen yhdessä tuottama naturepositive.org -sivusto tarjoaa tarkan ja käyttökelpoisen määritelmän luontopositiivisuudelle:

“Verrattuna vuoden 2020 lähtötasoon, meidän tulee pysäyttää ja kääntää luontokato vahvistamalla lajien, populaatioiden ja ekosysteemien kuntoa, runsautta, monimuotoisuutta ja palautumiskykyä niin, että vuonna 2030 luonto on näkyvästi ja todennetusti elpymisuralla.”

Määritelmä sisältää mitattavan tavoitteen (luontokadon pysäyttäminen ja kääntäminen), tavoitteelle määritellyn lähtötason (vuosi 2020) sekä selkeän aikaikkunan (10 vuotta, vuoteen 2030 mennessä). 

Määritelmä sisältää myös ajatuksen luonnon kokonaisheikentämättömyydestä. Tämä vaikealta kuulostava termi tarkoittaa yksinkertaisuudessaan siitä, että luonnolle haitalliset toimemme eivät kokonaisuutena - nettona - aiheuta luontokatoa. Kaikkea luonnolle haitallista toimintaa ei ole mahdollista eikä mielekästä lopettaa välittömästi. Yhteiskunnallista infrastruktuuria pitää rakentaa jatkossakin ja luonnonvaroja tarvitaan myös jatkossa.

Ensisijaisesti luonnolle aiheutuvan haitan tuottamista pitäisi välttää ja jos tämä ei ole mahdollista, tulisi haitta tuottaa mahdollisimman lievänä. Lievää suuremman haitan vaikutuksia voidaan pienentää esimerkiksi luonnon tilaa parantavilla toimilla paikan päällä tai lopulta kompensoimalla haitat tiettyjen periaatteiden mukaan muualla. Aiheutetut haitat tulisi siis hyvittää niin, että kokonaisvaikutus luonnon tilaan on positiivinen, luontopositiivinen.

Näin määriteltynä “luontopositiivisuus” alkaa jo muistuttaa käyttökelpoista työkalua. Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisäksi hyvin määriteltyjä, jaksotettuja ja resurssoituja toimenpiteitä sekä selkeää käsitystä siitä, miten toimet osaltaan ja yhdessä kertyvät luontopositiiviseksi tulokseksi. Edistymistä kohti tavoitetta on seurattava läheisesti ja sekä onnistumisista että epäonnistumisista on raportoitava avoimesti, jotta suuntaa voidaan tarvittaessa korjata. Luontokadon pysäyttäminen tulee olemaan valtavan vaikea tehtävä ja juuri siksi meidän tulee suhtautua tavoitteisiin ja toimeenpanoon tiukasti ja vakavasti.

Yhteinen määritelmä luontopositiivisuudelle puuttuu

Yleisimmällä tasolla luontopositiivisuudella voidaan myös tarkoittaa mitä tahansa toimia, joilla voidaan saada aikaan luonnon monimuotoisuuden kannalta myönteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi maailman talousfoorumin mukaan luontopositiivisuus tarkoittaa “planeettamme ja yhteiskuntiemme resilienssin vahvistamista luontokadon pysäyttämiseksi”. Etenkin monet yritykset ovat halunneet olla luontokadon pysäyttämisessä edelläkävijöitä, mutta yhteinen määritelmä luontopositiivisuudelle on toistaiseksi uupunut. Määritelmän epätarkkuudessa tai sen liudentamisessa piilee kuitenkin vaara, että mikä tahansa sinänsä positiiviseksi koettu käy, vaikka itse toimien vaikuttavuus jäisi lopulta vähäiseksi.  Luontokadon torjumisessa kaikki on kotiin päin, mutta mikä tahansa ei riitä. 

Suomen sekä muiden EU:n jäsenvaltioiden tavoitteena Montrealin luontokokouksessa on kunnianhimoinen ja toteuttamiskelpoinen lopputulos, jonka avulla olisi viimein mahdollista pysäyttää luontokato ja saavuttaa luontopositiivisuus. Joulukuun lopussa toivottavasti tiedämme, päätyikö maininta luontopositiivisuudesta mukaan päätösteksteihin, mutta huolellisesti määriteltynä luontopositiivisuus voi auttaa sekä luomaan paljon kaivattuja positiivisia mielikuvia että tarjoamaan toimeenpanon kannalta keskeisiä selkeitä tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen ei ole helppoa eikä ilmaista, mutta niissä epäonnistuminen ei saisi enää olla vaihtoehto.

Kirjoittaja