Mitä ravinteiden kierrätyksen avustuksilla saatiin aikaan?

Ravinteiden kierrätyksen ohjelmassa reagoitiin ajankohtaisiin kriiseihin ja suunnattiin lisäresursseja ruoka- ja energiaomavaraisuuden vahvistamiseen. Ohjelma saavutti näkyviä tuloksia, mutta haastavien tavoitteiden saavuttaminen vaatii vielä uusia keinoja ja vaikuttavuuden lisäämistä. Vuosille 2020–2023 tehty vaikutusarvio valottaa ohjelman onnistumista ja kehitystarpeita vaikuttavuuden lisäämiseksi.

Ympäristöministeriö on edistänyt vesien tilan parantamista tukemalla ravinteiden kierrätystä vuodesta 2012 lähtien. Ohjelman päätavoitteita ovat olleet ravinteiden kierrätyksen edistäminen sekä vesien ja meren tilan parantaminen. Ohjelmakaudella päätavoitteiden rinnalle nousivat pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan myötä huoltovarmuuden vahvistaminen sekä energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian edistäminen, joiden tukemiseen ohjelmalle myönnettiin lisäresursseja. 

Arvioidulla kaudella tuettiin yhteensä 55 investointi- ja kehityshanketta noin 25 miljoonalla eurolla. Energiahankkeita rahoitettiin noin 12 miljoonalla eurolla, jätevesien ravinnehankkeita noin 7,5 miljoonalla, biojätehankkeita yli 4 miljoonalla ja ravinnekierrätyksen symbiooseja noin 5,5 miljoonalla eurolla. 

Toimintaympäristö murroksessa

Ohjelmakaudella koetut kriisit muuttivat ruokajärjestelmän toimintaa. Lannoitteiden tuonti Venäjältä hyytyi, energian ja lannoitteiden hinnat nostivat maatalouden tuotantokustannuksia ja ruokaketjun huoltovarmuuteen herättiin EU:ssa. Samalla ilmastonmuutos jatkoi etenemistään lisäten haasteita myös vesien ravinnekuormituksessa. 

Tarve edistää ravinteiden kiertoa ja parantaa vesien tilaa ei ole poistunut. On painetta vauhdittaa toimia kansallisten ja eurooppalaisten tavoitteiden saavuttamiseksi kiertotalouden edistämisessä, vesien tilan parantamisessa, ilmastonmuutoksen hillinnässä ja huoltovarmuuden vahvistamisessa. Ravinteiden kierrätystä edistetään osana pääministeri Orpon hallitusohjelmaa painottuen etenkin Saaristomeren ravinnekuormituksen vähentämiseen. 

Ohjelmalla saavutettiin tuloksia, mutta systeeminen muutos vaatii enemmän 

Ohjelman hankkeilla saavutettiin pääosin tavoiteltuja tuloksia, ja vaikuttavuutta saatiin aikaan mm. ravinnekierrätyksen osaamisen ja energiatehokkuuden lisäämisessä. Muun muassa jäteveden lämmöntalteenoton ratkaisujen toteuttaminen eteni Suomessa aiempaa vahvemmin. Vaikeammin todennettavia, ja lyhyellä tarkastelujaksolla vähäisemmiksi jääviä olivat laajat, systeemistä muutosta edellyttävät vaikutukset, kuten vesien tilan parantuminen ja ravinnekiertomarkkinan muodostuminen.

Kehityskohtina arvioinnissa tunnistettiin hankkeiden osaamisen jakaminen sekä tulosten hyödyntäminen ja skaalaaminen. Ohjelmakauden monitavoitteisuus pirstoi rahoitusta erityyppisiin kohteisiin, mikä haastoi tavoitellun vaikuttavuuden syntymistä. Jatkossa tulisi selkeyttää rahoituksen tavoitteita, kehittää ravinteiden kierrätyksen mittaamista ja seurantaa, vahvistaa tulosten laajaa käyttöönottoa ja lisätä yksityisen rahoituksen mobilisointia. 

Avustuksiin lisää vaikuttavuutta

Vaikka panoksia ohjelmaan lisättiin tarkastelukauden aikana, ei yksi tukiohjelma voi saada aikaan valtavaa mullistusta etenkään yhdessä hallituskaudessa. Tyypillisesti Raki-hankkeissa parannetaan kierrätysravinteiden tarjontaa ja laatua kehittämällä niiden tuotantoprosesseja. Toimivan markkinan aikaansaaminen vaatii tuotannon lisäksi kuitenkin myös kysyntää, jonka muodostuminen edellyttää toimintaympäristöä, joka ohjaa kierrätysravinteiden käyttöön neitseellisten ravinteiden sijaan. On syytä pohtia, millaisilla ohjauskeinoilla voisimme vaikuttaa tarjonnan lisäksi ravinnearvoketjun muihin osiin.

Kun Ahti-ohjelmassa jatkamme ravinteiden kierrätyksen edistämistä, tarkennamme avustushakujen tavoitteita, kehitämme hankkeiden vaikuttavuuden seurantaa ja edellytämme tulosten hyödyntämisen suunnittelua jo hakuvaiheessa. Kevään 2025 haun keskiössä on ravinteiden kierrätyksen lisääminen laadukkaina, haitattomina materiaaleina ja ravinteiden kohdentuminen oikeille alueille. Jäteveden käsittelyn energiatehokkuushankkeet jäävät jatkossa taka-alalle, koska niihin liittyvä muutos on jo lähtenyt vahvasti liikkeelle.

Avustukset eivät yksin riitä – tarvitaan uusia ohjauskeinoja

Valtion avustukset ovat alkuvaiheessa hyvä keino tukea muutosta, mutta pitkällä aikavälillä toiminnan täytyy olla markkinaehtoista. Samaan aikaan on tarkasteltava, miten ohjausta voitaisiin vahvistaa lainsäädännöllä. Sääntelyä viedään kuitenkin Suomessa juuri nyt vesien ravinnekuormituksen kannalta huonompaan suuntaan, kun fosforiasetuksen lantapoikkeuksesta pyritään tekemään pysyvää. Maatalouden kustannusten nousua ei tulisi pyrkiä välttämään toimilla, jotka vaarantavat Saaristomeren ravinnekuormituksen vähentämisen ja vesien hyvän tilan saavuttamisen. 

Lainsäädännön lisäksi on syytä pohtia myös muita ohjauskeinoja viemään ravinnemarkkinaamme kohti kiertotaloutta. Kansallisesti asetetut kierrätysravinteiden käyttötavoitteet ja ei enää jätettä -kriteerien määrittäminen voisivat osaltaan vauhdittaa kierrätysravinnemarkkinan syntymistä. Nykyinen EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ei tehokkaasti edesauta kierrätysravinteiden käyttöä, ja tätä on tärkeää parantaa uuden CAP-ohjelman valmistelussa. Myös käyttöosuus- tai jakeluvelvoitteen ja vaikutusperusteisten tukien laajempaa käyttöä tulee selvittää. Jälkimmäisestä yhtenä esimerkkinä on maa- ja metsätalousministeriön 2024 käynnistämä biokaasulaitosten ravinnekiertotuki, jossa tukea maksetaan kierrätetyn fosforimäärän perusteella hyödyntäen tarjouskilpailua. 

Uusien keinojen käyttöönotto ei varmasti tule olemaan yksinkertaista ja helppoa. Muutokselle on kuitenkin tarve niin resurssien käytön kuin vesien ja Saaristomeren näkökulmastakin. EU:sta tulevat velvoitteet voivat pakottaa muutokseen, mutta jo sitä ennen on syytä hyödyntää mahdollisuudet vahvistaa asemaamme ravinnekierrätyksen edelläkävijänä ja viedä ravinnetaloutemme vesien kannalta kestävälle tasolle.  

Kirjoittajat