Unionin tuomioistuimen tuomio koskien oleskelulupahakemusta
Unionin tuomioistuin antaa torstaina 6. joulukuuta tuomionsa kahdessa suomalaisessa ennakkoratkaisuasiassa, jotka koskevat kolmannen valtion kansalaisen oleskelulupahakemusta ja mahdollisuutta perheenyhdistämiseen tilanteessa, jossa hakijan aviopuolison huollossa on lapsi, joka on unionin kansalainen. Asioissa on kyse etenkin unionin kansalaisuuden perustavan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 ja 21 artiklan tulkinnasta.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO) vireillä olevissa pääasioissa on kyse siitä, vaikuttaako kolmannen valtion kansalaisen oleskelulupahakemuksen epääminen välittömästi hakijan Suomessa asuvan aviopuolison huollossa olevan lapsen, joka on unionin kansalainen, mahdollisuuksiin tosiasiassa käyttää pääosaa unionin kansalaisuudesta johtuvista oikeuksistaan, toisin sanoen voiko kolmannen valtion kansalainen johtaa oikeuden maahantuloon aviopuolisonsa huollettavana olevalle unionin kansalaiselle SEUT 20 ja 21 artiklan mukaan kuuluvista oikeuksista.
KHO on esittänyt unionin tuomioistuimelle molemmissa asioissa kaksi ennakkoratkaisukysymystä, joilla se pyrkii selvittämään ensinnä, onko SEUT 20 ja 21 artikla esteenä sille, että kolmannen valtion kansalaiselta evätään oleskelulupa toimeentulon puuttumisen vuoksi tilanteessa, jossa tämän aviopuolisolla on huollossaan lapsi, joka on unionin kansalainen. Toiseksi KHO tiedustelee, onko asioissa mahdollisesti merkitystä seikoilla, jotka liittyvät henkilöiden perhetilanteeseen, mm. asumiseen yhdessä.
Suomi on asiassa esittämissään kirjallisissa huomautuksissa katsonut ensisijaisesti, ettei SEUT 20 tai 21 artikla ole esteenä kolmannen valtion kansalaisen oleskeluluvan epäämiselle pääasioissa esillä oleva kaltaisissa tilanteissa. Oleskeluluvan epääminen ei johda siihen, että hakijan aviopuolison lapsi, joka on unionin kansalainen, ei voisi tosiasiassa käyttää pääosaa unionin kansalaisuuteen liittyvistä oikeuksistaan. Kyseessä oleva tilanne ei Suomen näkemyksen mukaan kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, joten oleskeluluvan epäämisen ei voida katsoa olevan ristiriidassa myöskään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklassa tarkoitettujen oikeuksien ja erityisesti unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 8 artiklassa tarkoitetun perhe-elämän suojaa koskevan oikeuden kanssa.
Mikäli unionin tuomioistuin katsoisi pääasioiden tilanteiden kuuluvan unionin oikeuden soveltamisalaan, Suomi katsoi kirjallisissa huomautuksissaan toissijaisesti, ettei SEUT 20 tai 21 artiklasta taikka unionin perusoikeuskirjan 7 artiklasta tai EIS 8 artiklasta kuitenkaan voida johtaa pääasioiden hakijoille oikeutta oleskeluluvan saamiseen. Tällainen tulkinta laajentaisi unionin kansalaisuudesta oikeuksia johtavien henkilöiden piiriä suhteettomasti ja tavalla, jota unionin perusoikeuskirjassa ja EIS:ssa turvattu perhe-elämän suoja eivät edellytä. Toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta Suomi katsoi, ettei henkilöiden perhetilanteeseen liittyvillä seikoilla ole merkitystä asian arvioinnissa.
Unionin tuomioistuimen tuomiot ovat luettavissa unionin tuomioistuimen verkkosivuilta osoitteesta www.curia.europa.eu yleensä niiden julistamispäivänä iltapäivän aikana. Tapaus löytyy asianumerolla yhdistetyt asiat C-356/11 ja C-357/11, O. ja S.
Lisätietoja: yksikön päällikkö Joni Heliskoski, ulkoasiainministeriö, p. 09 1605 5709