Presidentti Ahtisaaren muistosanat valtioneuvos Holkerin muistotilaisuudessa

valtioneuvoston viestintäosasto
Julkaisuajankohta 27.8.2011 10.30 | Julkaistu suomeksi 3.12.2014 klo 8.14
Tyyppi:Puhe -

Ystävän menettäminen on aina raskas koettelemus. Vielä raskaampaa on lähiomaisen menettäminen. Vaikka nämä ovat yksilön kohtaamia koettelemuksia joskus koko kansakin tuntee menettäneensä jotain arvokasta. Valtioneuvos Harri Holkeri kuuluu niihin suomalaisiin, joiden merkitys ja arvo suomalaiselle yhteiskunnalle on kirkastunut vuosi vuodelta.

Harri Holkerin elämäntyön pääpaino oli kotimaan asioissa. Hänen uransa oli pitkä ja se osui maamme kannalta vaiherikkaaseen ajanjaksoon. Tuo ura on vakuuttava osoitus siitä, että politiikassa voi menestyä suoraselkäisyydellä ja avoimella rehellisyydellä. Sen ei tarvitse merkitä asenteellista jäykkyyttä eikä kyvyttömyyttä tarkistaa kantaa silloin kun tosiasiat muuttuvat.

Uuden kannan ottaminen ja uusien tosiasioiden tunnustaminen vaatii usein enemmän rohkeutta kuin vanhaan pitäytyminen. Holkeri ymmärsi sen, että politiikassa voi samaan aikaan olla monia erilaisia tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Silloin on tehtävä valintoja, ei taktisin vaan ajassa kauan vaikuttavin perustein. Sellainen ristiriitaisten tavoitteiden vyyhti oli EEC-sopimuksen aikaansaaminen ja ankaran kritiikin kohtaaman presidentinvaalin poikkeuslain säätäminen. Tärkeintä oli turvata maan hyvinvoinnin pitkän aikavälin perusta.

Suomalaiset tunsivat Harri Holkerin ennen muuta sovinnon rakentajana. Hänen avarakatseinen suhtautumisensa toisin ajatteleviin teki mahdolliseksi laajapohjaisen poliittisen hallituksen muodostamisen. Se sattui ajankohtana, jolloin Suomen toimintaympäristössä tapahtui perinpohjaisia muutoksia. Neuvostoliiton radikaalit reformit, Euroopan talousyhteisön muuttuva rooli ja Suomen oman talouselämän kiihkeät muutokset ennen lamaa ja sen alettua loivat vaikeasti hallittavan tilanteen.

Oli todella tarpeen, että tuolloin Suomessa oli laajapohjainen, yhteistyökykyinen hallitus. Sen toimintakyvyn takasi hallituksen pääministerin, Harri Holkerin luottamusta herättävä, vakaa persoonallisuus. Kaikki tiesivät ja myönsivät sen, että Holkerin toiminnan ylin tavoite oli Suomen edun ajaminen.

Vaikka Suomi oli Harri Holkerille isänmaana aina kaiken toiminnan lähtökohta, se ei merkinnyt ahdasta nurkkapatriotismia. Jätettyään poliittiset kotimaan tehtävät hän oli valmis ottamaan vastaan hankalia, vaarallisia ja äärimmäisen vaativia kansainvälisiä tehtäviä, kun hänen velvollisuudentuntoonsa vedottiin. Erityinen merkitys oli hänen toiminnallaan Pohjois-Irlannissa aseleposopimuksen aikaansaamiseksi. Suruviestin saavuttua Pohjois-Irlantiin totesi maan oikeusministeri David Ford: ”Pohjois-Irlannin kansan kiitollisuudenvelka Harri Holkerille on suunnaton.” Samassa hengessä puhuivat myös kriisin entiset osapuolet arvioidessaan Holkerin elämäntyötä. Arvonantoa, kiitollisuutta. Harri Holkerin rinnalla Pohjois-Irlannin kriisin ratkaisussa toiminut amerikkalainen senaattori George Mitchell on pyytänyt minua välittämään tässä tilaisuudessa oman osanottonsa.

Toimiminen Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajana oli merkittävä kunnianosoitus Holkerille. Hän ei ottanut tätäkään tehtävää vain muodollisuutena. Hän pyrki omin aloittein tehostamaan YK:n yleiskokouksen toimintaa keventämällä turhia muodollisuuksia ja korostamalla tehokkaan ja täsmällisen toiminnan arvoa.

Kosovo, tehtävistä kaikkein vaikein ja vaativin, oli Harri Holkerille kohtalokas urakka. Hänen voimansa ehtyivät ja hänen terveytensä kärsi vakavasti sen työtaakan ja vastuun alla mitä pitkään jatkunut aseellinen konflikti merkitsi. Hän tiesi toimeen ryhtyessään edessä olevan tehtävän vaikeudet. Mutta se ei estänyt häntä yrittämästä parastaan.

Seurasin läheltä monia Harri Holkerin toiminnan vaiheita. Ne ominaisuudet, joita kaikki me hänen kanssaan työtä tehneet erityisesti arvostimme oli Holkerin tinkimätön rehellisyys. Hänen sanansa piti. Hänen lupauksensa oli aina luotettava. Nämä ovat piirteitä, joita osataan kunnioittaa niin kansallisessa kuin myös kansainvälisessä toiminnassa. Ne ovat myös uskottavan rauhanrakentajan välttämättömiä hyveitä.

Kunnioittavat viestit ja surunvalittelut sekä monien tärkeiden tiedotusvälineiden arviot Harri Holkerin elämäntyöstä osoittavat, että hän oli saanut aikaan jotain sellaista merkittävää, jota emme vain me suomalaiset muista kiitollisuudella, vaan myös monet muut kansat.

Parasta mitä yhteiskunnallinen johtaja voi jälkeensä jättää on seuraamisen arvoinen esikuva. Sen mittapuun mukaan Harri Holkeri on antanut meille vaalimisen arvoisen perinnön.