Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio tahdosta riippumatonta hoitoa ja lääkitystä sekä hallinto-oikeuden suullista käsittelyä koskevassa asiassa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on 9.12.2025 antanut Suomea koskevan tuomion tahdosta riippumatonta hoitoa ja lääkitystä sekä hallinto-oikeuden suullista käsittelyä koskevassa asiassa. EIT katsoi yksimielisesti, että oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen koskevaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 5 artiklaa oli loukattu, kun hallinto-oikeudessa ei oltu järjestetty suullista käsittelyä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon määräämistä koskevassa asiassa. EIS 8 artiklan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) ja 13 artiklan (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) osalta EIT ei ottanut valitusta tutkittavaksi.

Asiassa valittaja oli määrätty tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon. Valittajan mukaan häntä oli hoidon aikana myös lääkitty tahdosta riippumatta. Valittaja valitti hoitoon määräämisestä ja lääkitsemisestä hallinto-oikeuteen. Valittaja vaati valituksissaan suullisen käsittelyn järjestämistä hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset ja valittajan suullista käsittelyä koskevat vaatimukset, eikä tutkinut lääkitystä koskevia vaatimuksia. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asioissa valituslupaa.

Valituksessaan EIT:lle valittaja vetosi EIS 8 ja 13 artiklaan väittäen ihmisoikeuksiaan rikotun, kun häntä oli hoidon aikana lääkitty tahdosta riippumatta, eikä valittajalla ole ollut tehokasta oikeussuojakeinoa puuttua lääkitykseen. Lisäksi valittaja vetosi EIS 6 artiklaan (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) katsoen, ettei hän ollut saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä hallinto-oikeuden kieltäydyttyä useamman kerran suullisen käsittelyn järjestämisestä ja valittajien nimeämien todistajien kuulemisesta.

Suullista käsittelyä koskevien väitteiden osalta EIT käsitteli valituksen EIS 5 artiklan 4 kohdan nojalla, sillä tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämistä koskevissa menettelyissä on kyse vapaudenriistosta. EIT huomioi muun muassa, että valittaja oli määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon ja vapautettu siitä toistuvasti verrattain lyhyin väliajoin, mistä voi aiheutua jonkin verran toimenpiteiden tarpeellisuutta ja oikeutusta koskevaa epävarmuutta. Lisäksi valittajaa oli lääkitty tahdosta riippumatta. EIT huomioi lisäksi muun muassa, että valittajan edellisestä kuulemisesta oli kulunut useampi vuosi, ja kuuleminen oli tapahtunut eri menettelyssä kuin mistä tämän valitusasian kohteena olevissa menettelyissä oli kyse. EIT katsoi, että oikeudenmukaisen menettelyn periaate edellytti valittajan tapauksessa, että häntä kuullaan hallinto-oikeudessa joko henkilökohtaisesti tai tarvittaessa edustautumalla. Tällaisen käsittelyn järjestämisen puuttuminen heikensi EIS 5 artiklan 4 kohdan edellyttämää tuomioistuinvalvonnan tehokkuutta.

EIT määräsi valtion maksamaan valittajalle kohtuullisena hyvityksenä 9 000 euroa aineettomasta vahingosta ja 2 900 euroa korvauksena oikeudenkäyntikuluista. 

EIS 8 ja 13 artiklan osalta EIT päätti jättää valittajan valituksen tutkittavaksi ottamatta, koska valittajan ei katsottu enää olevan uhrin asemassa.

Tuomio on luettavissa HUDOC-tietokannassa (englanniksi).