Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio yhdistymisvapautta koskevassa asiassa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on 17. joulukuuta 2024 antanut tuomion yhdistymisvapautta koskevassa asiassa. EIT katsoi yksimielisesti, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 11 artiklaa (kokoontumis- ja yhdistymisvapaus) ollut loukattu. EIS 14 artiklan (syrjinnänkielto) osalta EIT jätti valituksen tutkittavaksi ottamatta.

Asiassa postityöntekijänä työskennellyt valittaja oli kahtena päivänä kieltäytynyt perehdyttämistyöstä ammattiliiton alalle määräämän perehdyttämiskiellon takia. Valittaja oli lähetetty kotiin tämän kieltäydyttyä perehdyttämistyöstä, eikä valittajalle oltu maksettu palkkaa loppupäivän tunneilta. Asiassa käräjäoikeus oli velvoittanut työnantajan suorittamaan valittajalle työn estymisen ajalta palkkaa sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muilta osin kuin palkan määrän osalta. Korkein oikeus (äänin 3-2) kumosi käräjäoikeuden ratkaisun ja hylkäsi kanteen.

Valituksessaan EIT:lle valittaja vetosi EIS 11 artiklaan ja 14 artiklaan väittäen, että hänen yhdistymisvapauttaan ja ammattiyhdistysoikeuksiaan oli loukattu. Lisäksi häntä oli syrjitty ammattiliittoon kuulumisen perusteella.

EIS 11 artiklan osalta EIT totesi asiassa olleen kyse työsopimuksen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien tulkinnasta tietynlaisen valikoivan työtaistelutoimenpiteen yhteydessä. EIT totesi korkeimman oikeuden käsitelleen nimenomaisesti, olivatko erilaiset työtehtävät erotettavissa toisistaan sekä perustelleen sen, että työnantajalle oli merkityksellistä, suoritettiinko eri tehtävät yhdessä vai ei. EIT:n mukaan korkeimman oikeuden perustelut eivät olleet mielivaltaiset tai ilmeisen kohtuuttomat. Viitaten lainsäädäntöön ja käytäntöön sekä korkeimman oikeuden perusteluihin, EIT totesi myös ammattiyhdistysvapauden olevan yleisesti turvattu. EIT katsoi, että kansalliset viranomaiset olivat toimineet valtion harkintamarginaalin puitteissa ja saavuttaneet oikeudenmukaisen tasapainon valittajan oikeuksien ja työnantajan direktio-oikeuden välillä. EIT katsoi, ettei ollut perustetta arvioida asiaa toisin kuin korkein oikeus oli asiaa perustellut.

EIS 14 artiklan osalta EIT viittasi korkeimman oikeuden tuomioon, jonka mukaan valittaja oli samassa asemassa kuin kuka tahansa muu työntekijä, joka ei työskennellyt työsopimuksensa mukaisesti työntekijän vastuupiiriin kuuluvasta syystä. EIT katsoi, ettei asiassa siten ilmennyt 14 artiklan loukkausta luettuna yhdessä 11 artiklan kanssa ja katsoi, että valitus oli tältä osin ilmeisen perusteeton.

Tuomio on luettavissa HUDOC-tietokannassa (englanniksi)