Energiatehokkaassa rakentamisessa korostuu tavoitteisiin sitoutuminen
Eko-Viikin alueen rakennuksissa kulutettiin merkittävästi vähemmän energiaa kuin muissa vastaa-vana aikana rakennetuissa asunnoissa. Alkuperäiset energiankulutuksen tavoitteet eivät kuiten-kaan kaikilta osin toteutuneet alueella. Rakennusten välisten huomattavien kulutuserojen syitä on selvitetty tutkimuksessa ”Eko-Viikki – tavoitteiden ja tulosten erot energiankulutuksessa”, joka on jatkoa vuonna 2004 valmistuneelle laajalle seurantaprojektille.
Selvitys osoittaa, että uudisrakentamisessa on kiinnitettävä huomiota paitsi riittävän energiatehokkaisiin suunnitteluratkaisuihin, myös rakentamisen laadunvarmistukseen, tiedon hallintaan sekä ratkaisujen toimivuuden varmistamiseen. Julkisten toimijoiden näkökulmasta korkealle asetettujen tavoitteiden toteutumisen varmistaminen edellyttänee jatkossa entistä voimakkaampaa ohjausta. Energiaa säästävä rakentaminen edellyttää tavoitteisiin sitoutumista esisuunnittelusta käyttövaiheeseen asti.
Energiankulutuksessa suuria eroja Eko-Viikissä
Helsingin kaupunki asetti vuonna 1997 lämmitysenergialle kulutustavoitteeksi 105 kilowattituntia bruttoneliölle (kWh/brm2), joka oli 66 % rakentamisen sen aikaisesta tavanomaisesta tasosta. Tämä asetettiin rakentajille vaatimustasoksi tontinluovutuksen yhteydessä.
Eko-Viikin kohteiden toteutuneissa lämmitysenergian kulutusluvuissa (80-160 kWh/ brm2) esiintyi suurta vaihtelua, jonka syitä ei ollut mahdollista selvittää alkuperäisessä seurannassa. Ympäristöministeriön Motivalla teettämään jatkotutkimukseen valittiin kuusi energiankulutukseltaan keskimääräistä suurempaa asuntoyhtiötä joiden energiankulutus on ollut keskimääräistä suurempaa. Teknisiltä ratkaisuiltaan, hallintamuodoiltaan, toteutustavaltaan ja kooltaan erilaisiin asuntoyhtiöihin teetettiin energiakatselmukset. Toteutunutta energiankulutusta verrattiin suunnittelutavoitteisiin.
Merkittävimmät erot suunnitellun ja todellisen energiankulutuksen välillä johtuivat osin toimintaongelmista, kuten rakenteiden ilma- ja lämpövuodoista, ylilämmitykstä, käyttövesiverkoston liian korkeasta painetasosta ja liian korkeasta kalustevirtaamasta. Myös aurinkojärjestelmissä ilmeni toiminta- ja säätöongelmia, ja tarpeeton ylilämmitys lisäsi vuotuista energiankulutusta. Toisaalta normaalista poikkeaville suunnitteluratkaisuille kuten aurinkoenergian aktiiviselle hyödyntämiselle sekä painovoimaisille ilmanvaihtojärjestelmille asetettiin suunnitteluvaiheessa ylioptimistisia odotuksia energiansäästön suhteen.
Mikäli kohteissa toteutettaisiin energiakatselmuksessa havaitut säästötoimet, laskisi vuotuinen energiankulutus noin 13 prosenttia eli tasolle 119 kWh/brm2. Kaupungin asettama vaatimustaso on mahdollista saavuttaa, mikäli järjestelmät toimisivat optimaalisesti suunnitellulla tavalla.
Lisätietoja
Harri Hakaste, ympäristöministeriö,
Puh. 050 413 7673, [email protected]
Tapio Jalo, Motiva,
Puh. 040 546 6775, [email protected]