Talouspolitiikka-kirjoitussarja
Ministeri Tuppurainen: Uudesta ilmastopolitiikasta synergiaa kestävään talouspolitiikkaan

Ilmastonmuutoksen ja maapallon keskilämpötilan kasvun hillitsemiseksi EU on terävöittänyt ilmastopoliittista linjaansa. Komissio on antanut ehdotuksia mm. päästökaupan laajentamisesta, hiilitullimekanismista ja energiaverotuksesta. Samaan aikaan EU:ssa pohditaan, miten vakaus- ja kasvusopimusta tulisi päivittää vastaamaan tämän päivän ja etenkin huomispäivien haasteisiin.

Olennaista on havaita, että ilmastopolitiikka ja kestävä talouspolitiikka eivät ole ristiriidassa keskenään. Oikeastaan voisi sanoa, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka tukee kestävää talouspolitiikkaa ja toisaalta järkevä taloudenpito tukee myös ilmastotyötä. Kansantaloutemme ja EU:n sisämarkkinat eivät voi kukoistaa, ellemme pidä ympäristöstämme ja ilmastostamme hyvää huolta. Kauppa ja taloudellinen toimeliaisuus vaativat vakautta ja ennen kaikkea ennustettavaa toimintaympäristöä. Juuri sitä myös kunnianhimoinen ilmastopolitiikka voi parhaillaan tarjota.

Toisaalta teknologinen kehitys ja vihreä siirtymä tarjoavat yritysmaailmalle ainutkertaisia mahdollisuuksia uusille markkinoille ja tuotteille. Uusi teknologia on aina ollut Suomessa hyvinvointimme yksi keskeisiä ajureita ja pilareita. EU:n elpymisväline luo osaltaan edellytyksiä uusille investoinneille kohti vihreää siirtymää.

Talouspolitiikan tulee olla sellaista, joka katsoo kestävästi tulevaisuuteen. Julkisen talouden kestävyys on tärkeää varmistaa, mutta on myös tärkeää luoda uutta kasvupotentiaalia panostamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä riittävissä määrin myös keskeiseen infrastruktuuriin. Koulutusjärjestelmällä ja julkisilla investoinneilla on tässä oma tärkeä roolinsa.

EU:n kunnianhimoiset ilmastotavoitteet vaativat laajamittaisia investointeja. Myös EU:n finanssipolitiikan sääntöjä uudistettaessa on syytä arvioida tarkasti vaihtoehtoja, joiden avulla nämä tavoitteet on EU:n tasolla mahdollista saavuttaa. On tärkeää varmistaa, että jäsenmailla on mahdollisuus tehdä kestävää talouspolitiikkaa myös vihreän siirtymän tarpeita silmällä pitäen. Sääntöjen uudistamisen lähtökohtana on ensisijaisesti tärkeää selvittää, kuinka paljon nykyinen sääntelykehikko joustaa.

Sääntöjen uudistamisen ympärillä keskustelua tullaan varmasti käymään esimerkiksi siitä, tulisiko julkista alijäämää laskettaessa huomioida kasvua tukevat investoinnit, ikääntymisestä johtuvaa kestävyysvajeen umpeen kuromista koskevat investoinnit, osaamistason parantamista koskevat investoinnit tai vihreää siirtymää koskevat investoinnit uudella tavalla. Esiin noussee myös näkökulma nk. kultaisesta säännöstä, eli talouspolitiikan käsitteestä, jonka mukaan valtion tulisi lisätä lainanottoaan vain investoidakseen tulevaisuuden kasvun mahdollistamiseen. On kuitenkin muistettava, että finanssipolitiikan sääntöjen perimmäinen tarkoitus on varmistaa julkisten talouksien kestävyys kaikissa EU:n jäsenmaissa. Vakaa talous on kestävän kehityksen olennainen osa.

Talouspolitiikan keinovalikoimassa on myös luontaisesti veropolitiikka. Veropolitiikkaa voidaan käyttää ohjaamistarkoituksessa, toisin sanoen verotus vaikuttaa investointivalintoihin ja kulutusvalintoihin. Päästökauppamekanismilla ja ehdotetulla hiilitullimekanismilla pyritään juuri ohjaamaan taloutta kohti kestävämpiä tuotantoratkaisuja. Myös suoran verotuksen ohjaava rooli täytyy kuitenkin pitää mielessä, verotuksen fiskaalisen roolin ohella.

Talouspolitiikan tulee olla aina kestävää – oli kyse sitten huoltosuhteen kehitykseen varautumisesta tai ilmastonmuutoksesta. Poliittisen päätöksentekijän velvollisuus on ajatella myös tulevien sukupolvien hyvinvointia kestävällä tavalla.
 

Tytti Tuppurainen

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri

​​​​​​​Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.

​​​​​