Pääministeri Vanhanen EU-puheenjohtajakauden tuloksista Euroopan parlamentissa

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies Borrell,
Arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet,

Minulla on tänään vielä kerran ilo keskustella kanssanne Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa. Suomen puheenjohtajakauden Eurooppa-neuvosto pidettiin Brysselissä 14. ja 15. joulukuuta. Tarkoitukseni on kertoa teille kokouksemme tuloksista. Samalla Suomen kuusi kuukautta neuvoston puheenjohtajana on kohta päättymässä ja haluan kertoa teille mitä olemme kaudellamme tehneet yhteisen unionimme eteen.

Annoimme viime torstaina Eurooppa-neuvostossa lämpimät kiitokset parlamentin puhemies Josep Borrellille hänen nyt jättäessään puhemiehen tehtävät. Haluan vielä tässä yhteydessä kiittää häntä merkittävästi työpanoksesta Euroopan hyväksi. Arvoisa puhemies Borrell, teidän kanssanne on ollut hyvä tehdä yhteistyötä. Olemme saaneet paljon hyviä tuloksia aikaan; tästä lämmin kiitos. Arvostamme työtänne.

Haluan tässä samassa yhteydessä myös kiittää Euroopan parlamenttia kaikesta tuesta ja yhteisistä ponnisteluista. Olemme saaneet yhdessä merkittäviä tuloksia aikaan. Unionin kemikaalilainsäädäntö – Reach-asetus – on viimein saatu hyväksyttyä. Tätä lainsäädäntöä ovat odottaneet niin kuluttajat kuin teollisuus. Saimme aikaiseksi myös palveludirektiivin. Sillä luodaan maailman suurin palvelumarkkina. Tutkimuksen 7. puiteohjelma puolestaan rakentaa Euroopan kilpailukyvyn perustaa.

Sanoin Suomen puheenjohtajakauden alussa, että Euroopan parlamentti on entistä selkeämmin se paikka, jossa vaikeisiinkin kokonaisuuksiin saadaan hyviä eurooppalaisia ratkaisuja. Olen vahvasti tämän näkemyksen takana ja haluan tänään lämpimästi kiittää parlamenttia hyvästä yhteistyöstä ja ilmaista arvostukseni parlamentin työlle. Olemme menossa kohti poliittisempaa Eurooppaa, jossa parlamentti on entistä keskeisempi toimija.

Arvoisat parlamentin jäsenet,

Joulukuun Eurooppa-neuvoston pääaiheet olivat unionin laajentumispolitiikka, oikeus- ja sisäasiat sekä Lahden epävirallisen huippukokouksen tulosten vahvistaminen. Eurooppa-neuvoston päätelmät ovat käytössänne, joten en ryhdy niitä selostamaan seikkaperäisesti, vaan haluan tuoda eteenne muutaman huomion olennaisista linjaratkaisuista.

Eurooppa-neuvosto kävi perusteellisen ja laaja-alaisen keskustelun unionin laajentumispolitiikasta, kesäkuun Eurooppa-neuvoston toimeksiannon hengessä. Haluan tässä toistaa sen perusasian, että unionin laajentumispolitiikka on ollut suuri menestys. Unioni on kyennyt eheyttämään Euroopan, ylittämään kylmän sodan kahtiajaon. Euroopan unioni on tänä päivänä ylpeä 25 jäsenvaltion tiivis liitto ja vuoden alusta peräti 27 jäsenmaan unioni. On ilo toivottaa Bulgaria ja Romania osaksi yhteistä eurooppalaista perhettämme.

Turkin jäsenyys ei ollut Eurooppa-neuvoston asialistalla. Sen liittymisprosessia koskevat päätökset tehtiin Eurooppa-neuvostoa edeltäneessä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa. EU kykenee päätöksiin. Suomi pyrki puheenjohtajakaudellaan tosissaan löytämään ratkaisua, joka olisi johtanut Ankaran lisäpöytäkirjan toimeenpanoon ja suoraan kauppaan Pohjois-Kyproksen kanssa. Emme tässä onnistuneet ja sen takia meidän piti päättää Turkkia koskevista toimenpiteistä. Tämä oli selkeä tilanne. Turkki ei täyttänyt sitoumuksiaan ja siitä on seurauksia. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että Turkki on maa, jonka tulevaisuus on Euroopan unionissa. Turkin liittymisprosessi ei pysähtynyt Suomen puheenjohtajakaudella, eikä se ajanut sivuraiteelle, puhumattakaan paljon povatusta yhteentörmäyksestä. Liittymisprosessin vauhti ehkä hidastui väliaikaisesti, mutta pääteasema on entinen.

Eurooppa-neuvoston lopputulos on se, että unioni säilyy avoimena uusille jäsenille. Laajentuminen jatkuu, ja ne hakijat jotka täyttävät unionin vaativat ehdot, voivat tulla sen jäseniksi. Tämä avoin jäsenyysperspektiivi on olennainen Euroopan vakaudelle, se kannustaa naapurimaitamme uudistuksiin, eurooppalaiselle tielle. Tätä kannustinta heiltä ei pidä viedä. Suomi asetti tavoitteekseen neuvoston puheenjohtajana, että unionin laajentumispolitiikka säilyy avoimena, emme sulje ovia ansiokkailta hakijoilta. Tässä onnistuimme. Tulevaisuutemme on vahvistuva ja avoin unioni.

Eurooppa-neuvoston keskustelujen perusteella voimme korostaa, että Länsi-Balkanin liittymisperspektiivi on todellinen. Alueella on selkeä tulevaisuus EU:ssa. Tämä on meille olennaista.

Samalla on selvää, että unionin laajentumispolitiikkaa pitää hoitaa linjakkaasti. Avoimen oven vastapainona on tiukka ehdollisuus. Unionin jäsenyyteen ei ole oikoteitä, vaan jäsenyys seuraa jäsenyysvaatimusten täyttämisestä.

Oli tärkeää, että keskustelua unionin laajentumisen rajoista ei käyty, sille ei ole paikkaa. Unionille ei pidä asettaa keinotekoisia rajoja. Oikeat rajamme eivät ole kartalla vaan arvoissa. Euroopan rakennustyö on yhä kesken – läheisessä naapurustossamme on esimerkiksi Valko-Venäjän kaltainen demokratian musta aukko. Eurooppalainen häpeäpilkku. Näitä ei Euroopassa enää saisi olla.

Arvoisa puhemies,

Annoin Eurooppa-neuvostolle arvion perustuslakisopimuksen tilasta. Olemme puheenjohtajakaudellamme käyneet järjestelmällisen keskustelun kaikkien jäsenmaiden kanssa perutuslakisopimuksesta. En ryhdy selostamaan yksittäisten jäsenmaiden kantoja - tähän luottamuksellisuuteen olemme sitoutuneet - mutta haluan kertoa teille sen kokonaiskuvan, joka konsultaatiokierroksemme perusteella on puheenjohtajamaalle muodostunut.

Ensinnäkin on todettava, että ilmapiiri on muuttunut puheenjohtajakautemme aikana. Sen alussa nukuttiin vielä ruususen unta ja perustuslakisopimusta ei haluttu aktiivisesti pohtia. Nyt jäsenmaissa on käynnistynyt aktiivinen mietintä tulevaisuudesta, ja monella on se näkemys, että perustuslakisopimus oli itse asiassa hyvin harkittu ja onnistunut kokonaisuus. Olemme kuitenkin siinä dilemmassa, että sitä ei voi sopimuksen hylänneille jäsenmaille tarjota kirjaimellisesti samankaltaisessa muodossa uudelleen, mutta se on silti kokonaisuutena tasapainoinen. Tämän tasapainon horjuttaminen tuo enemmän ongelmia, kuin se ratkaisisi. Siksi on olemassa laaja yhteisymmärrys, että neuvotteluja ei voi aloittaa uudelleen, ikään kuin sopimusta ei olisi.

Erityisesti perustuslakisopimuksen institutionaaliset määräykset ovat pitkän neuvottelun ja harkinnan tulosta. Niitä on vaikea avata aiheuttamatta uusia ongelmia. Samalla haluan todeta henkilökohtaisena näkemyksenäni sen tosiasian, että sopimuksen pilkkominen on vain ja ainoastaan näennäisratkaisu. Emme voi esimerkiksi erottaa I-osiota III-osiosta. Unionin ja jäsenmaiden toimivalta edellyttää täsmällistä rajausta. Perustuslakisopimuksen II-osassa taas on määritelty unionille olennaiset perusarvot, enkä ymmärrä miksi ne pitäisi unohtaa.

Tällä hetkellä 16 jäsenmaata on ratifioinut perustuslakisopimuksen ja vuoden vaihteesta – Bulgarian ja Romanian jäsenyyden myötä – meitä on 18. Tämä on kuitenkin kysymys, jota joukkovoima ei ratkaise. Perustuslakisopimus ei tule voimaan ellei 27 jäsenmaata sitä hyväksy. Näyttää siltä, että on luontevaa pyrkiä ratkaisuun ennen vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleja ja uutta komissiota.

Tänä päivänä on kuitenkin tosiasia, että perustuslakisopimus on yhä jäissä. Luovutamme kohta viestikapulan Saksalle, jonka puheenjohtajakaudelta odotamme edistystä tässä vaikeassa kysymyksessä. Mutta samalla on tärkeää edetä eurooppalaisessa yhteistyössä kaikilla niillä käytännön keinoilla, jotka meillä on käytössämme. Oikeus- ja sisäasiat on yksi erinomainen esimerkki. Kansalaiset odottavat konkreettisia toimia turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden parantamiseksi.

Oikeus- ja sisäasioita vaivaa vakava ongelma. Yksimielisyysvaatimus poliisi- ja rikosasioissa estää aidon edistymisen yhteistyössä. Yhteistyössä, joka on kansalaisille tärkeää. Kansalaisilla on oikeus odottaa parempaa yhteistoimintaa turvallisuuden edistämisessä ja rikollisuuden torjumisessa. Tänä päivänä yhteistyötä koskevat päätökset kuitenkin joko vesittyvät tai niitä ei kyetä tekemään, kuten näimme äskettäin vankien siirtoa koskien. Yksimielisyysvaatimus on oikeus- ja sisäasioiden tulppa, joka estää aidon eteenpäinmenon.

Meillä on kuitenkin menetelmä oikeus- ja sisäasioiden päätöksenteon tehostamiseksi, perussopimuksen artikla 42, eli ns. passerelle, jonka mukaan yksimielisesti voisimme päättää siirtymisestä määräenemmistöpäätöksentekoon. Suomi lähti puheenjohtajana vilpittömästi selvittämään tätä mahdollisuutta, mutta oikeus- ja sisäministereiden kokouksessa syyskuussa Tampereella kävi selväksi, että moni jäsenmaa vastustaa tätä. Tämä etenemistie on meiltä suljettu.

Siksi olen tyytyväinen, että tästä kaikesta huolimatta Eurooppa-neuvosto antoi yksiselitteisen viestin, että oikeus- ja sisäasioiden päätöksenteon tehostaminen on tärkeää, perustuslakisopimuksessa ilmastuin periaattein, eli määräenemmistöön siirtymällä. Tämä on merkittävä asenteellinen läpimurto, johon voimme olla tyytyväisiä. Tätä ratkaisua tulevien puheenjohtajien on kunnioitettava.

Tässä yhteydessä haluan sanoa sen, että jos yhden asian voisin unionissa ylipäänsä muuttaa, puheenjohtajan kokemuksen turvin - tässä ja nyt - niin lisäisin tuntuvasti määräenemmistöpäätöksentekoa. Se on ehdottomasti tehokkain, oikeudenmukaisin ja paras tapa päästä hyviin päätöksiin. Yksimielisyysvaatimus on kohtuuton yleiseurooppalaisten etujen kannalta kaikissa muissa kuin aivan välttämättömissä kysymyksissä.

Eurooppa-neuvosto käsitteli perusteellisesti unionin maahanmuuttopolitiikkaa. Muistamme kaikki solidaarisuuden hengessä ne ongelmat, joihin välimerelliset jäsenmaamme joutuivat kesällä. Suomi otti puheenjohtajana laittoman maahanmuuton asettamat haasteet aktiivisesti hoidettavakseen, ja asiasta keskusteltiin jo Lahden epävirallisessa huippukokouksessa lokakuussa. Nyt joulukuun Eurooppa-neuvostossa sovimme kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta maahanmuuttoon, sekä lailliseen että laittomaan, ja totesimme ilmiön monialaisuuden. Maahanmuutto ei ole ensisijassa ja ainoastaan parempaa rajavalvontaa, vaan yhtä lailla olennaisia ovat kehitys maahanmuuton lähtömaissa, kauttakulku ja hallittu maahanmuuttopolitiikka, jota Eurooppa kipeästi tarvitsee oman vanhenevan väestönsä takia. Eurooppa ei ole mikään eristynyt saareke.

Eurooppa-neuvosto vahvisti myös Lahden epävirallisen huippukokouksen tärkeät tulokset. Olemme yksimielisiä siitä, että Eurooppa tarvitsee määrätietoisempaa innovaatiopolitiikkaa. Emme kykene säilyttämään nykyistä hyvinvointiamme ellemme ole aidosti kilpailukykyisiä myös tulevaisuudessa ja pohjusta menestystämme osaamiselle. Suomen puheenjohtajakausi on merkinnyt sitä, että innovaatiot on otettu kilpailukykypolitiikan keskiöön, ja innovaatioiden edistämisen on oltava olennainen osa EU:n kilpailukykystrategiaa. Pohjatyön tultua nyt tehtyä odotamme kevään Eurooppa-neuvostolta eteenpäin katsovia linjauksia innovaatiopolitiikassa.

Unionin talouskasvun kestävyyden ja kilpailukykymme kannalta olennaista on myös se, miten onnistumme sopimaan yhteisistä energiapolitiikan tavoitteista ja miten kykenemme luomaan laajaa maailmanlaajuista yhteistyötä ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi. Nämä teemat ovat olleet Suomen puheenjohtajakaudella kasvavan huomiomme kohteina. Samalla ne ovat olleet kuluvan syksyn aikana tärkeimpien yhteistyöalueiden joukossa, kun olemme keskustelleet niin Venäjän, Yhdysvaltojen kuin aasialaisten kumppaneidemme kanssa.

Eurooppa-neuvoston päätelmät energia- ja ilmastoasioissa ovat osoitus entistä paremmasta johdonmukaisesta etenemisestä, kun ne viitoittavat unionille tietä kohti Saksan kauden keväthuippukokousta, jossa nämä teemat ovat pääasioita.

Arvoisat parlamentin jäsenet,

Sain perjantaina toimittajilta suoraa palautetta: tämä Eurooppa-neuvosto oli heistä ikävystyttävä, kaikkien aikojen tylsin, päätöksiä ilman dramatiikkaa ja yön selässä tehtyjä viime hetken ratkaisuja. Jos tylsyys on sitä, että päätöksiä tehdään ja ne syntyvät järjestelmällisesti ja aikataulussa, niin voin sanoa, että olen tylsä, ja ylpeä siitä. Eurooppa tarvitsee konkreettisia tuloksia, ei keinotekoista poliittista draamaa.

Olen itse vakuuttunut siitä, että juuri tämä tulosten Eurooppa on paras tapa viedä unionia eteenpäin. Tarvitsemme konkreettisia kansalaisia hyödyntäviä ratkaisuja. Vain tälle perustalle voimme rakentaa sen legitimiteetin, jolle perustuslakisopimuksen kaltaiset isot ratkaisut voidaan rakentaa.

Arvoisa puhemies,

Suomen puheenjohtajakautta on jäljellä 13 päivää. Hoidamme tietenkin tehtäväämme viimeiseen hetkeen. Suomen puheenjohtajakauden yksi keskeinen teema on ollut unionin yhtenäisyyden vahvistaminen. Emme pärjää maailmassa ellemme kykene entistä yhtenäisempään toimintaan ulkosuhteissamme.

Suomen puheenjohtajakauden alkupäivinä koimme Lähi-idässä vakavan kriisin, joka huipentui vakavana sodankaltaisena tilanteena Libanonissa. Voin ylpeydellä todeta, että EU muodosti vahvan ja yhtenäisen kannan Libanonin kriisiin, toimi päättäväisesti YK:n turvaneuvostossa asianmukaisten päätöslauselmien aikaansaamiseksi ja mikä olennaisinta, kykeni mobilisoimaan sotilasvoimia, jotka ratkaisivat riittävän vahvan YK-operaation onnistumisen Libanonissa. Libanonin kesä oli vaativa koetus, mutta unioni suoriutui kriisistä erittäin kiitettävästi. Haluan tässä toistaa kiitokseni kaikille jäsenmaille siitä tuesta, jonka puheenjohtaja sai asian ratkaisemisessa.

On olennaista, että meillä on unioni, joka on ulkosuhteissaan yhtenäinen ja päättäväinen ja kykenee käyttämään laajaa keinovalikoimaansa paremman maailman edistämiseksi. Unioni on laajentumistensa jälkeen eturivin toimija maailmassa monella mittarilla ja tämä tilanne pitää hyödyntää täysimääräisesti. Olemme puheenjohtajakaudellamme tehneet myös paljon esimerkiksi kehityspolitiikan koherenssin parantamiseksi, mikä on EU:n kaltaiselle merkittävälle globaalille toimijalle ensiarvoisen olennainen kysymys.

Suomi asetti yhdeksi painopisteekseen unionin Venäjä-politiikan vahvistamisen. Tässäkin näemme hyvin, mitä konkreettista merkitystä yhtenäisellä politiikalla on. Lahden epävirallisessa huippukokouksessa meillä oli hyvä keskustelu Venäjän presidentti Putinin kanssa, ja EU kykeni esittämään yhtenäisen viestin Venäjälle. On selvää, että Venäjä on EU:lle tärkeä kumppani. Vilkaisu karttaan riittää tämän tosiasian havainnollistamiseksi. Venäjä on EU:lle tärkeä, olemme sidottuja toisiimme monipuolisin sitein, mutta samalla on rehellisesti sanottava, että monet Venäjän kehityspiirteet huolestuttavat meitä. En ole vakuuttunut siitä, että Venäjä kulkee oikeaan suuntaan. Tarvitsemme määrätietoisempaa sitoutumista demokratiaan, oikeusvaltioon ja markkinatalouteen. Emme halua, että Venäjä kulkee autoritaariseen suuntaan. Meillä on täysi oikeus olla Venäjän kehityksestä huolestuneita.

Venäjä on olennainen EU:n yhtenäisyyden koetinkivi. Suomi olisi halunnut aikaansaada yhteisymmärryksen neuvottelujen aloittamisesta Venäjän kanssa solmittavasta uudesta ja kokonaisvaltaisesta sopimuksesta. Tätä yhteisymmärrystä emme ole tähän päivään mennessä saaneet aikaan, tunnetuista syistä. Mielestäni uusi sopimus osoittaa oivallisesti sen, mikä ongelma meillä on käsillämme – tarvitsemme yhteisen ja vahvan sopimuksen, joka sisältää yhteistyömme tärkeimmän perustan, arvot ja antaa kestävän pohjan kaupalle ja energiayhteistyölle. Jos yhtenäistä sopimusta ei saada, on valitettavana ja lyhytnäköisenä kehityssuuntana kahdenvälisten sopimusten verkosto, jossa Venäjä voi kohdella EU:n jäsenmaita eriarvoisesti. Toiset saavat hyviä sopimuksia, toiset huonoja, jotkut saattavat jäädä ilman. Samalla, kun on itsestään selvää, että EU on yhtenäisenä niin merkittävä kumppani Venäjälle, että se kykenee neuvottelemaan yhtenäisenä kunnollisen sopimuksen. Mitä yhtenäistä Eurooppaa se on, jos kilpailemme keskenämme siitä kuka saa parhaat ehdot. Tämä ei ole eurooppalaista solidaarisuutta.

Arvoisat parlamentin jäsenet,

Puheenjohtajakaudet alkavat suurin tavoittein, mutta elävä elämä palauttaa meidät kaikki maan kamaralle. Olemme saavuttaneet paljon, mutta moni olennainen asia jäi meiltä kesken. Suomi pyrki tosissaan ratkaisuun työaikadirektiivin uudistamisesta ja uskon, että pääsimme varsin lähelle. Se ei kuitenkaan riittänyt. Ongelma ei kuitenkaan ole kadonnut, ja toivon tuleville puheenjohtajille parasta menestystä tämän eurooppalaisen kysymyksen ratkaisemisessa.

Arvoisa puhemies,

Olen haikein mielin viimeistä kertaa parlamentin täysistunnossa Suomen puheenjohtajuuden edustajana. Minulla on erinomaiset muistot hyvästä yhteistyöstä parlamentin kanssa ja haluan kiittää teitä kaikkia siitä tuesta, jonka olette antaneet Suomen pyrkimyksille.

Uskon, että Euroopan tulevaisuus on yhteinen. Yhtenäisempi Eurooppa, jossa raja-aidat häipyvät. Olen erityisen iloinen siitä, että saimme aikaan tuloksen Schengen-alueen laajentamisesta. Tämä on sitä käytännön eteenpäin menoa, jota kansalaiset odottavat meiltä päättäjiltä.

Vielä kerran, haluan lausua Euroopan parlamentille lämpimät kiitokseni erinomaisesta yhteistyöstä.