Asumistuen saajia ei pidä keskittää ARA-vuokra-asuntoihin

Vuokratalojen ja asuinalueiden asukasrakenne on pidettävä monipuolisena, jotta jakautumista hyvä- ja huono-osaisiin alueisiin voidaan ehkäistä. Jo nyt kaikkein pienituloisimmat ja vähävaraisimmat asukkaat keskittyvät valtion tukemiin vuokra-asuntoihin.

Tämän vuoksi ympäristöministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen, Helsingin kaupungin ja Keravan kaupungin edustajat jättivät yhteisen eriävän mielipiteen TARMO-työryhmän raportista, jossa selvitettiin julkisesti tuetun asuntokannan tarkoituksenmukaisen käytön edistämistä. Työryhmän toimeksianto koski henkilöitä, jotka ovat pitkään yleisen asumistuen piirissä. Tavoitteena oli, että nykyistä suurempi osa heistä asuisi valtion tukemissa vuokra-asunnoissa. Raportissa ja sihteeristön taustamuistiossa esitetyt kannanotot edustavat valtiovarainministeriön näkemyksiä eikä niissä ole otettu huomioon työryhmän muiden jäsenten kokouksissa esittämiä eriäviä näkemyksiä.

Valtion tukemiin asuntoihin pyritään valitsemaan pienituloisia ja vähävaraisia hakijoita, jotka tarvitsevat asuntoa eniten. Samalla pyritään luomaan sosiaalisesti tasapainoisia asuinalueita ja vuokrataloihin monipuolinen asukasrakenne. Vuokra-asuntoa on voitava tarjota myös työssäkäyville pienituloisille hakijoille. Koska kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla tarvitaan lisää ammattityöntekijöitä, vuokra-asuntojen tarjonta edistää työllisyyttä, mikä heijastuu positiivisesti koko seudun kehitykseen.

Alueiden eriytyminen lisääntyisi

Suomessa asuinalueet eivät ole toistaiseksi eriytyneet kovin näkyvästi. Pääkaupunkiseudulla huono-osaisuus kuitenkin kasautuu tietyille seuduille. ARA-vuokra-asuntokanta on keskittynyt näille samoille alueille. Vaarana on, että syntyy ongelmien kierre, jossa huono-osaisuus lisääntyy ja kasautuu.

Asukasvalinnan keinoin kunnat voivat estää ennalta vuokratalojen ja alueiden eriytymistä. Tämä on tärkeää ja kansainvälisten tutkimusten mukaan edullisempaa ja kannattavampaa kuin se, että alueiden monimuotoisuutta yritettäisiin palauttaa ja ongelmia korjata jälkikäteen.

Vuokra-asuntojen uustuotanto vähenisi

Vuokra-asuntomarkkinoilla tarvitaan lisää uusia asuntojen tuottajia ja kilpailua, jotta asuntojen hinnat ja vuokrat pysyvät kohtuullisina. Jos vuokra-asuntoja omistavien yhteisöjen oikeutta valita itse asukkaat kavennetaan, kiinnostus rakentaa vuokra-asuntoja vähenee. Myös asukasrakenteen yksipuolistuminen voi johtaa siihen, että rakennuttajien kiinnostus ARA-tuotantoon vähenee entisestään. Työryhmän kuulemat asiantuntijat Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry:stä ja Suomen Kuntaliitosta yhtyvät näihin näkemyksiin.

Kasvukeskuksissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntojen kysyntä on suurta. Kysyntä kohdistuu varsinkin pieniin asuntoihin. Jos tässä tilanteessa asuntojen rakennuttajat luopuvat ARA-vuokra-asuntojen rakentamisesta, vuokramarkkinat kiristyvät entisestään. Tämä huonontaa rajusti varsinkin pienituloisten asunnontarvitsijoiden mahdollisuuksia saada asunto.

ARA-vuokralaisten asumisturva säilytettävä

ARA-vuokra-asuntoja ei pidetä väliaikaisena asumismuotona, vaan pysyvinä koteina, joissa asuminen on turvallista ilman irtisanomisuhkaa. Asukkaat, joiden tulot nousevat, voivat halutessaan jäädä asumaan ARA-vuokra-asuntoon, mikä osaltaan estää asuinalueen leimautumista ja slummiutumista.

Jos vuokrasopimus olisi määräaikainen tai jos vuokralaisia velvoitettaisiin tulojen kasvaessa muuttamaan, asumisturva heikkenisi merkittävästi. Vuokra-asunnot muuttuisivat läpikulkuasunnoiksi ja vuokratalot rauhattomiksi, mikä johtaisi vuokra-asumisen arvostuksen laskuun ja sosiaalisiin ongelmiin asuntoalueiden lisääntyvän eriytymisen vuoksi. Velvoite muuttaa tulojen kasvaessa aiheuttaisi myös tuloloukkuongelman, koska säilyttääkseen asuntonsa vuokralaisen olisi oltava riittävän pienituloinen, käytännössä työtön. Erityisesti pääkaupunkiseudulla ei myöskään ole tarpeeksi tarjolla asuntoja, joihin tällaisten muuttajien varat riittäisivät.

Täydentävä toimeentulotuki ei sovellu säännöllisten asumismenojen kattamiseen

Työryhmän toimeksiannossa asumistukilain normit ylittävät asumiskustannukset haluttiin siirtää perustoimeentulotuesta täydentävään toimeentulotukeen. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä, sillä asumiskustannukset pitäisi kattaa ensisijaisesti asumistuella. Käytännössä ehdotettu muutos heikentäisi kaikkein pienituloisimpien asukkaiden toimeentuloa ja asumisturvaa sekä muuttaisi toimeentulotuen rakennetta.

Lisätietoja:

Hallitusneuvos Liisa Linna-Angelvuo, ympäristöministeriö,
puh. 0400 143 869, [email protected]

Johtaja Jarmo Lindén, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus,
puh. 040 517 3379, [email protected]