Naiset ja lapset ovat Lähi-idän alueen toivo
Libanonin talous on romahtanut, hallitusta ei ole muodostettu ja syyrialaisten pakolaisten määrä maassa on suuri. Haasteista huolimatta Suomen Beirutin-suurlähettiläs Anne Meskanen näkee alueen naisissa, lapsissa ja nuorissa halun muutokseen.
Miten kuvailisit alueen tämän hetkistä tilannetta ja suurimpia haasteita?
Libanon painii ennennäkemättömän talouskriisin kourissa, joka on yksi suurimmista talouskriiseistä maailmanhistoriassa. Maassa on tällä hetkellä valtatyhjiö ilman presidenttiä ja toimivaa hallitusta. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on myös valtava. Libanonissa asuu YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan 800 000 syyrialaista pakolaista. Haasteista huolimatta libanonilaiset ovat tunnettuja sinnikkyydestään ja jollain tapaa he pystyvät elämään melko normaalia elämää valtavista haasteista huolimatta.
Syyrian konflikti on jatkunut jo vuodesta 2011 ja tietyillä alueilla sotaa voisi luonnehtia jäätyneeksi konfliktiksi. Syyriaan on odotettavasti kova ja kylmä talvi. Siitä tulee erityisen haastava maan sisäisille pakolaisille, joita on Syyriassa UNHCR:n mukaan 6,9 miljoonaa. Pakolaiset asuvat alkeellisissa telttakylissä, joissa heiltä puuttuvat perustarpeet, kuten lämpimät talvivaatteet. Ukrainan kriisi on vienyt kaiken huomion Lähi-idästä, minkä vuoksi kansainvälisistä apuvetoomuksista on katettu hyvin vähän. Sen lisäksi Ukrainan tilanne on heikentänyt alueen ruokaturvaa merkittävästi.
Minkälaista tukea Suomi antaa Libanonille, Syyrialle ja Jordanialle?
Suomella on hyvin kokonaisvaltainen lähestymistapa koko alueen tilanteeseen. Suomi tukee Syyrian kriisiä 7,5 miljoonalla eurolla vuodessa. Apu kohdistuu Syyrian lisäksi pakolaisia vastaanottaville Jordanialle ja Libanonille. Sen lisäksi alueellista yhteistyötä tuetaan 3,5 miljoonalla eurolla vuodessa. Työn painopisteinä ovat syyrialaisten omistama rauhanprosessi, naisten oikeudet sekä lasten ja vammaisten oikeudet. Syyrian konflikti on edelleen väkivaltainen ja aktiivinen ja keskiössä on sodan aiheuttama pakolaiskysymys. Meidän on tuettava Syyrian pakolaisia, mutta myös Libanonia ja Jordaniaa, jotka ovat pakolaisten vastaanottajamaita. Näiden maiden kantokyky ei riitä valtavien pakolaismäärien vastaanottamiseen.
Olen erittäin iloinen, että Suomi tukee rauhanprosessia, johon liittyvät vahvasti naisten oikeudet. Kärkihankkeena on YK:n Syyrian erityisedustajan toimiston perustama ’’The Syrian Women’s Advisory Board’’ (WAB), jossa syyrialaisille naisille annetaan ääni rauhanprosessissa ja poliittisessa päätöksenteossa.
Libanonissa ja Jordaniassa on myös käynnissä tärkeitä YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman hankkeita. Jordaniassa muun muassa lanseerattiin hiljattain päätöslauselman toinen kansallinen toimintasuunnitelma.
Libanonin haasteena on, että pitkälle sisällissodalle ei ole koskaan ollut jälkihoitoa. Tämän vuoksi naisiin keskittyvät ruohonjuuritason rauhanvälityshankkeet ovat tärkeitä. Näissä hankkeissa painottuvat dialogin merkitys konfliktin ratkaisussa ja rauhanomainen rinnakkaiselo.
Suomi on saanut myös paljon kiitosta YK:n lapsijärjestö Unicefin ’’No Lost Generation’’ -koulutushankkeiden tukemisesta. Libanonissa ja Syyriassa on paljon lapsia, jotka eivät käy koulua. Emme halua nähdä enää yhtään menetettyä lasta ja sukupolvea. Hankkeissa etsitään keinoja saada lapset kouluun, tuetaan lastensuojelua, lasten kasvattajia ja vanhempia. Lisäksi Suomi tukee YK:n kehitysohjelma UNDP:n vammaishanketta Syyriassa.
Millaisena näet alueen tulevaisuuden?
Toivoa ei saa koskaan menettää. Libanonissa on ollut aina niin sanotusti ’’ups and downs’’. Paikallisten sietokyky on aivan uskomatonta talouskriisistä huolimatta. Syyrian osalta en näe, että kestävään rauhaan päästäisiin nopeasti. Konflikti on pahentunut Syyrian pohjoisosissa, Turkin rajan tuntumassa. Jordania on melko perusvakaa maa ja sen tasapainoa ei helposti horjuteta. Haasteena Jordaniassa on islamistisen radikalismin leviäminen, taloudelliset ongelmat ja reformipolitiikan puute.
Mikä on sykähdyttänyt sinua henkilökohtaisesti alueen ihmisissä?
Ihmisten vieraanvaraisuus, lämminhenkisyys, iloisuus ja heidän käsittämätön kykynsä selviytyä vaikeissa olosuhteissa. Etenkin naisissa ja nuorissa on uskomatonta energiaa ja halua muutokseen. Tähän joukkoon kuuluvat myös ihmiset, jotka ovat koko elämänsä asuneet vaikkapa pakolaisleireissä. Suomen apu kohdistuu kaikkein köyhimpiin ja heikoimpiin ihmisiin. Olen erityisen tyytyväinen siitä, että me teemme työtä paikallisten ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Olen tästä mahdollisuudesta iloinen ja innostunut.
Tässä juttusarjassa Suomen suurlähettiläät kertovat kuulumisia maista, jotka ovat Suomen keskeisiä kehitysyhteistyön kumppaneita.
Teksti: Anna Palmén