Pääministeri Vanhanen Barentsin alueen tulevaisuuskonferenssissa

(muutosvarauksin)

Hyvät kuulijat,

Kaksisataa vuotta sitten Barentsin alueen tapahtumien kansainvälisenä taustana oli Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin sotien käynnistämä tapahtumasarja. On eräänlainen ajan merkki, että tänään Suomen pääministeri aloittaa Barentsin alueen tulevaisuuden tarkastelun taustanaan globaalin ilmastomuutoksen vaikutukset.

Suuret osat Suomea kuuluvat arktiseen alueeseen, ja Suomi on arktiseen alueeseen kuuluva valtio. Kannamme siksi osaltamme huolta koko arktisen alueen kehityksestä.

Tutkimukset osoittavat, että arktisilla alueilla ilmasto lämpenee nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Kysymyksessä on pitkäaikainen muutos. Suomessa olemme voineet Tornionjoen jäätilastojen perusteella huomata, miten pohjoinen ilmasto on lämmennyt tasaisesti viimeiset 300 vuotta. Viime vuosikymmeninä lämpeneminen on kuitenkin nopeutunut, ja useimmat tutkijat uskovat sen nopeutuvan edelleen.

Paljon huomiota on herättänyt Pohjoisen jäämeren kesäisen jääpeitteen oheneminen ja supistuminen. Merijään supistumisen odotetaan kiihtyvän niin voimakkaasti, että kuluvan vuosisadan lopulla arktinen merialue on kesällä suurelta osin jäästä vapaata. Uusien ennusteiden mukaan Pohjoinen jäämeri on kesällä sula jo ensi vuosikymmenellä.

Globaalin talouden myötä kasvava rahtilaivaliikenne tarvitsee uusia reittejä, ja tällaisen ilmastomuutoksen aiheuttaman kehityskulun ennakoidaan muuttavan radikaalisti myös maapallon logistista tilannetta. Tämä voi vaikuttaa myös laivojen kokoon., kun niitä ei tarvitsisi enää mitoittaa mahtumaan Suezin tai Panaman kanavaan. Tällainen muutos edesauttaisi myös Pohjoisen jäämeren mittavien energiavarojen hyödyntämistä.

Globaalin talouden näköalojen rinnalla on muistettava, että arktisen alueen monien asukkaiden, erityisesti alkuperäiskansojen, elinkeinot – matkailu, poronhoito, kalastus, hylkeenpyynti, marjastus – ovat riippuvaisia luonnonoloista. Muutokset kasvi- ja eläinkunnassa voivat olla arvaamattomia. Emme tiedä, miten käy esimerkiksi Pohjoisen jäämeren kalakantojen. Kysymys ei ole energiavaroihinkaan verrattuna pikkuasiasta: nykyään noin 30 % koko maailman kalansaaliista saadaan arktisilta merialueilta.

Yksi merkittävä ongelma on myös ikiroudan rajan siirtyminen satoja kilometrejä kuluvan vuosisadan aikana. Sulaminen johtaa rantojen eroosioon ja maapohjan pehmenemiseen, jollaisesta olemme jo nähneet esimerkkejä romahtaneina rakennuksina ja teinä. Lisäksi ikiroudan sulaminen saattaa johtaa metaanipäästöihin, joilla puolestaan on ilmastonmuutosta nopeuttava vaikutus.

Arktiset ekosysteemit ovat luontaisesti varsin haavoittuvia. Siksi ilmastomuutoksen, logistisen tulevaisuuden, energiavarojen hyödyntämisen ja kaikkinaisen taloudellisen aktiviteetin lisääntymisen näköaloissa on otettava alun pitäen huomioon ympäristönäkökohdat.

Tietämyksemme ilmaston dynamiikasta on vielä puutteellinen ja ennusteet siksi epävarmoja. Eräissä tutkimuksissa muistutetaan, että matkan varrella voi syntyä myös väliaikaisia kylmiä jaksoja. Lisäksi ilmaston lämpeneminen yleisesti lisää ääri-ilmiöiden, kuten voimakkaiden myrskyjen ja tulvien, esiintymistä. Unohtaa ei myöskään sovi napajäätiköiden sulamisen vaikutuksia merenpinnan korkeuteen ympäri maapallon.

Suomi ja Euroopan unioni tekevät osaltaan hartiavoimin työtä ilmastomuutoksen globaalin hallinnan puolesta. Mutta myös arktisen alueen maille lankeaa erityisesti meille kuuluvia vastuita. Samalla on otettava huomioon, että suurin osa saasteista, jotka lisäävät ilmaston lämpenemistä arktisella alueella – kuten hiilipöly – on lähtöisin muualta kuin arktiselta alueelta. Näiltäkin osin merkittäviä saastelähteitä ovat kaikki kehittyneet ja kehittyvät maat. Siksi arktisiin haasteisiin vastaaminen on koko kansainvälisen yhteisön yhteinen tehtävä, jota finanssikriisikään ei tee yhtään vähemmän kiireelliseksi.

Hyvät kuulijat,

On esitetty, että ilmastonmuutoksen seurauksena olisi syntynyt "kilpajuoksu Pohjoisnavalle" tai että arktinen alue olisi kuin entisaikojen Villi länsi. Suomi, sen paremmin kuin muutkaan arktiset valtiot, eivät näe asioita tässä valossa. Rantavaltioiden aluevaatimuksista huolimatta kaikki osapuolet ovat sitoutuneet noudattamaan olemassa olevia pelisääntöjä. Katsomme, että YK:n merioikeusyleissopimus UNCLOS, ympäristö- ja kalastussopimukset sekä kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO muodostavat riittävän kattavan monenkeskisen oikeusregiimin. Emme pidä tarpeellisena eikä realistisena uuden arktisen sopimusregiimin luomista. Sen sijaan on selvää, että sopimusjärjestelyjen täytäntöönpanossa on parannettavaa. Kansainvälisen yhteisön tulee paremmin hyödyntää niitä suosituksia, joita esimerkiksi Arktisen neuvoston puitteissa tuotetaan.

Alkuperäiskansat osallistuvat sekä Arktisen neuvoston että Barentsin euroarktisen neuvoston toimintaan. Tämän seikan tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Kun tehdään arktista aluetta koskevia päätöksiä, kaikkien arktisten valtioiden tulee istua samassa pöydässä, ja arktisten asukkaiden – mukaan lukien alkuperäiskansojen – mielipiteet tulee myös ottaa huomioon.

Suomen näkemyksen mukaan arktisen ympäristön erityisen haavoittuvuuden vuoksi kaikessa arktisessa toiminnassa tulee ottaa huomioon ympäristönsuojelun, kestävän kehityksen ja varovaisuusperiaatteen vaatimukset sekä arktisten alueiden ilmastolliset ja väestölliset erityispiirteet. Kestävän kehityksen mukainen taloudellinen toiminta lisää kehitystä ja hyvinvointia ja on siksi tärkeää sekä arktisille valtioille että paikalliselle väestölle, mukaan lukien alkuperäiskansoille. Me Suomessa jatkamme työtä turvataksemme saamelaisten oikeudet myös ilmastonmuutoksen tuomat haasteet huomioiden. Arktisten maa- ja merialueiden kestävä kehitys on myös koko kansainvälisen yhteisön etujen mukaista.

Hyvät kuulijat

Luonnonolojen muutokset vaikuttavat monin tavoin luontoon liittyviin elinkeinoihin kuten porotalouteen ja turismiin. Metsän kasvun nopeutuminen ja puurajan siirtyminen pohjoisemmaksi parantavat metsätalouden näkymiä.

Barentsin ja arktisen alueen kehitystekijät kutsuvat näiden alueiden kansoja, taloudellisia toimijoita ja valtioita yhteistyöhön riskien hallitsemiseksi ja mahdollisuuksien käyttämiseksi alueen väestön hyväksi. Tämä koskee osaltaan taloudellista yhteistyötä Venäjän sekä pohjoismaiden välillä. Kolmikantayhteistyö toimii jo esimerkiksi kaivosteollisuudessa: norjalaisyritys Yara suunnittelee Itä-Lapin Soklin fosfaattikaivoksen uudelleenavaamista. Öljy- ja kaasuteollisuuden kasvu luo uusia työpaikkoja.

Barentsin aluetta ajatellen ei ole yhdentekevää, että meriliikenteelle tarjoutuu uusia reittejä. Keskeinen osa Barentsin alueen tulevaisuuden suunnittelua onkin tulevan globaalin taloudellisen kehityksen edellyttämän globaalin logistiikan ymmärtäminen ja sen vaikutusten ennakoiminen ja ohjaaminen Barentsin alueen kannalta myönteisesti.

Kaikenlainen taloudellinen toiminta lisääntyy niin suurissa satamissa, kuten Murmanskissa, kuin öljy- ja kaasukenttien mantereisilla tukitoimintoalueilla Pohjois-Norjasta Nenetsiaan. Edellytyksenä on kuitenkin, että alueen rautateihin, satamiin, muihin logistisiin järjestelmiin ja yhteiskunnan infrastruktuuriin yleisemminkin tehdään mittavia investointeja. Suomalaisena näen, että erityisesti Pohjois-Suomen elinkeinoelämän ja työllisyyden kannalta tällainen kehitys olisi hyvin tärkeätä. Myös muu Suomi hyötyisi, sillä arktisissa oloissa toimimiseen tarvitaan paljon eri alojen erikoisosaamista, jollaista me voimme tarjota. Nostan tässä vaiheessa esimerkiksi Norilsk Nickel -aluksen, joka liikennöi vuoden ympäri Murmanskin ja Dudinkan väliä tarvitsematta jäänmurtajan avustusta.

Vaikka lumipeite vähenisikin nykyisestä, olemme yhä Euroopan pohjoisin kolkka. Se merkitsee Pohjoiskalotin ja Barentsin alueen suhteellisen kilpailuedun vahvistumista lähivuosikymmeninä. Talvimatkailun valttina Pohjoiskalotin ja Barentsin alueella on tulevaisuudessakin muuta Eurooppaa suurempi lumivarmuus. Ja kun ilmasto yleisesti lämpenee, tämä alueen ilmasto tarjonnee myös kesäisin edellytyksiä matkailuelinkeinojen kehittämiselle. Siinä voi olla avain monien talvimatkailukeskusten toiminnan ympärivuotistammiselle.

Kyseessä ovat siis sekä haaste että mahdollisuus. Meillä on aikaa valmistautua. Suomella on eri alojen arktista osaamista erityisesti offshore-teknologiassa, arktisessa rakentamisessa ja infrastruktuurin rakentamisessa, arktisessa energiateknologiassa ja merenkulkutekniikassa, kestävässä metsätaloudessa sekä pohjoisen matkailupalvelujen järjestämisessä. Näiden alojen kehitystä tukee laaja-alainen kansallinen ja kansainvälinen tutkimus- ja kehitysyhteistyö. Arktisen tutkimustoiminnan tukeminen on erittäin tärkeää sekä kestävän kehityksen mukaisen päätöksenteon tueksi että yritysten kilpailukyvyn turvaamiseksi. Tutkimustieto on toisin sanoen avainasemassa sopeutumisen kannalta. Rohkaisenkin Oulun ja Rovaniemen yliopistoja verkottumaan muiden Barentsin alueen yliopistojen kanssa ja vahvistamaan edelleen asemaansa tämän suurten mahdollisuuksien alueen tuntijana ja osaajana.

Toisaalta jotkut haasteet eivät salli odottamista. Ympäristöongelmat Barentsin alueella ovat vakavia ilman ilmastonmuutostakin. Kuolan niemimaa on maailman suurin ydinreaktoreiden keskittymä. Meneillään oleva käytöstä poistettujen ydinsukellusveneiden purkaminen ja varastoiminen kestää pitkälle 2010-luvulle. Meillä on vastuu myös ydinvoiman rauhanomaisen käytön turvallisuudesta Pohjois-Euroopassa.

Pohjoisen ulottuvuuden kautta Suomi on mukana EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin sekä Yhdysvaltojen ja Kanadan yhteisissä ponnisteluissa pohjoisten alueiden ympäristön ja yhteisöjen olojen parantamiseksi. Barentsin alue on monella tapaa pohjoisen ulottuvuuden keskiössä.

Hyvät kuulijat,

Kuten jo mainitsin, liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantaminen on tärkeää Barentsin alueen kehittämiselle. Alueen halki kulkeva pohjoinen liikennekäytävä, johon kuuluu myös Barents Link -rautatieyhteys Norjan Narvikista Ruotsin ja Suomen kautta Venäjälle, on ollut pitkään kehitteillä. On tärkeää varmistaa pohjoisten alueiden kehitysedellytykset sekä luoda rajat ylittävä logistinen yhteistyöverkosto.

Pohjoisten alueiden liikenneyhteistyötä, kuten muutakin sektoriyhteistyötä, tehdään Barentsin euroarktisen neuvoston ja Barentsin alueneuvoston myötävaikutuksella. Ne ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi alueellisen yhteistyön ja paikallisten intressien toteuttamiskanaviksi. Ne identifioivat oman alueensa kehittämis- ja yhteistyötarpeita sekä tukevat hanketoimintaa eri tavoin.

Alueneuvoston roolia on luonnehdittu toiminnan moottoriksi, jonka pitää käynnissä paikallinen osaaminen, perinteet ja innostus. Barentsin euroarktinen neuvosto on tärkeä foorumi erityisesti aluehallintoviranomaisille, kansalaisjärjestöille sekä pohjoisten alueiden alkuperäiskansoille.

Barentsin euroarktisen neuvoston puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Venäjä, ja Barentsin alueneuvoston puheenjohtajana toimii Pohjois-Pohjanmaan maakunta. Näillä molemmilla Barents-yhteistyön tasoilla tärkeitä painopisteitä ovat talous-, ympäristö- ja liikennekysymykset. Barents-alueen ympäristöyhteistyössä keskeisiä alueita ovat pyrkimykset puhtaamman tuotannon edistämiseen, päästöjen vähentämiseen sekä energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiamuotojen edistäminen. Myöskään alkuperäiskansoja koskevan yhteistyön merkitystä Barents-alueella ei sovi unohtaa.

Suomen ja Venäjän välinen lähialueyhteistyö on toiminut esikuvana rajat ylittävälle EU-yhteistyölle Venäjän kanssa. Jo vuodesta 1992 toteutettu lähialueyhteistyö on edistänyt alueellista vakautta sekä taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Nykyään lähialueyhteistyöllä edistetään niin kahdenvälistä kuin monenkeskistä hanketoimintaa lähialueilla.

EU:n uusi naapuruuden ja kumppanuuden rahoitusväline ENPI luo entistä paremmat edellytykset pohjoismaalaisille toimijoille rajat ylittävien hankkeiden toteuttamiseen.

Pidän erittäin myönteisenä sitä, että Venäjä ja muut osallistujamaat ovat nyt muodollisesti hyväksyneet ENPI CBC -ohjelmat. Ohjelmat voidaan käynnistää heti kun rahoitussopimukset EU-komission ja Venäjän välillä on allekirjoitettu. Kuten esitykseni alussa totesin, Suomi on pohjoinen, osin arktinen, valtio, jolle arktisten asioiden ja olosuhteiden osaaminen ja niistä huolen pitäminen on perinteisesti ollut luontevaa ja luonnollista. Tämä seikka näkyy myös suhteessamme Euroopan unioniin. Voidaan kuvainnollisesti sanoa, että Suomen ja Ruotsin jäsenyyden myötä koko EU ”siirtyi” kohti pohjoista. EU sai uuden pohjoisen ulottuvuuden ja alkoi rakentaa omaa pohjoisen politiikkansa. Tätä politiikkaa tarkentaa tuore EU:n arktinen tiedonanto, joka julkaistiin Brysselissä muutama päivä sitten.

Uskon, että EU:n laajentuminen pohjoiseen jatkuu. Juuri valmistunut komission tiedonanto on ensimmäinen askel EU:n arktisessa politiikassa. Asiakirja kattaa kolme tärkeää teemaa. Ne ovat 1) arktisten alueiden suojelu, 2) arktisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja 3) arktisen hallinnon kehittäminen.

Suomi on kannanotoillaan vaikuttanut tiedonannon sisältöön ja olemme sen linjauksista pääosin samaa mieltä. Tuore tiedonanto nostaa arktiset kysymykset uudella painoarvolla EU:n poliittiselle agendalle.

Suomen näkökulmasta EU:n arktinen tiedonanto on tervetullut avaus maailman suurimmalta talousmahdilta.

Hyvät kuulijat,

Tämä konferenssi järjestetään osana Merkkivuosi 1809 -hanketta. Tietoisina sen ajan tuomista suurista muutoksista myös Barentsin alueella, halusimme nyt järjestää nimenomaan tulevaisuuskonferenssin. Olemme myös kuluneina vuosisatoina kokeneet, miten kansainvälinen kehitys heijastuu Euroopan pohjoisimmillekin alueille. Tänään globalisaation maailmassa koko ihmiskunta jakaa saman kohtalon ja vaikuttaa siihen yhteistoiminnan kautta. Barentsin ja koko arktisella alueella on edessään monia haasteita mutta myös suuria mahdollisuuksia.

Globaalissa taloudessa haluan korostaa erityisesti kahta asiaa artktisenkin alueen kannalta:

1. Mitä enemmän kiinnitämme huomiota valtioiden rajoihin ja valtioihin toimijoina – sitä huonomman taloudellisen tuloksen saamme. Talouden voima ja dynamiikka syntyy siitä, että yritykset voivat rajat ylittäen hakea partnereita ja mahdollisimman tehokkaan liiketoiminnan.

2. Emme todellakaan saa tyytyä vain alueen luonnonvarojen käyttöönottoon. Raaka-aineiden myynti tuo vain marginaalisen tuloksen, niiden varaan on saatava jalostusta ja kehittyneempää liiketoimintaa. Toisekseen suurin arvon lisäys tulee ketjun loppuvaiheessa, jossa on jo kyse tuotteesta ja palveluista eikä tonneista ja kuutioista.

Toivon tämän konferenssin osaltaan edistävän kehitystä, jonka vuoksi lapsemme ja lapsenlapsemme sanovat 50, 100 tai 200 vuoden perästä: Silloin 2000 luvun alussa osattiin yhteistyön avulla torjua riskit ja tarttua mahdollisuuksiin niin, että seuraaville sukupolville rakennettiin työtä, turvallisuutta ja hyvinvointia täällä meidän syntymäseuduillamme.