Pääministeri Vanhanen Merkkivuoden 1809 verkkosivujen julkistamistilaisuudessa

Tänä vuonna on Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuosi sekä Mikael Agricolan vuosi. Viime vuonna muistimme J.V. Snellmanin syntymää ja elämäntyötä. Nyt olemme valmistautumassa muistamaan autonomisen Suomen syntyä vuonna 1809 ja sitä edeltänyttä Suomen sotaa.

Nämä merkkivuodet muistuttavat suomalaisen kulttuurin, yhteiskunnan ja lopulta itsenäisen valtion pitkästä kehityksestä vanhimmista ajoista Ruotsin vallan aikaan sekä vuosien 1808 ja 1809 murroksen kautta autonomian aikaan. Tämä historia rakensi vähitellen tietä itsenäiseen ja demokratialtaan kestävään valtioon, josta tuli myös Euroopan Unionin jäsen.

On ymmärrettävää, että me suomalaiset tunnemme parhaiten oman maamme ja sen naapurisuhteiden historian. Tuleva merkkivuosi korostaa myös sitä, että Suomen suuret sisäiset ja ulkoiset murrokset ovat aina liittyneet maanosamme tai laajempiinkin historian käänteisiin.

Suomen sodan, Porvoon valtiopäivien, Haminan rauhan ja kotimaisen keskushallinnon perustamisen taustalla olivat tunnetusti Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin sodat sekä Aleksanteri I:n ja Napoleonin väliset Tilsitin ja Erfurtin sopimukset.

Kun merkkivuoden valtuuskuntaa ja toimikuntaa asetettiin, otettiin lähtökohdaksi, ettei demokraattisessa valtiossa ole valtion tehtävä kertoa, mitä historiassa on tapahtunut. Se tehtävä kuuluu tutkijoille. Niinpä alun perin ajatuksena on ollut antaa historian puhua puolestaan.

Tietenkin myös historian tutkijoiden kesken on runsaasti erilaisia näkemyksiä. Jo nyt on varmaa, ettei merkkivuodesta tule perinteisten tulkintojen toistoa vaan jännittävä matka suomalaisen historian ja siis suomalaisen sielunelämän tietoisiin ja tiedostamattomiin kerroksiin. Voimme aloittaa jo tänään vaikkapa pohtimalla viime vuonna yllättäen saataville tulleen C.E. Mannerheimin arkiston pohjalta, mitä loppujen lopuksi tapahtui täällä Helsingissä ja Suomenlinnassa keväällä 1808.

Merkkivuoden hankkeen yleistavoitteena on edistää ajanmukaiseen tutkimukseen perustuvan kuvan muodostumista ja täsmentymistä merkkivuoden 1809 ajasta ja tarjota näin välineitä oman aikamme ymmärtämiseen. Toivon, että edistämällä maan historian yhden merkittävän aikakauden ja sen eurooppalaisen taustan tuntemusta autetaan kansalaisia pohtimaan myös Suomen tulevaisuutta tässä laajemmassa yhteydessä.

Hyvät kuulijat,

Kuluvan vuoden aikana merkkivuoden toimikunta ja asiantuntijaryhmä ovat konkretisoineet ja vieneet eteenpäin merkkivuoden valtuuskunnan viime tammikuussa hyväksymiä linjauksia.
Vuosien 2008 ja 2009 aikana toteutetaan neljä merkkivuoden hankkeen päätapahtumaa sekä kymmeniä merkkivuoteen kuuluvia kansalaisyhteiskunnan, yhteisöjen, kuntien, virastojen ja laitosten sekä tiedotusvälineiden hankkeita.

On erittäin myönteistä, että naapurimaissamme on mielenkiintoa merkkivuoteen. Ruotsissa jo toimii ulkoministeri Carl Bildtin johtama valtuuskunta ja Venäjälle sellainen on suunnitteilla. Monissa Suomen ja Ruotsin hankkeissa tulee korostumaan nykyisen ja tulevan yhteistyön vahvistaminen; Suomessa pidetään esimerkiksi Suomen ja Ruotsin hallitusten yhteinen kokous huhtikuussa 2009.

Esitän jo nyt parhaat kiitokseni Hanasaaren ruotsalais-suomalaiselle kulttuurikeskukselle ja monille muille suomenruotsalaisille yhteisöille aktiivisesta panoksesta. Meillä on nyt ainutkertainen mahdollisuus myös muistaa pitkää yhteistä historiaa Ruotsin kanssa sekä vahvistaa maidemme välisiä yhteyksiä.

Uskon, että Suomen ja Venäjän suhteiden osalta avautuu mahdollisuuksia kahdenkeskisten suhteidemme kehittämiseen. Tällä suunnalla myös Suomi-Venäjä Seuralla tulee olemaan myönteistä annettavaa.

Päätapahtumia ovat Suomen sodan alkamiseen liittyvät tieteelliset konferenssit, Porvoon valtiopäiviin liittyvät tapahtumat aikakauden hengessä, Haminan rauhaan liittyvä Itämeren tulevaisuuskonferenssi sekä ensimmäiseen hallituskonseljin istuntoon liittyvät valtioneuvoston ja korkeimpien oikeuksien tapahtumat ajan hengessä Turussa. Kaikki nämä hankkeet toteutetaan yhteistyössä asianomaisten kaupunkien ja seurakuntien sekä monien muiden kumppanien kanssa. Näitä ovat mm. Historian ystäväin liitto, Suomen historiallinen seura sekä Centrum Balticum.

Merkkivuoteen liittyvät paikalliset tapahtumat käynnistyvät ensi vuoden helmikuussa monin osin Suomen sodan aikataulun mukaisesti. Taisteluiden ja muiden tapahtumien muistaminen eri puolilla Suomea toteutuu paikallisten toimijoiden aloitteesta. Eri puolilla maata järjestetään suuri määrä Suomen sodan taisteluiden muistonäytöksiä ja –juhlia, erityisesti Savossa, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa.

Lukuisat yhteisöt järjestävät omia historian kulun mukaisia tapahtumiaan omista lähtökohdistaan. Suuret kiitokset laajasta oma-aloitteisuudesta. Rohkaisen myös kaikkia niitä yhteisöjä liikkeelle, jotka eivät vielä ole tarttuneet toimeen.

Tänään avattava verkkosivu kertoo tarkemmin kymmenistä tapahtumista sekä koko aikakauden historian kulusta asiantuntevalla ja mielenkiintoisella tavalla. Ainakin itse aion seurata tapahtumien kulkua lukemalla ”päivän lööppejä” vuosilta 1808 ja 1809. Toivon verkkosivun tekevän historiaa eläväksi erityisesti nuorelle sukupolvelle.

Hyvät kuulijat,

Kuten koko merkkivuosi myös verkkosivu tarjoaa kohtauspaikan lukuisille tapahtumille ilman ennakkoehtoja. Lopulta vasta lukuisien tapahtumien kokonaisuus tulee kertomaan, miltä kahdensadan vuoden takainen historia meistä tänään näyttää.

Merkkivuoden toimikunnan ja asiantuntijoiden yhteisistä kokouksissa ja seminaareissa on kuitenkin jo tähän mennessä käynyt selväksi, etteivät oppikirjamaiset pelkistykset vaikkapa Suomen sodasta tai Porvoon valtiopäivistä ole ainakaan koko kuva ajan tapahtumista. Tätä kuvaa mielenkiintoisella tavalla myös Osmo Jussilan uusi teos Suomen historian suurista myyteistä.

Tänään tiedämme, mitä tapahtui vuoden 1809 jälkeen ja meillä on tietenkin taipumus ajatella että tuon ajan tapahtumat veivät vääjäämättä kohti itsenäistä Suomea. Tulevaisuuden ennustaminen lienee kuitenkin ollut tuolloin ainakin yhtä vaikeata kuin tänään. Takana oli vanhin historia ja kuusisataa vuotta Ruotsin yhteyttä. Edessä olevina vuosisatoina oli jokaiselle sukupolvelle runsaasti tarjolla työtä, joka aikanaan johti itsenäisyyteen ja nykyaikaiseen hyvinvointivaltioon.

Merkkivuoden valtuuskunnan, toimikunnan ja asiantuntijaryhmän runsaan puolentoista vuoden työn jälkeen voinemme kuitenkin jo nyt sanoa yleisellä tasolla jotakin vuoden 1809 ajan toimijoista: Mannerheimeista, Sprengtporteneista, Tengströmeistä, Armfelteista ja monista muista.

Heissä näyttää ilmenneen melko pysyvä tämän maan asukkaiden piirre, joka on pyritty tiivistämään tämän merkkivuoden teemaan ja tunnuksiin. Vuosien 1808 ja 1809 toimijat eivät jääneet vaivojansa valittamaan, vaan ottivat oman aikansa eurooppalaisessa reaalimaailmassa aloitteen käsiinsä oman aikansa maan ja kansan asioiden hoitamiseksi.

Kansainvälisen politiikan ydintermejä on nykyään ”nation building” eli kansakunnan rakentaminen. Tämän päivän kansainvälisin termein siis vuoden 1809 ajan ensimmäinen sukupolvi rakensi tähän maahan autonomisen valtion hallinnon eli ”regiimin” ja seuraavat sukupolvet rakensivat sille ikään kuin sisällöksi kansakunnan - snellmanilaisittain sanoen - sivistyneen isänmaallisuuden pohjalta.

Kansakunta oli kaikkea muuta kuin valmis autonomian alkuvuosina, mutta tärkeitä edellytyksiä sille luotiin juuri noina aikoina. Päästiin kansakuntaa rakentamaan.

Tässä onkin tilaisuus verrata vuoden 1809 jälkeistä tilannetta jatkosodan ja vuoden 1944 jälkeiseen historiaan - ja kommentoida näin Kansallisteatterin uutta tulkintaa Tuntemattomasta sotilaasta. Näytelmän lopussa lauletaan kertosäkeenä vänrikki Jalovaaran synkkää yksinpuhelua… ”Suomi on kuollut. Suomi on kuollut”. On varmaa, että Suomen sodankin lopussa vuonna 1809 moni pelkäsi Suomen puolesta aivan samoin kuin Väinö Linnan mukaan yksin metsässä nyyhkyttänyt vänrikki Jalovaara. Mutta pelonsekaisesta itkusta ei tullut elämän säveltä vänrikki Jalovaaran ikäluokalle vuonna 1944 eikä myöskään vänrikki Stoolin ikäluokalle vuonna 1809 - eikä tule myöskään tämän päivän suomalaisille.

Kyyneleet on aina kuivattu. Menneisyydestä on otettu oppia, mutta sen vangiksi ei ole jääty. Aloite on otettu omiin käsiin. On katsottu eteenpäin ja luotettu työhön ja sivistykseen. Vuodet 1808 ja 1809 avasivat omana aikanaan tietä tällaiselle sivistyneelle isänmaallisuudelle. Merkkivuoden teemana onkin ”Kansakuntaa rakentamaan”.

Merkkivuoden tunnuksena sivistyvän eurooppalaisen kansakunnan nousua symbolisoi maanosamme kartalla kahden maan ja maailma keskellä esiin nouseva vahva profiili. Noista murrosvuosista ja niistä uudella voimalla jatkuneesta työn ja sivistyksen noususta kertovat Albert Edelfeltin Porilaisten marssi, Robert Wilhelm Ekmanin Porvoon valtiopäivien avajaiset, Pekka Halosen Tukinuittajat sekä Magnus Enckellin Kansakoulu.

Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan haasteet ovat tänäänkin suuret, mutta niin ovat myös mahdollisuudet, kun luotamme työhön ja sivistykseen sekä niille rakennetun demokratian voimaan.

Näillä ajatuksilla pyydän avaamaan Merkkivuoden 1809 verkkosivun, tiedon ja virikkeiden lähteeksi uudelle ja vanhemmalle sukupolvelle.