Pohjoismaiden neuvoston 52. istunto Reykjavikissa 6.-8.11.2000
Pääministeri Paavo Lipposen selonteko Pohjoismaiden neuvostolle ennen Suomen Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajuutta vuonna 2001
Arvoisa Presidentti!
Suomi on valinnut puheenjohtajuuskautensa pääaiheeksi teeman "Pohjolan kansalainen 2001". Kunnianhimoisena tavoitteenamme on nähdä kaikkien sektorien toiminta yksittäisen Pohjolan kansalaisen näkökulmasta. Suomen valitsema aihe on luonnollista jatkoa Tanskan puheenjohtajuuden hyvinvointiaiheelle. Tämä sisältää sen, että huomion keskipiste siirretään yhteisöstä yksilöön.
Pohjoismaiden yhteistyö on ollut jatkuvasti arviointien ja uudistusten kohteena, mikä on aiheuttanut sen, että on voitu vastata joustavasti vaatimuksiin, joita Pohjolassa ja ympäristössä tapahtuneet muutokset ovat asettaneet.
Uusin osoitus pohjoismaisesta yhteistyöstä on tuore selonteko, jonka viisaiden miesten ja naisten paneeli esitteli juuri ennen tätä istuntoa. Jo otsake "Pohjola avoimena maailman tuulille" antaa ymmärtää, että pohjoismainen yhteistyö on myös kansainvälisessä vertailussa aivan ainutlaatuista. Sillä on vahvat juuret ja elinvoima, joka on myötävaikuttanut siihen, että yhteistyö on säilynyt myös sellaisina aikoina, joina yhteenkuuluvuus on joutunut koetukselle. Haluamme oman puheenjohtajuutemme aikana tuoda pohjoismaisen yhteistyön näkyviin tavalliselle kansalaiselle niin pohjoismaisissa yhteyksissä kuin myös kansallisesti.
Pohjoismainen yhteistyö rakentuu demokratialle, identiteetille ja yhteisyydelle. Riippumatta niistä erilaisista valinnoista , joita maamme ovat tehneet, kun on ollut kyse liittymisestä erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin ja Euroopan integraatioon, yhteistyö on ainutlaatuista viidelle Pohjoismaalle ja kolmelle itsehallintoalueelle.
Suomi haluaa puheenjohtajakaudellaan jatkaa työtään viisaiden miesten ja naisten paneelin tekemän selonteon perusteella pyrkimyksenä syventää yhteistyötä Pohjolan kansalaisten hyväksi. Haluamme muun muassa kiinnittää huomiota ehdotukseen laatia pohjoismainen "kansalaissopimus". Suomi panee alulle aloitteen, jonka mukaan selvitettäisiin nykyisin olemassa olevat oikeudet ja suurimmat jäljellä olevat esteet Pohjoismaiden välillä. Hankkeella on selviä kosketuskohtia rajaesteiden poistamiseen suunnattuun työhön, joka pantiin alulle Ruotsin puheenjohtajuuskaudella.
Se, että kolme Pohjoismaata on EU:n jäseniä ja kaksi integroituneina Euroopan yhteistyöhön ETA-sopimuksen välityksellä, merkitsee sitä, että Pohjoismaiden yhteistyöhön osallistuvien maiden tulee ottaa huomioon erilaiset sitoutumisensa ja velvollisuutensa. Ensi maaliskuussa pohjoismainen yhteistyö suhteessaan eurooppalaiseen yhteistyöhön joutuu konkreettisella tavalla kokeeseen, kun Schengenin sopimusta ryhdytään soveltamaan kaikissa Pohjoismaissa. Hanketta on valmisteltu perusteellisesti vuosikausia ja nyt on aika ryhtyä toteuttamaan sopimusta.
Kaikki ryhmämme maat ovat tätä nykyä keskellä kehitysvaihetta, jolle ovat luonteenomaisia suuret ja jyrkät muutokset erityisesti informaatioyhteiskunnan ja viestintäteknologian alalla. Olemme liikkeessä kohti maailmaa, joka perustuu yhä suuremmassa määrin tiedolle ja osaamiselle. Globalisoituminen ja nopea teknologian kehitys tuovat mukanaan uusia mahdollisuuksia ja haasteita, mutta myös uusia uhkakuvia.
Tietoyhteiskunnan kehitys käsittää kaikki politiikan ja hallinnon alat ja sen osuus kasvaa jatkuvasti tavanomaisessa toiminnassa. Suomi haluaa edistää yhteistyötä, jonka tarkoituksena on kehittää tietoyhteiskuntaa, tuomalla esille tämän asian eri ministerineuvostoissa ja virkamieskomiteoissa. Suomen asialistalla on monia hankkeita tietotekniikan yhteistyöstä. Olemme myös valmiit kutsumaan tarpeen vaatiessa yhteiseen kokoukseen puheenjohtajuuskautemme aikana tietotekniikasta vastaavat ministerit.
Koulutuspolitiikassa asetetaan etusijalle elinikäisen oppimisen periaate. Huomiota kiinnitetään erityisesti vanhempiin ihmisiin, joilla on heikko peruskoulutus, ja heidän koulutustarpeisiinsa.
Hyvin toimiva työyhteisö ja henkinen hyvinvointi työpaikalla ovat keskeisiä tekijöitä siinä, että ihmiset jaksaisivat tehdä työtä ja voisivat säilyttää työkykynsä. Yhteistuumin työmarkkinaosapuolten kanssa Suomi pyrkii kehittämään hyvin toimivat työmarkkinat ja kokonaisnäkemyksen ihmisen hyvinvoinnista.
Ensi vuonna aletaan toteuttaa uutta yhteistyöohjelmaa sosiaali- ja terveydenhoitosektorilla. Ohjelma on suunnattu mm. rajojen muodostamien esteiden poistamiseen Pohjoismaiden väliltä ja pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien kehittämiseen eurooppalaisessa ja kansainvälisessä yhteydessä.
Energia-alan yhteistyö suuntautuu rajaesteiden asteittaiseen poistamiseen energiamarkkinoilta Itämeren alueelta. Pohjola toimii edelleenkin liikkeellepanevana voimana samoin kuin osarahoittajana Itämeren alueen energiayhteistyössä. Suomen puheenjohtajuuskaudella pannaan erityistä painoa seuraaville panostusaloille: kehitykseen energiamarkkinoilla, energiayhteistyöhön Itämeren alueella, energiamarkkinoiden kehittämiseen Baltiassa ja lähialueyhteistyön tehostamiseen sovittamalla paremmin toimintoja yhteen.
Pohjoismaiden ympäristöalan yhteistyötä ohjaavat pohjoismainen kestävän kehityksen strategia ja ministerineuvoston toimintaohjelma Pohjolan ympäristöyhteistyöstä vuosina 2001-2004. Yhteispohjoismaiset sijoitukset Pohjoismaisen ympäristörahoitusyhtiön (Nefco) ja Pohjoismaiden investointipankin (NIB) välityksellä on suunnattu tukemaan kahdenvälisiä ja Euroopan unionin alulle panemia toimia, jotka liittyvät EU:n laajenemiseen, EU:n pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmaan sekä EU:n ja Venäjän väliseen yhteistyöhön.
Itämeren saastuminen herättää suurta huolta Pohjolan asukkaiden parissa. Kansalliset toimenpiteet eivät riitä. Tarvitsemme laajaa kansainvälistä yhteistyötä. johon meidän tulisi ottaa mukaan Pohjoismaiden ohella myös kaikki Itämeren valtiot, EU ja kansainväliset rahoituslaitokset.
Ympäristökysymykset ovat saaneet keskeisen sijan niillä toiminnan aloilla, jotka Ruotsi on asettanut poliittisesti ensisijaisiksi EU-puheenjohtajuuskaudellaan, joka vuoden 2001 alkupuoliskolla on samanaikainen Suomen pohjoismaisen puheenjohtajuuden kanssa. Suomi antaa Ruotsille sen puheenjohtajuuskaudella täyden tukensa pyrkimyksissä nostaa ympäristökysymykset yhä korkeammalle EU:n asialistalla.
Tällä hetkellä Itämeren alueella on kaksi hyvin ajankohtaista hanketta. Pietarin alue on eräs vaarallisimpia ympäristöuhkia, kun on kyse päästöistä Itämereen. Pietarin lounaisosaan suunniteltu vedenpuhdistamo parantaisi ratkaisevasti Itämeren tilannetta.
EU on Suomen aloitteesta rahoittanut puhdistamohankkeen valmisteluja. Tämä on ollut mahdollista komissaari Chris Pattenin henkilökohtaisesti sitouduttua asiaan. Pohjoismaiden investointipankilla on nyt yleinen koordinointivastuu tässä hankkeessa.
Primorskin öljysataman suunnitelmien osalta on teetetty kansainvälinen arviointi sen rakentamisen ympäristölle koituvista seuraamuksista sekä lisääntyvien öljykuljetusten merkityksestä ympäristön kannalta herkällä alueella. Suomen ympäristöviranomaiset ovat äskettäin saaneet tietoja Venäjän viranomaisilta mahdollisista ympäristöseuraamuksista ja analysoivat niitä parhaillaan. Myönteistä on, että presidentti Putin korosti viime viikolla tapahtuneessa EU:n ja Venäjän huippukokouksessa Itämeren ympäristöasiain merkitystä.
Pohjoismaiden ministerineuvoston lähialuepolitiikkaa on tarkasteltava Suomen puheenjohtajuuskaudella. Yhteispohjoismainen asiantuntijaryhmä on kuluneena vuonna käsitellyt ministerineuvoston lähialueyhteistyötä, osoittanut strategisia päämääriä ja mahdollisia keinoja tulevaisuuden yhteistyöhön. On myös vahvistettava suhteita Venäjään. Asiantuntijaryhmän suositukset luovat hyvän pohjan työn jatkamiselle.
Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan Feirassa kuluvan vuoden kesäkuussa pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman. Pohjoinen ulottuvuus on osa EU:n yhteistä pohjoista ulkopolitiikkaa ja vastuu sen toteuttamisesta on ensisijaisesti komissiolla. Pohjoismaat osallistuvat aktiivisesti tähän työhön sovittamalla yhteen kansallista panostustaan. Ilmaisen kiitokseni kaikille Pohjoismaille ja itsehallintoalueille niiden tuesta pohjoisen ulottuvuuden kehittämiselle.
Ruotsin EU-puheenjohtajuus vuoden 2001 alkupuolella tarjoaa hyviä mahdollisuuksia valvoa Pohjoismaiden yhteisiä etuja. Ruotsi järjestää huhtikuussa 2001 ministeritason konferenssin pohjoisen ulottuvuuden jatkotoimista. Kaikki kumppanuusmaat kutsutaan mukaan. Ensimmäinen täydellinen selonteko jatkotoimista luovutetaan Eurooppa-neuvostolle Göteborgissa.
Tanska on jo ilmoittanut aikomuksestaan järjestää vastaavanlainen konferenssi omalla puheenjohtajuuskaudellaan vuoden 2002 jälkipuoliskolla, jolloin ensisijaisena päämääränä on arktisten kysymysten käsittely. Suomi on kansallisella tasolla luonut oman fooruminsa pohjoisen ulottuvuuden hankkeiden saattamiseksi käytännön tasolle. Näemme mielellämme muidenkin Pohjoismaiden tekevän vastaavanlaisia aloitteita.
Arktinen yhteistyö on tärkeää koko Pohjolalle. Suomi on äskettäin ottanut vastaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden Yhdysvaltojen jälkeen. Suomi on jo esittänyt keskeiset tavoitteensa Arktisen neuvoston kokouksessa Barrowissa Alaskassa kuluvan vuoden lokakuussa.
Uutta lähialuestrategiaa koskevanehdotuksen mukaisesti Suomi käynnistää ministerineuvoston arktisen ohjelman tarkistuksen. Ministerineuvoston toimet arktisella alueella tulee sovittaa Arktisen neuvoston tavoitteisiin pyrkimyksenä etsiä synergiaa ja välttää päällekkäisyyksiä.
Suomi ilmaisee tyytyväisyytensä siitä kehittyneestä ja syvällisestä yhteistyöstä, jota tätä nykyä harjoittavat keskenään Norjan, Ruotsin, Suomen ja luoteis-Venäjän saamelaiset. Suomi toivoo voivansa edistää puheenjohtajuuskaudellaan pohjoismaista yhteistyötä saamelaiskysymyksissä.
EU-yhteistyö kolmen pohjoisen EU-jäsenmaan kesken toimii nykyään mielestäni varsin hyvin. Tietojen vaihtoa ja hyvin arkista yhteistoimintaa harjoitetaan päivittäin maiden välillä. EU:ssa ei kuitenkaan ole mitään pohjoista liittoutumaa. Ajattelu liittoutumista tai kapeista etupiireistä ei kuulu Euroopan unioniin. Sitä vastoin voisi olla luonnollista lisätä tietoutta pohjoismaisista yhteistyön malleista EU:ssa.
Pohjoismaat voivat arvokkaalla tavalla tarjota apuaan työmenetelmin ja mallein, jotka aikanaan voivat tulla perustaksi yhteiselle eurooppalaiselle politiikalle. Ehkä vahvin yhdistävä tekijä on pyrkimys päätöksentekoon, joka on avointa, pragmaattista ja jonka tavoitteena on suurin mahdollinen yhteisymmmärrys.
Pohjoismaat ovat toimineet aktiivisesti tasavertaisuuden vaatimusten toteuttamiseksi tuomalla EU:n päiväjärjestykseen pysyvästi työllisyyden, sosiaalisen ulottuvuuden ja syrjinnän vastustamisen. Olemme saaneet laajaa tukea tällaisille pyrkimyksille ja siksi meillä on ollut menestystä näillä aloilla.
Laajeneminen on tällä hetkellä EU:n tärkein tehtävä. Kyse on sadan miljoonan ihmisen mahdollisuuksista päästä osalliseksi demokratiasta ja ulkoisesta vakaudesta. Pohjoismaat tukevat voimakkaasti unionin laajenemista. Baltian maiden tulee omata - ja niillä on - muiden hakijamaiden kanssa yhtäläiset mahdollisuudet tulla EU:n jäseniksi. Viro, Latvia ja Liettua ovat edistyneet hyvin jäsenyysneuvotteluissaan. Yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Suomi jatkaa aktiivista tukeaan Baltian maille.
EU ei voi paeta vastuutaan laajenemisesta vetäytymällä omiin sisäisiin ympyröihinsä. Kriittisten vaiheiden ollessa nyt edessä ei saa luoda epävarmuuden tunnetta tai lietsoa EU:lle vihamielistä ilmapiiriä hakijamaissa. Tulee toimia aktiivisesti, jotta laajeneminen voitaisiin toteuttaa niin pian, kun se vain on mahdollista.
Viisaiden paneeli on ehdottanut, että Pohjoismaiden yhteistyötä voitaisiin kehittää niin, että siihen voitaisiin ottaa mukaan myös naapurialueita, kuten Baltian.
Myönteisen kehityksen tukemiseksi Baltiassa paneeli esittää, että harkittaisiin Pohjoismaiden investointipankin jäsenyyden tarjoamista Baltian maille pyrkimyksenä helpottaa yhteiskunnan tärkeiden perusrakenteiden rahoittamista. EU:n laajeneminen ja unionin syveneminen vaativat, että olemme Pohjolassa valmiit ottamaan kantaa uusiin, radikaaleihin aloitteisiin.
Mielestäni on tärkeää keskustella edessä olevana vuonna pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuudesta ja pohtia, miten voidaan konkreettisesti lisätä yhteistyötä Baltian maiden kanssa. Ensi vuodesta alkaen on syytä puhua yhteistyöstä, jossa on mukana kahdeksan, eikä viisi plus kolme maata. Tarvitsemme puheenjohtajuuskaudellamme avointa keskustelua tästä tärkeästä kysymyksestä. Asian edistämiseksi Suomi haluaakin kutsua puheenjohtajuuskaudellaan maahamme kaikki kahdeksan pääministeriä.