Pääministeri Kataisen esittelypuheenvuoro Espanjan lainaohjelmaa koskevasta valtioneuvoston tiedonannosta

Pääministeri Jyrki Katainen
Eduskunta 19.7.2012

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies,

Eduskunnan istunto keskellä heinäkuuta on poikkeuksellinen, mutta poikkeuksellinen on myös Euroopan taloudellinen tilanne.

Siksi on hyvä, että käymme tänään perusteellisen keskustelun – ei vain Espanjan lainaohjelmasta, vaan myös EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta, sekä ennen kaikkea Suomen paikasta Euroopassa.

Haluan kiittää puhemiehistöä, kansanedustajia ja eduskunnan virkamiehiä siitä, että eduskunta saatiin koolle näin lyhyellä varoitusajalla.

On valitettavaa, että asiakirjat voitiin toimittaa kansanedustajille niin myöhäisessä vaiheessa. Syy on kuitenkin selvä: hallitus halusi pitää kiinni suomalaisen veronmaksajan edusta ja eli neuvotella Espanjan lainalle vakuudet.

Herra puhemies,

Uutiset Euroopasta varmasti huolestuttavat suomalaisia. Moni pohtii, säilyykö oma tai läheisen työpaikka, nousevatko lainan korot, tai joudutaanko hyvinvointipalveluista leikkaamaan.

Suomalaiset ovat fiksua kansaa, joka seuraa maailman tapahtumia. Valtaosa suomalaisista tietää, että Euroopan ja maailmantalouden ongelmat ovat hidastaneet Suomen vientiä ja talouskasvua ja tämän takia olemme joutuneet tekemään leikkauksia ja veronkorotuksia. Moni on menettänyt työpaikkansa Euroopan talousongelmien vuoksi.

Yksi asia on hyvä tehdä selväksi. Suomen menoleikkauksia eivät johdu siitä, että olemme osallistuneet lainoitus- tai lainantakausoperaatioihin kriisimaissa. Suomesta ei ole lapioitu koulutukseen tai vanhustenhoitoon tarvittavia rahoja ulkomaille, kuten jotkut ovat asian virheellisesti käsittäneet.

Suurin osa kansalaisista on kurkkuaan myöten täynnä talouskriisiä, eikä haluaisi kuulla enää yhdestäkään uudesta tukipaketista. Hätäisimmät haluaisivat ratkaista kaiken irrottamalla Suomen eurosta tai pyrkimällä hajottamaan euron.

Nyt täytyy pistää jäitä hattuun. Nyt ei pidä hötkytä päättömänä joka suuntaan. Nyt on tärkeää, että kykenemme tekemään päätöksiä silloin kun päätöksenteon aika on.

Toiseksi meidän on osattava keskustella itse päätavoitteesta, eli niistä toimista, joilla talouskriisi voidaan taltuttaa. Ei riitä, että vastustamme kaikkea.

Me pärjäämme suomalaisella talonpoikaisjärjellä, maltilla ja päättäväisyydellä.

Käyn puheenvuorossani ensin läpi Espanjan lainapaketin pääkohdat, joita valtiovarainministeri Urpilainen täydentää.

Mutta ennen kaikkea haluan pureutua Euroopan suuntaan ja Suomen paikkaan Euroopassa.

Arvoisa puhemies,

Espanja on siis pyytänyt muilta euromailta lainaa pankkijärjestelmänsä tervehdyttämiseksi. Espanjalla on ongelmia julkisen taloutensa kanssa, mutta suurimmat haasteet liittyvät nimenomaan maan pankkeihin.

Espanjan julkisen talouden osalta on hyvä huomata, että maan uusi hallitus on käärinyt hihat ja tarttunut haasteeseen tarmokkaasti. Eikä kyse ei ole vain aikomuksista, sillä hallitus on jo tehnyt paljon.

Espanja sopeuttaa talouttaan tänä ja ensi vuonna noin 30 miljardilla, mikä vastaa kumpanakin vuotena kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta.

Tämän lisäksi Espanja on korottanut eläkeiän 67 vuoteen ja tehnyt merkittäviä työmarkkinoiden joustavuutta lisääviä uudistuksia. Tammikuussa aloitetut toimet veronkierron ja talousrikollisuuden torjumiseksi tuo arvioilta 8 miljardin lisätulot.

Äskettäin julkaistut 65 miljardin euron uudet sopeutustoimet seuraavien kahden ja puolen vuoden aikana sisältävät muun muassa arvonlisäveron noston kolmella prosentilla. Espanjan autonomiset alueet osallistuvat talkoisiin 20 miljardilla.

Espanjalaisten pankkien ongelmat ovat perua kiinteistökuplasta. Pankkijärjestelmän vakauden palauttaminen edellyttää niin isoja toimenpiteitä, että Espanja ei pysty toteuttamaan niitä ilman ulkopuolista apua. Siksi Espanja pyysi kesäkuussa lainaa muilta euromailta.

Euromaat ilmoittivat huolellisen arvion jälkeen valmiudesta myöntää Espanjalle enintään 100 miljardia euroa lainaa maan pankkijärjestelmän tervehdyttämiseen. Ohjelma on määrä aloittaa heinäkuussa 30 miljardin euron lainaerällä, jota voidaan käyttää vain hätätilanteissa luottamuksen palauttamiseksi.

Hallitus katsoo, että ilman tätä tukea Espanjan pankkisektori ajautuisi todennäköisesti hallitsemattomaan kaaokseen, joka vetäisi mukanaan Espanjan valtion ja koko Euroopan – myös Suomen.

Toivon, että viimeistään nyt kaikki ne, jotka vastustavat espanjalaisten pankkien lainoitusoperaatiota kertoisivat rohkeasti ja avoimesti, mitä kukin arvioi tapahtuvan, jos lainaa ei anneta.

Enää ei riitä, että vastustaa. Nyt täytyy esittää rehellinen arvio oman vaihtoehdon seurauksista.

Espanjalle annettava rahoitus on lainaa, jonka Espanjan valtio on sitoutunut maksamaan takaisin. Lainan rahoitus aloitetaan ERVV:stä, koska pysyvä mekanismi EVM ei ole vielä toimintakykyinen.

Kyse on valtiontakauksesta väliaikaisen kriisivälineen ERVV:n varainhankinnalle. Suomi saa omalle osuudelleen vakuudet, jolla minimoidaan meille koituvat riskit. Vakuusneuvotteluiden onnistuminen tiukassa aikataulupaineessa ja monien teknisten haasteiden, sekä eurooppalaisen poliittisen paineen alla on erittäin hyvä saavutus.

Pankkien pääomitus tapahtuu EU:n valtiontukisäännöstön mukaisesti tiukan ehdollisesti ja vastikkeellisesti. Omistajavastuu toteutuu kattavasti. Tukea saavat pankit joutuvat kirjaamaan tappioita ja karsimaan toimintoja. Kyseisten pankkien johdolta kielletään tulospalkkiot. Vain elinkelpoisia pankkeja tuetaan eli elinkelvottomat ajetaan alas.

IMF osallistuu Espanjan ohjelman suunnitteluun ja seurantaan Suomen tavoitteen mukaisesti. Tuki perustuu yhteisymmärrykseen, että Espanja jatkaa julkisen taloutensa tervehdyttämistä.

Herra puhemies,

Suomalaisten enemmistö ei varmasti halua kasvattaa Suomen taloudellisia vastuita muiden maiden tilanteesta. En minäkään.

Mutta suomalaisten enemmistö ei taatusti halua myöskään lisää irtisanomisia, julkisten menojen leikkauksia tai veronkorotuksia siksi, että Euroopan talous luisuu hallitsemattomasti.

Lainaohjelmat ovat estäneet Euroopan talouden hallitsemattoman romahtamisen. Ne eivät kuitenkaan ole poistaneet heikossa kunnossa olevien maiden aiheuttamaa riskiä tulevalle kehitykselle.

Liiallisen velan ja alijäämien aiheuttamat ongelmat, heikko kilpailukyky, työmarkkinoiden jäykkyys ja alhainen eläkeikä luovat rakenteellisia ongelmia, joiden korjaaminen vie aikansa.

Toistaiseksi pato on kestänyt, mutta paine ei ole kadonnut minnekään. Jos pato murtuu, laman laineet iskevät myös Suomeen. Emme tarkkaan tiedä, mitä siitä seuraisi.

Sen kuitenkin tiedämme, että edellinen lama vei mennessään lähes kymmenesosan kansatulostamme ja sulatti kymmeniä miljardeja euroja valtion verotuloista. Työpaikkoja menetettiin, julkisia menoja leikattiin ja veroja jouduttiin kiristämään.

Me suomalaiset olemme ihan syystä ärtyneitä eräiden euromaiden vastuuttomasta taloudenpidosta. Emme mekään veroja rakasta, mutta maksamme ne kuuliaisesti, koska tiedämme, mitä kaikkea yhteistä hyvää rahalla saa. Joissakin maissa verojen maksamisessa ja -perimisessä on vakavia puutteita.

Tilanteen vakavuus huomioiden meidän on pidettävä pää kylmänä ja keskityttävä asioiden hoitoon. Ja meidän pitää ymmärtää, että osa kumppanimaistamme on todella kovassa paikassa.

Suomi on johdonmukaisesti ajanut yhteisten pelisääntöjen ja talouskurin tiukentamista. Olemme vaatineet, että kaikki sitoutuvat sääntöihin yhtä lujasti kuin me. Sääntöjen valvontaa onkin viime kuukausien aikana tiukennettu toistuvasti.

Tarvitsemme kuitenkin lisätoimia, jotta ongelmilta vältytään jatkossa.

Syksyn kuluessa joudumme ottamaan kantaa muun muassa rahoitusmarkkinaunioniin sekä talous- ja rahaliiton kehittämiseen. Nämä ovat isoja kysymyksiä, jotka edellyttävät meillä kiihkotonta ja analyyttistä keskustelua Suomen kokonaisedusta ja maamme paikasta eurooppalaisessa yhteistyössä.

Ennen kuin pureudun avoimiin kysymyksiin tarkemmin, totean tämän:

EU:n tulevaisuuskeskustelussa meidän on linjattava, onko integroitunut Eurooppa Suomen etu? Kannattaako Suomen jatkaa sen rakentamista?

Jos vastaus näihin kysymyksiin on myönteinen, meidän pitää miettiä, mitä tulevaisuuden Euroopalta haluamme. Jos vastaus on kielteinen, on tilanne tietenkin toinen.

Hallituksen vastaus on vahva kyllä: Haluamme aktiivisesti etsiä ratkaisuja ja edistää uudenlaisen Euroopan unionin ja vahvemman euron rakentamista.

Tässä yhteydessä kilpalaulanta siitä, kuka esittää tiukimman ja kielteisimmän kannan asiaan kuin asiaan, on tarpeetonta.

Laajasti katsottuna me kaikki suomalaiset ja suomalaiset puolueet edustamme tiukan talouskurin ja vastuun ajattelua. Me emme ole EU:ssa puimassa nyrkkiä tai vastustamassa kaikkea. Me olemme EU:ssa ajamassa oikeaksi kokemiamme asioita ja tekemässä yhteistyötä yhteisen Euroopan puolesta, koska se on suomalaisten kannalta tärkeää.

EU:ssa pitää osata ajaa asiaansa, sopia, etsiä ratkaisuja ja myös tehdä kompromisseja tavoitteiden saavuttamiseksi. Näissä vaikeissa kansainvälisissä kysymyksissä on osattava toimia harkiten ja vastuullisesti. Aikuismaisesti.

Euroopan ja euron suhteen on helppo olla pessimistinen juuri nyt. Mutta en ymmärrä niitä, jotka toivovat euroalueen hajoamista tai Suomen eroamista. Sellainen on järjetöntä kahdestakin syystä.

Ensinnäkin, miksi lietsoa sellaista, josta Suomi ja suomalaiset kärsisivät? Talousviisaat ovat lähes yksimielisiä siitä, että ero eurosta tulisi meille kalliiksi. Ei vain taloudellisesti vaan myös hyvinvointiyhteiskunnan kannalta ja tietysti myös eurooppalaisen yhteistyön kannalta.

Toiseksi, kriisi on tuonut aivan uudenlaisen vaihteen EU:n kehittämiseen. Menneet virheet ovat käyneet niin kalliiksi, että ne halutaan aidosti korjata. Suomen pitää olla tämän työn kärkijoukossa.

Yhteisen hankkeemme jatko edellyttää toimia unionin ja euron säilyttämiseksi. Se edellyttää jatkossa entistä syvempää yhdentymistä.

Kriisinhallintatoimet ja EU:n tulevaisuudesta keskusteleminen on hankalaa jäsenmaiden keskinäisen luottamuspulan vuoksi. Moni meistä kokee, että yhteistyömme ei ole aina ollut reilua. Nimenomaan tämä reiluuden tunne ja sen vahvistaminen ovat olennaisessa osassa, kun unionia kehitetään.

Siksi on tärkeää, että mitä hyvänsä uudistamme, sen pitää alkaa puhtaalta pöydältä. Reiluuden tunnetta heikentää jos uudistuksilla haettaisiin vain uusia maksajia entisten virheiden maksamiseen. Reiluuden tunnetta vahvistaa se, että jokainen kantaa vastuun sitoumuksistaan, olipa sitten kyse säännöistä tai veloista.

Arvoisa puhemies,

Mihin konkreettisiin kysymyksiin Suomen on nyt otettava kantaa?

Euromaiden huippukokous kesäkuussa vahvisti aiemmat päätökset pysyvän vakausmekanismin, EVM:n asemasta ja käytöstä. Uutta oli linjaus yhteisen eurooppalaisen pankkivalvonnan perustamisesta.

Olen toimittanut eduskunnan suurelle valiokunnalle tarkemman lisäselvityksen huippukokouksen päätöksistä.

Ajatus pankkivalvonnasta on saanut hyvän vastaanoton niin jäsenmaissa kuin markkinoillakin. Pankkien holtiton luototus onkin ollut osasyy muun muassa Irlannin ja Espanjan ongelmiin.

Meillä Suomessakin on jo pitkään vaadittu pankkeja kuriin. Ja aivan oikein onkin, koska monissa maissa pankkivalvonta on ollut puutteellista. Valvonnan täytyy olla yhteistä myös siksi, että ongelmat yhdessä maassa heijastuvat nopeasti muihin euromaihin.

Yhteiseen valvontamekanismiin liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä. Epäselvää on esimerkiksi se, koskeeko valvonta ainoastaan isoja pankkeja vai myös alueellisia säästökassoja. Meille on tärkeää, että pankkivalvonta ulottuu koko EU-alueelle eikä rajoittuisi vain euromaihin.

Pankkivalvonnan yhteydessä keskustelimme mahdollisuudesta pääomittaa ongelmapankkeja suoraan, ohi kotivaltion. Sovimme, että suoraa pääomittamista voidaan harkita vasta sitten, kun eurooppalainen pankkivalvoja on toiminnassa.

Ajatus kriisipankkien suorasta pääomittamisesta omistusta vastaan on järkevä, koska se auttaa erottamaan ongelmapankit valtiontaloudesta. Se myös vahvistaa rahoittajan valtaa määritellä mitä pankille tehdään. Tähän asti pankit ovat vieneet valtiot mukanaan velkakurimukseen. Tästä kierteestä täytyy päästä irti.

Syksyn kuluessa keskusteluun nousee myös rahoitusmarkkinaunioni, johon sisältyisi valvonnan lisäksi yhteinen talletussuoja- ja kriisienratkaisumekanismi pankeille. Olemme suhtautuneet lähtökohtaisesti myönteisesti siihen, että pankit keräisivät itse omat eurooppalaiset rahastonsa.

Tavoite koko harjoituksessa on se, että kun pankkitoiminta on rajat ylittävää, on myös valvonnan, kriisinratkaisumekanismin ja mahdollisesti talletussuojarahastonkin toimittava vastaavasti. Yksi maa ei kykene yksin estämään suurten pankkien kriisien syntyä, eikä varsinkaan hallitsemaan pankkikriisejä, kuten olemme nähneet.

Herman Van Rompuyn esittämät ajatukset finanssiunionista ja talousunionista ovat pidemmän aikavälin asioita, mutta niihinkin meidän on hyvä muodostaa näkemys.

Suomi on kiinnostunut keinoista tehostaa valtioiden taloudenpitoa koskevien yhteisten sääntöjen noudattamista, koska se on luottamuksen perusta. Meille on tärkeää, että kaikki toimivat samojen pelisääntöjen mukaisesti.

Valvonnan ja kurin lisääminen merkitsee vääjäämättä toimintavaltuuksien antamista yhteisille toimielimille. Ei voi ajatella, että valvonta koskee muita, mutta ei meitä.

Arvoisa herra puhemies,

Politiikassa on aina vaihtoehtoja ja jokaisella vaihtoehdolla on omat seurauksensa ja hintansa.

Euroopan talouskriisin hoidossa ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Joka muuta väittää, ei kerro koko totuutta.

Uskon itse vakaasti siihen, että euroalueen yhtenäisyys on meidän suomalaisten kannalta ylivertaisesti paras vaihtoehto.

Euroalueen hajoaminen tai Suomen ero ei varmasti olisi meille maailmanloppu. Suomi on selviytynyt historiansa aikana monista vaikeista ja kohtalokkaista tilanteista.

Mutta euroalueen hajoamisesta tai Suomen irtaantumisesta olisi isoja ja ennustamattomia seurauksia suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Isku talouskasvuun, suomalaisiin työpaikkoihin ja tavallisten suomalaisten arkeen olisi arviomme mukaan kova.

Olen kuullut monen sanovan, että ero eurosta olisi vain "kertakirpaisu", jonka jälkeen kaikki olisi taas hyvin. Mitähän se kertakirpaisu oikein tarkoittaisi? Parin kuukauden myllerrystä, epävarmuutta ja muutaman miljardin leikkauksia, vai mitä? En usko, että selviäisimme millään kertaluoteisella kirpaisulla. Uskon, että kielteiset vaikutukset olisivat merkittävät ja pitkäaikaiset.

Euroalueen murtuminen järkyttäisi Euroopan unionin perusteita. Sillä olisi myös poliittisia seurauksia. Ei pidä unohtaa, että Euroopan unioni on pohjimmiltaan rauhanprojekti.

Meidän on pidettävä Suomen pitkän tähtäimen etu kirkkaana mielessämme. Kokonaiskuva yhteisestä edusta ei saa jäädä yksityiskohtien varjoon. Välillä on hyvä nostaa katse ylemmäksi ja tarkistaa että suunta on oikea. Välillä on myös hyvä katsoa taakse, mistä olemme tulossa.

Suomi on kulkenut pitkän taipaleen köyhästä reunamaasta eurooppalaiseksi menestystarinaksi.

Menestystarinamme jatko edellyttää, että Suomi on jatkossakin vahva vaikuttaja Euroopassa.