Suomen vaikuttaminen EU:n kehityspolitiikkaan on pääosin onnistunutta

Tuoreen evaluoinnin mukaan Suomen vaikuttaminen EU:n kehityspolitiikkaan on ollut tarkoituksenmukaista ja onnistunutta. Moitteita tulee esimerkiksi toiminnan strategisen ohjaamisen vajeista eri tasoilla.

Tuoreessa riippumattomassa evaluoinnissa tarkastellaan, miten Suomi on onnistunut vaikuttamaan EU:n kehityspolitiikkaan. Evaluoinnin mukaan Suomen EU-vaikuttaminen on tarkoituksenmukaista, johdonmukaista ja pääosin tehokasta sekä sujuvaa.

Ulkoministeriön EU-vaikuttamisstrategiat ovat Suomen kehityspolitiikan mukaisia. Ne eivät kuitenkaan aina ole selkeästi määriteltyjä painopisteiden osalta tai riittävän kaukokatseisia. Moitteita evaluointi antaa muun muassa vakiintuneen seurannan, arvioinnin ja oppimisen järjestelmän puuttumisesta.

Evaluointi suosittelee muun muassa, että ulkoministeriö laajentaisi EU-yhteistyön ja vaikuttamisen strategista suunnittelua ja käyttöä. Vahvaa johtajuutta sekä selkeitä prioriteetteja tarvitaan. Vaikuttamisstrategioiden tulisi olla vahvemmin eteenpäin katsovia. Henkilöstön osaamista, fyysistä läsnäoloa ja heidän EU-yhteistyötään tulisi vahvistaa. Koordinaatiota, organisaation rakenteita ja oppimista tulisi vahvistaa, samoin yhteistyötä sidosryhmien kanssa.   

Onnistunutta vaikuttamista koulutussektorilla

Evaluoinnin tulokset esiteltiin Säätytalossa 27. lokakuuta 2022. Tilaisuuden avasi kehitysevaluoinnin yksikönpäällikkö Antero Klemola. Hän korosti aiheen ajankohtaisuutta ja merkittävyyttä. Uudet aloitteet kuten Global Gateway vain vahvistavat EU:n merkitystä yhtenä yhteistyön ja vaikuttamisen kanavana.

Komissaari Jutta Urpiainen totesi videotervehdyksessään, että Agenda 2030 on EU:n ulkosuhteiden kompassi.

”Team Europe -lähestymistavan taustalla oleva filosofia on tämä: saavuttaa synergioita ja parempia tuloksia sekä hyödyntää resursseja paremmin ja tehokkaammin. Team Europe on maailman suurin avunantajataho. Yhdessä voimme saada aikaan pysyviä muutoksia ”, hän totesi.

Hän kertoi panneensa merkille evaluoinnin todentamat koulutussektorin vaikuttamistulokset.

Evaluoinnin mukaan Suomi on muun muassa hyödyntänyt alan osaamistaan, yhteistyötä muiden EU-maiden kanssa ja pitkäaikaisia suhteitaan paikallistoimijoiden kanssa tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomella on ollut johtava rooli koulutussektorilla muun muassa Nepalissa opettajien osaamisen vahvistamisessa ja koulutukseen pääsyn tasa-arvon edistämisessä sekä Ukrainassa ensimmäisen ja toisen asteen opetuksen kehittämisessä.  

“Unionina meidän tulisi rakentaa jokaisen jäsenmaan vahvuuksien varaan. Kannustan jäsenmaita aktiivisesti tuomaan esille näkemyksiään, kun EU:n kehityspolitiikkaa määritellään”, sanoi komissaari Urpilainen. 

Suomi on pragmaattinen toimija

Kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Titta Maja-Luoto totesi, että Suomen vaikuttamistoimintaa on kuvastanut pragmaattinen lähestymistapa, jossa keskitytään osaamisalueisiimme.

”Haasteenamme on, että meillä ei ole monia suomalaisia komissiossa”, Maja-Luoto sanoi. Hän peräänkuulutti liittolaisuuksia samanmielisten jäsenmaiden sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa.

Fingon kestävän kehityksen johtaja ja eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestön CONCORDin puheenjohtaja Rilli Lappalainen totesi, että Suomesta ei löydy monia, jotka ymmärtävät, miten EU toimii. ”Se on edellytys vaikuttamistyölle,” hän sanoi.

”Tahoja on monia, jotka toimivat globaalien asioiden parissa. Pitäisikö meidän ennemminkin puhua globaaleista vastuista kuin kehityksestä?” Lappalainen kysyi.

Hän myös totesi, että Suomi oli aiemmin vahva politiikkakoherenssin edistäjä, mutta tämä rooli on hänen mielestään hieman haihtunut.

Pitkäjänteinen yhteistyö kannattaa

Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Inka Hopsu nosti esiin evaluoinnin huomion riittämättömistä henkilöresursseista, mikä vaikuttaa kielteisesti lähes jokaisella kehityspolitiikan osa-alueella.

Hopsun mielestä olisi helppo tarttua evaluoinnin suositukseen yhteistyöstä ja koordinaatiosta ulkoisten sidosryhmien, kuten kehityspoliittisen toimikunnan tai eduskunnan kanssa.

”[Nykyinen toimintatapa] haittaa läpinäkyvyyttä ja tilivelvollisuutta sekä vie ministeriöltä mahdollisesti hyödyllisen täydentävän tuen EU:n kehityspolitiikkaan ja -yhteistyöhön kohdistuvalle vaikuttamistyölle huomioiden, että sellaiset sidosryhmät myös käyttävät omia vaikuttamisen kanaviaan Brysselin suuntaan”, hän täsmensi.

Kokonaisuudessaan Hopsu koki evaluoinnin kannustavana. ”Tulokset ovat kannustavia, koska ne jälleen kerran todistavat, kuinka pitkäjänteinen sitoutuminen joihinkin erityiskysymyksiin ja yhteistyöhön samanmielisten maiden kanssa todella kannattaa.”