Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Aloitan perusasialla. Hallituksen tärkein tavoite on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaaminen. Tarvitsemme hyvinvoinnin tekijöitä, tarvitsemme vahvan rahoituspohjan hyvinvointipalveluiden ja keskeisten tulonsiirtojen tuottamiselle. Tarvitsemme talouden kasvua korkealla ja vakaalla kasvu-uralla.

Tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä lisätä työllisyyttä. Yhtä aikaa työllisyyden kasvun kanssa meidän on huolehdittava myös tuottavuudesta, eli työvoiman osaamisesta ja yritystoiminnan ja julkisen sektorin tehokkuudesta.

Vanhasen hallituksen ohjelmaan kirjattu tavoite 100 000:sta uudesta työpaikasta kuvaa kehitysuraa, jolla edeten seuraavan vaalikauden loppuun mennessä voidaan päästä 75 prosentin työllisyysasteeseen.

Työttömyyden ja työpaikkojen katoamisen lisäksi lähivuosien keskeiseksi haasteeksi nousee työvoimapula. Nähtävissä on, että työmarkkinoilta poistuvien määrä alkaa jo ylittää työmarkkinoille tulevien määrän ja tahti on kiihtymässä.

Hallitusta muodostettaessa työllisyystavoite tiedettiin epävarmojen maailmantalouden näkymien vuoksi erityisen vaativaksi, mutta talouskasvun odotettiin kiihtyvän ja estävän työllisyyden suoranaisen supistumisen.

Lähtökohtaoletukset eivät ole käyneet toteen ja tavoitteen mukaiselle talouden kasvu-uralle pääseminen on suhdannekehityksestä johtuen viivästynyt. Hallitus on kuitenkin vakuuttunut, että valitun talouspolitiikan suunta on oikea ja tulosta alkaa tulla, kun meistä riippumattomat ulkoiset olosuhteet kääntyvät  ponnisteluillemme otollisiksi. Vahvat ennusmerkit kertovatkin jo tästä.

Talouden ja työllisyyden kehitys

Kestävää hyvinvointia luovia muutoksia taloudessa ei kuitenkaan viedä läpi hetkessä. Oma lähihistoriamme kertoo siitä karulla tavalla.

Viime vuosikymmenen lama painoi työllisten lukumäärän pohjaan kesällä 1994, tasan kymmenen vuotta sitten.

Aikajänteen pituuden muistaminen on paikallaan: yksi vaalikausi, saati välikysymyksen tekstissä esille otettu yksi vuosi, on kovin lyhyt ajanjakso pitkäjänteisen työn tulosten tarkasteluun.

Vuodesta 1994 työllisten määrä kasvoi yhtäjaksoisesti vuoden 2002 alkuun ja pysyi sitten lähes ennallaan viime vuoden puoliväliin saakka. Viimeksi kuluneen vuoden aikana työpaikkojen kokonaismäärä on pudonnut noin 7 000 henkilöllä.

Heikko kehitys kätkee taakseen erilaisia kehityssuuntia. Kansainvälisen kysynnän mukaan elävä teollisuus on polkenut paikallaan jo pitkän ajan: teollisuustuotannon määrä on edelleen vuoden 2000 lopun tasolla.

Teollisten työpaikkojen säilyttäminen on tullut entistä haastavammaksi kansainvälisen kilpailun kiristyessä. Kun tuotantoa siirretään lähemmäksi uusia kasvavia markkina-alueita ja kun uudet teolliset kilpailijamaat pystyvät tarjoamaan työvoima- ja muilta kustannuksiltaan edullisen toimintaympäristön, on teollisista työpaikoista kiinni pitäminen ollut vaikeaa.

Useilla toimialoilla työllisyyskehitys on kuitenkin jatkunut tyydyttävänä. Kotitalouksien käyttämien julkisten ja yksityisten palveluiden ja rakennustoiminnan työpaikat ovat lisääntyneet. Myös liike-elämän palvelut työllistävät aiempaa enemmän.

Myönteisimmät piirteet talous- ja työllisyyskehityksessä ovat liittyneet hallituksen talouspoliittisiin päätöksiin. Ansiotuloverotuksen reippaasti mitoitettu ja oikein ajoitettu keventäminen on lisännyt kotitalouksien ostovoimaa.

Käytettävissä olevien tulojen kasvua ovat tukeneet matala inflaatio ja siihen nähden korkeat palkankorotukset.

Ratkaisevan tärkeää on ollut hallituksen ja sitä tukevien eduskuntaryhmien sitoutuminen valtiontalouden tasapainoa lujittavaan menokehykseen, mikä on pitänyt yllä sekä kuluttajien että yritysten luottamusta.

Suomen talouden ja tehtyjen ratkaisujen vahvuudesta kertoo se, että työllisyyskehitys on pysynyt kohtuullisena eikä työttömyys ole päässyt pahenemaan vaikka takana on kolme poikkeuksellisen hitaan kasvun vuotta.

Kotitalouksien kulutus vastaa tänäkin vuonna yli puolesta kokonaistuotannon kasvusta: ostovoima kasvaa runsaat 4 prosenttia. Tehdyt päätökset lisäpanostuksista hyvinvointipalveluihin kasvattavat myös julkista kulutusta, minkä lisäksi kaksi vuotta kestäneen investointitaantuman ennakoidaan päättyvän. Työllisyyttä ylläpitävien kotimarkkinoiden kasvulle on siten vahva perusta.

Talouden haasteet janiihin vastaaminen

Suomelle ratkaisevan tärkeä maailmantalouden kehitys on murrosvaiheessa. Monilla alueilla kehitys on parempaa kuin vuosikymmeniin. Aasian uudet teollisuusmahdit ja Venäjä kasvavat ennätysmäistä vauhtia. Itäisen Keski-Euroopan maat näyttävät päässeen pahimpien rakenneongelmien yli. Ns. vanhoista teollisuusmaista sekä Yhdysvallat että viime aikoina myös Japani ovat päässeet hyvälle kasvu-uralle.

Kaikkiin näihin nopean kasvun järjestelmiin liittyy rakenteellisia ongelmia, joiden purkautumiseen meidän on varauduttava. Lyhyellä tähtäyksellä eniten askarruttavaa on kuitenkin se, että Suomelle tärkeimmän talousalueen, EU:n, kasvu ei ole vielä kunnolla käynnistynyt.

Suomi tarvitsee kaiken tietämyksensä ja taitonsa hyötyäkseen maailmantalouden murroksesta. Onnistuminen edellyttää, että tuotantomme pystyy joustavasti siirtymään uusille alueille ja että valikoimasta poistuvien tuotteiden tilalle kehitetään uusia, paremmin kuluttajien tai investointitarvikkeita ostavien yrityksien tarpeisiin soveltuvia.

Käynnissä olevan kansainvälisen työnjaon nopean rakennemuutoksen vuoksi on mahdollista, että hyvästä kilpailukyvystä huolimatta Suomen teollisuustuotanto ja erityisesti sen työllisyys ei toivu samaa tahtia maailmantalouden elpymisen kanssa. Tavoitevaihtoehdon saavuttamiseksi on siksi edettävä laajalla rintamalla. Ja niin me myös teemme.

Hallitusohjelman mukaisesti kilpailukyvystä huolehditaan, osaamisperustaa vahvistetaan, tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan, työvoiman koulutustason kohottamiseen ja aktiiviseen työvoimapolitiikkaan panostetaan.

Samalla kun työvoiman osaamistasoa nostetaan, yrittäjyyttä vahvistetaan poikkihallinnollisella ohjelmalla. Kaikkiin näihin panostuksiin on varattu riittävästi määrärahoja ja toimet on aloitettu etupainotteisesti.

Tulevaisuuden työvoiman tarjontaa turvataan työuraa pidentävillä toimilla. Lakisääteisten eläkkeiden uudistamiskokonaisuus julkisellakin sektorilla on eduskunnassa jo pitkällä.

Vapaaehtoisen eläkevakuutussäästämisen pelisääntöjen muutokset on annettu eduskunnalle viime viikolla. Työmarkkinoilta poistumista myöhennetään eläkeuudistusten lisäksi parantamalla ikääntyneiden koulutusmahdollisuuksia ja panostamalla työelämän kehittämiseen, työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen.

Hallitus on myös päättänyt toimenpidekokonaisuudesta, jolla pidennetään työuraa sen alkupäästä.

Tärkein hallituksen toimista yritystoiminnan tukemiseksi muotoillaan lakiesitykseksi lähimpien päivien aikana. Yritysverotusta kevennetään noin puolella miljardilla eurolla.

Yritysten toiminnan kannattavuuteen ja investointien rahoitukseen välittömästi vaikuttavaa yhteisöverokantaa alennetaan niin selkeästi, että Suomi pysyy matalan yritysverotuksen maana lähivuosinakin.

Osinkoverotus toteutetaan maltillisesti. Lisäksi helpotetaan mm. sukupolvenvaihdoksia ja henkilöyhtiöiden ja pääomatulojen verotusta.

Merkittäville työn verotuksen lisäkevennyksille syntyy riittävä ja riskien kannalta siedettävä peruste silloin, kun veronkevennyksillä ja työmarkkinaratkaisuilla saadaan aikaan tehokas talouskasvua lisäävä yhteisvaikutus, jolla palkansaajien ostovoimaa ja yritysten kilpailukykyä voidaan samanaikaisesti parantaa. Maltillisten nimellispalkankorotusten ja veronkevennysten yhdistelmällä on mahdollista turvata palkansaajille selvästi parempi reaalisen ostovoiman kehitys kuin kovilla korotusprosenteilla ja nykyisillä verotasolla.

Kuten hyvin tiedetään, onnistuneet työmarkkinaratkaisut syntyvät vain sitkeiden neuvottelujen ja laajan yhteistyön tuloksena. Hallitus tukee ja rakentaa osaltaan tätä yhteistyön ilmapiiriä ollen valmis omilla veropoliittisilla ja muilla toimillaan edistämään ratkaisuja, jotka vahvistavat talouden ja työllisyyden kasvun edellytyksiä.

Hallituksen työllisyystavoite

Kansainvälisen talouden vetoavulla on keskeinen merkitys oman taloutemme kasvulle. Se ei kuitenkaan riitä, vaan kestävällä pohjalla olevan talouskasvun saavuttamiseksi tarvitaan ennen kaikkea onnistunutta talouspolitiikkaa.

Veropolitiikalla voidaan vauhdittaa talouskasvua, tukea tuottavuuskehitystä ja lisätä työvoiman kysyntää, mutta veronalennuspäätökset tarvitsevat rinnalleen muita toimia jotta ne eivät kohtalokkaasti syventäisi valtiontalouden alijäämää.

Siksi mm. palvelualojen työllistämisedellytyksiin kiinnitetään erityistä huomiota ja työttömien työnhakuaktiivisuutta kannustetaan. Samalla parannetaan edellytyksiä synnyttää työpaikkoja, jotka ovat myös vähemmän koulutettujen ulottuvilla.

Kevennyksistä huolimatta työn verotus on Suomessa edelleen kansainvälisessä vertailussa kireää. Päätettäessä valtiontalouden kehyksistä päätettiin myös jatkaa työn verotuksen keventämistä talouden kasvuesteiden poistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi.

Tärkein reunaehto tämän politiikan jatkamiselle on, että veronkevennykset ovat osa kokonaisuutta, jolla luodaan uutta kasvupotentiaalia taloudelle, julkisille ja yritysten investoinneille ja uusien työpaikkojen synnylle. Tähän tähtäävien päätösten yhteydessä on varmistettava, että julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä ei vaaranneta.

Panostukset hyvinvointipalvelujen rahoitukseen

Toimiva hyvinvointiyhteiskunta tukee talouden kasvua. Ihmisten turvallisuus luo pohjan tärkeille päätöksille: uskallukselle uuden kodin hankkimiseen, koulutukseen työn ohella jopa työuran tilapäisesti keskeyttäen.

Sosiaalinen turvaverkko palveluineen ja tulonsiirtoineen tukee perhepoliittisten tavoitteiden saavuttamista: vaikka lapset eivät lahjomalla synny, on lapsiperheiden turva tarpeen. Turvan on kannustettava entistä paremmin työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

Suomalaisessa järjestelmässä kunnat vastaavat valtaosalta hyvinvointipalvelujen järjestämisestä. Hallitusohjelmassa päätetyt peruspalvelujen parantamista koskevat lukuisat toimenpiteet merkitsevät kuntien valtionapuihin huomattavaa lisäystä ja hyvinvointipalvelujen rahoituksen vahvistamista.

Julkisuudessa on jäänyt vähälle huomiolle peruspalveluohjelmaan ja kansalliseen terveyshankkeeseen kirjattu vaatimus siitä, että kuntien palveluja tulee järjestää jatkossa nykyistä tehokkaammin. Tämä on välttämätöntä, sillä suuretkaan lisärahat eivät muuttuvassa toimintaympäristössä takaa peruspalveluja nykyisillä toiminta- ja tuotantomalleilla.

Julkisen talouden tilan koheneminen ja peruspalvelujen turvaaminen edellyttävät erittäin kurinalaista menopolitiikkaa. Lisäksi on otettava huomioon, että kasvava kustannusrasitus ei ole ulkoa annettu. Palvelutuotannossa on merkittävää tehostamisvaraa. Kuntien väliset kustannuserot ovat suuria ja osoittavat, että samantasoiset palvelut voitaisiin useassa kunnassa tuottaa nykyistä merkittävästi pienemmin kustannuksin.

Väestön ikääntyessä rahoitusperustaakin tärkeämmäksi kysymykseksi nousee siten kustannusten hallinta, elimihin hintaan kunnat kykenevät palvelujaan tuottamaan.

Valtion lisäpanostukset eivät yksin pelasta kuntataloutta. Tarvitaan tuottavuuden kohottamista kautta linjan, yhteistyötä sekä palvelutuotannon kaikenpuolista kehittämistä, ja nopealla aikataululla.

Suurten ikäluokkien poistuminen työelämästä tarjoaa ainutkertaisen mahdollisuuden kuntien työvoimarakenteen uusimiseksi vastaamaan paremmin tulevia haasteita ilman irtisanomisia.

Loppuyhteenveto

Arvoisa Puhemies,

Käänne työllisyydessä on tapahtumassa. Lähdemme parempaan suuntaan. Lähivuosina onkin kysymys siitä kuinka alkavaa nousua hallitaan, kuinka kansantuotteen kasvu nostetaan kestävästi yli 2 ? prosentin kehitysuran ja kuinka kasvu saadaan mahdollisimman työllistäväksi.

Samaan aikaan meidän on varauduttava ulkoisten olosuhteiden yllättäviinkin muutoksiin. Hallituksen politiikan tavoitteenasettelu tähtää nelivuotiskautta pitemmälle, mutta on selvää, että olemme valmiita vastaamaan tuloksista vaalikauden mittaan.

Oppositio näyttää olleen huomattavan yhtenäinen esittäessään hallitukselle nyt käsittelyyn tulleen välikysymyksen. Eduskuntaan välikysymyksellä tuotu asia on tärkeä ja hallitukselle sopii mitä parhaiten sen perusteellinen käsittely.

Välikysymysinstituution perustuslailliseen luonteeseen kuuluu, että sen esittäjien perimmäisenä tavoitteena on EK:n luottamuksen evääminen hallitukselta, siis hallituksen kaataminen. Mutta juuri siksi tämän perustuslaillisen periaatteen painavuuden vuoksi välikysymyksen allekirjoittajien velvollisuutena on esitellä yhteinen ja yksimielinen vaihtoehto hallituksen politiikalle, jonka se näin järeällä välineellä haluaa tuomita.

Hallituksella, sitä tukevilla eduskuntaryhmillä ja keskustelua seuraavilla kansalaisilla on oikeus tämän välikysymyskeskustelun yhteydessä edellyttää opposition yhteistä, vaihtoehtoa sille hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikalle, jonka keskeiset linjat olen tässä hallituksen vastauksessa esitellyt.

Arvoisa puhemies,

Jäämme mielenkiinnolla tuota vaihtoehtoa odottamaan.