Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Vastaus välikysymykseen hallituksen kuntapolitiikasta

valtiovarainministeriö
Julkaisuajankohta 26.2.2014 12.10
Välikysymysvastaus -

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

 

Arvoisa puhemies,

Kun uudistuksia ryhdytään tekemään, on hyvä ensin tunnistaa ne asiat, jotka ovat säilyttämisen arvoisia - ja toisaalta ne kohdat, jotka kaipaavat muutosta. Yhtä tärkeää on pitää jatkuvasti mielessä, miksi uudistusta tehdään. Siinä mielessä kuntauudistuksen tekeminen on ollut kiitollista – kaikki tässä salissa ovat yhteisesti moneen kertaan tunnustaneet, että uudistusta tarvitaan.

Hallituksen mielestä suomalainen kuntamalli on säilyttämisen arvoinen. Malli, jossa itsehallinnollinen kunta kerää asukkailta veroja, järjestää ja tuottaa sen vastineeksi keskeisiä peruspalveluja, kehittää aluetta ja toimii asukkaidensa demokraattisena yhteisönä. Tämä Suomen oma kuntamalli on puolustamisen ja säilyttämisen arvoinen.

Nykyinen kuntarakenne ei sen sijaan vastaa enää tämän päivän, saatikka tulevaisuuden tarpeita. Julkisen talouden tiukkeneminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja palvelutarpeen kasvu koskettavat koko suomalaista kuntakenttää.

Ongelma on ollut tiedossa jo vuosia. Pelkästään väestön ikärakenteen muutos merkitsee koko julkiselle taloudelle kasvavina hoito-, hoiva- sekä eläkemenoina lähes 10 miljardin euron vuotuista lisäpainetta 2020- luvun loppuun mennessä. Tästä puolet kohdistuu eläkejärjestelmään ja toinen puoli kuntapalveluihin. Valtiontalouden tilanteen tuntien emme voi laskea kuntatalouden tulevaisuutta sen oletuksen varaan että kuntien valtionosuuksia voitaisiin merkittävästi kasvattaa. Paine kohdistuu siten kunnallisverotukseen.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu aikana, jolloin Suomen väestön huoltosuhde oli historiallisen hyvä. Sataa työikäistä kohden on viime vuosikymmeninä ollut 40-50 lasta tai eläkeikäistä.  Nyt olemme siirtymässä tyystin toisenlaiseen aikaan. Sellaiseen aikaan jota Suomessa ei ole ennen koettu. Seuraavat vuosikymmenet väestön huoltosuhde tulee olemaan historiallisen heikko. Ensi vuosikymmenen loppuun mennessä tulee olemaan sataa työikäistä kohden pelkästään eläkeikäisiä liki 50. Tähän tilanteeseen olemme varautuneet työeläkejärjestelmän rahastoinnissa – mutta palvelujen järjestämisessä valitettavan huonosti.

Vielä tällä hetkellä meillä ei ole yhtään kuntaa, jossa sataa työikäistä kohti olisi sata asukasta, jotka eivät ole vielä tai enää työiässä (alle 15 v tai yli 65-vuotiaita). Vuonna 2030 näitä kuntia olisi nykykunnistamme joka kolmas. Näillä alueilla myös lapsi-ikäluokat ovat luonnollisesti pieniä. Jo nyt yli kolmannes kunnistamme on sellaisia, joissa vuosittain syntyvä ikäluokka on alle 50 lasta. Nämä muutokset vaikuttavat merkittävästi koko kunnan elinvoimaan, sen talouteen ja palveluihin.

Arvoisa puhemies,

Kuntauudistuksen kokonaisuudella vastataan erilaisten alueiden erilaisiin ongelmiin.

Maaseutumaisilla, väestöään menettäneillä alueilla korostuu kehittämistarpeen ohella palveluiden turvaamisen näkökulma: Talous ja henkilöstövoimavarat on saatava vahvemmille hartioille, jotta esimerkiksi lasten perusopetus ja vanhusten palvelut voidaan varmistaa.

Kasvavilla kaupunkiseuduilla puolestaan suurimmat tarpeet liittyvät huonon yhdyskuntarakenteen ja hiipuneen elinvoiman parantamiseen. Kasvavien kaupunkiseutujen asukkaiden veroeuroja ei enää jatkossa voida tuhlata siihen, että esimerkiksi kouluja rakennetaan vääriin paikkoihin, köyhiä ja sairaita asukkaita sysätään naapurikuntaan tai että seudulla ei kyetä elinkeino- ja työllisyyspolitiikassa koko seutua vahvistavaan päätöksentekoon.

Kansantaloutemme ei yksinkertaisesti kestä sitä, että kasvun ja työllisyyden moottoreina toimivat kaupunkiseudut repivät itsensä sisältä rikki.

Tarvitsemme nykyistä vahvemmat kunnat. Sellaiset kunnat, jotka kykenevät järjestämään asukkailleen palveluita ja kehittämään omaa aluettaan kestävällä, taloudellisella ja demokraattisella tavalla. Suomi pärjää maailmassa vain, jos osaamme luoda maamme sisälle menestyviä aluetalouksia.

Arvoisa puhemies,

Kuntarakenneuudistuksen vauhdittamiseksi eduskunta on viime kesänä hyväksynyt kuntarakennelain, joka velvoittaa käytännössä kaikki Suomen kunnat selvittämään kuntaliitoksen mahdollisuudet omien naapureidensa kanssa.

Oppositio katsoo välikysymyksessään, että tällainen selvitystyö on turhaa. Tästä olemme eri mieltä. Näinä julkisen talouden aikoina, kun jokainen kunta joutuu käymään hyvin tiukalla seulalla läpi omia palvelujärjestelmiään, investointitarpeitaan, tilakysymyksiään, henkilöstön eläköitymistä, elinkeinojen vahvistamista ja tieto- ja viestintätekniikan käytön tehostamista, on ilman muuta järkevää, että tämä työ tehdään yhdessä naapurikuntien kanssa. - Mikään Suomen kunta ei ole siinä tilanteessa, että maailman muutos ei sitä koskettaisi. Vastuullinen ja lakia noudattava kunta tekee selvityksen ja tähän työhön meidän on kuntia kannustettava.

Marraskuun lopussa 250 Suomen kuntaa ilmoitti valtiovarainministeriölle olevansa valmiita selvittämään kuntaliitosta. Tällä hetkellä jo lähes puolet Suomen kunnista on tekemässä tai käynnistämässä liitosselvitystä. Tämä on erinomainen asia ja kertoo, että tarve on kunnissa tunnistettu.

Erityisesti hallitus on halunnut vauhdittaa liitosselvitysten käynnistymistä suurimmilla kaupunkiseuduilla. Juuri näillä seuduilla on mahdollisuudet saavuttaa suurimpia kuntatalouden ja kansantalouden hyötyjä. Tämä päivänä jo kaksi kolmasosaa Suomen bruttokansantuotteesta tuotetaan 12 suurimmalla kaupunkiseudulla. 20 suurimman kaupunkiseudun alueella asuu 4/5 väestöstä ja niillä sijaitsee 2/3 Suomen työpaikoista.

Kaupunkiseudut ovat yhä vahvemmin paitsi oman alueensa, myös koko Suomen kehityksen moottoreita. Kansakunnan menestys riippuu yhä vahvemmin siitä, millaista osaamista, yritystoimintaa ja investointeja nämä kaupunkiseudut kykenevät kasvattamaan.

Samalla maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitteluun liittyvät tarpeet sekä tarve palvelujen joustavaan käyttöön yli kuntarajojen ovat kasvaneet. Kuntalaisen arjen sujuvuuden varmistaminen edellyttää seudullisen kokonaisnäkemyksen vahvistamista sekä keinojen varmistamista kaupunkiseutujen ongelmien ratkaisemiseksi.

Arvoisa puhemies,

Uskon että koko tämä sali jakaa huolen suomalaisen julkisen talouden tilasta. Valtion sen enempää kuntienkaan tulot ja menot eivät ole olleet enää vuosiin tasapainossa. Velkaantumisen osalta kunnat tekivät viime vuonna uuden ennätyksen ottamalla vuositasolla yli 1,6 miljardia lisävelkaa.

Kuntien talousahdinkoon myös valtiolla on ollut oma osansa. Viimeisten vuosikymmenten mittaan väristä riippumatta hallitus ja eduskunta toisensa jälkeen on säätänyt kunnille yhä lisää tehtäviä.

Nyt tähän tulee muutos. Hallitus on sitoutunut osana rakennepakettiaan keventämään kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita siten, että kuntatalous vahvistuu tavoitteen mukaisesti yhdellä miljardilla eurolla vuoden 2017 tasolla. Myös kaikkia tulevia lainsäädäntöjä, jotka tuottaisivat kunnille lisämenoja, arvioidaan kevään kehysriihessä kriittisesti.

Tähän saakka kaikki hallitukset ovat julkisen talouden osalta keskittyneet lähinnä vain valtiontalouden puoleen. Nyt tähän tulee muutos. Jatkossa hallituksen vastuu koko julkisen talouden kestävyydestä vahvistuu. Se tarkoittaa, että osana valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelmaa asetetaan myös kuntataloudelle tasapainotavoite ja sen kanssa johdonmukainen euromääräinen rajoite valtion toimenpiteistä kuntataloudelle aiheutuviin menoihin.

Tätä koskeva asetus annettiin helmikuun puolivälissä ja vaikka se kokonaisuudessaan astuu voimaan ensi vuonna, aikoo hallitus soveltaa sitä jo tämän kevään kehyspäätöksessä. Jatkossa hallitukset eivät siis voi antaa kunnille uusia tehtäviä, ellei samalla varmisteta riittävää rahoitusta niiden hoitamiseksi.

Hallitus tavoittelee siis kuntatalouteen yhden miljardin euron vahvistumista vuoteen 2017 mennessä lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita keventämällä. Tavoitteena on samanaikaisesti verorahoituksella sekä kuntien itse toteuttamilla toimilla, kuten tuottavuutta parantamalla, saavuttaa kuntatalouden vahvistamiseksi toinen miljardi: tällöin kuntatalous saavuttaisi asetetun kansantalouden tilinpidon mukaisen tasapainon vuonna 2017.

Kuntarakennetta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä vahvistetaan puolestaan parantamalla kunnallisen palvelujärjestelmän tuottavuutta. Tällä on kestävyysvajeen supistamisen kannalta suuri merkitys.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista ohjaava järjestämislaki on vielä lausuntokierroksella, jonka jälkeen hallitus tulee antamaan oman esityksensä eduskuntakäsittelyyn tämän kevään aikana. Hallitus haluaa uudistuksissa varmistaa lähipalvelut, ja taata palvelut kielilain tavoitteen mukaan sekä suomeksi että ruotsiksi.

Arvoisa puhemies

Myös kunnat keskenään ovat olleet hyvin eriarvoisessa asemassa rahoituksen suhteen. Tämä johtuu paitsi pirstaleisesta kuntarakenteestamme, myös sekavasta ja vanhentuneesta valtionosuusjärjestelmästä. Tähänkin tulee nyt muutos.

Hallitus on päättänyt uudistaa kuntien valtionosuusjärjestelmän nykyistä selkeämmäksi, kannustavammaksi ja yksinkertaisemmaksi. Lakiluonnos on parhaillaan kunnissa lausuntokierroksella, jonka jälkeen hallitus antaa esityksen eduskuntakäsittelyyn tämän kevään aikana.

Valtionosuusjärjestelmän tarkoitus on jatkossakin varmistaa peruspalveluiden järjestäminen, ja tasata kuntien olosuhdetekijöistä johtuvia kustannusten eroja. Me kaikki tässä salissa, samoin kuin koko kuntakenttä tietää että nykyjärjestelmä on tässä suhteessa auttamattomasti vanhentunut.

Nyt nähtävillä olevassa ehdotuksessa valtionosuusuudistukseksi kriteereitä on vähennetty, päällekkäisyyksiä poistettu ja kriteerien sisällöt uudistettu tuoreeseen tilasto- ja tutkimustietoon pohjautuen.

Vaikka vanhentuneen ja vinoutuneen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen merkitsee isoja kuntakohtaisia muutoksia, on kuntakentän palaute uudistukselle ollut rohkaiseva. Tammikuussa päättyneellä alustavalla kuulemiskierroksella yli 90 prosenttia kunnista piti uudistusta tarpeellisena. Kuntakohtaisten muutosten pehmentämiseksi muutoksen toteuttamisessa on varauduttu viiden vuoden siirtymäaikaan.

Arvoisa puhemies

Hallituksen tavoitteena on vahvistaa kunnallista itsehallintoa. Se tarkoittaa paitsi taloudellisesti ja toiminnallisesti nykyistä vahvempia kuntia, myös lisää toimintavapautta. Normien ja velvoitteiden purkamisen vauhdittamiseksi hallitus on päättänyt käynnistää kuntakokeilut.

Tavoitteena on kokeilun kautta hakea uusia tuottavampia tapoja järjestää palvelut asiakaslähtöisesti ja poikkihallinnollisesti. Tammikuussa päättyneessä haussa mukaan haki 28 kuntaa tai kuntaryhmää. Valinnat kokeilukunniksi tullaan tekemään lähipäivinä, ja tämän jälkeen myös eduskunnalle tullaan antamaan hallituksen esitys kokeilulaiksi.

Tarkoitus on, että kaksivuotiset kokeilut käynnistyisivät ensi vuoden alussa, ja saatujen kokemusten pohjalta ne voitaisiin mahdollisesti vakinaistaa 2017.

Arvoisa puhemies

Hallitus tavoittelee onnistuneita kuntien yhdistymisiä. Tiedämme, että yksin kuntien yhdistyminen ei vielä ratkaise ongelmia. Se tuo suuren potentiaalin, mutta kaikki tuo potentiaali on myös hyödynnettävä. On uudistettava palveluprosessit, organisaatio, haettava tehokkuutta uuden kunnan toimintaan alusta saakka. Toteutus ratkaisee onnistumisen, ja tuota toteutusta ei voi tehdä hallitus tai eduskunta, sen voivat tehdä vain paikalliset päättäjät, viranhaltijat ja asukkaat.

Siksi on ymmärrettävää, että valtioneuvoston toimivallan mahdollistava ns. kaupunkiseutujen pakkoliitospykälä herättää vahvoja tunteita. Siitä huolimatta, että tuossa nyt lausuntokierroksella olevassa lakiluonnoksessa tuo pakko on monen lukon ja korkean kynnyksen takana. Pakkoliitos jo sananakin tuntuu ikävältä, tämän tietää jokainen esimerkiksi keskustavetoisen hallituksen Sipoon pakko-osaliitoksen toteutusta seurannut.

Aiempina vuosikymmeninä vuoteen 1993 saakka valtiolla oli hyvinkin suuri valtuus määrätä kuntien yhdistymisestä myös vastoin valtuustojen tahtoa, "jos tärkeän yleisen edun on katsottava sitä vaativan”. Vuosina 1946–1977 tehtiin parikymmentä pakkoliitosta silloisten hallitusten toimesta. Kuriositeettina voin mainita, että Keskusta tai aiemmin Maalaisliitto istui joka ikisessä pakkoliitoksen toteuttaneessa hallituksessa. Hallitukset tuolloinkin olivat kaukokatseisia – kuka voisi tänä päivänä kuvitella itsenäisen Lappeen Lappeenrannan kyljessä tai Kakskerran Turun kainalossa?

Tämä hallitus tavoittelee onnistuneita kuntien yhdistymisiä. Siksi kunnille on annettava nyt itselleen aikaa hakea, ei vain yksittäisen kunnan vaan koko alueen kannalta hyviä ja toimivia ratkaisuja. Mutta ellei alueella ratkaisuja löydy ja ongelmat vain syvenevät, on hyvä että jollakulla on mahdollisuus myös näissä tilanteissa toimia. Siksi on valmisteltu lakiluonnos valtioneuvoston toimivallan laajentamisesta; tuo ehdotus on parhaillaan lausuntokierroksella arvioitavana.

Tämän tarpeen tiedämme jo Paras-hankkeen kokemuksista. Vaikka tuossakin vuonna 2007 voimaan tulleessa laissa velvoitettiin kunnat joko yhdistymään yli 20 000 asukkaan kunniksi tai siirtämään sote-palvelut pois käsistään, ei laissa alunperin ollut mitään perälautaa tai toimivaltaa. Valtioneuvoston toimivalta määrätä kunnat yhteisiin alueisiin säädettiin vasta seuraavalla hallituskaudella, siltä varalta etteivät kunnat pääse asiasta yhteisymmärrykseen.

Arvoisa puhemies,

Mikään kunta tai hallinto ei ole olemassa vain päätöksentekijöitä varten. Tiedämme että nykyinen päätöksentekojärjestelmä ja hallinto eivät enää vastaa kuntalaisten toiveisiin. Sen kertoo jo vaaleista toiseen laskeva äänestysprosenttikin.

Meidän on uudistettava myös kuntien toimintatapoja siten, että kuntalaiset kokevat sen omakseen. Vaikka kaikki eivät innostuisikaan lähtemään vaaleihin ehdokkaaksi, sähköinen osallistuminen, suoraan palveluihin vaikuttaminen tai oman kyläkunnan kehittämisprojektit saattaisivat sen sijaan innostaa.

Siksi kuntauudistuksen yhteydessä demokratian ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen on ollut yksi keskeinen painopiste. Tämä näkyy kuntalain valmistelussa. Ensi syksynä eduskuntakäsittelyyn tulevassa lainsäädännössä vahvistetaan sekä edustuksellisen demokratian että kuntalaisten suoran osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Entistä suuremmat kunnat saattavat lisätä myös tarvetta siirtää osa päätöksenteosta alueille, esimerkiksi kunnanosalautakunnille tai jopa vaaleilla valituille kunnanosavaltuustoille. Tämäkin aiotaan tulevassa kuntalaissa mahdollistaa.

Arvoisa puhemies,

Lopuksi on hyvä muistuttaa koko tätä salia siitä, miksi kuntauudistusta tehdään. Me emme tee tätä uudistusta turvataksemme vain oman kotikylämme asemaa. Me emme tee tätä peläten oman asemamme puolesta, koska kenenkään ei pitäisi tässä salissa olla vain omien etujensa, puoleensa etujen tai oman valtansa pönkittämisen vuoksi. Tätä uudistusta on tehtävä asukkaiden vuoksi, koko Suomen tulevaisuuden puolesta.

Jokaisella kuntapäättäjällä on luonnollisesti vastuu ennen kaikkea omasta kunnastaan. Mutta hallituksella ja eduskunnalla on vastuu koko Suomesta. Siksi nyt on katsottava kauemmas tulevaisuuteen ja uskallettava tehdä sellaisia muutoksia, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myös tuleville sukupolville.

Henna Virkkunen
 
Sivun alkuun