Tutkimus: Venäjän vaikuttaminen Suomeen hyödynsi kahdenvälisen suhteen erityispiirteitä
Ulkopoliittisen instituutin yhdessä Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston kanssa toteuttama tutkimus tarkastelee Venäjän 2000-luvulla Suomeen kohdistaman laaja-alaisen vaikuttamisen muotoja sekä niiden vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan ja päätöksentekoon.
Valtioneuvoston rahoittama tutkimushanke perustuu hallitusohjelman kirjaukseen ja valtioneuvoston julkaisemaan tietotarvekuvaukseen.
Tutkimuksen mukaan Venäjä on vaikuttamistoiminnassaan hyödyntänyt Suomen ja Venäjän kahdenvälisen suhteen erityispiirteitä ja se on ollut osittain tuloksellista. Suomalaisen poliittisen kulttuurin ominaisuudet – kuten konsensushakuisuus ja varovaisuus Venäjää koskevassa julkisessa keskustelussa – ovat osaltaan vaikeuttaneet epäsuoran vaikuttamistoiminnan tunnistamista esimerkiksi energia- ja investointikysymyksissä. Sen sijaan Venäjän suorat painostukselliset vaikuttamisyritykset, kuten välineellistetyn maahanmuuton käyttö, eivät useinkaan ole olleet tuloksellisia. Näiden torjuntaa ovat tukeneet kokonaisturvallisuuden malli sekä laajapohjainen turvallisuuspoliittinen yksituumaisuus.
Tutkimushankkeen arviot perustuvat kattavaan dokumenttiaineistoon, haastatteluihin sekä syvälliseen toimijoiden ja toimintaympäristön tuntemukseen. Tutkimusta johtaneen Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Sinikukka Saaren mukaan tutkimuksen lähestymistapa poikkeaa osittain aiemmasta kirjallisuudesta.
”Tapamme määritellä laaja-alainen vaikuttaminen on kokonaisvaltaisempi kuin länsimaisessa tutkimuskirjallisuudessa ja viranomaisstrategioissa yleensä, mutta se vastaa hyvin venäläistä hahmotustapaa ja toimintaa”, Saari toteaa.
Tutkimuksen mukaan Venäjän keskeinen tavoite suhteessa Suomeen 2000-luvulla oli maan pitäminen läntisen sotilasliiton ulkopuolella. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu korostaa, että Suomen Nato-jäsenyys huhtikuussa 2023 ei ollut seurausta kahdenvälisen suhteen ongelmista.
”Päätös oli ensisijaisesti reaktio Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa, ei niinkään tyytymättömyyttä Venäjän toimintaan Suomea kohtaan”, Pesu toteaa.
Tutkimukseen osallistuneen poliittisen historian professori Juhana Aunesluoman mukaan Suomen ja Venäjän suhteelle on ollut ominaista vahva historiallinen jatkuvuus.
”Vielä 2000-luvulla suhde nojasi osittain ajatukseen sen erityisyydestä. Tämä johti taipumukseen tarkastella Venäjä-suhdetta ensisijaisesti kahdenvälisestä näkökulmasta”, Aunesluoma sanoo.
Lisätietoja:
- Sinikukka Saari (hankkeen johtaja), [email protected]; p. 050 409 8489
- Turvallisuuspolitiikka, tiedustelu ja kyber: Matti Pesu, [email protected]; p. 09 432 7739
- Talous, energia: Veli-Pekka Tynkkynen, [email protected]; p. 040 517 0521
- Informaatio ja venäläisvähemmistö: Jussi Lassila, [email protected]; p. 050 462 9278
- Kulttuurivaikuttaminen (ml. kulttuuri, tiede- ja koulutus, historia, uskonto, urheilu): Tuomas Forsberg, [email protected]; p. 050 569 1752
Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2023 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Lisätietoja: https://tietokayttoon.fi.