Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Oppositio on tehnyt välikysymyksen tärkeästä asiasta. Eduskunnalle muodostuu näin tilaisuus käydä keskustelua perhepolitiikasta kahteenkin kertaan, sillä onhan hallitukselta piakkoin valmistumassa lapsipoliittinen selonteko. Hallituksen perhepoliittiset tulevaisuudenlinjaukset esitetään itse selonteossa. Tässä välikysymysvastauksessa keskitytään jo tehtyihin toimiin.

Lapsiperheiden tilannetta ajatellen keskeistä on ollut hallituksen yleisen talouspolitiikan onnistuminen. Erityisesti lapsiperheet ovat hyötyneet työllisyyden paranemisesta ja veronalennuksista. Rahamarkkinoiden vakaus ja korkojen aleneminen on helpottanut asunto- ja opintovelkaisten asemaa huomattavasti, monen lapsiperheen osalta tuhansilla markoilla vuodessa.

Syntyvyyden kehitys hyvä mittari

Välikysymyksessä esitetään, että Suomen perhepoliittiset tuet ovat jääneet muista maista jälkeen. Kansainvälisten vertailujen tekeminen on monimutkaista. Perhepolitiikan kokonaisuuteen vaikuttavat myös esimerkiksi verotus, asuntopolitiikka, työlainsäädäntö, opiskelun tukeminen ja vaikkapa lasten huomioon ottaminen kaavoituksessa.

Suomalaisessa perhepolitiikalla on pitkä perinne ja se on perustaltaan kunnossa. Suomessa on hyvä neuvolajärjestelmä, maailman alhaisimpia lapsikuolleisuuksia, kansainvälistä kiitosta saanut päivähoitojärjestelmä ja siihen liittyvä ainutlaatuinen kotihoidontukijärjestelmä. Meillä perhepoliittiset vapaat ovat maailman kärkiluokkaa, hoitovapaalla olleella on toimiva oikeus päästä takaisin entiseen työpaikkaansa. On ilmainen kouluruokailu. Lasten asema on huomioitu kaavoituksessa aivan toisella tavalla kuin useimmissa maissa ja niin edelleen.

Tämän kaiken seurauksena Suomessa syntyy väkilukuun suhteutettuna selvästi enemmän lapsia kuin EU-maissa keskimäärin. Vuosittain syntyneiden määrä on tosin viime vuosina alentunut, mutta se johtuu siitä, että synnytysikään ovat tulleet 1970-luvun pienet ikäluokat. Ikävakioitua syntyvyyttä kuvaava hedelmällisyysluku, 1,73 lasta naista kohden vuonna 2000, on EU:n neljänneksi suurin. Tätä korkeampi syntyvyys on vain Irlannissa, Ranskassa ja Luxemburgissa.

Voimme myös olla tyytyväisiä työn ja perheen useimpia muita maita onnistuneemmasta yhteensovituksesta. Samalla kun syntyvyys on meillä Euroopan korkeimpia, myös naisten työhönosallistumisaste on kansainvälisesti korkea.

Vaikka ikäjakaumaan suhteutettu syntyvyys on pysynyt Suomessa vaakana, sen sisällä on tapahtunut rakenteellista muutosta. Kokonaan lapsettomien naisten määrä on kasvanut samalla kun kolmi- ja nelilapsisuus on yleistynyt.

Tulonsiirroista palveluihin

Välikysymyksen mukaan lapsiperheet ovat menettäneet perhetukia pääministeri Lipposen hallitusten aikana. Tämä on totta, jos katsotaan ainoastaan tulonsiirtoja. Tietoisen politiikan tuloksena varoja on siirretty tulonsiirroista palveluihin. On toteutettu subjektiivinen oikeus päivähoitoon, saatettu voimaan esikoulu-uudistus ja lisätty koulujen valtionosuuksia, esimerkiksi.

Vuosina 1995 ja 1996 toteutetut perhepoliittisten tulonsiirtojen leikkaukset olivat yhteensä noinkaksi miljardia markkaa. Kotihoidontuen leikkausta tasoittaa se, että noin 36 prosenttia alle kouluikäisistä lapsista asuu kunnissa, joissa maksetaan kuntalisää lakisääteisen kotihoidontuen päälle. Keskimääräinen lakisääteinen kotihoidon tuki on 2102 markkaa ja keskimääräinen kuntalisä 1121 markkaa. Kotihoidon tuen houkuttelevuus on edelleen korkea. Sitä maksetaan 57 prosentista alle kolmivuotiaista, päivähoitoikäisistä lapsista tänä vuonna.

Lasten päivähoito laajeni vuoden 1996 alusta koskemaan kaikkia alle kouluikäisiä lapsia. Vuodesta 1995 vuoteen 1998 kunnan järjestämän päivähoidon bruttomenot olivat kasvaneet 1,5 miljardia markkaa.

Vuoden 2001 elokuun alusta kunnilla on ollut velvollisuus järjestää esiopetusta vuotta ennen perusopetuksen alkua kaikille lapsille. Laskennallisina kustannuksina esiopetuksen laajuus on vuoden 2002 talousarvion mukaan yli 240 miljoonaa euroa eli yli 1,4 miljardia markkaa, josta valtionosuus on 57 prosenttia. Perheille, joilla lapsi on päivähoidossa, maksuton esiopetus merkitsee parhaimmillaan 600 markan menojen vähennystä kuukaudessa.

Hallituksen vuoden 2002 talousarvioesitykseen liittyy esitys lapsikorotusten palauttamiseksi kansaneläkkeen saajille sekä esitys työmarkkinatuen lapsikorotusten korottamiseksi samaan tasoon työttömyyspäivärahan lapsikorotusten kanssa. Lisäksi korotetaan asumistuessa hyväksyttäviä enimmäisvuokria kasvukeskuksissa. Näillä kohdennetuilla toimilla parannetaan kaikkein köyhimpien lapsiperheiden asemaa.

Vuoden 2002 talousarvioehdotuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuutta korotetaan 1,1 prosenttiyksiköllä nykyisestä 24,2 prosentista 25,3 prosenttiin. Erityistä huomiota kiinnitetään lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, kouluterveydenhuoltoon ja koululaisten iltapäivähoidon järjestämiseen.

Kaikkiaan yhteiskunnan tuki lapsiperheille on reaalisesti suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 1995. Mikä tulonsiirroista on säästetty, on siirretty palveluihin. Tarkoituksena seuraavassa on osoittaa, että tämä politiikka on ollut viisasta.

Syrjäytymisuhan korjaaminen

Suomessa on voitu vuosikymmenestä toiseen iloita yhä terveemmistä ja paremmin voivista lapsista. Tämä myönteinen kehitys kuitenkin kääntyi 1990-luvulla. Viimeisten 15 vuoden aikana yhteiskunnalliset muutokset yleisesti ja työelämän muutokset erityisesti ovat olleet lapsiperheiden ja lasten kannalta epäedullisia. Vanhempien vaikea tilanne heijastuu lasten kasvuoloihin. Niinpä eri tavoin kielteisesti oirehtivien lasten määrä on huolestuttavasti kasvussa. Lasten ja nuorten psyykkiset häiriöt sekä päihteiden käyttö ovat huolestuttavan yleisiä.

Syrjäytymisuhan alaisten lasten tilannetta ajatellen hallituksen panostus palveluihin tulonsiirtojen sijasta on ollut perusteltua. Heidän kannaltaan turvallinen päivähoitoympäristö on tärkeämpi kuin jonkin verran korkeampi lapsilisä.

Arviolta kuusi prosenttia päivähoidossa olevista lapsista tarvitsee erityistä hoitoa ja kasvatusta. Kunnissa ei ole kuitenkaan riittävästi huomioitu näiden lasten asemaa päivähoitoa toteutettaessa. Erityisesti puheterapian saatavuus on riittämätöntä, samoin palvelut lasten mielenterveyden tukemiseen. Tukimuodoista parhaiten saatavissa ovat fysioterapian palvelut.

Varhaiskasvatuksessa on panostettu erityisesti erityispäivähoidon kehittämiseen ja se on edelleen painopisteenä. Sosiaali- ja terveysministeriön Erityiskasvatuksen kehittäminen päivähoidossa -hankkeessa kehitettiin erityispäivähoidon palvelujärjestelmää sekä varhaiskasvatuksen toimintatapoja vastaamaan entistä paremmin erityistä tukea tarvitsevien lasten kuntoutuksellisiin tarpeisiin. Hankkeen tulokset levitetään kuntien käyttöön ja erityispäivähoidosta valmistellaan kunnille opas. Samoin erityispäivähoito on yksi kuntien keskinäisen alueellisen yhteistyön kehittämisen toimintasektori.

Ryhmäkoot ja kouluterveydenhoito

Välikysymyksessä puututaan myös koulujen ryhmäkokojen kasvamiseen. Vuoden 1999 alusta lähtien vain erityisopetuksen, pidennetyn oppivelvollisuuden ja vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden opetusryhmille on asetuksessa määrätty enimmäisryhmäkoot. Kuntien itsehallinnon hengessä muut opetusryhmät tulee muodostaa siten, että opetussuunnitelman tavoitteet voidaan saavuttaa. Myös pedagogisista syistä koulut muodostavat opetusryhmiä, jotka samankin päivän aikana voivat vaihdella suuruudeltaan kovin paljon: yhteiset tilaisuudet ja pienryhmätyöskentely ja yksilöohjaus vuorottelevat. Ryhmäkoko ei ole suoraan verrannollinen huonovointisuuteen tai pedagogiseen laiminlyöntiin.

Hallitus on tehnyt oman osuutensa korottamalla huomattavasti yleissivistävän koulutuksen määrärahoja. Lisäys vuoteen 2000 verrattuna on noin 2 miljardia markkaa ensi vuonna. Luvussa on mukana esiopetusuudistuksen kustannukset.

Perusopetusuudistus on käynnissä ja tarkoitus on, että ensi syksystä ensimmäiset koulut ottavat käyttöönsä uudet opetussuunnitelmat alkuopetuksessa. Luonnoksissa on hyvin korostuneesti mukana kodin ja koulun jatkuva yhteistyö, oppilashuoltotyö ja oppilaanohjauksen kysymykset.

Opetusministeriö on jo asettanut työryhmän laatimaan ehdotusta aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseksi. Työn aikana selvitetään nykytilanne ja lasten tarpeet, arvioidaan eri ratkaisujen kustannukset ja laaditaan kehittämisehdotukset. Työryhmän määräaika päättyy ensi kesänä. Myös oppilashuollon kokonaisarviointi on meneillään ja sen tulokset ovat valmiina maaliskuun lopussa.

Viimeaikaiset selvitykset osoittavat, että kouluterveydenhoidossa on paikoitellen merkittäviä puutteita. 1990-luvun alussa Suomessa toteutettiin merkittävä vallan ja vastuun siirto kuntatasolle. Tämä on korostanut kuntien itsehallintoa ja antanut tilaa paikallisten olosuhteiden huomioon ottamiseen kunnallisessa päätöksenteossa, mutta se on myös tuottanut tämänkaltaista, kielteistä eriarvoisuutta. Sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii yhteistyössä Kuntaliiton kanssa poistamaan palvelujen puutteita tehostamalla kuntien informaatio-ohjausta laatusuositusten avulla. Esimerkiksi vanhustenhuollon tämän vuoden alussa julkaistut laatusuositukset ovat osoittautuneet odotettua tehokkaammiksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö on sopinut Stakesin kanssa kouluterveydenhuollon laatusuositusten tekemisestä. Tekeillä on myös kouluterveydenhuollon henkilöstölle suunnatun oppaan ajantasaistaminen. Näillä toimilla hallitus tukee kuntia yhteisessä tavoitteessa kääntää sekä aamu- ja iltapäivähoidon että kouluterveydenhuollon kehitys toivottuun suuntaan.

Mitä on tehty lasten mielenterveyspalvelujen kehittämiseksi

Keskeisenä huolena on aivan oikein perheiden taloudellisten ja sosiaalisten vaikeuksien heijastuminen lapsiin ja heidän kehitykseensä. Erityishuomion kohteeksi on nostettu lasten ja nuorten mielenterveys. Vuonna 2000 jaettiin tähän kohdennettua valtionavustusta 70 miljoonaa markkaa, tälle vuodelle määrärahaa oli 45 miljoonaa markkaa. Juuri valmistunut selvitys viime vuoden rahojen käytöstä osoittaa, että avustukset ovat olleet tehokkaita. On esimerkiksi aloitettu 304 mielenterveyspalvelujen kehittämisprojektia ja perustettu yhteensä 385 virkaa, joista 77 pysyvää.

Mielenterveysasetusta muutettiin vuoden 2000 lopussa siten, että arvio lasten ja nuorten hoidon tarpeesta on tehtävä viimeistään kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta sairaalaan. Tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Kuntien lisääntyneet velvollisuudet otettiin huomioon nostamalla valtionosuuksia v. 2001. Tarkoituksena oli lisätä mielenterveystyötä ja - palveluja siten, että kunnallisen mielenterveystyön rahoitus kasvaisi noin 100 miljoonalla markalla.

Tänä syksynä on julkaistu mielenterveystyön laatusuositukset, joissa painotetaan mm. lasten ja nuorten aseman huomioon ottamista sekä riittävien voimavarojen ohjaamista mielenterveystyöhön.

Syrjäytyvät vanhemmat

Ei riitä, että autetaan vain lapsiasilloin, kun vanhemmat kärsivät pitkittyvästä työttömyydestä, päihdeongelmista tai mielenterveyden ongelmista. Jo 1980-luvun puolivälissä käynnistynyt syrjäytyvien määrän kasvu näkyy myös lapsiperheiden ja lasten ongelmina. Työvoimapolitiikan keskeisenä tavoitteena on ollut estää ennakolta pitkäaikaistyöttömyyttä ja työmarkkinoilta syrjäytymistä. Vuonna 1998 voimaan tulleen työvoimapolitiikan keskeisiä painoalueita ovat työnhakijan omatoimisen työnhaun vahvistaminen ja tukeminen työvoimapalveluita systematisoimalla sekä syrjäytymiseen liittyvät erityistoimet, mm. yhdistelmätuki. Työvoimapolitiikan tehostamisen seurauksena pitkäaikaistyöttömyyden todennäköisyys on nopeasti alentunut, ja pitkäaikaistyöttömien määrä on viime vuosina alentunut jopa muuta työttömyyttä nopeammin.

Päihdeäitien hoito on nostettu erityisasemaan, sillä raskauden aikaisen alkoholin käytön vammauttama lapsi on suuressa vaarassa syrjäytyä. Lisäksi huumeiden käyttäjien hoitoon esitetään ensi vuodeksi 7,57 miljoonaa euroa valtionavustuksiin.

Vanhempienkin ongelmiin palvelut vaikuttavat paljon enemmän kuin tulonsiirrot. Ajateltiinpa perhepolitiikkaa lasten tai heidän huoltajiensa kannalta, painotus palveluihin on ollut oikea valinta. Valittu politiikka osoittautuu jälleen oikeaksi.

Lapsiperheiden köyhyys

Kotitalouksien väliset tuloerot ovat kasvaneet nopeasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Suurin tuloeroja kasvattanut seikka oli pääomatulojen nopea kasvu tulojakauman ylimmässä desiilissä. Myös köyhimmän desiilin tulotaso on noussut, joskin keskimääräistä hitaammin. Talouspolitiikan perusvalinnat ovat olleet oikeita, mikä on näkynyt nopeana toipumisena lamasta ja pitkään jatkuneena talouskasvuna. Rehellisesti on kuitenkin todettava, että talouspolitiikan hyöty ei ole jakautunut kaikille kotitalouksille.

Lapsiperheiden köyhyys on yleistynyt, jos käytetään väljempää suhteellisen köyhyyden rajaa eli 60 prosenttia mediaanituloista. Tosin tämän väljemmän köyhyysmittarin käyttölisää köyhien määrää erityisesti eläkeläisten keskuudessa. Lapsiperheiden köyhyys on pääosin peräisin työttömyydestä. Työttömyys koskee nimenomaan lapsiperheitä siitä yksinkertaisesta syystä, että lasten huoltajat ovat valtaosaltaan työikäisiä. Pitkäaikaistyöttömyys näkyy myös köyhyytenä lapsiperheiden keskuudessa.

Juuri tästä syystä hallitus esittääkin talousarviossa työmarkkinatuen lapsikorotusten korottamista. Tuen nettovaikutukseksi arvioidaan noin 180 miljoonaa markkaa.

Lapsiperheiden taloudellista epävarmuutta on lisännyt pätkätöiden yleisyys etenkin nuorten naisten kohdalla. Perheen perustamista helpottaa kyky ennakoida omaa tulevaisuuttaan ja taloudellista asemaansa. Jatkuva taloudellinen epävarmuus heijastuu monitahoisesti perheen arkeen ja näkyy lapsen silmin turvattomuuden kasvuna. Viime vuosina työllisyyden paraneminen on enenevässä määrin johtunut jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien määrän lisäyksestä. Lokakuussa 2001 työllisiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 43 000 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Vastaavana aikana jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien määrä kasvoi 44 000:lla.

Työelämän ja perheen yhteensovittaminen

Rinnan eurooppalaisittain korkean syntyvyyden kanssa Suomessa on korkea naisten työhön osallistumisaste. Tämä osoittaa, että työn ja perheen yhteensovitus on Suomessa onnistunut muita maita paremmin. Viimeaikaiset tiedot kokonaan lapsettomien naisten määrän kasvusta ja siitä, että lapsettomien keskuudessa on erityisen paljon hyvin koulutettuja, osoittavat, että korkeaa koulutusta ja tiivistä työhön sitoutumista vaativissa ammateissa työelämän perheisiin kohdistama paine on kasvanut. Uran luominen ja pysyvän jalansijan saaminen työelämässä on varsinkin korkeasti koulutetuille vanhemmille yhä tärkeämpää. Tässä on osin kyse sellaisesta työelämän sisäisestä muutoksesta, johon hallituksella ei ole tehokkaita vaikuttamismahdollisuuksia, vaan vastuu on työpaikoilla ja työmarkkinoilla.

Olemme yhä kaukana eteläeurooppalaisesta tilanteesta, jossa kotiäidit synnyttävät ja akateemiset uranaiset eivät synnytä. Hallitus tekee voitavansa, että tällaiseen tilanteeseen ei joudutakaan. Tilastojen viitteet siitä, että koulutetut naiset synnyttävät yhä vähemmän, on otettava vakavana varoituksena.

Myös uratietoisten tilannetta ajatellen hallituksen linja suosia palveluja - erityisesti päivähoitoa - on oikea. Varmuus laadukkaasta päivähoidosta rohkaisee lasten hankintaan niitä perheitä, jotka haluavat säilyttää molempien puolisoiden mahdollisuuden ammattiuraan.

Erityisen hälyttäviä ovat myös tiedot siitä, että pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä. Työelämän tahti on kiristynyt ja työsidonnaisuus on syventynyt. Myös vuoro-, ilta- ja yötyöt lisääntyvät. Samalla julkisten palvelujen, kuten vuorohoidon, kysyntä kasvaa. Sosiaali- ja terveysministeriö painottaakin ylitöiden ja työn kuormittavuuden valvontaa työsuojelupiirien työssä.

Valtion verosta tehtävä kotitalousvähennys auttaa erityisesti kiireisessä työelämässä mukana olevia perheitä. Ostamalla kodinhoitoon liittyviä palveluja, esimerkiksi siivousta, he vapauttavat aikaansa perheen yhdessäololle.

Tuloverolain muutoksella on tuettu pienten lasten vanhempia siten, että työnantajan järjestämää sairaan lapsen tilapäishoitoa ei katsota veronalaiseksi eduksi. Kuitenkaan perheen valinnanvapautta ei ole kavennettu, vanhemmat voivat joko valita työnantajan hoitoetuuden tai jäädä itse hoitamaan sairastunutta lastaan. Isien mahdollisuutta käyttää isyysvapaajaksoja on joustavoitettu.

Arvoisa puhemies!

Lapsiperheet ovat hyötyneet huomattavasti noudatetusta talouspolitiikasta, joka on parantanut työllisyyttä ja tuonut vakautta rahamarkkinoille. Perhepolitiikan ongelmaksi ovat muodostuneet toisaalta eri syistä syrjäytymisuhan alla olevat lapset ja toisaalta se, että työn ja perheen yhteensovittaminen on vaikeutunut korkeata osaamista ja voimakasta työhön sitoutumista vaativilla aloilla. Näitä molempia ryhmiä ajatellen hallituksen linja painottaa palveluja on ollut onnistunut ja sitä on syytä jatkaa. Palveluissa on toki edelleen korjaamisen varaa. Pienituloisimpien lapsiperheiden tilannetta ollaan korjaamassa kohdennetuin toimin korottamalla työmarkkinatuen lapsikorotuksia ja parantamalla asumistukea. Lapsiperheiden yleisiä tulonsiirtojakin pyritään parantamaan, mutta ne joutuvat kilpailemaan muiden tulonsiirtojen kanssa.

Perusteellisemmin sekä lapsiperheiden tilanteeseen että sen parantamiseen hallitus palaa lapsipoliittisen selonteon yhteydessä helmikuussa.

---

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Välikysymyskeskustelu 27.11.2001

Arvoisa puhemies, hyvät kansanedustajat

Oppositio toteaa välikysymyksessään, että perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät työssä, kamppaillaan yhteisestä ajasta. Kysyjiä lainaten: "Kaikista tavoitteista huolimatta lapsiperheiden vanhemmat tekevät selvästi pidempää työpäivää kuin lapsettomat parit. Perheillä ei ole ollut varaa tai muuta mahdollisuutta sovittaa työn ja perheen vaatimuksia tasapainoisesti omaan elämäntilanteeseensa." Opposition mielestä hallituksen teot perheen ja työelämän yhteensovittamisessa ovat jääneet työryhmäasteelle. Tämän väitteen esittäjät unohtavat ensinnäkin kokonaan jo olemassa olevan työ- ja perhevapaalainsäädännön ja toiseksi lasten vanhempien omat arvovalinnat, joihin tämän lainsäädännön suomien mahdollisuuksien käyttäminen perustuu.

Perhevapaalainsäädäntö tarjoaa jo nyt vanhemmille mahdollisuuden jakaa vanhempainloma-aika haluamallaan tavalla. Mahdollisuutta käytetään kuitenkin toistaiseksi hyvin vähän. Kaksi kolmesta isästä ottaa lyhyen isyysvapaan, mutta vain noin pari prosenttia isistä käyttää oikeuttaan pidempään vanhempainvapaaseen. Syyt löytyvät perheiden ja työyhteisöjen sisältä, ehkä perheiden taloudesta, mutta ennen kaikkea valinnoista, jotka perustuvat isän ja äidin, aikuisten ihmisten näkemykseen vastuun ja vanhemmuuden jakamisesta. Hoitovapaamahdollisuutta 1-2-vuotiaiden lasten äideistä käytti viimeisten tilastojen mukaan n. 30 prosenttia ja kotihoidontuella hoidettujen lasten osuus v. 2000 oli 58 prosenttia 1-2-vuotiaista.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottaminen ja isän aseman vahvistaminen yhdistyvät juuri valmistuneissa työryhmän ehdotuksissa, joilla on tarkoitus kehittää perhevapaajärjestelmää. Isien osallistumista pienten lasten hoitoon halutaan kannustaa ja lisätä entisestään perheiden valinnan mahdollisuuksia ja järjestelmän joustavuutta perheen ja lapsen ehdoilla. Työryhmän keskeisimmät ehdotukset ovat nykyisen isyysvapaan pidentäminen viikolla, jolloin on mahdollista pitää kuukausi välittömästi vanhempainloman jälkeen, sekä mahdollisuus jakaa vanhempainloma osa-aikaisesti isän ja äidin kesken.

Nykyisten ja tulevien perhevapaiden toteutuminen käytännössä on kiinni työyhteisöjen asenteista - niin työnantajien kuin työtovereidenkin. Rohkenen uskoa, että työnantajat yhä paremmin ymmärtävät elinkaaren mukaan joustavan työelämän merkityksen työhyvinvoinnin osatekijänä ja rekry tointivalttina. Käytännössä se merkitsee muun muassa isyysvapaiden hyväksymistä samanlaisena oikeutena kuin äitiysvapaidenkin sekä oikeutta tehdä lyhyempää työpäivää lasten ollessa kouluikäisiä.

Työsuhteiden luonne, erityisesti niiden määräaikaisuus eli pätkätyöt, vaikuttaa turvallisuuteen ja sitä kautta lasten hankkimiseen. Kuluvana vuonna voimaan astunut työsopimuslaki rajoittaa peräkkäiset määräaikaiset työsuhteet kahteen. Käytännössä rajoitus varmasti vaikuttaa perusteettomien pätkätöiden teettämiseen. Lisäksi osana työelämän kehittämisprojekteja ja työssä jaksamisen ohjelmaa on käynnissä lukuisia projekteja, joissa osana työhyvinvoinnin kehittämistä työolosuhteita järjestetään ihmisten elämänkaaren mukaisesti - siis myös lapsiperheiden ehdoilla.

Yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien ja etuuksien rinnalla on pidettävä mielessä perheiden omat arvovalinnat: miten tärkeäksi kiireetön yhdessäolo lasten kanssa koetaan, miten lapset otetaan mukaan kodin yhteisiin askareisiin suhteessa vanhempien omiin harrastuksiin ja mieltymyksiin. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore Väestöliitosta on pohtinut, miksi niin moni lapsi voi selvästi aiempaa huonommin. Ainahan hänen mukaansa vanhemmat ovat yrittäneet olla hyviä vanhempia lapsilleen, mutta koskaan siihen ei ole ollut sellaisia mahdollisuuksia kuin nyt. "On isyysvapaat, kotihoidontuki ja kaikki, mutta silti nähdään , että kaikki ei ole kunnossa." Cacciatore uskoo, että virikkeiden ylenpalttisuus on tehnyt hallaa suomalaislapsille. "Nykyään on näitä playstation-riippuvaisia, joille on annettu paljon tavaraa, mutta vähän vanhempien omaa aikaa. Lapsi kaipaa kohtaamisen tunnetta, mutta pettyy, jos häntä tullaan hakemaan kännykkä korvalla." Lapsuuden parhaita kokemuksia selvittäneessä tutkimuksessa tuli kiistatta selville, että parasta on ollut kiireetön tavallinen arki isän tai äidin kanssa, yhdessä puuhailu tai pelkkä löhöily.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin rakentamisessa tarvitaan sekä riittävää taloudellista turvaa ja toimivaa, ennalta ehkäisemiseen painottuvaa palvelujärjestelmää että kypsää aikuisuutta ja vanhemmuutta. Päätöksentekijät voivat huolehtia omalta osaltaan onnistumisen ja pärjäämisen edellytyksistä, mutta vanhemmuuteen kasvaminen ja siihen liittyvän vastuun oivaltaminen ei ole kirjoitettavissa lakiin.

Tässäkin keskustelussa on pidettävä mielessä, että suurin osa suomalaisista lapsista voi hyvin ja suurin osa vanhemmista kantaa ja tuntee vastuunsa, haluaa jakaa vanhemmuutta ja myös iloita siitä. Meidän tulee kunnioittaa perheiden itsemääräämisoikeutta silloinkin, kun niissä tehdään meidän mielestämme vääriä valintoja. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia ennen kaikkea niistä perheistä, joissa vastuun kantamiseen tarvitaan ulkopuolista tukea tai jopa puuttumista lapsen parhaaksi