Rahankeräyksiä koskevan lainsäädännön uudistaminen

Tavoitteet ja tuotokset

Ehdotus uudeksi rahankeräyslainsäädännöksi tulee rakentua seuraaville periaatteille:
- rahankeräyksissä siirrytään ennakollisesta lupamenettelystä ilmoituksenvaraiseen menettelyyn
- lahjoitusvalmiuden ja rahankeräysten yleisen luotettavuuden edistämiseksi rahankeräyksiä ja keräysvarojen käyttöä valvotaan rahankeräyksille asetetulla ilmoitus- ja tilitysvelvollisuudella
- rahankeräysten hallinnointia ja valvontaa varten perustetaan julkinen rekisteri
- valvovalle viranomaiselle annetaan toimivalta kieltää lain vastaisesti toimeenpannut rahankeräykset
- mahdollistetaan rahankeräysten toimeenpano myös muille kuin yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille
- mahdollistetaan rahankeräysten toimeenpano varojen hankkimiseksi myös muuhun
kuin yleishyödylliseen toimintaan
- muutetaan rikoslakiin sisältyvät rahankeräysrikoksia koskevat rangaistussäännökset uutta lainsäädäntöä vastaavaksi
- muutetaan tai kumotaan valtioneuvoston asetus (503/2006) rahankeräyksistä uutta lainsäädäntöä vastaavaksija lisätään tarvittaessa rahankeräyksiä koskevat uudet asetuksenantoa koskevat valtuussäännökset
- muutetaan maksuasetusta rahankeräyksiä koskevien lupamaksujen osalta.
Ehdotus rahankeräysrikoksia koskevien rangaistussäännösten muutoksista rikoslakiin
valmistellaan yhteistyössä oikeusministeriön kanssa.

Tiivistelmä

Hankkeen tehtävänä on valmistella tarvittavat säännösehdotukset rahankeräyslain uudistamiseksi. Ehdotukset valmistellaan hallituksen esityksen muotoon.

Lähtökohdat

Rahankeräysten toimeenpanosta säädetään rahankeräyslaissa (255/2006) ja valtioneuvoston
asetuksessa rahankeräyksistä (503/2006). Rahankeräyslain tarkoituksena on mahdollistaa yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksijärjestettävät rahankeräykset
ja estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä. Rahan keräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahankeräys saadaan toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla (rahankeräyslupa). Laissa säädetään eräistä lain soveltamisalaan kuulumattomista toiminnoista
sekä poikkeuksista rahankeräysten luvanvaraisuuteen.
Toimivaltaiset viranomaiset rahankeräysluvan myöntämisessä ovat paikalliset poliisilaitokset
ja Poliisihallitus. Rahankeräyslupa voidaan antaa Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, jolla on yleishyödyllinen tarkoitus. Rahankeräysluvan myöntäminen rekisteröimättömälle yhteisölle on mahdollista ainoastaan tietyin laissa säädetyin edellytyksin. Rahankeräyslupa voidaan myöntää myös Kansallisgallerialle, yliopistolle
sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon hiippakunnalle laissa erikseen mainittuihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
Rahankeräysluvan myöntämisen edellytyksenä on, että rahankeräyksen toimeenpanemisella hankitut varat käytetään yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Rahankeräyksen toimeenpanon tulee lisäksi aina olla yleisen edun kannalta tarkoituksenmukaista. Rahankeräyslupaa eivät voi saada valtio, kunta tai kuntayhtymä. Rahankeräyslupa voidaan antaa enintään viiden vuoden määräajaksi.
Poliisihallitus ja poliisilaitokset vastaavat myöntämiinsä lupiin perustuvien rahankeräysten
toimeenpanon ja tuottojen käytön valvonnasta. Rahankeräysten toimeenpanon yleisestä valvonnasta ja ohjauksesta sekä tilastoinnista vastaa Poliisihallitus. Poliisihallitus voi lisäksi antaa rahankeräysten toimeenpanoa koskevia lausuntoja ja ohjeita.
Rahankeräysrikoksesta ja rahankeräysrikkomuksesta sekä rikoshyÖdyn menettämisseuraamuksista säädetään rikoslaissa.
Rahankeräyslakia on viimeksi muutettu 1.9.2014 voimaan tulevalla lailla 6521/2014.
Muutoksen taustalla oli sisäministeriön lainsäädäntöhankkeen (SM056:00/2012) työn tuloksena valmistunut ehdotus rahankeräyslain muuttamisesta. Tällä rahankeräyslain osittaisuudistuksella pyrittiin helpottamaan rahaa keräävien yhteisöjen asemaa rahankeräysluvan saajina kuitenkin lain tarkoitusta ja sen peruslähtökohtaa muuttamatta.
Osittaisuudistuksen jälkeen yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille tuli mahdolliseksi
saada rahankeräyslupa ilman lupaharkintaa rajaavaa yleishyödyllisen tarkoituksen yksinomaisuusvaatimusta.
Sen varmistamiseksi, että kerättyjä varoja ei edelleenkään käytettäisi yksityisen edun
tavoittelemiseen, lakia muutettiin siten, että keräysvarat tulee käyttää yksinomaan
yleishyödylliseen käyttötarkoitukseen. Lisäksi lakiin lisättiin säännökset Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon hiippakunnan sekä yliopiston
oikeudesta toimeenpanna rahankeräyksiä laissa erikseen mainittuihin yleishyödyllisiin
tarkoituksiin. Lisäksi osittaisuudistuksessa muun ohella pidennettiin rahankeräysten sallittua enimmäistoimenpanoaikaa viiteen vuoteen ja selkiytettiin rahankeräyksellä saatujen varojen käyttöä keräyksen toimeenpanoon liittyviin kustannuksiin.
Rahankeräysten toimintaympäristö on muuttunut voimakkaasti. Uudet verkkopohjaiset rahankeräysmuodot kehittyvät nopealla tahdilla ja maailmalla yksi voimakkaimmista rahankeräyksen kehityssuunnista on ollut erilaiset joukkorahoituksen tyyppiset rahankeräyshankkeet. Samalla nykyinen ennakolliseen lupamenettelyyn perustuva järjestelmä on koettu rahaa keräävien järjestöjen kannalta hallinnollisesti raskaaksi ja
joustamattomaksi reagoimaan muuttuviin rahoitustarpeisiin. Tämän vuoksi rahankeräyksen
lupajärjestelmä edellyttää kokonaisvaltaista uudelleentarkastelua.
Pääministeri Stubbin hallituksen ohjelmaan 24.6.2014 on kirjattu hallituspuolueiden
tahto lainsäädäntöhankkeen käynnistämisestä, jonka myötä rahankeräykset vapautetaan
nykyisenkaltaisesta lupamenettelystä vastaamaan nykypäivän toimintaympäristöä.