Suomi ja Ottawan sopimus
Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti. Venäjä muodostaa Euroopalle pitkäkestoisen uhan. Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää hallitukselta toimia puolustuksen vahvistamiseksi.
Suomen halitus ilmoitti 1.4.2025, että se käynnistää valmistelut jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä tehdyn yleissopimuksen (ns. Ottawan sopimus) irtisanomiseksi. Hallituksen linjaus perustuu puolustushallinnon ja ulkoministeriön tekemään arvioon.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät tavoitteet ovat turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi.
Suomi sitoutuu jatkossakin miinojen vastuulliseen käyttöön ja Ottawan sopimuksen humanitaarisiin päämääriin, kuten globaaliin työhön miinojen haittojen vähentämiseksi. Suomi puolustaa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää, kansainvälistä oikeutta ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta.
Kysymyksiä ja vastauksia Suomesta ja Ottawan sopimuksesta
Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti. Venäjä muodostaa Euroopalle pitkäkestoisen uhan. Hallituksen linjaus perustuu puolustushallinnon ja ulkoministeriön tekemään arvioon.
Puolustusvoimissa on valmisteltu selvitys, jossa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti turvallisuusympäristön muutoksen myötä Puolustusvoimien tarvetta täydentää suorituskykyään eräillä tavanomaisilla asejärjestelmillä.
Selvityksessä on huomioitu myös opit Venäjän toimintamenetelmistä Ukrainan sodassa, sodankuva, kotimainen tuotantokyky sekä kansainväliset hankintamahdollisuudet ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden asettamat velvoitteet puolustukselle, mukaan lukien Suomea koskevat asevalvontasopimukset. Puolustusvoimien laatiman sotilaallisen selvityksen lisäksi puolustusministeriössä on laadittu aiheesta puolustuspoliittinen analyysi.
Tällainen toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten seuranta ja niiden Suomeen heijastuvien vaikutusten arviointi kuuluu Puolustusvoimien jatkuvaan työhön, eikä se ole julkista tietoa. Puolustusvoimien selvitys on salassa pidettävä julkisuuslain 24.10 §:n perusteella.
Sodankuva on muutoksessa, mutta sen perinteiset lainalaisuudet ovat säilyneet. Aiemmin arvioitiin, että teknologian kehitys vähentäisi jalkaväen merkitystä. Venäjän jalkaväen merkittävä ja perinteinen rooli maaston hallussapitäjänä ja valtaajana on kuitenkin säilynyt. Suhteessa tähän jalkaväkimiina on yksinkertainen ja kustannustehokas ase, jolla olisi mahdollista täydentää Puolustusvoimien suorituskykyä. Jalkaväkimiinoilla on useita käyttötarkoituksia, eikä niiden suorituskykyä voida täysimääräisesti korvata muilla järjestelmillä.
Puolustushallinto ei käynnistä valmisteluja jalkaväkimiinajärjestelmän palauttamiseksi ennen kuin Ottawan sopimuksen irtisanominen on tullut voimaan, mikäli sopimus päätetään irtisanoa nyt käynnistyvän valmistelun seurauksena. Puolustusvoimat ei senkään jälkeen asenna miinoja normaalioloissa, vaan kaikki miinat on varastoitu.
Suomen itärajalla on edelleen turvallista kulkea ilman pelkoa jalkaväkimiinoista. Miinojen käyttö edellyttää huolellista suunnittelua, asentamista, dokumentointia, vaarallisten alueiden merkintää ja valvontaa sekä miinojen huolellista raivaamista. Jos Suomi joutuisi käyttämään jalkaväkimiinoja, Puolustusvoimat käyttäisi niitä vastuullisesti ja ehkäisisi vahinkoa siviileille ja omille joukoille.
Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti. Venäjä muodostaa Euroopalle pitkäkestoisen uhan. Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää hallitukselta toimia puolustuksen vahvistamiseksi.
Kansainvälisen sopimuksen irtisanominen on pitkä ja monivaiheinen prosessi. Jo ennen irtisanomisen muodollisten askelien käynnistämistä kuluu vähintään viikkoja, mahdollisesti kuukausia prosessin valmisteluihin.
Ottawan sopimuksen irtisanominen edellyttää hallituksen esitystä. Se valmistellaan ulkoministeriön johdolla. Lausuntokierroksen jälkeen valtioneuvoston yleisistunto hyväksyy hallituksen esityksen, joka annetaan eduskunnalle. Eduskunnan valiokuntakäsittelyn jälkeen eduskunnan täysistunto äänestää asiasta yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tämän jälkeen laaditaan eduskunnan vastaus. Valtiosopimuksen irtisanomisesta päättää valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta tasavallan presidentti.
Kun Suomi on päättänyt asiasta, Suomi toimittaa irtisanomiskirjan sopimuksen tallettajana toimivalle YK:n pääsihteerille. Irtisanomiskirjassa annetaan tyhjentävä selvitys irtisanomisen syistä muille sopimuspuolille, tallettajalle ja YK:n turvallisuusneuvostolle.
Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun YK:n pääsihteeri on vastaanottanut irtisanomiskirjan.
Suomen päätös on täysin kansallinen eikä ole kytköksissä muiden maiden päätöksiin. Suomessa on tehty omat, laajat ja useita kuukausia valmistellut perusteelliset selvitykset. Ne kattavat asian sekä puolustuspoliittiset että ulko- ja turvallisuuspoliittiset näkökohdat. Samaan aikaan Euroopan turvallisuusympäristön muutos koskee kaikkia ilmoituksen tehneitä maita.
Suomi on informoinut keskeisiä kansainvälisiä kumppaneita ja sopimusosapuolia. Ennen muodollisen irtisanomisprosessin käynnistämistä informoidaan kumppaneita kattavasti niin kahdenvälisesti ja eri maaryhmissä (kuten Pohjoismaat ja Baltian maat) kuin EU:ssa, Natossa ja muissa kansainvälissä yhteyksissä. Irtisanomisesta ilmoitetaan ja sitä perustellaan myös laajemmalle globaalille yhteisölle eri relevanteilla foorumeilla, kuten asevalvontakokouksissa.
Seuraavat jalkaväkimiinasopimuksen kokoukset ovat ns. välikokous 16.-20.6.2025 ja vuosittainen sopimusosapuolten kokous 1.-5.12.2025 Genevessä.
Useat valtiot ja kansainväliset järjestöt ovat olleet Suomeen yhteydessä sen jälkeen, kun keskustelu jalkaväkimiinoista käynnistyi uudelleen Suomessa loppusyksystä 2024, ja erityisesti Puolan ja Baltian maiden puolustusministerien maaliskuisen (18.3.2025) ilmoituksen jälkeen. Ne ovat vedonneet Suomeen, jotta Suomi ei irtisanoisi sopimusta, ja muistuttaneet sopimuksen tarkoituksesta, sen tuomista positiivisista vaikutuksista ja jalkaväkimiinojen haitoista. Useat kumppanimaat ovat kuitenkin lisäksi ilmaisseet ymmärrystä liittyen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön ja Suomen geopoliittiseen asemaan. Useissa keskusteluissa on myös todettu valtioiden oikeus päättää kansallisesti ja omista lähtökohdistaan sopimuksen irtisanomisesta.
Asia herättää varmasti keskustelua, ja Suomi on valmis käymään keskustelua ja perustelemaan linjausta eri relevanteilla foorumeilla, kuten asevalvontakokouksissa.
Suomella on asevalvonnassa maine aktiivisena ja rakentavana maana, joka toimii kansainvälisen asevalvontajärjestelmän vahvistamiseksi ja sitä kautta turvallisuuden edistämiseksi. Suomi on korostanut monenvälisten asevalvontasopimusten merkitystä asevalvonnan ja aseistariisunnan tavoitteiden edistämiseksi globaalisti. Olemme painottaneet asevalvontasopimusten noudattamista ja luottamusta lisääviä toimia. Olemme lisäksi muun muassa vuosikausia tukeneet myös rahallisesti asevalvontasopimusten toimeenpanoa kumppanimaissa ja -järjestöissä. Merkittävä osa rahallisesta tuestamme on suuntautunut humanitaariseen miinatoimintaan.
Teemme jatkossakin töitä hyvän maineemme ja toimintamme uskottavuuden ja vaikuttavuuden edelleen vahvistamiseksi myös asevalvonnan alalla.
Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän puolustaminen on Suomelle pienenä yhteistyöstä riippuvaisena maana tärkeää. Meille on keskeistä, että kansainvälinen järjestys pohjautuu sääntöihin, ei voimankäyttöön. Suomi vahvistaa monenkeskistä sääntöpohjaista järjestelmää ja yhteistyötä sekä toimii globaalisti kansainvälisen oikeuden, demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi.
Konfliktitilanteessa erityisen huomion kohteena on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden eli niin kutsuttujen sodan oikeussääntöjen vaatimusten noudattaminen. Korostamme, että sotilaallisessa voimankäytössä tulee noudattaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden asettamia välttämättömyyden ja suhteellisuuden vaatimuksia.
Suomi on aktiivinen osa maaryhmää, joka puolustaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta.
Ottawan sopimus kieltää jalkaväkimiinojen käyttämisen, kehittämisen, tuottamisen, muutoin varastoimisen, hallussa pitämisen tai suoraan tai välillisesti kenenkään käyttöön siirtämisen. Irtisanoutumalla Ottawan sopimuksesta Suomi siis vetäytyy edellä mainituista velvoitteista.
Ottawan sopimuksen yleisenä tavoitteena on suojella jalkaväkimiinojen aiheuttamalta inhimilliseltä kärsimykseltä. Sopimukseen liittyy myös vahva humanitaarinen ulottuvuus, ja sopimusosapuolilla on velvollisuus antaa kansainvälistä tukea miinanraivaukseen ja miinauhrien auttamiseen. Sopimuksella on saatu aikaan paljon positiivista kehitystä ympäri maailman, kun esimerkiksi uhrien määrät ovat vähentyneet merkittävästi.
Suomi voi ilmentää sitoutumistaan edelleen sopimuksen humanitaarisiin päämääriin jatkamalla pitkäaikaista ja vahvaa tukeaan miinanraivaukselle ja miinauhrien auttamiselle globaalisti. Myös usea sellainen valtio, joka ei ole Ottawan sopimuksen osapuoli, on sitoutunut edistämään sen päämääriä.
Suomi säilyy eräitä tavanomaisia aseita koskevan CCW-sopimuksen [The Convention on Certain Conventional Weapons] osapuolena. CCW-sopimus kieltää ja rajoittaa sellaisten tavanomaisten aseiden käyttöä, joiden voidaan katsoa aiheuttavan tarpeettoman vakavia vammoja tai olevan vaikutuksiltaan umpimähkäisiä. Sopimuksen muutettu II-pöytäkirja (”miinapöytäkirja”) sisältää miinojen, ansojen ja muiden taisteluvälineiden käyttöä koskevia kieltoja ja rajoituksia. Puolustusvoimat on sitoutunut noudattamaan kaikessa toiminnassaan ja sotilaallisen voiman käytössä sodan oikeussääntöjä. Sotatoimet kohdistetaan vihollisen asevoimaan ja sotilaskohteisiin. Siviilejä ja siviilikohteita suojellaan.
Suomella ei ole suunnitelmissa irtisanoutua muista asevalvontasopimuksista.
Humanitaarisella miinatoiminnalla tarkoitetaan kaikkia toimia, joilla jalkaväkimiinojen ja maastossa olevien räjähteiden aiheuttamia riskejä siviileille ja elinkeinoille pyritään vähentämään tai eliminoimaan. Humanitaariseen miinatoimintaan kuuluu esimerkiksi miinakenttien kartoittaminen ja raivaaminen, miinojen riskeistä kouluttaminen sekä miinauhrien avustaminen.
Suomi on osana kehitysyhteistyötä tukenut humanitaarista miinatoimintaa 1990-luvulta saakka. Suomen humanitaarinen miinatoiminta perustuu Ottawan sopimuksen sekä eräitä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen CCW:n velvoitteisiin. Vuodet 2021-2025 kattavassa hankesyklissä tuki jaetaan Suomen humanitaarisen miinatoiminnan konseptin 2021–2025 mukaisesti hankkeisiin Ukrainassa, Afganistanissa, Syyriassa, Irakissa ja Somaliassa. Kohdemaiden valinnassa on huomioitu niin miinauhrien määrästä nousevat kiireelliset humanitaariset tarpeet kuin mahdollisuus Suomen ulko-, turvallisuus- ja kehityspoliittisten prioriteettien edistämiseen.
Tuki on kanavoitu monivuotisiin hankkeisiin, joita toteuttavat kansainväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt. Tuki kohdennetaan humanitaarisen miinatoiminnan eri osa-alueille kokonaisvaltaisesti (mm. raivaustyö, riskikoulutus, uhrien avustaminen, kapasiteetinrakennus).
Viisivuotiskaudella 2021-2025 Suomen tuki humanitaariselle miinatoiminnalle on 15 miljoonaa euroa (eli n. 3 miljoonaa vuodessa) kehitysyhteistyömäärärahoista. Lisäksi on maksettu 1 miljoona euroa Ukraina-momentilta v.2023. Seuraavalle viisivuotiskaudelle 2026-2030 on varattu 14,91 miljoonaa euroa.
Suomen ja Ukrainan välisessä sopimuksessa turvallisuusyhteistyöstä ja pitkäaikaisesta tuesta todetaan, että ”Suomi sitoutuu tukemaan miinanraivausta Ukrainan alueella, mukaan lukien humanitaarinen miinanraivaus, sekä tukemaan Ukrainan toimijoiden valmiuksien kehittämistä tällä alalla. Ukrainan miinanraivauksen tarpeet tulevat jatkumaan vuosikymmeniä. (…) Tämä tuki käsittää siviilien kouluttamisen, miinanraivaustoiminnan, Ukrainan valtion pelastusviranomaisen (State Emergency Service of Ukraine, SESU) valmiuksien kehittämisen sekä miinojen uhrien toipumisen tuen.”
Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen Suomi on tukenut miinanraivausta Ukrainassa yhteensä noin 8,25 miljoonalla eurolla. Lisäksi Suomi on tukenut humanitaarista miinatoimintaa Ukrainassa jo tätä ennen merkittävästi.
Ottawan sopimus on herättänyt aiemminkin Suomessa sisäpoliittista keskustelua. Asia on ollut näkemyksiä jakava. Viimeksi asiaa käsiteltiin eduskunnassa vuonna 2022 kansalaisaloitteen pohjalta. Sopimuksen irtisanomiselle ei ole nähty aiemmin tarvetta.
Puolustushallinnossa seurataan tarkasti turvallisuusympäristön muutosta, suorituskykyjen kehitystä ja Ukrainan sodan kokemuksia. Tähän jatkuvaisluonteiseen työhön liittyen puolustusministeriö antoi Puolustusvoimille toimeksiannon tarkastella laaja-alaisesti tarvetta, käyttötapoja ja mahdollisuuksia täydentää suorituskykyjään. Jalkaväkimiinat olivat yksi selvityksessä huomioitava osa-alue. Tarkastelun tarve nostettiin esiin myös osana joulukuussa julkaistua puolustusselontekoa.
Puolustusvoimat ovat korvanneet jalkaväkimiinojen suorituskykyä monipuolisesti. Jalkaväkimiinojen hävittämisen yhteydessä saadulla lisärahoituksella on hankittu muun muassa lennokkeja, moniherätepanssarimiinoja, raivaamisenestopanoksia, viuhkapanoksia ja tilannekuvajärjestelmiä. Ottawan sopimuksen irtisanominen toisi kuitenkin liikkumavaraa puolustuksen kehittämiselle suhteessa toimintaympäristön vaatimuksiin. Moni- ja helppokäyttöisenä, kustannustehokkaana ja huoltovarmana järjestelmänä jalkaväkimiina olisi tehokas lisä Puolustusvoimien suorituskyvyn täydentämiseksi nykyisessä turvallisuusympäristössä.
Suomessa ei ole käynnissä valmisteluja jalkaväkimiinajärjestelmän käyttöönottamiseksi. Ensin on odotettava lopullista päätöstä Ottawan sopimuksen irtisanomisesta, sekä päätöksen astumista voimaan. Jalkaväkimiinoja on mahdollista valmistaa kotimaassa.
Mikäli Suomi palauttaa jalkaväkimiinajärjestelmän käyttöön, tulisi jalkaväkimiinat tuottaa kotimaassa, sillä jalkaväkimiinojen tuotanto on kansainvälisesti rajallista.
Suomella on nykyisellään vahva ja monipuolinen puolustuskyky. Näin ollen jalkaväkimiinajärjestelmän palauttamisella ei ole kiire, eikä sitä tule valmistella ennen kuin päätös Ottawan sopimuksen irtisanomisesta on tehty.