Metsähakkeen kysyntä lisääntyy turpeen ja kivihiilen korvautuessa

Turpeen ja kivihiilen korvautuminen lisää kiinteiden puupolttoaineiden kysyntää kaikkialla Suomessa. Puun kysyntä energiatuotantolaitoksilla nousee eri skenaarioiden mukaan 6,4 – 8,3 miljoonaa kuutiometriä (lisäys 30–40 %) nykytasosta vuoteen 2030 mennessä. Kysynnän merkittävä kasvu asettaa vaatimuksia kotimaisen metsähakkeen mobilisoinnille ja johtaa polttoainekustannusten nousuun. Kotimarkkinoiden niukkuutta ja hintakehitystä tasataan tuontimarkkinoilta hankitulla biomassalla.

Nämä johtopäätökset sisältyvät AFRY Management Consulting Oy:n 12.5.2021 julkistettuun raporttiin, jossa selvitettiin metsähakkeen kysynnän kehitystä ja riittävyyttä Suomessa. Selvitys tarkastelee metsähakkeen ja muun energiapuun kysynnän kehittymistä, kotimainen tarjonnan alueellista riittävyyttä sekä näiden vaikutuksia ainespuun energiakäyttöön ja tuontihakkeen käyttöön sekä tätä kautta huoltovarmuuteen. Tarkastelut on tehty vuosille 2025, 2030 ja 2035. Selvityksen tilaajina ovat TEM ja HVK.

Myös Luonnonvarakeskus selvitti alkuvuodesta maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta metsähakkeen riittävyyttä energiaturpeen korvaajana vuoteen 2030 saakka. LUKE arvioi riittävyyttä vuonna 2030 kolmen kysyntäskenaarion pohjalta. *

Ensimmäisessä vuoden 2019 energiaturpeen käyttö korvattaisiin täysimääräisesti metsähakkeella, toisessa em. turpeen määrästä korvautuisi puolet ja kolmannessa turpeen määrästä korvautuisi puolet sekä osa kivihiilen käytöstä. 

Selvityksen mukaan viime vuosien ainespuun hakkuukertymätasolla (65 miljoonaa kuutiometriä vuodessa) kotimainen metsähake riittäisi korvaamaan puolet energiaturpeen käytöstä. Jos vuotuinen ainespuun hakkuukertymä nousisi suurimmalle ylläpidettävissä olevalle tasolle (79 miljoonaa kuutiometriä), metsähakkeella pystyttäisiin korvaamaan jopa turve täysin ja lisäksi kivihiiltä.  

Tässäkin selvityksessä korostuu alueellinen epätasapaino, hakkeen kysynnän ylittäessä hankintapotentiaalin rannikolla ja Etelä-Suomessa, jolloin vaje täyttyy kotimaisella hakkeella sisämaasta tai tuontihakkeella. Myös kuitupuun mitta- ja laatuvaatimukset täyttävän puun poltto voi kovan kysynnän alueilla lisääntyä. 

Energiasektorilla meneillään nopea siirtymä uusiutuvan energian käyttöön

Lämmön- ja sen yhteydessä tapahtuvassa sähköntuotannossa fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttö vähenee voimakkaasti tai loppuu kokonaan. Turpeen kannattavuus heikentyy päästöoikeuden hinnan noustessa ja turveveron korotuksen vaikutuksesta, ja sen käyttö laskee hallitusohjelman tavoitetta nopeammin. Kivihiilen energiakäytöstä luovutaan viimeistään vuonna 2029 sen kieltävän lain ohjaamana. Merkittävä osa näistä polttoainesta korvautuu metsähakkeella ja muilla biomassajakeilla. 

Muutos on nostanut esiin huolen siitä, että energiasektorin puunhankinta uhkaa metsäteollisuuden puunhankintaa, ja toisaalta johtaa kasvavaan energiapuun tuontiin vaikuttaen myös huoltovarmuuteen. Vaikka lämmön tuotannossa siirrytään pois polttamiseen perustuvista ratkaisuista, tarvitaan kaukolämmön ja teollisuuden energiantuotannossa vielä pitkään merkittäviä määriä polttoaineita. 

Energiapuun kysynnän osalta AFRYn selvitys tarkastelee kahta skenaariota. Perusskenaariossa kiinteän puubiomassan vuosikysyntä kasvaa noin 8-9 miljoonaa kuutiota vuoteen 2025 mennessä verrattuna vuoden 2019 tasoon. Valtaosa (n. 5 milj. m3) kysynnän kasvusta johtuu turpeen seospolton nopeasta vähenemisestä. Maksimiskenaariossa kiinteän puubiomassan kysyntä kasvaa 9 miljoonaa kuutiota vuoteen 2025 ja 14 miljoonaa kuutiota vuoteen 2035 mennessä vuoteen 2019 verrattuna. 

AFRYn markkinamallinnuksissa energiapuun kysynnän kasvuun vaikuttavat myös oletetut investoinnit puubiomassaa hyödyntäviin biopolttoainelaitoksiin. Peruskenaariossa biopolttoainelaitoksien puun kysyntä on 2,5 miljoonaa kuutiota vuonna 2030 ja maksimiskenaariossa 4,3 miljoonaa kuutiota. 

Tulosten perusteella mahdollisten nestemäistä biopolttoainetta valmistavien laitosten kysyntä keskittyy pitkälti metsäteollisuuden sivutuotteisiin ja tuontienergiapuuhun. Toteutuessaan biopolttoaineinvestoinnit vaikuttavat alueellisiin energiapuun kysyntä-tarjonta-tasapainoihin ja energiapuujakeiden hintaan. 

Biopolttoaineinvestointeihin toteutumiseen liittyy kuitenkin suurta epävarmuutta investointien määrän, koon, raaka-aineiden ja sijainnin suhteen. Jos investoinnit nestemäistä biopolttoainetta tuottaviin laitoksiin eivät toteudu, vaikuttaa se kotimaisen metsähakkeen käyttömäärään ja hintakehitykseen. 

Niukkuutta etelässä ja lännessä, energiapuuta tuotaisiin Baltiasta ja itäisestä Suomesta

Metsähakkeen hyödyntämisaste on nykytilanteessa alhainen, ja teollisuuden sivutuotteilla on ollut merkittävä rooli energiantuotantolaitosten kiinteiden puupolttoaineiden käytössä. Mallinnuksen mukaan kasvava kiinteiden puupolttoaineiden kysyntä katetaan pääosin kotimaisin resurssein ja energiapuun tuontimäärät ovat alhaisia kohdistuen lähinnä rannikkoalueella sijaitseville laitoksille. 

Suurin niukkuus kiinteistä puupolttoaineista olisi eteläisessä ja läntisessä Suomessa. Jo nyt kiinteiden puupolttoaineiden kysyntä on näillä alueilla korkealla tasolla tarjontaan nähden. Jatkossa kotimaan hankinnan kuljetusmatkat pitenevät, mikä johtaa kiristyvän kilpailutilanteen kanssa kiinteiden puupolttoaineiden kustannusten nousuun. Kehityksen seurauksena energiapuuvirtoja ohjautuu alueille myös itäisestä Suomesta. 

Läntisellä ja eteläisellä alueella kotimaan hankintaa täydennetään tuontienergiapuulla pääosin Baltian maista. Tuontipuuta käytetään erityisesti rannikkoalueen energialaitoksissa Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa. Tuontipuun osuus laitosten kiinteiden puupolttoaineiden käytöstä olisi eteläisessä Suomessa 15–20 % ja läntisellä alueella 5–10 % vuonna 2030. 

Itäisessä Suomessa energiapuun kysyntä kasvaa merkittävästi vähemmän. Kysyntäpainetta helpottaa alueen mittava metsäteollisuuden tuotantokapasiteetti, minkä seurauksena teollisuuden sivutuotteiden (puru ja kuori) ja teollisuuspuun hakkuutähteiden tarjontaa on runsaasti. Lähellä itärajaa sijaitsevat energialaitokset voivat hankkia kustannuskilpailukykyistä energiapuuta myös Venäjältä. Tuonti kasvaa itäisellä alueella 20 prosenttiin puupolttoaineiden kokonaishankinnasta vuonna 2030. Tuonnin rooli olisi erityisen merkittävä Pohjois-Karjalan maakunnassa. 

Pohjoisessa Suomessa energiapuuhun kohdistuu turpeen korvautumisen kautta merkittävä lisäkysyntä. Metsähakkeen hyödyntämisaste on nykyään alhainen, ja teollisuuden sivutuotteilla on ollut merkittävä rooli energialaitosten kiinteinä polttoaineina. Mallinnuksen mukaan niiden kasvava kysyntä katetaan liki kokonaan kotimaisin resurssein. Teollisuuspuun kasvava käyttö lisää metsäteollisuuden sivutuotteiden ja hakkuutähteiden tarjontaa alueella vaikuttaen suotuisasti kysyntä-tarjontatasapainon kehittymiseen. 

AFRYn mallinnuksessa tarkasteltiin myös ainespuun ohjautumista energiantuotantoon. Sen mukaan ainespuun ohjautuminen energiantuotantoon jää melko alhaiselle tasolle. Perusskenaariossa määrä olisi 2,0 miljoonaa kuutiometriä ja maksimiskenaariossa 2,5 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2030. Ainespuun osuus energiantuotannon kiinteiden puupolttoaineiden käytöstä on kummassakin skenaarioissa noin 10 % kokonaishankinnasta. Nämä määrät eivät vaikuta merkittävästi metsäteollisuuden puun saatavuuteen eikä teollisuuspuun hintoihin. 

Huoltovarmuuden kannalta metsähakkeen laajamittaiseen käyttöön sisältyy haasteita

Suomen energiahuollon huoltovarmuus perustuu hajautettuun energiantuotantoon ja monipuolisiin energialähteisiin. Kotimaiset polttoainevarat rajoittuvat nykyisellään bioenergiaan, turpeeseen ja jätteen energiahyödyntämiseen. Vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalle Suomessa myös varastoidaan tuontipolttoaineita. 

Turpeen käytön vähentyessä metsähakkeen rooli huoltovarmuudessa kasvaa. Huoltovarmuuden kannalta metsähakkeen laajamittaiseen käyttöön sisältyy haasteita. Metsähake menettää lämpöarvoa varastoitaessa, minkä lisäksi sen varastointi vie paljon tilaa matalasta lämpöarvosta johtuen. Metsähakkeen tulee kuivata kesän yli ennen käyttöä, jos polttavassa voimalaitoksessa ei ole savukaasupesuria, joka mahdollistaa kosteamman biomassan käyttämisen. 

Biomassan tuotannon lisääminen sisältää siis merkittävän viipeen huoltovarmuuden näkökulmasta. Toimitusketjujen ja varastoinnin kehittäminen ovatkin tässä merkittävässä roolissa.

Kiinteiden puupolttoaineiden kysynnän kasvaessa lisääntyy oletettavasti myös tuontibiomassan rooli energiantuotannossa. Toisaalta tuonti mahdollistaa suuremmat kertaerät ja hajauttaa saatavuuteen liittyvää riskiä, mutta osaltaan vähentää Suomen energiaomavaraisuutta. 

* Luken selvitystä koskevaa tekstiä stilisoitu 12.5. klo 15.50.

Lisätiedot:
teollisuusneuvos Petteri Kuuva, TEM, puh. 050 331 5309 (Afryn selvitys)
Jenni Patronen, AFRY Management Consulting, puh. 040 754 4922 
johtaja Pia Oesch, Huoltovarmuuskeskus, puh. 050 589 0328
erikoistutkija Perttu Anttila, Luonnonvarakeskus, puh. 050 391 3088 (Luken selvitys)