Valtiovarainministeriö selvitti, miten liikunta-alan toimijoiden arvonlisäverotusta voitaisiin selkeyttää liikkumiseen kannustavaksi

Selvityksen mukaan keinot selkeyttää liikuntapalvelujen arvonlisäverotusta arvonlisäverolakia muuttamalla ovat rajalliset. Arvonlisäverojärjestelmä soveltuu huonosti liikuntaan kannustamiseen.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan sisältyy useita verotukseen liittyviä selvitystehtäviä, joiden valmistelusta vastaa valtiovarainministeriö. Liikuntapalvelujen arvonlisäverokohtelua koskeva selvitys on yksi hallituksen Suomi liikkeellä -ohjelman toimenpiteistä. Suomi liikkeelle -ohjelman tavoitteena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. 

Osana selvitystyötä valmistui opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys kansainvälisistä liikuntaa tukevista veromalleista. Selvitysten valmistelussa on kuultu laajasti liikunta-alan sidosryhmiä ja toimijoita. 

Vaihtoehdot liikuntapalvelujen arvonlisäverotuksen selkiyttämiseksi 

Yksi keskeisimmistä tulkintahaasteita aiheuttaneista kysymyksistä liikuntapalvelujen arvonlisäverotuksessa on alennetun 13,5 prosentin verokannan alaisen ohjatun liikunnan ja yleisen 25,5 prosentin verokannan alaisen liikunnan opetuksen välinen rajanveto.  

Selvitys nostaa esiin kaksi vaihtoehtoa rajanvedon selkiyttämiseksi: 

• selvennetään ja laajennetaan alennetun verokannan soveltamisalaa säännösmuutoksella 
• luovutaan alennetusta verokannasta kokonaan. 

Säännösmuutoksen tavoitteena olisi, että alennettua verokantaa voitaisiin soveltaa liikunnan ohjauksen muodosta ja määrästä riippumatta kaikkiin liikuntapalveluihin, joilla annetaan mahdollisuus ohjatun harrasteliikunnan tai muun siihen verrattavan liikunnan harjoittamiseen. Selvityksestä saaduissa lausunnoissa tähän vaihtoehtoon suhtauduttiin myönteisesti mutta tuotiin myös esiin, ettei se poistaisi tulkinnanvaraisuutta kaikilta osin. 

Liikuntapalvelujen alennetusta verokannasta luopuminen poistaisi alennettujen verokantojen soveltamiseen liittyvät rajanveto-ongelmat kattavasti. Kaikissa lausunnoissa suhtauduttiin tähän vaihtoehtoon kielteisesti. 

Keinot selkeyttää liikuntapalvelujen arvonlisäverotusta arvonlisäverolakia muuttamalla ovat rajalliset

Selvityksen mukaan alennettujen verokantojen soveltamisalan mahdollisesta laajentamisesta huolimatta rajanveto- ja tulkintatilanteita ei pystyttäisi poistamaan lainsäädännön tasolla kattavasti ja aukottomasti. Myös arvonlisäverodirektiivin sääntely rajoittaa mahdollisuuksia laajentaa alennetun verokannan soveltamisalaa kansallisesti. Muutoksesta riippumatta rajanveto- ja tulkintatilanteet jouduttaisiin myös tulevaisuudessa ratkaisemaan Verohallinnon linjauksia soveltaen tai asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä tulkiten. 

Arvonlisäverojärjestelmä soveltuu huonosti liikuntaan kannustamiseen

Selvityksessä katsotaan, että liikuntaan kannustamiseen, liikunnan lisäämiseen ja liikkumisen kynnyksen madaltamiseen vaikuttavat useat tekijät eivätkä arvonlisäverojärjestelmä ja alennetut arvonlisäverokannat sovellu hyvin näiden tavoitteiden edistämiseen ja tukemiseen.  

Alennetut arvonlisäverokannat eivät yleensä ole tehokkaita välineitä tiettyjen yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi muun muassa siksi, ettei ole varmuutta, laskeeko veron alentaminen palvelujen hintoja. Muita tukijärjestelmiä voidaan pitää tehokkaampina myös siksi, että ne voidaan tarkemmin kohdistaa toivottuihin kohteisiin. 

Selvitys toimii pohjana hallituksen päätöksenteolle ja mahdollisille myöhemmille jatkotoimille. 

Lisätietoja: 
Lainsäädäntöneuvos Risto Sakki, puh. 02955 30294, risto.sakki(at)gov.fi