Laki yksityisistä sosiaalipalveluista voimaan 1.10.2011

Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011)ja sen nojalla annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (1053/2011)  tulivat voimaan 1.10.2011. Lakiuudistus perustuu hallituksen esitykseen HE 302/2010. Lakiehdotukseen eduskuntakäsittelyssä tehdyt muutokset ilmenevät eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä StVM 56/2010. Uudella lailla kumottiin laki yksityisten so­siaalipalvelujen valvonnasta (603/1996) sen nojalla annettuine asetuksineen.  

Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011 (Finlex)Linkki toiselle sivustolle
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yksityisistä sosiaalipalveluista 53/2011 (Finlex) Linkki toiselle sivustolle
Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisiä sosiaalipalveluja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (Eduskunta)Linkki toiselle sivustolle

Lakiuudistuksella pyrittiin muun muassa selkeyttämään yksityisten sosiaalipalvelujen käsitettä, korostamaan palvelujen tuottajien omaa vastuuta palvelujen laadusta ja painottamaan ennakollista valvontaa. Lisäksi tavoitteena oli selkeyttää valvontaviranomaisten toimivaltaa, vahvistaa niiden välistä yhteistyötä ja painottaa kunnan tehtävää valvontaviranomaisena. Lain tarkoituksena on varmistaa, että yksityisiä sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oikeus laadultaan hyviin sosiaalipalveluihin toteutuu (lain 1 §).

Tämä tiedote on laadittu yhteistyössä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) sekä aluehallintovirastojen kanssa. Tiedotteessa on kiinnitetty huomiota niihin kysymyksiin, joita tähän mennessä on noussut esiin uuden lainsäädännön soveltamisessa.

Lakia sovelletaan sellaisiin sosiaalipalveluihin, joita kunta on velvollinen järjestämään sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 §:n mukaan, sikäli kuin niitä on mahdollista tuottaa yksityisesti liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla. Yksityisinä palveluina voidaan tuottaa esimerkiksi sosiaalityötä, kasvatus- ja perheneuvontaa, kotipalvelua tukipalveluineen, asumispalvelua, laitoshuoltoa ja lasten päivähoitoa.

Asiakkaan saamien välittömien palvelujen lisäksi myös sosiaalihuollon palvelujen järjestämiseen liittyvä sosiaalialan ammatillinen ohjaus ja neuvonta kuuluvat laissa tarkoitettuihin sosiaalipalveluihin.

Omaishoidon tuki ja toimeksiantosopimukseen perustuva perhehoito ovat sosiaalipalveluja, mutta eivät kuulu lain soveltamisalaan, koska kyse ei ole liike- eikä ammattitoiminnasta. Lakia sovelletaan sen sijaan niin kutsuttuun ammatilliseen perhehoitoon, jonka tulee perustua toimintaa varten annettuun lupaan. Perhekodin määritelmää sosiaalihuoltolain 26 §:ssä on täsmennetty tässä yhteydessä annetulla lailla (923/2011)

Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta  932/2011 (Finlex)Linkki toiselle sivustolle

Palvelujen tuottajana voi olla yksityinen henkilö (ammatinharjoittaja), yhteisö (avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, rekisteröity yhdistys), säätiö tai julkisyhteisön perustama liikeyritys.

Yksityisen sosiaalipalvelun tulee perustua sopimukseen tai hallintopäätökseen. Sopimus on palvelun tuottajan ja asiakkaan välinen, jos asiakas ostaa palvelun suoraan palvelujen tuottajalta. Yleisempää on, että kunta ostaa palvelun asiakkaalle ja tekee sopimukseen palvelujen tuottajan kanssa. Tällöin palvelu perustuu myös kunnan viranomaisen tekemään asiakasta koskevaan hallintopäätökseen.

Palvelun tulee myös aina perustua palvelu- hoito- tai muuhun vastaavaan suunnitelmaan, jota tarkoitetaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 7 §:ssä. Jos asiakas ostaa palvelun suoraan palvelujen tuottajalta, tämän on laadittava suunnitelma edellä mainitun lain mukaisesti yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Jos kysymyksessä on kunnan asukkaalleen ostama palvelu, kunnan sosiaaliviranomaisen asiana on huolehtia, että suunnitelma tulee tehdyksi. Tällöinkin toimintayksikössä voidaan tehdä erillinen suunnitelma palvelujen yksityiskohtaisesta toteuttamisesta.

Toimintayksiköllä tarkoitetaan toiminnallista kokonaisuutta, jossa tuotetaan asiakkaalle yksityisiä sosiaalipalveluja (lain 3 §:n 2 kohta). Toimintayksiköllä on useimmiten fyysinen toimitila, johon asiakkaat tulevat saamaan palvelua, mutta toimintayksikkö voi toimia myös ilman asiakaspalveluun tarkoitettua toimitilaa, jos palvelut tuodaan esimerkiksi asiakkaan kotiin.

Palvelujen tuottajan on huolehdittava, että asiakaspalveluun tarkoitetut toimitilat ovat kooltaan ja varustetasoltaan riittävät ja että ne ovat muutoinkin terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan sopivat siellä annettavalle hoidolle, kasvatukselle ja muulle huolenpidolle.

Henkilöstön lukumäärän tulee olla riittävä palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärään nähden. Henkilöstöltä vaadittaviin kelpoisuuksiin sovelletaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista annettua lakia (272/2005). Tarkempia säännöksiä henkilöstön mitoituksesta ja kelpoisuuksista on ns. ammatillisen perhekodin osalta sosiaalihuoltolain 26 a §:n 2 momentissa, lasten päivähoidon osalta lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) 5 §:ssä ja lastensuojelun laitoshuollon osalta lastensuojelulain (417/2007) 59 ja 60 §:ssä.

Palvelujen tuottaja vastaa siitä, että edellä kohdassa 2.3 tarkoitetun sopimuksen ja suunnitelman mu­kainen palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset (lain 5 §:n 2 mom.). Vastuu palvelu­kokonaisuudesta merkitsee, että palvelujen tuottaja on vastuussa sopimuskumppanilleen myös mahdollisesti alihankintana muilta yrityksiltä hankkimistaan palvelukokonaisuuden osista.

Palvelujen tuottajan on nimettävä kullekin toimintayksikölleen vastuuhenkilö, joka vastaa siitä, että toimintayksikössä toteutettavat palvelut täyttävät niille muun muassa laissa, sopimuksissa ja palvelu- tai muissa vastaavissa suunnitelmissa asetetut vaatimukset (lain 5 §:n 3 mom.).

Palvelujen tuottajan on laadittava toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi omavalvontasuun­nitelma, joka kattaa kaikki palvelujen tuottajan tuottamat sosiaalipalvelut. Suunnitelma on pi­dettävä julkisesti nähtävänä ja palvelujen tuottajan on seurattava sen toteutumista (lain 6 §:n 1 mom.).

Valvirassa on valmistunut luonnos yksityisten sosiaalipalvelujentuottajien omavalvontasuunni­tel­man laatimista, sisältöä ja seurantaa koskeviksi määräyksiksi (lain 6 §:n 2 mom.). Määräys­luonnos on saatavissa Valviran internet-sivulta osoitteesta:

Sosiaalihuollon omavalvontaa koskevat määräykset (Valvira)
Linkki toiselle sivustolle

Valviran määräyksistä on tarkoitus käydä ilmi, milloin omavalvontasuunnitelma tulisi olla laadittu, joten suunnitelmien valmistumista ei ole syytä kiirehtiä ennen määräysten antamista.

Luvanvaraisia ovat jatkuvasti tuotetut ympärivuorokautiset sosiaalipalvelut. Aluehallintovirastojen ja Valviran sosiaalihuollon yhteistyöryhmässä on linjattu, että palvelu on ympärivuorokautista silloin, kun asiakkailla tai osalla heistä on säännöllinen hoidon tai hoivan tarve kaikkina vuorokauden aikoina. Palvelua ei pidetä ympärivuorokautisena, jos yksittäisen asiakkaan mahdollisiin satunnaisiin tuen tarpeisiin on varauduttu ainoastaan esimerkiksi turvarannekkein. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että luvanvaraista ympärivuorokautista sosiaalipalvelua ei ole vuorohoitona järjestettävä päivähoito eikä ympärivuorokautisesti toimiva kotipalvelu.

Palvelujen tuottajan on saatava lupaviranomaiselta lupa palvelujen tuottamiseen ennen toiminnan aloittamista tai sen olennaista muuttamista (lain 7 §:n 1 mom.). Toiminnan olennaisella muuttamisella tarkoitetaan hallituksen esityksen perustelujen mukaan esimerkiksi uusiin toimitiloihin siirtymistä, henkilöstön määrän huomattavaa lisäystä tai vähentämistä, henkilöstörakenteen muuttamista sekä yritysmuodon muuttamista.

Lupa on palvelujen tuottajakohtainen eli se kattaa kaikki palvelujen tuottajan mahdollisesti eri toimintayksiköissä tuottamat ympärivuorokautiset sosiaalipalvelut (lain 7 §:n 2 mom.).

Lupa haetaan siltä aluehallintovirastolta, jonka toimialueella palveluja tuotetaan. Jos palveluja tuotetaan kahden tai useamman aluehallintoviraston alueella, lupaa haetaan Valviralta (lain 8 §:n 1 mom.).

Lupahakemuksessa mainittavat asiat on lueteltu lain 8 §:n 2 momentissa. Lupahakemukseen liitettävät asiakirjat on lueteltu yksityisistä sosiaalipalveluista annetun sosiaali- ja terveysministeriön ase­tuksen 1 §:ssä.

Luvan voimassaoloa koskevan siirtymäsäännöksen mukaan vanhan lain perusteella myönnetyt luvat ovat voimassa myös uuden lain voimaantulon jälkeen. Aluehallintoviraston on kuitenkin muutettava viran puolesta ja maksutta samalle palvelujen tuottajalle myöntämänsä toimintayksikkökohtaiset luvat palvelujen tuottajakohtaisiksi 30.9.2012 mennessä (lain 45 §:n 1 mom.).

Kahden tai useamman aluehallintoviraston alueella toimiva palvelujen tuottaja voi halutessaan hakea Valviralta erillisten lupien yhdistämistä yhdeksi luvaksi (45 §:n 2 mom.). Kysymyksessä on uusi lupa (ei luvan muutos) ja se on myönnettävä, jos palvelujen tuottajan kaikki toimintayksiköt täyttävät luvan saannin edellytykset. Palvelujen tuottajan on siten syytä varautua siihen, että Valvira tutkii tarpeelliseksi katsomiltaan osin, ovatko aluehallintoviraston tai entisen lääninhallituksen myön­tämän luvan edellytykset kunkin toimintayksikön osalta edelleen olemassa.

Palvelujen tuottajan on haettava yhdistettyä lupaa Valviralta, jos toiminta laajenee uusiin toimintayksikköihin tai jos yhdenkin toimintayksikön toiminnassa tapahtuu olennaisia muutoksia. Tällöinkin kyseessä on uusi lupa, ja Valvira tutkii tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa luvan saannin edellytykset palvelujen tuottajan kaikkien toimintayksikköjen osalta.

Kun lupaa haetaan aluehallintovirastolta, sen tulee tarkastaa toimintayksikkö mahdollisimman pian lupahakemuksen tultua vireille (lain 9 §:n 1 mom.). Aluehallintovirasto voi pyytää toimintayksikön sijaintikunnan edustajan mukaan tarkastukseen.

Jos lupaa on haettu Valviralta, se voi pyytää asianomaisia aluehallintovirastoja tekemään lupatarkastuksen. Valvira harkitsee tapauskohtaisesti, onko tarpeen pyytää aluehallintovirastoa tekemään lupatarkastus toimintayksikössä. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että tarkastusta ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista tehdä esimerkiksi, jos toimintayksikössä on hiljattain tehty tarkastus. Valvirassa on linjattu, että Valvira voi lupatarkastuksen sijaan pyytää aluehallintovirastolta muulla tavoin tietoja toimintayksiköstä.

Pysyvään asumiseen käytettäviä tiloja voidaan tarkastaa vain palvelujen tuottajan suostumuksella (lain 9 §:n 2 mom.). Siltä osin kuin tiloja ei voida tarkastaa palvelujen tuottajan vastustuksen vuoksi, lupaviranomaisen tiedot luvan myöntämisedellytysten arvioimiseksi saattavat jäädä liian puutteellisiksi, jotta lupa voitaisiin myöntää niiden perusteella.

Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lupa myönnetään vain, jos palvelujen tuottajan kaikki toimintayksiköt täyttävät niille säädetyt edellytykset (ks. kohta 3.1). Luvan saannin edellytyksenä on lisäksi, että palvelujen tuottaja kykenee asianmukaisesti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan (lain 10 §:n 1 mom.). Tämän edellytyksen täyttyminen osoitetaan lupahakemukseen liitettävällä omavaraisuustodistuksella ja todistuksella ulosottorekisteristä. Omavaraisuustodistuksen saa käräjäoikeudesta ja todistuksen ulosottorekisteristä ulosottoviranomaisilta.

Luvasta tulee ilmetä palvelujen sisältö, toiminnan laajuus ja palvelujen tuottamistapa. Siihen voidaan liittää ehtoja palvelujen määrästä, henkilöstöstä, tiloista, laitteista, tarvikkeista ja toimintatavoista sikäli kuin ne ovat välttämättömiä asiakasturvallisuuden varmistamiseksi (lain 10 §:n 2 mo­mentti). Lupa voi siten olla ehdollinen esimerkiksi siten, että siinä määrätään aika, jonka kuluessa toiminta on saatettava vastaamaan sille asetettuja edellytyksiä.

Ilmoituksenvaraisia ovat sellaiset palvelut, jotka täyttävät edellä 2 luvussa kuvatut sosiaalipalvelun tunnusmerkit mutta eivät ole ympärivuorokautisia. Palvelujen tuottajan on tehtävä kirjallinen ilmoitus ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista sen kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jonka alueella palveluja tuotetaan. Jos palvelujen tuottaja aikoo tuottaa sekä ilmoituksen- että luvanvaraisia palveluja, ilmoitus voidaan tehdä myös aluehallintovirastolle tai Valviralle luvan hakemisen yhteydessä (lain 11 §:n 1 mom.).

Ilmoituksessa on mainittava vastaavat tiedot kuin lupahakemuksessa. Vaadittavat tiedot on lueteltu lain 8 §:n 2 momentissa ja ilmoituksen liitteet yksityisistä sosiaalipalveluista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1 §:ssä. Omavaraisuustodistusta ja todistusta ulosottorekisteristä ei kuitenkaan voida vaatia ilmoituksen liitteeksi, koska lain mukaan kykyä vastata taloudellisista velvoitteistaan edellytetään vain luvanvaraisen palvelun tuottajalta. Myöskään sijaintikunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen lausuntoa ei voida vaatia ilmoituksen liitteeksi, koska ilmoitus toimitetaan kyseiselle toimielimelle käsiteltäväksi. Ilmoituksen käsiteltyään toimielin antaa aluehallintovirastolle lausunnon rekisteriin merkittävistä ilmoituksenvaraisista palveluista.

Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan on tehtävä kirjallinen ilmoitus vastuuhenkilön vaihtumisesta ja toiminnan lopettamisesta. Tämä koskee sekä ilmoituksen- että luvanvaraisia palveluja. Ilmoitus tehdään kunnan toimielimelle, jos kyseessä on ilmoituksenvarainen palvelu. Luvanvaraisten palvelujen osalta ilmoitus tehdään sille lupaviranomaiselle, jolta lupa on saatu (lain 12 §).

Lupaviranomaiset (aluehallintovirastot ja Valvira) pitävät yhdessä yksityisten palvelujen antajien rekisteriä lupa- ja ilmoitusasioiden käsittelyä ja toiminnan valvontaa ja tilastointia varten (25 §:n 1 mom.).

Rekisteriin merkitsemistä varten kunnan toimielimen tulee viipymättä antaa aluehallintovirastolle tiedot ilmoituksenvaraisista sosiaalipalveluista ja niissä tapahtuneista olennaisista muutoksista kuten vastuuhenkilön vaihtumisesta ja toiminnan lopettamisesta. 

Uuden lain mukaan kunnan toimielin ei enää anna aluehallintovirastolle tietoja kotipalvelun tukipalveluja tai niihin rinnastettavia palveluja eikä yksityistä perhepäivähoitoa koskevista ilmoituksista (lain 13 §). Perhepäivähoitoa on myös niin kutsuttu ryhmäperhepäivähoito.  Kotipalvelun tukipalveluja ovat sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 9 §:n 2 kohdan mukaan muun muassa ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kotipalvelun tukipalveluun rinnastettavilla palveluilla tarkoitetaan myös muita palveluja, joita asiakas voi tarvita suoriutuakseen päivittäiseen elämäänsä kuuluvista toimista. Kysymykseen voivat tulla esimerkiksi niin kutsutut kauppakassipalvelut. Perustelujen mukaan tukipalvelut ja vastaavat palvelut ovat tukipalveluihin rinnastettavia myös silloin, kun ne kuuluvat osana muuhun sosiaalipalveluun. Esimerkiksi asumispalveluun tai laitoshuoltoon kuuluvaa ateriapalvelua pidetään kotipalvelun tukipalveluun rinnastettavana palveluna.

Yksityisten palvelujen antajien rekisteriin ei merkitä kotipalvelun tukipalveluja ja niihin rinnastettavia palveluja eikä yksityistä perhepäivähoitoa (lain 27 §:n 2 mom.). Niihin sovelletaan kuitenkin muilta osin yksityisistä sosiaalipalveluista annettua lakia, ja kunnan sosiaaliviranomaisella on ensisijainen velvollisuus valvoa niitä. Lasten päivähoidosta annetussa laissa on erityissäännökset kunnan velvollisuudesta valvoa päivähoitopalveluja ja pitää luetteloa niistä.

Aluehallintovirastot poistavat rekisteristä viimeistään 31.3.2012 ne kotipalvelun tukipalveluja ja muita palveluja koskevat tiedot, jotka eivät kuulu yksityisten palvelujen antajien rekisteriin uuden lain mukaan (lain 46 §).

Kun kunnan toimielimelle saapuu ilmoitus kotipalvelun tukipalvelusta tai muusta palvelusta, jota ei merkitä rekisteriin, toimielimen on suositeltavaa ratkaista hallintopäätöksellä, katsotaanko palvelu kunnan toimielimen valvottavaksi yksityiseksi sosiaalipalveluksi. Näin asia tulee riittävästi dokumentoiduksi, mikä helpottaa muun muassa palvelujen arvonlisäverokohtelun arvioimista.

Verohallinto on antanut sosiaalipalvelujen arvonlisäverotuksesta uuden ohjeen (604/40/2011), joka tuli voimaan samanaikaisesti yksityisiä sosiaalipalveluja koskevan lakiuudistuksen kanssa. Ohjeen mukaan palvelujen arvonlisäveroton myynti edellyttää muun muassa sitä, että palvelujen tuottaja on merkitty yksityisten palvelujen antajien rekisteriin tai hän on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen kuntaan.

Lupaviranomaisella on lakisääteinen velvollisuus tehdä hallintopäätös ilmoituksenvaraista palvelua koskevien tietojen tallettamisesta rekisteriin (lain 27 §:n 1 mom.). Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että päätöksentekovelvollisuuden on tarkoitus koskea sitä, merkitäänkö palvelu rekisteriin vai ei. Hallintopäätös ei siten ole tarpeen, jos rekisterissä oleviin tietoihin tehdään vähäisiä muutoksia palvelujen tuottajan ilmoitusten mukaisesti.

Yleensä hallintopäätöksen tekee aluehallintovirasto, mutta myös Valvira voi päättää asiasta, jos ilmoitus tehdään sille osoitetun lupahakemuksen yhteydessä. Lupaviranomainen lähettää jäljennöksen päätöksestään niihin kuntiin, joiden alueella palvelua tuotetaan.  

Lupaviranomainen huolehtii myöntämänsä luvan osalta, että lupahakemuksessa mainittavat tiedot tulevat merkityiksi rekisteriin (lain 26 §).

Rekisteriin talletetaan lisäksi sekä ilmoituksenvaraisten että luvanvaraisten palvelujen osalta toiminnan muutoksia ja valvontaa koskevat tiedot sekä muut lupa- ja ilmoitusasioiden käsittelyssä ja tilastoinnissa tarvittavat tiedot (lain 28 §).

Lupa ja ilmoituksen rekisteröinti ovat maksullisia. Lisäksi niihin liittyvistä toimenpiteistä voidaan periä maksuja kokonaan tai osittain vuosimaksuina (lain 32 §).

Yksityisiä sosiaalipalveluja koskeva lakiuudistus ei tässä vaiheessa vaikuta aluehallintoviraston suoritteista perittäviin maksuihin. Asiasta säädetään valtioneuvoston asetuksessa aluehallintoviraston maksuista (1145/2009).

Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista 1145/2009 (Finlex)Linkki toiselle sivustolle

Asetus on määräaikainen ja uusitaan vuoden 2012 alusta. Asetuksen liitteenä on maksutaulukko, jonka 1 luku koskee aluehallintovirastojen peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen suoritteita. Yksityisiä sosiaalipalveluja koskevat maksut ovat voimassa olevan asetuksen mukaan seuraavat:

Valviran lupatoimivallan lisäyksen johdosta sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston suoritteista perittävistä maksuista (289/2010) lisättiin uusi 11 a § (muutos 1052/2011)

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston maksullisista suoritteista 289/2010  (Finlex)Linkki toiselle sivustolle

Tämäkin asetus on määräaikaisena voimassa vain 31.3.2012 asti, minkä jälkeen se uudistetaan. Uusi säännös koskee yksityisiltä sosiaalipalvelujen tuottajilta perittäviä maksuja ja tässä vaiheessa se on samansisältöinen kuin vastaava yksityisiä terveydenhuollon palvelujen tuottajia koskeva säännös. Valvira perii suoritteistaan seuraavat maksut:

Lain mukainen valvonta kohdistuu kaikkiin lain soveltamisalaan kuuluviin palveluihin, niin luvanvaraisiin kuin ilmoituksenvaraisiinkin - myös kotipalvelun tukipalveluihin ja muihin sellaisiin palveluihin, joita ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin (lain 14 §).

Valvontaviranomaisia ovat kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin tai sen määräämä viranhaltija, aluehallintovirasto sekä Valvira (lain 3 §:n 4 kohta).

Kunnan toimielin tai sen määräämä viranhaltija ohjaa ja valvoo kaikkia alueellaan tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja (lain 34 §:n 2 mom.). Valvontatehtävään kuuluu ei-ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja koskevien ilmoitusten vastaanottaminen. Hallituksen esityksessä kunnan toimielin määritellään ilmoituksenvaraisten palvelujen ensisijaiseksi valvontaviranomaiseksi. Lisäksi toimielimen valvontatehtävään kuuluu lausunnon antaminen luvanvaraisista palveluista ja rekisteriin merkittävistä ilmoituksenvaraisista palveluista. Lausunnossaan toimielin ottaa kantaa siihen, täyttääkö palvelu sille laissa säädetyt edellytykset. Kunnan toimielimen ohjaus- ja valvontavelvollisuus jatkuu myös ilmoituksen vastaanottamisen ja lausunnon antamisen jälkeen. Se painottuu ennaltaehkäiseviin toimiin eli neuvontaan, ohjaukseen ja seurantaan. Yksityisen päivähoidon valvonnasta on erityissäännökset lasten päivähoidosta annetussa laissa. Niiden mukaan kunnan toimielimellä on mahdollisuus tarvittaessa käyttää myös pakkokeinoja havaitsemiensa epäkohtien korjaamiseksi. Muiden sosiaalipalvelujen osalta kunnan toimielimen tulee ilmoittaa epäkohdista aluehallintovirastolle, jol­lei asiaa saada korjatuksi ohjauksella ja neuvonnalla.

Aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo alueellaan tuotettuja palveluja - myös niitä, joiden tuottamiseen Valvira on antanut luvan (lain 34 §:n 1 mom.). Ohjaus, neuvonta ja seuranta ovat myös aluehallintoviraston ensisijaisia toimenpiteitä, mutta tarvittaessa sillä on toimivalta käyttää lisäksi kohdassa 5.4 kuvattuja valvontatoimenpiteitä.

Valvira ohjaa aluehallintovirastoja niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Valviran toiminnan tavoitteena on yhdenmukaistaa aluehallintovirastojen toimintaperiaatteita, menettelytapoja ja ratkaisu­käytäntöjä (lain 33 §:n 2 mom.). Lisäksi Valviralle kuuluu yksityisten sosiaalipalvelujen ohjaus ja valvonta periaatteellisesti tärkeissä ja laajakantoisissa asioissa, usean aluehallintoviraston toimialuetta koskevissa asioissa sekä asioissa, jotka liittyvät Valvirassa käsiteltävään terveydenhuoltoa tai terveydenhuollon ammattihenkilöä koskevaan valvonta-asiaan ja asiat, joita aluehallintovirasto on esteellinen käsittelemään (lain 33 §:n 3 mom.).

Kunnan ja aluehallintoviraston toimivaltasäännökseen (lain 34 §) on lisätty ohjaustehtävä, millä on haluttu korostaa ennakollisen valvonnan tärkeyttä. Sama tarkoitus ilmenee lain 15 §:stä, jonka mukaan kaikkien valvontaviranomaisten on toteutettava valvontaa ensisijaisesti antamalla palvelujen tuottamisessa tarvittavaa ohjausta ja neuvontaa palvelujen tuottajalle sekä seuraamalla palvelujen kehitystä yhteistyössä palvelujen tuottajan kanssa.

Luvanvaraisten palvelujen seurannan perustana voidaan käyttää toimintakertomuksia. Palvelujen tuottajan on vuosittain annettava lupaviranomaiselle toimintakertomus, jossa tulee ilmoittaa ainakin henkilöstössä, toimitiloissa ja toiminnassa tapahtuneet muutokset (lain 16 §). Olennaisiin muutoksiin tulee lisäksi saada lupaviranomaisen lupa, kuten edellä on todettu.

Nykyisin toimintakertomuksen antamisajankohdasta ei ole erillistä säännöstä, mutta lupaviranomainen voi antaa siitä tarkempia ohjeita esimerkiksi lupapäätöksen ehdoissa tai pyytää tietoja erikseen. Lupaviranomainen voi perustella oikeuttaan määrätä toimintakertomustietojen antamisajankohdasta myös lain 39 §:n säännöksellä, joka koskee valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeutta. Säännöksen perusteella valvontaviranomaisella on oikeus saada niin luvan- kuin ilmoituksenvaraistenkin sosiaalipalvelujen tuottajalta tehtäviensä hoitamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset.

Valvontaviranomainen voi käydä palveluja antavassa toimintayksikössä antamassa ohjausta ja neuvontaa, jos asiasta sovitaan palvelujen tuottajan kanssa. Valvontatehtävän toteuttamiseksi valvontaviranomaisella on lisäksi oikeus tehdä tarkastuksia palvelujen tuottajan tahdosta riippumatta, kun tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy (lain 17 §).

Uuden lain mukaan myös kunnan toimielimellä on itsenäinen oikeus tarkastuksen tekemiseen. Sen on ilmoitettava aluehallintovirastolle tarkastusoikeutensa nojalla tekemistään tarkastuksista ja niitä koskevista johtopäätöksistä (lain 35 §:n 1 mom.). Ilmoittaminen on tärkeää, jotta aluehallintovirasto voi tarvittaessa ryhtyä lain mukaisiin valvontatoimiin, joihin kunnan toimielimellä ei ole toimivaltaa. Kunnan toimielimen on kuitenkin syytä pyrkiä saamaan korjaus aikaan neuvonnan ja ohjauksen avulla, jotta jälkikäteisiltä valvontatoimenpiteiltä vältyttäisiin.

Valvira ja aluehallintovirasto voivat edelleen perustellusta syystä määrätä kunnan toimielimen tekemään tarkastuksen. Samoin Valvira voi määrätä aluehallintoviraston tekemään tarkastuksen.

Tarkemmat säännökset tarkastajan toimivallasta ja tarkastuksen toimittamisesta ovat lain 18 §:ssä. Tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta. Tarkastaja ja hänen mahdollisesti käyttämänsä asiantuntijat on päästettävä kaikkiin tiloihin. Kotirauhan suojaamiseksi lakiin lisättiin eduskuntakäsittelyn aikana säännös, jonka mukaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät tilat voidaan tarkastaa ainoastaan, jos tarkastaminen on välttämätöntä asiakkaan aseman ja asianmukaisten palvelujen turvaamiseksi. Käytännössä valvontatarkastuksia tehtäneenkin useimmiten juuri tällä perusteella.  Ennen asiakkaan asuintiloihin kohdistuvaa tarkastusta tulee varmistaa, että tarkastus tehdään asiakkaan suostumuksella ja hänelle sopivana ajankohtana.

Tarkastuksesta on pidettävä pöytäkirjaa. Tarkastajalla on oikeus nähdä tarkastuksen toteuttamiseksi välttämättömät asiakirjat ja saada niistä maksutta jäljennökset. Hänellä on myös oikeus valokuvata tarkastettavaa kohdetta. Poliisi on velvollinen tarvittaessa antamaan valvontaviranomaiselle virka-apua tarkastuksen toteuttamiseksi (lain 40 §).

Huomautus ja huomion kiinnittäminen (lain 19 §), määräys puutteiden korjaamisesta (lain 20 §) sekä toiminnan keskeyttäminen ja käyttökielto (lain 21 §) ovat valvontatoimenpiteitä, joita lupaviranomaiset (aluehallintovirastot ja Valvira) voivat kohdistaa kaikkiin yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajiin. Tämä koskee myös niitä palvelujen tuottajia, jotka tuottavat kotipalvelujen tukipalveluja tai muita yksityisten palvelujen antajien rekisterin ulkopuolelle jääviä sosiaalipalveluja. Tällaiseen palveluun liittyvä epäkohta voi tulla valvonta-asiana esiin esimerkiksi kantelun tai kunnan toimielimen tekemän tarkastuksen kautta.

Huomautus ja huomion kiinnittäminen on mahdollista, jos palvelujen tuottaja on menetellyt virheellisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä eikä asia anna aihetta muihin toimenpiteisiin. Se voidaan kohdistaa palvelujen tuottajan lisäksi tai sijasta myös vastuuhenkilölle.

Määräys puutteiden korjaamisesta voidaan antaa, jos palvelujen tuottaja ei ole täyttänyt ilmoitus- tai luvanhakuvelvollisuuttaan, jos palvelujen tuottamisessa havaitaan asiakasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muita epäkohtia tai jos toiminta on muutoin lain vastaista. Palvelujen tuottajalle on asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava.

Toiminta tai toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö voidaan kieltää tai toiminta voidaan keskeyttää, jos asiakasturvallisuus sitä edellyttää.

Lupaviranomainen voi velvoittaa palvelujen tuottajan noudattamaan puutteiden korjaamista sekä toiminnan keskeyttämistä ja käyttökieltoa koskevaa määräystä sakon uhalla, keskeyttämisuhalla tai käyttökiellon uhalla (lain 22 §). Poliisi on velvollinen tarvittaessa antamaan lupaviranomaiselle virka-apua toiminnan keskeyttämisen ja käyttökiellon toteuttamiseksi (lain 40 §).

Luvanvarainen toiminta voidaan viime kädessä lopettaa osittain tai kokonaan peruuttamalla siihen annettu lupa. Edellytyksenä on, että toiminta on todettu olennaisesti säädösten vastaiseksi eivätkä aikaisemmat valvontatoimenpiteet ole johtaneet puutteiden korjaamiseen tai epäkohtien poistamiseen.

Valvontaviranomaisten on toimittava yhteistyössä laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamisessa. Yhteistyöhön kuuluu, että valvontaviranomaiset oma-aloitteisesti tiedottavat toisilleen valvonnan kannalta tarpeellisista asioista.

Kunnan toimielimellä on velvollisuus ilmoittaa aluehallintovirastolle valvonnassa tietoonsa tulleista puutteellisuuksista sekä tarkastusoikeutensa nojalla tekemistään valvontatarkastuksista. 

Valviran on ilmoitettava tekemistään valvontatoimista aluehallintovirastolle. Vastaavasti aluehallintoviraston on ilmoitettava valvontatoimistaan Valviralle, jos palvelujen tuottajalla on Valviran lupa tai vireillä hakemus sen saamiseksi.

Valviran ja aluehallintoviraston on ilmoitettava valvontatoimistaan palvelujen sijaintikuntien sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle.

Valvira: ylitarkastaja Eine Heikkinen, p 040 169 3483, ylitarkastaja Elina Uusitalo, p. 040 161 9325, lakimies Maarit Karjalainen, p. 040 167 8252
Etelä-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1040
Itä-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1030
Lounais-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1050
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1060
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1020
Lapin aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1010
Sosiaali- ja terveysministeriö: hallitusneuvos Riitta Kuusisto, p. 09 160 74360