Tulevaisuuden ratkaisut tehdään hyvinvointialueilla – väestön hyvinvointi on merkittävä talousratkaisu

Orpon hallitus on asettanut tavoitteeksi julkisen sektorin toiminnan asettamisen kansantalouden kantokyvyn rajoihin. Tällä hetkellä näyttää, että tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa lähivuosina. Avaimet ovat monilta osin hyvinvointialuepäättäjien käsissä. Julkisen talouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Se on mahdollista ja järkevää tehdä siten, että väestön osaaminen, työkyky ja hyvinvointi ei vaarannu. Tämä edellyttää useita samanaikaisia ja pitkäjänteisiä toimia. 

Tulevilla aluepäättäjillä on keskeinen rooli, kun hyvinvointialueiden seuraavan kauden strategisia valintoja tehdään. Vaikuttavilla ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan hillitä julkisen talouden kulujen kasvua pitkällä aikavälillä. Panostukset esimerkiksi nuorten mielenterveyteen, työkyvyn tukeen, kansansairauksien ehkäisyyn ja ikääntyvien toimintakyvyn edistämiseen ovat investointeja, jotka varmistavat Suomen kilpailukykyä tulevaisuudessa. Vahva talous tarvitsee vahvaa väestöä.

Aluevaltuustoilta vaaditaan rohkeutta ja kauaskatseisuutta vastata väestörakenteen kehityksen ja julkisen talouden tilan haasteisiin. Huonosti kohdennetut säästöt voivat pahimmillaan lisätä juuri sitä vajetta, jota yritetään paikata – sekä taloudessa että hyvinvoinnissa.

Suomi ei ole yksin näiden haasteiden edessä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan sote-palvelujen systemaattinen kehittäminen on haasteellista monissa Euroopan valtioissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä tulisi nykyistä enemmän pohtia, miten voimme vaikuttaa väestön palvelujen tarpeeseen. Toistaiseksi keskustelussa on aiheellisesti painottunut palvelujen saatavuus ja yhdenvertaisuus. Keskustelua tulisi suunnata myös palvelujen tarpeen kasvun hillintään.

British Medical Association on nostanut väestön terveyden edistämisen keskeiseksi ratkaisuksi terveyspalvelujen riittävyyden turvaamiseksi ja kansantalouden tasapainottamiseksi. Tukemalla ihmisten työ- ja toimintakykyä saamme inhimilliset voimavarat entistä paremmin käyttöön. Suomessa tulisi erityisesti vähentää väestöryhmien ja alueiden välisiä eroja terveydessä ja hyvinvoinnissa. Tässä muun muassa myönteisen erityiskohtelun keinot on todettu käyttökelpoisiksi.  

Siitäkin huolimatta, että ennaltaehkäisyn merkitys yleisesti tunnustetaan, OECD:n ja THL:n arvioiden mukaan emme Suomessa hyödynnä riittävästi sen potentiaalia. Resursseja on tarpeen suunnata nykyistä enemmän palveluihin, joilla saadaan paras yhteiskunnallinen vaikuttavuus pitkällä aikavälillä. Tämä on mahdollista, kun hyvinvointialueet yhdessä kuntien, järjestöjen ja alueen muiden toimijoiden kanssa sopivat yhteisistä tavoitteista ja toimista alueen väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä suuntaavat resursseja sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Väestön hyvinvointi ei ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävä, vaan sitä edistetään ja tuetaan ihmisten arkiympäristöissä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan painotuksen muutos ennaltaehkäisyyn on mahdollinen. Se edellyttää aluepäättäjiltä konkreettisia päätöksiä, johdonmukaisuutta ja malttia katsoa vaalikautta pidemmälle. Kyse on ajattelutavan muutoksesta.

WHO:n terveysinvestointeja ja kehitystä tutkiva yksikkö on kehittänyt hyvinvointitalouden kehikkoa, jossa investoinnit koko väestön hyvinvointiin edistävät yhteiskunnan vakautta ja julkisen talouden kestävyyttä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi finanssipolitiikan ja uusien budjetti- ja investointimekanismien sekä paikallistaloutta tukevien hankinta- ja työllistämiskäytäntöjen käyttöä sekä toimeentulon mahdollisuuksien lisäämistä. Näiden välineiden käyttö ja hyvinvointivaikutusten mittaaminen ovat päättäjille kiinnostavia, koska kansalaiset haluavat elää hyvinvoivissa ja turvallisissa yhteisöissä, joissa he voivat menestyä ja joissa tulevien sukupolvien hyvinvointi on turvattu.

Olemme nostaneet tässä esiin hyvinvoivan väestön ja talouden kestävyyden vastavuoroisuutta.

Nykyisessä epävarmassa ja nopeasti muuttuvassa ympäristössä on lopuksi tarpeen todeta, että vain hyvinvoiva, toimintakykyinen ja osaava väestö kykenee vastaamaan kriiseihin ja nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Kriisinkestävyys ei synny itsestään. Se rakentuu mielen hyvinvoinnista, osallisuudesta ja luottamuksesta. Näitä edistetään toimilla, joista päätetään hyvinvointialueilla nyt. 

Veli-Mikko Niemi 
kansliapäällikkö, sosiaali- ja terveysministeriö
Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa sosiaali- ja terveyspolitiikan suunnittelusta, ohjauksesta ja toimeenpanosta.

Chris Brown 
johtaja, WHO:n Euroopan alueen terveys - ja kehitysinvestointien toimisto
Toimiston tehtävänä on tukea kansallisia terveysverkostoja, viranomaisia ja muita yhteistyökumppaneita toteuttamaan sosiaali-, talous-, sukupuoli- ja oikeusperustaisia terveyspolitiikkoja ja edistämään terveyden tasa-arvoa.