Laadukas työvoima- ja osaamistarpeiden ennakointi edellyttää ennakointikyvykkyyttä

Tulevaisuus on aina epävarma. Emme pysty koskaan täysin varmasti sanomaan, millaisia muutoksia kohtaamme ja miten näihin muutoksiin tulisi varautua. Voimme luoda erilaisia tulevaisuusnäkymiä ja arvioida, millä todennäköisyydellä nämä vaihtoehtoiset skenaariot toteutuvat. Voi kuitenkin olla, että mikään skenaarioista ei toteudu, vaan tulevaisuus tuokin mukanaan jotain ihan muuta.

Koronaepidemia osoitti viimeistään, miten vaikeaa jopa lyhyen aikavälin ennakointi on. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ennakointia pitäisi tehdä. Päinvastoin. Erilaiset kriisit tuovat esiin sen, miten tärkeää on yrittää nähdä tulevaan ja tehdä sen perusteella sellaisia valintoja, jotka tukevat siirtymiä kestävästi ja hyvinvointia ylläpitäen.

Suomi on osa globaaleja työmarkkinoita. Myös työvoima- ja osaamistarpeita pitää tarkastella osana laajempaa ja alati muuttuvaa kokonaisuutta, jossa erilaiset poliittiset ja taloudelliset tekijät haastavat sekä lyhyen aikavälin ennakoinnin että etenkin pidemmän aikavälin skenaariotyön. Tulevaisuuskeskustelujen käyminen on tärkeää, mutta ei mitenkään helppoa esimerkiksi nyt, kun maailmantalouden blokkiutuminen ja nähtävissä oleva yritysten toimintojen kotiuttaminen vaikuttavat väistämättä työvoima- ja osaamistarpeisiin myös meillä Suomessa.  

Yhteinen ymmärrys tulevaisuudesta ei synny itsestään, vaan vaatii jatkuvaa ja systemaattista vuoropuhelua eri toimijoiden välillä. Ilman yhteisiä keskusteluja eri toimijoiden kesken on riski, että näemme tulevaisuuden muutokset eri tavoin ja lähdemme varautumaan niihin mahdollisesti jopa keskenään ristiriitaisilla keinoilla.

Tulevaisuusvaliokunta oli jo vuonna 2020 tulevaisuustiedon lähteillä ja tunnisti, että laadukas ennakointi edellyttää ennakointikyvykkyyden vahvistamista. Tällä tarkoitetaan organisaation kykyä toteuttaa organisoitua ennakointia eli tulevaisuustyötä varsinaisia ennakointimenetelmiä hyödyntäen. Näitä ennakointimenetelmiä ovat mm. toimintaympäristön muutossignaalien seuranta, skenaarioharjoitukset ja erilaiset asiantuntijapohjaiset tulevaisuusarvioinnit.

TYÖ2030-ohjelmassa on osana parlamentaarista jatkuvan oppimisen uudistusta meneillään uudenlaisen tulevaisuusvuoropuhelumallin kehittäminen, jolla vahvistetaan toimialojen ja työpaikkojen ennakointikyvykkyyttä. Tavoitteena on, että jatkossa oman toimialan tilanteesta ja tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä haasteista sekä mahdollisuuksista käydään kaikilla toimialoilla jatkuvaa vuoropuhelua – työnantaja- ja palkansaajapuoli sekä työpaikat yhdessä.

Jatkossa ennakointikyvykkyyden vuoropuhelumallia tullaan hyödyntämään myös työvoima- ja osaamistarpeiden ennakoinnissa lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Erilaisten ajatusmallien ja skenaarioiden työstämisestä seuraa se, että työmarkkinoilla toimivilla on paremmat valmiudet reagoida erilaisiin ja myös ennakoimattomiin tilanteisiin. Useinkaan skenaariot eivät sellaisenaan toteudu, mutta joka tapauksessa tulevaisuuden ajattelu ja omien ajatusmallien haastaminen vahvistavat kykyä hallita muutoksia. Ennakointityö vahvistaa siis tulevaisuuden muutoskyvykkyyttä.

Kun organisaatioilla on riittävä kyvykkyys ennakoinnille, yhteisen tulevaisuuskuvan luominen on helpompaa. Ja kun vuoropuhelua käydään eri tasoilla niin, että keskustelujen lopputulemat kytketään kansallisen tason politiikkavalmisteluun, pystymme nykyistä paremmin varautumaan tuleviin muutoksiin.

Sanna Kulmala, ohjelmajohtaja, TYÖ2030-ohjelma
​​​​​​​Minna Ylikännö, erityisasiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö​​
​​​​​​​Tapio Huttula, projektipäällikkö, Suomen Kasvukäytävä
​​​​​​​Maiju Kinnunen, Service Designer, Gofore
​​​​​​​​​​​Laura Sarparanta, kehittämiskonsultti, TYÖ2030-ohjelma