Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Työllisyysmaaottelussa Suomi jää jälkeen Ruotsista, mutta kärki ei ole tavoittamattomissa

työ- ja elinkeinoministeriö
Elina Pylkkänen
Julkaisuajankohta 22.11.2022 8.20
Kolumni
Alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.
Alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen

Suomen työllisyysaste on huippulukemissa 74,4 prosentissa. Nyt voimme rohkeudella verrata saavutuksiamme muihin maihin.

Tilastokeskuksen syyskuun tietojen perusteella kansantalouden tuotanto jaksaa edelleen kasvaa, vaikkakin kituuttamalla. Työllisyysluvuissa taantuma näkyy – jos edes näkyy – vasta viiveellä. Ennuste on, että taantuma jäisi lyhytkestoiseksi. Talouden näkymä on samanlainen koko pohjolassa. On aika katsoa työllisyyssaavutuksia suhteessa viime vuosiin ja verrata niitä rakkaimpaamme Ruotsiin. 

Korkeasta työllisyysasteesta huolimatta häviö 

Suomen työllisyysaste on noussut vuoden 2015 matalasta 67 prosentista vuosi vuodelta. Poikkeuksena on vain prosenttiyksikön korkuinen niiaus koronavuonna. Lokakuussa 2022 työllisyysaste nousi huimaan 74,4 prosenttiin. Tällä kipuamistahdilla odotukset ovat korkealla maaottelussa ja pullistellen kelpaisi tehdä vertailuja naapurimaahan. 

Tämäkään suomalaisittain hyvä taso ei kuitenkaan vedä vertoja millekään muulle Pohjoismaalle. Ruotsissa vastaava luku on 76,7 prosenttia. Kaikki muut Pohjoismaat ovat tätäkin korkeammalla tasolla, ja Islannissa ollaan jo 82,8 prosentissa. Osaselitys voi tietenkin olla julkisen sektorin matalampi työllisyysosuus meillä Suomessa.  

Kun siirrämme katseen niin sanottuihin parhaassa työiässä oleviin eli 24–54 -vuotiaisiin, olemme yhä pahnanpohjimmaisia. Tässä huippuryhmässä meillä työllisyysaste on 82,3 prosenttia ja Ruotsissa 84,7 prosenttia. Ero on lopulta valtava, työllisten määrässä jopa 51 000. Kauaksi Ruotsin taakse jäädään tässäkin. 

Suomelle erävoitto työttömyysasteessa?

Kolikon kääntöpuolena työllisyysasteelle mielletään usein työttömyysaste. Oletuksena on, että kun työllisyys kasvaa, työttömyys vähenee. Näin välitöntä kytköstä näillä luvuilla ei kuitenkaan ole. Tässä suhdannenousussa kiinnostavaa on, että suuri osa lähes 100 000 työllistyneestä tuli työvoiman ulkopuolelta, eikä niinkään työttömistä työnhakijoista. Vaikka kyllä työttömyysastekin on huikeasti alentunut vuodesta 2015, jolloin se oli 9,5 prosenttia. Tänä vuonna työttömyysaste painui 6,4 prosenttiin. 

Vihdoin tässä lajissa Suomi päihittää Ruotsin, jossa työttömyysaste on tänäkin vuonna 7,7 prosenttia. Jes! Kun lukuja kuitenkin penkoo lisää, joutuu sittenkin nuolemaan näppejään. Ruotsin korkeampi työttömyysaste johtuukin siitä, että työvoimaan osallistumisaste on Suomen vastaavaan verrattuna paljon korkeampi. Siinä missä suomalaisista vain 68,5 prosenttia tästä ikäryhmästä osallistuu työmarkkinoille, ruotsalaisista työmarkkinoiden käytettävissä on 74,9 prosenttia. Ei voittoa!

Huonon menestyksen selitystä voi hakea aktiivisen työvoimapolitiikan pienemmästä rahoitusosuudesta, joka näkyy vähäisempänä aktiivisuutena työnhaussa. Toisaalta Norjassa resursointi on pienempää kuin meillä ja Islannissa lähes olematonta, ja silti työllisyys on taivaissa. 

Sentään jossain ykkösenä

Nyt on pakko löytää joku työmarkkinafakta, jossa olemme pohjoismaisia ystäviämme parempia. Onneksi sellainen löytyy: meillä tehdyt työtunnit suhteessa väestöön ovat Pohjoismaiden korkeimmat. Kokoaikaekvivalentti työllisyysasteemme on 68,5 prosenttia. Ruotsissa luku on kokonaiset kolme prosentin kymmenystä pienempi. Muissa Pohjoismaissa suurempi osuus työllisistä tekee osa-aikatyötä, kun taas Suomessa on vähemmän työllisiä mutta ovat kokoaikatyössä. Jes, vihdoinkin kärkisijalla!

Kokonaisuudessaan pohjoismaisessa työllisyysmaaottelussa Suomi jää Ruotsin taakse ja sijoittuu viidenneksi melkein kaikissa lajeissa. Työllisyysasteemme on kuitenkin erinomaisessa nousuvauhdissa ja suunta on hyvä pitää kohti koillista. Maaotteluita varten työllisyyspolitiikan treeniohjelmaa täytyy kehittää, mutta kärki ei ole tavoittamattomissa. Tähdätään kohti kultaa.

alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen

 
Sivun alkuun