Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu eläketulon lisäverotusta koskevissa asioissa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on 6. maaliskuuta 2025 antanut ratkaisun eläketulon lisäverotusta koskevissa asioissa. EIT katsoi yksimielisesti, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 14 artiklaa (syrjinnänkielto) ja EIS 12 pöytäkirjan 1 artiklan (yleinen syrjinnänkielto) oltu loukattu. 13 artiklan osalta (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) osalta EIT jätti valituksen tutkittavaksi ottamatta.

Valituksissaan EIT:lle valittajat vetosivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklaan (syrjinnän kielto) ja 12 pöytäkirjan 1 artiklaan (yleinen syrjinnän kielto) väittäen, että tuloverolaki syrjii perusteettomasti eläkkeellä olevia verovelvollisia ja on siten ikään perustuvaa syrjintää. Eläkeläisinä heidän on maksettava yli € 45 000 vuosittaisesta eläkkeestään 6 %:n lisävero, kun taas työlliset verovelvolliset maksavat vain 2 % € 100 000 ylittävistä vuosituloista. Eläkeläinen maksaa samasta tulosta enemmän veroa kuin työllinen veronmaksaja. Lisäksi eläkkeellä olevien veronmaksajien lisävero on pysyvä, kun taas työllisten veronmaksajien lisävero on tilapäinen.

Lisäksi valittajat vetosivat 13 artiklaan (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) väittäen, että voimassa olevat kansalliset oikeussuojakeinot ovat osoittautuneet käsiteltävässä asiassa tehottomiksi.

Valitusten samankaltaisuudesta johtuen EIT päätti käsitellä ne yhdessä ja antaa niiden osalta yhteisen ratkaisun. 

EIS 14 artiklan osalta, ottaen huomioon kaikki valittajien asioihin liittyvät näkökohdat, EIT katsoi valittajien jättäneen näyttämättä, että heidän asemansa eläketulon suhteen verovelvollisina vastaisi riittävästi niiden tulonsaajien asemaa, jotka ovat velvollisia maksamaan veroa ansiotulosta. Siten EIT ei löytänyt näyttöä syrjinnästä. Näillä perusteilla valitukset olivat ilmeisen perusteettomat, eikä niitä voitu ottaa tutkittavaksi.

Pääteltyään, että valittajien ihmisoikeussopimuksen 14 artiklaan ja sopimuksen kahdennentoista pöytäkirjan 1 artiklaan pohjautuvat valitukset olivat ilmeisen perusteettomat, EIT katsoi, ettei heidän vaatimuksilleen ollut perusteita. Siten ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaa ei voitu soveltaa kummankaan valittajan asiassa.

Tuomio on luettavissa HUDOC-tietokannassa.