Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Joakim Strandin puhe suurlähettiläskokouksessa Helsingissä 27.8.2024
Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Joakim Strandin puhui suurlähettiläskokouksessa Helsingissä 27.8.2024. Puhe muutosvarauksin.
Arvoisat suurlähettiläät, hyvät kuulijat ja Suomen edustajat maailmalla,
Elämme haastavia aikoja. Niin maailmalla kuin Euroopassa.
Tärkeitä vaaleja on käyty ja niitä käydään vielä myöhemmin tänä syksynä. Kesäkuun EU-vaalit viimeisimpänä, ja syksyllä sitten Atlantin toisella puolella.
Uusi EU-toimikausi aloitetaan poikkeuksellisen haastavissa oloissa.
Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu kolmatta vuotta. Suomen vankkumaton tuki Ukrainalle on itsestäänselvyys, mutta Ukrainan tukemisen on säilyttävä myös EU:n tärkeimpänä prioriteettina. Kyse on koko Euroopan turvallisuudesta ja tulevaisuudesta.
Samaan aikaan suurvaltakilpailu etenkin Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä kiristyy. EU:n on pystyttävä parempaan globaalissa kilpailussa investoinneista, osaavasta työvoimasta, raaka-aineista ja teknologisesta johtajuudesta. On irtauduttava haitallisista riippuvuuksista ja monipuolistettava toimitusketjuja. Taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen kestävyyden tavoittelu on entistä tärkeämpää.
Hyvät kuulijat,
Suomen EU-politiikan lähtökohtana on aina ollut, että vahva ja yhtenäinen EU on Suomen etu. Kun EU menestyy, mekin menestymme. Tänään yhtenäistä ja vahvaa Eurooppaa tarvitaan enemmän kuin koskaan, ei vain taloudellisesti vaan myös poliittisesti, vahvana geopoliittisena toimijana.
Samalla on selvää, että meidän on oltava aktiivisesti muovaamassa EU:n toimintaa ja sen kehittämistä. EU-sääntely vaikuttaa ratkaisevasti niin yritystemme toimintaympäristöön kuin kansalaisten hyvinvointiin, turvallisuuteen, oikeuksiin ja mahdollisuuksiin. Suomen omia tavoitteita ja painotuksia on ajettava EU-agendalle entistä määrätietoisemmin.
EU-vaikuttamisessa on keskeistä toimia ratkaisukeskeisesti, pragmaattisesti, oikea-aikaisesti ja yhtenäisesti. Liikkeelle lähdetään kansallisesta näkökulmasta, mutta on tärkeää toimia rakentavasti ja säilyttää joustavuus kansallisissa kannoissa. Olemalla osa ratkaisua pystymme parhaiten edistämään meille tärkeitä asioita. Meidän on näytettävä, että meillä on ratkaisun avaimia koko EU:n kohtaamiin haasteisiin ilmastonmuutoksesta geopoliittiseen turbulenssiin ja huoltovarmuuteen.
Suuressa kuvassa kansallinen etumme on lopulta usein varsin yhdenmukainen yleisen eurooppalaisen edun kanssa.
Useimmissa tapauksissa Suomen edun mukaista on vastata EU:lle ”yes, but”, ei ”no”.
Keskiössä on oikea-aikainen, aktiivinen ennakkovaikuttaminen. On tärkeää, että Suomella on yhteneväiset kansalliset viestit, joita viedään aktiivisesti eteenpäin kaikilla tasoilla ja foorumeilla. Niin EU:ssa kuin maailmalla.
Tässä työssä myös teillä, arvoisat suurlähettiläät, on keskeinen rooli.
Vaikuttamiseen tarvitaan kumppaneita muista jäsenvaltioista. Samanmielisiä maita on etsittävä ennakkoluulottomasti koko EU:n alueelta. Se, kenen kanssa yhteistyötä tehdään, riippuu käsillä olevasta asiasta. Allianssit voivat myös kehittyä ajan myötä.
Hyvät kuulijat,
Suomen EU-politiikan avaintavoitteet uudelle kaudelle asetettiin jo hyvissä ajoin tammikuussa. Ne ovat: 1) Euroopan strategisen kilpailukyvyn vahvistaminen, 2) kokonaisturvallisuuden parantaminen, ja 3) puhtaan siirtymän sekä biotalouden ja kiertotalouden edistäminen.
Avaintavoitteidemme pohjalta olemme vaikuttaneet aktiivisesti ja onnistuneesti Eurooppa-neuvoston kesäkuussa hyväksymään EU:n strategiseen agendaan sekä tulevan komission ohjelmaan, jonka päälinjaukset komission puheenjohtaja von der Leyen esitteli heinäkuussa. Nämä strategisen tason EU-linjaukset ovat pitkälti Suomen avaintavoitteiden mukaisia. Aktiivista vaikuttamista on kuitenkin jatkettava, jotta tavoitteemme konkretisoituvat myös itse toimeenpanossa.
Tässä vaikuttamisessa meillä kaikilla on tärkeä rooli, niin politiikoilla kuin virkakunnalla.
Vaikuttamisen saralla meillä on toinen iso asia edessä, vaikuttaminen EU:n seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen (2028–2034), jonka tulisi osaltaan tukea meille keskeisten prioriteettien toimeenpanoa. Komission tulee antaa seuraava rahoituskehysehdotus kesäkuun 2025 loppuun mennessä. Suomen ensimmäiset ennakkovaikuttamiskannat linjattiin viime keväänä. Tämänkin osalta olimme jäsenvaltioiden etujoukossa.
Suomi tulee toimimaan tuttuun tapaan nettomaksajien joukossa. Ennakkovaikuttamisen lähtökohtana on, että rahoituskehyksen kokonaistason tulee säilyä kohtuullisena. Kantamme kuitenkin mahdollistavat tarvittaessa myös lisäpanostukset meille keskeisiin painopisteisiin, erityisesti Ukrainan tukemiseen ja kokonaisturvallisuuden vahvistamiseen, mukaan lukien ulkorajaturvallisuuden parantaminen.
Hyvät kuulijat,
Kuten aiemmin totesin, niin Suomen tuki Ukrainalle on vankkumaton. Se on meille suomalaisille itsestäänselvyys.
EU:n yhtenäisyyden säilyttäminen Ukrainan tukemisessa on ensiarvoisen tärkeää. Suomi ja EU ovat sitoutuneet jatkamaan vahvaa poliittista, taloudellista ja sotilaallista tukea Ukrainalle niin kauan kuin se on tarpeen. Venäjän hyökkäyssodan pitkittyessä ja muiden haasteiden – kuten Lähi-idän tilanteen – vaatiessa EU:n huomiota riskinä on, että tukikeskustelut vaikeutuvat ja entisestään pitkittyvät. Minkäänlaiseen horjumiseen ei kuitenkaan ole varaa. Ukrainan tukeminen on Suomelle ja Euroopalle eksistentiaalinen kysymys. Ukrainalaiset taistelevat meidän kaikkien puolesta.
EU:n sotilaallista ja taloudellista tukea Ukrainalle on vahvistettava edelleen. Talven lähestyessä aivan keskeistä on Ukrainan energiasektorin tukeminen. Venäjä on jatkanut laajoja iskuja siviilikohteisiin Ukrainassa. Erityisesti energiasektorin vauriot ovat olleet mittavia. Me suomalaiset tiedämme, mitä kylmä talvi tarkoittaa.
Tukea on jatkettava myös lisäämällä pakotteita ja estämällä pakotteiden kiertäminen. Venäjän on kannettava vastuu aiheuttamistaan tuhoista. EU:ssa pysäytetyistä Venäjän keskuspankin varoista saatavia tuottoja on jo ohjattu Ukrainan tukemiseen (ensimmäinen 1,5 miljardin maksuerä Ukrainalle heinäkuussa). Parhaillaan valmistellaan – yhdessä G7-maiden kanssa – näiden tuottojen hyödyntämistä 50 miljardin euron lainan vivuttamiseksi Ukrainalle. Tässäkin työssä on syytä edetä nopeasti.
Jotta pitkäjänteinen tuki Ukrainalle olisi mahdollista ja Eurooppa voisi ottaa enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan, on panostettava myös puolustusyhteistyön syventämiseen ja Euroopan puolustusteollisen pohjan ja tuotannon vahvistamiseen. Tämä on vahvasti Suomen intresseissä ja edistää myös transatlanttista turvallisuutta.
Suomi on edistänyt EU:ssa onnistuneesti myös laajempaa kokonaisturvallisuusajattelua, varautumista erilaisiin kriiseihin ja suomalaista huoltovarmuuskonseptia. Presidentti Niinistön tuleva raportti luo tältä osin pohjaa jatkotyölle EU-tasolla. Tämä on ollut Suomen oma aloite, ja ajatuksemme kokonaisturvallisuuteen perustuvasta varautumisunionista (”preparedness union”) on nyt mukana komission puheenjohtajan suuntaviivoissa. Kyseessä on uusi politiikka-ala, jonka pohjan luominen tulee vaatimaan paljon keskustelua. Kokonaisvaltaiselle varautumisajattelulle on jatkossakin haettava määrätietoisesti tukea ja ymmärrystä muista jäsenvaltioista. On myös löydettävä keinoja motivoida jäsenvaltioita konkreettisin toimiin varautumisen vahvistamiseksi. Asiat, jotka ovat meille itsestään selviä, ovat valtaosalle jäsenvaltioista täysin uudenlaista ajattelua.
Kokonaisturvallisuuden vahvistamiseen kytkeytyy myös tilanteemme itärajalla. On välttämätöntä, että kukin jäsenvaltio huolehtii ulkorajojensa turvallisuudesta kaikissa tilanteissa, huomioiden myös niiden merkitys EU:n yhteisinä ulkorajoina. Komissio on osoittanut huomattavaa ymmärrystä Suomeen kohdistuvaa, välineellistetyn maahantulon (instrumentalised entry) aiheuttamaa turvallisuusuhkaa kohtaan. Jatkamme tiivistä yhteistyötä komission kanssa EU-tason ratkaisujen löytämiseksi ja taloudellisen tuen saamiseksi. Tilanne Venäjän suhteen on poikkeuksellinen, pitkäkestoinen ja vaikutuksiltaan huomattava. On aivan selvää, että tulevassa rahoituskehyksessä tulee vastata poikkeukselliseen tilanteeseen itärajallamme. Tämä koskee niin ulkorajaturvallisuutta, sotilaallista liikkuvuutta kuin sosioekonomisen tilanteen muutoksia itäisillä raja-alueillamme.
Tarvitsemme tässä tukea EU:lta. Samalla on hyvä muistaa, että me emme ole ns. koheesiomaa. Niinpä tuen muotoja on mietittävä tarkkaan. Kyse on Suomen ja EU:n turvallisuudesta, jossa määrittävänä tekijänä on 1300 kilometrin raja Venäjän kanssa.
Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa EU:n laajentuminen on entistäkin kiinteämpi osa Euroopan turvallisuuden parantamista. Ukrainan, Moldovan ja Länsi-Balkanin maiden tulevaisuus on Euroopassa. Kesäkuussa tehtiin historiaa käynnistämällä jäsenyysneuvottelut Ukrainan ja Moldovan kanssa. Edessä on vielä pitkä tie. EU-jäsenyys on hakijamaille kauaskantoinen strateginen valinta. Se edellyttää hakijamailta poliittista tahtoa ja pitkäjänteistä sitoutumista konkreettisiin ja kestäviin uudistuksiin sekä unionin yhteisiin arvoihin ja linjauksiin. EU:n jäsenyyskriteereistä – kuten toimivasta oikeusvaltiosta, vakaista demokraattisista instituutioista ja tehokkaasta korruptiontorjunnasta – ei voida tinkiä. Hakijamaiden omiin ansioihin perustuva laajentuminen vahvistaa Euroopan turvallisuutta ja globaalia asemaa ja luo uusia mahdollisuuksia talouskasvulle ja kansalaisten hyvinvoinnille koko Euroopassa.
Hyvät kuulijat,
Syksyllä emme pelkästään puhu haasteista vaan myös EU:n strategisesta kilpailukyvystä.
Keskustelu EU:n pitkän aikavälin kilpailukyvystä ja sisämarkkinoiden kehittämisestä siis jatkuu. Italian entisen pääministerin Mario Draghin tuleva kilpailukykyraportti luo osaltaan pohjaa jatkokeskusteluille.
Komission puheenjohtaja von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa on vahva viesti kilpailukyvyn vahvistamisesta ja monia meille tärkeitä painotuksia, kuten sääntelyn keventäminen, tutkimuksen ja innovaatioiden korostaminen, yksityisten investointien vauhdittaminen pääomamarkkinaunionin kautta ja pragmaattinen ote puhtaan siirtymän jatkamiseen osana kilpailukyvyn vahvistamista.
Suuntaviivoissa korostuvat kuitenkin teollisuuspoliittiset tavoitteet suhteessa sisämarkkinoiden kehittämiseen. Maininta uudesta lähestymistavasta kilpailupolitiikkaan, eli käytännössä ajatus EU:n kilpailulainsäädännön päivittämisestä Saksan ja Ranskan pitkäaikaisten pyrkimysten mukaisesti, herättää vakavaa huolta.
EU:n strateginen kilpailukyky on nyt kaikkien huulilla ja jäsenvaltiot ovat varsin yksimielisiä siitä, että sen parantaminen on keskeinen prioriteetti. Näkemykset tarvittavista keinoista kuitenkin vaihtelevat.
Suomelle on selvää, että kunkin jäsenvaltion on jatkossakin kannettava vastuu omasta julkisesta taloudestaan. EU:n pitkän aikavälin kilpailukykyä on rakennettava unionin omien vahvuuksien – ennen kaikkea vapaaseen liikkuvuuteen perustuvien sisämarkkinoiden – varaan. Olemme yhdessä laajan samanmielisten maiden joukon kanssa peräänkuuluttaneet uuden, kokonaisvaltaisen sisämarkkinastrategian laatimista sen sijaan, että huomio olisi vain teollisuuspolitiikassa. Tavoite tällaisen horisontaalisen strategian laatimisesta kesäksi 2025 kirjattiin myös Eurooppa-neuvoston päätelmiin huhtikuussa.
Suomi on korostanut tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamista. Viime vuosina tehdyt valtiontukijoustot ovat johtaneet jäsenvaltioiden keskinäiseen epäreiluun kilpailuun. Valtiontukien kautta voittajiksi eivät valikoidu parhaat innovaatiot ja tuotteet. Oikeat, myös globaalissa kilpailussa pärjäävät voittajat löydetään vain avoimen ja reilun kilpailun kautta. Aidon kilpailukyvyn kehittäminen edellyttää markkinaehtoisia ratkaisuja. Tämä on toivottavaa paitsi Euroopan, myös Suomen näkökulmasta, koska tässä kilpailussa me pärjäämme.
Suomi pitää tärkeänä, että Euroopan strategisen kilpailukyvyn vahvistamiseen kohdennetaan tulevassa rahoituskehyksessä nykyistä vahvemmin rahoitusta. Komission puheenjohtaja von der Leyen esittää strategisiin teknologioihin kytkeytyvän uuden kilpailukykyrahaston perustamista. Suomi suhtautuu kriittisesti uusiin rahoitusvälineisiin. EU:n rahoituskehyksessä on jo useita kilpailukykyä, investointeja ja TKI-toimintaa tukevia ohjelmia, kuten Horisontti Eurooppa ja InvestEU.
Näitä olemassa olevia välineitä tulisi koota yhteen EU-rahoituksen tehostamiseksi, ja niitä voitaisiin huomattavastikin kasvattaa.
Suomelle on keskeistä, että TKI-rahoitus perustuu jatkossakin avoimeen kilpailuun ja korkeaan laatuun, ei kiintiöihin tai aluekriteereihin. On valittava oikeat strategiset prioriteetit ja sovittava kriteerit yhdessä. EU-rahoituksella on tuettava aidosti uudistavaa ja modernisoivaa toimintaa esimerkiksi puhtaan siirtymän edistämiseksi. Tämä on tärkeää myös omavaraisuuden ja turvallisuuden näkökulmasta.
Suomi on ollut ensimmäisten joukossa tukemassa komission ehdotusta 90 %:n nettopäästövähennystavoitteesta vuodelle 2040. Olennaista on, että puhdas siirtymä toteutetaan kustannustehokkaasti ja teknologianeutraalilla tavalla. Yrityksille on luotava vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö, jossa uusiin innovaatioihin ja teknologioihin uskalletaan investoida. Kasvua ja kestäviä ratkaisuja on haettava muun muassa biotaloudesta ja kiertotaloudesta sekä digitalisaatiosta.
Samalla kun EU vahvistaa omavaraisuuttaan ja irtautuu haitallisista riippuvuuksista, sen on säilyttävä jatkossakin avoimena kaupalle ja investoinneille. Unionin on kyettävä monipuolistamaan toimitusketjuja, avaamaan uusia markkinoita ja solmimaan kauppasopimuksia nykyistä ripeämmin. Olisi realismia, että tulevaisuuden kauppasopimukset keskittyisivät enemmän itse kauppaan. Tällöin myös niiden loppuun vieminen olisi helpompaa. Oleellista kuitenkin on, että minkäänlainen sisäänpäin kääntyminen ei ole Suomen eikä Euroopan intresseissä.
Bästa åhörare,
Rättsstatsprincipen är ett ständigt återkommande tema inom EU-politiken. Och diskussionen kring den kommer att fortsätta.
Oikeusvaltiokysymyksissä Suomi jatkaa pitkäaikaisella toimintalinjallaan ja edistää oikeusvaltioperiaatteen toteutumista ja korruption torjuntaa EU:ssa.
Viime joulukuussa työnsä aloittaneen Puolan uuden hallituksen myötä nähtiin positiivinen kehityskulku, joka johti Puolaa koskevan unionisopimuksen 7 artiklan menettelyn päättämiseen toukokuussa 2024. Puola on Suomelle tärkeä kumppani monessa asiassa. On erinomaista, että se on nyt palannut oikealle polulle myös oikeusvaltiokysymyksissä ja pyrkii määrätietoisesti korjaamaan havaitut oikeusvaltiopuutteet. Puolan oikeusvaltiotilanteen kehitystä seurataan jatkossa, kaikkien muiden jäsenvaltioiden tavoin, komission vuotuisen oikeusvaltiokertomuksen puitteissa.
Unkaria koskevassa 7 artiklan menettelyssä on kyse laajemmin unionin arvojen kunnioittamisesta. Unkarin tilannetta tarkasteltiin neuvostossa viimeksi kesäkuussa, juuri ennen Unkarin puheenjohtajakauden käynnistymistä. Edelleen on laajalti huolia koskien muun muassa korruptiontorjuntaa, kansalaisjärjestöjen toimintaympäristöä, median vapautta ja moniarvoisuutta, akateemista vapautta sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia Unkarissa.
Samaan aikaan pääministeri Orbánin toiminta Unkarin pj-kaudella ajaa maata yhä selkeämpään vastakkainasetteluun unionin arvojen ja etujen ja yhdessä sovittujen tavoitteiden ja toimintaperiaatteiden kanssa. Tilanne on hyvin poikkeuksellinen. Neuvoston puheenjohtajavaltio toimii tavalla, joka on omiaan heikentämään unionin tehokkuutta ja yhtenäisyyttä kansainvälisissä suhteissa. Poliittisen tason viestit Unkarille niin jäsenvaltioista kuin EU-instituutioista ovat olleet varsin yksiselitteisiä ja yhteneväisiä. Toivottavasti näitä viestejä punnitaan tarkkaan myös Budapestissä. Vastakkainasettelu unionin ja muiden jäsenvaltioiden kanssa ei palvele Unkarin intressejä neuvoston puheenjohtajavaltiona, mutta ei myöskään jäsenvaltio Unkarin intressejä pidemmällä aikavälillä.
Demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia ei voida pitää itsestäänselvyyksinä edes Euroopassa. Niiden puolustamiseksi ja edistämiseksi tarvitaan jatkuvaa työtä. Komissio on tässä työssä paljon vartijana, mutta oikeusvaltiokehitystä Euroopassa on seurattava tarkkaan myös neuvostossa. Tarvitaan avointa ja rakentavaa keskustelua. Huolestuttavia uutisia on kuultu myös Slovakiasta korruptiontorjuntaan, median vapauteen ja kansalaisjärjestöjen toimintaympäristöön liittyen. Bulgariassa hyväksyttiin juuri huolta herättävä uusi laki ”LGBTQ-propagandan” kieltämiseksi kouluissa.
Edistettävää ja työsarkaa siis on.
Kattavat oikeusvaltiouudistukset ovat myös laajentumispolitiikan ytimessä. Jäsenyysprosessissa on valtioita, joiden oikeusvaltiotilanne, korruption torjunta ja hallinnon kapasiteetti vaativat merkittävää kehittämistä. Neuvotteluissa etenemistä määrittää perusasioita (fundamentals) koskeva neuvotteluklusteri, joka avataan ensimmäisenä ja suljetaan viimeisenä. Se sisältää muun muassa oikeuslaitosta ja perusoikeuksia sekä julkisia hankintoja koskevat neuvotteluluvut.
Oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa ei ole kyse vain julistuksellisista sanamuodoista. Konkreettisimmillaan se on muun muassa julkisiin hankintoihin liittyvien sääntöjen omaksumista, korruptionvastaisia toimia ja riippumattoman oikeuslaitoksen turvaamista.
Kyse on niin oikeudenmukaisen eurooppalaisen liiketoimintaympäristön luomisesta kuin EU:n yhteisten varojen tarkoituksenmukaisen ja vastuullisen käytön varmistamisesta.
EU:n nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä (2021–2027) sovittaessa Suomen kädenjälki näkyi erityisesti ehdollisuusasetuksessa EU:n budjetin suojaamiseksi oikeusvaltiopuutteiden aiheuttamilta riskeiltä. On hyvä, että komissio on ottanut ehdollisuusasetuksen rohkeasti käyttöön. Komissio on edistänyt vahvaa ehdollisuusajattelua myös rahoituksen horisontaaliasetuksen (CPR-asetus) sekä elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) täytäntöönpanossa.
Taloudellinen ehdollisuus on osoittautunut tehokkaimmaksi kannustimeksi oikeusvaltiopuutteiden korjaamiseen. Tulevassa rahoituskehyksessä EU-rahoitus on kytkettävä entistä tiiviimmin oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen, varojen väärinkäytön vastaisiin toimiin ja korruption ehkäisemiseen. Samalla on tietysti myös masentavaa, että taloudellisella ehdollisuudella joudutaan painostamaan tiettyjä jäsenvaltioita toimimaan yhteisten arvojemme mukaisesti.
Bästa åhörare,
Vi har alltså många utmaningar framför oss, men förhoppningsvis också många ljusglimtar. Låt oss jobba framåt tillsammans, och inte glömma framtiden framför oss.
Haasteita siis on, mutta myös valopilkkuja. Tehkäämme siis yhdessä työtä Suomen, ja tulevaisuuden eteen. Tiedän että meillä kaikilla on edellytykset siihen ja että edustamme ylpeinä Suomea niin Euroopassa kuin maailmalla.
Kiitos, tack