Talouspolitiikka-kirjoitussarja
Ministeri Haatainen: Toimivat työmarkkinat ovat Suomen talouden tukijalka

Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainassa luo epävarmuutta talouteen ja työllisyyteen ja sen myötä koko yhteiskunnan resilienssiin. Poliittisia päätöksiä talouden ja kansalaisten toimeentulon turvaamiseksi joudutaan tekemään aiempaa lyhytjänteisemmin. Joudumme reagoimaan nopeasti kansallisesti ja koko Euroopan tasolla.

Päätösten taustalla on laajoja asiakokonaisuuksia ja vaikutusketjuja, jotka on otettava huomioon. Epävarmuus kehityksestä näkyy sähkönhinnan voimakkaana nousuna ja hintainflaatio on levinnyt laajemmin eri tuotteisiin ja heikentää kuluttajien luottamusta ja kysyntää. Hallituksen toimilla pyritään ratkomaan tulevan talven ongelmia niin, että talvesta selvitään ja tulevaisuuden toivo säilyy kansalaisten ja yritysten mielissä.

Koronakuopasta huolimatta Suomen lähtötilanne työllisyyskehityksen osalta varsin hyvissä kantimissa. Työllisyysaste on noussut ennennäkemättömän korkealle, ikääntyneiden työllisyysaste on noussut ja nuorisotyöttömyys painunut nopeasti alas. Olemme kohtuullisen hyvässä asemassa kohtaamaan Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamat vaikeudet. Talouden näkymien synkkeneminen näkyy kuitenkin varmasti myös työllisyydessä. 

Koronapandemian seurauksena työmarkkinat muuttuivat työvoiman kysynnän ja tarjonnan osalta valtavasti. Anglo-saksisissa maissa puhuttiin suuresta irtisanomisaallosta ”the great resignation”. Suomessakin erityisesti sote-, mara-, logistiikka- ja muilta palvelualoilta näyttää työvoimaa kadonneen ja alat kärsivät kroonisesta työvoimapulasta, tai vähintäänkin kohtaanto-ongelmasta. Käynnistämässäni työvoimatiekarttatyössä on jo paljastunut, että monet palvelualojen avoinna olevista työpaikoista ovat määräaikaisia osa-aikatöitä, joissa palkalla on vaikea tulla toimeen. Tämä voi osaltaan selittää sitä, miksi työvoima ei ole palannut koronan jälkeen enää vanhoihin työpaikkoihin.

Työmarkkinoilla on muutenkin uudenlaista dynamiikkaa. Koronan jälkeistä työllisyyden kasvua kuvaa erityisesti työvoiman ulkopuolelta tulleiden työllistyminen ja osa-aikaisten työsuhteiden merkittävä kasvu. Reilusti yli puolet avoinna olevista työpaikoista täytetään toisten työnantajien palkkalistoilta. 

Yli puolella yrityksistä on ollut vaikeuksia löytää tarvitsemaansa työvoimaa. Työvoiman tarjontaa vähentää myös epäsuotuisa ikärakenteemme. Työikäisen väestön määrän supistuessa tarvitsemme työperäisen maahanmuuton lisäksi runsaasti muita toimia, joilla osaava työvoima ja kasvu turvataan. Toukokuussa voimaan tulleelta pohjoismaiselta työvoimapalvelumallilta odotetaan työllistymisen nopeutumista. Ulkomaisen työvoiman hallittu lisääminen on yhteisen tiekarttatyön kautta työn alla ja esimerkiksi työlupaprosesseja on sujuvoitettu. 

Osaamisen varmistaminen on yritysten ja palveluiden tuottavuuden keskiössä. Hallitus on lisännyt koulutuspaikkoja ja syksyn budjettiriihessä teimme määrätietoisen ja reilun satsauksen TKI-rahoitukseen. Sillä tavoitellaan samanlaista osaamisen ja innovaatioiden kautta saavutettavaa talouskasvua kuin meillä saavutettiin 90-luvun laman jälkeen. Nämä kasvun siemenet tuottavat kuitenkin hedelmää vasta keskipitkällä ja pidemmällä aikavälillä. Välittömästi tällä satsauksella vaikutetaan toki koulutuspaikkojen määriin ja investointeihin. Laadukkaan koulutuksen tulee jatkossakin olla suomalaisen yhteiskunnan tavaramerkki.   

Näihin käsillä oleviin ja tulevaisuuden haasteisiin varautuaksemme tarvitsemme samassa veneessä soutamista työmarkkinoilla. Suomi on hyötynyt vuosikymmenten saatossa työmarkkinoiden ennustettavuudesta ja vakaudesta. Sopimusyhteiskuntaan liittynyt neuvottelemisen kulttuuri ja yhteisen ratkaisujen hakeminen on perustunut siihen, että on olemassa yhteinen pöytä, tilannekuva ja tahto tehdä työehtoihin ja palkkoihin liittyviä ratkaisuja maan ja osapuolten parhaaksi.

Nyt tuon pöydän jalat lonksuvat, kun työehtosopimuksistakaan ei aina haluta enää neuvotella, saati sopia. Silloin kaikki ne asiat, mistä pöydässä on sovittu, uhkaavat mennä perusteiltaan uusiksi. Logiikan pitäisi olla näiltä osin kirkas. Valtiovallan kiinnostus palkanmuodostusta tai työehtosopimista kohtaan lähtee tasapainoisen yhteiskunnallisen kehityksen tarpeesta. Jos työmarkkinajärjestelmä ei enää jostain syystä kykene luomaan ennustettavuutta ja vakautta, on se silloin myös valtiovallan ongelma. 

Toivon, että työmarkkinamyllerrys olisi nyt saavuttanut meillä sellaisen lakipisteen, että kaikki osapuolet voisivat istua yhdessä alas arvioimaan, millainen tulevaisuuden työmarkkinamalli parhaiten palvelee Suomen ja suomalaisten etua. Tarvitsemme yhteisen tilannekuvan, jotta voimme löytää yhteiset keinot sen rakentamiseen muuttuneessa yhteiskunnassa ja muuttuneessa työelämässä. Tilannekuvan rakentamisessa valtiovalta voi olla mukana, mutta työehdoista ja palkanmuodostuksesta vastaavat työmarkkinajärjestöt. Suuri valta tuo järjestöille myös suuren vastuun.

Tuula Haatainen

Työministeri

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.