Talouspolitiikka-kirjoitussarja
Ministeri Saarikko: EU:n talouspolitiikan tavoitteena velkakestävyys sekä kasvun vauhdittaminen

Koronakriisi pysäytti EU:n finanssipoliittisten sääntöjen uudistamisen prosessin keväällä 2020. Jatkamme työtä EU:n valtiovarainministereiden talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa tänä keväänä uusissa olosuhteissa.

Euroopan unioni on onnistunut koronakriisin taloudellisten vaikutusten hoitamisessa varsin hyvin: konkurssiaallot vältettiin, talous on palannut nopeasti kasvun uralle ja etenkin työllisyys on toipunut.  Elpymis- ja palautumistukiväline (RRF) ohjaa elinkeinoelämän rakennemuutosta vihreään siirtymään ja rakennemuutokseen. EKP:n rahapolitiikka on tukenut tähän mennessä onnistunutta kokonaisuutta. Lopputuloksena on kuitenkin myös jäsenmaiden nopeasti kiihtynyt velkaantuminen.

Tässä lähtöasetelmassa Euroopan taloudessa olisi tällä vuosikymmenellä sekä vahvistettava talouden kasvun edellytyksiä että vaalittava velkakestävyyttä julkisessa taloudessa. Julkisen talouden hoitoa ei voida perustaa oletukselle, että korot pysyvät matalina. Finanssipolitiikan yhteisillä säännöillä ja niiden uskottavuudella on tärkeä rooli yhteisessä eurooppalaisessa talouspolitiikassa. Uskottavuus puolestaan edellyttää kunkin jäsenmaan vahvaa sitoutumista julkisen talouden vastuulliseen hoitoon.

Talouden kasvun edellytyksiä tulisi jatkossa pystyä vaalimaan muutoin kuin budjetteja kasvattamalla. Tarkoitan elinkeinoelämän suotuisan toimintaympäristön varmistamista, osaavan työvoiman saatavuutta sekä yksityisen rahoituksen kanavointia vihreään siirtymään. Olemme valtiovarainministeriössä perustaneet äskettäin työryhmän selvittämään keinoja yksityisen rahoituksen kanavoimiseen vihreän siirtymän investointien rahoitukseen. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat välttämättömiä. Kilpailukyvyn ja tuottavuuden kannalta tärkeintä on varmistaa sekä julkiset että yksityiset investoinnit tutkimus- ja kehitystoimintaan, jossa EU on jäänyt jälkeen Yhdysvalloista.

Millaisin eväin lähden keskusteluun EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamisesta? Ensinnäkään nyt ei ole perussopimusten muuttamisen aika. Perussopimusten puitteissa vakaus- ja kasvusopimuksen säännöistä on tehtävä nykyistä yksinkertaisemmat, tehokkaammin toimeenpantavat sekä kunkin maan kansallista omistajuutta vahvistavat.  

Finanssipoliittisten sääntöjen tueksi tarvitaan Euroopan talouden kriisinkestokykyä vahvistavia uudistuksia. On syytä kiirehtiä Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevan sopimuksen ratifiointia kaikissa maissa. Uudistus parantaa valtioiden velkajärjestelyjen toteuttamisen edellytyksiä euroalueella ja antaa EVM:lle vahvemman roolin valtioiden velkakestävyyden arvioinnissa. Pankkiunionin loppuunsaattaminen on näköpiirissä. Se edellyttää kokonaisratkaisua, jonka osana pankkien ja valtioiden välistä kohtalonyhteyttä katkaistaan. Nämä uudistukset luovat edellytykset vahvistaa markkinakuria eli sitä, että valtionlainojen korot heijastavat kunkin maan julkisen talouden tilaa ja kantokykyä.  Se on kannatettavaa. Ranskan puheenjohtajamaan ohjelma on tältä osin erittäin kunnianhimoinen ja odotan keskusteluja mielenkiinnolla.

Kokonaisuuteen kytkeytyy vielä EU:n budjetin rahoituskehys, jonka avaamista komissio ehdottaa mahdollistaakseen mm. ilmastopoliittisen sosiaalirahaston rahoituksen. Vuoteen 2027 voimassa olevasta kehyksestä on kertaalleen sovittu eikä sitä tule avata. Toki Suomessakin on syytä arvioida, onko Euroopan unionin viisasta tehdä jatkossa yhdessä jotain enemmän. Yhteistyön tarpeet voivat liittyä strategisiin kyvykkyyksiin tai tutkimus- ja kehitysinvestointeihin. Sosiaali- tai suhdannepolitiikka eivät kuitenkaan kuulu EU:n yhteisten vastuiden listalle. Niiden tulee olla jatkossakin kunkin jäsenmaan omalla vastuulla. EU:n elpymisväline on kertaluonteinen, koronakriisiin liittyvä ja sen yhteydessä onnistunut toimenpide.  Jaettujen elvytysrahojen vaikuttavuuden uudistusten edistämisessä pystymme arvioimaan vasta myöhemmin.

Euroopan Unionin budjettiasioissa ei pidä edetä latvasta puuhun. Sitä tarkoittaisi omien varojen kehittäminen ja kasvattaminen ilman, että on yhteistä näkemystä siitä, mihin uutta liikkumavaraa tarvitaan. Uudet omat varat ovat mahdollisia mutta niiden potentiaali on rajallinen. Muovimaksua olemme jo kannattaneet. Esimerkiksi hiilitulli voi vaatia tuekseen myös globaaleja ratkaisuja. Yritysverotuksen tuoton ohjaaminen EU:lle edes osittain ei ole valtiovarainministeriön suunnitelmissa.

Vakaus- ja kasvusopimuksen päivittäminen on siis loppujen lopuksi vain osa paljon laajempaa, Euroopan unionin talouspolitiikan tulevaisuuden linjaamisen kokonaisuutta, johon kuuluvat pankkiunioni, rahoituskehykset ja omien varojen ratkaisut.

Finanssipoliittiset säännöt kaipaavat yksinkertaistamista, mutta yhtä lailla tärkeä on pankkiunionin viimeistely ja pääomamarkkinaunionin edistäminen. Kriisinkestävyyden ohella ne luovat uusia mahdollisuuksia yksityisen rahoituksen kanavoimiseen vihreän siirtymän ja digitalisaation investointeihin. Kehittyneempien pääomamarkkinoiden kautta sijoittajat voivat itse vaikuttaa kehityksen suuntaan! Euroopassa siis tarvitaan kasvun vauhdittamiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään ns. ”kansankapitalismia”.

Seuraavan EU-budjettikauden rahoituskehykset ja omien varojen ratkaisut edellyttävät  puolestaan laajempaa keskustelua ja arviointia siitä, mitkä yhteiset toimenpiteet ovat tarpeen ja tehokkaita.

Euroopan unionin talouspolitiikan uskottavuuden olennainen osa on julkisten talouksien pitkän aikavälin velkakestävyys ja jäsenvaltioiden sitoutuminen noudattamaan sääntöjä. Se tarkoittaa talouspolitiikkaa, joka johtaa ylivelkaantuneissa kansantalouksissa velkasuhteen alenemiseen. Maiden lähtötilanteet velkakestävyydessä ovat koronakriisin seurauksena entisestään eriytyneet. Suunta on kuitenkin saatava oikeaksi, kunkin maan lähtötilanne huomioiden.

Odotan, että vakaus- ja kasvusopimuksen päivitys tukee kunkin maan omien päättäjien sitoutumista vastuulliseen julkisen talouden hoitoon. Sen lisäksi korostan jäsenvaltioiden sitoutumista yhteiseen linjaan, joka vauhdittaa talouskasvua rakennemuutosten ja investointiympäristön kohentamisen kautta.

Annika Saarikko

valtiovarainministeri

​​​​​​​​​​​​​​Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.