Pääministerin ilmoitus EU:lle toimitettavasta keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteellisesta suunnitelmasta
Pääministeri Petteri Orpo antoi keskiviikkona 2. lokakuuta eduskunnalle ilmoituksen EU:lle toimitettavasta keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteellisesta suunnitelmasta.
Arvoisa puhemies, ärade talman!
Käsittelyssä on seuraavaksi koko julkisen talouden ohjauksen ja velkaantumisen taittamisen kannalta merkittävästä asiasta. Hallituksen talouspolitiikkaa rajoittaa yhdessä sovitut säännöt. Näillä menojen kasvua ja velkaantumisen vähentämiseen tähtäävillä säännöillä varmistetaan, että hyvinvointipalvelut ovat kestävällä pohjalla. Sääntöjä on kahden tasoisia: EU:sta tulevat säännöt sekä kansalliset finanssipolitiikan rajoitteet.
EU:n jäsenmaita sitovat uudistetut velkasäännöt astuivat voimaan huhtikuun lopussa. Suomen tavoitteiden mukaisesti ne ohjaavat kaikkia jäsenvaltioita entistä vahvemmin korjaamaan suuntaa, jos julkinen talous uhkaa ajautua hallitsemattomalle uralle – myös Suomea.
Velka-ankkurina toimivat vakaus- ja kasvusopimuksen velkasuhteen ja alijäämän tavoitteet. Velkaa ei saisi olla yli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta ja alijäämien tulee pysyä alle 3 prosentissa. Uusien sääntöjen myötä kunkin maan tulee laatia maakohtainen keskipitkän aikavälin suunnitelma, jolla varmistetaan toimet alijäämien pienentämiseksi siten, että velkakestävyys on turvattu.
Tässä pääministerin ilmoituksessa on siis kyse sitoutumisesta suunnitelmaan, joka tämän tavoitteen toteuttaa – siis sitoutumisesta sellaiseen talouspolitiikkaan, joka ohjaa julkisen talouden kestävälle uralle. Hallituksen puolesta voin todeta, että yhdeksän miljardin kokonaisuus on yhteensopiva tiukentuneiden EU:n sääntöjen kanssa, ja hallitus on sitoutunut sen täysimääräiseen toimeenpanoon.
Arvoisa puhemies,
Osana uudistunutta sääntökehikkoa EU:n jäsenvaltiot valmistelevat kansalliset keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteelliset suunnitelmansa. Ne tehdään vähintään neljäksi tai viideksi vuodeksi riippuen jäsenvaltion vaalikauden pituudesta.
Suomi julkaisi 23.9.2024 luonnoksen ensimmäiseksi suunnitelmakseen. Siinä esitetään hallituksen sitoumus nettomenopoluksi eli sallituksi julkisten nettoperusmenojen vuotuiseksi kasvuvauhdiksi neljäksi seuraavaksi vuodeksi. Suunnitelmaluonnoksesta ja nettomenopolusta on keskusteltu komission kanssa virkamiestasolla kesän aikana useaan kertaan.
Eduskunnan kuulemisen ja muiden kansallisten konsultaatioiden jälkeen suunnitelma hyväksytään 10.10. valtioneuvostossa ja toimitetaan EU:lle.
Komissio arvioi suunnitelman virallisesti, jonka jälkeen neuvosto hyväksyy niitä koskevat suositukset. Jatkossa EU:n finanssipoliittinen valvonta keskittyy arvioimaan, noudattaako hallitus suunnitelmaansa ja erityisesti siinä esitettyä nettomenopolkua.
Uuden sääntökehikon toimeenpano tapahtuu Suomen kannalta haastavassa tilanteessa. Talous on kärsinyt merkittävästi pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Jo ennen näitä kriisejäkin pitkään jatkuneeseen valtion velkaantumiseen on nyt korkea aika tehdä korjausliike. Ikäsidonnaisten menojen kasvu ja työikäisen väestön väheneminen on ollut tiedossa vuosikymmenten ajan. Olemme finanssikriisistä lähtien eläneet yli varojemme ja keikkuneet EU-sääntöjen noudattamisen rajalla.
Arvoisa puhemies,
Suunnitelmassa jäsenvaltion tulee esittää sitoumuksensa julkisten nettomenojen vuotuiseksi kasvuvauhdiksi. Tämä niin sanottu nettomenopolku hyväksytään neuvostossa ja se on uudistuneessa sääntökehikossa ainoa seurattava indikaattori.
Nettomenojen sallitun kasvuvauhdin laskennassa oletetaan lähtökohtaisesti, että julkisen talouden riittävä sopeutus tapahtuu neljän vuoden sopeutuskauden aikana. Sääntökehikko kuitenkin mahdollistaa julkisen talouden sopeutuskauden pidentämisen seitsemään vuoteen, mikäli jäsenvaltio sitoutuu investointeihin ja rakenteellisiin uudistuksiin.
Jos jäsenvaltion julkinen velka tai julkisen talouden alijäämä ylittää sille perussopimuksessa asetetun viitearvon alijäämän tai velkasuhteen osalta, rajoittaa nettomenopolun asettamista komission toimittama viiteura. Komissio laskee urat neljälle ja seitsemälle vuodelle. Suomi on hakemassa seitsemän vuoden sopeutuskautta.
Suunnitelma tehdään aina neljälle vuodelle. Nettomenopolku on yhteensopiva hallitusohjelmassa ja vuosien 2025–2028 julkisen talouden suunnitelmassa päätettyjen julkista taloutta yhteensä noin 9 miljardilla eurolla vahvistavien toimenpidekokonaisuuksien kanssa.
Hallitus on sitoutunut toimenpidekokonaisuuksien täysimääräiseen toimeenpanoon. Yhdessä hallituksen tavoittelemien työmarkkinavaikutusten toteutumisen kanssa tämä kokonaisuus varmistaa, että Suomi noudattaa nettomenopolkuaan: alijäämä painuu alle 3 prosentin viitearvon vuonna 2025 ja velkasuhde kääntyy laskuun vuonna 2027 hallituksen tavoitteiden mukaisesti.
On tärkeää todeta tässä, että nyt laadittu suunnitelma ei edellytä hallitukselta lisäsopeutusta tai muutosta talouspolitiikan linjaan jo aikaisemmin päätettyjen toimien lisäksi. Vahvalla pohjalla oleva yhdeksän miljardin euron kokonaisuus on riittävä keskeisten talouspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Arvoisa puhemies,
Aiemmin totesin, että Suomi hakee sopeutuskauden pidennystä seitsemään vuoteen.
Itse suunnitelma kuitenkin on laadittu seuraavalle neljälle vuodelle. Keväällä 2027 eduskuntavaalien jälkeen muodostettavalla hallituksella on EU-lainsäädännön mukaan mahdollisuus toimittaa uusi suunnitelma. Viimeistään uusi suunnitelma olisi tehtävä vuonna 2028.
Suomi perustelee sopeutuskauden pidentämistä suunnitelmaluonnoksessa esitetyllä kokonaisuudella, joka muodostuu osista Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmaa sekä kahdesta sosiaaliturvauudistuksen osasta, jotka ovat yhden perusturvaetuuden malli sekä viimesijaisen toimeentulotuen uudistus.
Ensimmäisessä suunnitelmassa sopeutuskauden pidentämisessä voidaan poikkeuksellisesti ottaa huomioon jäsenvaltion elpymis- ja palautumissuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet.
Suomen valitsemat suunnitelmaluonnoksessa esitetyt uudistukset vastaavat EU:n vaatimuksiin, joiden mukaan niillä tulee olla vaikutuksia talouskasvuun ja niiden tulee olla yhdenmukaiset eurooppalaisella ohjausjaksolla annettuihin maakohtaisiin suosituksiin. Tärkeää on huomata myös, että sopeutuskauden pidentämisen perusteeksi valitut uudistukset eivät saa olla jo toimeenpantuja. Tästä teknisestä syystä esimerkiksi hallituksen työmarkkinauudistukset eivät sopineet pidennyksen perusteiksi, koska niiden toimeenpano on jo niin pitkällä.
Jos sopeutuskauden pidennyksen perusteena esitetyt uudistukset ja investoinnit taas eivät toteudu sovitusti, on mahdollista, että suunnitelmakauden pidennys perutaan ja otetaan käyttöön tiukempi neljän vuoden sopeutuspolku.
Toteaisin vielä lyhyesti suunnitelman toimeenpanosta ja sen seurannasta.
Euroopan komissio siis arvioi jäsenvaltioiden sille toimittamat suunnitelmat, mukaan lukien nettomenopolun, minkä jälkeen Ecofin hyväksyy ne. Suunnitelmien toimeenpanoa seurataan vuosittain tehtävissä edistymisraporteissa.
Jos jäsenvaltion velkasuhde ylittää perussopimuksen 60 prosentin viitearvon ja poikkeaa neuvoston hyväksymältä nettomenopolulta, se voi joutua liiallisen alijäämän menettelyyn.
Suomen velkasuhteen noustessa tänä vuonna jo yli 80 prosentin, tarkoittaa alijäämämenettelyn välttäminen tiukkaa talouspolitiikkaa vielä jonkin aikaa.
Arvoisa puhemies,
Hallitusohjelmassa linjattu kansallisten finanssipolitiikan ankkureiden vahvistaminen ja EU:n finanssipoliittisen kehikon muutokset yhteensovitetaan kansalliseen lainsäädäntöön. Finanssipoliittisen lainsäädännön uudistaminen käynnistyy valtiovarainministeriön työryhmässä ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan ohjauksessa. Muutosten tulee olla tehtynä vuoden 2025 loppuun mennessä.
Finanssipolitiikan sääntöjen noudattamisesta onkin syytä käydä laaja keskustelu poliittisella tasolla. Pelkkään poliittiseen sitoutumiseen perustuneet säännöt eivät ole riittäneet viime vuosina turvaamaan finanssipolitiikan kestävyyttä ja uskottavuutta.
Talouden kasvupotentiaalin vahvistaminen on välttämätöntä. Siksi hallitus on käynnistänyt hankkeen, joka etsii ennakkoluulottomasti vielä hallitusohjelman historiallisen mittavien kasvu-uudistusten lisäksi keinoja kasvun vauhdittamiseksi. Jokaisen tulisi kuitenkin ymmärtää, ettei talouspolitiikkaa voi uskottavasti rakentaa ennustettua nopeamman talouskasvun varaan. Toimenpiteiden tulee perustua uskottavaan tietopohjaan, eli viime kädessä riippumattomaan ja perusteelliseen virkamiesarvioon. Tarvitaan sekä uskottavaa sopeutusta, että rohkeita panostuksia kasvuun.
Vastuu sopeutukseen tarkoitettujen keinojen valinnoista kuuluu vuorollaan istuvalle hallitukselle. Mutta Suomelle olisi tarpeellista myös laajempi yli-vaalikautinen sitoutuminen velkakestävyyden varmistamiseen, josta on käyty myös julkista keskustelua. Tämä toive toteutuukin käytännössä, kun toimeenpannaan mainittu kansallisten ja EU-tason finanssipolitiikan sääntöjen yhteensovitus kansalliseen lainsäädäntöön. Yhteinen parlamentaarinen sitoutuminen voi toteutua tämän lainsäädännön myötä.
Hallitus on sitoutunut hyvinvointivaltion velkakestävyyden varmistamiseen. Tästä selkeä osoitus on jo päätetty yhdeksän miljardin kokonaisuus. Kuten edellä kuvasin, tämä talouspolitiikka on yhteensopivaa myös EU:n uusien tiukentuneiden velkasääntöjen kanssa. Tarpeen vaatiessa hallitus on valmis myös uusiin päätöksiin.
Viime kädessä sopeutusta ei kuitenkaan tehdä komission vaatimusten vuoksi. Julkisen talouden velkakestävyys turvataan siksi, että suomalainen turvallinen ja kriisinkestävä hyvinvointivaltio palveluineen olisi turvattu nykyisille ja tuleville sukupolville.