Pääministeri Vanhanen valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon palautekeskustelussa

Arvoisa puhemies,



Valtioneuvosto antoi eduskunnalle selonteon Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta syyskuun lopussa. Selonteko on saanut eduskunnalta perusteellisen valiokuntakäsittelyn ja hallitus voi yhtyä puolustusvaliokunnan valmisteleman mietinnön päälinjoihin. Selonteon käsittely on edennyt eduskunnassa ripeästi. Hallitus on tästä kiitollinen.



Arvoisa puhemies,



Sotilaallinen liittoutumattomuus pysyy Suomen puolustusratkaisuna. On jälleen kerran syytä korostaa, että sotilaallinen liittoutumattomuus määrittää tapamme järjestää puolustuksemme. Myös selontekotekstissä käsite on liitetty tähän asiayhteyteen. Se ei kuvaa ulkopoliittista linjaamme. Olemme jäsenyytemme alusta alkaen olleet poliittisessa liitossa Euroopan unionissa. Emme siten ole puolueettomia emmekä sitoutumattomia. Pidämme tärkeänä, että EU:ta kehitetään määrätietoisesti vahvana turvallisuusyhteisönä, joka pystyy vaikuttamaan Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen vaikuttaviin ongelmiin - terrorismiin, joukkotuhoaseisiin, ympäristöongelmiin, maanosamme ja sen lähialueiden epävakauteen, globaaleihin ongelmiin. Samalla kaikki tietävät, että EU ei ole jäsenilleen alueen puolustuksesta vastaava sotilasliitto.



Aluepuolustuksen osalta olemme rakentaneet maanpuolustuksemme siten, että hoidamme Suomen puolustuksen ilman Naton jäsenyyttä. Puolustamme itsenäisesti koko aluettamme. Hallitus pitää tärkeänä, että Suomella säilyy aito mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä, mikäli päätyisimme siihen arvioon, että jäsenyys tässä sotilasliitossa olisi Suomen etu. Tärkeää on se, että tälle liittymisoptiolle ei synny käytännön esteitä. Siksi haluamme varmistaa puolustusvoimien kyvyn toimia Naton standardien mukaan. Ne ovat samalla EU:n käyttämiä standardeja.



Suomessa on käyty selonteon innoittamana vilkasta keskustelua siitä, miten määrittelemme tämän sinänsä selkeän politiikkamme Nato-jäsenyyden suhteen. Onko se mahdollisuus, vaihtoehto vai optio. Tämä keskustelu on saanut piirteitä, joka saisi vanhat kremlologit tai skolastikot punastumaan. Kaikenlaiset oppimestarit ovat esittäneet sanavalintoihin perustuvia arvauksia siitä, onko suhteemme Natoon muuttunut vai ennallaan. Tämä on välillä ollut saivartelua pahimman kaavan mukaan. Liturgiaan takertuminen tukahduttaa aidon poliittisen keskustelun. Meillä ei ole tarvetta puhua Nato-jäsenyydestä kiertoilmauksin. Jos suhtautumisemme muuttuu, niin hallitus ilmoittaa sen selkokielellä. Toivon, että muut tekevät samoin. Kuka kannattaa Nato-jäsenyyttä saa sen aivan vapaasti sanoa ja tehdä sitä koskevia esityksiä - emme kaipaa virtuaalista varjonyrkkeilyä, jossa symbolien perusteella pitäisi tulkita eroja ajattelutavasta.



Natoon pyrkiminen taitaa olla kannattajiensa keskuudessa kuin Harry Potter -kirjojen Voldemort. Hallitus on Potterinsa lukenut, mutta ei hae sieltä oppejaan. Nato-jäsenyys ei edellytä samaa vaikenemista kuin puhuttaessa - tiedätte kai kenestä. Tästäkin asiasta pitää keskustella oikealla nimellä.



Olen tätä salakieltä yrittänyt tulkita, mutta en oikein pysty termeistä päättelemään, ovatko mahdollisuudesta vai vaihtoehdosta puhujat enemmän kallellaan jäsenyyden suuntaan. Moni on ehkä päätynyt siihen, että vaihtoehto on näistä pidemmälle menevä, mutta minä en osaa sanoa näiden sanojen perusteella miten asia on. Olen itse vierastanut vaihtoehto-termiä kuvaamaan suhdettamme Natoon. Se antaa mielestäni sen väärän vaikutelman, että voisimme Nato-jäsenyydellä korvata oman puolustuksemme ja kaiken sen, miten tällä selonteolla puolustustamme kehitämme. Sotilaallinen liittoutuminen ei tarkoita sitä, että joku muu tulee hoitamaan asiat meidän puolestamme. Suomelta edellytettäisiin vahvaa puolustuskykyä kaikissa tilanteissa myös Naton jäsenenä. Nato-jäsenyyden "mahdollisuus" sitä vastoin kuvaa juuri sitä, mitä termi sanakirjassakin tarkoittaa.



Sanon myös sen, että mikään ei voisi antaa Suomen linjasta epävarmempaa ja horjuvampaa kuvaa kuin se, että määrittelemme puolustusratkaisumme tavalla, jonka vivahteisiin kätketään vihjeitä muutoksesta. Se olisi todellista linjattomuutta. Vanha myytäisiin, mutta mitään konkreettista ei saataisi tilalle.



Arvoisa puhemies,



Venäjä ei myöskään kaipaa kiertoilmauksia. Venäjää pitää käsitellä avoimesti ja ilman komplekseja. On selvää, että puolustuksemme mitoitetaan lähialueemme mukaisesti ja Venäjällä on huomattava sotilaallinen potentiaali. Emme usko, että se on meitä vastaan suunnattu. Emme myöskään näe, että Venäjän johdolla olisi mitään aikomuksia käyttää sitä meitä vastaan. Puolustuksessa ei kuitenkaan varauduta pelkästään todennäköisen varalle, vaan asiat pitää miettiä myös kaikkien vaihtoehtoisten tapahtumaketjujen varaan. Kun lähiympäristössämme on kyky sotilasvoiman käyttöön, niin meidän on siihen myös varauduttava puolustussuunnitelmissamme. Pääkeino vakauden lisäämiseksi ympäristössämme on jatkossakin hyvä ulkopolitiikka ja sellaisen yhteistyön rakentaminen, josta kaikki hyötyvät. Turvallisuutta ei pidä koskaan rakentaa vain aseiden varaan.



Suomen kaltaisessa maassa tehokkaan puolustuksen ylläpito edellyttää kykyä koko yhteiskunnan mobilisoimiseen hädän hetkellä. Siksi tarvitaan yleistä asevelvollisuutta, toimivaa aluepuolustusta, riittävää varustusta ja vahvaa maanpuolustustahtoa.



Arvoisa puhemies,



Tämän selonteon kautta olemme päässeet eteenpäin monessa tärkeässä hankkeessa. Yksi on Suomen miinapolitiikka ja totean tyytyväisyydellä, että puolustusvaliokunnan mietintö tukee hallituksen ratkaisua. Haluan tässä yhteydessä todeta sen tosiasian, että yksikään hallitus ei aloita tyhjältä pöydältä. Se jatkaa siitä mihin edeltävät hallitukset ja eduskunnat ovat päätyneet. Tämä koskee myös miinapolitiikkaa.



Edeltävät hallitukset - sellaiset joissa myös kokoomus on ollut hallitusvastuussa - tekivät ratkaisuja, joiden mukaan vanhenevia henkilömiinoja ei korvata uusilla miinoilla, ja sitoutuivat Ottawan-sopimukseen liittymiseen. Edellisessä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, jota kokoomus oli laatimassa, tavoiteaikataulu oli niinkin kunnianhimoinen kuin 2006. On itsestään selvää, että meidän on pitänyt toimia näiden linjausten hengessä.



Emme voi toimia niin, että ensin julistamme yhtä ja sitten teemme toista. Tämä ei ole imago- vaan uskottavuuskysymys. Tämä hallitus on nyt lunastanut aiemmat lupaukset ja Ottawan-sopimukseen liittymisen aikataulusta ja tavasta on kyetty tekemään päätös, joka samalla turvaa Suomen puolustuskyvyn. Ratkaisu syntyi pidentämällä aikataulua toteuttamiskelpoiseksi. Se on nyt myös paljon halvempi kuin mihin vuodesta 2006 kiinnipitäminen olisi johtanut. Arvostan erittäin korkealle sitä, että myös puolustusvaliokunnan kokoomuslaiset jäsenet, jotka ovat kuulleet asiantuntijat ja perehtyneet asiaan, asettuivat tukemaan hallituksen esitystä. Itse olin viime kaudella oppositioedustajana hyväksymässä silloisen hallituksen tavoiteaikataulua vuoteen 2006. Tällaisia kysymyksiä käsiteltäessä johdonmukaisuuden pitää säilyä, ja kun se säilyy oppositiosta hallitukseen siirryttäessä niin olisi aihetta toivoa, että se säilyisi mielellään myös toisinpäin, ja tällä vastuullisuudella valiokunnan jäsenet ovat todella toimineet.



Arvoisa puhemies,



Euroopan unionin taisteluosastojen muodostaminen on edennyt ripeästi selonteon valmistumisen jälkeen. Hallitus on tehnyt päätöksiä osallistumisesta kahteen kokoonpanoon. Suomen on tarkoitus osallistua yhteen Ruotsin, Norjan ja toivottavasti myös Viron kanssa sekä toiseen Saksan ja Alankomaiden kanssa. EU:n nopean toiminnan kyvyn on tarkoitus olla toimintavalmiudessa 2007, niin että kykenemme unionina lähettämään noin 3000 miestä 5 - 15 vuorokauden kuluessa, jos tarve tulee.



Taisteluosastoilla on tärkeä tehtävä, jotta voimme puuttua kriiseihin riittävän aikaisessa vaiheessa. Kokemukset osoittavat, että moni kriisitilanne ei olisi päässyt kehittymään niin vakavaksi ja ihmisuhreissa raskaaksi, jos kansainvälinen yhteisö olisi kyennyt puuttumaan tilanteeseen varhaisessa vaiheessa. Kansainvälisen yhteisön sotilaallinen läsnäolo on paras tae sille, että kansanmurhia ei pääse tapahtumaan. Se on kansainvälisen järjestelmän keskeisimpien periaatteiden mukaista: voimankäyttö on perusteltua kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolustamiseksi.



Emme lähde tähän työhön kevyellä mielellä. Toiminnan nopeuden takia joukot menevät tilanteisiin, jotka voivat olla arvaamattomia. Siksi taisteluosastojen valmiudet ja varustus ovat asianmukaiset. Jokaisesta operaatiosta tehdään päätöksenteon pohjaksi asianmukainen riskianalyysi, kuten tähänkin asti. Silti kriisinhallinta ei koskaan ole riskitöntä toimintaa. Rauhanturvaajiamme on palannut kotimaan multiin. Kriisinhallinnalla estetään julmuuksia ja samalla tehdään kaikki mahdollinen, että rauhanturvaajat ovat itse suojassa.



Taisteluosastot on suunniteltu kriisinhallintaan. Ne on varustettu riittävän toimintakykyisiksi, jotta ne kykenevät vakauttamaan vaikeatkin olosuhteet, kuten nykyisetkin kriisinhallintajoukot. Riittävä aseistus takaa yleensä sen, että voimaa ei jouduta käyttämään. Taisteluosastot eivät ole hampaattomia. On selkeyden vuoksi todettava se, että taisteluosastojen varustus ei tasoltaan ja tulivoimaltaan juuri poikkea nykyisistä 60 000 sotilaan EU:n kriisinhallintajoukoista - olennainen ero on valmiuden nopeus ja omavarainen kyky siirtyä kentälle kriisin keskelle.



Yleisessä keskustelussa - ehkä taisteluosastojen sotaisan nimikkeen takia - näkee kuitenkin välillä väittämiä, että nämä EU:n taisteluosastot muodostaisivat jonkinlaisen yhteisen puolustuksen siemenen, joka olisi käytettävissä jäsenmaiden aluepuolustuksen tueksi. Toinen yhtä ontuva väittämä on se, että taisteluosastot muodostaisivat sellaisen interventiojoukon, jolla EU ryhtyy haastamaan maailman suurvaltoja näiden takapihoilla. Näin asia ei ole. Kun taisteluosastoista kahden on tarkoitus olla päivystysvuorossa niin lienee selvää, että noin kolmella tuhannella miehellä ei suuria alueita puolusteta saati vallata.



Eikä niiden varustusta ole tällaiseen edes tarkoitettu. Jos tyypillistä EU:n taisteluosastoa vertaa vaikka suomalaiseen valmiusprikaatiin, niin erot ovat huomattavat - valmiusprikaateilla on järeintä kalustoa, esimerkiksi taistelupanssarivaunuja, ja ne toimivat suurten iskukykyisten kokonaisuuksien osana.



Puolustusvaliokunnan mietintö osuu naulan kantaan - taisteluosasto on sotilastekninen termi, joka viittaa osaston kokoon, ei käyttötarkoitukseen. EU:n yksittäiset taisteluosastot on tarkoitettu omavaraisesti vakauttamaan kriisitilanteita, jotta muu avustaminen ja kriisinhallinta pääsee alkuun. Taisteluosastot on tarkoitettu tilanteisiin, joita tyypillisimmillään leimaa eri kansanryhmien välinen vihanpito tai poliittiset levottomuudet. Näihin tilanteisiin myös niiden varustus on suunniteltu. Taisteluosastot ovat YK:n asialla. Juuri tällaista vastuunkantoa YK on jäsenmailtaan odottanut.



On pakko sanoa, että se kuva jonka esimerkiksi television uutisvälitys antaa kriisinhallinnasta, on hyvin sotaisa. Kun puhutaan kriisinhallinnasta, niin taustalla pyörii aina sama kuvasto naamiopukuisista jääkäreistä, jotka rynnäköivät ja ampuvat sarjaa harjoitusmaaliin. Tämä kuva on yksipuolinen. Kriisinhallinnan arkipäivä on toista. Suojaamisen ohella sotilaamme auttavat siviiliväestöä paremman arjen rakentamisessa. Tässä he ovat erinomaisia ja asevelvollisuusarmeijamme on taannut sen, että kriisinhallintatehtävissä on vapaaehtoisia, jotka siviiliosaamiseltaan ovat monipuolisia ammattilaisia. Kannattaisi näyttää kuvia Kosovosta. Siellä vaikeissa olosuhteissa on pystytty suojaamaan heikoimpia ja tukemaan jälleenrakennusta.



Arvoisa puhemies,



Valtioneuvoston selonteossa todettiin, että rauhanturvalain ajanmukaisuus tullaan arvioimaan. Ulkoasiainministeriö on asettanut tätä arviointia varten työryhmän ja sen on määrä päättää työnsä toukokuussa. Hallitus arvioi rauhanturvalain muutostarpeet tämän työn valmistuttua. Olen omana kantanani todennut, että rauhanturvalain muuttamista pitäisi harkita mm. siten, että toiminta on mahdollista myös EU:n tekemällä päätöksellä. Toimimme YK:n periaatteita kunnioittaen ja sen tarkoitusperien tukena. Tässäkin kysymyksessä puolustusvaliokunnan mietintö antaa hyviä eväitä asian harkinnalle.



Osallistuminen taisteluosastoihin asettaa kiistattomia paineita omalle päätöksentekomenettelyllemme. Erityistä täsmällisyyttä tarvitaan silloin, kun Suomi on kumppaniensa kanssa päivystysvuorossa. Silloin oletuksena on, että joukkomme ovat valmiita nopeaan lähtöön, kun EU:n neuvosto on yksimielisen päätöksensä tehnyt. Muodollinen päätöksenteko säilyy joukkojemme osalta tietenkin kansallisissa käsissä - hallituksella, tasavallan presidentillä ja eduskunnalla - siinä muodossa, kuin rauhanturvalaki asian määrää. Tosiasiallinen päätöksenteon hetki on kuitenkin EU:n neuvostossa - jos operaatio hyväksytään niin kumppaneidemme on voitava luottaa siihen, että päivystysvuorossa olevat joukkomme saavat myös lähtöluvan tasavaltamme johdolta.



Päätöksentekotilanteet on kartoitettava tarkkaan. On tärkeää, että luomme järjestelmän jossa rauhanturvalain tarkoittamat päättäjät - hallitus, tasavallan presidentti, eduskunta - ovat asianmukaisesti mukana tekemässä poliittista päätöstä ennen ratkaisevaa neuvoston käsittelyä. Tähän on oltava selkeä järjestelmä. Tiedostamme kriisinhallinnan riskit ja siitäkin syystä on tärkeää, että päätökselle joukkojemme lähettämisestä haetaan laajapohjainen tuki. Emme lähetä jatkossakaan miehiämme ja naisiamme kevyin perustein vaativiin tai vaarallisiin tehtäviin.



Arvoisa puhemies,



Euroopan unionin sotilaallinen kehitys on edennyt nopeasti. On täysin luontevaa, että EU pyrkii kylmän sodan jälkeisessä maailmassa vahvaan asemaan niin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kriisinhallinnassa kuin puolustuskysymyksissä. Hallitus tukee tätä kehitystä. Vakaumuksemme on rakentaa toimintakykyinen Euroopan unioni. Toimintakykyinen EU ei ole haaste transatlanttiselle suhteelle, vaan tasavertaisen kumppanuuden perusta. Eurooppaa ja Yhdysvaltoja yhdistää vankka yhteinen arvopohja ja näiden kahden on oltava yhteistyössä.

Puolustuskysymyksissä on syytä olla tarkka käsitteistöstä. Kun EU:ssa puhutaan "puolustuksesta" ja "puolustusyhteistyöstä", niin sillä ei tarkoiteta "aluepuolustusta". Vain "yhteisellä puolustuksella" on tämä merkitys. En sinänsä pidä mahdottomana, että jossain vaiheessa EU:lla olisi yhteinen puolustus. Sen luomiseen on olemassa selkeä menettely. Yhteiseen puolustukseen voidaan siirtyä Eurooppa-neuvoston yksimielisellä päätöksellä ja asian vaatimilla kansallisilla päätöksillä. Tämä - Suomenkin hyväksymä - mahdollisuus meillä on ollut jo Amsterdamin-sopimuksesta lähtien. Taisteluosastot eivät vain ole se aihio, jolle tämä yhteinen puolustus rakentuisi. Siitä tehdään - jos joskus tehdään - oma erillinen päätös. Ei tarvitse pelätä, että joku salakuljettaisi idean vaivihkaa eteemme. Mikäli EU päättäisi joskus yhteisestä puolustuksesta, niin silloin EU täyttäisi sotilasliiton tunnusmerkistön. Euroopan turvallisuudelle ja vakaudelle on ollut kuitenkin suuri merkitys transatlantisella suhteella. Yhdysvaltojen sotilaallinen voima on ollut tässä tärkeässä roolissa. En näe mitään järkeä tämän vakauden rikkomisessa ja lienee hyvä muistuttaa, että yksikään hallitus ei esimerkiksi EU:n peruslaista neuvoteltaessa HVK:ssa nostanut esille päätöksen tekemistä yhteiseen puolustukseen siirtymisestä.



Arvoisa puhemies,



Selontekomenettely puoltaa yhä paikkaansa. On tärkeää, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset tuodaan säännöllisesti eduskunnan harkintaan kokonaisvaltaisen valmistelun pohjalta. Varsinkin puolustus on hitaasti kääntyvä laiva, jonka hankinnat ja suunnitelmat edellyttävät pitkäjänteistä ja laajapohjaista sitoutumista. On selvää, että menettelyä voidaan yhä kehittää ja siinä valiokuntien näkemykset antavat arvokasta pohjaa.



Puolustusvoimien rakennetta koskevat suunnitelmat - varuskunnat ja varikot - on haluttu linjata kokonaisuuksina. On luontevaa, että tässä toimitaan tämän selonteon sisältämällä uudella tavalla - eduskunta saa selonteon kautta hyvän käsityksen puolustushallinnon suunnitelmista, mutta yksittäiset päätökset tehdään toimeenpanovallan tasolla. On selvää, että puolustusvoimien rakennetta pitää tehostaa, kun ikäluokatkin pienenevät. Tällä uudella menettelyllä halutaan varmistaa se, että puolustushallinto kykenee tekemään tarvittavat ratkaisut, vaikka ne voivat olla kipeitäkin.



Suomen toimintaa on selonteossa linjattu entistä selkeämmin toimintaympäristömme mukaan. On mielestäni selvää, että tulevat turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot jatkavat tällä kokonaisvaltaisella otteella.



Arvoisa puhemies,



Käsissänne on kokonaisvaltainen selonteko, joka hahmottaa Suomen toimintalinjaa niin ulkoisessa kuin sisäisessä turvallisuudessa. Turvallisuus on jakamaton ja uhat entistä monimuotoisempia. Olen puheenvuorossani keskittynyt joihinkin yksittäisiin asiakohtiin, mutta on syytä jälleen todetase tosiasia, että kansainvälinen yhteistoiminta on yhä tärkeämpi väline turvallisuutemme hoitamisessa. Emme jää odottamaan sitä, että uhkat ilmaantuvat ovellemme vaan haluamme ennaltaehkäistä niiden esilletulon jo kaukaa. Tästä syystä olen halunnut korostaa eri puheenvuoroissa - tässä talossa ja sen ulkopuolella - sitä, että ulkopolitiikka on turvallisuutemme etuvartio.