Lääkehoidon toteuttaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa

Tavoitteet ja tuotokset

Lääkehoidon toteuttamista koskevien ohjeiden tavoitteena on edistää lääkehoidon toteutuksen turvallisuutta, taloudellisuutta, laadunhallintaa ja yhdenmukaisuutta valtakunnallisesti.

Tiivistelmä

Työryhmän tehtävänä on valmistella lääkehoidon toteuttamista koskevat valtakunnalliset ohjeet. Työryhmän tulee myös arvioida lääkehoidon toteuttamista koskevien sitovien säännösten tarve ja tarvittaessa tehdä niitä koskevat ehdotukset.

Lääkehoidon toteuttamisen ohella ohjeissa on otettava huomioon verensiirtojen toteuttaminen, lääkehoidon ja verensiirtojen toteuttamiseen liittyvän osaamisen varmistaminen ja ylläpitäminen, lupamenettely sekä laadunhallinnan käytännöt, joilla työnantaja voi ehkäistä etukäteen lääkehoidon toteuttamiseen liittyviä virheitä ja valvoa jälkikäteen lääkehoidon asianmukaista toteuttamisesta. Työryhmän on otettava huomioon myös lääkehoidon toteuttamista koskeva ohjeistus kotipalvelussa ja muualla sosiaalihuollossa, sairaankuljetuksessa ja ensihoidossa sekä ostopalveluissa. Näissä asioissa on otettava huomioon myös sairaala-apteekin ja lääkekeskuksen rooli lääkehoidon toteuttamisessa. Lisäksi työryhmän tulee tehdä ehdotukset terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattikorkeakoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen sisältyvän lääkehoidon opetuksen kehittämisestä.

Tätä varten työryhmän tulee arvioida lääkehoidon toteuttamista seuraavista näkökulmista:

1.Lääkintöhallituksen yleiskirjeen 1929/1987 sisältämät ohjeet lääkehoidon toteuttamisesta sairaaloissa ja terveyskeskuksissa
2.Lääkehoitoa koskevien sitovien säännösten sekä viranomaisten työnjaon ja valvontavastuun selkeyttämisen tarve
3.Terveydenhuollon eri ammattihenkilöryhmien osallistuminen lääkehoidon ja verensiirtojen toteuttamiseen mukaan lukien lääkkeiden käyttöön liittyvä neuvonta ja lääkehoidon seuranta sekä pääasiassa keskushermostoon vaikuttaviin (PKV) lääkkeisiin liittyvät erityiskysymykset
4.Muiden kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden osallistuminen lääkehoidon toteuttamiseen
5.Lääkehoitoon osallistuvilta edellyttävän osaamisen varmistaminen ja jatkuva ylläpitäminen
6.Lääkehoidon toteuttamista koskevan yhtenäisen lupakäytännön tarve
7.Lääkehoidon toteuttamisen asianmukaisuuden varmistaminen etukäteen ja valvonta jälkikäteen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä
8.Lääkehuoltoon osallistuvien yhteistyö huomioon ottaen sairaala-apteekit ja lääkekeskukset sekä lääkehuollon eri prosessit
9.Terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattikorkeakoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyvät kehittämistarpeet
10.Muut mahdolliset näkökulmat

Lähtökohdat

Lääkintöhallituksen yleiskirjeellä 1929/1987 ja sitä koskevalla Lääkelaitoksen määräyksellä nro 1/93 ohjeistettiin aikaisemmin lääkehoidon toteuttamista terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Lääkintöhallituksen yleiskirjeen tarkoituksena oli ylläpitää ja edistää lääkkeiden ja niiden käytön turvallisuutta. Yleiskirjeen mukaan lääkäri vastaa sairaalassa ja terveyskeskuksissa potilaalle annettavasta lääkehoidosta kirjallisesti tai suullisesti antamansa määräyksen perusteella. Lääkkeitä voivat jakaa sellaiset sairaanhoitotoimen harjoittajat, joilla koulutuksensa ja kokemuksensa perustella on edellytykset turvalliseen lääkejakeluun. Yleiskirjeessä käsitellään muiden ohella myös lääkkeiden hankintaa, varastointia, toimitusta, säilytystä ja hävitystä, lääkemääräyksen vahvistamista ja kirjaamista, osaamisen varmistamista, lääkehoidon kirjaamista ja valvomista sekä lääkitysohjeita. Tällä hetkellä ei ole voimassa olevaa valtakunnallista ohjeistusta lääkehoidon toteuttamisesta, eikä Lääkelaitoksen toimivaltaan kuulu lääkehoidon toteuttamista koskevien määräysten tai ohjeiden antaminen terveydenhuollon toimintayksiköille.

Terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain (559/1994) mukaan lääkäreillä ja hammaslääkäreillä on erityinen oikeus päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta ja taudinmäärityksestä sekä määrätä siihen liittyvästä hoidosta ja lääkkeistä. Muiden ammattihenkilöryhmien osalta tehtävät määräytyvät pääosin koulutuksen ja vakiintuneiden käytäntöjen perusteella. Terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat toimia toistensa tehtävissä koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti silloin, kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta. Tehtäviä siirrettäessä toiselle terveydenhuollon ammattihenkilölle käytäntönä on, että työnantaja järjestää tarvittavan lisäkoulutuksen, varmistaa tehtävän edellyttämän osaamisen ja antaa toimipaikkakohtaisen kirjallisen työmääräyksen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on havainnut terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonnan yhteydessä puutteita hoitohenkilökunnan, erityisesti sairaanhoitajien lääkehoitoon liittyvissä tiedoissa ja taidoissa. Myös tutkimuksissa ja selvityksissä on tullut esille puutteita sairaanhoitajaksi, terveydenhoitajaksi ja lähihoitajaksi valmistuvien lääkehoitoon liittyvässä osaamisessa. Sairaalassa ja terveyskeskuksessa lääkäri päättää lääkkeenjakeluluvasta. Lääkehoidon toteutuksesta vastaavat lähinnä sairaanhoitajat ja siihen osallistuvat muut terveydenhuollon ammattihenkilöt, jolla on lääkehoidon edellyttämä koulutus ja valmiudet. Pelkkä tekninen osaaminen ei riitä, vaan lääkehoidon toteuttaminen edellyttää lääkehoidon merkityksen ymmärtämistä hoidon kokonaisuudessa sekä juridisen, farmakologisen, eettisen, fysiologisen, patofysiologisen ja lääkelaskentaan liittyvän tietoperustan ja hoidollisiin vaikutuksiin, lääkkeiden käsittelyyn, toimittamiseen, hankintaan, säilyttämiseen ja hävittämiseen liittyvien asioiden hallintaa. Terveydenhuollon toimintayksiköiden lääkehoitoon liittyvät lupakäytännöt ovat kuitenkin kirjavia ja ohjeet puutteellisia. Lääkehoitoa toteutetaan myös sosiaalihuollon yksiköissä. Niissä ongelmana on lääkehoidon toteutukseen liittyvien tehtävien siirtäminen sosiaalihuollon ja kotihoidon työntekijöille, joilla ei ole terveysalan koulutusta. Sosiaalihuollon yksiköissä toteutettavasta lääkehoidosta vastaa ylilääkäri, mutta käytännössä vastuukysymykset ovat usein epäselvät.

Lääkelaissa (395/1987) säädetään lääkehuollosta sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja sosiaalihuollon laitoksissa. Lääkelaissa eikä sen nojalla annetuissa normeissa ole erityisiä säännöksiä lääkehoitojen toteuttamisesta. Lääkelaitoksen määräys 5/2002 koskee sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten toimintaa sekä lääkkeiden varastointiin tarvittavia tiloja. Sairaala-apteekeilla ja lääkekeskuksilla on tärkeä rooli lääkehoidon kokonaisuudessa. Niiden tehtävänä on osaltaan huolehtia siitä, että sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja sosiaalihuollon laitoksissa lääkkeiden käsittelyssä ja säilytyksessä noudatetaan lääketurvallisuutta ja lääkehuollon asianmukaisuutta edistäviä toiminta- ja työtapoja. Lääkehoidon eri prosessien ja ammattiryhmien toiminnan muodostama kokonaisuus edellyttää toimintatapojen kehittämistä ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteistyön tehostamista.