Kesäranta
1873–1904 Yksityinen huvila
1904–1917 Kenraalikuvernöörin kesäasunto
1922–1952 Pääministerin kesäasunto
1952– Pääministerin virka-asunto
Pääministerin virka-asunto Kesäranta sijaitsee Meilahdessa Helsingin läntisessä kantakaupungissa.
Kenraalikuvernöörin huvila
Arkkitehti Frans Ludwig Calonius suunnitteli ja rakennutti Helsingin kaupungilta vuokraamalleen tontille vuonna 1873 huvilan kauas silloisen Helsingin kaupungin ulkopuolelle Meilahden eteläisimpään niemekkeeseen. Huvila sai nimekseen Villa Bjälbo.
Huvilan seuraava omistaja Suomen Pankin kassanhoitaja Carl Robert Ignatius rakennutti taloon tornin ja merenpuoleisen kuistin, jolta avautuu näkymä kohti Seurasaarta ja ilta-aurinkoa.
Huhtikuussa 1904 senaatin talousosasto osti huvilan valtiolle kenraalikuvernöörin kesäasunnoksi salaisella päätöksellä. Päätös salattiin koska ns. sortokausien venäläistämispolitiikka oli tehnyt kenraalikuvernööri Bobrikovista ja Senaatista kansalaisten keskuudessa hyvin epäsuositun.
Ministerit Rangell ja Witting sekä eduskunnan puhemies Hakkila kävelyllä Kesärannassa kesällä 1942222. Kuva: Museovirasto/Historian kuvakokoelma
Vaikka kenraalikuvernööri Obolenskin adjutantti kuvailikin Kesärantaa ”maustelaatikoksi”, jossa venäläinen ruhtinas ei suostuisi koskaan asumaan, huvilassa vietettiin Bobrikovia seuranneiden kenraalikuvernöörien aikana kesäisin vilkasta seuraelämää.
Sisällissodan aikana huvilassa toimi punakaartin esikunta, ja myöhemmin siellä asuivat saksalaisjoukkojen komentaja kenraali Rüdiger von der Goltz sekä valtionhoitaja Carl Gustaf Emil Mannerheim.
1920-luvun alussa tasavallan presidentin kesäasunnoksi hankittiin Naantalin Kultaranta ja Villa Bjälbo siirtyi valtioneuvoston kanslialle. Ensimmäinen siellä asunut pääministeri oli A.K. Cajander vuonna 1922.
Pääministerin virka-asunto
Kesärannaksi huvilaa ryhdyttiin mahdollisesti kutsumaan, kun valtio osti tontin Helsingin kaupungilta vuonna 1927. Vuonna 1952 Urho Kekkosen pääministerikaudella pääministerin virka-asunnosta Helsingin keskustassa luovuttiin ja Kesäranta kunnostettiin ympärivuotiseen käyttöön sopivaksi. Tässä yhteydessä rakennettiin myös rantasauna.
Hallitukset olivat sotien jälkeisenä aikana niin lyhytikäisiä, etteivät pääministerit useinkaan nähneet muuttoa Kesärantaan vaivan arvoisena. Kesärannassa järjestettiin paljon edustustilaisuuksia ja erilaisia tapahtumia. Pääministerin haastattelutunti lähetettiin Kesärannasta ensimmäisen kerran huhtikuussa 1969.
Pääministeri Petteri Orpo ja Luxemburgin pääministeri Luc Frieden Kesärannassa toukokuussa 2025.
Kovassa käytössä Kesäranta rapistui ja 1970-luvulla pohdittiin huvilan myymistä pois valtion omistuksesta. Historiallisen arvon sekä pääministerin edustustoiminnan ja kansainvälisten kontaktien kasvaessa se kuitenkin päätettiin kunnostaa perusteellisesti 1980-luvun alussa. Sittemmin Kesärantaan on tehty laaja saneeraus 2000-luvun alussa sekä elinkaaripäivitys 2020-luvun alussa.
Pääministeri Esko Aho asui Kesärannassa koko virkakautensa ajan. Myöhemmistä pääministereistä Kesärannassa ovat asuneet Paavo Lipponen, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Sanna Marin ja Petteri Orpo. Pääministerien asuinkäytön lisäksi Kesärannassa järjestetään kokouksia, tapahtumia ja tiedotustilaisuuksia.
Kirjallisuus
Lampi, Leo. Tanttu Anna-Maija.: Tasavallan pidot. Otava. Helsinki. 1997. Taloesittelyt: Korte, Rauha.
Mikander, Kaj: Kesäranta, Villa Bjälbo 1873-1973. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki 1974. Valtion painatuskeskus.
Salonen, Kati; Schalin, Mona: Meilahden huvila-alueen ympäristöhistoriallinen selvitys, osa II: Huvilapalsta. (Sivut 32–39) 6.3.2013. Maisemasuunnittelu Hemgård.
Selovuori, Jorma (toim.): Kesäranta. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. 2004.