EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosille 2028–2034
EU:n monivuotinen rahoituskehys 2028–2034 on yksi tulevien vuosien EU-politiikkaa hallitsevista teemoista ja myös yksi Suomen EU-politiikan avaintavoitteista. Monivuotisesta rahoituskehyksestä käytetään lyhennettä MFF, joka tulee englannin kielen sanoista Multiannual Financial Framework. Tuleva MFF määrittelee EU-rahoituksen määrän ja kohdentamisen vuosille 2028–2034.
Komissio antoi tulevaa rahoituskehystä koskevan paketin keskeiset ehdotukset 16.7.2025. MFF-pakettiin sisältyy myös rahoituskehyksen tulopuoli eli ehdotus EU:n omien varojen järjestelmäksi.
Komissio ehdottaa tulevan rahoituskehyksen kokonaistasoksi 1763,1 miljardia euroa sitoumuksina, mikä vastaa 1,26 % EU:n bruttokansantulosta. Kehyksen kokonaistasoon sisältyisi elpymisvälineen takaisinmaksuun osoitettu 149,3 miljardia euroa. Kun kokonaistasoon lisätään kehyksen ulkopuolelle ehdotettujen erityisvälineiden (joustoväline, Ukraina-varaus ja Euroopan rauhanrahasto) rahoitus, on komission ehdotuksen kokonaistaso yhteensä 1 893 miljardia euroa sitoumuksina, mikä vastaa noin 1,35 % EU:n bruttokansantulosta. Komission esitys tulevaksi rahoituskehyskokonaisuudeksi olisi noin 580 miljardia euroa voimassa olevaa rahoituskokonaisuutta suurempi.
Lisäksi komissio esittää kahta erillistä lainarahoitteista välinettä, kriisimekanismia ja Catalyst Europe -välinettä. Molemmat välineet perustuisivat niin sanottuun lainalla lainaa -periaatteeseen, jossa komissio voisi tarjota yksittäiselle jäsenvaltiolle lainalla rahoittamaansa lainamuotoista tukea. Molemmat lainavälineet olisivat varsinaisen rahoituskehysrakenteen ulkopuolella eivätkä myöskään sisälly rahoituskehyksen kokonaistasoon.
Komission tavoitteena on nykyistä joustavampi rahoituskehys, jotta tuleva rahoitus olisi paremmin hyödynnettävissä EU:n muuttuviin painopisteisiin ja mahdollisiin tuleviin kriiseihin. Lisäksi komissio on pyrkinyt päällekkäisyyksien poistamiseen, synergioiden luomiseen ja siten menojen vähentämiseen.
Kilpailukyvyn vahvistamiseksi komissio esittää uutta kilpailukykyrahastoa, johon myös kytkeytyisi pitkälti nykyisenkaltainen Horisontti Eurooppa, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma. Komissio esittää rahoituksen lähes kaksinkertaistamista nykyiseen verrattuna ja painottamista muun muassa puolustustutkimukseen ja biotalouteen.
Myös sisäasioiden rahoitukseen esitetään merkittävää lisäystä sekä Venäjän vastaisen rajan huomioimista erityisen suotuisana rahoituksenjakokriteerinä. Suomelle onkin keskeistä varmistaa, että komission ehdotuksessaan Suomelle esittämä rahoitusosuus sisäasioiden rahastoihin turvataan ja että sen toimeenpano olisi joustavaa ja raja-alueiden elinvoimaa tukevaa.
Komission ehdotuksessa EU-rahoitusta on tarkoitus sitoa jatkossa entistä tiiviimmin oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Komissio ei esitä nykyisen ehdollisuusasetuksen muuttamista ja korostaa sen kokonaisvaltaista soveltamista myös jatkossa.
Uutena elementtinä komissio esittää jäsenvaltiokohtaisia suunnitelmia koskevassa asetusehdotuksessa EU:n perusoikeuskirjaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen kytkeytyvien horisontaalisten periaatteiden ulottamista kaikkiin suunnitelman rahastoihin. Tämä vahvistaa rahoituksen saamisen ennakkoedellytyksiä. Jäsenvaltioiden olisi noudatettava periaatteita sekä rahaston suunnitteluvaiheessa että koko rahaston toimeenpanon aikana. Komissiolla olisi ehtojen täyttymättä jäädessä mahdollisuus pidättää varojen maksaminen jäsenvaltioille, joka ei noudattaisi periaatteita.
Komissio ehdottaa myös Ukrainan tuen jatkamista vahvana. Komission ehdotuksen mukaan EU tulisi tukemaan Ukrainaa liittymisprosessista aina pitkän aikavälin jälleenrakennukseen saakka. Tukeen sisältyisi sekä avustuksia että lainaa. Lainojen vakuutena toimisi rahoituskehyksen kokonaistason ja omien varojen välinen liikkumavara. Ukrainalle annettava tuki toimeenpantaisiin Globaali Eurooppa -järjestelyn maantieteellisen osion kautta.
Jäsenvaltioille suoraan kohdentuvan rahoituksen rakennetta uudistetaan
Komission ehdotuksessa jäsenmaille suoraan kohdentuva rahoitus (maatalous, koheesio, sisäasiat) koottaisiin yhden otsakkeen alle ja kohdistettaisiin jäsenvaltiokohtaisten kansallisten ja alueellisten kumppanuussuunnitelmien (National and Regional Partnership Plan) kautta. Komission tavoitteena on, että rahoitusta ohjattaisiin nykyistä tehokkaammin EU:n yhteisten prioriteettien toteuttamiseen.
Kunkin jäsenvaltion suunnitelma sovittaisiin yhteistyössä jäsenvaltion ja komission kesken. Rahoitus sidottaisiin tuloksiin: jäsenvaltioiden kansallisissa ja alueellisissa suunnitelmissa määriteltäisiin investointien ja uudistusten tavoitteet ja välitavoitteet, jotka jäsenmaan tulisi saavuttaa saadakseen rahoitusta. Kansallisten suunnitelmien toimeenpanon seurantaan kytkeytyisi komission ehdottama parannettu tulosseurantajärjestelmä.
Maatalouden rahoituksen rakennetta uudistettaisiin ja nykyisestä pilarirakenteesta luovuttaisiin. Maatalouden nykyisten suorien tukien ja tiettyjen viljelijöiden tulonmuodostukseen vaikuttavien muiden tulotukien ja korvausten rahoitus korvamerkittäisiin jäsenvaltiokohtaisissa suunnitelmissa.
Omat varat
Komissio ehdottaa EU:n omien varojen järjestelmään eli EU:n budjetin tulopuoleen kattavia muutoksia. Ehdotettuja uusia EU-tuloja olisivat muun muassa elektroniikkajätteeseen perustuva oma vara, tupakkatuotteiden valmisteveroon perustuva oma vara ja yli 100 miljoonan euron liikevaihdon yritysten maksuihin perustuva oma vara.
Ehdotus käynnistää pitkät neuvottelut
Komission ehdotus on käynnistänyt pitkän neuvotteluprosessin. Monivuotisen rahoituskehysasetuksen hyväksyminen edellyttää neuvoston yksimielisyyttä ja Euroopan parlamentin jäsenten enemmistön hyväksyntää.
Neuvostossa rahoituskehysneuvottelut käydään yleisten asioiden neuvostossa.
Mikäli neuvottelut etenisivät aikaisempien neuvottelukierrosten aikataulussa, sovittaisiin rahoituskehyksestä yksimielisesti jäsenvaltioiden kesken Eurooppa-neuvostossa aikaisintaan loppuvuodesta 2026 tai vuoden 2027 alkupuoliskolla.
Suomen peruslähtökohta neuvotteluissa on ollut, että Suomi tarkastelee komission ehdotuksen yksityiskohtia osana rahoituskehyksen kokonaisuutta ja tarkentaa kantaansa neuvottelujen edetessä. Suomen lopulliset kannat muodostetaan neuvottelujen loppuvaiheessa muodostumassa olevan kokonaisuuden perusteella Suomen kokonaisetu huomioiden.
Keskeisiä Suomen kantoja
Komission ehdottama kokonaistaso on liian korkea. Hallitusohjelman mukaisesti Suomi katsoo, että EU-budjetin taso tulee säilyttää kohtuullisena välttäen Suomen nettomaksuosuuden kasvua. Suomi pitää tärkeänä, että tulevaa rahoituskehystä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.
Suomi pitää välttämättömänä EU-rahoituksen painopisteiden priorisointia ja korostaa Suomen tavoitteiden arviointia kokonaisvaltaisesti ja strategisesti. On välttämätöntä löytää taso, joka ei kasvattaisi maksutaakkaamme kohtuuttomasti, mutta mahdollistaisi keskeiset painotukset, kuten puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamisen, ja turvaisi merkittävimpiä saantojamme, kuten maatalouden rahoituksen.
Komission esittämät rahoituskehysehdotuksen yleiset painopisteet ovat kannatettavia ja yhdensuuntaisia Suomen EU-avaintavoitteiden kanssa. Suomi korostaa rahoituksen kohdentamista nykyistä vahvemmin keskeisimpiin poliittisin prioriteetteihin kuten puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Suomi kannattaa komission ehdotusta rahoituskehyksen otsakkeiden ja rahoitusohjelmien määrän vähentämisestä yhdistämällä politiikkasektoreita ja ohjelmia laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Näin pystyttäisiin paremmin vastaamaan muuttuviin tilanteisiin ja saavuttamaan synergiaetuja. Suomi tukee kehyksen rakenteen yksinkertaistamista. Suomi korostaa, että yksinkertaistamisen tulee ulottua myös toimeenpanoon. Hallinnollista taakkaa tulee välttää.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää Suomen ainutlaatuiseen asemaan itäisenä ulkorajavaltiona ja samalla EU-budjetin nettomaksajana.
Suomi vastustaa esitettyjä, yhteisvelkaan perustuvia uusia lainarahoitteisia investointivälineitä eli kriisivälinettä ja Catalyst Europe -välinettä.
Suomi korostaa, että muuttuvassa toimintaympäristössä rahoituskehyksen joustavuutta tulisi lisätä, jotta kehyskauden aikana kyettäisiin oikea-aikaisesti ja tehokkaasti vastaamaan mahdollisiin kriiseihin ja muihin ennakoimattomiin tarpeisiin, mukaan lukien mahdollisten uusien painopisteiden rahoittaminen.
Suomi pitää myönteisenä komission esittämää joustavuuden lisäämistä rahoituskehyksen sisällä. Niin ikään rahoituskehyksen ulkopuolisten erityisrahoitusvälineiden määrän vähentäminen ja käytön yksinkertaistaminen olisi Suomen tavoitteiden mukaista.
Suomi kuitenkin korostaa, että toimet tulisi toteuttaa siten, että löydetään riittävä tasapaino yhtäältä joustavuuden ja toisaalta ennakoitavuuden ja kurinalaisen budjetoinnin periaatteen välillä.
Suomi tukee komission esittämiä toimia oikeusvaltio- ja perusoikeusehdollisuuden vahvistamiseksi.
Suomi suhtautuu avoimesti tulosperusteisuuden vahvistamiseen rahoituksen vaikuttavuuden parantamiseksi. Suomi katsoo, että etenkin jäsenvaltioille suoraan kohdistuvan rahoituksen tulosperusteisuus vahvistaisi EU-rahoituksen vaikuttavuutta sekä tehostaisi EU-varojen toimeenpanoa.
Suomelle on keskeistä, että tulevaan rahoituskehykseen ja siihen kytkeytyvään muuhunkin EU-rahoitukseen sovelletaan mahdollisimman vahvaa ja vähintäänkin nykyistä vastaavaa ehdollisuutta, kuten oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kytkeytyvä ehdollisuus.
Suomi tukee komission ehdotusta kasvattaa huomattavasti puolustusta tukevan rahoituksen määrää tulevassa rahoituskehyksessä.
Suomi on avoin erilaisille rahoitusratkaisuille Euroopan kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi.
Hallitusohjelman mukaisesti Suomi sitoutuu voimakkaasti tukemaan Ukrainaa ja sen jälleenrakentamista ja on avoin erilaisille rahoitusratkaisuille Ukrainan tukemiseksi.