Valtioneuvoston linna

1822–1918 Senaatintalo

1918– Valtioneuvoston linna  ​​​​​​​

​​​​Valtioneuvoston linna on Senaatintorin laidalla sijaitseva Suomen rakennustaiteen, kulttuurihistorian ja poliittisen historian keskeinen monumentti ja kansallinen muistomerkki.

Rakennus on toiminut hallituspalatsina ja virkakunnan työpaikkana vuodesta 1822. Sitä on rakennettu, korjattu, muokattu ja suojeltu kullekin ajalle ominaisten kulttuuristen ja historiallisten arvojen, taloudellisten ja teknisten mahdollisuuksien sekä käytön vaatimusten mukaan.

Hallituspalatsi rakennettiin alkujaan koko Suomen keskushallinnon käyttöön. Kansalaisilla olikin pitkään esteetön pääsy linnaan hoitamaan virastoasioitaan. Vasta 1990-luvulla ryhdyttiin kansalaisten pääsyä linnaan rajoittamaan. Nykyään linna on suljettu muilta kuin valtioneuvoston työntekijöiltä. Hallinnon laajetessa linnasta muuttivat ensin pois virastot ja 1960-luvulta alkaen myös ministeriöt. Pasilan virastokeskuksen valmistuminen 1980-luvulla vapautti Kruununhaasta tiloja ministeriöiden käyttöön.

Valtioneuvoston linnassa toimivat tällä hetkellä valtioneuvoston kanslia, valtiovarainministeriö ja oikeuskanslerinvirasto. Päivittäin linnassa työskentelee satoja virkahenkilöitä. Linnassa tehdään mittava peruskorjaus vuosina 2026–2030. Rakennuksen edellinen peruskorjaus toteutettiin vaiheittain vuosina 1974–1996.

Linnan historia — Senaatintalosta Valtioneuvoston linnaksi

Valtioneuvoston linna rakennettiin vasta perustetun Suomen suuriruhtinaskunnan symboliksi. Suomen alue oli siirtynyt sodan seurauksena Ruotsin kuningaskunnalta osaksi Venäjän keisarikuntaa Haminan rauhassa vuonna 1809. Suomen alueesta muodostettiin autonominen suuriruhtinaskunta, jossa voimassa säilyivät Ruotsin ajan aikaiset lait ja yhteiskuntajärjestys. 

Noin 4000 asukkaan Helsinki oli palanut pahoin vuonna 1808 ja kaupungin jälleenrakennusta oli jo suunniteltu. Vuonna 1811 Johan Albrecht Ehrenström, josta myöhemmin tuli Helsingin jälleenrakennuskomitean puheenjohtaja, laati kunnianhimoisen suunnitelman, jossa kaavoituksen tavoitteena oli luoda monumentaalinen keskusta Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungille sekä rakennukset siviili- ja sotilashallinnolle. Rakennukset symboloisivat keisarin ja hänen tahtoaan toteuttavan virkakunnan valtaa.

Helsinki julistettiin suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi keisarin reskriptillä huhtikuussa (juliaanisessa kalenterissa maaliskuu) 1812. Päätökseen sisältyi uuden pääkaupungin rakentaminen Ehrenströmin suunnitelman mukaan sekä se, että kenraalikuvernööri ja senaatti muuttaisivat Turusta vasta kun julkiset rakennukset niitä varten olisi tehty. Helsingin muuttuminen pääkaupungiksi siis käytännössä edellytti hallintorakennusten rakentamista uuden poliittisen kokonaisuuden, eli suuriruhtinaskunnan, keskushallinnolle.

Ehrenströmin visiota toteuttamaan löytyi saksalainen arkkitehti Carl Ludvig Engel. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli suunnitella rakennus senaatille ja keskusvirastoille. Rakennukselle oli Ehrenströmin ruutuasemakaavassa varattu paikka Suurtorin (myöh. Senaatintori) itälaidalta.

Koko korttelin kokoisen hallituspalatsin rakennustyöt alkoivat vuonna 1818 ja Senaatintorin puoleinen siipi otettiin käyttöön vuonna 1822. Aleksanterinkadun puoleinen siipi valmistui vuonna 1824, Ritarikadun puoli 1828 ja koko kortteli umpeutui Hallituskadun puoleisen siiven valmistuttua vuonna 1853.

Linnassa on toiminut eri aikoina mm. julkinen kirjasto ja lukusali, yliopiston kirjasto, senaatin arkisto, tilastotoimisto, eri ministeriöitä ja virastoja. Myös Helsingin yliopisto aloitti toimintansa rakennuksessa ennen yliopiston oman päärakennuksen valmistumista vuonna 1832. Sisäpihalle valmistui vuonna 1900 Ricardo Björnbergin suunnittelema rakennus Senaatin kirjapainoa varten. Tämä Painotalo yhdistetiin Aleksanterinkadun siipeen 1950-luvulla rakennetulla kaksikerroksesilla ”Huokausten sillalla”.

Itsenäisen Suomen keskushallinto muodostui vuosina 1917–1919 suuriruhtinaskunnan aikaiselle perustalle. Keisari korvautui presidentillä, senaatin talousosastosta tuli valtioneuvosto ja oikeusosastosta korkein oikeus, toimituskuntien nimet muutettiin ministeriöiksi. Senaattoreista tuli ministereitä, senaatin talousosaston varapuheenjohtajasta pääministeri ja prokuraattorista oikeuskansleri. Rakennus vaihtoi nimensä Senaatintalosta Valtioneuvoston linnaksi. 

Arkkitehtuuri

Valtioneuvoston linna oli ensimmäinen uudelle Senaatintorille noussut rakennus ja se määritti koko uuden pääkaupungin monumentaalikeskustan tyyliä. Tyyliltään linna edustaa Engelin Pietarissa omaksumaa pietarilaista empireä. Se on uusklassismin tyylisuunta, joka haki innoituksensa ja ihanteensa antiikista.

Kokonaisuutena Engelin suunnittelema Senaatintori toteuttaa johdonmukaisesti klassismin arkkitehtuurin ihanteita. Se on hyvin eurooppalainen aukio, jonka arkkitehtuuriperinne juontaa antiikin Kreikkaan ja Roomaan, Tukholman kautta Italian renessanssiin sekä Pietarin empireen.

Engelille oli tärkeää, että rakennusten julkisivut ilmentävät rakennusten käyttötarkoitusta. Valtioneuvoston linnan julkisivu viittaa tietoisesti antiikkiin ja Roomaan. Korinttilaiset pylväät symboloivat rakennuksen asemaa vallan ja hallinnon toimitilana. Senaatintorin toisella laidalla olevaan Yliopiston päärakennukseen Engel piirsi sivistystä symboloivat joonialaiset pylväät. Linnan Pantheon-tyyppisen kupolin voidaan katsoa viittaavaan antiikin Roomaan ja sen senaattiin. 

Valtioneuvoston linnan kellot

Jaakko Ala-Könnin rakentama päätykolmion kello on näyttänyt aikaa vuodesta 1822. Samaa koneistoa käyttää sisäpihan tornikello, joka soittaa rakennuksen virkahenkilöille tasatunnit ja puolet tunnit. Kellokoneiston kammen kierto sähköistettiin 1980-luvulla, mutta muuten poikkeuksellisen hyvin säilynyt kellokoneisto toimii edelleen pääsääntöisesti alkuperäisin ratkaisuin ja osin.

Valtioneuvoston linnassa on edelleen käytössä mekaanisia kelloja. Nämä vedetään ns. kellojenvetokierroksella joka keskiviikko. Samalla kierroksella kelloseppä tarkistaa päätykolmion kellon ajan ja ajoittaa sähkömoottorin tekemän punnusten noston. Toimituksen on suorittanut sama helsinkiläinen kelloliike vuodesta 1919.

Sisätilat

Senaatintorin puoleisen sisäänkäynnin jälkeen avautuva linnan pääportaikko on Suomessa vertaansa vailla ja arkkitehti Engel oli siitä erityisen ylpeä. Mallina ylhäällä katossa olevaan kupoliin Engelillä oli Rooman Pantheon. Katossa ja seinissä on antiikkiin viittaavaa symboliikkaa, jota ajan sivistyneistö tunsi. Tilallisesti porrashuone on säilynyt jokseenkin alkuperäisessä muodossaan, mutta väreissä ja valaistuksessa on ollut jonkin verran aikalaisihanteiden tuottamaa vaihtelua. Porrashuone oli julkista, kansalaisille avointa tilaa 1990-luvulle saakka. Vuonna 1997 aulaan järjestettiin kulunvalvonta, tilat vahtimestarille sekä läpivalaisulaite.

Portaikon toisen kerroksen tasanteella on vuonna 1933 paikalleen asetettu ajan poliittista ilmapiiriä heijasteleva muistolaatta, jolla muistetaan 16.6.1904 tapahtunutta poliittista murhaa, kun senaatin virkamies Eugen Schauman ampui itsensä ja kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.

Linnan arvokkain tila Presidentin esittelysali on lähes alkuperäisessä asussaan. Salia on saneerattu kevyesti ja pöytä on vaihdettu uudempaan peruskorjauksen yhteydessä 1990-luvulla, koska vanha pöytä oli nykyihmisille liian matala. Tuolit ja lattiakyntteliköt ovat Engelin suunnittelemia. Kattoa kiertävät Suomen historiallisten maakuntien vaakunat. Kalusteet ja kello on teetetty Pietarissa. Pöydällä on Raamattu, jonka päällä ministerit vannovat halutessaan virkavalansa. Raamattu on peräisin 1600-luvulta ja on ensimmäisiä kokonaan suomenkielisiä Raamattuja.

Salia koristavat presidenttien muotokuvat. Autonomian aikana Presidentin esittelysali oli senaatin täysistuntosali eli keisarin valtaistuinsali. Puheenjohtajan tuolin takana oli keisarin valtaistuin, ja salia koristivat Venäjän keisarien eli Suomen suuriruhtinaiden muotokuvat. Salissa annettiin Suomen itsenäisyysjulistus 4.12.1917, jonka eduskunta hyväksyi kaksi päivää myöhemmin.

​​​​​​​Kuva: Aarne Pietinen/Museovirasto. Kivimäen hallituksen jäähyväisistunto lokakuussa 1936.

Pääministerin virkahuoneen kalustus on pysynyt pitkälti samana 200 vuoden ajan. Huone on restauroitu 1990-luvulla. Seinällä oleva taulu voi vaihtua pääministerin mieltymysten mukaan. Virkahuoneesta ovet avautuvat valtioneuvoston istuntosaliin, jossa pidetään valtioneuvoston yleisistunto torstaisin.

Valtioneuvoston istuntosalin nykyinen sisustus on 1990-luvulta. Istuntosalia hallitsee Robert Wilhelm Ekmanin (1808-1873) lähes huoneen korkuinen maalaus (1858) Porvoon valtiopäivien avajaisista. Salia laajennettiin ennen senaatin satavuotisjuhlallisuuksia vuonna 1916 ja istuntosalista tuli näyttävä ja arvokas tila. Koronapandemian aikana keväällä 2020 istuntosaliin lisättiin suuret näyttöruudut, jotta ministerien oli mahdollista osallistua istuntoon eri saleista tai etäyhteydellä.

 

Kirjallisuus

Bonsdorff, Mikko. Sinisalo, Jarkko. Winterhalter, Kati: Valtioneuvoston linna. Kortteliselvitys. Rakennushistoriaselvitys 2019. Arkkitehtitoimisto Okulus Oy. 2019.

Maasalo, Katri: Valtioneuvoston linnan 200 vuotta. SKS Kirjat. Helsinki. 2022.

Selovuori, Jorma (toim.): Valtioneuvoston linna. Valtioneuvoston kanslia. F.G. Lönnberg. 1998.