Apteekkien neuvonnassa pitäisi keskittyä enemmän asiakkaan tarpeisiin kuin tuotteisiin
Tuoreen selvityksen mukaan apteekkien farmaseuttisessa neuvonnassa olisi tärkeää kiinnittää huomiota lääkevalmistetta koskevan tiedon lisäksi asiakkaan tilanteeseen ja lääkehoidollisiin tarpeisiin. Lisäksi pitkäaikaisen lääkehoidon seurannan tehtävät tulisi määritellä selkeämmin eri ammattihenkilöille.
Selvityksen laati Itä-Suomen yliopisto ja sen tilasi sosiaali- ja terveysministeriö. Selvityksessä tunnistettiin kolme keskeistä tilannetta, joita tulisi arvioida erikseen neuvonnan näkökulmasta: itsehoito, reseptilääkehoidon aloitustilanne sekä pitkäaikaisen lääkehoidon tukeminen.
Asiakkaiden tilanne ja lääkehoito pitäisi huomioida kokonaisuutena
Neuvonnassa tulisi ottaa huomioon lääkehoidon kokonaisuus, asiakkaan sairaudet ja ikä sekä erityishuomiota vaativat asiakasryhmät. Erityishuomiota vaativiksi ryhmiksi tunnistettiin lääkehoitoa aloittavat, riskilääkkeitä käyttävät, monilääkityt ja asiakkaat, joilla on lääkehoidossa ongelmia.
Selvityksen mukaan apteekkien lakisääteistä tehtävää neuvonnassa pitäisi selkiyttää.
– Säädöksissä painotetaan nykyisin asiakaskeskeisyyden sijaan enemmän lääkkeeseen liittyvää neuvontaa, minkä vuoksi apteekkien tarjoama lääkeneuvonta on usein tuotekeskeistä. Parhaiten asiakasta tukisi kuitenkin lääkehoidon onnistumisessa kunkin asiakkaan tilanteeseen räätälöity neuvonta, sanoo selvitystyötä johtanut professori Katri Hämeen-Anttila Itä-Suomen yliopiston farmasian laitokselta.
Lääkehoidon neuvonnan pitäisi selvityksen mukaan sisältää reseptilääketoimituksen yhteydessä lääkehoidon seurantaa sekä lääkehoidon ongelmien tunnistamista ja ratkaisua.
Itsehoitolääkkeiden neuvonnassa tulisi tehdä asiakkaan hoidon kokonaisuuden huomioiva tarvearviointi, auttaa sopivan tuotteen valinnassa, opastaa käytössä ja ohjata tarvittaessa terveydenhuoltoon.
Lääkehoidon seurannan tehtävät tulisi määritellä eri ammattihenkilöille
Lääkehoitoon osallistuvien ammattiryhmien vastuut ja tehtävät lääkehoitoprosessissa pitäisi määritellä nykyistä selkeämmin kansallisella tasolla, jotta myös neuvonta olisi yhdenmukaista, tasalaatuista ja sujuvaa.
Epäselvyyttä on erityisesti lääkehoidon seurannassa, jonka avulla voitaisiin nykyistä paremmin seurata tavoitteiden toteutumista sekä tunnistaa ja ratkaista lääkehoidon ongelmia. Lääkehoidon seurantaa ei ole määritelty riittävästi sääntelyssä, joten eri terveydenhuollon ammattihenkilöt toteuttavat sitä vaihtelevasti työssään.
– Apteekki olisi luonteva paikka seurata lääkehoitojen toteutumista ja apteekin farmaseuttinen henkilöstö voisi viestiä mahdollisista havainnoista myös muille lääkehoitoon osallistuville, Hämeen-Anttila toteaa.
Tiiviimpää yhteistyötä apteekkien ja sosiaali- ja terveydenhuollon välille
Apteekkien ja sosiaali- ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä on tärkeää kehittää. Parempaa ja tiiviimpää yhteistyötä toivovat selvityksen mukaan sekä farmaseutit, lääkärit että hoitajat eli kaikki lääkehoitoon osallistuvat ammattihenkilöt.
Yhteistyö vaatisi nykyistä parempia viestintäkeinoja, joiden avulla voitaisiin dokumentoida lääkehoitoon liittyviä olennaisia havaintoja niin, että ne nähtäisiin myös muualla sosiaali- ja terveydenhuollossa.
– Yhteistyötä tulevat helpottamaan lääkehoidon tiedonhallinnan uudistukset, joiden myötä valtakunnallinen lääkityslista otetaan käyttöön. Reseptikeskuksen toiminnallisuuksien jatkokehittämisessä tavoitellaan sitä, että potilaan lääkehoitokokonaisuudesta on mahdollista tehdä merkintöjä ja välittää viestejä eri ammattilaisten kesken. Vaiheittaisessa kehittämisessä luodaan paremmat edellytykset eri organisaatioiden ja ammattiryhmien asiakaslähtöiseen yhteistyöhön. Mahdollisuuksien lunastaminen tarkoittaa kuitenkin työtapojen ja toimintamallien kehittämistä, toteaa asiantuntija Aleksi Westerholm sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Selvityksessä hyödynnettiin tutkimuskirjallisuutta sekä kyselyitä ja haastatteluita keskeisille kohderyhmille. STM hyödyntää selvitystä taustamateriaalia Lääkkeet ja apteekkitalous -hankkeessa, jonka tavoitteena on parantaa lääkehoitojen vaikuttavuutta, turvallisuutta ja laatua.
Lisätietoja
asiantuntija Aleksi Westerholm, sosiaali- ja terveysministeriö, p. 0295 163 763, aleksi.westerholm(at)gov.fi
professori Katri Hämeen-Anttila, Itä-Suomen yliopisto, p. 040 355 2425, katri.hameen-anttila(at)uef.fi