Lukuohje

Tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa on skenaariotyö vuoteen 2045. Skenaarioprosessin ensimmäinen työvaihe on strateginen toimintaympäristöanalyysi. Toimintaympäristöanalyysissä luodaan yhteistä näkemystä Suomen tulevaisuuteen vaikuttavista muutosvoimista. Tämä julkaisu sisältää Suomen tulevaisuuteen vaikuttavat muutostekijät.

Toimintaympäristöanalyysi aloitettiin syksyllä 2023 kansainvälisellä ja kansallisella aineistoanalyysillä, asiantuntijakyselyllä sekä tulosten poikkihallinnollisella käsittelyllä. Näiden pohjalta on tunnistettu 26 Suomen tulevaisuuteen vaikuttavaa geopoliittista, taloudellista, yhteiskunnallista, teknologista, ympäristöllistä sekä lainsäädännöllistä muutostekijää. Muutostekijät on jäsennelty niiden keskeisten näkökohtien, alueellisten ominaispiirteiden sekä vaikutusten kautta. Mikä on muutos, joka nähdään? Mitkä ovat muutoksen keskeisiä näkökohtia? Miten muutos näkyy kansainvälisesti, Euroopan unionissa ja Suomessa? Mitkä ovat muutoksen vaikutuksia, erityisesti Suomeen?

Suomen tulevaisuuteen vaikuttavista muutostekijöistä on tulevaisuusselonteon valmistelussa jo siirrytty epävarmuuden systemaattiseen ja strukturoituun käsittelyyn. Suomen tulevaisuuteen vaikuttavat epävarmuustekijät on tunnistettu ja analysoitu toimintaympäristöanalyysin, muutostekijöiden epävarmuus-vaikuttavuus-analyysin sekä ristivaikutusanalyysin pohjalta. Epävarmuustekijät ja niiden vaihtoehtoiset kehityskulut vuoteen 2045 julkaistaan osana tulevaisuusselontekoa. Keväällä 2025 eduskunnalle annettava tulevaisuusselonteko sisältää myös skenaariot vuodelle 2045 sekä analyysin skenaarioiden vaikutuksista Suomelle sekä ehdotuksia niihin varautumisesta. Tulevaisuusselonteon ensimmäisen osan valmistelu luo ennakoivaa toimintakulttuuria, sekä edellytyksiä tulevaisuuden muutoksiin varautuneelle ja valmistautuneelle hallinnolle.

Skenaariotyö ja siihen linkitettävä jatkuva ja strateginen toimintaympäristön seuranta ovat systemaattinen tapa tunnistaa toimintaympäristön muutoksia ja epäjatkuvuuksia. Toimintaympäristö kehittyy joka hetki. Tällaisen julkaisun jatkuvaluonteinen päivitystyö ei ole ajankäytöllisesti mahdollista. Monet sisällöt ovat jo jalostuneet, hioutuneet, terävöityneet ja syventyneet eteenpäin tämän analyysin julkaisuajankohtana. Strateginen toimintaympäristöanalyysi on kokonaisuudessaan syöte toimintaympäristön jatkuvaan seurantaan, joka jatkossa tehdään uudella digitaalisella alustalla.

Toimintaympäristöanalyysi on valmisteltu poikkihallinnollisena virkatyönä eduskunnan ponsien mukaisesti, ilman poliittista ohjausta. Toimintaympäristöanalyysi ei edusta hallituksen tai ministeriöiden virallista kantaa tai näkemyksiä, vaan se on virkamiesten asiantuntijapohdintoja. Kaikki ministeriöt ovat osallistuneet poikkihallinnolliseen kommentointiin.

Toimintaympäristöanalyysiä voi hyödyntää monissa organisaatioissa esimerkiksi laajana toimintaympäristön tilannekuvana. Toimintaympäristöanalyysi julkaistaan saavutettavana verkkojulkaisuna, jossa sisällön navigointi on vaivatonta ja se on helposti luettavissa niin kännykällä, tabletilla kuin pöytäkoneella. Skenaariotyön valmistuttua muutostekijöistä, epävarmuustekijöistä sekä skenaarioista ja niiden vaikutuksista tehdään kortit, joissa sisällöt esitetään tiiviissä muodossa esimerkiksi työpajatyöskentelyn tueksi.

Kyvykkyys ja ketteryys epävarmuuden käsittelyyn sekä tarve ennakoivammalle päätöksenteolle on viimeaikoina korostunut. Kriisinsietokyky muodostuu myös kyvystä analysoida vaihtoehtoisia kehityskulkuja, joissa uhat ja mahdollisuudet edellyttävät erilaisia toimenpiteitä varautumisen tueksi. Ennakointi on erityisesti ajattelutyötä ja sen ulkoistaminen on riskialtista. On tärkeää, että valtionhallinnossa on omistajuutta tulevaisuusajattelusta ja ajattelun kehittämisestä yhteiskunnalle merkittävistä muutoksista ja tiedon hyödyntämistä politiikkavalmistelussa ja päätöksenteon tukena. Tulevaisuusselonteon valmistelu vahvistaa ennakoivaa päätöksentekoa ja tulevaisuusvalmiutta ja luo pohjan ministeriöiden yhteiselle ja jatkuvalle ennakoinnille.

Tulevaisuusterveisin

Tulevaisuusselonteon pääsihteeri

Jaana Tapanainen-Thiess

1Tiivistelmä

Geopoliittiset muutostekijät

• Strateginen kilpailu moninapaistuvassa maailmassa
• EU tavoittelee vahvempaa geopoliittista toimijuutta
• Yhdysvaltojen kahtiajako syvenee
• Kiina tarjoaa vaihtoehtoista maailmanjärjestystä
• Venäjä säilyy merkittävänä kansainvälisenä toimijana, turvallisuustekijänä ja -haasteena
• Turvallisuus heikentyy ja turvallisuusympäristö säilyy epävakaana
• Arktisen alueen strateginen merkitys kasvaa

Taloudelliset muutostekijät

• Globaali talousjärjestelmä liikkeessä
• Suuret muutokset taloudessa
• Vihreä siirtymä – kohti ekologisesti kestävää taloutta
• Kilpailu luonnonvaroista ohjaa kohti kiertotaloutta
• Työn ja työelämän muutokset haastavat nykyisiä toimintatapoja

Yhteiskunnalliset muutostekijät

• Epätasainen demografinen kehitys jatkuu
• Muuttoliikkeiden merkitys kasvaa
• Kaupungistuminen jatkuu
• Eriarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden ristiriitainen kehitys
• Inhimillinen pääoma kasvaa, osaamistarpeet muuttuvat ja TKI-toiminnan merkitys korostuu
• Hyvinvoinnin, terveyden ja elintapojen haasteet muuttuvat
• Arvot, asenteet, maailmankatsomukset ja elämäntavat muuttuvat

Teknologiset muutostekijät

• Murrokselliset teknologiat muuttavat arkea, elinkeinotoimintaa ja yhteiskuntia
• Avaruustoiminnan merkitys kasvaa arjen palveluissa ja sotilaallisessa toiminnassa

Ympäristölliset muutostekijät

• Ilmaston kuumeneminen kiihtyy
• Luonnon monimuotoisuus köyhtyy
• Ympäristön tila heikkenee

Lainsäädännölliset muutostekijät

• Oikeusvaltion vakaus rapautuu
• Demokratiakehityksen heikentyminen

Nostoja Suomen tulevaisuuteen vaikuttavista muutostekijöistä

Nostoja geopoliittisista muutoksista ja niiden vaikutuksista Suomeen
1. Globaali vastakkainasettelu ja suurvaltojen väliset jännitteet ovat lisääntyneet ja ne kytkeytyvät turvallisuuteen, talouteen, teknologiaan, huoltovarmuuteen, teollisuuteen ja kauppaan. Muutoksen ytimessä on strateginen kilpailu, jossa entistä itsevarmempi Kiina haastaa nykyistä johtovaltiota, USA:ta ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää. Strateginen kilpailu korostaa kykyä integroida vallan eri instrumentteja omien intressien ajamiseksi: taloutta, teknologiaa ja turvallisuutta ei voida erottaa toisistaan. Lue lisää: Strateginen kilpailu moninapaistuvassa maailmassa.	EU:n menestys strategisessa kilpailussa on Suomelle keskeistä ja Suomen tulee osaltaan rakentaa unionille roolia kokonaisvaltaisena ja kyvykkäänä toimijana Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalla. Tarve kehittää niin EU:n ja Naton välistä yhteistyötä kuin eurooppalaista ulko-, turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä kasvaa edelleen. Suomen tarve suunnitelmallisempaan vaikuttamiseen EU:ssa ja Natossa niin ikään kasvaa. Kilpailu voi pakottaa maita ja niiden yrityksiä yhä useammin valintoihin Kiinan ja läntisten markkinoiden välillä. Suomi pitää kiinni ja viestii keskeisistä arvoistaan, kuten demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta, kansainvälisestä oikeudesta ja ihmisoikeuksista, rauhasta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Samaan aikaan kiristyvän strategisen kilpailun maailmassa etsitään vaihtoehtoja ja uusia kumppaneita – myös Suomi etsii uusia kumppanuuksia perinteisten viiteryhmien ohelle.
2. EU on muuttunut aiempaa geopoliittisemmaksi ja samalla selkeämmin strategiseen kilpailuun osallistuvaksi toimijaksi Euroopan turvallisuusympäristön perustavanlaatuisen muuttumisen ja suurvaltakilpailun kiristymisen johdosta. EU:n laajentuminen nähdään entistä selkeämmin keinona edistää vakautta, rauhaa, demokraattisia arvoja ja hyvinvointia Euroopassa ja vahvistaa EU:n geopoliittista asemaa. Venäjän hyökkäyssota on korostanut entisestään EU:n merkitystä arvoyhteisönä ja turvallisuusyhteisönä. Maailman suurimpien sisämarkkinoidensa kautta EU pystyy vaikuttamaan kansainvälisten normien ja standardien kehittymiseen. Lue lisää: EU tavoittelee vahvempaa geopoliittista toimijuutta.	Venäjän hyökkäyssota on antanut vauhtia EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyölle sekä Euroopan puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan vahvistamiselle. Unionilta odotetaan myös vahvempaa roolia kokonaisturvallisuuden ja kriisivarautumisen edistämisessä, muun muassa huomioiden erilaiset hybridiuhat sekä ilmasto- ja ympäristöturvallisuus. EU:n strategisen autonomian vahvistaminen tarjoaa suomalaisyrityksille uusia mahdollisuuksia. Tavoite vähentää kriittisiä riippuvuuksia saattaa kasvattaa kiinnostusta esimerkiksi suomalaista kaivos- ja energiateollisuutta kohtaan. EU:n yhtenäisyyden ja toimintakyvyn vahvistaminen sekä kansallisten intressien ajaminen unionissa edellyttää Suomelta jatkossakin aloitteellista, rakentavaa ja ennakoivaa toimintaa. EU:n laajentuminen vaikuttaisi merkittävästi EU-politiikkoihin ja -rahoitukseen ja loisi painetta tehostaa unionin toiminta- ja päätöksentekokykyä.
3. Yhdysvallat pyrkii tiivistämään entisestään länsimaiden ryhmää suhteessa muuhun maailmaan. Geopoliittinen kilpailu kirittää taloutta. Talouskasvuun liittyy myös riskejä, jotka voivat kertautua globaalisti. Yhdysvaltojen muutosta leimaa länsimaisessa vertailussa poikkeuksellinen ja syvenevä kahtiajako. Polarisaatio on läsnä kaikessa Yhdysvaltojen politiikassa. Tuloerot ja varallisuuserot Yhdysvalloissa ovat kasvaneet pitkään ja keskiluokan heikkenevä asema huolestuttaa. Lue lisää: Yhdysvaltojen kahtiajako syvenee.	Strateginen kilpailu määrittää Yhdysvaltojen suhdetta myös Eurooppaan ja Suomeen. Yhdysvallat pyrkii vahvistamaan asemaansa strategisessa kilpailussa sekä lisäämään yhteistyötä liittolaisten ja kumppaneiden kanssa esimerkiksi turvallisuudessa ja puolustuksessa sekä teollisessa ja teknologissa yhteistyössä. Tämä avaa Suomelle mahdollisuuksia mutta tuo myös vaatimuksia. Kahdenvälisten sopimusten ennakoidaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Oppeja Yhdysvaltojen investoinneista osaajiin ja globaaleihin ratkaisuihin voidaan hyödyntää Euroopassa ja Suomessa. Yhdysvaltain ohella sisäinen poliittinen polarisaatio on ollut nousussa myös Euroopassa. Käynnissä voi olla poliittinen murros, joka ilmenee vastakkainasettelujen kasvuna myös Suomessa.
4. Kiinan pyrkimykset muokata vallitsevaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä näkyvät kasvavana järjestelmien välisenä vastakkainasetteluna. Kiinan vaikutusvalta ja pyrkimykset ovat heijastuneet myös kansainvälisiin instituutioihin. Kiinan omat globaalit intressit, Taiwanin yhdistämispyrkimys, mittavat investoinnit ulkomailla ja sisäisen turvallisuuden vahvistaminen ja vakaus Kiinaa ympäröivässä maailmassa ovat tapoja, joilla Kiinan johto pyrkii muuttamaan maailmaa ja vakiinnuttamaan Kiinan aseman yhtenä maailman johtovaltioista. Kiinan tarjoama maailmanjärjestys keskittyy suojelemaan puolueen valta-asemaa ja haastaa esimerkiksi demokratian peruspilareita. Kiinan kehitys-, turvallisuus- ja sivilisaatioaloitteet tarjoavat rakennelman, jonka keskiössä on vahva valtio ja keskitetty hallinto. Olennaista Kiinan pyrkimyksille on, missä määrin Kiina kykenee ratkomaan taloutensa rakenteellisia ongelmia ja ylläpitämään talouskasvua. Lue lisää: Kiina tarjoaa vaihtoehtoista maailmanjärjestystä.	Kiinan geopoliittinen voittokulku tarkoittaisi Euroopalle ja Suomelle kutistuvaa vaikutusvaltaa. Blokkiutuvassa maailmassa yrityksille voi tulla enenevässä määrin valintatilanteita lännen ja Kiinan markkinoiden välillä. Vuoropuhelu Kiinan kanssa on tarpeen kaikissa tilanteissa niin kansallisesti kuin EU:n tasolla. Suomen Kiina-osaamisen kasvattaminen korostuu. Kiinalta voidaan odottaa tulevaisuudessakin erilaisia kansainväliseen järjestelmään kytkeytyviä aloitteita, joihin on varauduttava. Suomi hyötyy Kiinan talouden kehityksestä, jos Kiinan talous kukoistaa ja se pysyy suhteellisen avoimena. Vastakkaisessa tilanteessa kyky vähentää haitallisia kaupallisia riippuvuuksia on kohtalonkysymys. Riskeihin tulee varautua. Kiinan hidastuva talouskasvu tarkoittaa Suomelle yhtäältä heikompaa kysyntää suomalaisille yrityksille ja siten vähäisempää merkitystä Suomen talouden kehitykselle.
5. Venäjän suurvaltapyrkimykset ja sen aloittama hyökkäyssota Ukrainassa vaikuttavat laaja-alaisesti ja pitkäaikaisesti turvallisuus- ja toimintaympäristöön. Venäjä kehittää ja käyttää laajaa keinovalikoimaa etujensa ajamiseen. Venäjän suhde Kiinaan ja Iraniin syvenee edelleen, ja myös suhteet Intiaan tiivistyvät. Samalla Venäjä hakee entistä vaikutusvaltaisempaa roolia Afrikassa, Lähi-Idässä ja Latinalaisessa Amerikassa. Venäjän suhteellisen valta-aseman kehittyminen riippuu hyökkäyssodan jatkosta ja lopputuloksesta. Venäjä pyrkii heikentämään EU:n yhtenäisyyttä ja EU:n ja Yhdysvaltojen välistä suhdetta. Venäjä kohdistaa hybriditoimiaan yksittäisiin maihin ja länsi-instituutioihin. Lue lisää: Venäjä säilyy merkittävänä kansainvälisenä toimijana, turvallisuustekijänä ja -haasteena.	Venäjä on uhka Suomen ja Euroopan turvallisuudelle ja lisää kansainvälistä epävakautta. Venäjän toimien ja kasvaneen uhan seurauksena Suomi liittyi Natoon, mikä muuttaa Suomen turvallisuuspoliittista perusratkaisua merkittävästi. Suomen ja Venäjän välisen rajan turvallisuustilanne on muuttunut vaikeammin ennakoitavaksi. Venäjä voi välineellistää maahanmuuttoa osana vaikuttamistoimiaan. Mahdollisesti laajentuvat kutsunnat Venäjällä voivat aiheuttaa painetta myös Suomen vastaisella rajalla. Taloussuhteet ovat romahtaneet lännen ja Venäjän välillä. Venäjän osuus Suomen ulkomaankaupasta ei palaa ennalleen näköpiirissä olevana aikana ja ilman Venäjän politiikassa tapahtuvia perustavanlaatuisia muutoksia. Suomessa logistiikkareitit ovat muuttuneet, vienti Venäjälle on romahtanut ja turistien tuomat eurot kadonneet. Erityisesti Itä-Suomeen on vaikea houkutella yrityksiä, investointeja ja asukkaita. Haitallisten ympäristövaikutusten lisääntyminen esim. rajanläheisistä teollisuuslaitoksista ja Itämeren kuljetusreiteiltä on mahdollista.
6. Turvallisuutta heikentää Venäjän aggressiivinen ja kansainvälistä oikeutta rikkova toiminta. Euroopassa on käynnissä laajamittainen sota ja sodan laajentumisen riski säilyy. Hyökkäyssota myös osaltaan haastaa kansainvälistä demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä. Laajat ja pitkäkestoiset sodat ja konfliktit aiheuttavat pakolaisuutta ja ruokkivat ääriaineksia ja terrorismia. Sodankuvan muutos jatkuu erityisesti teknologiakehityksen vauhdittamana, mutta tavanomaisen sodankäyntikyvyn merkitys säilyy. Laaja-alainen vaikuttaminen eri muodoissaan lisääntyy ja mis- ja disinformaatio haastaa yhteiskuntia. Lue lisää: Turvallisuus heikentyy ja turvallisuusympäristö säilyy epävakaana.	Sota Euroopassa vaatii vahvaa puolustuskykyä ja lännen ja muiden samanmielisten yhteistyötä. Suomen turvallisuuden keskiössä on vahvan kansallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen osana Naton pelotetta ja puolustusta ja kansainvälisessä puolustusyhteistyössä. Kansallisen turvallisuuden kehittäminen edellyttää uudenlaista ajattelua ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Yhteiskunnan kriisinkestotokyky, painottuu kriittisenä tekijänä. Suomalaista yhteiskuntaa pidetään hyvin varautuneena erilaisiin uhkiin,mutta hyökkäyssota, laaja-alainen vaikuttaminen ja erilaiset, monimuotoistuvat ja päällekkäiset kriisit korostavat kokonaisturvallisuuden toimintamallin, kokonaismaanpuolustuksen ja kriisijohtamisen sekä kansainvälisen yhteistyön jatkuvaa ja ennakoivaa kehittämistä.
7. Sotilaallinen aktiivisuus kasvaa arktisella alueella. Kiinnostus arktiseen alueeseen ja siellä avautuviin taloudellisiin mahdollisuuksiin kasvaa, myös monien ei-arktisten valtioiden, ml. Kiina, osalta. Hybridivaikuttaminen sekä kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat iskut ovat kasvava riski arktisella alueella. Arktinen alue lämpenee nopeammin kuin maapallo keskimäärin ja ilmaston lämpeneminen uhkaa alueen herkkää luontoa. Lue lisää: Arktisen alueen strateginen merkitys kasvaa.	Kiristyvä turvallisuustilanne heijastuu arktiselle alueelle aiempaa voimakkaammin; sotilaallisen toiminnan lisääntyminen kasvattaa onnettomuuksien, väärinymmärrysten ja selkkausten riskiä. Arktisen alueen kehitys on keskeinen Suomen varautumisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Jos rahtiliikenne Itämerellä keskeytyisi esimerkiksi sodan vuoksi, olisivat Pohjois-Norjan satamat Suomelle kriittisen tärkeitä. Arktinen alue tarjoaa EU:lle tietoa, resursseja ja energiaa. Arktiset alkuperäiskansat, Suomessa saamelaiset, kokevat ensimmäisenä ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset kulttuuriin, perinteisiin elinkeinoihin, terveyteen ja hyvinvointiin.

Nostoja taloudellisista muutoksista ja niiden vaikutuksista Suomeen
8. Geopoliittiset ja -taloudelliset muutokset kytkevät politiikan ja talouden entistä tiiviimmin yhteen. USA:n ja Kiinan välinen kilpailu on kärjistynyt ja johtanut erilaisiin protektionistisiin toimiin, jotka heijastuvat myös muihin maihin. Suurvaltojen politiikka on kasvavasti geopoliittisten tavoitteiden ja geotaloudellisten keinojen sävyttämää, ja valtioiden rooli taloudessa on kasvanut globaalin kilpailun takia. Taloudellisia keinoja, kuten valtiontukia käytetään strategisten tavoitteiden saavuttamiseen. Maailmantalouden stressitekijät ja riskit lisääntyvät. Julkisen velan määrä on globaalisti historiansa korkeimmalla tasolla. Siirrymme kohti pirstaleisempaa, vapaita markkinoita eri tavoin rajoittavaa ja etenkin isojen maiden strategisia valintoja heijastelevaa globalisaatiota. Lue lisää: Globaali talousjärjestelmä liikkeessä.	Protektionismi ja pyrkimys strategisten toimialojen vahvistamiseen aiheuttavat jännitteitä myös muutoin samanmielisten maiden välillä. Suomen tarve vaikuttaa maailmankaupan sääntöihin sekä edistää suomalaisyritysten pääsyä uusille markkinoille on entistä suurempi. Uudessa geotaloudessa keskeiset resurssit ja infrastruktuuri voidaan välineellistää geopoliittisiin tarkoituksiin. Tässä tilanteessa riskejä pyritään poistamaan tai kontrolloimaan mm. turvaamalla arvo- ja toimitusketjuja. Prioriteetteina ovat omavaraisuuden ja resilienssin lisääminen, sekä valtioiden roolin kasvattaminen. Paine monipuolistaa sekä raaka-aineiden että kauppakumppaneiden valikoimaa kasvaa myös Suomessa. EU:n ja Kiinan väliset kauppa- ja taloussuhteet ovat entistä haastavampia. Tulevinakin vuosina Suomen ulkomaankauppa joutuu sopeutumaan useisiin samanaikaisiin kriiseihin. Globaalien rahoitusmarkkinoiden epävakaus kasvaa, mikä voi johtaa ajoittaisiin vakaviin häiriöihin, rahoituksen hinnan nousuun ja pahimmillaan laajaan velkakriisiin.
9. Teknologian kehitys, ilmastonmuutos ja luontokato sekä väestörakenteen muutos ovat muuttamassa talouden rakenteita monella tavalla. Ne vaikuttavat taloudessa kysyntään ja tarjontaan sekä markkinoiden toimintaan ja eri toimijoiden rooliin. Haasteisiin vastaaminen luo paineita julkisen vallan roolin ja tehtävien kasvulle sekä edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. Muutokset luovat myös itsessään haasteita valtioiden verotuskyvylle ja verojärjestelmille. Lue lisää: Suuret muutokset taloudessa.	Taloudessa on suuria sopeutumistarpeita tulevina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon odotetaan hidastavan tuottavuuden ja talouden kasvua, mutta niiden torjuntaan liittyvän teknologisen murroksen puolestaan odotetaan nopeuttavan sitä. Samoin tekoälyn ja teknologian kehityksen odotetaan nopeuttavan kasvua. Julkiseen valtaan kohdistuu odotuksia muutoksien ohjaamiseen ja sääntelyyn, sekä niiden edistämiseen. Paineet julkisen vallan kasvavaan rooliin yhdessä korkeiden velkatasojen ja alijäämien kanssa luovat painetta verotuksen kiristymiselle julkisten talouksien pitkän aikavälin kestävyyden turvaamiseksi. Julkisen vallan roolin kasvu talouden toiminnassa uhkaa heikentää talouden dynamiikkaa. Yksityisen sektorin rahoitusosuuden kasvattaminen vähentäisi julkisen talouden paineita. Innovatiivisilla rahoitusmarkkinoilla on tässä keskeinen rooli.
10. Vihreä siirtymä on keskeinen ajuri elinkeinojen uudistumisessa kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen, vaan nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin. Siirtymä edellyttää suuria tuotannon ja tuotantojärjestelmien muutoksia energia- ja päästöintensiivisessä teollisuudessa, liikenteessä ja ruoantuotannossa sekä energian kulutuksen ohjaamista. Kestävän kasvun edistäminen vaatii siirtymää puhtaaseen energiaan ja tuotantoon sekä resurssitehokkuutta ja kulutustottumuksien muuttamista. Kilpailu vihreän siirtymän investoinneista on kiihtynyt erityisesti Kiinan, USA:n ja Euroopan välillä. Lue lisää: Vihreä siirtymä – kohti ekologisesti kestävää taloutta.	Vihreällä siirtymällä on merkittäviä kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Puhtaan siirtymän investointien toteutuminen vaatii pääomien lisäksi myös merkittävät määrät työvoimaa ja panostamista koulutukseen ja T&K-toimintaan. EU tarjoaa rahoitusta vihreän siirtymän hankkeille usean kanavan kautta. Suomen edun mukaisesti olisi kyettävä käyttämään niitä mahdollisimman tehokkaasti. Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen tarkoittaisi huomattavia lisäinvestointeja vuosina 2020–2050. Energiaintensiivisen teollisuuden prosessien uudistaminen on erityisen kriittistä. Yrityksille tulee tarjota vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö, jotta nämä investoinnit sijoittuisivat Suomeen. Kansainvälisten strategisten sijoittajien houkutteleminen on silti haastavaa. Vihreä siirtymä onnistuu vain, kun ilmaston rinnalla huomioidaan myös muut ympäristö- ja luontovaikutukset, taloudellinen kestävyys sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Kilpailevat maankäytön muodot ja maankäytön konfliktit voivat muodostua merkittäväksi vihreän siirtymän haasteeksi myös Suomessa.
11. Luonnonvarojen niukkuus koventaa kilpailua ja raaka-aineiden hinnat nousevat. Luonnonvarojen merkitys globaalissa turvallisuuspolitiikassa on keskeinen. Käytettävistä luonnonvaroista vain hieman yli 7 prosenttia on kierrätettyjä ja suunta on ollut viime vuosina laskeva. Luonnonvarojen ylikulutus on keskeinen ajuri niin ilmastonmuutokselle kuin luontokadolle. Luonnonvarojen ylikulutukseen nojaavasta lineaaritaloudesta on välttämätöntä siirtyä kohti kiertotaloutta, jossa tuotteet ja materiaalit pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään ja niiden arvoa hyödynnetään tehokkaasti. Lue lisää: Kilpailu luonnonvaroista ohjaa kohti kiertotaloutta.	Siirtymä kiertotalouteen on merkittävä mahdollisuus Suomelle. Kiertotalous tarjoaa keinon vahvistaa Suomen vientivetoista taloutta ja työllisyyttä. Suomalaiset ovat maailman eniten kuluttavien joukossa, myös kotimaisella raaka-aineiden kulutuksella mitattuna. Suomella on ollut kiertotaloustyössä kuitenkin strategista edelläkävijyyttä. Luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen liittyvät materiaali- ja energiatehokkaat teknologiaratkaisut ovat suomalaisen vientiteollisuuden vahvuuksia. Siirtyminen kohti kiertotaloutta asettaa muutospaineita niin lainsäädännön, muiden ohjauskeinojen, toimintatapojen kuin taloudellisen ohjauksen kehittämisen suhteen. Tarvitaan uudenlaista yritysten ja sidosryhmien yhteistyötä, ja tähän liittyvän lainsäädännön ja rahoitusinstrumenttien uudistamista.
12. Työn ja työelämän muutokset haastavat nykyisiä toimintatapoja. Tuottavuuden kasvu ja digivihreä kaksoissiirtymä edellyttävät osaavaa ja hyvinvoivaa työvoimaa sekä toimintatapojen jatkuvaa uudistamista työorganisaatioissa. Uudet teknologiat lisäävät tietotyön intensiteettiä ja muuttavat monien työtehtävien suorittamista. Tulevaisuudessa etätyötä tehdään enenevässä määrin myös maiden rajojen yli. Lue lisää: Työn ja työelämän muutokset haastavat nykyisiä toimintatapoja.	Digivihreä siirtymä muokkaa ammattirakennetta niin määrällisesti, laadullisesti kuin osaamistarpeiden osalta. Työn murros haastaa työelämän sääntelyä ja työelämää tukevia palveluja – ja edellyttää niitä onnistuneessa kaksoissiirtymässä. Resilienssin vahvistaminen edellyttää myös panostusta inhimilliseen pääomaan. Työolojen, työturvallisuuden ja työterveyden parantamisen merkitys kasvaa työn murroksen mukana. Työn ja työelämän murros luo muutospainetta työmarkkinasuhteisiin. Suomen haasteena on työvoiman saatavuus kun globaali kilpailu osaavasta työvoimasta kovenee.

Nostoja yhteiskunnallisista muutoksista ja niiden vaikutuksista Suomeen
13. Globaali väestönkasvu on hidastunut ja pitkään jatkunut toimintakyvyn ja elinajanodotteen myönteinen kehitys on kohdannut takaiskuja. Väestöllinen huoltosuhde nousee jyrkästi tulevina vuosikymmeninä vauraissa maissa. Kotitalouksien koko pienenee lähes koko maailmassa. EU-maissa yhden hengen kotitalouksien määrä on voimakkaassa kasvussa. Lue lisää: Epätasainen demografinen kehitys jatkuu.	Suomessa on Japanin ja Italian jälkeen maailman vanhin väestö. Väestönkasvumme on Pohjoismaiden hitain. Syntyvyyden lasku vaikuttaa taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti. Ikääntyvässä väestössä jokaisen vauvan, lapsen ja nuoren terveyden ja henkisten voimavarojen tukeminen on aikaisempaakin tärkeämpää. Perhepolitiikan keinojen rinnalla on pohdittava muita keinoja, joilla nuorten aikuisten lastensaantia ja lapsitoiveiden toteutumista tuetaan. Yli 50-vuotiaan väestön työkykyyn ja työssä pysymiseen on kiinnitettävä huomiota entistä enemmän.
14. Muuttoliikkeet ovat lisääntyneet globaalisti. Globaalien muuttoliikkeiden taustalla on useita toisiinsa nivoutuvia tekijöitä, joista keskeisiä ovat taloudelliset ja sosiaaliset syyt, konfliktit ja muuttuvat ilmasto-olosuhteet. Noin kolmannes maailman maahanmuuttajista, eli 87 miljoonaa, asuu Euroopassa. Eurooppaan kohdistuva maahanmuutto ja kansainvälistä suojelua hakevien määrä on ollut viime vuosikymmeninä kasvussa ja maahanmuutto tulee jatkumaan keskeisenä EU:ta haastavana kysymyksenä. Lue lisää: Muuttoliikkeiden merkitys kasvaa.	Jo nyt Suomen väestönlisäys tapahtuu yksinomaan maahanmuuton kautta. Väestön ikääntymisen ja työvoimapulan vuoksi Suomeen tarvitaan sekä asiantuntijoita että ammattiosaajia ulkomailta. Kotoutumisen edistämiseksi olisi huomioitava entistä tehokkaampi alkuvaiheen kielenopetus, osaamisen tunnistaminen, ja ohjautuminen työllistymistä edistäviin palveluihin. Naisten koulutusta ja työllistymistä on edistettävä edelleen määrätietoisesti. Toimivassa maahanmuuttopolitiikassa avainasemassa ovat myös väärinkäytösten ehkäisy sekä tehokkaat ja toimivat palautukset.
15. Kaupunkiväestön osuus kasvaa luonnollisen väestönkasvun, muuttoliikkeen ja kaupunkialueiden laajenemisen seurauksena. EU:n väestöstä 75 prosenttia asui kaupunkialueilla vuonna 2022. Maailman bruttokansantuotteesta yli 80 prosenttia tuotetaan kaupungeissa. Globalisaatio ja kaupungistuminen ovat tuoneet kaupungit keskeisiksi toimijoiksi valtion rinnalle. Kaupunkidiplomatialla kaupungit vaikuttavat yhteiskuntaan ja globaaleihinkin haasteisiin kokoaan laajemmin. Vaikka koko Euroopan väestön kaupungistumisasteen odotetaan nousevan, yli puolessa Euroopan kaupungeista väestön ennakoidaan vähenevän tulevaisuudessa. Lue lisää: Kaupungistuminen jatkuu.	Suomessa kaupungistumisasteen odotetaan nousevan 79 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Väestön keskittymisen lisäksi myös työpaikkojen kaupungistuminen jatkuu tulevina vuosikymmeninä. Kaupunkiseutujen kasvu ja yhteyksien parantaminen lisää tulevaisuudessa edelleen seutujen välistä vuorovaikutusta Suomessa. Raideliikenteen voidaan olettaa lisääntyvän etenkin kasvavien kaupunkien välillä, mutta myös niiden sisällä. Rakennusten ja infrastruktuurin vajaakäyttö yleistyy väestöään menettävillä alueilla. Täydennysrakentaminen jatkuu erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla. Väestön ikääntyminen ja yksin asuvien määrän kasvu lisää keskustamaisen kerrostaloasumisen suosiota ja lähipalvelujen kysyntää. Paine julkisten palveluiden palvelurakenteen uudistamiseen pysyy. Kaupunkien sisäinen segregaatio on voimistunut kaikkialla Euroopassa viimeisen vuosikymmenen aikana, ja tutkimusten mukaan asuinalueiden sosioekonomiset erot ovat vahvistuneet myös Suomen kaupungeissa.
16. Kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä on kasvanut ja äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä kääntyi vuonna 2020 kasvuun. Lähes kaikkeen huono-osaisuuteen liittyy ylisukupolvisuutta niin Suomessa kuin globaalisti tarkastellen. Taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut maailmanlaajuisesti ensimmäistä kertaa sitten vuosien 2007–2009 finanssikriisin. COVID-19-pandemia on syventänyt yhteiskunnallisia eriarvoisuuksia sekä Euroopassa että globaalisti ja sen vaikutukset näkyvät selvästi mm. lisääntyneinä mielenterveysongelmina, erityisesti lapsilla ja nuorilla. Pandemia lisäsi sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja kasvatti digitaalista kuilua maiden sisällä ja välillä, sekä sukupolvien välillä. Digitaalinen eriarvoistuminen on uusi, merkittävä polarisaatiota aiheuttava ongelma. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat ihmiset ja yhteisöt ovat alttiimpia kärsimään ilmastonmuutoksen seurauksista. Lue lisää: Eriarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden ristiriitainen kehitys.	Eriarvoisuuden lisääntyminen kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia: se lisää sosiaalista epävakautta, kasvattaa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan tarvetta, kasvattaa terveyseroja ja lisää rikollisuutta. Huono-osaisuuden ja eriarvoisuuden kasvu vähentää yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Se on yhteydessä mm. vähäisempään ihmisten väliseen luottamukseen, vähäisempään luottamukseen julkisiin instituutioihin sekä heikompaan turvallisuuden tunteeseen. Yhteiskunnan polarisaatio näkyy myös poliittisen keskustelun kiristymisenä. Eriarvoistuminen ja keskustelukulttuurin kärjistyminen voi lisätä sisäistä polarisaatiokehitystä. Vaarana on yhteiskunnan jakautuminen voittajiin ja häviäjiin, mikä saattaa pitkällä aikavälillä johtaa demokratian kriisiin ja luottamusyhteiskunnan murenemiseen. Erityisen heikossa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa ovat ne väestöryhmät, joihin kohdistuu samanaikaista syrjintää monesta syystä. Vaikka yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat kehittyneet monin tavoin myönteisestikin, on mm. ikään, etniseen ja sosiaaliseen taustaan sekä eri sukupuoliin perustuva eriarvoisuus ja syrjintä myös Euroopassa ja Suomessa yleistä.
17. Maailmanlaajuisesti koulutustaso nousee. Tuoreimmat mittaukset kertovat oppimistulosten heikentymisestä laajasti OECD -maissa. Suomessa trendi on ollut laskeva pidempään. Vihreä ja digitaalinen siirtymä sekä monien mahdollistavien teknologioiden nopea kehitys vaativat uudenlaista osaamista kaikilla yhteiskunnan ja talouden sektoreilla sekä teknologioiden nopeaa omaksumista ja käyttöönottoa. Maiden välinen kilpailu osaajista kasvaa. Kiristyvä geopolitiikka sekä teknologioiden merkityksen kasvu valtioiden ja alueiden strategisten tavoitteiden saavuttamisessa muodostavat entistä monimutkaisemman kansainvälisen toimintaympäristön TKI-toiminnalle. Samaan aikaan kiireellisten ja ratkaisua vaativien kompleksien yhteiskunnallisten haasteiden ratkaiseminen edellyttää suurempia TKI-investointeja ja uusia toimintatapoja kestävyyssiirtymien nopeuttamiseksi. Lue lisää: Inhimillinen pääoma kasvaa, osaamistarpeet muuttuvat ja TKI-toiminnan merkitys korostuu.	Maailmanlaajuisen osaamistason kasvun kautta osaamista voi olla aiempaa helpommin ja laajemmin saatavilla eri puolilla maailmaa. Osaamisen kysyntä ja kilpailu korostavat tarvetta kehittää koulutusjärjestelmiä ja innovaatiokapasiteettia. Suomi on jäänyt koulutustasossa jälkeen muista OECD-maista. Julkisen sektorin säästöpaineet, väestörakenteen muutokset ja maahanmuuton lisääminen ovat keskeisiä haasteita Suomen koulutus- ja osaamistason nostamiselle. TKI-toiminnan rooli uuden tiedon ja osaamisen lähteenä, kasvun moottorina ja kilpailukyvyn varmistajana korostuu. TKI-toiminta vahvistaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Kiristyvä kansainvälinen kilpailu merkitsee, että kriittisiin osaamisiin ja esimerkiksi uusiin ja nouseviin teknologioihin liittyvät strategiset näkökulmat korostuvat. Suomen turvallisuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta osaaminen on ymmärrettävä strategisena resurssina ja huolehdittava osaamisen huoltovarmuudesta.
18. Hyvinvoinnin eriarvoisuus on globaalisti suurta. Planetaaristen rajojen ylitykset aiheuttavat uusia ja kasvavia riskejä ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle. Ihmisten, eläinten ja elintarvikkeiden laaja liikkuminen rajojen yli haastaa mikrobilääkeresistenssin torjunnan kaikkialla. Globaali epävakaus vaikuttaa hyvinvointiin ja mielenterveyteen yhä enenevässä määrin ja digitalisoituva ympäristö lisää mielenterveysongelmia sekä yksinäisyyttä. Liikkumattomuus ja lihavuus liittyy useisiin terveysongelmiin. Väestön työ- ja toimintakyvyn heikkeneminen uhkaa taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Lue lisää: Hyvinvoinnin, terveyden ja elintapojen haasteet muuttuvat.	Suomessa on merkittäviä sosioekonomisia eroja niin väestön terveydessä ja hyvinvoinnissa kuin palveluiden käytössä, saatavuudessa ja saatujen palveluiden koetussa laadussa. Suomen haastaa erityisesti työvoiman riittävyys keskiraskaisiin töihin ja tietyille fyysistä kuntoa vaativille aloille. Heikentyvä kunto vaikuttaa monien suurten alojen työntekijöihin ja työkykyyn. Ilmastonmuutoksen suurimmiksi terveyshaitoiksi on arvioitu lisääntyneet helteet, liukastumistapaturmat, vesivälitteiset epidemiat, zoonoottiset infektiot sekä rakennusten kosteusvaurioihin liittyvät haitat. Yksinäisyyden on todettu lisäävän yksilön syrjäytymisriskiä, joka puolestaan on yhteydessä muun muassa suurempaan kuolleisuuteen.
19. Uskonnollisuuden, maailmankatsomusten ja identiteettien kirjo moninaistuu. Parhaillaan ja tulevaisuudessa on nähtävissä arvojen ja asenteiden polarisoitumista, kuten maallistumista ja liberalisoitumista ja samanaikaista nationalismin, populismin, arvokonservatiivisuuden ja autoritarismin kasvua. Uskontojen tulevaisuus kehittyy maailmanlaajuisesti useaan suuntaan. Väestö kasvaa maailmassa erityisesti maissa, joissa uskonnon merkitys on suuri. EU-maiden väestön arvot kehittyvät moniin suuntiin. Lue lisää: Arvot, asenteet, maailmankatsomukset ja elämäntavat muuttuvat.	Arvojen, asenteiden ja elämäntapojen moninainen erilaistuminen haastaa yhteiskuntaa. Monimuotoistuminen vaikuttaa moniin elämänalueisiin, kuten koulutukseen, työelämään, terveydenhuoltoon sekä lainsäädäntöön ja vaatii yhteiskuntia, organisaatioita ja yksilöitä uudelleenarvioimaan ja mukauttamaan käytäntöjään ja asenteitaan. Riittävä sosiokulttuurinen integraatio ja toisaalta moninaisuuden suvaitseminen ovat kriittisiä yhteiskunnan koheesion kannalta. Sivistys tarjoaa työkaluja yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden tasapainon löytämiseen. Suomen vahvuutena on edelleen vahva sosiaalinen pääoma ja luottamus, joka on yhteiskunnan koossapitävä liima.

Nostoja teknologista muutoksista ja niiden vaikutuksista Suomeen
20. Teknologisen murroksen vauhti nopeutuu. Murrokselliset teknologiat muuttavat arkea, elinkeinotoimintaa ja yhteiskuntia. Teknologia kietoutuu yhä tiiviimmin geopolitiikkaan, talouteen ja turvallisuuteen, ja vaikuttaa myös merkittävästi informaatioympäristöömme. Teknologista murrosta vie eteenpäin tarve löytää uusia kasvun, tuottavuuden ja hyvinvoinnin tekijöitä. Lisäksi teknologia tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ratkaista globaaleja ympäristön, terveyden ja ruoantuotannon haasteita. Murroksellisiin teknologioihin liittyvät riskit ja eettiset kysymykset vaativat huomiota. Teknologian kehittämistä ja käyttöä ohjaavat arvot ja normit ovat hyvin erilaisia demokraattisissa ja autoritaarisissa valtioissa. Nopean teknologiakehityksen myötä on oletettavaa, että tulevaisuudessa ihminen ja eri teknologiat sulautuvat yhä tiiviimmin yhteen ja eri teknologioista tulee entistä kiinteämpi osa jokapäiväistä elämää. Kyberturvallisuuden merkitys korostuu. Yhdistämällä useampia kehittyneitä teknologioita eli kombinatoriaalisilla innovaatioilla voidaan tuottaa aidosti murroksellisia ratkaisuja. Uudet teknologiat, kuten tekoäly, lohkoketjut, kvanttiteknologia ja robotiikka voivat entistä paremmin auttaa kestävyysmurroksen läpiviennissä. Globaaleista teknologiayrityksistä on tullut merkittäviä vallankäyttäjiä. Lue lisää: Murrokselliset teknologiat muuttavat arkea, elinkeinotoimintaa ja yhteiskuntia.	Teknologinen muutos vaikuttaa kaikkiin toimijoihin yksilöistä organisaatioihin ja yhteiskuntiin. Uusien teknologioiden ja sovellusten hyödyntämisellä luodaan kasvua, tehostetaan toimintaa, parannetaan tuottavuutta ja lisätään hyvinvointia. Digitalisaatiosta ja datataloudesta tavoitellaan uutta liiketoimintaa. Teknologian avulla pyritään tehostamaan myös julkisten palveluiden tuottamista. Tekoäly on jo huomaamattamme integroitunut arkeemme, ja nopeasti kehittyvänä yleiskäyttöisenä teknologiana se muuttaa yhä radikaalimmin jokapäiväistä elämää, yritystoimintaa ja koko yhteiskuntaa. Nykyisin mahdottomat laskutoimitukset ja ongelmanratkaisu tulevat kvanttilaskennan myötä mahdollisiksi, mikä mullistaa useita teollisuuden aloja ja parantaa optimointia ja simulointia digitaalisten kaksosten avulla. Nopea teknologiamurros aiheuttaa vaikeasti ennakoitavia riskejä ja asettaa meidät uudenlaisten eettisten kysymysten eteen. Suurten tietoaineistojen analysointi ja sitä tukeva teknologia kehittyvät, mutta merkittävän tiedon tuottaminen ja jalostaminen on entistä haastavampaa. Todellisen ja virtuaalisen sekä faktan ja fiktion väliset rajat hämärtyvät. Identiteettien ja yhteisöjen rakentuminen tapahtuu fyysisen lisäksi digitaalisessa ja virtuaalisessa ulottuvuudessa. Informaatioympäristön murros altistaa kaikki toimijat misinformaatiolle, disinformaatiolle ja informaatiovaikuttamiselle. Yleisesti ”informaatiotoimijoiden” taloudelliset ja poliittiset taustavaikuttimet ja niiden vaikutus informaatioympäristöön ovat tulevaisuudessa yhä isommassa roolissa. Kyberuhkiin varautumisen merkitys korostuu entisestään.
21. Avaruustoiminnalla on yhä suurempi merkitys yhteiskuntamme ja arkielämämme toimivuudelle. Jo nykyisin useat yhteiskunnan palvelut tukeutuvat satelliittijärjestelmien häiriöttömään toimintaan. Avaruustoiminnan turvallisuus- ja puolustuspoliittinen merkitys on myös jatkuvassa kasvussa. Suurvaltojen ja nousevien suurvaltojen kilpajuoksu avaruuden eksploraatiossa on kiihtynyt viime vuosien aikana. Avaruustalouden tekijät lisäävät valtiollisten ja yksityisen sektorin toimijoiden lukumäärää voimakkaasti. Geopoliittinen tilanne sekä yritysostot ja -fuusiot ajavat toimijoita kilpaileviin ryhmittymiin. Lue lisää: Avaruustoiminnan merkitys kasvaa arjen palveluissa ja sotilaallisessa toiminnassa.	Avaruudesta saatava tieto ja palvelut integroituvat yhä laajemmin ja syvemmälle osaksi suomalaisen yhteiskunnan kaikkea infrastruktuuria. Ne tarjoavat mahdollisuuden tehostaa ja sujuvoittaa yhteiskunnan toimintoja sekä mahdollistavat kokonaan uusien sovellusten käyttöönoton. Suomen pohjoinen sijainti tuo avaruustoiminnan kannalta paljon etuja. Eksploraatio-toiminnassa on merkittävää potentiaalia tieteen, tutkimuksen ja innovaatioiden kehittymiselle. Suomi voi realistisin investoinnein osallistua toimintaan osana laajempaa EU- tai kansainvälistä yhteistyötä. Avaruuspalveluiden käytön tehokas omaksuminen tasoittaa osaltaan Suomen resursseissa antamaa mittakaavaetua muihin toimijoihin nähden. Suomen huoltovarmuuskulttuuriin avaruuspalvelut tuovat uuden merkittävän kerroksen täydentämään muita teknologioita ja varmentamaan logistiikkaa.

Nostoja ympäristöllisistä muutoksista ja niiden vaikutuksista Suomeen
22. Ihmisten toiminta on aiheuttanut ennennäkemättömän laajoja ja nopeita muutoksia ilmastossa. Ilmaston kuumeneminen kiihtyy. Monet sään ääri-ilmiöt toistuvat useammin ja voimakkaampina. Ilmastonmuutos pahentaa olemassa olevia riskejä ja kriisejä. Merenpinta kohoaa ja jäätiköt vetäytyvät nopeammin kuin tuhansiin vuosiin. Helleaallot, kuivuus ja metsäpalot ovat yleistyneet ympäri maailman, mikä vaikuttaa kaikkiin luonnon ekosysteemeihin. Muutokset sää- ja vesioloissa sekä ääri-ilmiöihin, eläin- ja kasvitauteihin, metsätuhoihin ja haitallisiin vieraslajeihin liittyvät riskit haastavat yhteiskuntia sopeutumaan muuttuviin oloihin. Ilmastonmuutos on tiiviissä yhteydessä konflikteihin ja muuttoliikkeeseen johtuen sen vaikutuksista ruokaturvaan ja vesiturvallisuuteen. Lue lisää: Ilmaston kuumeneminen kiihtyy.	Ilmastonmuutos uhkaa erityisellä tavalla Suomen luontoa. Ilmasto lämpenee arktisella alueella lähes neljä kertaa nopeammin kuin muilla alueilla. Elinympäristöt muuttuvat, lajien levinneisyysalueet siirtyvät kohti pohjoista sekä riskit uusista taudinaiheuttajista ja vieraslajeista kasvavat. Vedenkierto sekä metsä- ja maatalouden toimintaedellytykset muuttuvat. Muutokset sää- ja vesioloissa sekä jään ja roudan esiintymisessä vaikuttavat esimerkiksi tulvien ajankohtiin ja määriin, kuivakausiin, liikenneinfrastruktuurin toimivuuteen ja merenkulkuun, rakennusten sopeutumisvaatimuksiin, maaperän kuntoon ja kantavuuteen sekä ravinteiden huuhtoutumisen lisääntymiseen. Suomella on runsaat vesivarat, ja kuivuusriskit ovat pieniä muuhun maailmaan verrattuna. Suomessa ilmastonmuutos keskimäärin lisää sademääriä, mutta kuivuuden riskit kasvavat etenkin kesällä Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpenemisen myötä yleistyvät hellejaksot aiheuttavat kuolleisuuden nousua, työolojen heikennystä ja työn tuottavuuden laskua. Ilmastoturvallisuus korostuu osana kansallista ja kansainvälistä varautumista ja yhteistyötä. Suomeen heijastuu myös merkittäviä vaikutuksia muun muassa globaalien logistiikka- ja raaka-aine- sekä rahavirtojen että ihmisten liikkuvuuden kautta.
23. Luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Monimuotoisuus ilmenee eri mittakaavoissa: geenien, yksilöiden, yksilöryhmien eli populaatioiden, lajien ja kokonaisten ekosysteemien tasoilla. Luontokato, eli ihmisen toimista johtuva tämän monipuolisuuden asteittainen tai äkillinen väheneminen, on maailmanlaajuista. Globaalisti eliölajeja on arvioitu kuolevan nykyään sukupuuttoon keskimäärin 100–1 000 kertaa nopeammin kuin viimeisten useiden miljoonien vuosien aikana. Elämää ylläpitävät ekosysteemipalvelut heikkenevät. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen uhkaa 3,2 miljardin ihmisen hyvinvointia. Luontokato ja ekosysteemipalvelujen häiriöt hidastavat jo nyt globaalisti maiden talouskasvua. Luontokato vaikuttaa myös turvallisuuteen lisäten konfliktien riskiä. Lue lisää: Luonnon monimuotoisuus köyhtyy.	Luontokato etenee myös Suomessa. Lajien ja luontotyyppien uusimpien uhanalaisuusarviointien mukaan Suomen luonnon monimuotoisuuden kehityssuunta on heikkenevä. Suurimmiksi Suomen luonnon monimuotoisuuteen kohdistuviksi paineiksi on tunnistettu metsätalous, maatalous, rakentaminen sekä saastuminen ja ilmastonmuutos. Luontokadon myötä erilaiset ekosysteemipalvelut heikkenevät: pölyttäjäkato voi uhata luonnonmarjojen ja viljelykasvien satoja ja maaperän huonontuminen voi lisätä sään ääri-ilmiöiden aiheuttamia tulva- ja kuivuusriskejä, aiheuttaen pahimmillaan merkittäviä taloudellisia tappioita. Myös maa- ja metsätalous on suoraan ekosysteemipalveluihin perustuvaa liiketoimintaa, jonka sietokykyä tuholaisille ja sään ääri-ilmiöille monimuotoiset ja hyväkuntoiset ekosysteemit tukevat. Suomalaiset laajasti kokevat luonnon tärkeäksi ja kantavat sen köyhtymisestä huolta. Luonnolla on merkittäviä positiivisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin
24. Ympäristön tilan heikkenemisellä on laajoja vaikutuksia. Heikkeneminen vaarantaa elämää ylläpitäviä ekosysteemipalveluja, kuten puhtaan veden saantia. Maaperän tilan huonontuminen on vakava ongelma Euroopassa. Maaperän tila on heikentynyt kaikissa jäsenvaltioissa ja tilanne pahenee edelleen. Rehevöittävät ravinteet, typpi ja fosfori, aiheuttavat maailmanlaajuisesti ongelmia vesistöissä. Vaarallisten kemikaalien ja haitallisten aineiden käyttö on globaalisti yhä mittavaa. Ilmansaasteet ja erityisesti pienhiukkaset ovat Euroopassa suurin ympäristöpohjainen kuolinsyy aiheuttaen vuosittain yli 400 000 ennenaikaista kuolemaa. Planetaariset rajat edustavat ympäristön eri osa-alueita ja prosesseja, jotka säätelevät maapallojärjestelmän tilaa ja siten myös elinkelpoisuutta ihmisille. Kuusi yhdeksästä rajasta on ylitetty. Tulevaisuudessa rajojen väliset vuorovaikutukset korostuvat. Ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen, eli planetaarisen kolmoiskriisin komponentit, ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Lue lisää: Ympäristön tila heikkenee.	Suomen ympäristön tilassa ongelmia on yhä paljon. Maaperän tilan huonontuminen vaikuttaa haitallisesti maaperän tuottamiin ekosysteemipalveluihin, kuten ravinnon tuotannon edellytyksiin. Lisäksi maaperän heikkenevän kunnon aiheuttama kemikaalien ja ravinteiden kasvava huuhtoutuminen vaikuttaa haitallisesti Itämereen ja muihin vesistöihin. Itämeren tila on edelleen pääosin heikko, mutta pidemmän aikavälin seurannassa näkyy pientä muutosta parempaan. Maalta tulevaa kuormitusta on pyritty vähentämään jo kauan, mutta toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä, ja ravinnekuormitus on edelleen Itämeren suurin ongelma. Kaikilla merialueilla rehevöitymisen vaikutukset häiritsevät luonnon monimuotoisuutta ja ravintoverkon toimivuutta. Pintavesien kemiallista tilaa ei luokitella hyväksi missään päin Suomea. Noin puolessa Suomen vesistökohteista on liikaa elohopeaa. Vaikka ulkoilman laatu on Suomessa verrattain hyvä, ilmansaasteet aiheuttavat Suomessa vuosittain 1 600–2 000 ennenaikaista kuolemaa. Huolta aiheuttavat edelleen myös melusaasteen vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen sekä vaaralliset kemikaalit ja niiden aiheuttamat riskit. Haitalliset aineet siirtyvät esimerkiksi mikromuovien pinnalla ravintoketjussa vesistöistä ihmisiin.

Nostoja lainsäädännöllisistä muutoksista ja niiden vaikutuksista Suomeen
25. Globaali oikeusvaltiokehitys jatkaa heikentymistä. Maailman väestöstä 76 prosenttia asuu maissa, joissa oikeusvaltion tila on heikentynyt viime vuosien aikana. Oikeusvaltiorakenteiden heikentäminen on tullut osaksi valtiollisen vaikuttamisen keinovalikoimaa. Tekoälyjärjestelmiä saatetaan käyttää enenevissä määrin heikentämään demokraattisia prosesseja ja horjuttamaan instituutioiden riippumattomuutta ja tätä kautta vaikuttamaan myös oikeusvaltion toimivuuteen. Lue lisää: Oikeusvaltion vakaus rapautuu.	Globaalista oikeusvaltiokehityksen heikentymisestä huolimatta Suomi on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa edelleen maailmanlaajuisen oikeusvaltioindeksin kolmen kärjessä. Suomen oikeudenhoidossa ongelmakohdiksi on tunnistettu erityisesti oikeusprosessien pituus, oikeudenkäyntien kalleus ja rikostutkinnan heikko tehokkuus. Digitalisaation ja tekoälyn vaikutukset niin hallinnon kuin kansalaisten näkökulmasta on tunnistettava ja huomioitava etupainotteisesti niin rikollisuuden torjunnassa kuin muussakin julkishallinnon toiminnassa demokratian ja oikeusvaltion saralla.
26. Demokratian tila on heikentynyt globaalisti ja on laskusuunnassa. Demokratian tila on erityisesti heikentynyt Länsi-Aasiassa, jossa moni maa on siirtynyt yhä autoritaarisempaan suuntaan. Autoritaaristen valtioiden vaikutus ja määrä kasvaa, näiden valtioiden toiminta ja erityisesti ulkopolitiikka on arvaamatonta. Vuonna 2023 35 % maapallon väestöstä asui autoritaarisissa valtioissa. Vastakkainasettelu autoritaaristen ja demokraattisten poliittisten järjestelmien välillä on kasvanut viime vuosina. Vaalihäirintä ja vaaleihin liittyvä vaikuttaminen on kansainvälisesti ollut kasvava ongelma. Lue lisää: Demokratiakehityksen heikentyminen.	Suomessa demokratian haasteina ovat osallistumisen eriarvoistuminen, kyberuhkien, disinformaation ja informaatiovaikuttamisen kasvaminen. Eri väestöryhmien välillä on eroja luottamuksen kokemisessa, poliittisen vastakkainasettelun vahvistuminen ja keskustelu-kulttuurin kärjistyminen suhteessa virkamiehiin, päättäjiin, toimittajiin sekä tutkijoihin. Kansalaisyhteiskunnan toimijoihin kohdistuva järjestelmällisen häirinnän lisääntyminen, kansalaisyhteiskunnan taloudellisten toimintamahdollisuuksien heikkeneminen sekä koulujen ja oppilaitosten demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen eriytyminen haastavat demokratian toimivuutta. Vaalihäirintään ja vaaleihin liittyvään vaikuttamiseen on Suomessakin varauduttava entistä paremmin ja systemaattisemmin.

2Tulevaisuusselonteon 1. osan strateginen toimintaympäristöanalyysi

2.1Tulevaisuusselonteon ensimmäisessä osassa tuotetaan valtioneuvoston yhteinen ennakointi- ja toimintaympäristötieto

Valtioneuvosto antaa eduskunnalle vaalikausittain kaksiosaisen tulevaisuusselonteon, jonka tarkoituksena on tunnistaa päätöksenteon kannalta tärkeitä, tulevaisuudessa erityistä huomiota vaativia asioita.

Tulevaisuusselonteon valmistelu uudistettiin 2019–2023. Eduskunnan ponsien mukaisesti selonteon ensimmäinen osa perustuu ministeröiden yhteiseen ja jatkuvaan ennakointiin. Tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa on ministeriöiden yhteistyössä valmisteltava skenaariotyö vuoteen 2045. Skenaariotyön valmistelulla on luotu perusta valtioneuvoston strategisen ennakoinnin toimintatavalle sekä ministeriöiden yhteiselle ja jatkuvalle ennakoinnille sekä toimintaympäristön seurannalle. Skenaariotyö ja sen pohjalta tehtävä jatkuva ja strateginen toimintaympäristön seuranta ovat systemaattinen tapa tunnistaa toimintaympäristön muutoksia ja epäjatkuvuuksia.

Tulevaisuusselonteon toinen osa on hallituksen valitsema kärkiteema.

Tulevaisuusselonteon 1. osan valmistelu vaalikaudella 2023–2027 on aloitettu syksyllä 2023 eduskunnan ponsien¹ mukaisesti:

Skenaarioprosessin työvaihe

Tämän julkaisun aineisto kokonaisuudessaan sekä skenaariotyön myöhemmät vaiheet (epävarmuustekijät ja niiden vaihtoehtoiset kehityskulut vuoteen 2045 sekä skenaariot ja niiden vaikutukset) toimivat pohja-aineistona valtioneuvostotasoisen toimintaympäristön jatkuvan seurannan digitaaliselle alustalle.

2.2Strateginen ennakointi valtioneuvostossa

Kompleksinen ja nopeasti muuttuva toimintaympäristö vahvistaa tarvetta ennakoida kehitystä ja tulevaa; vaikuttaa ja varautua erilaisiin tulevaisuuksiin. Ennakointi on kykyä kohdata tulevaisuutta ja vaikuttaa siihen.

2.3Tulevaisuusselonteon hyödyntäminen

Selonteon 1. osan toimintaympäristöanalyysi on tarkoitettu hallituksen ja koko valtioneuvoston strategisen päätöksenteon tueksi. Valtioneuvostossa tuotettu jaettu näkemys strategisen toimintaympäristön kokonaiskuvasta tukee valtioneuvoston päätöksenteon yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja pitkäjänteisyyden toteutumista.

Tulevaisuusselontekomenettelyllä edistetään ennakoivan hallinnon toteutumista: poikkihallinnollisuutta, ilmiölähtöisyyttä, kompleksisuuden käsittelyä, strategista vaikuttavuutta, pitkäjänteisyyttä, osaamista, vuorovaikutteisuutta, dialogisuutta ja kansalaisten osallisuutta.

2.4Uudistettu tulevaisuusselonteon valmistelu on vahvistanut valtioneuvoston ennakointiosaamista

Valtion tarkastusviraston tarkastuskertomus toi esiin, että, uudistettu tulevaisuusselonteon valmistelu on vahvistanut valtioneuvoston ennakointiosaamista. Tunnistetut hyödyt jo itsessään tukevat hallituksen päätöksentekoa ja kaikkea valmistelua.

3Geopoliittiset muutokset

3.1Strateginen kilpailu moninapaistuvassa maailmassa

Globaali vastakkainasettelu ja suurvaltojen väliset jännitteet ovat lisääntyneet ja ne kytkeytyvät niin turvallisuuteen, talouteen ja teknologiaan kuin huoltovarmuuteen, kauppaan ja osaamiseen. Kansainvälisen politiikan muutoksen ytimessä on pitkään ollut strateginen kilpailu, jossa entistä itsevarmempi Kiina haastaa nykyistä johtovaltiota, Yhdysvaltoja ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää. Samalla Venäjän hyökkäys on räikeä irtiotto kansainvälisestä sääntöpohjasta. EU on muuttunut aiempaa geopoliittisemmaksi ja samalla selkeämmin strategiseen kilpailuun osallistuvaksi toimijaksi.

Voimapolitiikan paluu, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja geopoliittiset jännitteet ovat tehneet toimintaympäristöstä vaikeamman. Euroopan ja Suomen turvallisuustilanne on vakavampi ja vaikeammin ennakoitavissa kuin vuosikymmeniin. Muutoksen arvioidaan olevan perustavanlaatuinen ja pitkäkestoinen. Nyt käynnissä olevat sodat aiheuttavat valtavaa inhimillistä kärsimystä ja moninkertaistavat olemassa olevia ongelmia sekä alueellisesti että globaalisti. Kilpailu arvoista, poliittisista järjestelmistä, resursseista ja teknologisesta tilasta kovenee moninapaistuvassa maailmassa.

Strateginen kilpailu korostaa kykyä integroida vallan eri instrumentteja omien intressien ajamiseksi: taloutta, teknologiaa ja turvallisuutta ei voida erottaa toisistaan. Vastakkainasettelu autoritaaristen ja demokraattisten poliittisten järjestelmien välillä on kasvanut. Suomi rakentaa profiiliansa EU:n ja Naton jäsenmaana ja vahvistaa turvallisuuttaan kumppanuuksilla. Suhteita Kiinaan ja Venäjään hoidetaan entistä vaikeammaksi käyvässä tilanteessa.

Monista vastoinkäymisistä ja laajasti tunnistetuista uudistamistarpeista huolimatta monenkeskisen kansainvälisen yhteistyön kriisi ei ole merkinnyt sen täyttä lamaantumista. YK:n erityisjärjestöjen työ jatkuu maailman kriiseissä. Samalla turhautuminen järjestelmään on tuottanut erilaisten maaryhmien (esim. G7, G20) vaihtoehtoisia yhteistyöpyrkimyksiä ja neuvotteluprosesseja, jotka toimivat kaikille avoimen kansainvälisen järjestelmän ulkopuolella.

Poliittisen, taloudellisen ja teknologisen painopisteen siirtyminen Aasiaan sekä Intian ja Tyynenmeren alueelle – erityisesti Kiinan nopea nousu globaaliksi voimakeskukseksi ja Yhdysvaltojen haastajaksi – on pakottanut useimmat valtiot ja toimijat pohtimaan asemoitumistaan uudessa tilanteessa. Kiina on EU:lle ja Suomelle kasvavasti järjestelmätason haastaja; samanaikaisesti taloudellinen kilpailija ja yhteistyökumppani. Kiina pyrkii muovaamaan kansainvälistä järjestelmää enemmän omia tavoitteitaan vastaavaksi ja toimii usein kahdenvälisesti. Samalla Kiinan sitoutuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ympäristökriisien ratkaisemiseksi ja oikeusvaltioajattelun edistämiseksi on välttämätöntä.

Euroopan unioni ja Nato ovat keskeisiä sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän ja monenkeskisen yhteistyön tukijoita. EU vaikuttaa kansainväliseen järjestelmään muun muassa regulaatiovoimansa ja taloudellisen kokonsa kautta. Näiden toimintojen kautta EU:lla on myös mahdollisuus olla merkittävä turvallisuus- ja puolustussektorin toimija kansainvälisessä järjestelmässä. Monenkeskisen kansainvälisen yhteistyön vahvistamisessa transatlanttinen kumppanuus on EU:lle ja Suomelle keskeistä.

Suurvaltojen keskinäisen kilpailun voimistuminen ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän heikentyminen lisäävät toimintaympäristön epävakautta, mikä vaikeuttaa erityisesti pienten valtioiden asemaa. Kiinan globaali toimijuus vahvistuu ja sen vaikuttamiskeinot aiheuttavat kasvavaa huolta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan, etupiiripolitiikka sekä piittaamattomuus kansainvälisestä oikeudesta heikentävät turvallisuutta laajasti. Yhdysvallat on sitoutunut Euroopan puolustukseen, mutta pohjimmiltaan sen strategiaa pitkällä aikavälillä määrittää vastaaminen Kiinan haasteeseen. Myös EU:n toimintakykyä haastetaan monin tavoin, toisaalta uhkiin vastaaminen myös tiivistää EU-yhteistyötä. Erilaiset kumppanuudet, liittolaissuhteet ja yhteistyöverkostot kasvattavat merkitystään.

3.1.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

3.1.1.1Monenkeskinen yhteistyö sirpaloituu ja alueellistuu

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirja ja sen yleismaailmalliset arvot, sopimukset ja instituutiot muodostavat kansainvälisen sääntöpohjaisen ja monenkeskisen järjestelmän keskeiset puitteet. Toisen maailmansodan jälkeen rakennettu järjestelmä ei kuitenkaan kaikilta osin enää vastaa valtioiden muuttuvia voimasuhteita eikä ota huomioon kansainvälisen asialistan laajentumista ja monimuotoistumista tai ei-valtiollisten toimijoiden kasvanutta merkitystä kansainvälisessä yhteistyössä. Eri foorumeilla esiintyy yhä laajempaa haluttomuutta luoda uusia sitovia sopimuksia sekä pyrkimyksiä heikentää, laiminlyödä tai jopa purkaa jo tehtyjä sitoumuksia. Esimerkiksi asevalvonnassa toistuvat sopimusrikkomukset ja sopimuksista irtaantuminen heikentävät sopimusjärjestelmää.

Muutos merkitsee muiden toimijoiden painoarvon kasvua (mm. G7/G20, BRICS, SCO, AUKUS), ns. vakiintuneen multijärjestelmän (mm. YK, WTO, IMF, WB) rinnalle – ja osin ohi. Samaan aikaan autoritaariset valtiot pyrkivät kasvattamaan vaikutusvaltaansa kansainvälisillä areenoilla ja tarjoamaan yhteiskuntamalliaan ja siihen liittyviä valvontakeinoja myös muille. Ns. globaali etelä ja erityisesti keskisuuret tai alueelliset vaikuttajavaltiot ovat uudenlaisessa roolissa tulevan maailmanjärjestyksen rakentamisen avaintekijänä, mutta myös kilpailualustana. Esimerkiksi Turkki, Indonesia ja Intia toteuttavat hyvin pragmaattista, nopeita hyötyjä ja joustavia, valikoivia kumppanuuksia rakentavaa politiikkaa. Samaan aikaan Kiina ja Venäjä käyttävät järjestelmiensä autoritaarisia elementtejä hyväkseen pyrkimyksissä hajottaa muun maailman rivejä mm. hybridivaikuttamisen keinoin.

Monet valtiot myös suhtautuvat kansainvälisoikeudellisiin velvoitteisiinsa valikoiden tai ne sivuuttaen. Raskaimmatkin kansainväliset rikokset saattavat jäädä rankaisematta. Sodat tuovat osaltaan esille kansainvälisen järjestelmän rakenteelliset puutteet ja haasteet. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kyseenalaistava tulkinta ja toiminta on yhä näkyvämpää.

3.1.1.2Taloudellinen valtapolitiikka kytkee markkinat poliittisiin intresseihin

Globalisaation ja globaalin talouden ytimessä on ollut ihmisten ja erilaisten pääomien liikkuminen. Monenkeskinen hyötysuhde ja rauhanomainen rinnakkaiselo vallitsivat useita vuosikymmeniä myös suurvaltojen, Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä. Nyt globaalit voimapelurit ja nousevat alueelliset toimijat ovat alkaneet käyttää globalisaation elementtejä yhä syvemmän kilpailun välineinä. Sen sijaan, että edistettäisiin kauppaa ja investointeja, osaamista, tietoa ja resursseja käytetään strategisesti aseina eri maiden ja alueiden välisessä kilpailussa. Valtiot puuttuvat yhä enemmän myös tuotantoon sekä tavaroiden, palveluiden ja datan liikkuvuuteen. Aiemmin turvallisena ja hyvänä pidetty monialainen globalisaatio on muuttumassa protektionistiseen suuntaan.

Uudessa geotaloudessa keskeiset resurssit ja infrastruktuuri välineellistetään geopoliittisiin tarkoituksiin. Resurssiniukkuus ja kilpailu strategisista luonnonvaroista voivat aiheuttaa muutoksia voimasuhteissa ja kasvattaa jännitteitä. Samalla tavalla energiantuotannon rakenteellinen muutos vaikuttaa energiaturvallisuuteen sekä maiden ja alueiden välisiin poliittisiin suhteisiin vaikeuttavasti. Tässä tilanteessa riskejä pyritään poistamaan tai kontrolloimaan mm. turvaamalla arvo- ja toimitusketjuja. Prioriteetteina ovat omavaraisuuden ja resilienssin lisääminen. Ks. myös globaalin talousjärjestelmän muutosta käsittelevä muutostekijä.

3.1.1.3Geoteknologista johtoasemaa haetaan kovin keinoin

Strategisen kilpailun kolmannella akselilla, geoteknologiassa, haetaan johtoasemaa kaikin keinoin. Teknologia limittyy yhä tiiviimmin muiden politiikkasektoreiden, kuten turvallisuuspolitiikan ja kauppapolitiikan kanssa. Pelissä on murrosteknologioiden, kuten tekoälyn ja kvanttilaskennan, hyödyntäminen valtioiden ja yhteiskuntien turvallisuutta ja vapautta lisäävänä, tai niitä vaarantavana tekijänä. Murrosteknologioiden haltuunotto, sekä niiden standardeista (mm. miten murroksellisia teknologioita käytetään, ks. myös murroksellisia teknologioitaa käsittelevä muutostekijä) päättäminen määrittää voittajat – tai vähintään dominoivat valtiot. Tieto ja teknologia korostuvat strategisina resursseina sekä vastakkainasettelujen ja haavoittuvuuksien perustana.

Teknologinen kehitys on terävöittänyt riskejä, joita informaation manipulaatio voi synnyttää. Samalla uhkakuvat ja konfliktit ovat ”demokratisoituneet”. Kansalaisilla voi olla kyky vaikuttaa konflikteihin strategisesti esimerkiksi informaatio- tai kyberympäristössä ja toisaalta kansalaisiin voidaan pyrkiä vaikuttamaan kohdennetusti. Ei-valtiolliset toimijat toimivat valtioiden sijasta tai niiden rinnalla.

3.1.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

3.1.2.1Strateginen kilpailu ja järjestelmien vastakkainasettelu vaikeuttavat monenkeskistä yhteistyötä

Kansainvälinen järjestelmä perustuu ajatukselle suvereeneista ja keskenään tasavertaisista valtioista. Näiden vuoropuhelua, yhteistyötä ja sopimista raamittavat monenkeskiset instituutiot, joista Yhdistyneet kansakunnat (YK) ja sen alaiset järjestöt muodostavat ytimen. Kansainvälisten normien pohjalta toimiminen lisää ennustettavuutta ja valtioiden välistä luottamusta, mikä on erityisesti pienille valtioille elintärkeää.

Yhdysvalloissa katsotaan, että maalla on sekä sekä velvollisuus että kyky johtaa edelleen kansainvälistä yhteisöä. Turvattu johtoasema tai sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestelmän säilyminen ei kuitenkaan ole enää vuosiin ollut selviö. Epävarmuutta lisäävät maan ulkoiseen toimintaan vaikuttavat sisäpoliittiset kehityskulut. Transatlanttista suhdetta määrittää keskinäisriippuvuus, mutta Yhdysvaltojen hallinnon muutokset vaikuttavat maan lähestymistapaan suhteessa Eurooppaan ja vaatimukset Euroopan vahvempaan taakanjakoon todennäköisesti jatkuvat vahvoina.

Strateginen kilpailu ja järjestelmien vastakkainasettelu vaikeuttavat monenkeskistä yhteistyötä. Kansainvälistä normipohjaa ja sitä ylläpitäviä instituutioita on viime vuosien aikana haastettu monin tavoin. Suurvaltojen yksipuoliset ja usein kansainvälistä oikeutta rikkovat toimet sekä turvallisuusneuvoston kyvyttömyys puuttua konflikteihin tehokkaasti, kuten Venäjän hyökättyä Ukrainaan nähtiin, ovat heikentäneet järjestelmää.

Venäjä pyrkii heikentämään sääntöpohjaista yhteistyötä ja monenkeskistä järjestystä. Samaan aikaan Kiina haluaa vahvistaa omaa rooliaan hyötyen järjestelmän mahdollistamista eduista, sekä luomaan edellytyksiä omille rinnakkaisille osajärjestelmilleen. Vastauksena kiihtyvään strategiseen tilanteeseen myös muut yhteenliittymät kuten BRICS² pyrkivät kehittämään ja rakentamaan omia ratkaisuja mm. torjumaan lännen ja Yhdysvaltojen johtavaa asemaa, haastamaan sääntöpohjaista järjestystä politiikassa, taloudessa ja kaupassa, sekä teknologiassa. Vaarana on erityisesti teknologiasektorin syvempi eriytyminen suurvaltavetoisiin blokkeihin. Esimerkiksi Afrikan läsnäolossa Yhdysvallat on jo Kiinaa jäljessä ja Kiinan ja Afrikan kauppavaihto ylittää Yhdysvaltojen ja Afrikan välisen kaupan lähes nelinkertaisesti.

Naton kehitys vaikuttaa keskeisesti Euroopan turvallisuuteen, tulevaisuuden kriittiset kysymykset liittyvät esimerkiksi pelotteen ja puolustuksen vahvistamiseen, puolustusmenojen nostamiseen ja yhtenäisyyden säilymiseen.

3.1.2.2EU pyrkii vahvemmaksi globaaliksi toimijaksi

Globaalissa kilpailussa EU on Suomen keskeinen viitekehys. EU vaikuttaa kansainväliseen järjestelmään muun muassa regulaatiokyvyn ja taloudellisen voimansa kautta. Lisäksi unioni on Venäjän hyökkäyssodan myötä omaksunut geopoliittisemman roolin, joka tuo unionille uusia mahdollisuuksia ja haasteita. EU hakee uudentyyppistä strategista globaalia toimijuutta, mutta sen realiteetit mitataan jo naapurustossa. Monimutkaistuvissa konflikteissa EU huomaa yhä uudelleen vaikutusvaltansa olevan pientä.

Kansainvälisen järjestelmän puolustamisessa kumppanuus Yhdysvaltojen kanssa on EU:lle ja Suomelle keskeistä. Nato-jäsenyydellä Suomi on edelleen vahvistanut turvallisuuttaan ja Pohjois-Euroopan vakautta sekä asemoitunut entistä tiiviimmin osaksi eurooppalaista ja transatlanttista turvallisuusyhteisöä. Autoritaariset maat pyrkivät kuitenkin hajottamaan Eurooppaa ja EU:n yhtenäisyyttä horjuttamalla sääntöpohjaista järjestelmää ja hyödyntämällä maiden taloudellisia ja poliittisia riippuvuuksia ja etsimällä heikkouksia. Venäjän hyökkäyssodan myötä pitkäkestoinen, laajamittainen ja korkean intensiteetin sodankäynti on palannut Eurooppaan. Sotilaallisen varautumisen, yhteiskunnan kriisikestokyvyn ja kokonaismaanpuolustuksen merkitys korostuu EU- ja Nato-maissa.

3.1.2.3Arktisen alueen merkitys kasvaa

Suomi sijaitsee strategisesti merkittävällä alueella. Strategisen kilpailun jännitteet heijastuvat muun muassa Itämeren alueelle sotilaallisen toiminnan lisääntymisenä. Arktisen alueen merkitys tulee huomattavasti korostumaan suurvaltakilpailussa Koillisväylän avautuessa ja alueen luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien parantuessa.

3.1.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

3.1.3.1Kiristyvän strategisen kilpailun maailmassa etsitään vaihtoehtoja ja uusia kumppaneita

Multilateralismin kriisit ja alati kiperämmät globaalit ongelmat haastavat monenkeskisyyden normeja ja periaatteita sekä vaikeuttavat käytännön toimintaa ja päämäärien saavuttamista³. Viralliset monenkeskiset järjestöt ovat edelleen relevantteja, mutta käytännössä sekä suuret että pienet vallat suosivat yhä useammin vaihtoehtoisia yhteistyön kanavia ja monenkeskisen yhteistyön epävirallisia ja joustavia muotoja. Minilateralismi, flexilateralismi ja informaalit yhteenliittymät, joissa voi olla mukana myös ei-valtiollisia toimijoita, ovat sekä vaihtoehtoja että täydentäviä yhteistyön muotoja perinteiselle monenkeskisyydelle. Globaalilla etelällä on kasvava rooli sekä järjestelmän uudistamisen avaintekijänä, että kilpailualustana. Suomikin etsii uusia kumppanuuksia perinteisten viiteryhmien ohelle.

3.1.3.2Teknologiakilpailu pakottaa valintoihin

Teknologian kehitys on keskeinen osa Kiinan ja Yhdysvaltain välistä kamppailua kansainvälisestä johtajuudesta. Polarisoitunut kilpailu ja säädösmaailma voi pakottaa pienempiä maita ja niiden yrityksiä yhä useammin valintoihin kiinalaisen ja länsimaisen teknologian välillä. Eriytymiskehitystä jarruttaa kuitenkin suurvaltojen välinen keskinäisriippuvuus. Kiina on jatkossakin Suomelle tärkeä kauppakumppani, mutta kasvavat riskit on tiedostettava. Omalla osaamispääomalla pienetkin maat voivat vaikuttaa ja vivuttautua mukaan toivottuihin kumppanuuksiin. Samaan aikaan kumppanuudet ja valinnat ovat joustavampia ja herkempiä muutoksille, tiukasti määriteltyihin liittolaisuuksiin ei juurikaan haluta sitoutua.

3.1.3.3Suomen tarve suunnitelmallisempaan vaikuttamiseen EU:ssa ja Natossa kasvaa

Strategisen kilpailun kiihtyessä EU pyrkii suuremmaksi globaaliksi toimijaksi. Samaan aikaan Venäjän hyökkäyssota on voimistanut tarvetta vahvemmalle Euroopalle. EU:n menestys strategisessa kilpailussa on myös Suomelle keskeistä ja Suomen tulee rakentaa unionille roolia kokonaisvaltaisena ja kyvykkäänä toimijana Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalla. Suomen kansallinen intressi on, että Naton pelote ja puolustus on vahva ja vastaa merkittävästi heikentyneen toimintaympäristön vaatimuksiin. Nato-jäsenyys nosti Suomen kahdenväliset suhteet Yhdysvaltoihin ja muihin Nato-maihin uudelle tasolle avaten oven turvallisuus- ja puolustusyhteistyön syventämiselle liittolaisten kanssa myös kahdenvälisesti. Vaikuttaminen neuvottelupöydissä ja liittolaismaissa on entistä tärkeämpää ja vaatii huomiota.

Suomen ja Euroopan sijainti Arktisen ja Afrikan välissä, Venäjän naapurissa, ei kuitenkaan muutu. Kilpaillut kumppanuudet länsimaiden ulkopuolella vaativat länsikeskeisen maailmankuvan tarkistamista säännöllisesti. Yhtäältä tarvitaan omien arvopohjaisten tavoitteiden parempaa sanoittamista ja strategisempaa viestintää; toisaalta kasvavaa valmiutta kompromisseihin. Tarve kehittää niin EU:n ja Naton välistä yhteistyötä kuin eurooppalaista ulko-, turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä konkreettiseen suuntaan kasvaa.

3.2EU tavoittelee vahvempaa geopoliittista toimijuutta

Euroopan unioni on Suomen tärkein poliittinen ja taloudellinen viitekehys. EU on Suomelle myös turvallisuus- ja arvoyhteisö. EU on kansainvälisesti merkittävä toimija, jonka kautta sen jäsenvaltiot voivat vaikuttaa rajat ylittäviin poliittisiin, taloudellisiin, teknologisiin, ympäristöllisiin ja yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin. Maailman suurimpien sisämarkkinoidensa kautta EU pystyy vaikuttamaan kansainvälisten normien ja standardien kehittymiseen, esimerkiksi vihreän ja digitaalisen siirtymän edistämisessä.

Euroopan turvallisuusympäristön perustavanlaatuinen muuttuminen ja suurvaltakilpailun kiristyminen on kasvattanut EU:hun ja sen geopoliittiseen toimijuuteen kohdistuvia odotuksia. Jäsenvaltioiden ja kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä vahvempi geopoliittinen toimijuus edellyttävät EU:n yhtenäisyyttä, johon kohdistuu sekä sisäisiä että ulkoisia haasteita. Ratkaisevaa on jäsenvaltioiden poliittinen tahto toimia yhdessä.

Venäjän hyökkäyssodan myötä unionin laajentuminen nähdään entistä selkeämmin keinona edistää vakautta, rauhaa, demokraattisia arvoja ja hyvinvointia Euroopassa ja vahvistaa EU:n geopoliittista asemaa. Unioniin voi tulevaisuudessa liittyä jopa yhdeksän uutta jäsenvaltiota. Laajentumisella ja jo siihen valmistautumisella tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia EU:n toimintaan.

Venäjän hyökkäyssota on korostanut entisestään EU:n merkitystä arvoyhteisönä. Demokratia, oikeusvaltioperiaate sekä perus- ja ihmisoikeudet muodostavat pohjan EU:n toiminnalle. Samalla näitä arvoja haastetaan globaalisti ja myös unionin sisällä. EU:n kehityksen ja toimintakyvyn kannalta on olennaista, että unioni pystyy pitämään kiinni yhteisistä arvoistaan ja että kansalaisten luottamus unioniin säilyy.

Menestyäkseen muuttuneessa globaalissa toimintaympäristössä unioni on asettanut tavoitteekseen vahvistaa strategista autonomiaansa kääntymättä kuitenkaan sisäänpäin. Kansalaiset odottavat EU:lta vahvaa toimintaa esimerkiksi energian, ulkopolitiikan, turvallisuuden ja puolustuksen alalla sekä muuttoliikkeen hallinnassa ja EU:n ulkorajojen suojelemisessa (Eurobarometri 100).⁴

3.2.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

3.2.1.1Ulkoiset paineet kannustavat etsimään yhteisiä ratkaisuja ja kompromisseja

EU on vastannut Venäjän hyökkäyssotaan ennennäkemättömän yhtenäisesti, nopeasti ja määrätietoisesti. Unioni on kyennyt sopimaan yksimielisyyttä vaativista järeistä Venäjän vastaisista pakotteista sekä vahvoista toimista Ukrainan tukemiseksi niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Toisaalta esimerkiksi jäsenvaltioiden Ukrainalle tarjoama aseapu ei ole vuoteen 2024 tultaessa saavuttanut luvattua tasoa.

Jäsenvaltioiden kesken on monissa keskeisissä kysymyksissä erilaisia painotus- ja näkemyseroja, jotka vaikeuttavat yhteisen toimintalinjan löytämistä. Esimerkiksi Lähi-idän kriisissä unioni ei ole kyennyt esiintymään riittävän yhtenäisesti.

Unionin sisällä on ollut kasvavaa turhautumista tilanteisiin, joissa yksittäinen jäsenvaltio jarruttaa unionin toimia. Määräenemmistöpäätökset ovat jo nyt pääsääntö neuvoston päätöksenteossa, mutta tietyillä jäsenvaltioille erityisen sensitiivisillä aloilla EU:n perussopimukset edellyttävät neuvoston yksimielistä päätöksentekoa. Joissain tapauksissa yksimielisyysvaatimuksen on arveltu altistavan unionin päätöksentekoa ulkopuoliselle vaikuttamiselle. Autoritaariset maat voivat pyrkiä horjuttamaan EU:n yhtenäisyyttä esimerkiksi hyödyntämällä jäsenvaltioiden taloudellisia riippuvuuksia.

EU:n sisällä kansallismieliset, EU-kriittiset ja populistiset oikeistopuolueet ovat kasvattaneet kannatustaan useissa jäsenvaltioissa. Monet aiemmin EU-eron puolesta kampanjoineet puolueet ovat kuitenkin muuttaneet retoriikkaansa ja tavoitteitaan pyrkien nyt pikemminkin vaikuttamaan EU:n politiikkaan kuin ajamalla unionista irtautumista.

Poliittinen fragmentoituminen niin EU:n jäsenvaltioissa kuin Euroopan parlamentissa voi vaikeuttaa unionin yhteisen agendan määrittämistä ja eteenpäin viemistä. Ulkoiset paineet kannustanevat kuitenkin jatkossakin etsimään yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja ja kompromisseja.

3.2.1.2Laajentuminen lisää painetta tehostaa unionin toiminta- ja päätöksentekokykyä

Venäjän hyökkäyssodan myötä unionin laajentuminen nähdään entistä selkeämmin keinona edistää vakautta, rauhaa, demokraattisia arvoja ja hyvinvointia Euroopassa ja vahvistaa EU:n geopoliittista asemaa. Unioniin voi tulevaisuudessa liittyä jopa yhdeksän uutta jäsenvaltiota (Ukraina, Moldova ja Georgia sekä Länsi-Balkanin maat Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo, Montenegro, Pohjois-Makedonia ja Serbia). Turkin pysähdyksissä olevissa jäsenyysneuvotteluissa ei tällä hetkellä nähdä edellytyksiä edetä.

Unionin laajentuminen perustuu hakijamaiden omiin ansioihin jäsenyyskriteerien täyttämisessä. Seuraavan laajentumisen ajankohtaa tai liittyvien maiden määrää ei siten voida luotettavasti ennakoida. Jonkinlaisena alustavana työolettamana on ollut esillä, että EU:n tulisi olla valmis vastaanottamaan uusia jäsenvaltioita vuoteen 2030 mennessä, mikäli ne täyttävät vaaditut kriteerit.

Kööpenhaminan kriteerien mukaisesti tulevilla jäsenvaltioilla tulee olla vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelun (poliittiset kriteerit), toimiva markkinatalous ja kyky selviytyä markkinavoimista ja kilpailupaineista (taloudelliset kriteerit) sekä hallinnolliset ja institutionaaliset valmiudet panna täytäntöön EU:n yhteinen säännöstö, eli jäsenyydestä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet. Uusien jäsenvaltioiden hyväksyminen ennen näiden kriteerien täyttämistä heikentäisi unionia ja sen toimintaa.

Hakijamaiden tukeminen niiden EU-lähentymisessä ja valmistautumisessa jäsenyyteen tulee vaatimaan unionilta merkittävästi huomiota ja resursseja jo ennen laajentumista. Asteittainen lähentyminen unioniin ja sen sisämarkkinoille voi toteutuessaan kannustaa hakijamaita etenemään EU-jäsenyyden edellyttämissä uudistuksissa ja sujuvoittaa liittymistä unioniin. Se voi myös muuttaa laajentumisprosessin luonnetta. Esille on nostettu myös ajatuksia pysyvämmistä yhteistyökehistä unionin ympärillä tai kehityksestä kohti eri tason EU-jäsenyyksiä.

Unionin laajentumisella, ja erityisesti Ukrainan EU-jäsenyydellä, olisi merkittäviä vaikutuksia EU-politiikkoihin ja niiden rahoitukseen sekä EU:n toimielimiin ja päätöksentekoon. Ehdokasmaat ovat keskimääräistä EU-maata köyhempiä, ja niiden liittyminen unioniin vaikuttaisi nykyisten jäsenvaltioiden nettomaksuosuuksiin. Laajentumiseen valmistautuminen luo painetta modernisoida erityisesti EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa ja koheesiopolitiikkaa. On myös selvää, että yli 30 maan unionissa päätöksenteko ei olisi ainakaan yhtään sen helpompaa kuin nykyisen 27 maan kesken.

Eurooppa-neuvoston on tarkoitus hyväksyä kesään 2024 mennessä etenemissuunnitelma jatkotyölle koskien EU:n sisäisiä uudistustarpeita. Komissiolta odotetaan alustavaa arviota laajentumisen vaikutuksista ja tarvittavista uudistuksista keväällä 2024. Yksityiskohtaisemmat ehdotukset jäävät kesäkuun 2024 Euroopan parlamentin vaalien jälkeen nimitettävälle uudelle komissiolle. Komission ehdotusta unionin seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä (2028-) odotetaan vuonna 2025. Tällä hetkellä jäsenvaltioiden kesken on yhteisymmärrys siitä, että EU:n toimintaa tulisi kehittää ensisijaisesti nykyisten perussopimusten puitteissa. Unionin mahdollisen laajentumisen ei katsota edellyttävän perussopimusten avaamista.

Laajentumiseen valmistautuminen lisää painetta tehostaa unionin toiminta- ja päätöksentekokykyä. Neuvostossa on käyty keskusteluja mahdollisuuksista lisätä määräenemmistöpäätöksiä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Muutamat jäsenvaltiot kannattavat tätä myös verotuksen osalta. Pikaisia läpimurtoja ei kuitenkaan ole odotettavissa.

Esille on aika ajoin nostettu myös ajatuksia useamman nopeuden unionista. Tietyillä aloilla yhteistyötä on jo tehty pienemmällä jäsenvaltiojoukolla. Muun muassa euro, Schengen ja pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) puolustuksen alalla ovat tästä esimerkkejä. Nopeampi eteneminen pienemmällä jäsenvaltiojoukolla EU:n rakenteissa ja yhteisiä sääntöjä noudattaen voi olla ratkaisu joissakin tapauksissa. Olennaista on, että yhteistyö säilyy avoimena kaikille. Suurempi riski EU:n yhtenäisyydelle olisi erilaisten opt out -järjestelyjen yleistyminen. Kehitys kohti parhaiden palojen poimimista unionin eri politiikka-aloilta tai eri luokan EU-jäsenyyksiä heikentäisi unionin toimintakykyä.

3.2.1.3Yhteisten arvojen puolustaminen ja edistäminen korostuu

Demokratia, oikeusvaltioperiaate sekä perus- ja ihmisoikeudet muodostavat pohjan EU:n toiminnalle. Joidenkin jäsenvaltioiden sisäinen kehitys – ml. oikeusvaltion perustan murentaminen – haastaa EU:n arvopohjaa ja uhkaa heikentää EU:n toiminnan yhtenäisyyttä, tehokkuutta ja uskottavuutta. Perus- ja ihmisoikeuksien sekä sukupuolten tasa-arvon kyseenalaistaminen voi haastaa myös EU:n ulkopolitiikan yhtenäistä linjaa ja profiilia. EU kyky puolustaa ja edistää yhteisiä arvojaan on jatkossakin olennaista niin unionin sisällä kuin ulkoisessa toiminnassa.

Eurobarometri-kyselytutkimuksen⁵ mukaan yli kuusi kymmenestä EU-kansalaisesta (61 %) suhtautuu EU:n tulevaisuuteen optimistisesti. Kansalaisten luottamus EU:ta kohtaan on pysynyt vakaana. Suomalaisista 60 prosenttia luottaa unioniin. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat kuitenkin suuria, ja monissa jäsenvaltioissa on myös voimakkaita EU-kriittisiä poliittisia liikkeitä.

Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen johdosta toteutetuilla EU-toimilla on kansalaisten keskuudessa edelleen vahva kannatus. Valtaosa eurooppalaisista kannattaa myös vahvempaa ja riippumattomampaa EU:ta esimerkiksi energian, ulkopolitiikan, turvallisuuden ja puolustuksen alalla sekä muuttoliikkeen hallinnassa ja EU:n ulkorajojen vahvistamisessa.

3.2.1.4Geopoliittiset jännitteet lisäävät myös taloudellista epävarmuutta

Viime vuosina Euroopan talouskasvu on ollut heikkoa ja kasvun elpymisen ennustetaan viivästyvän inflaation hidastumisesta huolimatta. Talouden epävarmuutta lisäävät myös geopoliittiset jännitteet.

Koronapandemian jälkeisen elpymisen tukemiseksi luodun poikkeuksellisen ja väliaikaisen elpymisvälineen toimeenpano päättyy vuoden 2026 loppuun mennessä. Lisäksi uudistettujen EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tavoitteena on vahvistaa jäsenvaltioiden velkakestävyyttä sekä kannustaa kestävään ja osallistavaan talouskasvuun uudistusten ja investointien kautta.

3.2.1.5Unionin kilpailukykyä ja strategista autonomiaa vahvistetaan

EU on jäämässä kilpailijoistaan jälkeen kilpailukyvyssä. Jäsenvaltioilla on yhteinen tilannekuva ja ymmärrys siitä, että unionin on kyettävä parempaan globaalissa kilpailussa investoinneista, osaavasta työvoimasta, teknologisesta johtajuudesta ja raaka-aineista. Siitä, millaisia keinoja tilanteen korjaamiseksi tarvitaan, on kuitenkin erilaisia näkemyksiä. Tämä heijastuu muun muassa EU:n sisämarkkinoista ja teollisuuspolitiikasta, kilpailu- ja valtiontukipolitiikasta sekä unionin rahoituksesta käytäviin keskusteluihin.

Keskustelu EU:n strategisen autonomian vahvistamisesta on laajentunut koskemaan miltei kaikkia politiikka-aloja. Muuttuneessa globaalissa toimintaympäristössä EU:n on kyettävä tunnistamaan ja hallitsemaan kriittisiä riippuvuuksia ja vahvistamaan kykyään toimia, joko itsenäisesti tai yhdessä kumppanien kanssa. Kyse on pitkälti tasapainoilusta. Yhtäältä Euroopan on kyettävä seisomaan vahvemmin omilla jaloillaan. Toisaalta keskinäisriippuvuuden maailmassa Eurooppa ei voi menestyä eristäytymällä tai kääntymällä sisään päin.

EU on jo ryhtynyt toimiin muun muassa terveysunionin kehittämiseksi ja riippumattomuuden parantamiseksi esimerkiksi energian, sirujen ja raaka-aineiden suhteen. Venäjän hyökkäyssota on antanut vauhtia EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyölle sekä Euroopan puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan vahvistamiselle. EU:n jalanjälki on kasvamassa myös muuttoliikkeen hallinnassa sekä rajaturvallisuuden ja lainvalvontayhteistyön edistämisessä. Unionilta odotetaan myös vahvempaa roolia laajemman kokonaisturvallisuuden ja kriisivarautumisen edistämisessä, muun muassa erilaisia hybridiuhkia sekä ilmasto- ja ympäristöriskejä silmällä pitäen.

3.2.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

3.2.2.1Tarve vahvalle ja riippumattomalle EU:lle kasvaa

Venäjän aggressiivinen toiminta EU:n lähialueilla, Yhdysvaltojen strategisen fokuksen siirtyminen kohti Aasiaa, transatlanttisen luottamuksen heikkeneminen sekä Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen strategisen kilpailun kiristyminen painottavat tarvetta vahvemmalle ja riippumattomalle Euroopalle.

EU on hyötynyt kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän mahdollistamista talouden globalisaatiosta ja vapaakaupasta ja on pyrkinyt välttämään suurvaltajännitteiden kiristymistä. Kiinan taloudellinen merkitys Europalle on suuri sekä vientimarkkinana että raaka-ainetoimittajana, mutta autoritaarisena maana se on myös systeeminen haastaja. Kiina-suhteissaan EU on pyrkinyt ennemminkin riskien vähentämiseen kuin yhteyksien katkaisemiseen. Yhdysvallat taas on perinteisesti ollut arvomaailmaltaan Euroopalle läheinen liittolaismaa ja kauppakumppani, mutta talouden osalta myös piinkova kilpailija.

Suurvaltasuhteiden kiristyminen, globaali kilpailu investoinneista, työvoimasta, raaka-aineista ja teknologioista sekä pyrkimykset vihreän siirtymän ja talouskasvun vauhdittamiseen ovat johtaneet protektionististen tendenssien voimistumiseen, oli kyse sitten markkinoillepääsyn esteistä tai kotimaisia yrityksiä suosivista verohelpotuksista ja investointiohjelmista. EU:n strategia muuttuneessa tilanteessa on vielä tarkentumaton.

3.2.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

Entistä epävarmemmassa maailmassa Euroopan menestystä määrittää pitkälti se, kykeneekö EU yhtenäiseen ja vaikuttavaan toimintaan.

3.2.3.1Aloitteellinen, rakentava ja ennakoiva toiminta korostuu

EU:n yhtenäisyyden ja toimintakyvyn vahvistaminen ja kansallisten intressien ajaminen unionissa edellyttää Suomelta jatkossakin aloitteellista, rakentavaa ja ennakoivaa toimintaa. Tulevina vuosina korostunee vaikuttaminen siihen, miltä laajentuneen unionin ja sen politiikkojen tulisi näyttää. Kyse on myös mahdollisuudesta uudistaa ja modernisoida EU:n toimintaa sekä unionin monivuotista rahoituskehystä.

Poliittisten voimasuhteiden muutokset EU:n jäsenvaltioissa ja Euroopan parlamentissa vaikuttavat siihen, minkälaista politiikkaa EU harjoittaa. Nykyiset painotukset esimerkiksi teollisuus-, muuttoliike-, ympäristö- tai teknologiapolitiikassa eivät ole kiveen hakattuja.

3.2.3.2Strateginen autonomia tarjoaa suomalaisyrityksille mahdollisuuksia

EU:n strategisen autonomian vahvistaminen tarjoaa myös suomalaisyrityksille uusia mahdollisuuksia. Toteutustavasta riippuen riskinä voi kuitenkin olla myös EU:n sisämarkkinoiden rapautuminen ja tasavertaisten kilpailumahdollisuuksien heikentäminen, esimerkiksi suurten jäsenvaltioiden yrityksiä suosivilla toimilla. Tavoite vähentää kriittisiä riippuvuuksia saattaa kasvattaa kiinnostusta esimerkiksi suomalaista kaivos- ja energiateollisuutta kohtaan.

3.3Yhdysvaltojen kahtiajako syvenee

Yhdysvallat on moninainen, ristiriitainenkin maa ja yhtenäistä tulevaisuudenkuvaa tai selkeäsuuntaista muutosta on mahdoton kuvata. Yhdysvaltojen sisällä on suuria alueellisia eroja. Yhdysvaltojen muutosta leimaa kuitenkin länsimaisessa vertailussa poikkeuksellinen ja syvenevä kahtiajako. Polarisaatio on läsnä kaikessa Yhdysvaltojen politiikassa ja sen äärimmäisenä vaikutuksena on poliittisen väkivallan uhan lisääntyminen.

Yhdysvallat on ollut pitkään monella mittarilla maailman voimakkain, vaurain, vaikuttavin ja muuttajia houkuttelevin valtio. Vaurauden ja amerikkalaisen unelman pohjaa kuitenkin haurastuttavat yhä enemmän epätasa-arvoisuuden, polarisaation ja instituutioiden haasteet. Osa maasta elää köyhyydessä ja näköalattomuudessa, osa innovaatioiden, sivistyksen ja elämänlaadun huipulla. Haasteet ovat tuttuja useimmissa länsimaissa; tuloerot ja varallisuuserot Yhdysvalloissa ovat kasvaneet pitkään ja keskiluokan heikkenevä asema huolestuttaa.

USA:n ja Kiinan välinen kilpailu on kovaa ja johtanut erilaisiin protektionistisiin toimiin, jotka heijastuvat myös muihin maihin. Yhdysvallat pyrkii tiivistämään entisestään länsimaiden ryhmää suhteessa muuhun maailmaan ja vastaamaan autoritaaristen maiden muutosyrityksiin kovinkin keinoin. Geopoliittinen kilpailu myös kirittää taloutta ja Yhdysvaltojen talouden näkymät ovat ainakin lähitulevaisuudessa hyvät.

Yhdysvalloissa järjestettiin Trumpin voittoon päättyneet presidentinvaalit vuonna 2024. Yhdysvaltain presidentin valinnalla on vaikutuksia koko muulle maailmalle niin turvallisuuden, talouden ja ilmaston kuin kulttuurin saralla. Valtavan presidenttipelin ytimessä on keskiluokan kriisi, joka odottaa vastauksia kaikilta kilpailijoilta.

3.3.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

3.3.1.1Yhdysvaltojen poliittinen, kulttuurinen ja ideologinen ajattelu eriytyy

Yhdysvaltojen poliittinen, kulttuurinen ja ideologinen ajattelu eriytyy. Esimerkiksi etnisyyteen tai uskontoon perustuva identiteettipolitiikka on Yhdysvalloissa vahvaa, ja politiikka perustuu yhä enemmän kansan jakamiselle. Arvokartalla republikaaniedustajat ovat aiempaa oikealla, demokraattiedustajat vasemmalla, ja molemmissa puolueissa maltillisten edustajien määrä on pienentynyt. Mittauksissa Yhdysvallat on luokiteltu taantuvaksi demokratiaksi⁶ ja koulutusjärjestelmä on vahvasti eriytynyt. Väkivaltaisuuksien lisääntyminen ja kansalaisten pelko jopa sisällissodasta on Yhdysvalloissa arkipäivää. Samaan aikaan polarisaatio ja siitä käytävä julkinen keskustelu ruokkii itse itseään – tavalliset yhdysvaltalaiset äänestäjät ovat vähemmän polarisoituneita kuin he kuvittelevat olevansa.

Yhdysvalloissa on valtava pula kaikenlaisesta työvoimasta. Työvoimapulaan ja työllisyysasteen heittelyyn on monia syitä kohtaanto-ongelmasta riittämättömään koulutukseen. Yhdysvaltain väestökasvu perustuu suurimmaksi osaksi maahanmuuttoon ja maahanmuuton katsotaan olevan avain työvoima- ja osaajapulaan. Maahanmuuttomenettelyt ja niiden uudistaminen on kuitenkin vahvasti politisoitunut kysymys, jonka ratkaisu on hidasta. Samaan aikaan vain reilu puolet amerikkalaisista naisista käy töissä⁷.

3.3.1.2Muutokset ja riskit Yhdysvaltojen talouskehityksessä heijastuvat koko maailmaan

Yhdysvaltain talous on perustaltaan edelleen joustava, muuntautumiskykyinen ja vahva. Euroopan maihin verrattuna Yhdysvalloissa on edelleen myös nuori väestö, vaikka demografia onkin muuttumassa lapsiluvun pienentyessä. Perustalousindikaattorien mukaan maa on hyvin kilpailukykyinen, vaikka jotkin peruspilarit, kuten kuluttajien valinnanvapaus, hiljalleen rapautuvatkin. Talouskasvuun liittyy myös riskejä, jotka voivat kertautua globaalisti. Yhdysvaltain liittovaltion velka on jo yli 35 biljoonaa, eikä velan kasvulle näy rajoja. Poliittinen tahto puuttua velkaantumiseen on ollut pientä. Suurimpia työllistäjiä historiallisesti ja edelleen Yhdysvalloissa on autoteollisuus, jolla on maassa erityisasema myös kulttuurisesti. Nyt ja tulevaisuudessa polttomoottoreihin perustuva autoteollisuus tullee käymään läpi suuren siirtymän – ja osana laajempaa vihreää siirtymää – sähkö- ja itseohjautuviin autoihin.

Yhdysvaltain dollari on maailman tärkein valuutta, ja suurin osa kansainvälisestä kaupasta ja velkamarkkinoista pyörii dollareissa. Keskeisen asemansa vuoksi muutokset Yhdysvaltain taloudessa tai dollarin kurssissa näkyvät nopeasti myös Yhdysvaltain ulkopuolella, ja niiden vaikutukset ovat laajoja. Vaikutukset ovat syviä etenkin kehittyvissä, dollarista riippuvaisissa talouksissa. Yhdysvaltalaiset yritykset dominoivat maailman suurimpien yritysten listoja sekä määrässä että markkina-arvossa. Laaja-alainen valta-asema ei kuitenkaan ole pysyvä ja muuttumaton. Talouden, dollarin, teknologian, ulko- ja sisäpoliitikan ja maan johtajien arvojen ja asenteiden kietoutuminen toisiinsa yhä syvemmin saa tulevaisuuden näyttämään sumuiselta.

EU, Yhdysvallat ja Kiina ovat edelleen maailmantalouden kolme suurinta toimijaa, mutta pidemmällä aikavälillä taloudelliset intressit, nopein kasvu ja kiinnostavimmat innovaatiot siirtyvät laajemmalle nouseviin talouksiin. Kiinan ja Yhdysvaltain välinen kauppa- ja teknologiasota jatkuu ja maailma jakautuu kauppa-alueisiin ja blokkeihin. Yhdysvallat pyrkii kaikin keinoin hidastamaan Kiinan kehitystä ja varmistamaan, ettei Kiina pääse esimerkiksi teknologisessa kehityksessään Yhdysvaltojen ohi. Samoin koko teollisuuspolitiikka on valjastettu patoamaan Kiinan taloudellista vaikutusvaltaa ja sotilaallista mahtia. Raaka-aineiden ja komponenttien suhteen Yhdysvallat ei kuitenkaan pysty omavaraisuuteen, joten kumppanuuksia, kuinka vaikeita tahansa, tarvitaan.

3.3.1.3Maailman vahvimman sotilasmahdin ydinkysymyksiä ovat strateginen kilpailu ja teknologinen murros

Yhdysvallat on yhä maailman ylivoimaisesti vahvin sotilasmahti. Sen puolustuspolitiikan ydinkysymyksiä ovat strateginen kilpailu ja teknologinen murros. Kiinan sotilaallisen voiman kasvu huolettaa Yhdysvaltoja, ja Kiina määrittää kasvavassa määrin niin sotilaallisten resurssien kohdentamista kuin globaalia läsnäoloa (”pacing threat”).

Yhdysvallat investoi voimakkaasti asevoimiensa kehittämiseen pyrkien hyödyntämään murrosteknologioita muita nopeammin ja tehokkaammin. Yhdysvallat suunnittelee valtavia investointeja ydinpelotteen modernisointiin, mutta kehittää myös konventionaalista pelotetta. Kyberpuolustuksen ja avaruuden merkitys kasvaa. Asevoimat on polarisoituvassa yhteiskunnassa jatkuvuuden tae, mutta ei itsekään polarisaation ulkopuolella.

Yhdysvalloissa käydään kasvavaa keskustelua siitä, kykeneekö se vastaamaan samanaikaisesti sekä Kiinan nousuun, että Venäjän, Iranin ja Pohjois-Korean kaltaisiin alueellisiin haastajiin. Strategisessa kilpailussa Yhdysvallat pyrkii tukeutumaan kumppaneihin niin Euroopassa kuin Intian-Tyynenmeren alueella. Toisaalta ”America First” -politiikka tekee yhteistyöstä käytännön tasolla usein hankalaa. Yhä useammissa puheenvuoroissa peräänkuulutetaan aiempaa selvempää priorisointia Intian-Tyynenmeren alueen ja Euroopan välillä. Tämä lisää Yhdysvaltojen painetta Eurooppaa kohtaan kantaa suurempaa vastuuta puolustuksessa. Arktisen alueen merkitys korostuu Yhdysvaltojen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa ajattelussa, mutta sitäkin katsotaan yhä useammin Kiina-linssien läpi.

Samalla kun Yhdysvaltojen johtamaa globaalijärjestelmää haastetaan, Yhdysvaltojen halu sen ylläpitämisen edellyttämään sotilaalliseen läsnäoloon heikkenee isolationististen pohjavirtausten voimistuessa. Terrori-iskut tai Yhdysvaltojen elintärkeiden intressien vaarantuminen saattavat muuttaa asetelmia.

Eurooppalaisten Nato-jäsenmaiden kyky puolustaa itseään nojaa Yhdysvaltojen antamaan tukeen ja vahvistuksiin. Yhdysvaltojen sotilaalliset suorituskyvyt muodostavat huomattavan osan Naton käytössä olevien suorituskykyjen kokonaisuudesta. Ulkopolitiikan pitkä transatlanttinen linja on vahva, mutta Naton merkitys Yhdysvalloille on osin välineellinen, ja sen lisäarvo kyseenalaistetaan yhä useammin.

3.3.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

3.3.2.1Strateginen kamppailu vallasta on Yhdysvaltojen geopolitiikan ytimessä

Yhdysvaltain geopolitiikan prioriteetti on indopasifinen alue ja strateginen kamppailu Kiinan kanssa. Kiinan ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelu jatkaa voimistumistaan ja on saanut enenevästi järjestelmien välisen kamppailun piirteitä. Kiinan ja Yhdysvaltain kauppasota on johtanut eriytymiseen joillakin korkean teknologian aloilla, ja tämä kehitys jatkuu, mutta maat ovat edelleen toisilleen merkittävät kauppakumppanit. Kiina on kuitenkin luokiteltu Yhdysvalloissa strategiseksi uhaksi ja aiempia kauppasuhteita rukataan uuteen uskoon lainsäädännön kautta. Ks. strategista kilpailua moninapaistuvassa maailmassa käsittelevä muutostekijä.

3.3.2.2EU:n ja Suomen transatlanttinen suhde on entistä tärkeämpi

Yhdysvaltojen merkitys EU:n ja Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisena sekä kaupallistaloudellisena kumppanina on keskeinen ja suhdetta on kehitetty laaja-alaisesti jo pitkään. Yhdysvaltain tulevaisuuden suunta on hyvin tärkeä Suomen ja koko Euroopan näkökulmasta. Nato-jäsenyyden myötä transatlanttinen suhde on tiivistynyt entisestään ja Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen turvallisuutta ja puolustusta. Se on syventänyt kumppanuutta erityisesti Yhdysvaltojen kanssa, ja tuonut Suomen liittokunnan kollektiivisen puolustuksen ja pelotteen piiriin.

Suomen ja Yhdysvaltojen suhde on hyvä ja kehittynyt edelleen positiiviseen suuntaan⁸. Suomen vienti Yhdysvaltoihin kasvaa, kasvua vuonna 2022 oli 38,2 prosenttia⁹. Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on neuvoteltu myös kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus DCA, joka vahvistaa Suomen puolustusta, sujuvoittaa Suomen ja Yhdysvaltojen yhteistoimintaa kaikissa turvallisuustilanteissa ja täydentää Nato-jäsenyyttä. Strategisten raaka-aineiden osalta USA etsii yhteistyökumppaneita. Pitkällä aikavälillä on keskeistä tekevätkö USA ja EU yhteistyötä, vai ovat toistensa kilpailijoita.

Yhdysvaltojen politiikan muutokset heijastuvat sen kumppaneihin ja kansainvälisiin organisaatioihin, myös Natoon. Yhdysvaltain kulloisenkin hallinnon sitoutumisen aste monenkeskiseen yhteistyöhön heijastuu suoraan myös transatlanttiseen yhteistyöhön. Lisäksi Yhdysvallat odottaa tulevaisuudessa mm. Nato-kumppaneiltaan suurempaa vastuunkantoa taakanjaossa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vahvistanut Yhdysvaltojen sitoutumista Natoon ja Euroopan turvallisuuteen sekä tiivistänyt transatlanttista yhteistyötä, mutta huomio on vähitellen siirtymässä taas pois Euroopasta mm. Gazan sodan myötä.

3.3.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

3.3.3.1Kiihtyvällä kahtiajaolla on kauaskantoiset seuraukset

Kahtiajako nähdään käytännössä sekä hallinnon että oikeuslaitoksen ja niiden tekemien ratkaisujen polarisoitumisessa. Esimerkiksi poliittisesti nimitettyjen korkeimman oikeuden tuomarien arvioidaan vaikuttaneen korkeimman oikeuden ratkaisuihin viemällä laintulkintaa konservatiivisempaan suuntaan. Vähittäinen vallan siirtyminen poliittisille ääripäille ja maltillisen keskustan katoaminen liittovaltion politiikasta voi ajaa Yhdysvallat monialaiseen umpikujaan.

Yhdysvaltain ohella poliittinen polarisaatio on ollut nousussa Euroopassakin. Käynnissä voi olla poliittinen murros, joka ilmenee vastakkainasettelujen kasvuna myös Suomessa. Keskustelun kärjistyminen, hämmennyksen lietsominen ja globaali strateginen valtataistelu luovat tarpeita uudistaa päätöksentekoa ja vahvistaa demokratiaa, osallisuutta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia¹⁰. Katso myös demokratian muutosta ja eriarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden ristiriitaista kehitystä käsittelevät muutostekijät.

3.3.3.2Epävarmuus lisääntyy – Euroopan taattava turvallisuutensa ja vakautensa itse

Epävarmuus sekä Yhdysvaltojen huomiosta ja sitoutumisesta Eurooppaan, että yleisesti kyvystä ja halusta johtaa maailmaa kasvaa. Yhdysvaltain sitoutuminen muun muassa Euroopan turvallisuuden takaamiseen ei ole itsestäänselvyys. Maan perustuslaillinen demokratia mahdollistaa tilanteen, jossa johtajat voivat priorisoida kansallisia talouden tai turvallisuuden intressejä, kääntyä sisäänpäin tai suunnata huomio tärkeimpiin katsomiinsa asioihin ja paikkoihin. Lisäksi Yhdysvaltain sisäiset taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat rajoittavat tulevina vuosina maan kykyä toimia johtajana globaaleissa monikriiseissä. Maa joutuu etsimään samanaikaisesti vastauksia keskiluokan kriisiin ja Trumpin kirittämään populismiin, sekä vihreän siirtymän edellyttämiin muutoksiin.

3.3.3.3Suomelle uusia mahdollisuuksia ja oppeja

Strateginen kilpailu määrittää myös Yhdysvaltojen suhdetta Suomeen. Yhdysvallat pyrkii vahvistamaan asemaansa strategisessa kilpailussa sekä lisäämään teollista ja teknologista yhteistyötä luomalla uusia pienempiä ryhmittymiä samanmielisten maiden kanssa, mikä avaa Suomelle mahdollisuuksia mutta tuo myös vaatimuksia. Kahdenvälisten sopimusten ennakoidaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Samaan aikaan Yhdysvallat panostavat valtiontuilla ja verohelpotuksilla lujasti omaan teollisuuteensa ja amerikkalaiseen tuotantoon (esim. Inflation Reduction Act IRA), mikä on osin kiristänyt EU:n ja USA:n suhteita.

Taloudellisesti Yhdysvallat investoi enemmän ja selviää kriiseistä Eurooppaa paremmin. Yhdysvalloissa osataan tukea kasvua paremmin kuin Euroopassa, esimerkiksi ilmastokriisin ratkaisemiseksi ja Yhdysvaltojen talouden kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamiseksi on investoitu lähivuosina satoja miljardeja yksityistä pääomaa. Oppeja Yhdysvaltojen investoinneista osaajiin ja globaaleihin ratkaisuihin voidaan hyödyntää Euroopassa ja Suomessa.

3.4Kiina tarjoaa vaihtoehtoista maailmanjärjestystä

Kiina on valtava maa, jonka tulevaisuutta määrittävät lukuisat eri kysymykset, joita maa ratkoo autoritaarisen suurvallan politiikalla ja usein yhä tiukemmalla valtion kontrollilla. Tässä muutostekijäanalyysissa Kiinaa käsitellään sen geopoliittisen roolin ja talouskehityksen näkökulmista. Kiina julkaisi syyskuussa 2023 ehdotuksensa uudeksi kansainväliseksi hallintomalliksi (proposal for global governance). Ehdotus sisältää jo aiemmin lanseeratut kansainvälisen järjestyksen pilarit: globaalin kehitysaloitteen, globaalin turvallisuusaloitteen ja globaalin sivilisaatioaloitteen. Tämän lisäksi se lanseerasi lokakuussa 2023 globaalin tekoälyn hallintoaloitteen.

Kiinan pyrkimykset muokata vallitsevaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä näkyvät strategisena kilpailuna ja järjestelmien välisenä vastakkainasetteluna. Kiinan vaikutusvalta ja pyrkimykset ovat heijastuneet myös kansainvälisiin instituutioihin. Länsimaiden Venäjä-riippuvuuksista irrottautuminen on lisännyt keskustelua myös haitallisista Kiina-riippuvuuksista, etenkin talouden ja teknologian osalta.

Kiinan omat globaalit intressit, Taiwanin yhdistämispyrkimys, mittavat investoinnit ulkomailla ja sisäisen turvallisuuden vahvistaminen ja vakaus Kiinaa ympäröivässä maailmassa ovat ajureita, joiden avulla Kiinan johto pyrkii muuttamaan maailmaa itselleen turvallisemmaksi ja vakiinnuttamaan Kiinan aseman yhtenä maailman johtovaltioista.

Kiinan tarjoama maailmanjärjestys on monin osin vastakohta läntisten demokratioiden sääntöpohjaiselle järjestykselle. Sen ydinajatus on vapautua länsimaisiin arvoihin pohjautuvasta järjestelmästä sekä luoda ja kannustaa kunkin maan omista lähtökohdista kumpuavaan kehitysmalliin. Kiinan kehitys-, turvallisuus- ja sivilisaatioaloitteet tarjoavat löyhän ideologisen rakennelman, jonka keskiössä on vahva valtio ja keskitetty hallinto. Kiina-keskeinen järjestys rajoittaa erityisesti demokratian perusoikeuksien toteutumista, joihin kuuluvat yksilön asema ja suojelu, sanan- ja kokoontumisen vapaus sekä poliittiset vapaudet.

Kiinan aloitteille ja liittoumille pohjautuvan kehitysmallin toteutuminen edellyttäisi laajamittaista ja pitkäaikaista tukea Kiinan johtoroolille, uuden järjestelmän rakenteiden vahvistumista sekä sen palkitsevuutta siihen sitoutuville maille. Samalla se edellyttäisi länsimaisen sääntöpohjaisen järjestelmän väistymistä. Kaupalliset keskinäisriippuvuudet myös jarruttavat ko. kehitystä.

Kehityskulkua vahvistaa Kiinan asevoimien budjetin jatkuva kasvu. Kiina on viime vuosina lisännyt sotilaallista aktiviteettiaan, kuten harjoitustoimintaa, etenkin Taiwanin ympärillä. Kiina panostaa asevoimissaan meri- ja ilmavoimiin sekä ohjusjoukkoihin ja sen merivoimien tavoitteena on saavuttaa valtamerikyky. Kiina myös vahvistaa ydinasepelotettaan ja avaruuskyvykkyyttään. Kiina näkyy arktisella alueella ja investoi voimakkaasti kriittiseen infrastruktuuriin Nato-maissa.

Tämän kehityskulun vastavoimana voivat muun muassa toimia Kiinan kommunistisen puolueen sisäiset ongelmat (esim. mahdollinen valtataistelu) ja varsinkin Kiinan talouden haasteet. Kiinan talouskasvun hidastuessa se ei näytä nousevan maailman suurimmaksi taloudeksi, toisin kuin ennustettiin. Nyt osa asiantuntijoista arvioi, ettei tätä tapahdu koskaan tai kyseinen hetki saavutetaan huomattavasti myöhemmin kuin aiemmin on arvioitu.

Hidastuva talouskasvu voi jopa kasvattaa Kiinan halua vaikuttaa maailmanjärjestyksen muotoutumiseen sen toivomaan suuntaan, mutta sen talouden sisäiset haasteet hidastavat sen etenemistä. Mitä enemmän Kiina joutuu keskittymään oman taloutensa ongelmiin, sitä vähemmän sillä on poliittisia ja taloudellisia resursseja tai muille tarjottavia kannustimia vaikuttaa maailmanjärjestyksen muuttamiseen. Kiinan hidastuva talouskasvu tarkoittaa sen taloudellisen ja siten poliittisen vetovoiman heikentymistä.

Missä määrin Kiinan talouskasvu vaikuttaa sen pyrkimyksiin muuttaa maailmanjärjestystä, riippuu kolmesta tekijästä: Ensiksi, missä määrin Kiina kykenee ratkomaan taloutensa rakenteellisia ongelmia ja ylläpitämään talouskasvua. Toiseksi, kuinka paljon se antaa taloudellisten voimavarojensa pienenemisen vaikuttaa sen pyrkimyksiin muuttaa maailmanjärjestystä. Ja kolmanneksi, miten muut maat, etenkin Yhdysvallat ja Euroopan valtiot, toimivat.

3.4.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

3.4.1.1Kiinan vaihtoehtoinen maailmanjärjestys

Kiina julkaisi syyskuussa 2023 ehdotuksensa uudeksi kansainväliseksi hallinnan malliksi (proposal for global governance¹¹). Ehdotus sisältää jo aiemmin lanseeratut kansainvälisen järjestyksen pilarit: globaalin kehitysaloitteen, globaalin turvallisuusaloitteen ja globaalin sivilisaatioaloitteen. Näitä pilareita Kiina on aktiivisesti istuttanut sekä YK:iin että muihin kansainvälisiin järjestöihin mukaan lukien kahdenvälisiin valtioiden välisiin sopimuksiin, ja Kiinan linjaukset kansainvälisissä kriiseissä, kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja sota Gazassa, nojaavat näihin pilareihin. Kun lokakuun 2023 Tie- ja Vyökonferenssissa Pekingissä Kiina lanseerasi globaalin tekoälyn hallintoaloitteen perustuen sen näkemykseen uusista tulevaisuuden alueista kansainvälisessä järjestelmässä (new frontiers of global governance), muita olivat: syvä meri, napa-alueet, avaruus, kyber, ja digitaaliset teknologiat. Näiden tulevaisuutta haastavien raja-alueiden joukosta voimme Kiinalta odottaa vastaavia kansainvälisen järjestelmän aloitteita.

Kiina istuttaa hallintomalliaan epäsymmetrisesti, ja siksi sitä voi olla vaikeaa havaita. Samaan lopputulokseen tähtää myös suurvalloille tyypillinen tapa valita ne nykyisen kansainvälisen järjestelmän sopimukset, joita noudatetaan ja toisaalta taas ei noudateta. Näin on ollut esimerkiksi Etelä-Kiinan meren valtauksen ja militarisoinnin osalta tilanne, missä Kiina aktiivisesti hyödyntää harmaata aluetta ja erilaisia hybriditaktiikoita, joista viimeiset signaalit ovat koskeneet Taiwanin saartoharjoitusten lisäksi filippiiniläisten alusten häirintää Etelä-Kiinan merellä.

Länsimaissa on herätty kriittisiin riippuvuussuhteisiin, joita pyritään vähentämään etenkin kaupan puolella. Kansainväliset instituutiot ovat alkaneet heijastella myös käynnissä olevaa muutosta, mikä on johtanut uusien liittoutumien syntyyn tai vaihtoehtoisesti jo olemassa olevien renessanssiin (BRICS, SCO, AUKUS, Quad jne). Kiina on myös ottanut näkyvää roolia kansainvälisesti ja hakenut näennäisliittolaisia länsivastaisista maista kuten Iran ja Venäjä. Venäjän kanssa Kiina jakaa tavoitteen muuttaa maailmanjärjestystä, ja monet ns. globaalin etelän maat jakavat tämän tavoitteen.

3.4.1.2Pyrkimys muuttaa maailmaa Kiinan kommunistiselle puolueelle turvallisemmaksi

Kiinan sisäiset tavoitteet (esimerkiksi 2035, 2049) ja Xi Jinpingin linjaukset Kiinan hallintomallista ja globaalista järjestyksestä, ”Ihmiskunnan kohtalonyhteys” (Global Community of Shared Future) vaikuttavat taustalla Kiinan haluun muuttaa ja istuttaa sen omaa hallintoa heijasteleva maailmanjärjestys. Kiinan omat globaalit intressit, Taiwanin yhdistämispyrkimys, mittavat investoinnit ulkomailla ja toisaalta sisäinen turvallisuus ja stabiliteetti sitä ympäröivässä maailmassa ovat kaikki ajureita, joiden avulla Kiinan johto pyrkii muuttamaan maailmaa sille turvallisemmaksi. Liberaalidemokratioiden ja etenkin Yhdysvaltojen johdolla rakennettu nykyinen sääntöpohjainen järjestys ja sen puolustaminen nähdään Pekingistä käsin usein Kiinan nousun patoamisena. Kiina katsoo, että se on riittävän vahva ja näin ollen maailmanjärjestyksen tulisi heijastella myös Kiinan vaikutusvaltaa ja sen turvallisuusintressejä.

Kiina pyrkii edistämään omia intressejään suoraviivaisesti ja voimakkaitakin keinoja käyttämällä. Taustalla vaikuttavat myös Xi Jinpingin oma asema, ns. peaking power syndrome, ja kommunistisen puolueen sisäisten ryhmien valtataistelu. Kiina korostaa kansallisen turvallisuuden varmistamisen olevan kaikkien kiinalaisten velvollisuus. Tämä yhdessä Kiinan lainsäädäntömuutosten kanssa todennäköisesti vaikeuttaa monien Kiinassa oleskelevien ulkomaalaisten, kuten diplomaattien, toimittajien ja tutkijoiden toimintaa entisestään sekä todennäköisesti kasvattaa Suomessa asuviin kiinalaistaustaisiin henkilöihin kohdistettua valvontaa.

3.4.1.3Kiinan vaihtoehtoinen maailmanjärjestys – haaste liberaalidemokratioiden sääntöpohjaiselle järjestelmälle

Kiinan tarjoama maailmanjärjestys keskittyy suojelemaan puolueen valta-asemaa. Kiina-keskeinen järjestys haastaa erityisesti demokratian peruspilareita: yksilön systeemistä asemaa ja suojelua, sanan- ja kokoontumisen vapautta ja poliittisia vapauksia. Kriittiset äänet hiljennetään valvonnalla ja sensuurilla.

Tätä kehityskulkua vahvistaa Kiinan asevoimien budjetin jatkuva kasvu. Kiina on viime vuosina lisännyt sotilaallista aktiviteettiaan, kuten harjoitustoimintaa, etenkin Taiwanin ympärillä. Kiina panostaa asevoimissaan meri- ja ilmavoimiin sekä ohjusjoukkoihin. Kiinan merivoimien tavoitteena on saavuttaa valtamerikyky. Kiina myös vahvistaa ydinasepelotettaan ja avaruuskyvykkyyttään. Naton pääsihteeri Stoltenberg totesi julkisuudessa vuonna 2021, että Kiinalla on jo kyky vaikuttaa Euroopan turvallisuuteen kyberkykyjensä, uusien teknologioidensa ja pitkän kantaman ohjustensa kautta. Pääsihteerin mukaan Kiina näkyy arktisella alueella, ja investoi voimakkaasti kriittiseen infrastruktuuriin Nato-maissa.¹²

3.4.1.4Kiinan talous ja teknologinen kyvykkyys osana geopoliittista roolia

Kiinan talouskasvu hidastuu eikä se välttämättä nouse maailman suurimmaksi taloudeksi. Vielä muutamia vuosia sitten monet asiantuntijat arvioivat, että Kiinan nousu maailman suurimmaksi taloudeksi on vain ajan kysymys. Nyt osa asiantuntijoista arvioi, ettei tätä tapahdu koskaan tai kyseinen hetki saavutetaan huomattavasti myöhemmin kuin aiemmin on arvioitu. ¹³

Virallisten tilastojen mukaan Kiinan bruttokansantuote kasvoi vuonna 2023 5,2 %. Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitos ennustaa Kiinan talouden kasvavan vuonna 2024 noin 4 % ja vuonna 2025 ja 2026 noin 3 %. Pankin aiemmat laskelmat ovat arvioineet Kiinan talouskasvun olevan alle Kiinan virallisten lukujen.

Kiinan hidastuvaan talouskasvuun vaikuttavat monet tekijät. Kiinan työikäinen väestö on supistunut jo vuodesta 2013 lähtien ja Kiinan väestön kokonaismäärä alkoi laskea vuonna 2022. Muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin on hidastunut. Investointivetoinen kasvumalli on tiensä päässä, mikä heijastuu ennen kaikkea kiinteistösektorilla, joka muodostaa noin neljänneksen Kiinan bruttokansantuotteesta. Kiinan kokonaisvelka on noussut finanssikriisin aikaisesta noin 150 prosentista nykyiseen noin 300 prosenttiin BKT:sta. Erityisesti monien paikallishallintojen taloudet ovat heikossa kunnossa, mikä aiheuttaa paineita koko valtiontaloutta kohtaan.

Kiina on nostanut teknologista kyvykkyyttään erittäin nopeasti viimeisen kahden vuosikymmenen kuluessa. Taustalla vaikuttaa suuren kotimarkkinan skaalausetujen lisäksi johdonmukainen valtiollinen politiikka. Presidentti Xi on nimennyt ”tieteellisen ja teknologisen omavaraisuuden” kansalliseksi prioriteetiksi, ja digitaalinen talous on merkittävä kehityskohde esimerkiksi viimeisimmässä vuoden 2022 viisivuotissuunnitelmassa. Kiina on jo noussut kärkeen esimerkiksi sähköisen liikenteen, konnektiviteetin, tekoälyn ja bioteknologian kehityksessä. Paitsi suoran kansainvälistymisen kautta, kiinalaiset teknologiajätit ovat kasvattaneet jalansijaansa muilla markkina-alueilla myös paikallisten teknologiayhtiöiden yritysostoilla (vuosina 2003–2022 sijoitukset ICT- ja elektroniikkaklusteriin muodostivat kahdeksan prosenttia Kiinasta ulkomaille kohdistuneista sijoituksista¹⁴).

Länsimaissa kehitys on herättänyt huolta niin oman liike-elämän kilpailukyvystä, Kiinan kasvavasta vaikutusvallasta teknologisten standardien määrittelyyn maailmanlaajuisesti kuin kiinalaisperäisen teknologisen infrastruktuurin turvallisuudesta. Kiinan nopea teknologinen nousu yhdistettynä muuhun kansainvälisen suurvaltakilpailun kovenemiseen sekä toisaalta Kiinan toimintaympäristön ongelmiin (kuten teollisoikeuksien loukkaukset, tieteenvapauden rajoittuneisuus) ovat aiheuttaneet sen, että suhtautuminen Kiinan kanssa tehtävään teknologiseen yhteistyöhön on Euroopassakin muuttunut viime vuosina huomattavasti aiempaa kielteisemmäksi.

Kiinan tiedustelu kohdistuu muun muassa ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon ja huipputeknologiaan. Kiina kohdistaa Suomeen henkilötiedustelua ja kybervakoilua. Kiinan kybervakoilun tavoitteena on hankkia tietoa muiden valtioiden ulkopoliittisista näkemyksistä sekä teknologista tuotekehitystietoa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Kiinalle asettamat puolijohteiden ja niiden valmistusteknologian vientirajoitteet kasvattavat Kiinan tarvetta hankkia tietoa kybervakoilulla.

3.4.1.5Talouskehitys Kiinan vaihtoehtoisen maailmanjärjestyksen rajoitteena

Kiinan hidastuvalla talouskasvulla on paitsi taloudellisia vaikutuksia, myös vaikutusta sen kykyyn edistää vaihtoehtoista maailmanjärjestystä.

Hidastuva talouskasvu voi jopa kasvattaa Kiinan halua vaikuttaa maailmanjärjestyksen muotoutumiseen sen toivomaan suuntaan, mutta sen talouden sisäiset haasteet asettavat sen toimintakyvylle rajansa. Tämä johtuu siitä, että Kiinan vaikutusvalta maailmassa juontuu ensisijaisesti taloudellisen ja vasta toissijaisesti poliittisen vaikutusvallan kautta. Valtaosalle maailman maista Kiina on niiden tärkein yksittäinen (tavarakaupan) kauppakumppani, mutta vain harvoille maille Kiina on maa, jolta voi odottaa konkreettista tukea esimerkiksi niiden ulko- ja turvallisuuspoliittisten, sosiaalisten tai ympäristöllisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kiinalaisen maailmanjärjestyksen narratiivin houkuttelevuutta erityisesti ns. globaalissa etelässä ei sovi kuitenkaan aliarvioida. Kiina ja Venäjä jakavat yhteisen tavoitteen muuttaa länsimaiden luomaa maailmanjärjestystä ja ne ovat saaneet mukaansa monia ns. globaalin etelän maita. Esimerkiksi valmistuneista vyö- ja tiehankkeista on voinut syntyä Kiinalle pysyväisluonteista mainehyötyä.

Mitä enemmän Kiina joutuu keskittymään oman taloutensa ongelmiin, sitä vähemmän sillä on poliittisia ja taloudellisia resursseja tai muille tarjottavia kannustimia vaikuttaakseen maailmanjärjestyksen muuttamiseen. Kotimaan talousongelmat voivat tarkoittaa, kuten jo viime vuosina, Kiinan vahvistuvaa protektionismia, joka lisää vastakkainasettelua kehittyneiden talouksien, ml. EU ja Suomi, kanssa. Siirtymätalouksille ja kehittyville maille Kiinan hidastuva talous tarkoittaa sen taloudellisen ja poliittisen vetovoiman heikentymistä.

Missä määrin Kiinan talouskasvu vaikuttaa sen pyrkimyksiin muuttaa maailmanjärjestystä, riippuu ennen kaikkea kolmesta tekijästä. Ensiksi, missä määrin Kiina kykenee ratkomaan taloutensa rakenteellisia ongelmia ja ylläpitämään talouskasvua. Toiseksi, kuinka paljon se antaa taloudellisten voimavarojensa pienenemisen vaikuttaa sen pyrkimyksiin muuttaa maailmanjärjestystä. Ja kolmanneksi, miten erityisesti maat, joilla on Kiinasta poikkeava käsitys maailmanjärjestyksestä, ml. Yhdysvallat ja EU, toimivat.

3.4.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

3.4.2.1Kiinan kehitys suuntaan tai toiseen heijastuu voimakkaasti geopolitiikkaan ja -talouteen

Kiinan tavoitteleman globaalin voittokulun vastavoimina voivat toimia Kiinan sisällä tapahtuvat muutokset, valtataistelu, mahdolliset vallanvaihdokset ja talouden kehitys. Myös monien kiinalaisyritysten tavoitteet ovat erilaisia, ne haluavat säilyttää jalansijan lännessä ja välttelevät sanktioita. Kiinan hidastuva talouskasvu tarkoittaa taloudellisesti, ettei Kiinan talous ole aiemman kaltainen maailmantalouden kasvua pönkittävä voima. Kiinan talouskasvun osuus maailmantalouden kasvusta on ollut jopa kolmanneksen luokkaa. Tulevina vuosina täytyy varautua siihen, että se jää tätä selvästi pienemmäksi. Kiinan talouden ajautuminen pitkäkestoiseen deflaatioon tai muut talouden muutokset estäisivät Kiinaa toteuttamasta globaalia strategiaansa. Euroopan ja Yhdysvaltojen ja muiden saman mielisten maiden onnistunut ja syventynyt liittoutuminen keskenään voisivat tasapainottaa tai mahdollistaa sääntöpohjaisen järjestyksen säilymisen. Muita kehityskulkua muuttavia voimia voi olla se, että ns. globaalin etelän tai muut kolmannet maat kääntyvät epäluuloisiksi Kiinaa kohtaan, tai jopa mahdollinen mittava sota, jolla olisi mittavia negatiivisia vaikutuksia sekä Kiinan talouteen että koko globaaliin talouteen.

3.4.2.2EU:lle Kiinan vallan kasvu toisi sisäistä sekaannusta ja epäsopua

Kiinan geopoliittinen voittokulku tarkoittaisi Euroopalle ja Suomelle kutistuvaa vaikutusvaltaa. Toisaalta se merkitsisi kauppajärjestelmää, joka tähtäisi mahdollistamaan Kiinan huoltovarmuuden, omavaraisuuden ja vähäisen riippuvuuden muista. Se myös lisäisi maiden taloudellista riippuvuutta Kiinasta, mikä puolestaan lisäisi Kiinan poliittista vaikutusvaltaa. Kiinalaiset yritykset nauttisivat nykyisistä erillisoikeuksistaan, joihin muiden olisi vaikea vastata, ja kiinalainen merkantilismi säilyisi valtaapitävänä talousjärjestelmänä. Euroopan uusi turvallisuusarkkitehtuuri Kiinan globaalin turvallisuusaloitteen mukaisesti turvaisi Venäjän intressit, ja pienten Euroopan maiden intressit olisivat toissijaisia.

Toisaalta EU:n kannalta Kiinan aiempaa heikompi talouskehitys tarkoittaa, että Kiinan kysyntä EU-maiden yritysten tarjoamille tuotteille ja palveluille heikkenee. Tämä kehityssuunta on jo käynnissä EU:n ja Kiinan välisen tavarakaupan alijäämän kaksinkertaistuessa EU:n kannalta vuosien 2021–2022 aikana 390 mrd. euroon.

Niin Kiina itse kuin Yhdysvallat ovat pystyttäneet kaupanesteitä tukeakseen omavaraisuuttaan tietyillä teknologiasektoreilla, ja EU valmistelee omaa politiikkaansa osana taloudellisen turvallisuuden strategiaa. Tämä kiristää osaltaan EU:n ja Kiinan välisiä kaupallistaloudellisia suhteita ja voi johtaa jopa jonkinasteiseen kauppasotaan niiden välillä. EU:n sisäisellä yhtenäisyydellä Kiina-politiikan suhteen on tässä keskeinen merkitys.

3.4.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

3.4.3.1Suomi hyötyy Kiinan talouden kehityksestä mutta riskeihin tulee varautua

Jos Kiinan talous kukoistaa ja se pysyy suhteellisen avoimena, Suomi hyötyy sen sisämarkkinoista – vastakkaisessa tilanteessa kyky vähentää haitallisia kaupallisia riippuvuuksia on kohtalonkysymys. Kiinan hidastuva talouskasvu tarkoittaa Suomelle yhtäältä heikompaa kysyntää suomalaisille yrityksille ja siten vähäisempää tukea Suomen talouden kehitykselle, mutta toisaalta Kiinan toivoman maailmanjärjestyksen hitaampaa tai rajatumpaa toteutumista. Talouskasvun merkitys painottuu sektorikohtaisesti.

Suomen kannalta Kiinan hidastuva talouskasvu on näkynyt paitsi kasvavassa kaupan alijäämässä, myös Kiinan markkinoilla toimivien yritysten vaihtelevassa menestyksessä. Edelleen moni Kiinassa paikan päällä toimivista suomalaisyrityksistä tekee hyvää tulosta, mutta liiketoiminnan kehitys on aiempaa vaihtelevampaa. Tämä näkyy niin joidenkin suurten pörssiyhtiöiden kuin pienempienkin yritysten tilanteessa.

Blokkiutuvassa maailmassa Suomi hyötyy vahvasta suhteesta Yhdysvaltoihin. Riskinä tässä on kuitenkin Yhdysvaltojen sisäisen tilanteen mahdolliset muutokset sekä se, että yrityksille voi tulla enenevässä määrin valintatilanteita lännen ja Kiinan markkinoiden välillä. EU:n kumppanuudet indopasifisen alueen maiden kanssa voivat korostua tulevaisuudessa.

3.4.3.2Omiin markkinoihin ja vahvuuksiin panostaminen entistä tärkeämpää

Kysymykset liittyen Kiinan teknologiseen kehitykseen ja siihen, miten kiinalaiseen teknologiaan suhtaudutaan tarvitsevat vastauksia. Suomi ja EU haluavat vahvistaa teknologiayhteistyötä saman mielisten maiden kanssa ja EU:n sisämarkkinoiden toimivuuteen panostaminen on taloudellista ja teknologista huoltovarmuutta.

Jos Yhdysvallat asettaa Kiinaa kohtaan laajoja pakotteita, mutta EU ei, vaikutukset ulottuvat silti suomalaisyrityksiin. Omiin markkinoihin ja vahvuuksiin panostaminen on silloin entistä tärkeämpää ja suomalaisten yritysten arvoketjujen tuntemus korostuu. Pelkästään teollisuustuilla kilpailevassa maailmassa Suomi ei menesty.

3.4.3.3Arvokeskustelua ei voi välttää

Kun sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestelmään kytkeytyviä arvoja haastetaan, on niistä puhuttava entistä äänekkäämmin. Vuoropuhelu ja kanavat yhteydenpitoon Kiinan kanssa ovat tarpeen kaikissa tilanteissa niin kansallisesti kuin EU:n tasolla. Vaade kasvattaa kansallista Kiina-osaamista korostuu tulevaisuuden suunnista riippumatta. Kiinalta voidaan odottaa tulevaisuudessakin erilaisia kansainväliseen järjestelmään kytkeytyviä aloitteita ja näihin keskusteluihin on varauduttava.

3.5Venäjä säilyy merkittävänä kansainvälisenä toimijana, turvallisuustekijänä ja -haasteena

Venäjä pyrkii pitkällä aikavälillä tunnustetuksi suurvallaksi. Venäjällä on kokemusta ja kykyä intressiensä ajamiseen sekä globaalilla että alueellisella tasolla. Sillä on vaikutusvaltaa alueellisissa ja kansainvälissä instituutioissa. Venäjä ylläpitää strategisen ydinase- ja tavanomaisen sotilaallisen suorituskykynsä. Venäjän suhteellisen valta-aseman kehittyminen riippuu Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan jatkosta ja lopputuloksesta. Sota on luonut pitkäkestoisen vastakkainasettelun Venäjän ja Ukrainaa tukevan lännen välille. Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikka ankkuroituu vahvasti tähän vastakkainasetteluun ja se jatkaa länsimaiden ja niiden organisaatioiden haastamista pyrkien myös lännen yhtenäisyyden heikentämiseen. Venäjä hakee liittolaisia mm. Aasiasta, Lähi-Idästä, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta, ja esiintyy heidän etujensa turvaajana maailmassa.

Venäjä pitää oikeutettuna puolustaa etujaan etupiiriksi mieltämällään alueella tarvittaessa voimakeinoin. Venäjän joulukuussa 2021 Natolle ja Yhdysvalloille esittämissä vaatimuksissa se pyrki ulottamaan etupiiriään Ukrainaan ja laajemmin Itä-Eurooppaan. Venäjä jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa ja varautuu pitkään kulutussotaan. Ydinaseen merkitys on korostunut Venäjän retoriikassa ja pelotteena. Venäjän suhde Yhdysvaltoihin, Natoon ja Euroopan unioniin pysyy vihamielisenä sodan jatkuessa. Venäjän kumppanuussuhde Kiinaan on kehittynyt mutta säilyy haasteellisena. Eurooppa säilyy Venäjän hybriditoimien näyttämönä. Hyökkäyssodan jatkuessa Suomella ei ole poliittisen tason vuoropuhelua Venäjän kanssa. Suomen turvallisuuspoliittinen perusratkaisu on muuttunut merkittävästi Venäjän toimien ja sen kasvaneen uhkan takia. Pelote on vahvistunut Nato-jäsenyyden myötä. Venäjän laaja-alainen hybridivaikuttaminen haitantekoineen jatkuu. Syksyllä 2023 Venäjä aloitti laittoman maahantulon välineellistämisen operaation Suomen itärajalla. Aiemmasta poiketen Venäjän viranomaiset sallivat ja edistivät ilman laillisen maahantulon edellytyksiä matkustaneiden kolmansien maiden kansalaisten rajanylityksiä Suomeen. Rajatilanteen vakaus ja ennakoitavuus ovat heikentyneet pitkäkestoisesti. Venäjän merkitys Euroopan ja Suomen turvallisuudelle säilyy merkittävänä maan kehityskulusta riippumatta. Sen nykyiset pyrkimykset luovat epävakautta ja heikentävät turvallisuutta kansainvälisessä toimintaympäristössä.

Venäjä on lisännyt sodankäyntiin liittyvää tuotantoa merkittävästi, ja siitä on tullut maan talouskasvun pääasiallinen lähde. Venäjän talouden muuntautuminen hyökkäyssodan tarpeisiin on kompensoinut länsiyhteisön energiariippuvuuksien purkamista ja talouspakotteita, mutta käy kalliiksi pitkällä aikavälillä. Venäjä jää edelleen jälkeen muista kehittyneistä talouksista eron kiinni ottamisen sijaan. Energian maailmanmarkkinahinnan muutokset aiheuttavat talouden suhdanneherkkyyttä, ja energiamurros on Venäjän taloudelle vakava haaste. Venäjä pyrkii rakentamaan hiilivetytalouden jälkeisiä ansaintamalleja esimerkiksi vedyn tuotannon ja ydinvoiman ympärille, mutta näillä se ei voi suoraan korvata energiaraaka-aineita tulonlähteenä. Haasteet investointien, infrastruktuurin, teknologisen kehityksen ja osaamisen alueilla jatkuvat. Venäjä etsii aktiivisesti keinoja kiertää pakotteita ja hankkia korkeaa teknologiaa muiden maiden kautta turvatakseen mm. kriittisten komponenttien ja tavaroiden saannin. Arktisen alueen ja kehittyvien maiden energiantuotantoalueiden sekä energiamarkkina-alueiden painoarvo Venäjälle kasvaa entisestään.

Venäjän osuus maailmantaloudesta on vaatimaton, eikä se kasva, mutta sen osuus energiasektorista säilyy merkittävänä. Kaupalliset ja taloudelliset suhteet ovat katkenneet lännen, mukaan lukien Suomen, ja Venäjän välillä. Suomi irtautui venäläisestä energiasta nopeasti vuonna 2022, eikä suoraa energiatuontia käytännössä enää ole. Globaalissa energiakaupassa Venäjän keskeistä asemaa ei voi kiistää. Suomelle energiamarkkinoiden toimivuus on tärkeää, sillä tuonnin osuus Suomessa käytettävästä energiasta on yli puolet. Venäjä pyrkii suuntaamaan uudelleen kaupankäyntiään ja logistiikkareittejä. Kiinasta on tullut hallitseva kauppakumppani Venäjälle.

Venäjän poliittista järjestelmää leimaa oikeusvaltion sekä instituutioiden heikkous ja presidentin suuri merkitys. Poliittisten vaihtoehtojen esittäminen pyritään estämään. Nämä tekijät ohjaavat koko maan kehittymistä. Hallinnon ja turvallisuusviranomaisten yhteenkietoutuminen sekä ideologisen vaikuttamisen läpileikkaavuus yhteiskunnassa tukevat Venäjän poliittisen järjestelmän jatkuvuutta, vaikka presidentin rooli muuttuisikin. Eliitin sisäistä valtakamppailua ei voida poissulkea. Hallinto pyrkii vahvistamaan väestön suurvaltaidentiteettiä muun muassa historiapolitiikalla ja kouluopetuksessa. Hyökkäyssota on lisännyt repressiota merkittävästi ja yhteiskunnallisia jännitteitä hallitaan tulonsiirroilla, kontrollilla ja voimakeinoilla. Väestö tukee johtajaansa, mutta mielialojen suunnasta on yhä vaikeampaa saada luotettavaa tietoa.

Venäjän sisäinen kehitys (kuten autoritaarisuuden aste) vaikuttaa Venäjän kansainväliseen toimijuuteen; se toimii nopeasti ja yllätyksellisesti. Venäjään liittyvä maariski laukesi sen Ukrainaa vastaan käynnistämän hyökkäyssodan ja Venäjälle asetettujen pakotteiden myötä, eikä radikaalisti heikentynyt liiketoimintaympäristö houkuta ulkomaisia investointeja. Ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien aiheuttamat haasteet ja vaikutukset saattavat yllättää Venäjän hallinnon voimakkuudellaan. Pyrkimys sotilaallisten kykyjen palauttamiseen ja vahvistamiseen jatkuu nykyhallinnon aikana. Kasvava autoritaarisyys, syvenevä hallinnon läpinäkymättömyys ja hyökkäyssodan suorat sekä välilliset vaikutukset heikentävät Venäjän sisäisen kehityksen ja ulkoisen toiminnan ennakoitavuutta.

3.5.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

3.5.1.1Venäjä jatkaa suurvalta-aseman tavoittelua

Suurvalta-asema säilyy Venäjän tavoitteena ja sillä on myös laaja tuki kansalaisten keskuudessa. Venäjän pyrkii aikaansaamaan suurvaltojen etupiirijakoon perustuvan turvallisuusjärjestelmän. Venäjän hyökkäyssodan seurauksena on syntynyt pitkäkestoinen vastakkainasettelu Venäjän ja Ukrainaa tukevan lännen välille. Venäjä haastaa läntiset järjestöt ja instituutiot pyrkien heikentämään näiden yhtenäisyyttä. Samalla se pyrkii voimakkaammin omavaraisuuteen sekä vahvistamaan ei-läntisiä kumppanuuksia ensisijaisesti Kiinan kanssa, mutta yhä järjestelmällisemmin myös ns. globaalissa etelässä. Ulkopolitiikka jatkuu vastakkainasettelun ja uhriutumisen sekä uusien kriisien synnyttämisen ja painostuksen yhdistelmänä. Venäjä pyrkii ohjailemaan siitä riippuvaisten naapurimaiden kehitystä ja on valmis puuttumaan siihen sotilaallisesti. Venäjä kehittää edelleen laajaa keinovalikoimaa etujensa ajamiseen, ml. tiedustelu- ja turvallisuusorganisaatioiden ja järjestäytyneen rikollisuuden käyttö. Venäjä rooli kansainvälisen vakauden ja alueellisen turvallisuuskehityksen kannalta säilyy merkittävänä.

Venäjä jatkaa sotilaallisten suorituskykyjensä vahvistamista erityisesti läntisellä suunnallaan. Itämeren ja arktisen alueen turvallisuuspoliittinen ja sotilaallinen asema ovat sille olennaisia myös tulevaisuudessa. Puolustuksen resursseissa ja teknologiaosaamisessa sekä teknologian hyödyntämisessä on rajoitteita ja ne vaikuttavat erityisesti suurvaltakilpailuun ja hakeutumiseen yhteistyöhön (esim. avaruustoimintakyky). Rajoitteet ovat lisääntyneet lännen Venäjälle asettamien kovien pakotteiden seurauksena. Venäjän ajattelussa ydinaseen merkitys on korostunut entisestään, sekä retoriikassa että pelotteena. Venäjä panostaa edelleen ydinasetriadinsa ylläpitoon ja kehittämiseen.

Venäjän suhteellinen asema suurvaltakilpailussa heikentyy ja se jää jälkeen globaalissa teknologiakilpailussa. Hyökkäyssodan vuoksi Venäjälle asetetut talouspakotteet vahvistavat tätä trendiä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Venäjä kompensoi heikentyvää kansainvälistä asemaansa sotilaallisen voiman kehittämisellä ja käytöllä sekä kasvavasti hybridivaikuttamisen keinovalikoimalla. Venäjällä on kuitenkin keskeinen rooli globaalina vaikuttajana erityisesti alueellisissa yhteistyöjärjestelyissä. Venäjän suhde Kiinaan ja Iraniin syvenee, ja se hakee entistä vaikutusvaltaisempaa roolia erityisesti Afrikassa, Lähi-Idässä ja Latinalaisessa Amerikassa. Venäjän ja Intian välinen taloussuhde on syventynyt merkittävästi. Venäjällä on läntisen kulttuuripiirin ulkopuolella useita kumppaneita ja vuoropuheluun valmiita ymmärtäjiä, joiden väestö ja talous – ja siten myös globaali painoarvo – kasvavat tulevina vuosikymmeninä merkittävästi.

3.5.1.2Sotateollisuus ylläpitää Venäjän taloutta

Sotiminen tukee taloudellista toimeliaisuutta, mutta keskivertokansalaisen materiaalisen hyvinvoinnin kasvu uhrataan suurvalta-aseman vahvistamiselle. Yksityisen kulutuksen ja sitä tukevan teollisuuden dynamiikka on ollut vuodesta 2022 huomattavan heikkoa verrattuna julkiseen kulutukseen ja sotatoimia tukevaan teollisuuteen. Pitkällä aikavälillä vähenevä ja ikääntyvä väestö, jäykkä fossiilienergiaan nojaava tuotantorakenne ja infrastruktuurin vanheneminen sekä ympäristön tilan muutokset aiheuttavat suuria sopeutuspaineita taloudessa ja yhteiskunnan rakenteissa. Tappiot hyökkäyssodassa kuluttavat Venäjän työikäistä väestöpohjaa samalla kun aivovuoto verottaa koulutettua ja aktiivista väestönosaa. Haasteet eivät välttämättä johda korjaaviin toimenpiteisiin, sillä venäläinen yhteiskunta yleensä sopeutuu heikkeneviin olosuhteisiin.

Sodankäynnin turvaamiseen käytetään yhä enemmän taloudellisia resursseja mm. lisäämällä julkisia menoja sotateollisuuteen ja yrityksiin sekä sosiaalietuuksiin ja palkkoihin. Kansallisen hyvinvoinnin rahaston likvidit varat ovat vähentyneet nopeasti, ja keskuspankkivarannoista iso osa on jäädytetty. Jatkuessaan tämä trendi tekee Venäjästä yhä riippuvaisemman sotataloudesta. Kerran pystytetyn sotateollisuuden alasajo voi olla sille myöhemmin hankala kysymys samalla tavoin kuin se oli vaikeaa myös Neuvostoliitolle. Sotatalouteen keskittyminen on merkinnyt julkisen sektorin alijäämän kasvua, kiihtyvää inflaatiota, työvoimapulaa sekä investointien ohjautumista tietyille sektoreille.¹⁵ Varojen käytöllä palkankorotuksiin ja sosiaalietuuksiin (mm. kaatuneiden omaisille maksettavat mittavat korvaukset) ylläpidetään myös yhteiskuntarauhaa. Energian vienti toimii keskeisenä tulolähteenä, vaikka sanktiot ovat leikanneet siitä saatavia tuloja. Suurimmat vientimaat ovat Kiina, Intia ja Turkki. Venäjä on valmistautunut käyttämään lähitulevaisuudessa huomattavia resursseja tukemaan sodankäyntiä¹⁶, mutta alijäämän kasvaessa ongelmat kasvavat ja niiden ratkaiseminen on entistä vaikeampaa.

3.5.1.3Hyökkäyssota kiihdyttää autoritaarista kehitystä

Yhteiskunnallisia jännitteitä ja levottomuuksia hallitaan lisääntyvällä repressiolla ja materiaalisilla kompensaatioilla kansalaisille. Jännitteitä luovat ja ylläpitävät yhteiskunnalliset epäkohdat (esim. sodassa menehtyneiden suuri määrä, jyrkkä eriarvoisuus, väestön tulotason heikko kehitys, kyseenalaiset keinot värväystoiminnassa, hallinnon repressio, ympäristöongelmat) sekä luottamuspula hallintoon ja sen kykyyn edistää maan kehittymistä. Suuret tappiot sodassa ylläpitävät hermostuneisuutta, joka ei voi purkautua poliittisten vaikutuskanavien puuttuessa. Hallinto joutuu tasapainoilemaan liikekannallepanon laajentamisen kanssa välttääkseen maastamuuttoaaltoja. Se pystyy kuitenkin hallitsemaan levottomuuksia poliittisella kontrollilla, tulonsiirroilla ja informaatioympäristön muokkaamisella sekä voimankäytöllä. Venäjän alueiden poliittinen ja taloudellinen riippuvuus Moskovasta jatkuu, mutta hyökkäyssodan tappioiden painottuminen etnisiin vähemmistöihin voi lisätä alueellisia jännitteitä.

Poliittisen järjestelmän legitimiteetti nojaa presidenttiin, jonka ympärille on muodostunut epävirallisten verkostojen ja lojaalisuuksien verkosto. Todellinen valta on hyvin pienen, presidentin ympärille keskittyvän joukon käsissä. Tämä yhdessä heikon lain ja järjestyksen tason (korruptio, huono hallinto, heikot instituutiot) kanssa ohjaa koko yhteiskunnan kehittymistä. Korruptio läpäisee tulojakomekanismina yhteiskunnan, eliitin ja hallinnon. Järjestäytynyt rikollisuus kytkeytyy hallintoon ja julkisen vallan käyttöön. Hallinnosta ja eliitistä yhä suurempi osa on tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden henkilöstöä. Nykyregiimin jatkuvuus on pyritty turvaamaan mm. perustuslakimuutoksilla, mutta ne eivät poista seuraajakysymystä kokonaan tai ehkäise eliitin sisäistä valtakamppailua, jolloin palatsivallankumouksen mahdollisuus säilyy. Järjestelmän jatkuvuutta tukevat myös turvallisuusviranomaisten sekä erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden muodostama ideologinen infrastruktuuri.

Hyökkäyssodan perustelu venäläisessä propagandassa on laajentunut Ukrainan venäjänkielisten puolustamisesta ja maan poliittisen suunnan muuttamisesta Venäjä-mieliseksi (”denatsifikaatiosta”) puolustussodaksi ”kollektiivista länttä” vastaan. Vallanpitäjien oikeutus nojaa valikoiden luotuun Venäjän kansalliseen tarinaan, jonka ytimessä on lännen muodostaman eksistentiaalisen uhan, Venäjän ”perinteisten”, konservatiivisten arvojen sekä Venäjän historiallisen suuruuden korostaminen. Venäjän ortodoksisen kirkon johto on omaksunut hallintoa tukevan roolin ja avustaa sitä. Hallinnon nationalistinen ideologia ulottuu kaikkialle yhteiskunnassa, mm. koulutusjärjestelmään, ja sitä on ajan kuluessa yhä vaikeampi haastaa sisältä käsin. Historian muokkaaminen politiikan käyttöön sekä autoritaarinen kouluopetus vaikuttavat kansakunnan kehitykseen pitkälle tulevaisuuteen. Kansan mielialoista on vaikea saada luotettavaa tietoa. Kyselytutkimukset heijastelevat vakaata tukea presidentille ja sopeutumista vallitseviin oloihin, mutta laajakin tuki voi olla ”ohutta”. Venäjällä edelleen asuvien liberaalisti ajattelevien kansalaisten ääni ei juuri kuulu. Kyselyissä Putinin hyökkäyssotaa vastustaneiden osuus on ollut melko vakaa ja edustanut noin viidesosaa kansasta.¹⁷

3.5.1.4Venäjällä on keinoja hidastaa vaikutusvaltansa heikentymistä

Venäjän moninaiset voimavarat takaavat jatkuvuutta ja hidastavat vaikutusvallan heikentymistä. Venäjällä on edellytyksiä selvitä erittäin mittavista haasteista. Sillä on laaja, useille ilmastovyöhykkeille ulottuva maa-alue, runsaat luonnonvarat, osin ylläpidetty ja kehittyvä liikenne- ja teollinen infrastruktuuri sekä todennäköisesti maan yhteiskunnan, talouden ja teknologisen nykytason säilyttämiseen riittävä väestöpohja ja osaamisperusta. Venäjällä on edelleen ”pehmeää valtaa” urheilun ja kulttuurin saralla, jota se pyrkii myös kasvattamaan mm. järjestämällä omia urheilukilpailuja.

3.5.1.5Yllätykset ovat mahdollisia

Vaikka Venäjän konventionaalinen suorituskyky on hyökkäyssodan aiheuttamien tappioiden vuoksi lyhyellä aikavälillä heikentynyt, perustuu Venäjän toiminta jatkossakin yllätyksellisyyteen ja nopeuteen. Se pystyy nopeisiin strategisiin päätöksiin ja sotilaalliseen ketteryyteen sekä laajan keinovalikoimansa (ml. hybridi, CBRN, kyber, ydinpelote) hyödyntämiseen myös rajojensa ulkopuolella. Venäjälle näyttää muodostuvan suhteellista etua hyökkäyssodassa siirtymisestä sotatalouteen. Myös Venäjän johto voi tulla yllätetyksi. Vaikka yhteiskunnan tuki hyökkäyssodalle vaikuttaa vakaalta, lisääntyvät yhteiskunnalliset epäkohdat ja yllättävät laaja-alaiset kriisit ja epäonnistuminen niiden hallinnassa voivat murentaa järjestelmän legitimiteetin vähitellen tai nopeasti.

3.5.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

3.5.2.1Venäjä kamppailee vaikutusvallasta globaalisti

Venäjän suhde Yhdysvaltoihin pysyy pitkällä aikavälillä kilpailullisena ja jännitteisenä. Venäjä pitää Yhdysvaltoja suurimpana turvallisuusuhkana, eikä hyväksy maan hegemonia-asemaa ja läsnäoloa Euroopassa. Yhdysvaltojen tulevan hallinnon politiikkalinjaukset voivat kuitenkin muuttaa maiden välistä dynamiikkaa, etenkin mikäli Venäjä kokee olevansa tasavertaisessa asemassa ja sen intressejä huomioidaan. Venäjä haastaa Yhdysvaltoja yhä laajemmin ja globaalimmin solmimalla kumppanuuksia Iranin ja Pohjois-Korean kanssa, tukemalla autoritaarisia hallintoja sekä toisaalta kyseenalaistamalla kansainvälistä sääntöpohjaista järjestystä ja toisaalta hyväksikäyttämällä sitä omiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Venäjä ei pysty haastamaan Yhdysvaltoja tavanomaisin menetelmin, joten se pyrkii vahvempaan neuvotteluasemaan ja Yhdysvaltojen heikentämiseen eri keinoin (vrt. hybriditoiminta, vaikuttaminen Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan, kybertoiminta). Venäjä pyrkii esiintymään YK:n turvallisuusneuvostossa ja aserajoituskysymyksissä Yhdysvaltojen veroisena suurvaltana.

Venäjän ja Kiinan suhde tiivistyy mutta pysyy asymmetrisenä. Suhde on lähentynyt Ukrainan hyökkäyssodan myötä, vaikka Kiina ei suoraan (esim. asetoimituksilla) tue Venäjän toimintaa. Venäjä tarvitsee Kiinaa enemmän kuin Kiina Venäjää sekä poliittisesti että taloudellisesti. Länsimaiden sulkeuduttua Venäjä on taloudellisesti entistä alisteisempi Kiinaan nähden ja entistä riippuvaisempi Kiinasta tuodusta teknologiasta ja teollisuustuotteista. Maita yhdistää strateginen tavoite hillitä Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa, ja tässä pyrkimyksessä ne tukevat toisiaan kansainvälisissä järjestöissä. Kiina hyödyntää Venäjää mm. ostamalla halpaa energiaa ja raaka-aineita, ja pyrkii Venäjän kautta saamaan jalansijaa arktisella alueella. Maiden välinen yhteistyö on pitkälti transaktionaalista, mutta sillä on ainakin ulkoisesti edellytyksiä kehittyä syvemmäksi strategiseksi kumppanuudeksi. Jännitteiden lisääntyminen Itä-Aasiassa on mahdollista, mutta kumpikaan ei riskeeraa suhdetta toiseen niiden takia. Sotilaallisessa yhteistyössä kumpikin pyrkii hyötymään toisesta. Venäjän sitoessa resursseja Ukrainassa tilanne voi johtaa kilpailuun vaikutusvallasta Keski-Aasiassa.

Kansainväliset instituutiot ovat Venäjälle ulkopoliittinen väline sen omien etujen ajamiseen. Venäjä on tehokas kansainvälisessä toiminnassaan; se vaikuttaa, hakee liittolaisia ja ajaa edustajiaan keskeisille paikoille. Venäjän kansainvälisen toiminnan lähtökohta on valtion itsemääräämisoikeus ja kansainvälisillä foorumeilla se painottaa hallitustenvälisyyttä. Hyökkäyssodan myötä Venäjä on eristetty monien kansainvälisten instituutioiden ulkopuolelle. Se pyrkii järjestelmällisesti murtamaan lännen sille asettamaa eristystä ja toimii YK:n ohella aktiivisesti järjestöissä, joissa sillä on vaikutusvaltaa, kuten G-20, BRICS, Shanghain yhteistyöjärjestö ja Euraasian integraatioprojektit. Venäjä kannattaa moninapaista kansainvälistä järjestelmää, jossa se itse toimii suurvaltana Kiinan ja Yhdysvaltojen ohella. Venäjä pyrkii vaikuttamaan kansainvälisen järjestelmän perusperiaatteisiin ja normien muotoiluun (esim. kybertoiminta): se vastustaa valtioiden sisäisiin asioihin puuttumista ja liberaaleja arvoja. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenyys ja sen veto-oikeus pysyvät tärkeinä Venäjälle. Muiden keskeisten järjestöjen roolin Venäjä näkee teknisinä tai vaikutuskanavina. Venäjän päätökset irtautua keskeisten asevalvontasopimusten noudattamisesta (mm. New START, TAE) entisestään heikentävät sääntöpohjaista järjestelmää. Venäjän perustuslakiuudistus vuonna 2020 asetti kansainvälisen lain alisteiseksi Venäjän perustuslaille.

Arktisen alueen strateginen ja taloudellinen merkitys on Venäjälle keskeinen. Venäjä näkee alueen strategisena tulevaisuuden resurssivarantona sekä suurvaltakilpailun leikkauspisteenä, ja se jatkaa alueen kehittämistä. Strategisesti tärkeää on mm. turvata suora pääsy Atlantille ja hyödyntää koillisväylää. Taloudelle keskeinen raaka-ainetuotanto nojaa tulevaisuudessa enenevästi Arktisen alueen varantoihin. Venäjän tavoitteena on vahvistaa pohjoisen merireitin hallintaa ja venäläisten yritysten kaupallisten palvelujen hyödyntämistä. Venäjän tavoitteet valvoa suvereniteettiaan arktisella alueella eriävät Kiinan tavoitteesta pitää alue mahdollisimman avoimena. Sotilaallisesti arktisen alueen (High North) merkitys on edelleen kasvussa. Venäjä tarkastelee ilmastonmuutosta arktisella alueella ensisijaisesti mahdollisuutena, ei uhkana.

Venäjän vastakkainasettelu lännen kanssa vaikuttaa myös sen tavoitteisiin ns. globaalin etelän maissa, joista useat eivät tuomitse hyökkäyssotaa. Suurvallat kilpailevat useilla alueilla vaikutusvallasta ja asemasta. Lähi-idässä Venäjä ei voi täyttää Yhdysvaltojen vetäytymispolitiikan jättämää tyhjiötä taloudellisesti, mutta se pyrkii tavoittelemaan suurvalta-asemaa poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Venäjän intressit Lähi-idässä sitoutuvat vahvasti talous-, turvallisuus- ja geopoliittisiin kysymyksiin. Venäjä on onnistunut parantamaan suhteitaan moniin Lähi-idän maihin, eriävistäkin näkemyksistä huolimatta. Konfliktit sekä radikalisoituminen alueella muodostavat Venäjän näkökulmasta turvallisuusuhan. Venäjä näkee oman roolinsa alueella sovittelijana eri osapuolten välillä, mutta Israelin ja Hamasin välisessä sodassa Venäjä on asemoinut itseään palestiinalaisia ymmärtävään leiriin.

Afrikassa Venäjä panostaa erityisesti sotilaalliseen ja energia-alan yhteistyöhön. Venäjä hyödyntää ei-läntisten kumppanuuksien vaalimisessa sekä historiasta että nykytilanteesta kumpuavaa tyytymättömyyttä länttä kohtaan esiintyessään ”antikolonialistisena” voimana ja globaalin etelän puolestapuhujana. Joissakin Afrikan maissa on yhteneviä intressejä Venäjän kanssa: status quon säilyttäminen ja länsimaiden vaikutusvallan vastustaminen. Venäjä ja Ukraina koettavat kumpikin vaikuttaa ”aidalla istujiin”. Venäjä haluaa vahvistaa strategista läsnäoloa ja vaikutusvaltaansa kohteissa, joihin on syntynyt valtatyhjiö, esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa, Syyriassa ja Libyassa. Venäjän valtioon linkittyvät yksityiset sotilasyritykset (kuten Wagner) tarjoavat monialaisia palveluksiaan autoritaarisille hallinnoille. Verrattuna Kiinan vahvistuvaan läsnäoloon ja monien afrikkalaisten valtioiden tiivistyviin taloudellisiin siteisiin Kiinan kanssa Venäjän asema alueella on rajallinen, mutta Afrikan merkitys Venäjän globaalin roolin kasvattamisessa on vahvistumassa.

3.5.2.2Venäjä pyrkii entistä merkittävämpään rooliin Euroopassa ja sen lähialueilla

Venäjä pyrkii entistä merkittävämpään rooliin Euroopassa ja sen tavoitteena on luoda uudenlainen turvallisuusarkkitehtuuri. Hyökkäyssota Ukrainassa on muodostunut Venäjälle välineeksi pakottaa oma näkemyksensä eurooppalaiseen keskusteluun. Venäjän tavoitteet Euroopan suhteen säilyvät; se vastustaa EU:n ja Naton laajentumista. Venäjä pyrkii heikentämään EU:n yhtenäisyyttä ja tukee hajaannusta aiheuttavia voimia EU:n jäsenvaltioissa. Venäjä haastaa EU:n ja Yhdysvaltojen välistä suhdetta. Venäjä ei halua EU:n puuttuvan itäisen kumppanuuden maiden asioihin. Venäjä kohdistaa hybriditoimiaan yksittäisiin maihin ja länsi-instituutioihin.

Venäjä jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa ja varautuu pitkään kulutussotaan omia tappioitaan laskematta. Se on onnistunut kasvattamaan asetuotantoaan ja solmimaan asekauppoja länsimaiden asettamista pakotteista huolimatta. Venäjän kansalaisyhteiskunnan tuki sodankäynnin jatkamiselle on huomattava. Suuri osa Venäjän konventionaalisesta sotilaallisesta voimasta (etenkin maavoimista) on toistaiseksi sidottu sodankäyntiin Ukrainassa. Sotatoimien jatko muodostaa keskeisimmän Venäjän sisäistä kehitystä tai globaalia asemaa koskevan muutostekijän.

Venäjä on perustanut tai tukenut organisaatioita (Kollektiivisen turvallisuuden sopimusjärjestö (KTSJ), Itsenäisten valtioiden yhteisö ja Euraasian talousliitto), joiden avulla lähialueiden maita integroidaan yhteen Venäjän kansallisten tavoitteiden mukaisesti. Hyökkäyssodan seurauksena Venäjän vaikutusvalta on heikentynyt suhteessa moneen naapurimaahan, kun sen sotilaallinen voima on kiinni Ukrainassa. Sota on myös saanut useat alueen maat tasapainottamaan ulkopolitiikkaansa vahvistamalla kumppanuuksiaan muualle. Venäjän vaikutusvallan erityisesti Etelä-Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa arvioidaan heikentyvän. Vaikka Venäjän sotilaallinen läsnäolo alueella jatkuu, sen kyvyttömyys lunastaa puolustussitoumuksiaan Armenialle Vuoristo-Karabahin konfliktin yhteydessä heikentää sekä Venäjän uskottavuutta sopimuskumppanina että KTSJ:n merkitystä. Tehokas keino Venäjän aseman ylläpitämiseksi ovat alueelliset ratkaisemattomat konfliktit, joiden avulla se jarruttaa lähialueensa maiden länsi-integraatiota sekä heikentää niiden sisäistä tilannetta. Valko-Venäjän asema on muuttunut Venäjälle alisteiseksi, ja Venäjä käyttää maata tukeutumispaikkana sodankäynnissään Ukrainaa vastaan.

3.5.2.3Suomi kytkeytyy Venäjän EU- ja Nato-politiikan päämääriin

Suomi kytkeytyy erityisesti Venäjän EU- ja Nato-politiikan päämääriin. Suomella ei Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa ole poliittisen tason vuoropuhelua Venäjän kanssa. Venäjän Suomi-politiikka heijastelee sen laajempaa ulko- ja sotilaspoliittista tavoitteenasettelua. Venäjä jatkaa Suomen Nato-jäsenyyden ja muun sotilaallisen länsiyhteistyön kritisoimista ja pyrkii vaikuttamaan Suomessa käytävään turvallisuuspoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Venäjän tulkinnassa Nato-jäsenyys on liittänyt Suomen osaksi vihamielistä ”kollektiivista länttä”. Venäjä on julkistanut ”sotilaallisia vastatoimiaan” Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiin liittyen. Venäjä on myös irtisanonut joitakin Suomen kanssa laadittuja kahdenvälisiä sopimusjärjestelyjä. Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomen poliittiseen päätöksentekoon ja lyömään kiilaa Suomen ja sen läntisten liittolaisten välille. Hybridivaikuttamisen muodot moninaistuvat edelleen Venäjän etsiessä aktiivisesti Suomen haavoittuvuuksia ja riippuvuuksia. Muuttoliikkeen välineellistämisen lisäksi Venäjä hyödyntää informaatiovaikuttamista, kyberhyökkäyksiä, GPS-signaalien häiritsemistä sekä kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvia toimia. Vaikuttaminen voi saada myös sotilaallisen painostuksen muotoja. Suomen Nato-jäsenyys vahvistaa pelotetta sotilaallisen hyökkäyksen ja sotilaallisen painostamisen varalta.

Venäjän hyökkäyssodan vuoksi energian, raaka-aineiden ja komponenttien saatavuus myös Suomessa on heikentynyt ja hinta noussut. Logistiikkareitit ovat muuttuneet, vienti Venäjälle on romahtanut ja turistien tuomat eurot kadonneet. Erityisesti Itä-Suomessa Venäjän läheisyys on muuttunut mahdollisuudesta rasitteeksi. Kustannustason nousu on leikannut yritysten kannattavuutta, investointien ja asukkaiden houkutteleminen on vaikeutunut eikä alueelle ei voida rakentaa tuulivoimaa turvallisuussyistä. Tulevaisuuden näkymiä heikentävät myös itäisen Suomen heikko saavutettavuus ja ikääntyvä väestö.

3.5.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

3.5.3.1Venäjä on uhka Suomen ja Euroopan turvallisuudelle ja lisää epävakautta

Venäjä pitää oikeutettuna puolustaa etujaan omaksi etupiiriksi tulkitsemallaan alueella tarvittaessa voimakeinoin. Hyökkäyssota Ukrainassa on Venäjän sisäisen kehityksen ja globaalin aseman tärkein ajuri. Venäjä haluaa vaikuttaa kv. järjestelmän perusperiaatteisiin ja toimintatapoihin. Se vastustaa Venäjän sisäisiin asioihin puuttumista ja liberaaleja arvoja ja korostaa voimallisesti valtion itsemääräämisoikeutta. Nämä seikat luovat epävakautta ja heikentävät turvallisuutta maailmanlaajuisesti.

Venäjä pyrkii järjestelmällisesti murtamaan lännen sille asettamaa eristystä ja kannattaa moninapaista kansainvälistä järjestelmää, jossa se itse toimisi suurvaltana Kiinan ja Yhdysvaltojen ohella. Venäjä hyödyntää yhä enemmän epävirallisia ryhmiä ja yhteenliittymiä tavoitteidensa edistämiseksi. Suhde Yhdysvaltoihin, Natoon ja Euroopan unioniin pysyy sodan jatkuessa vihamielisenä. Kiinan kanssa haetaan kumppanuutta, mutta ei varauksettomasti. Suhteita Iraniin ja Pohjois-Koreaan kehitetään edelleen, ja kumppanuuksia ns. globaalissa etelässä vahvistetaan. Venäjän ja Euroopan suhde jatkuu jännitteisenä ja Venäjän vaikuttamistoimien näyttämönä. Erityisesti Venäjän kanssa rajan jakavat valtiot ovat alttiita vaikuttamiselle. Kova turvallisuus ja sotilaallisten suorituskykyjen kehittäminen ja käyttö sekä laaja hybridikeinovalikoima säilyvät Venäjän vaikuttamisen perustana. Venäjä voi hyödyntää myös kiistettäviä toimia esimerkiksi merialueilla tai kyberulottuvuudessa. Venäjän merkitys Euroopan ja Suomen turvallisuudelle säilyy merkittävänä maan kehityskulusta riippumatta.

3.5.3.2Venäjän ja lännen väliset taloussuhteet eivät palaa ennalleen

Kaupalliset ja taloudelliset suhteet ovat romahtaneet lännen, mukaan lukien Suomen, ja Venäjän välillä. Venäjän osuus Suomen ulkomaankaupasta ei palaa ennalleen näköpiirissä olevana aikana ja ilman Venäjän politiikassa tapahtuvia perustavanlaatuisia muutoksia. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa muutti Euroopan energiamarkkinoita pysyvästi maiden irtautuessa venäläisestä energiasta. Suomi irtautui venäläisestä energiasta nopeasti, eikä suoraa energiatuontia käytännössä enää ole. Aiemmin merkittävät öljy- ja kaasukauppa on molemmat korvattu raaka-aineiden hankinnalla maailmanmarkkinoilta. Kaasun osalta Inkoon vuonna 2022 avattu LNG-terminaali on keskeisesti poistanut riippuvuuden ulkomaisista putkiyhteyksistä. Venäjän hyökkäyssodalla on tuntuvia talousvaikutuksia koko Suomessa. Erityisesti Itä-Suomeen on vaikea houkutella yrityksiä, investointeja ja asukkaita uudessa tilanteessa.

Sodankäynnin jatkamisen edellytysten varmistaminen on Venäjän tärkein prioriteetti. Sotateollisuus tuottaa talouskasvua hyvinvoinnin kustannuksella. Venäjä on valmistautunut käyttämään huomattavia resursseja tukemaan sodankäyntiä, mutta alijäämän kasvaessa rakenteelliset ongelmat kasvavat ja niiden ratkaiseminen on entistä vaikeampaa. Budjettitulot riippuvat edelleen keskeisesti öljyn ja kaasun ulkomaankaupasta syntyvästä tulovirrasta.

Venäjän osuus maailmantaloudesta on vaatimaton eikä se kasva. Venäjän osuus energia- ja raaka-ainesektorista säilyy toistaiseksi kuitenkin merkittävänä. Energia on edelleen Venäjän tärkein vientitulojen lähde, ja siksi myös keino vaikuttaa Venäjään (esim. G7-maiden käyttöön ottama venäläisen öljyn ja öljytuotteiden hintakatto). Euroopan kaasunviennin supistuttua merkittävästi Venäjällä on nyt huomattavasti valmista maakaasun tuotantokapasiteettia, jota se pyrkii ohjaamaan uusiin käyttötarkoituksiin (uusien vientikanavien avaaminen LNG:nä ja Aasiaan johtavien putkiyhteyksien kautta; kaasun käytön kotimainen lisääminen energianlähteenä ja teollisuuden raaka-aineena).

Kehittyvien maiden osuus korostuu Venäjän energianviennin kohdemaina, ja Venäjä rakentaa edelleen taloudellista vaikutusvaltaa energiahankkeiden kautta. Venäjän energia-ase on merkittävästi heikentynyt talouspakotteiden johdosta.

3.5.3.3Venäjän sisällä valta keskittyy edelleen

Venäjän sisäinen kehitys vaikuttaa Venäjän kansainväliseen toimijuuteen; se toimii nopeasti ja yllätyksellisesti. Venäjän poliittisen järjestelmän keskusjohtoisuus ja vallan autoritaarisyys tarkoittavat, että poliittisten vaihtoehtojen nousu pyritään jatkossakin torjumaan. Hyökkäyssodan aloittamisen myötä vallan keskittyminen Venäjällä on voimistunut. Oikeusjärjestelmä on valjastettu palvelemaan toimeenpanovallan tavoitteita. Kasvavat tappiot rintamalla, mahdollisesti laajentuvat liikekannallepanot ja heikentyvät talousnäkymät lisäävät vallassa olevan hallinnon epävakautta hyökkäyssodan jatkuessa. Lisääntyvä mobilisointi voi aiheuttaa painetta myös Suomen rajalla, mikäli kutsuntoihin joutuvat alkavat pyrkiä pois Venäjältä.

Venäjään liittyvä maariski laukesi hyökkäyssodan ja Venäjälle asetettujen pakotteiden myötä. Radikaalisti heikentynyt liiketoimintaympäristö ei houkuta ulkomaisia investointeja, joita Venäjän talous kipeästi kaipaisi. Investointeja esimerkiksi Kiinasta ei ole toistaiseksi merkittävissä määrin nähty. Länsimaisten yritysten pääomat Venäjällä ovat siirtyneet entistä enemmän venäläisiin käsiin, mikä tekee maasta entistä sisäänpäin kääntyneemmän.

3.5.3.4Ilmastonmuutos voi aiheuttaa yllättäviä ja ylirajaisia haasteita

Ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien painoarvo Venäjän poliittisella agendalla on vähentynyt entisestään. Venäjä on mm. talouden mobilisaation vastineeksi antanut yrityksille helpotuksia ympäristövaatimuksista, ja jäteuudistuksen tavoitteita on lykätty.¹⁸ Venäjällä vallinnut ilmastodenialismi on estänyt näkemästä ja ennakoimasta paitsi välttämätöntä siirtymää pois fossiilisten käytöstä, myös ilmastonmuutoksen aiheuttamia vakavia vaikutuksia. Ongelmia tai niiden aiheuttajaa ei myönnetä, muutoksiin ei varauduta ja riskien hallinta on heikkoa. Ikirouta kattaa Venäjän maa-alueista 65 % ja sen sulamisella tulee olemaan laajakantoisia vaikutuksia Venäjän infrastruktuuriin ja toimintaolosuhteisiin. Maastopalot, tulvat ja kuivuudet tuovat omat haasteensa. Lisäksi Suomeen ulottuvien haitallisten ympäristövaikutusten lisääntyminen esim. rajanläheisistä teollisuuslaitoksista ja Itämeren kuljetusreiteiltä on mahdollista.

3.6Turvallisuus heikentyy ja turvallisuusympäristö säilyy epävakaana

Venäjän hyökkäyssota ja suurvaltapyrkimykset vaikuttavat laaja-alaisesti ja pitkäaikaisesti turvallisuus- ja toimintaympäristöön. Sodan laajentumisen uhka säilyy, ja Venäjä kehittää ja käyttää laajaa keinovalikoimaa etujensa ajamiseen. Sotia ja konflikteja esiintyy myös laajemmin ja pitkäkestoisina aiheuttaen pakolaisuutta ja ruokkien ääriaineksia ja terrorismia. Sodankuvan muutos jatkuu erityisesti teknologiakehityksen vauhdittamana, mutta tavanomaisen sodankäyntikyvyn merkitys säilyy.

Suurvaltakilpailu ja strateginen kilpailu kiristyvät ja leikkaa sektorit taloudesta teknologiaan, ydinaseuhkailusta pehmeän vallan ulottuvuuksiin. Kiina on lännelle yhteistyökumppani ja kilpailija sekä järjestelmätason haastaja. Yhdysvallat on sitoutunut Euroopan turvallisuuden tukemiseen ja samalla odottaa Euroopalta enemmän vastuunkantoa turvallisuuden osalta ja yhteistyötä strategisessa kilpailussa.

Kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä heikkenee, kun kansainvälistä oikeutta ei noudateta ja kansainväliset monenkeskiset instituutiot näyttäytyvät heikoilta globaalihaasteiden ratkaisemisessa. Moninapaisuutta, blokkiutumista ja fragmentaatiota edistävät osaltaan myös erilaisten liittolaissuhteiden ja verkostojen kehittyminen ja ei-valtiollisten toimijoiden merkityksen kasvu.

Muuttuva uhka- ja riskiympäristö haastaa lähes kaikki sektorit ja toimijat. Teknologiakehitys luo uusia uhkia ja riskejä ja sen merkitys strategisena resurssina ja vastakkainasetteluna perustana korostuu. Laaja-alainen vaikuttaminen eri muodoissaan lisääntyy ja mm. mis- ja disinformaatio haastaa yhteiskuntia. Ilmasto- ja ympäristömuutokset aiheuttavat lisääntyvässä määrin myös turvallisuusvaikutuksia. Kilpailu strategisista luonnonvaroista sekä energiajärjestelmän ja globaalitalouden muutokset aiheuttavat epävakautta. Eriarvoistumisen ja polarisaation dynamiikat muuttuvat yhteiskunnan mukana ja niiden merkitys vakaudelle ja turvallisuudelle säilyy. Turvallisuushaasteet ovat osin erityyppisiä esimerkiksi demokraattisissa oikeusvaltioissa, diktatuureissa ja sortuvissa valtioissa, mutta kaikkialla tilanteet saattavat myös muuttua nopeastikin. Uhat ja riskit voivat myös realisoitua samanaikaisesti ja vahvistaa toistensa vaikutuksia.

Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristö on heikentynyt perustavanlaatuisesti ja pitkälle tulevaisuuteen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Laajamittainen sodankäynti on palannut Eurooppaan, ja sodan laajenemisen riski Euroopassa on todellinen. Suomen turvallisuuden keskiössä on vahvan kansallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen osana Naton pelotetta ja puolustusta ja kansainvälisessä puolustusyhteistyössä. Kansallinen turvallisuus ja yhteiskunnan kriisinsietokyky, kokonaisturvallisuus ja kokonaismaanpuolustus painottuvat kriittisinä tekijöinä.

EU on Suomen tärkein turvallisuusyhteisö ja EU:n laajentuminen ja strateginen autonomia nähdään entistä vahvemmin osana turvallisuuden tuottamista. Strategiset kumppanuudet korostuvat: Yhdysvallat on Suomen tärkein strateginen kumppani ja kahdenvälistä kumppanuutta kehitetään EU- ja Nato-yhteistyön lisäksi. Pohjoismaisen yhteistyön rooli turvallisuuden osalta nähdään kasvavan; yhdistäviä tekijöitä on Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä entistä enemmän.

Muuttuvassa turvallisuustilanteessa huoltovarmuutta kehitetään laaja-alaisesti sekä kansallisesti että kansainvälisessä yhteistyössä, sillä huoltovarmuus tukeutuu muun muassa toimiviin kansainvälisiin poliittisiin, taloudellisiin ja teknisiin yhteyksiin. Kansainvälisen turvallisuustilanteen heikkeneminen ja toimintaympäristön muutokset vaikuttavat myös sisäiseen turvallisuuteen; sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen korostuvat. Teknologiakehitys sekä haastaa ja heikentää että mahdollistaa turvallisuutta. Kriittistä on, miten teknologiakehitys kyetään valjastamaan ja integroimaan turvallisuuteen; sen tuottamiseen ja kehittämiseen. Pitkittyneissä monikriiseissä turvallisuuden kokemus ja tulevaisuususko ovat koetuksella. Suomessa luottamus instituutioihin säilyy vahvana, mutta asenne- ja arvoilmapiirin kehityksessä esiintyy ristivetoa ja epävarmuustekijöitä, jotka kohdistuvat valtioon myös turvallisuuden tuottajana.

3.6.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

3.6.1.1Venäjän toiminta heikentää turvallisuutta

Venäjän hyökkäyssota ja suurvaltapyrkimykset vaikuttavat laaja-alaisesti ja pitkäaikaisesti turvallisuus- ja toimintaympäristöön. Venäjän aggressiivinen ja kansainvälistä oikeutta rikkova toiminta heikentää turvallisuutta ja sodan laajentumisen uhka säilyy. Hyökkäyssota myös osaltaan haastaa kansainvälistä demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä. Vastakkainasettelu Venäjän ja Ukrainaa tukevan lännen välillä jatkuu pitkään. Venäjän suhde Kiinaan ja Iraniin syvenee edelleen. Venäjä hakee entistä vaikutusvaltaisempaa roolia Afrikassa, Lähi-Idässä ja Latinalaisessa Amerikassa ja myös suhteet Intiaan tiivistyvät. Venäjä edelleen kehittää ja käyttää laajaa keinovalikoimaa etujensa ajamiseen, ml. hybridivaikuttaminen. Venäjällä ydinaseen merkitys on korostunut entisestään, sekä retoriikassa että pelotteena. Venäjä rooli kansainvälisen vakauden ja alueellisen turvallisuuskehityksen kannalta säilyy merkittävänä.

3.6.1.2Sodat ja konfliktit jatkuvat ja muuttuvat

Sotia ja konflikteja esiintyy myös laajemmin ja ratkaisemattomina ne jatkuvat erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa. Konfliktit myös ruokkivat ääriaineksia ja terrorismia sekä aiheuttavat mittavia pakolaisaaltoja ja muuttoliikkeitä. Tulevaisuuden sodankuvaa määrittää muun muassa sotatekniikan monipuolistuminen ja monimutkaistuminen, ei-valtiollisten sijaissotilaiden käyttö, taistelu rakennetulla alueella ja ei-kineettisten keinojen, kuten kyberhyökkäysten, käyttö sekä kriittiset kohteet ja järjestelmät hyökkäysten kohteena.¹⁹ Lisäksi sodankäynnin viisi operatiivista toimintaympäristöä – maa, meri, ilma, kyber ja avaruus – ovat yhä vahvemmin sidoksissa toisiinsa sodankäynnin kehittyessä. Teknologiakehitys vaikuttaa sodan- ja taistelunkuvaan perustavanlaatuisesti, mutta tavanomaisen sodankäyntikyvyn merkitys säilyy ja korostuu erityisesti sotilaallisen konfliktin pitkittyessä.

3.6.1.3Suurvaltakilpailu epävakauttaa turvallisuusympäristöä

Suurvaltakilpailu kiristyy ja laaja-alaistuu edelleen ja strateginen kilpailu leikkaa sektorit: taloudesta teknologiaan, ydinaseuhkailusta pehmeän vallan ulottuvuuksiin. Ydinaseiden ja ydinasepelotteen korostuminen vastakkainasettelussa jatkuu. Kiina on läntisille liberaalidemokratioille samaan aikaan sekä yhteistyökumppani ja kilpailija että järjestelmätason haastaja. Kiinan vaikutusvalta ja vaikuttamispyrkimykset lisääntyvät, samalla kun se kehittää sotilaallista kyvykkyyttään. Yhdysvallat on sitoutunut Euroopan turvallisuuden tukemiseen, mutta sen strategiaa määrittää erityisesti Kiinan haasteeseen vastaaminen. Yhdysvallat odottaa Euroopalta paitsi vastuunkantoa maanosan turvallisuudesta myös yhteistyötä strategisessa kilpailussa.

3.6.1.4Kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä heikkenee

Kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä heikkenee, kun kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä sopimuksia loukataan ja rikotaan ja kansainväliset monenkeskiset instituutiot näyttäytyvät heikoilta ja jopa kyvyttömiltä ratkaisemaan globaalihaasteita. Samaan aikaan samanmielisten yhteistyö ja liittolaissuhteet kehittyvät ja vahvistuvat. Tämä osaltaan edistää moninapaisuuden ja blokkiutumisen kehittymistä, ja toisaalta liittolaissuhteissaan olevat toimijat lisäävät näin turvallisuuttaan.

3.6.1.5Ei-valtiollisten toimijoiden merkitys kasvaa

Ei-valtiollisten toimijoiden merkitys kasvaa ja se osaltaan edistää fragmentaatiokehitystä. Vaikutusvallan jakaantuminen vahvemmin muille kuin valtiollisille toimijoille ja niiden välisille instituutioille haastaa paitsi valtiotoimijuutta myös yhteiskuntien vakautta ja turvallisuutta. Kriittistä on, miten valtiot ja valtioperusteinen kansainvälinen järjestelmä pystyvät integroimaan kontribuoivia ei-valtiollisia toimijoita, kuten suuryrityksiä, teknologia-toimijoita ja kansalaisjärjestöjä, järjestelmään myönteisellä ja tuottavalla tavalla, ja toisaalta, miten rikollisia ei-valtiollisia toimijoita kyetään hillitsemään ja estämään.

3.6.1.6Teknologiakehitys mahdollista ja haastaa turvallisuutta

Teknologiakehitys ja sen monimuotoiset ilmentymät mahdollistavat muun muassa kestävää kehitystä ja kasvua ja toisaalta luovat uusia uhkia ja riskejä. Korkean teknologian yhteiskunta ja sen kaikki toimijat mukaan lukien kriittinen infrastruktuuri ovat erittäin alttiita tahattomille häiriöille, laaja-alaiselle vaikuttamiselle sekä tahalliselle rikolliselle toiminnalle. Haavoittuvuuksien ohella teknologiakehityksen rooli strategisena resurssina ja vastakkainasetteluna perustana vahvistuu. Uusimmat toimintaulottuvuudet kyber ja avaruus korostuvat.

3.6.1.7Uhka- ja riskiympäristö muutoksessa

Muut toimintaympäristön muutosvoimat vaikuttavat myös vakauteen ja turvallisuuteen. Muuttuva uhka- ja riskiympäristö haastaa lähes kaikki sektorit ja toimijat. Turvallisuusympäristön heikentymisen myötä laaja-alainen vaikuttaminen eri muodoissaan on yleistä ja sen arvioidaan lisääntyvän ja monimuotoistuvan. Myös mis- ja disinformaatio on arkipäiväistynyt osana informaatioympäristön murrosta ja haastaa jatkossa entistä voimallisemmin yhteiskuntien kaikkien toimijoiden toimintaa. Ilmastonmuutos, ympäristöntila ja luonnon monimuotoisuuden vähentyminen aiheuttavat eriasteisia haasteita ja niiden turvallisuusvaikutukset voimistuvat ja laaja-alaistuvat. Pakolaisaallot ja muuttoliikkeet voimistuvat aiheuttaen ongelmia sekä lähtö- että vastaanottajamaissa. Terveysturvallisuutta haastavat muun muassa pandemiat ja antibioottiresistenssi. Kilpailu strategisista luonnonvaroista ja energiajärjestelmän muutos toimivat vastakkainasettelun aineksina ja uhkien lähteinä.

Globaalitalouden kehitys ja murros aiheuttavat epävakautta ja vaikuttavat toimijoiden valtasuhteisiin. Valtioiden velkaantuminen lisää monin tavoin myös turvallisuuteen kohdistuvia paineita. Eriarvoisuus, väestön heikot elinolosuhteet ja syrjäytyminen lisäävät yhteiskuntien haavoittuvuutta ja heikentävät turvallisuutta ja erityisesti myös henkistä kriisinsietokykyä. Jos yhteiskunta on jakautunut ja luottamus vähäistä, myös valmiudet kohdata kriisejä ovat heikommat.²⁰ Luottamus demokratiaan, yhteiskunnan instituutioihin ja muihin ihmisiin luo perustan vakaalle ja turvalliselle yhteiskunnalle. Yhteiskuntien hyvinvointiin, vakauteen ja turvallisuuteen liittyvät haasteet ovat erityyppisiä esimerkiksi demokraattisissa oikeusvaltioissa, diktatuureissa ja sortuvissa valtioissa, mutta kaikkialla tilanteet saattavat myös muuttua drastisesti. Esimerkiksi ilmastonmuutoksessa niin sanotut keikahduspisteet saattavat vaikuttavaa nopeasti ja suoraan yhteiskuntiin läpi valtioiden rajojen. Uhat ja riskit voivat myös realisoitua samanaikaisesti ja vahvistaa toistensa vaikutuksia.

3.6.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

3.6.2.1Kansainvälisen turvallisuus- ja toimintaympäristön epävakaus jatkuu

Kansainvälinen turvallisuus- ja toimintaympäristö säilyy epävakaana ja vaikeasti ennakoitavana. Kansainvälisen sääntöperusteisuuden ja multilateralismin haastaminen vaikuttaa suoraan kansainväliseen turvallisuuteen, ja kiristyvä suurvaltakilpailu lisää epävakautta. Venäjän hyökkäyssota ja suurvaltapyrkimykset heikentävät pitkäaikaisesti kansainvälistä turvallisuutta. Strateginen painopiste on hyökkäyssodasta huolimatta siirtymässä Aasiaan, ja Kiina-USA -suhteiden kriisipotentiaali lisääntyy. Eri maanosat ja alueet kytkeytyvät entistä tiiviimmin osaksi strategista kilpailua; arktiselta alueelta Afrikkaan ja Lähi-idästä Latinalaiseen Amerikkaan. Globaalihaasteet, kuten ilmastonmuutos, demografinen kehitys ja terveysturvallisuus, saattavat jatkossakin jäädä sivuosaan, kun kilpailu, konfrontaatiot, konfliktit ja sodat heikentävät kansainvälistä turvallisuutta.

3.6.2.2EU:hun kohdistuu kasvavia odotuksia

Euroopan turvallisuusympäristön perustavanlaatuisen muutoksen seurauksena länsimaat varautuvat jälleen laajamittaiseen, pitkäkestoiseen ja korkean intensiteetinsodankäyntiin Euroopassa. Sotien ja kriisien pitkittyessä Euroopan lähialuilla sekä suurvaltakilpailun kiristymisen ja globaalihaasteiden myötä EU:hun kohdistuu kasvavia odotuksia geopoliittisena toimijana. EU:n talouskehitys ja kilpailukyky osaltaan määrittävät alueen vakautta ja turvallisuutta. EU:n kehitys vaikuttaa kansallisvaltioiden asemaan ja toisaalta EU-maiden sisäisestä kehityksestä nousee myös hajauttavia voimia. EU:n poliittinen ja taloudellinen toimintakyky ja toimijuus arvoyhteisönä riippuu entistä vahvemmin unionin kyvystä kehittyä turvallisuusyhteisönä.

3.6.2.3Suomen strateginen merkitys ja turvallisuus korostuu

Suomen turvallisuus kytkeytyy kiinteästi kansainväliseen ja Euroopan turvallisuuteen. Hyökkäyssodan seurauksena Suomi ja Ruotsi liittyivät Natoon. Suomi sijaitsee sotilasstrategisesti merkittävällä alueella, arktisen alueen ja Itämeren välissä, lähellä Venäjän strategisia intressejä Kuolan niemimaalla ja Pietarin alueella. Venäjä vahvistaa jatkossakin sotilaallista suorituskykyään Suomen lähialueilla, ja se näkee Nato-jäsenistä koostuvan Pohjolan osana lännen ja Venäjän välistä vastakkainasettelua. Myös Suomeen kohdistuu laaja-alaista vaikuttamista erityisesti Venäjän, mutta kasvavassa määrin myös Kiinan suunnalta.

Suomen turvallisuusympäristön muutos heijastuu myös huoltovarmuustoimintaan. Kansallisen huoltovarmuuden lähtökohtina ovat toimivat kansalliset ja kansainväliset markkinat, monipuolinen teollinen ja muu tuotannollinen pohja, vakaa julkinen talous ja kilpailukykyinen kansantalous. Suomalaisen huoltovarmuusjärjestelmän vahvuus on julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin tiivis ja pitkäjänteinen yhteistyö, jonka toimivuus muuttuvassa toimintaympäristössä on keskeistä. Yksityisen sektorin toimijat omistavat ja operoivat pääosin huoltovarmuuden kannalta kriittisiä infrastruktuureja, palveluita ja tuotantoa. Siviiliyhteiskunnan varautuminen ja kyky toimia sotilaallisen konfliktin oloissa on keskeinen osa kokonaismaanpuolustusta. Aluetason huoltovarmuustoiminnan tavoitteena on, että huoltovarmuuden kannalta kriittiset alueelliset toiminnot on turvattu erityisesti pitkäkestoisissa ja vakavissa häiriötilanteissa eri toimijoiden yhteistyöllä.

Suomi sijoittuu erinomaisesti niin kansainvälisissä vertailuissa, joissa mitataan rikollisuutta, onnettomuuksia ja häiriöitä kuin luottamuksen tasossa viranomaisiin ja oikeusjärjestelmään. Suomessa saa nopeasti ja luotettavasti apua hätätilanteessa, vaikka hälytyspalvelujen saatavuus vaihtelee huomattavasti alueellisesti. Väkivallan kokonaismäärä yhteiskunnassa on viime vuosina pysynyt samalla tasolla tilastoidun rikollisuuden ja uhritutkimusten mukaan. Nuorten tekemä vakava törkeä väkivalta on kuitenkin lisääntynyt ja vakavoitunut – sama rikoksia tekevä ryhmä tekee enemmän ja vakavampia väkivaltarikoksia. Erityisesti alle 15-vuotiaiden osuus väkivaltarikoksissa on lisääntynyt²¹. Suomeen on viime vuosina nopeasti syntynyt myös uusi katujengi-ilmiö, joka toistaiseksi on verrattain pieni, mutta ilman toimenpiteitä on riskejä sen kasvusta²². Järjestäytyneet rikollisryhmät ovat mukana erityisesti huumausainerikollisuudessa, mutta yhä enemmän myös rakennus-, ravintola- ja yksityisellä turvallisuusalalla. Järjestäytynyt rikollisuus verhoutuu myös hyväntekeväisyys- ja harrastustoimintaan, ja se on kytkeytynyt niin yhteiskunnan rakenteisiin ja päätöksentekojärjestelmään kuin vankilaturvallisuuteenkin²³.

3.6.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

3.6.3.1Sota Euroopassa vaatii vahvaa puolustuskykyä

Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristö on heikentynyt perustavanlaatuisesti ja pitkälle tulevaisuuteen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Laajamittainen sodankäynti on palannut Eurooppaan, ja sodan laajenemisen riski Euroopassa on todellinen. Suomen turvallisuuden keskiössä on vahvan kansallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen osana Naton pelotetta ja puolustusta kansainvälisessä puolustusyhteistyössä.

3.6.3.2Kansallinen turvallisuus ja kriisinsietokyky korostuvat

Kansallinen turvallisuus korostuu epävakaassa turvallisuusympäristössä ja niin sanottujen perinteisten ja uudenlaisten turvallisuusuhkien ja laajavaikutteisten toimintaympäristömuutosten paineessa. Kansallisella turvallisuudella ymmärretään turvallisuuden kovaa ydintä, joka pitää turvata kaikissa olosuhteissa. Kansallinen turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää uudenlaista ajattelua ja poikkihallinnosta yhteistyötä.

Yhteiskunnan kriisinsietokyky, kokonaisturvallisuus ja kokonaismaanpuolustus painottuvat kriittisinä tekijöinä. Epävakaa turvallisuusympäristö lisää entisestään yhteiskuntaan kohdistuvia riskejä ja uhkia sekä erilaisten ja eriasteisten häiriötilanteiden ja kriisien mahdollisuutta. Kriisinsietokyky säilyy kriittisenä kyvykkyytenä varauduttaessa ja vastattaessa häiriötekijöihin ja kriiseihin. Vaikka suomalaista yhteiskuntaa pidetään hyvin varautuneena erilaisiin uhkiin, kriisit ja hyökkäyssota korostavat kokonaisturvallisuuden toimintamallin, kokonaismaanpuolustuksen ja kriisijohtamisen sekä kansainvälisen yhteistyön kehittämistä. EU:n strateginen autonomia ja taloudellinen turvallisuus, sisämarkkinoiden toimivuus ja EU:n aloitteet varautumiseen liittyen sekä Pohjoismainen yhteistyö lisäävät merkitystä Suomen kriisinsietokyvyn kehittämisessä. Niin Suomessa kuin Natossakin resilienssiä kehitetään myös keskeisenä osana pelotetta ja puolustusta.

3.6.3.3EU:n kehitys turvallisuusyhteistönä vahvistaa Suomen turvallisuutta

EU on Suomen tärkein turvallisuusyhteisö. EU:n laajentuminen ja strateginen autonomia nähdään entistä vahvemmin osana rauhanprojektia ja turvallisuuden tuottamista. EU:lta odotetaan vahvaa toimijuutta esimerkiksi energian ja ulkopolitiikan osalta sekä muuttoliikkeen ja EU:n ulkorajojen hallinnassa. Yhteistyö jatkaa syventymistään erityisesti turvallisuus- ja puolustusyhteistyön sekä puolustusteollisuuden osalta, ja EU-toimijuus tältä osin vahvistuu. Venäjän hyökkäyssodan myötä EU:n ja Naton toimien täydentävyys lisääntyy. Hyökkäyssota korostaa EU:ta myös arvoyhteisönä; demokratian, oikeusvaltion ja perus- ja ihmisoikeuksien puolustajana ja edistäjänä. EU toimijuuden kannalta on oleellista, miten se kykenee ylläpitämään arvojaan edistäen samalla kansalaisten luottamusta unioniin. Turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen Euroopassa sekä strateginen kilpailu edellyttävät EU:n yhtenäisyyttä ja kriittistä on jäsenvaltioiden poliittinen tahto toimia yhdessä.

3.6.3.4Strategiset kumppanuudet tuottavat turvallisuutta

Strategiset kumppanuudet korostuvat. Yhdysvallat on Suomen tärkein strateginen kumppani ja on kriittistä ylläpitää ja kehittää tätä myös kahdenvälisesti EU- ja Nato-yhteistyön lisäksi. Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus (DCA) vahvistaa Suomen turvallisuutta ja mahdollistaa yhteistyön syventämisen kaikissa turvallisuustilanteissa. Nato-jäsenyyden siivittämänä myös tiede- ja teknologiayhteistyö Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön (DHS) kanssa on tiivistymässä ja syventymässä. Pohjoismaisen yhteistyön rooli turvallisuuden osalta nähdään kasvavan; yhdistäviä tekijöitä on Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä entistä enemmän.

3.6.3.5Suomen puolustusta vahvistetaan osana Natoa

Puolustusta vahvistetaan kansallisesti, osana Natoa ja kansainvälisessä puolustusyhteistyössä. Suomella on oltava kyky vastata pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostukseen ja laajamittaiseen sodankäyntiin kansallisin voimavaroin ja osana Natoa. Pohjois-Euroopan strateginen merkitys korostuu, ja Natolle on pohjoisessa muodostunut vahva ja yhtenäinen alue Atlantilta arktiselle alueella ja Itämerelle ja sen puolustusta suunnitellaan, harjoitellaan ja toimeenpannaan ensimmäistä kertaa kokonaisuutena osana liittokuntaa. Vahvan pelotteella ja puolustuksella on sotilaallisia toimia ehkäisevä vaikutus, ja näitä kehitetään Natossa vastaamaan muuttuvaa turvallisuusympäristöä. Lisäksi kahden- ja monenvälinen puolustusyhteistyön kehittäminen jatkuu, jotta Suomen ja liittolaisten kyky yhteisen puolustuksen toimeenpanoon vahvistuu. Turvallisuus- ja toimintaympäristön muutoksen myötä kokonaismaanpuolustuksen merkitys kasvaa edelleen: kriittistä on ennakoida ja koordinoida toimia, joilla maanpuolustuksen toimintaedellytykset turvataan kaikissa turvallisuustilanteissa.

3.6.3.6Huoltovarmuutta vahvistettava

Huoltovarmuutta kehitetään laaja-alaisesti muuttuneessa turvallisuustilanteessa, sillä huoltovarmuuden turvaaminen tukeutuu myös toimiviin kansainvälisiin poliittisiin, taloudellisiin ja teknisiin yhteyksiin ml. liikenneväylät sekä näiden jatkuvuuteen. Kestävästi tuotetut luonnonvarat, toimintavarma vesihuolto, liikenneinfrastruktuurin kunto, toimiva terveydenhuolto ja yhteiskunnan muiden kriittisten toimintojen kannalta osaava työvoima sekä tiedon huoltovarmuuden ylläpito ovat esimerkkejä toiminnoista ja alueellisesta yhteistyöstä, jolla varaudutaan turvallisuustilanteen muutoksiin.

Esimerkiksi luonnonvarat ovat keskeisessä roolissa huoltovarmuuden turvaamisessa, biopohjaisten innovaatioiden raaka-aineina ja Suomen vihreässä siirtymässä. Turvallisuustilanteen muutos on johtanut epävarmuuteen raaka-aineiden ja niiden tuottamiseen tarvittavien tuotantopanosten saatavuudesta. Kriittisten tuotantopanosten saatavuuden varmistaminen on keskeistä nimenomaan huoltovarmuuden perustana olevan, omavaraisen kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuuden turvaamiseksi²⁴.

3.6.3.7Sisäistä turvallisuutta kehitettävä

Sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen korostuu, ja kansainvälisen turvallisuustilanteen heikkeneminen vaikuttaa myös Suomen kansalliseen ja sisäiseen turvallisuuteen. Suomeen kohdistuu kasvavassa määrin hybridivaikuttamista, mihin liittyy tyypillisesti pyrkimys aiheuttaa yhteiskunnallista epävakautta. Tämä lisää merkittävästi riskiä laajamittaisiin, hallitsemattomiin ja väkivaltaisiin sisäisiin levottomuuksiin. Esimerkiksi välineellistetty maahanmuutto voi lyhyessä ajassa lisätä Suomesta turvapaikkaa hakevien ihmisten määriä ja johtaa yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymiseen.

Järjestäytyneen rikollisuuden jäsenmäärissä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, mutta toiminnan arvioidaan lisääntyvän, kansainvälistyvän ja kovenevan edelleen. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa kiihdyttää tätä kehitystä. Hädänalaisten ihmisten tilanne altistaa heidät erilaiselle hyväksikäytölle, kuten seksuaaliselle ja työperäiselle ihmiskaupalle. Myös muut rikosilmiöt voivat kasvaa, kuten laiton asekauppa, kyberrikokset, viharikokset ja sotarikokset. Eri väestöryhmien väliset erot ja turvallisuuden polarisaatio, erityisesti voimakkaasti jännittyneessä turvallisuusympäristössä, haastavat turvallisuuspalveluiden suunnittelua ja tuottamista. Yhteiskunnan kasvanut vastakkainasettelu eri väestöryhmien välillä on lisännyt radikaalien ideologioiden suosiota. Erityisesti äärioikeiston uhka on voimistunut ja tilannekuva on entistä huolestuttavampi.

3.6.3.8Teknologiakehitys kriittisenä tekijänä

Kyberympäristön uhkataso pysyy korkealla ja kyberhyökkäykset lisääntyvät edelleen. Kyberrikollisuus lisääntyy, kun tekoälyn ja algoritmien kehittyessä kyberrikoksilla- ja vaikuttamisella on lähes rajattoman skaalautumisen mahdollisuudet globaalissa maailmassa marginaalisilla kustannuksilla. Teknologinen murros nopeuttaa yhteiskunnan läpikotaista digitalisoitumista; kerättävän datan määrä lisääntyy valtavasti ja kasvattaa merkitystään suojattavana kohteena. Yllättävin harppauksin etenevä teknologinen kehitys esimerkiksi tekoälyn tai kvanttitietokoneiden saralla on merkittävä epävarmuustekijä ja mahdollinen riski tulevaisuudessa. Venäjän hyökkäyssodan sekä Suomen Nato-jäsenyyden myötä Suomen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvan tiedustelun ja vaikuttamisen uhka on kohonnut sekä fyysisessä että kyberympäristössä. Kyber- ja informaatioympäristössä kansalliseen ja sisäiseen turvallisuuteen voi vaikuttaa sekä kansallista ja sisäistä turvallisuutta heikentää ilman, että vaikuttamiseen tarvittaisiin valtavia resursseja. Kriittisen infrastruktuurin ja muiden tärkeiden toimintojen suojaamiseen tulee panostaa jatkossa entistä enemmän. Digitaalinen osaaminen eriytyy, joka tekee osasta väestöä haavoittuvaisempia erilaisille digitaalisille uhkille. Virtuaaliset ympäristöt haastavat viranomaiset mm. rikostorjunnan ja -tutkinnan osalta, koska sääntely ei ole ajantasaista ja digitaalisen maailman sääntely on hankalaa. Toisaalta viranomaisilla on entistä enemmän digitaalisia työkaluja ja osaamista käytettävissään. Kriittistä on, miten teknologiakehitys kyetään valjastamaan ja integroimaan turvallisuuteen; sen tuottamiseen ja kehittämiseen.

3.6.3.9Turvallisuuden kokemus ja tulevaisuususko koetuksella pitkittyneissä monikriiseissä

Suomessa luottamus instituutioihin säilyy vahvana, mutta asenne- ja arvoilmapiirin kehityksessä esiintyy ristivetoa ja epävarmuustekijöitä, jotka kohdistuvat valtioon myös turvallisuuden tuottajana. Huhtikuussa 2024 toteutetun Kansalaispulssi-kyselyn²⁵ mukaan luottamus hallitukseen, terveydenhuoltoon ja koulutusjärjestelmään on alimmillaan mittauskauden aikana, joka alkoi huhtikuussa 2022. Noin 80 prosenttia suomalaisista kokee kuitenkin elämänsä turvalliseksi, joskin turvattomuutta tuntevien määrä on hieman nousussa²⁶. Suomalaisia huolestuttavat muun muassa joka päiväisen turvallisuuden heikkeneminen (ml. katurikollisuus) ja Venäjän aiheuttama sotilaallinen uhka²⁷. Useilla päällekkäisillä kriiseillä on vaikutusta väestön henkiseen kriisinkestävyyteen ja suomalaiset kokevat lähes kaikkien uhkien voimistuneen vajaan kahden vuoden aikana²⁸. Suuri osa (lähes 70 %) kuitenkin luottaa edelleen yhteiskunnan kykyyn selättää ongelmat ja yhtä suuri osa pitää turvallisuutta tärkeimpänä arvona, jonka varaan Suomen pitää rakentaa. Puolustusvoimiin luottaa melko paljon tai täydellisesti 91 prosenttia ja poliisiin noin 86 prosenttia vastaajista. Lähes kaksi kolmesta on tyytyväisiä demokratian toimivuuteen Suomessa. Nuorten optimismi Suomen ja maailman tulevaisuuteen on selkeästi heikentynyt²⁹.Tulevaisuuteen suhtaudutaan kuitenkin edelleen melko luottavaisesti, joskin luottavaisten määrä on ollut laskussa³⁰. Erittäin luottavaisesti tai melko luottavaisesti tulevaisuuteen suhtautuu 70 %:a vastanneista.

3.7Arktisen alueen strateginen merkitys kasvaa

Arktisen alueen strateginen merkitys ja kansainvälinen kiinnostus aluetta kohtaan on kasvanut jo pitkään. Ilmaston lämpenemisen ja Euroopan heikentyneen turvallisuustilanteen seurauksena kiinnostus lisääntyy edelleen. Arktinen alue lämpenee nopeammin kuin maapallo keskimäärin ja ilmaston lämpeneminen uhkaa alueen herkkää monimuotoisuutta. Lämpeneminen on jo muuttanut arktista aluetta peruuttamattomasti ja on myös jatkossa alueen suurimpia uhkia. Seuraukset, kuten merenpinnan nousu, maaperän metaanipäästöjen lisääntyminen ja merivirtojen muutokset, ovat vakavia ja maailmanlaajuisia. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen heikentävät alueen alkuperäiskansojen elinkeinojen ja perinteisen kulttuurin edellytyksiä.

Jääpeitteen sulaminen voi avata mahdollisuuksia uusille merireiteille sekä uusien öljy- ja kaasukenttien avaamiseksi. Muutokset luovat uusia mahdollisuuksia meriliikennöinnille ja alueen hiilivety- ja mineraalivarantojen hyödyntämiselle. Nämä mahdollisuudet uusien merireittien käyttämiseen uudessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa voivat kuitenkin jäädä hyödyntämättä. Edellytykset, kuten riittävät satelliitti- ja satamapalvelut sekä turvalliset reitit, ovat avainasemassa.

Sotilaallinen aktiivisuus alueella on kasvanut. Myös monet ei-arktiset valtiot ovat osoittaneet kasvavaa kiinnostusta arktista aluetta kohtaan. Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset arktiselle alueelle ovat tuntuvia, poliittinen arktinen yhteistyö on pysähtynyt ja muun muassa tieteellinen yhteistyö Venäjän kanssa on katkennut. Arktinen säilyy kuitenkin Venäjälle tärkeänä etenkin sotilaallisesti. Arktinen neuvosto toimii rajoitetusti. Samaan aikaan Arktisella neuvostolla on jo 38 tarkkailijamaata/-järjestöä ja kiinnostuneita sitäkin enemmän.

Ihmisen toiminta arktisella alueella vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja kantokykyyn, ilmastoon ja ympäristönsuojeluun ja alueen väestön hyvinvointiin. Kiertotalous ja muut uudet taloudellisen toiminnan periaatteet sekä teknologiset ratkaisut voivat myös luoda kokonaan uusia liiketoiminnallisia mahdollisuuksia. Arktinen osaaminen on keskeinen osa Suomen profiilia niin siviili- kuin sotilassektorilla.

3.7.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

3.7.1.1Ilmasto lämpenee arktisella alueella lähes neljä kertaa nopeammin kuin muilla alueilla

Ilmasto lämpenee arktisella alueella lähes neljä kertaa nopeammin kuin muilla alueilla. Lämpenemisessä on vuodenaikaista ja alueellista vaihtelua, ja se on suhteellisesti voimakkainta Euroopan pohjoisilla alueilla Barentsin ja Karan merellä. Lämpeneminen sulattaa Jäämeren jääpeitettä ja ilmastomallien mukaan Jäämeri olisi pääosin jäätön kesäkaudella 2050-luvulla. Todennäköisyys jäättömyyteen olisi 10-kertainen kahden asteen skenaarion mukaan verrattuna 1,5 asteen lämpenemiseen. Ilmaston lämpeneminen sulattaa myös arktisia mannerjäätiköitä ja ikiroutaa, ja uhkaa alueen luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon ja olosuhteisiin (ml. sää) ovat jo nähtävissä ja niillä on kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskuntien elinolosuhteisiin ja elinkeinojen edellytyksiin. Vaikutuksia aiheuttavat myös sään aikaskaalassa lisääntyvät ääri-ilmiöt, kuten rannikoiden eroosio, äkilliset muutokset merijäässä, lämpimät sääjaksot, rankkasateet ja rajuilmat sekä maastopalot.

Suurin osa arktisen alueen luonnonvaroista on jo jaettu. Valtaosa merellä olevista hiilivetyvarannoista sijaitsee valtioiden tunnustetuilla talousvyöhykkeillä. Vihreän siirtymän mahdollistamisessa arktisen alueen luonnonvarojen merkitys on kasvanut entisestään; arktisen alueen harvinaiset maametallit ovat kiinnostuksen kohteena vihreän siirtymän toteutumisessa. Jääpeitteen sulaminen on avannut mahdollisuuksia uusille merireiteille sekä uusien öljy- ja kaasukenttien avaamiseksi. Uusien merireittien käyttämiseen vaikeutuvassa turvallisuuspoliittisessa liittyy paljon avoimia kysymyksiä alkaen siitä, kuka väyliä käyttäisi ja millä edellytyksillä.

Monimuotoinen ja puhdas luonto on tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntaa ja sopeutumista sekä arktisen alueen elinvoimaisuutta, ympäristöön tukeutuvia elinkeinoja ja ruokaturvallisuutta. Lisääntyvän ihmistoiminnan haittojen ehkäiseminen ovat arktisen alueen kestävän tulevaisuuden edellytys.

Koko arktisella alueella on noin neljä miljoonaa asukasta, joista alkuperäiskansoihin kuuluvia on noin kymmenen prosenttia. Alkuperäiskansojen kulttuurien jatkuvuuden elinehto on luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Arktiset alkuperäiskansat, Suomessa saamelaiset, kokevat ensimmäisenä ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutukset kulttuuriin, perinteisiin elinkeinoihin, terveyteen ja hyvinvointiin. Taloudellisen toimeliaisuuden kasvu – ml. infrastruktuuri, liikenne ja energiahankkeet – on paitsi mahdollisuus, mutta myös uhka esimerkiksi perinteisille elinkeinoille ja kulttuurin harjoittamiselle erityisesti, jos alueen väestön näkemyksiä ja alkuperäiskansojen oikeuksia ei kunnioiteta tai arktisen alueen olosuhteita ja niihin riittyviä riskejä sekä luonnon haavoittuvuutta huomioida. Toisaalta myös arktisen yhteistyön pysähtyneisyys hankaloittaa alkuperäiskansojen toimintaa, sillä niillä on Arktisen neuvoston pysyvinä osallistujina ollut vahva asema arktisessa päätöksenteossa.

3.7.1.2Turvallisuus ja sotilaallisen aktiivisuuden kasvu arktisella alueella

Sotilaallinen toiminta arktisella alueella kasvaa. Kansainvälisen turvallisuuspoliittisen tilanteen yleinen heikentyminen on nostanut alueen turvallisuuspoliittisen keskustelun ja korostanut sen sotilasstrategista merkitystä. Arktinen alue on epätodennäköinen konfliktin syttymispiste, mutta sotilaallinen eskalaatio muualla Euroopassa heijastuu myös arktiselle alueelle. Hybridivaikuttaminen sekä kriittiseen infrastruktuuriin, kuten datayhteyksiin, öljy- tai kaasuputkiin tai tuulivoimaloiden sähkökaapeleihin kohdistuvat iskut ovat kasvava riski arktisella alueella. Arktisen alueen turvallisuustasapainoon vaikuttavat myös arktisella alueella sijaitsevat digitaalisen infrastruktuurin merikaapeliverkosto, kilpailu hyvistä maa-satelliittiasemien sijainneista ja huoltovarmuuskriittisiin toimituksiin liittyvät merenkulun väylät.

Arktisen alueen taloudellinen merkitys on energiaviennistä riippuvaiselle Venäjälle erittäin suuri. Pyrkimykset alueellisen suvereniteetin ja luonnonvarojen turvaamiseksi, Koillisväylän hallintaan, ja Kuolan niemimaalla sijaitsevan strategisen pelotteen suojaamiseksi selittävät Venäjän sotilaallisen läsnäolon kasvattamista arktisella alueella. Nato-maat ovat reagoineet tähän kasvattamalla tilannetietoisuuttaan ja toimintakykyään alueella. Sekä Venäjä että Nato näkevät Itämeren alueen, Pohjois-Atlantin ja arktisen alueen muodostaman sotilasstrategisen kokonaisuuden yhtenäisenä Pohjois-Euroopan operaatioalueena. Pohjois-Atlantin ja Itämeren välinen linkitys kasvaa Suomen Nato-jäsenyyden myötä.

Arktinen neuvosto säilyi pitkään rakentavan yhteistyön foorumina, mutta hyökkäys Ukrainaan on pysäyttänyt Venäjän kanssa tehtävän arktisen yhteistyön mahdollisesti pitkäksi aikaa. Esimerkiksi EU:n ja Venäjän väliset projektit ja ohjelmat sekä akateeminen yhteistyö ovat keskeytyneet. Tutkimusyhteistyön keskeytyminen Venäjän kanssa vaikuttaa etenkin arktista ilmastonmuutosta koskevaan tietopohjaan.

Myös monet ei-arktiset valtiot, ml. Kiina, ovat osoittaneet kasvavaa kiinnostusta arktista aluetta kohtaan, mikä ylläpitää keskustelua alueen ulkopuolisten valtioiden osallisuudesta alueen hallintaan ja yhteistyöhön. Kiina on myös Arktisen neuvoston tarkkailijamaa. Suomen kannalta on tärkeää, että Arktisen neuvoston työ jatkuu vaikeuksista huolimatta. Se on Suomen kannalta tärkein valtioiden välinen arktinen foorumi.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet muuttavat osaltaan arktisen alueen turvallisuuspoliittista ja sotilasstrategista asetelmaa, kun arktiset maat Venäjää lukuun ottamatta kuuluvat liittoumaan. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä Naton merellinen ulottuvuus saa rinnalleen vahvan maavoima- ja ilmavoimaelementin. Muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne lisää kovaan turvallisuuteen liittyvien kysymysten merkitystä arktisessa yhteistyössä seitsemän arktisen maan sekä Nato-liittolaisten kesken ja niitä koskevan keskustelun tiivistymistä. Yhdysvalloissa arktiselle alueelle ja kaikkiin siihen liittyviin kysymyksiin kiinnitetään enenevissä määrin huomiota ja maa kasvattaa tulevaisuudessa läsnäoloaan arktisella alueella. Yhdysvallat on myös nimennyt Arktisen suurlähettilään.

3.7.1.3Kiinnostus arktisen alueen taloudellisiin mahdollisuuksiin kasvaa

Kiinnostus arktiseen alueeseen ja siellä avautuviin taloudellisiin mahdollisuuksiin kasvaa, samaan aikaan strateginen kilpailu kovenee. Ilmastonmuutoksen paradoksi on, että arktisen alueen lämpeneminen tekee siitä samalla paremmin saavutettavan, mikä puolestaan lisää taloudellista kiinnostusta myös arktisen alueen ulkopuolisissa maissa ja yrityksissä. Ilmaston lämpenemisen myötä avautuvien arktisten merireittien odotetaan palvelevan rahtiliikennettä muun muassa Aasian ja Euroopan välillä. Jos Suomi aikoo tätä mahdollisuutta hyödyntää, se edellyttää liikenneyhteyksien kehittämistä Norjan satamiin ja ylipäänsä lisääntyvää yhteistyötä Pohjoismaiden kesken.

Entistä useampi maa ja yritys pyrkii olemaan mukana arktisen alueen taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Uudet avautuvat merireitit ja niiden hyödyntämiseen liittyvät investoinnit lisäävät kysyntää uusista teknologioista.³¹ Kaupallisesti kannattava meriliikenne olisi ennen kaikkea säännöllistä ja toteutettaisiin suurilla laivoilla. Teknologioista huolimatta sumut ja myrskyt tekevät merenkulusta vaikeasti ennustettavaa.

Arktisen alueen matalat meriväylät ja edellä mainitut ominaisuudet rajoittavat ilmastonmuutoksesta huolimatta yhä Koillisväylän kaupallista kannattavuutta. Koillisväylän lyhyys esim. Suezin kanavaan verrattuna antaa kilpailuedun vain Pohjois-Kiinan rannikon meriliikenteelle. Siten Koillisväylän merkitys liikenneväylänä on merkittävä ennen kaikkea Venäjälle.

3.7.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

3.7.2.1Globaalia strategista kilpailua käydään myös arktisella alueella

Arktinen alue on niin Venäjälle ja Kiinalle kuin Yhdysvalloille ja Euroopalle tärkeä. Venäjä talous on riippuvainen hiilivedyistä, jotka ovat maan talouden perusta. Venäjä myös kattaa lähes puolet arktisesta alueesta. Venäjä on pyrkinyt kasvattamaan arktisen alueen osuutta sen kaikesta öljyntuotannosta 26 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä (nyt alle 20 %). Venäjän tuottamasta kaasusta n. 80 % tulee arktiselta alueelta. Arktisten hiilivetypyrkimysten haasteita ovat arktisten esiintymien vaikea hyödynnettävyys ja hyökkäyssodan myötä katkennut yhteistyö sekä erilaiset rahoitus- ja teknologiapakotteet. Kasvavista ympäristöongelmista sekä fossiilisen energian markkinahintaan vaikuttavasta energiamurroksesta huolimatta Venäjä ei ole ottanut merkittäviä askeleita hiilivetyriippuvuudesta irtautumiseksi. Venäjän tavoitteena on moninkertaistaa Koillisväylän vuotuista rahtimäärää nykyisestä (31,5 milj. tn v. 2019) vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta rahtivolyymit tulevat kasvamaan. Venäjä joutuu tasapainoilemaan väylän kannattavan hyödyntämisen ja kontrolloinnin välillä. Arktisen alueen liikennöinti vaatii silti myös yhä jääkelpoisia aluksia, joista erityisesti nesteytetyn maakaasun tankkereiden osalta Venäjällä on haasteita saada rakennettua riittävää määrää länsimaisten yhteistyökumppaneiden kaikottua pakotteiden vuoksi. Arktisella alueella tarvittava öljynporaukseen liittyvä teknologia on ollut pakotteiden alla jo vuodesta 2014 lähtien ja Venäjällä on siksi todennäköisesti haasteita kehittää öljyntuotantoa alueella.

Venäjä on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan ja aktiviteettiaan alueella, erityisesti Barentsinmerellä ja Kuolan niemimaalla, jossa sen Pohjoinen laivasto (ml. strategiset sukellusveneet) sijaitsevat. Koillisväylä ja merkittävä osa arktisen alueen merestä on kuitenkin matalaa, eikä siksi sovellu mm. sukellusvenesodankäynnille. Venäjän merivoimat ei liiku aktiivisesti alueella talvisin. Sotilaallisen infrastruktuurin kehittäminen palvelee lisäksi mm. rajavartiointi- ja SAR-toimintoja, joiden tarve kasvaa Koillisväylän hyödyntämisen myötä.

Kiinan kiinnostus arktista aluetta kohtaan on viime vuosina kasvanut, vaikka sillä ei ole arktisia maa- tai merialueita. Kiina on aktiivinen toimija arktisen tutkimuksen ja kehityksen kentällä, mikä tarjoaa sille paitsi myönteistä näkyvyyttä, myös kaivattua tutkittua tietoa ilmastonmuutoksesta ja ilmastoon ja ympäristöön liittyvistä globaaleista kytköksistä. Tärkeitä motiiveja ovat myös Kiinan kasvava energian ja raaka-aineiden tarve sekä uusien merireittien tarjoamat mahdollisuudet. Kiinan pyrkimykset arktisella alueella eivät jää pelkästään tutkimus- ja kehitystyöhön vaan maa kasvattaa alueella myös sotilas- ja tiedustelutoimintaa. Kiinan toiminta ja yhteistyö Venäjän kanssa arktisella alueella ovat jatkuvan tarkkailun alla. Kiinalaisten sijoitusten on pelätty johtavan taloudelliseen riippuvuuteen ja mahdollisuuteen taloudellisten painostuskeinojen käyttöön.

3.7.2.2Arktinen alue tarjoaa EU:lle tietoa, resursseja ja energiaa

EU:n toimivalta arktisella alueella vaihtelee politiikka-alueesta riippuen. EU voi auttaa koordinoimaan ja täydentämään sen jäsenvaltioiden arktista politiikkaa. Arktinen alue voi tarjota Euroopalle tietoa, tuotteita, resursseja ja energiaa, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. EU:n monet päätökset vaikuttavat arktiseen alueeseen kuten kriittisten mineraalien direktiivi, energiaturvallisuus, liikenne- ja logistiikka jne. EU:n toimivalta kytkeytyy eurooppalaisiin arktisiin alueisiin mutta ylirajainen ilmastonmuutos, vihreä siirtymä ja mm. Horizon Europen panostukset kasvattavat EU:n roolia.

3.7.2.3Suomella edessä arktisen alueen turvallisuus- ja huoltovarmuuskysymyksiä

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet ja huoltovarmuuskysymykset sekä sotilaallisen liikkuvuuden kehittäminen ovat keskeisiä turvallisuustilanteeseen vaikuttavia tekijöitä. Pohjois-Euroopassa, ml. Suomen pohjoisilla alueilla sijaitsee merkittäviä kriittisten mineraalien esiintymiä, joilla on tärkeä merkitys EU:n energiasiirtymässä ja raaka-aineriippuvuuksien vähentämisessä. Mineraaliesiintymien hyödyntäminen vaatii toimivia liikenneyhteyksiä. Pohjoisen herkkä luonto asettaa rajoituksia tavaraliikenteelle ja uusien väylien avaamiselle. Arktinen alue on myös keskeisessä roolissa transatlanttisessa yhteistyössä. Suomella on pitkän ajan osaamista toimimisesta arktisissa ja kylmissä olosuhteissa niin siviiliyhteiskunnan kuin sotilasosaamisen osalta.

3.7.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

3.7.3.1Kasvava tarve arktisen ympäristön ja väestön elinolojen turvaamiseksi

Ilmastonmuutoksen, alueen luonnonvaroja hyödyntävän taloudellisen toiminnan sekä kasvavan liikenteen ja sitä tukevan infrastruktuurin haittavaikutukset herkkään arktiseen ympäristöön kasvavat. Esimerkiksi öljyonnettomuus Pohjoisella Jäämerellä tuottaisi Arktisille valtioille huomattavia ongelmia. Taloudellisen toimeliaisuuden kasvu on alueelle paitsi mahdollisuus, mutta myös uhka erityisesti, jos alueen väestön ja alkuperäiskansojen näkemyksiä ei kunnioiteta eikä arktisen alueen olosuhteita ja niihin riittyviä riskejä sekä luonnon haavoittuvuutta huomioida. Huolta aiheuttavat esimerkiksi erilaiset energiahankkeet ja niiden infrastruktuurin rakentaminen. Arktinen neuvosto on alkuperäiskansoille poikkeuksellisen tärkeä toimija arktisen hallinnan osalta, ja neuvoston ylläpitäminen on kriittisen tärkeää.

3.7.3.2Merijään sulaminen ja meriliikenteen kasvu

Meriliikenne tulee merijään sulamisen myötä kasvamaan, mutta esimerkiksi Koillisväylän potentiaali on vielä avoin ja riippuu paitsi väylän kelpoisuudesta raskaalle rahtiliikenteelle myös mm. Venäjän pyrkimyksistä asettaa ehtoja väylän hyödyntämiselle. Kiinalle pohjoinen merireitti voi tarjota vaihtoehtoisen väylän Euroopan markkinoille. On mahdollista, että vuoteen 2050 mennessä jääpeitteen sulaminen avaisi väylän suoraan Pohjoisnavan ylitse, mikä voisi muuttaa tavaraliikenteen reittejä globaalisti. Ikiroudan sulaminen uhkaa sille rakennettua infrastruktuuria ja voi lisätä metaanipäästöjä, jotka entisestään nopeuttavat ilmastonmuutosta, sekä vapauttaa ikiroutaan varastoituneita patogeeneja.

3.7.3.3Arktisen alueen turvallisuuteen liittyvät riskit kasvavat

Kiristyvä turvallisuustilanne voi tulevaisuudessa heijastua arktiselle alueelle aiempaa voimakkaammin; sotilaallisen toiminnan lisääntyminen kasvattaa onnettomuuksien, väärinymmärrysten ja selkkausten riskiä. Jännitteiden kasvu voimistaa tarvetta ulottaa arktisten toimijoiden dialogi ja yhteistyö myös sotilaallisiin kysymyksiin. Pohjoismaiden yhteistyö tiivistyy. Arktisen alueen kehitys on keskeinen Suomen varautumisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Suomen ulkomaankaupasta noin 80 prosenttia kulki Itämeren kautta ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kun maakuljetukset Venäjän kautta loppuivat, osuus nousi yli 90 prosenttiin. Jos rahtiliikenne Itämerellä keskeytyisi esimerkiksi sodan vuoksi, olisivat Pohjois-Norjan satamat Suomelle kriittisen tärkeitä.³²

4Taloudelliset muutokset

4.1Globaali talousjärjestelmä liikkeessä

Globaalissa taloudessa on meneillään useita muutoksia, jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla Suomeen. Geopoliittiset ja -taloudelliset muutokset kytkevät politiikan ja talouden entistä tiiviimmin yhteen, mutta samaan aikaan vanhat ajatusmallit talouden ja politiikan hyvää tekevästä integraatiosta ovat murtuneet. Globaali taloudellinen yhteistyö ei ole johtanut pysyviin muutoksiin esimerkiksi Venäjän toimintamalleissa. Koronapandemia, ilmastonmuutos, Venäjän hyökkäyssota ja Gazan sota ovat nostaneet esiin rajat ylittäviin arvoketjuihin ja yritystoimintaan liittyviä riskejä sekä tarpeita varmistaa strategisten hyödykkeiden saatavuus myös erilaisissa häiriötilanteissa.

USA:n ja Kiinan välinen kilpailu on kärjistynyt ja johtanut erilaisiin protektionistisiin toimiin, jotka heijastuvat myös muihin maihin. Vihreään ja digitaaliseen siirtymään kytkeytyvät teknologiat ja luonnonvarat ovat kiihtyvän kilpailun ytimessä. Suurvaltojen politiikka on kasvavasti geopoliittisten tavoitteiden ja geotaloudellisten keinojen sävyttämää ja valtioiden rooli taloudessa on kasvanut globaalin kilpailun takia. Taloudellisia keinoja, kuten valtioiden tukia käytetään strategisten tavoitteiden saavuttamiseen. Kyse ei ole kuitenkaan ainoastaan konflikteista, vaan myös legitiimistä kilpailusta ja yhteistyöstä valtioiden tai yhteenliittymien kesken. Muun muassa laajentuva BRICS-ryhmä hakee uutta painoarvoa.

Viime vuosikymmenten aikana talouden globalisaatio – mukaan lukien kansainvälisen kaupan kasvu, kansainvälisten pääomaliikkeiden lisääntyminen ja tuotantoketjujen monimutkaistuminen – on monin tavoin syventynyt ja toisaalta eriytynyt. Maailmantalouden kasvun painopiste siirtyy pidemmällä aikavälillä nouseviin talouksiin. Samaan aikaan talouskasvu on esimerkiksi Kiinassa hidastunut merkittävästi huippuvuosista. Isojen talouksien hidastuessa, velkaantuessa ja sopeutuessa muutoksiin maailmantalouden stressitekijät ja riskit lisääntyvät; avoin maailmankauppa ja sitä tukevat kansainväliset normit ja säännöt ovat uhattuna eri tavoin. Kansainvälisen kaupan ja maailmantalouden kasvu ovat hidastuneet jo aiemmin, erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen seurauksena tehdyt talouspakotteet ovat synkentäneet talousnäkymiä. Sodan seurauksena energian ja raaka-aineiden hinnat kuten myös ruuan hinnat nousivat nopeasti. Sotien pitkittyessä huoli energian saatavuudesta Euroopassa lähitulevaisuudessa on kasvanut, mikä heikentää talouden kasvunäkymiä entisestään.

Julkisen velan määrä on globaalisti historiansa korkeimmalla tasolla. Köyhien ja kehittyvien maiden valtioiden velka on ollut huolestuttavassa kasvussa jo pitkään, mutta uuden finanssikriisin uhka voi piillä myös rikkaiden, kehittyneiden maiden kuten Yhdysvaltojen tai Kiinan velkaantumisessa. Julkinen velkaantuneisuus kasvoi koronakriisissä ja sen alentaminen tulee olemaan pitkäaikainen haaste kaikille, mutta etenkin kaikkein köyhimmille valtioille, joiden velkojen takaisinmaksukyky on vaikeutunut. Myös yksityinen velkaantuminen on kasvava riski. Nopeasti nousseet korot ovat kasvattaneet riskejä viime vuosina velkaantuneiden valtioiden, yritysten ja kotitalouksien osalta. Sekä talouskasvun että teknologisen kehityksen hyödyt jakautuvat hyvin epätasaisesti; koronapandemian myötä kymmenen rikkaimman ihmisen omaisuus kaksinkertaistui ja varallisuus on keskittynyt entistä harvemmille.

Kaupanesteiden määrä on ollut kasvussa 2010-luvulta lähtien ja jäsenistön erimielisyydet ovat tehneet Maailman kauppajärjestöstä (WTO) lähes toimintakyvyttömän. EU:n kauppasopimuksilla on kuitenkin edistetty sääntöperusteista kansainvälistä kauppaa.

Talouspakotteita käytetään yhä voimakkaammin poliittisen vaikuttamisen välineinä. Globaalit rahamarkkinat ovat muodostumassa entistä keskeisemmäksi sektoriksi pakotteiden näkökulmasta. Esimerkiksi Venäjää vastaan on asetettu mittavia talouspakotteita, ja monet länsimaiset yritykset ovat vetäytyneet maasta. Venäjän talous kärsii tilanteesta, mutta sotatalouteen siirtynyt valtio keskittyy sodankäynnin resurssien turvaamiseen onnistuneesti ja osin talouttaan kasvattaen. Sodan velat jäävät tulevien vuosien ratkaistaviksi ja kannettaviksi.

4.1.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

4.1.1.1Maailmantalouden painopisteet muuttuvat ja eriytyvät

Globalisaatio ei ole loppumassa, mutta se muuttaa muotoaan. Perinteinen integroiva ja vapaisiin markkinoihin perustuva globalisaatio murenee ja siirrymme kohti pirstaleisempaa, vapaita markkinoita eri tavoin rajoittavaan ja etenkin isojen maiden strategisia valintoja heijastelevaan globalisaatioon. Talouskasvu hidastuu yleisesti, mutta näkymät ja niiden ajurit eriytyvät. Rikkaissa talouksissa kasvuun vaikuttaa erityisesti inflaatio ja kiristyvät rahapolitiikat, monissa nousevissa ja kehittyvissä maissa ajurina on esimerkiksi Kiinan hidastuva kasvu ja sen sisältämät riskit.

EU, Yhdysvallat ja Kiina ovat edelleen maailmantalouden ja -kaupan kolme suurinta toimijaa, mutta pidemmällä aikavälillä taloudelliset intressit, nopein kasvu ja kiinnostavimmat innovaatiot siirtyvät todennäköisesti laajemmalle nouseviin talouksiin. Kiinan ja Yhdysvaltain välinen kauppasota jatkuu erityisesti tietyillä sektoreilla (esim. kriittiset teknologiat) ja vaarana on maailman syvempi jakautuminen kauppa-alueisiin ja blokkeihin. Talouksien väliset suhteet monimutkaistuvat ja mm. teknologian sääntelyyn liittyvät paineet saattavat johtaa vaikeisiin pakotettuihin valintoihin. Globaalin kaupan rakenteet ovat olleet pitkään jo muutoksessa ja palvelutalous kasvaa ja laajenee.

Laajentuva BRICS-ryhmä haluaa asemoitua erityisesti rikkaiden maiden haastajana. BRICS toimii myös kehittyvien maiden yhtenä etujen ajajana ja niiden tekemien esitysten tukijana koskien mm. kansainvälisiä finanssilaitoksia, kauppajärjestelmää tai kriisejä kuten ilmastonmuutosta. BRICS-maiden yksi pitkän aikavälin ydintavoite on läntisen pankki- ja maksujärjestelmän haastaminen. Globaalissa etelässä kasvaa myös narratiivi epätasa-arvosta ja hyväksikäyttävästä lännestä, mikä kytkeytyy geopolitiikan kysymyksiin.

BRICS-laajentumiseen liittyy myös sen perustama New Development Bank (NDB), jonka toivotaan saava uutta uskottavuutta mm. Saudi-Arabian avulla. NDB:n voidaan tulkita olevan osa dedollarisaatiotavoitetta. Laajentuneella BRICS:llä on uutta painoarvoa öljy- ja raaka-ainesektorilla ja tulevaisuudessa näiden sektorien kysymykset saattavat tulla enemmän ryhmän asialistalle.

4.1.1.2Kansainvälisen kaupan kurimukset lisääntyvät

Maailmantalouden blokkiutumista ajaa geotaloudellinen sirpaloituminen. Talouden ja kaupan arvoketjut ovat globaalissa maailmassa monimutkaisia verkostoja. Pitkään arvoketjut globalisoituivat, nyttemmin suunta on kääntynyt kohti alueellistumista. Kansallisen turvallisuuden ja strategisen autonomian takaaminen sekä strateginen kilpailu eri talouksien välillä ovat geotaloudellisen fragmentaation taustalla. Kaupankäyntiympäristö on yhä sirpaloituneempi ja kaupanesteet ja pakotepolitiikka kasvavat. Kansainvälisen kaupan monenkeskiset säännöt ovat koetuksella. Protektionismi ja pyrkimys strategisten toimialojen vahvistamiseen aiheuttavat jännitteitä myös muutoin samanmielisten maiden välillä. WTO on ollut lähivuodet umpikujassa ja se korostaa kansainvälisen kauppajärjestelmän muutoksia. Paine WTO:n riitojenratkaisujärjestelmän uudistamiselle kasvaa ja on EU:n prioriteetti. 2020-luvun monikriisi eli koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota ja inflaation nousu on vaikuttanut merkittävästi maailmankauppaan sopeuttaen niin isoja ja pieniä talouksia.

Alueelliset kriisit vaikuttavat nopeasti ja merkittävillä tavoilla maailmantalouteen, mikä näkyy esimerkiksi osakemarkkinoiden laskuna, investointien vähentymisenä ja mahdollisesti globaalin talouskriisin osatekijänä. Jo konfliktin uhka saattaa aiheuttaa merkittäviä häiriöitä esimerkiksi kriittisten teknologiakomponenttien tuotannossa ja toimitusketjuissa, mistä seuraa laajoja ongelmia monille aloille, kuten autoteollisuudelle, kulutuselektroniikalle ja tietoliikenteelle. Entä mitä tapahtuisi, jos kriittiset harvinaiset maametallit todella aseistettaisiin? Esimerkiksi Gazan sota ja sen kytkökset ympäröiviin maihin vaikuttavat maailmantalouteen; sota on tuhonnut koko palestiinalaisalueen talouden ja heikentää myös naapurimaiden ja koko talousalueen kehitystä. Iskut kauppalaivoihin Punaisellamerellä johtivat siihen, että suuret laivayhtiöt ovat alkaneet välttää reittiä.

4.1.1.3Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu kasvaa – globaalit kestävyyshaasteet ovat jaettuja

Taloudellinen epätasa-arvo, varallisuuden jakautuminen ja eriarvoistuminen syventävät kuilua sekä maiden välillä, että niiden sisällä. Globaalissa kilpailussa luonnonvaroista maailma on jakautunut niin ikään eriarvoisesti, eteläiset maat ovat usein resurssivarastoja, joiden luonnonvaroja rikkaammat maat hyödyntävät. Ilmaston ja luonnonvarojen merkitys turvallisuuspolitiikassa kasvaa. Tarjonta ei ole riittävää, joten kilpailu kovenee ja kriittisten raaka-aineiden hinnat nousevat. Tämä lisää eriarvoisuutta sekä luonnonvarojen riistoa rikollisin keinoin yli kansallisten rajojen. On nähtävissä, että luonnonvarojen käytön oikeudenmukaisuuteen liittyvien kysymysten merkitys kasvaa edelleen. Myös luonnonvarojen käyttöön liittyvien riskien vähentämiseen tähtäävien strategisten kumppanuuksien merkitys kasvaa.

Maailmanlaajuinen köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyivät ensin koronapandemian myötä ja sodat Ukrainassa ja Lähi-idässä syventävät humanitäärisiä kriisejä edelleen. Äärimmäistä köyhyyttä eniten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Konfliktit ja humanitaariset tarpeet lisääntyvät maailmanlaajuisesti. Venäjän hyökkäyssodan tai Gazan sodan aiheuttama ruoka- ja energiakriisi voi syöstä useita kehittyviä maita yhteiskunnalliseen levottomuuteen. Hyvän hallinnon, kansalaisyhteiskunnan ja varautumisen merkitys yhteiskuntien kestävälle kehitykselle korostuu entisestään. Euroopan unioni ja sen jäsenmaat ovat maailman suurin kehitysavun antaja ja kehitysyhteistyökumppani – kehitysyhteistyö on tiivis osa Euroopan talouden tulevaisuutta mutta avun luonne rajallisena resurssina voi aiheuttaa ristivetoa.

Ilmastonmuutos sekä luonnon monimuotoisuuden heikentyminen ja luonnonvarojen niukkuus vaikuttavat taloudellisen toiminnan edellytyksiin ja voittajien ja häviäjien yhä syvempään jakoon ympäri maailman. Kestävän kehityksen ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen on yhä vaikeampaa. Vuonna 2023 Dubain COP28 -ilmastokokous hyväksyi fossiilisista polttoaineista irtautumisen ja sopu toi uutta toivoa nopeammista päästövähennyksistä. Signaalit maailman johdolta ovat vahvoja mutta käytännön toteutus ratkaisee tulevaisuuden. Ilmastorahoituksen tarpeet kasvavat ja kestävän kehityksen mukainen liiketoiminta ja sijoittaminen nostaa merkitystään.

4.1.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

4.1.2.1Globaali kamppailu taloudellisesta vallasta

Kiinan ja Yhdysvaltojen vastakkainasettelu jatkaa voimistumistaan ja on saanut enenevästi järjestelmien välisen kamppailun piirteitä. Pidemmän aikavälin kehityksenä talouskasvun painopisteen arvioidaan edelleen liukuvan itään ja nouseviin ja kehittyviin talouksiin kuten Kiinaan, Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan, vaikka kasvu näissä onkin jo hidastunut. Latinalaisen Amerikan ja Afrikan strateginen painoarvo kasvaa samalla tavalla. Taustalla on kiihtynyt suurvaltakilpailu sekä tähän nivoutuva järjestelmien kamppailu. Teknologia, talous, kauppa, kehitys ja turvallisuus kietoutuvat yhteen ja haastavat etenkin EU:n, jossa politiikat ovat pitkään olleet erillisiä. Taloudellisen turvallisuuden käsite on nousemassa vahvemmin keskusteluun myös Euroopassa.

Kansainvälinen kauppa ja teknologiset ratkaisumallit osin alueellistuvat, vaikkei syvä ja laaja-alainen taloudellis-teknologinen eriytyminen vaikuta vielä todennäköiseltä. Kiinan ja Yhdysvaltain vuonna 2018 alkanut kauppasota on johtanut eriytymiseen joillakin korkean teknologian aloilla, ja tämä kehitys jatkuu, mutta maat ovat edelleen toisilleen merkittävät kauppakumppanit. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatio (TKI)-menoissa Yhdysvallat johtaa Kiinaa, mutta ero kutistuu vuosi vuodelta. Nousevissa teknologioissa, kuten kvanttilaskennassa tai tekoälyssä, kilpailu on vielä alkuvaiheessa, mutta kiihtyy. Kilpailu leviää avaruuteen, jossa on uuden avaruustalouden myötä koko ajan enemmän myös kaupallisia ja ei-valtiollisia toimijoita. Kilpailu osaamisesta, työvoimavirroista ja pehmeästä vallasta kovenee.

4.1.2.2EU ja Suomi pyristelevät ikääntyvän väestön, hitaan kasvun ja pakotteiden kanssa

Ikääntyvän väestön myötä Euroopan talous kasvaa hitaammin kuin muiden alueiden myös tulevina vuosina. Huonoimmissa skenaarioissa euroalueen globaali asema heikkenee ja kansainväliset investoinnit alueelle vähenevät entisestään.

Viennin menestyksellä on suuri merkitys Suomen talouskehitykselle. Siihen vaikuttavat keskeisesti vientimarkkinoiden taloustilanne ja koko maailmantaloutta muokkaavat tapahtumat. Tällä hetkellä Suomen vienti (palvelut ja tavarat) suuntautuu suurelta osin Eurooppaan (ks. kuvio 2)³³. Nato-jäsenyyden myötä euroatlanttisen alueen merkitys kasvaa. Myös Afrikan merkitys EU:n naapurina ja strategisena kumppanina kasvaa niin taloudellisesti kuin poliittisesti, vaikka määrällisesti verrattuna onkin edelleen pientä.

Protektionististen kauppapolitiikkatoimien ja pääomaliikkeiden rajoitusten, kuten pakotteiden määrä on kasvussa. Pakotteet ja sotatalous heijastuvat etenkin Venäjän kanssa kauppaa käyviin maihin. Kauppa ja logistiikka ovat hankaloituneet, siirtotyöläisten virrat muuttuneet ja Venäjän rooli esimerkiksi Suomen kauppakumppanina pienentynyt entisestään (ks. kuvio 3).

4.1.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

4.1.3.1Jännitteet kasvavat ja protektionismi lisääntyy

Protektionismi ja pyrkimys strategisten toimialojen vahvistamiseen aiheuttavat jännitteitä myös muutoin samanmielisten maiden välillä. Suomen tarve vaikuttaa maailmankaupan sääntöihin sekä edistää suomalaisyritysten pääsyä uusille markkinoille on entistä suurempi. Geotaloudellinen fragmentaatio vaatii uusia ratkaisuja.

Vahvasti globalisoituneet arvoverkot ja tuotantoketjujen häiriöt ovat tulleet pysyvästi maailmantalouden keskusteluihin. Uudessa geotaloudessa keskeiset resurssit ja infrastruktuuri voidaan välineellistää geopoliittisiin tarkoituksiin. Tässä tilanteessa riskejä pyritään poistamaan tai kontrolloimaan mm. turvaamalla arvo- ja toimitusketjuja. Prioriteetteina ovat omavaraisuuden ja resilienssin lisääminen, sekä valtioiden roolin kasvattaminen. Paine monipuolistaa sekä raaka-aineiden että kauppakumppaneiden valikoimaa kasvaa myös Suomessa.

Myös EU:n ja Kiinan väliset kauppa- ja taloussuhteet ovat entistä haastavampia. Euroopassa pohditaan enenevässä määrin mahdollisia riskejä, jotka liittyvät tuotantoketjujen riippuvuuksiin, haavoittuvuuksiin ja niiden vähentämiseen. Tuotanto- ja toimitusketjujen monipuolistamista ja läpinäkyvyyttä tavoitellaan laajasti.

Tulevinakin vuosina Suomen ulkomaankauppa joutuu sopeutumaan useisiin samanaikaisiin kriiseihin.

4.1.3.2Suomen ja Euroopan kilpailukykyä koetellaan

Globaalin talouden muutokset vaikuttavat suoraan Suomessa ja Euroopassa toimivien yritysten kilpailukykyyn ja menestykseen. Talouden blokkiutumisen ja toimintaketjujen häiriöiden vaikutukset ovat rajoittavia ja pienten, avoimeen talouteen kytkeytyvien maiden ja yritysten toimintamahdollisuudet ovat yhä rajallisempia ja riskialttiimpia. Tuotantoketjujen tarkka tunteminen, riskienhallinnan kehittäminen ja optimointi digitalisaation avulla tulevat olemaan yhä arvokkaampaa osaamista.

4.1.3.3Ilmasto- ja ympäristökysymykset kriittisenä osana talouden kehitystä

Ilmastonmuutos sekä luonnon monimuotoisuuden heikentyminen vaikuttavat taloudellisen toiminnan edellytyksiin ympäri maailman sekä voittajien ja häviäjien määräytymiseen. Kestävän kehityksen mukainen liiketoiminta ja sijoittaminen nostavat jatkuvasti merkitystään ilmastonmuutokseen ja muihin maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisessa, joskin tälle on myös olemassa vastaliike, joka nousee etenkin Yhdysvalloissa, jossa useat osavaltiot ovat ryhtyneet kieltämään lailla ilmastoa suojelevaa sijoittamista. Katso myös vihreää siirtymää ja luonnovaroja käsittelevät muutostekijät.

4.1.3.4Epätasainen tulonjako ruokkii epävakautta ja levottomuutta

Valtaosassa maailman maita yhteiskuntien sisäiset tuloerot ovat edelleen kasvussa. Globaali muuttoliike kasvaa toimeentulokeinojen haurastumisen, kaupungistumisen, sotien ja ympäristön muutosten myötä. Eriarvoistumisen hillitsemiseen ja varallisuuden uudelleen jakamiseen sekä globaalisti että paikallisesti tarvitaan uusia keinoja.

Riskit erilaisten konfliktien eskaloitumiselle ja niiden vaikutukset talouteen ovat suuria. Esimerkiksi Gazan sota voisi laajentua Persianlahden alueelle ja siten haitata merkittävästi öljyntuotantoa ja öljykauppaa.

4.2Suuret muutokset taloudessa

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon, teknologisen murroksen sekä väestörakenteen muutoksen yhdistelmä tulee olemaan merkittävä tekijä maailmantalouden muovaamisessa tulevina vuosikymmeninä.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaativat massiivisia investointeja vihreään teknologiaan ja infrastruktuuriin, mikä voi luoda uusia taloudellisia mahdollisuuksia, mutta myös asettaa paineita perinteisille teollisuudenaloille. Poikkeavien sääilmiöiden yleistyminen lisää myös taloudellisia kustannuksia ja talouden häiriöalttiutta.

Teknologinen murros ja digitalisaatio edistävät automaatiota ja tekoälyn hyödyntämistä, mikä lisää tuottavuutta, mutta siitä seuraa suuria sopeutumistarpeita työmarkkinoilla ja voi aiheuttaa myös työttömyyttä. Eurooppa on jäämässä jälkeen erityisesti tekoälyn kehityksessä. Skaalahyödyt ja suuret investointitarpeet lisäävät riskiä suurten teknologiayritysten markkinavoiman kasvulle.

Väestörakenteen muutokset, erityisesti ikääntyvä väestö monissa kehittyneissä maissa, vaikuttavat työvoiman saatavuuteen, sosiaaliturvan kestävyyteen ja kulutuskäyttäytymiseen.

Näiden tekijöiden yhteisvaikutukset luovat sekä haasteita että mahdollisuuksia, joiden keskellä navigointi edellyttää joustavia talouspolitiikkoja ja jatkuvaa sopeutumista. Haasteisiin vastaaminen edellyttää monilta osin julkisen vallan ja yksityisen sektorin roolien uudelleen miettimistä ja kansainvälistä yhteistyötä. Tällä taas on vaikutusta markkinoiden toimintaan.

Julkisen vallan mahdollisesti kasvava rooli yhdessä korkeiden velkatasojen ja alijäämien kanssa luovat painetta verotuksen kiristymiselle julkisten talouksien pitkän aikavälin kestävyyden turvaamiseksi. Samanaikaisesti muutokset luovat myös itsessään haasteita valtioiden verotuskyvylle ja verojärjestelmille.

4.2.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

4.2.1.1Talouden rakenteet muuttuvat

Teknologian kehitys, ilmastonmuutos ja luontokato sekä väestörakenteen muutos ovat muuttamassa talouden rakenteita monella tavalla. Ne vaikuttavat taloudessa kysyntään ja tarjontaan sekä markkinoiden toimintaan ja eri toimijoiden rooliin taloudessa.

Teknologian kehitys sekä ilmastonmuutoksen torjunta ja niihin liittyvät politiikkatoimet ja investoinnit luovat uusia markkinoita ja liiketoimintamahdollisuuksia. Samalla perinteisten alojen ja työtehtävien merkitys vähenee. Suuret investointitarpeet vähentävät resursseja muualta. Kaikki tämä siirtymä vaatii yrityksiltä ja työntekijöiltä kykyä sopeutua ja uudistua. Tämä edellyttää uudelleenkoulutusta ja työvoiman uudelleen sijoittumista. Tämä voi lisätä työttömyyttä lyhyellä aikavälillä, mutta samalla se saattaa tarjota mahdollisuuksia uusien taitojen kehittämiseen ja työmarkkinoiden tehokkaampaan toimintaan pitkällä aikavälillä. Muutos voi olla myös nopeaa. Skenaarioissa, joissa tekoälyn ja robotiikan kehitys tapahtuu erittäin nopeasti, häviää ihmisten etumatka lähes kaikissa työtehtävissä ja palkkatyön kysyntä jopa romahtaa. Tähän mennessä teknologiamurroksissa hävinneiden työtehtävien tilalle on kuitenkin syntynyt uusia.

Muutoksilla on vaikutusta luultavasti myös markkinoiden toimintaan. Tekoälyn ja automaation edistyminen voi alentaa markkinoille tulon esteitä tietyillä aloilla, mutta se myös vahvistaa mittakaavaetuja, luoden esteitä pienemmille toimijoille. Mittakaavaedusta hyötyminen keskittää markkinavoimia suurille teknologiayrityksille, jotka hallitsevat dataa ja osaamista. Tämä saattaa johtaa kilpailun vähenemiseen ja markkinoiden vääristymiseen. Myös vaikutukset kilpailuun ja markkinoiden toimintaan voivat olla arvaamattomia³⁴. Teknologia on monin osin lisännyt kilpailua ja mahdollisuuksia vertailla, mutta edistyneet algoritmit oppivat myös manipuloimaan markkinoita ja ”sopimaan” hinnoista. Vaaditaan entistä tarkempaa ja uudenlaista sääntelyä ja kilpailupolitiikkaa.

Väestön ikääntyminen vähentää työvoiman tarjontaa, aiheuttaa paineita sosiaaliturvajärjestelmiin ja terveydenhuoltoon sekä muuttaa kulutuskäyttäytymistä. Terveys- ja hoivapalvelujen kysyntä lisääntyy ja yritysten on mukautettava tuotteitaan ja palveluitaan vastaamaan vanhenevan väestön tarpeita.

Nämä muutokset vaativat aktiivista roolia valtiolta niin sääntelyn, tukitoimien kuin investointien osalta. Julkisen sektorin kasvanut rooli taloudessa voi tuoda mukanaan niin tehokkuuden, byrokratian kuin julkisten resurssien haasteita. Ilmastonmuutoksen ja teknologian murroksen vaikutukset ovat globaaleja, mikä korostaa tarvetta kansainväliselle yhteistyölle ja yhteisten standardien kehittämiselle.

4.2.1.2Tuottavuuden kehitys keskeistä elintason parantumisen kannalta

Tuottavuuden kehitys on keskeinen tekijä talouskasvun ja elintason parantumisen kannalta. Viime vuosikymmeninä länsimaissa haasteena on ollut hidas tuottavuuskasvu; Suomessa tuottavuuden kasvu on hidastunut erityisen paljon. Ilmastonmuutos, teknologinen murros, digitalisaatio ja väestörakenteen muutokset vaikuttavat tuottavuuteen monin tavoin.

Ilmastonmuutoksen torjunnan nähdään hidastavan kasvua, koska se vaatii siirtymistä vähäpäästöisiin teknologioihin ja prosesseihin, mikä vaatii aluksi merkittäviä investointeja sekä aiheuttaa kustannuksia ja poistaa osan nykyisestä saastuttavasta tuotantopääomasta ennen taloudellista käyttöaikaa. Talouskasvua hidastavan vaikutuksen arvioidaan kuitenkin olevan kohtuullisen pieni ja kasvun hidastuminen on suhteessa teoreettiseen tilanteeseen, jossa taloudelle ei aiheudu ilmastonmuutoksesta haittaa tai kustannuksia. Todellisuudessa ilmastonmuutos ja luontokato aiheuttavat taloudelle luultavasti varsin merkittäviä kustannuksia, joiden negatiivinen vaikutus kasvuun on selvästi suurempi kuin ilmastonmuutoksen torjunnan vaikutus. Ilmastonmuutoksen torjunta pakottaa myös investoimaan uuteen teknologiaan, mikä osaltaan nopeuttaa tuottavuuden kasvua.

Tekoälyn, automaation ja digitalisaation laajamittainen hyödyntäminen parantavat tuottavuutta, niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla³⁵. Vaikutus voi olla merkittäväkin. Tekoälyn nähdään vaikuttavan ennen kaikkea kognitiivista osaamista vaativiin tehtäviin, mutta tekoälyn ja robottien kehitys yhdessä saattavat vaikuttaa työtehtäviin hyvin laajasti. Tekoälyn käyttöönotto nostaa tuottavuutta tehtävissä, joihin sitä käytetään, mutta sillä voi olla myös laajempi tuottavuuden kasvua nopeuttava merkitys. Tekoäly on niin sanottu yleiskäyttöinen teknologia, jonka käyttöala on hyvin moninainen ja sitä pystytään käyttämään myös uuden tiedon ja innovaatioiden tuottamiseen. Tekoälyn tuottavuusvaikutusten suuruutta on vaikea arvioida ja tuottavuusvaikutukset saattavat tulla myös varsin pitkällä viiveellä.

Tekoälyn käyttöönotto saattaa myös aiheuttaa murroksia työmarkkinoilla, ja tuottavuuden kasvu saattaa hyödyttää vain pientä osaa väestöstä. Tekoälyn käyttöönotto voi syrjäyttää ammatteja ja työvoimaa automaation kasvaessa³⁶ . Mikäli tekoäly ennemminkin korvaa kuin tukee työntekijöitä, teknologian käyttöönotto voi lisätä työttömyyttä ja hidastaa reaalipalkkojen kasvua ³⁷ tai vähentää työn tulo-osuutta ³⁸ .

Näiden tekijöiden yhteisvaikutus tuottavuuteen riippuu siitä, kuinka tehokkaasti yhteiskunnat ja taloudet pystyvät sopeutumaan ja hyödyntämään uusia teknologioita, hallitsemaan väestörakenteen muutoksia ja vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin. Strateginen suunnittelu, jatkuva oppiminen ja innovaatioiden tukeminen ovat keskeisiä elementtejä tuottavuuden edistämisessä näiden globaalien muutosten aikakaudella.

4.2.1.3Julkisen talouden haasteet kasvavat

Monissa maissa julkisen velan kasvu on herättänyt huolia julkisen talouden kestävyydestä. Ilmastonmuutos, teknologian murros, digitalisaatio ja väestörakenteen muutokset tuovat lisähaasteita tähän tilanteeseen:

Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii merkittäviä investointeja, kuten siirtymisen uusiutuvaan energiaan ja kestävän infrastruktuurin rakentamiseen. Nämä investoinnit voivat lisätä julkista velkaa lyhyellä aikavälillä, mutta ne ovat välttämättömiä pitkän aikavälin taloudellisen ja ympäristöllisen kestävyyden kannalta. Toisaalta ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärimmäiset sääilmiöt ja niiden taloudelliset seuraukset saattavat lisätä julkisen sektorin menoja hätäapuun, korjauksiin ja sopeutumistoimiin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat todennäköisesti suhteellisesti suurempia jo entuudestaan heikommassa asemassa olevien henkilöiden tuloihin ja työllisyyteen.

Teknologian kehitys tarjoaa mahdollisuuksia tehostaa julkista sektoria ja parantaa palveluiden laatua digitalisaation ja automaation avulla. Tämä voi johtaa kustannussäästöihin pitkällä aikavälillä. Toisaalta, teknologian nopea kehitys vaatii myös investointeja uuteen infrastruktuuriin ja työvoiman uudelleenkoulutukseen, mikä saattaa lisätä julkisia menoja lyhyellä aikavälillä.

Ikääntyvä väestö lisää paineita julkiselle taloudelle, erityisesti terveydenhuollon ja eläkejärjestelmien osalta. Tämä voi johtaa julkisen talouden kestävyysvajeen kasvuun, ellei näihin haasteisiin puututa tehokkailla politiikkatoimilla. Toisaalta väestörakenteen muutos tarjoaa myös mahdollisuuksia, kuten uusia markkinoita ikääntyville suunnatuille tuotteille ja palveluille.

Velkatasojen hallinta on keskeinen osa julkisen talouden kestävyyttä. Vaikka korkeat velkatasot saattavat olla perusteltuja lyhyellä aikavälillä, erityisesti suurten investointien ja kriisien aikana, pitkällä aikavälillä on tärkeää ylläpitää kestävää velkatasoa. Tämä edellyttää julkisten menojen ja tulojen huolellista tasapainottamista sekä talouskasvun edistämistä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.

4.2.1.4Globaalit trendit haastavat valtioiden verotuskykyä ja verojärjestelmiä

Julkisen vallan mahdollisesti kasvava rooli yhdessä korkeiden velkatasojen ja alijäämien kanssa luovat painetta verotuksen kiristymiselle julkisten talouksien pitkän aikavälin kestävyyden turvaamiseksi. Samanaikaisesti muutokset luovat myös itsessään haasteita valtioiden verotuskyvylle ja verojärjestelmille.

Sekä pääomien ja työvoiman että tavaroiden ja palvelujen kasvava liikkuvuus ovat vähentäneet kansallista liikkumavaraa verotuksessa. Etenkin monikansalliset digitaalisten palveluiden ja teknologiasektorin yritykset ovat voineet siirtää voittojaan matalamman verotuksen maihin, mikä hankaloittaa niiden verottamista. Tämän ongelman ratkaiseminen on ollut kansainvälisen yhteistyön keskiössä jo pidempään ja viime aikoina on myös otettu merkittäviä askeleita ongelman korjaamiseksi. Tästä huolimatta kansallisissa verojärjestelmissä on eroja, mikä saattaa edelleen kannustaa yritysten verotettavien tulojen siirtymiseen maiden välillä aiheuttaen kansallisille veropohjille haasteita myös jatkossa.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen edellyttää suuria investointeja puhtaaseen energiaan ja infrastruktuuriin, mistä aiheutuu lyhyellä aikavälillä kustannuksia yksityiselle ja julkiselle sektorille. Päästöjen hinnoittelu yksityisten investointien ohjaamiseksi olisi kustannustehokkainta, mutta päästökauppojen ja päästöverojen poliittinen hyväksyttävyys kansainvälisesti on ollut haaste ja kansainvälinen koordinaatio vähäistä. Samalla maissa, joissa päästöjen suoran tai epäsuoran hinnoittelun kautta saatavien verotulojen osuus on suuri, päästöjen väheneminen laskee veroastetta ilman kompensoivia veronkorotuksia. Julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi tarvittavaa vero- ja menosopeutusta vaikeuttaa yhtäältä päästöjen hinnoittelusta lyhyellä aikavälillä aiheutuvat kustannukset yksityiselle sektorille sekä toisaalta poliittinen hyväksyttävyys päätöksille, jotka nostavat yksityisen sektorin kustannuksia.

Automatisaatio ja tekoäly voivat vähentää perinteisiä työpaikkoja ja muuttaa työmarkkinoita sekä kasvattaa pääoman ja yritysten osuutta kansantulosta. Liikkuvien veropohjien kasvu saattaa globaalissa ympäristössä johtaa kansallisen veropohjan pienentymiseen. Lisäksi uudenlaiset työn muodot, esimerkiksi erilaisten ulkomaisten alustojen kautta, saattavat vaikeuttaa työtulojen verotuksen toimittamista. Toisaalta automatisaatio ja tekoäly voivat lisätä tuottavuutta merkittävästi ja siten kasvattaa verotuloja.

Ikääntyvä väestö tarkoittaa suurempia menoja terveydenhuoltoon ja eläkkeisiin, samalla kun työikäisen väestön pienentyminen saattaa hidastaa verotulojen kasvua. Lisäksi väestön ikääntyminen saattaa kasvattaa alennetun arvonlisäverokannan ja arvonlisäverotuksen ulkopuolisten hyödykkeiden osuutta kulutuksesta hidastaen arvonlisäverotulojen kasvua.

Jotta valtiot pystyvät turvaamaan (julkisen talouden) kestävyyden pitkällä aikavälillä, ne tarvitsevat tehokkaita verojärjestelmiä, jotka pystyvät yhdistämään taloudellisen kasvun sekä vihreän siirtymän edistämisen sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tämä edellyttää verotuksen säännöllistä arviointia ja kehittämistä sekä kansainvälisen verotusyhteistyön jatkamista.

4.2.1.5Globaaleilla rahoitusmarkkinoilla keskeinen tehtävä muutostrendeihin vastaamisessa

Rahoitusmarkkinat ovat keskeisessä asemassa vastattaessa ilmastonmuutoksen, teknologisen murroksen, digitalisaation ja väestörakenteen muutosten tuomiin haasteisiin. Nämä muutostekijät tulevat myös muuttamaan rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja rakenteita.

Ilmastonmuutoksen torjunnan ja luontokadon pysäyttämisen muutostekijät edellyttävät mittavia investointeja yrityksiltä, kotitalouksilta ja julkiselta sektorilta. Yksityinen sektori tekee merkittävän osan investoinneista ja innovaatioista ja julkinen sektori ml. EU voi tukea siirtymää myös rahoituksella, avustuksilla ja muilla keinoilla. Investoinnit edellyttävät merkittävän paljon uutta rahoitusta ja markkinoiden tehtävä on luoda tehokkaat ja toimivat rahoitusvälineet (ml. esimerkiksi päästökauppa) tai markkinapaikat (sähköpörssi), jotka tukevat vihreää siirtymää. Ilmastonmuutos vaikuttaa toisaalta myös rahoitusmarkkinoihin toimintaympäristön muuttuessa ja edellyttää toimijoilta sopeutumista sekä riskienhallinnan kehittämistä³⁹.

Rahoitusalalla tapahtunut teknologinen kehitys on ollut erittäin nopeaa viime vuosina. Digitalisaatio on muuttamassa rahoitusmarkkinoita fintech-innovaatioiden, kuten lohkoketjuteknologian, tekoälyn ja digitaalisen maksuliikenteen kautta. Nämä innovaatiot tehostavat rahoitusmarkkinoiden toimintaa, tarjoavat uusia sijoitustuotteita ja parantavat pääoman saatavuutta. Tekoälyn soveltaminen on vielä alkuvaiheessa, mutta tarjoaa merkittäviä uusia mahdollisuuksia datamassoja hyödyntämällä esimerkiksi riskienhallinnassa, sijoitustoiminnassa ja rahoituspäätösten teossa. Digitalisaatio on johtanut uusien maksamisen järjestelmien, kuten kryptovaluuttojen ja digitaalisten maksualustojen, syntymiseen. Keskuspankit ovat lisäksi luomassa omia digitaalisia valuuttojaan täydentämään käteisrahan tarjontaa. Kehitys tulee jatkumaan nopeana lähivuosina ja koskettamaan yhä laajempia osia yhteiskunnasta⁴⁰.

Väestön ikääntymisellä saattaa olla vaikutuksia säästämis- ja sijoituskäyttäytymiseen. Ikääntyvä väestö suosii yleisesti turvallisempia sijoitusvaihtoehtoja, kun taas nuoremmat sijoittajat ovat kiinnostuneempia myös eettisistä ja kestävistä sekä enemmän riskiä sisältävistä sijoitusvaihtoehdoista. Jollei erityisiä politiikkapäätöksiä esimerkiksi eläkeiän osalta tehdä, niin vanheneva väestörakenne myös kasvattaa eläkevastuita, joiden (osittaisessa) kattamisessa eläkeyhtiöiden sijoitustuotoilla on ollut keskeinen merkitys. Eläkeyhtiöt ja -rahastot ovat markkinoilla merkittäviä pitkän aikavälin sijoittajia, jotka pystyvät hallitusti kasvattamaan riskinottoa myös osakemarkkinoilta ja vaihtoehtoisista sijoituskohteista etenkin tilanteessa, jossa eläkevastuun arvioidaan kasvavan.

Ilmastonmuutoksen, teknologisen kehityksen ja geopoliittisten riskien aiheuttamat epävarmuudet ja markkinarakenteiden muutokset vaativat entistä tehokkaampaa riskienhallintaa rahoitusmarkkinoilla toimivilta. Instituutioiden on arvioitava uudelleen riskienhallintastrategioitaan ottaen huomioon nämä uudet riskit. Rahoituksen tarjonnassa pankkien rooli on vähenemässä ja ns. varjopankkisektorin (rahastot, vakuutusyhtiöt, eläkeyhtiöt jne.) merkitys on kasvamassa. Sektori on vähemmän säännelty ja vähemmän läpinäkyvä kuin pankit. Rahoitussektorin riskipaletissa kyberriskit sekä kansainväliseen maksuinfrastruktuuriin kohdistuvat riskit ovat jatkuvasti kasvava haaste myös rahoitusvakaudelle. Tämä vaatii sääntelyn ja riskienhallinnan kehittämistä.

Toimintaympäristön muutoksiin reagoiminen vaatii myös rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan jatkuvaa päivittämistä. Tämä tarkoittaa uusia sääntöjä vihreään rahoitukseen, fintech-innovaatioihin ja digitaalisiin valuuttoihin liittyen. Digitaalisten sovellusten ja tietomassojen käytön kasvu lisää yleisesti tarvetta varmistaa sääntelyllä asiakkaiden yksityisyyteen liittyvien tietojen asianmukainen käsittely. Digitalisaatio tulee etenemään ja hyödyttämään enemmistöä ihmisistä. Sääntelyllä tulee kuitenkin myös varmistaa, että fyysisen rahan käyttö on mahdollista niille ihmisille, jotka eivät pysty käyttämään sähköisiä rahoitusvälineitä (kuten digitaalista euroa tulevaisuudessa) tai joille niiden käytöstä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Samoin sääntelyllä tulee turvata tietty peruspankkipalvelujen saatavuus niille ihmisille, joilla digipalvelujen käyttö ei onnistu.

Näiden globaalien muutostrendien myötä rahoitusmarkkinat kohtaavat sekä haasteita että mahdollisuuksia. On tärkeää, että markkinat sopeutuvat joustavasti ja innovatiivisesti, samalla kun varmistetaan asianmukaisella sääntelyllä ja valvonnalla niiden vakaus ja läpinäkyvyys.

4.2.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

4.2.2.1Globaalit rahoitusmarkkinat keskeisiä Suomelle

Rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuri on rajat ylittävää ja suuri osa etenkin sijoitus- ja rahoitustoiminnasta on luonteeltaan kansainvälistä. Suomessa toimivat pankit ja pörssi ovat riippuvaisia ulkomaisista tietoliikenneyhteyksistä. Helsingin pörssin omistuksista merkittävä osa on ulkomaista alkuperää. Suomen valtion velanotto tapahtuu lähes kokonaan kansainvälisiltä markkinoilta. Kansainväliset sijoittajat ovat merkittäviä toimijoita suomalaisilla kiinteistömarkkinoilla. Suomen kannalta on erittäin tärkeätä, että kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla ei synny vakavia häiriöitä, jotka eri kanavien kautta heijastuisivat Suomeen. Globaalin finanssikriisin aikana vuosina 2008–2009 nähtiin, miten kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakavat vaikeudet aiheuttivat syvän laman myös Suomessa. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta rahoitussektorin tietoliikenneyhteyksien häiriöttömyys Suomen rajojen yli on avainasia.

4.2.2.2EU:n rooli uhkaa pienentyä

Eurooppa on jäänyt jälkeen Yhdysvaltoja ja Kiinaa tekoälyn kehityksessä ja sama tilanne on myös monen muun teknologian kohdalla. Euroopan haaste on sekä väestön ikääntyminen että vahvasti säännellyt markkinat. Uutta teknologiaa kehittäviä nuoria osaajia on vähemmän ja uusien teknologioiden markkinoille pääsy on vaikeampaa.

4.2.2.3Suomi jäänyt jälkeen tuottavuudessa

Suomi on jäänyt jälkeen tuottavuuden eturintamasta. Väestön ikääntyminen, nuorten koulutustason jääminen jälkeen verrokkimaista ja julkisen talouden heikko tilanne vaikeuttavat eron kiinnikuromista. Suomessa on paljon investointisuunnitelmia ja potentiaalia puhtaan energian tuotantoon liittyen. Puhtaan energian tarjonnan kasvu mahdollistaa myös energiaa käyttävän tuotannon sijoittumisen Suomeen. Energian tuotannon kasvun ja paljon energiaa käyttävän tuotannon Suomeen sijoittumisen riskinä on kuitenkin, että Suomen resurssit ohjautuvat yhä enemmän raaka-aineiden ja välituotteiden tuotantoon painottuvaksi, eikä korkean osaamisen ja tuottavuuden tuotantoon.

Tuottavuuden ja talouskasvun heikko kehitys johtaa verotulojen hitaaseen kasvuun ja siten vaikeuttaa julkisen talouden kestävyyden saavuttamista. Suomen verojärjestelmään sisältyvät muista Pohjoismaista poikkeavat rakenteet kuten listaamattomien yritysten osinkoverohuojennus ja valmisteverotasojen automaattisten indeksitarkistusten puute, voivat myös heikentää tuottavuuskasvua ja/tai julkisen talouden kestävyyttä.

4.2.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

4.2.3.1Taloudessa suuria muutos- ja sopeutumistarpeita

Taloudessa on suuria sopeutumistarpeita tulevina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon odotetaan hidastavan tuottavuuden ja talouden kasvua, niiden torjuntaan liittyvä teknologian murros puolestaan nopeuttaa sitä. Samoin tekoälyn ja teknologian kehityksen odotetaan nopeuttavan kasvua. Kasvuvaikutusten suuruudesta ja aikataulusta on kuitenkin suuri epävarmuus. Varmaa on kuitenkin, että talouden rakenteessa tapahtuu suuria muutoksia. Keskimääräisen vaikutuksen lisäksi onkin suuria eroja muutosten voittajien ja häviäjien välillä, joka haastaa yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä.

4.2.3.2Markkinamekanismille haasteita

Digitaalisessa taloudessa yrityksillä on merkittäviä mittakaavaetuja. Tämä onkin johtanut muutamien suurten teknologiajättien kasvuun, jossa yrityksillä on merkittävää monopolivoimaa. Tämä heikentää markkinoiden toimintaa. Lisäksi algoritmien yhä suuremmalla vaikutuksella hinnoitteluun ja kaupankäyntiin saattaa olla myös yllättäviä vaikutuksia markkinoiden toimintaan. Algoritmien aikaansaamia markkinahäiriöitä osakemarkkinoilla on jo nähty monesti. Kuluttajamarkkinoilla algoritmien on havaittu oppivan kartellityylisen hinnoittelun, mikä heikentää kuluttajien asemaa.

4.2.3.3Julkisella taloudella meno- ja tehtäväpaineita

Julkisen talouden kestävyyteen ja julkisen vallan rooliin kohdistuu paljon paineita. Ilmastonmuutos ja luontokato sekä väestön ikääntyminen aiheuttavat suoria kustannuspaineita julkiselle taloudelle. Talouden suuret muutospaineet asettavat myös odotuksia siitä, että julkinen valta tukee sopeutumista, mikä myös yleensä tarkoittaa menopaineita.

Julkiseen valtaan kohdistuu myös odotuksia muutoksen ohjaamisen ja sääntelyn tarpeista. Tämä lisää julkisen vallan tehtäviä, mutta lisää myös julkisen vallan roolia talouden toiminnassa, mikä heikentää talouden dynamiikkaa ja kasvua.

4.2.3.4Veroaste alenee ilman päätösperäisiä toimia

Veroastetta niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä alentaa rakenteellisesti valmiste- ja liikenteen verojen BKT-suhteen aleneminen, kun valmiste- ja liikenteen veropohjat supistuvat ja efektiiviset verotasot nousevat bruttokansantuotetta hitaammin. Vuodesta 2023 vuoteen 2030 valmiste- ja liikenteen verotulojen suhde bruttokansantuotteeseen alenee ilman nimellisten verotasojen korotuksia entisestään noin reilulla prosenttiyksiköllä, joka vuoden 2030 bruttokansantuotteen tasolla vastaa noin 4 miljardia euroa.

4.2.3.5Rahoitusmarkkinoilla mahdollisuuksia ja häiriöalttiutta

Jos rahoitusmarkkinat pystyvät luomaan tehokkaita rahoitusvälineitä vihreän siirtymän investointien rahoitukseen, on niillä merkittävä vaikutus ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa. Vihreä rahoitus vaikuttaa myös pidemmällä aikavälillä talouden rakenteisiin rahoituksen suhteellisen hinnan kautta (ns. ruskea rahoitus on kalliimpaa). Ilmastonmuutoksen riskit, kuten äärisäät ja niiden taloudelliset vaikutukset, aiheuttavat tappioita rahoittajille, vakuutusyhtiöille ja sijoittajille. Hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa ne voivat horjuttaa rahoitusmarkkinoiden vakautta⁴¹.

Rahoitusmarkkinoilla digitalisaation myötä kehittyneet uudet maksutavat haastavat perinteiset rahoituslaitokset ja muuttavat rahoitusmarkkinoiden rakennetta. Digitaaliset keskuspankkirahat lisäävät tulevaisuudessa kuluttajien maksamisen vaihtoehtoja ja kilpailua markkinoilla. Fintech-yhtiöt ja niiden hyödyntämä teknologia myös haastavat perinteisten pankkien ansaintamalleja ja pakottavat ne tehostamaan toimintaansa investoimalla uuteen teknologiaan ja sovelluksiin. Digitaalisuuden kehitys lisää kilpailua markkinoilla, mikä tehostaa markkinoiden toimintaa ja voi sitä kautta parantaa talouden tuottavuutta.

Digitaalisuuden lisääntyminen kasvattaa myös rahoitusmarkkinoiden häiriöalttiutta. Rikollisen tai geopoliittisesti motivoidun haitallisen kybertoiminnan voi odottaa lisääntyvän ja kohdistuvan yhteiskunnalle kriittisen rahoitussektorin toimijoihin⁴². Tämä tulee vaatimaan rahoitusalan toimijoilta lisääntyviä panostuksia ja kustannuksia suojauksiin ja toimintojen palauttamiskykyyn vakavassa häiriötilanteessa, mikä on luonnollisesti pois digitalisaation tuomista hyödyistä.

Teknologisesti kehittyneiden digitaalisten palvelujen tarjonnan sääntely ja valvonta vaativat viranomaisilta jatkuvaa kouluttautumista ja osaamisen ylläpitoa yksityisen sektorin tapaan. Myös muiden rahoituksen tarjoajien kuin pankkien sääntelyyn ja valvontaan tulee käyttää enemmän resursseja rahoitusvakauden ylläpitämiseksi. Sääntelyllä tulee myös varmistaa, että kaikilla väestöryhmillä on pääsy perusrahoituspalveluihin.

4.3Vihreä siirtymä – kohti ekologisesti kestävää taloutta

Vihreä siirtymä⁴³ on muutos kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen, vaan nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin⁴⁴. Siirtymä onnistuu vain, kun ilmaston rinnalla huomioidaan myös muut ympäristö- ja luontovaikutukset, taloudellinen kestävyys sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Määritelmällisesti vihreän siirtymän mukaisuus edellyttää niin sanottua ei merkittävää haittaa -periaatetta (Do No Significant Harm, DNSH)⁴⁵.

Yritysten rooli on keskeinen puhtaiden sekä kiertotaloutta edistävien ratkaisujen kustannustehokkaassa toteutuksessa ja vihreän siirtymän nopeuttamisessa. Siirtymä päästöttömyyteen ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttävät suuria tuotannon ja tuotantojärjestelmien muutoksia energia- ja päästöintensiivisessä teollisuudessa, liikenteessä ja ruoantuotannossa sekä energian kulutuksen ohjaamista⁴⁶. Ympäristön tilan heikkenemisen tärkeimpiä ajureita on materiaalien kulutus, joka ei osoita vähentymisen merkkejä. Energian ohella raaka-aineiden kysynnän kasvu ja hintojen nousu sekä ilmastonmuutoksen hillintäpyrkimykset korostavat tarvetta korvata uusiutumattomien raaka-aineiden ja energian käyttöä uusiutuvilla ja päästöttömillä energiamuodoilla sekä kehittää niiden tehokkaampaa käyttöä, talteenottoa ja uudelleenkäyttöä. Metallien kysynnän kasvu yhteiskunnan digitalisoitumisen ja sähköistymisen myötä synnyttää globaalisti tarpeita kehittää nykyistä resurssitehokkaampia tapoja niiden hyödyntämiseen ja luo kysyntää uusiutuvista raaka-aineista kestävästi tuotetuille vaihtoehdoille.

Vihreä siirtymä ja digitalisaatio ovat keskeisimmät ajurit elinkeinojen uudistumisessa. Teollisuudessa tämä näkyy uusina tuotanto- ja liiketoimintamalleina, joissa hyödynnetään automaatiota, dataa ja digitaalisia ratkaisuja. Samalla ympäristövaikutuksia koskevien vaatimusten ja asiakaskysynnän muutokset ovat saaneet yritykset panostamaan tuotantoprosessien kestävyyteen sekä energia- ja materiaalitehokkuuteen. Uusien kestävien ratkaisujen kehittäminen on keskeisessä asemassa globaalien ilmasto- ja ympäristöhyötyjen tuottamisessa sekä globaalin kysynnän hyödyntämisessä suomalaisessa vientiteollisuudessa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 on kiihdyttänyt energiasiirtymää varsinkin Euroopassa, koska Euroopan energiansaanti tulee turvata muulla kuin Venäjältä tuotavalla energialla. Myös muut geopoliittisen tilanteen muutokset ovat nopeuttaneet tarvetta irtautua fossiilitaloudesta ja herättäneet EU:n vahvistamaan strategista autonomiaansa suhteessa muuhun maailmaan. Samalla kilpailu vihreän siirtymän investoinneista on kiihtynyt erityisesti Kiinan, USA:n ja Euroopan välillä.

4.3.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

4.3.1.1Kestävä talouskasvu edellyttää vihreää siirtymää

Vihreä siirtymä on osa laajempaa talouden, elinkeinorakenteiden ja työn rakennemuutosta, johon vaikuttavat digitalisaatio, teknologinen kehitys, väestön ikääntyminen, geopoliittiset muutokset sekä ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Ilmastonmuutoksen, luontokadon ja ympäristön saastumisen pysäyttäminen ovat ajureita kestävän talouskasvun vahvistamiseen, jonka edellytyksenä on vihreä siirtymä. Pyrkimyksenä on lisätä uusiutuvan energian tuotantoa ja parantaa energiatehokkuutta, siirtyä puhtaaseen teknologiaan, kiertotaloutta hyödyntävään teollisuuteen ja nollapäästöiseen liikenteeseen. Euroopassa siirtymää vauhdittaa EU:n Vihreän kehityksen ohjelma, jonka tavoitteena on koko EU:n talouden muuttaminen tulevaisuuden kannalta kestäväksi siten, että siirtyminen vihreään talouteen hyödyttää sekä kansalaisia että yrityksiä.

4.3.1.2Vihreä siirtymä edellyttää globaaleja, laaja-alaisia ratkaisuja

Yli puolet maailman taloudellisesta tuotannosta on suoraan riippuvaista toimivista luonnon ekosysteemeistä. Luonto ja sen monimuotoisuus ovat julkishyödykkeitä, jotka ylläpitävät ekosysteemejä. Luonnonvarat, joita hyödyntämällä voidaan tuottaa talouskasvua ja hyvinvointia, ovat rajallisia. Kestävän kasvun edistäminen vaatii siten paitsi siirtymää puhtaaseen energiaan ja tuotantoon myös resurssitehokkuutta ja kulutustottumuksien muuttamista, jotta siirtymä ei perustuisi luonnonvarojen kestämättömään käyttöön. Kansainvälinen luontopaneeli IPBES ja hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC liittävät ilmastonmuutoksen torjunnan ja luontokadon pysäyttämisen toimenpiteet vahvasti toisiinsa. COP28 ilmastokokouksessa Dubaissa kirjattiin historiallisesti, että maita kehotetaan siirtymään pois fossiilisista polttoaineista energianjärjestelmissä vahvistaen toimia tällä kriittisellä vuosikymmenellä.

Vihreään siirtymään liittyy isoja haasteita luonnonvarojen kestävän käytön näkökulmasta. Ilmastoneutraalisuustavoitteen saavuttaminen edellyttää paitsi fossiilisista raaka-aineista luopumista, myös laajempaa luonnonvarojen käytön tarkastelua. Vihreän siirtymän ytimessä onkin yhä selkeämmin pyrkimys löytää laaja-alaisia ratkaisuja ilmastomuutoksen ja samalla myös luontokadon ja saastumisen aiheuttamiin haasteisiin, joissa kaikissa luonnonvarojen kulutus on keskeinen muutostekijä.

Hallitsemattomasti toteutettu muutos lisää sekä uusiutuvien että uusiutumattomien luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä. On ratkaistava, miten hillitsemme ilmastonmuutosta ja edistämme vihreää siirtymää ilman, että paine luonnolle ja luonnonvarojen käytölle kasvaa. Oleellista on tarkastella koko tuotantoketjua eikä vain lopputuotteen vastuullisuutta. Tuotantotapojen uudistaminen luo myös huomattavia uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ratkaisevaa on, miten kasvava lisäenergian tarve sekä vihreän siirtymän edellyttämät raaka-aineet tuotetaan, ja miten korkealle ne voidaan jatkojalostaa.

Niukkenevista raaka-aineista kilpaillaan eri teollisuudenaloilla. Vihreän siirtymän myötä tiettyjen raaka-aineiden tarve (esimerkiksi akkumineraalit litium, nikkeli ja koboltti) lisääntyy erittäin vahvasti, mikä nostaa myös näiden raaka-aineiden hintoja. Koska uusiutumattomat luonnonvarat ovat rajallisia, fossiilisista raaka-aineista pyritään siirtymään resurssitehokkaampiin ja paremmin kierrätettäviin materiaaleihin. Suomessa resurssitehokkuutta eri aloilla on parannettu, mutta kotimainen materiaalikulutus henkeä kohden on silti Euroopan suurinta⁴⁷. Resurssitehokkuus on oleellista myös huoltovarmuuden kannalta – liiallista tuontiriippuvuutta kriittisistä tuotantopanoksista tulee pyrkiä vähentämän tilanteessa, jossa Kiinalla on erittäin hallitseva rooli erityisesti kevyiden ja raskaiden harvinaisten maametallien maailman markkinoilla.

Jotta vihreä siirtymä toteutuu, tulee vähemmästä tuottaa enemmän ja korkeamman arvonlisän tuotteita ja palveluita. Tämä tarkoittaa siirtymää kohti hiilinegatiivista ja luontopositiivista kiertotalousyhteiskuntaa.

Kilpailevat maankäytön muodot ja maankäytön konfliktit voivat muodostua merkittäväksi vihreän siirtymän haasteeksi. Puhtaan energian hankkeet tarvitsevat tilaa, jonka löytäminen käy yhä vaikeammaksi, ja kaivosteollisuuden kielteiset sosiaaliset ja ympäristövaikutukset uhkaavat pahentua, jos joudutaan louhimaan yhä heikompilaatuisia malmeja. Yleinen hyödyllisyys ymmärretään isossa kuvassa, mutta hankkeiden sijoittelu paikallisine vaikutuksineen ja riskeineen voi muodostua kiistakysymykseksi. Jännite kunnianhimoisten tavoitteiden, ympäristövaikutusten ja paikallisyhteisöjen tarpeiden ja oikeuksien välillä voi kasvaa. Keskustelua käydään siitä, millaisia mahdollisuuksia paikallisyhteisöillä on vaikuttaa vihreän siirtymän hankkeisiin ja miten tätä valtaa pitäisi käyttää⁴⁸. Avainkysymys on, miten siirtymän yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ja oikeudenmukaisuus pystytään varmistamaan. Eri tarpeiden yhteensovittaminen edellyttää alueidenkäytön suunnittelussa valintojen tekemistä⁴⁹.

4.3.1.3Puhtaat, päästöttömät energiaratkaisut avainasemassa vihreässä siirtymässä

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää siirtymistä fossiilista energiamuodoista ilmastollisesti kestävämpiin energiajärjestelmiin. Energiajärjestelmässä linkittyvät toisiinsa sähkö-, lämpö- ja kaasuverkot sekä liikenne ja teollisuus. Kaikkien kohdalla puhtaat, päästöttömät ratkaisut ovat avainasemassa järjestelmän kehittämisen kannalta. Venäjän hyökättyä Ukrainaan energiamarkkinat ajautuivat maailmanlaajuiseen kriisiin. Maakaasun ja öljyn saatavuus vaikeutui ja hinta nousi dramaattisesti, mikä johti myös sähkön hinnan nousuun markkinoilla. Polttoaineiden korkeiden ja epävakaiden hintojen kaudet osoittavat nykyisen energiajärjestelmän haavoittuvuuden ja korostavat nopeaa tarvetta energiasiirtymiin. Fossiilisten polttoaineiden korkeat hinnat eivät korvaa johdonmukaista ilmastopolitiikkaa. Globaalisti fossiilisten polttoaineiden käyttö on kuitenkin ollut edelleen loivassa nousussa ja niiden käyttöä tuetaan edelleen sekä suorasti että epäsuorasti⁵⁰ erilaisten tukimuotojen tai veroetuuksien kautta.

Energiapolitiikassa on kolme perusulottuvuutta, joiden tasapainosta on jatkuvasti huolehdittava erilaisissa toimintaympäristön muutoksissa. Energiajärjestelmän on oltava kustannustehokas ja mahdollistettava kansantalouden kasvu ja yritysten kilpailukyky globaaleilla markkinoilla. Järjestelmän on oltava myös kestävä ja toimitusvarma ja siinä on otettava huomioon päästöt ja ympäristö. Energiajärjestelmien joustavuus on tärkeää toimivuuden kannalta. Eri energiajärjestelmiä on linkitettävä toisiinsa, jotta voidaan turvata koko energiajärjestelmän toimivuus. Tulevaisuudessa energian tuotannon ja kulutuksen eri sektorit ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Energiajärjestelmien integraatiossa kiertotaloudella on merkittävä rooli: maatalouden, yhdyskuntien ja teollisuuden jätteitä ja sivuvirtoja hyödynnettäisiin lämmön ja sähkön tuotannossa ja liikenteen polttoaineena. Sähkön merkitys kasvaa niin teollisuudessa, liikenteessä kuin lämmityksessä, koska sitä voidaan tuottaa suhteellisen helposti päästöttömästi. Teollisen kokoluokan lämpöpumput yleistyvät kaukolämmön tuotannossa, jossa voidaan hyödyntää myös teollisuuden, liike- ja palvelurakennusten hukkalämpöjä. Infrastruktuurin kehittäminen on muutoksen tärkeä edellytys.

Vakaa ja ennakoitava investointiympäristö on avain hallittuun puhtaaseen siirtymään. Puhtaan siirtymän hankkeiden edetessä tuuli- ja aurinkovoiman lisääntyminen tarkoittaa myös sitä, että sähköntuotanto on entistä enemmän sään mukaan vaihtelevaa. Vaihteleva uusiutuvan energian tuotanto ja toisaalta myös suuret laitoskoot esimerkiksi ydinvoimatuotannossa lisäävät haasteita ylläpitää sähköntuotannon ja -kulutuksen välistä tasapainoa (ns. säätökyky). Uusina teknologioina sähköjärjestelmässä ovat vety ja sähkövarastot. Vedyllä on suuri päästövähennyspotentiaali koska sen valmistus voidaan toteuttaa käyttämällä esim. päästötöntä sähköä. Sähkövarastot ovat uusi komponentti sähkömarkkinoilla ja -järjestelmässä, missä ne lisäävät joustavuutta ja parantavat toimitusvarmuutta. Esim. sähköautojen akut mahdollistavat energian varastoinnin ja teknologian kehittyessä voivat tulevaisuudessa auttaa tasaamaan sähköverkon kuormitusta. Pienydinvoimaloiden (SMR) kehitys nähdään yhtenä ratkaisuna päästöjen vähentämiseen ja vakaan sähköntuotannon varmistamiseen. Myös kysynnän ohjaaminen pois kulutuspiikeistä on tärkeää. Sähkön siirto- ja jakeluverkkojen vahvistaminen ja kehittäminen on välttämätöntä yhteiskuntien ja teollisuuden sähköistyessä ja sään mukaan vaihtelevan tuotannon määrän kasvaessa. Älyverkkoja tarvitaan energiajärjestelmän säätöön ja takaamaan järjestelmän toiminta. Älykäs sähköjärjestelmä on palvelualusta, joka tarkkaillee ja optimoi toimintaa. Sitä hallitaan automatiikalla ja tehokkaalla tiedonvaihdolla eri osapuolten kesken.

4.3.1.4Kiertotalous vaatii muutosta ajattelussa, toimintatavoissa ja lainsäädännössä

Kiertotalous on yksi osa Euroopan Vihreän kehityksen ohjelmaa. EU:n ilmastoneutraalisuuden saavuttaminen edellyttää muiden toimenpiteiden lisäksi siirtymistä kiertotalouteen tuotannossa ja kulutuksessa. Investoinneilla kiertotalouteen ja lisäämällä materiaalien kiertoa parannetaan sekä energian että materiaalien omavaraisuutta, vähennetään materiaaliriippuvuuteen liittyviä riskejä ja vältetään uusien riippuvuuksien muodostumista. Kasvihuonekaasut ja erilaiset sivuvirrat sekä nykyään jätteiksi luokitellut aineet tulee nähdä raaka-aineina. Tämä edellyttää muutosta ajattelu- ja toimintatavoissa sekä lainsäädäntöesteiden purkamista. Kiertotaloudessa nähdään myös merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia, kun perinteisiä toiminta- ja tuotantotapoja muutetaan resurssiviisaammiksi ja tehokkaammiksi. Ratkaisuilla hyödynnetään käytössä olevia tuotteita ja materiaaleja mahdollisimman pitkään, jolloin luonnonvaroja ja uusia maa-alueita tarvitsee ottaa käyttöön vähemmän ja jätettäkin syntyy vähemmän. ⁵¹

4.3.1.5Vihreä siirtymä edellyttää rakentamisen prosessien ja rakennusten energiankulutuksen parantamista

Rakennettuun ympäristöön (ml. kulttuuriympäristö) kuuluu rakennusten lisäksi yhteiskunnan toiminnan mahdollistava tekninen ja sosiaalinen infrastruktuuri (mm liikenteen järjestämisen ja eri tekniset rakenteet sekä rakennusten käyttöön liittyvät luonnonvaraiset alueet ja puistot ja puutarhat). ⁵²Energiankäytön ja päästöjen vähentämistoimet ovat merkittävä osa-alue tavoitteisiin pääsemisessä. Esimerkiksi rakennuskantaan kohdistettava kustannustehokas ylläpito- ja korjaustoiminta ja osana niitä energiatehokkuuden parantaminen tukevat siirtymää hiilettömään, puhtaan energian järjestelmään. Rakennuskanta aiheuttaa tällä hetkellä noin kolmanneksen sekä Suomen että EU:n ilmastopäästöistä ja on nykyisin suurelta osin energiakäytön suhteen Euroopan mittakaavassa tehotonta⁵³. Vastaavasti liikkumisen päästöjen alentamiseen tarvitaan liikenteen sähköistämisen tueksi esimerkiksi latausinfrastruktuurin kehittämistä.

Rakennusten energiatehokkuus ja sen parantaminen pienentävät rakennuksen käyttökustannuksia ja hillitsee kustannusten nousua, jos energian hinta nousee. Rakennuksen kunnosta pidetään huolta asianmukaisilla ja oikea-aikaisilla korjaus- ja huoltotoimilla, jolloin rakennus palvelee käyttäjäänsä suunnitellusti ja mahdollisimman pitkään. Energiatehokkuus parantaa myös usein asumismukavuutta. Suomessa rakennuksissa kuluu noin 40 prosenttia käytetystä energiasta. Päästöjä aiheutuu uusien rakennusten rakennusaikaisista prosesseista sekä rakennusten käytön ajalta lämmityksen ja sähkönkulutuksena. Rakennusmateriaalien osuus rakennuksen elinkaaren aikaisista kasvihuonekaasupäästöistä on merkittävä. Suunnitteluvaiheessa materiaalien uudelleenkäytön ja kierrätyksen ratkaisut ovat keskeisiä vähähiilisten rakennusmateriaalien kehittämisen ohella. Rakennusten käytönaikaisia vihreän siirtymän ratkaisuja on älykäs energianhallintaan liittyvä teknologia lämmityksessä ja uusiutuvan energian paikallisessa tuotannossa ja hyödyntämisessä.

4.3.1.6Liikenteen päästöjen vähentäminen vaatii koko liikennejärjestelmän kestävyyden parantamista

Liikenne on ainoa ala, jolla EU:n kasvihuonekaasupäästöt ovat korkeammat kuin vuonna 1990. Sekä EU:n että Suomen liikennepäästöt ovat nyt viidennes EU:n ja vastaavasti Suomen kokonaispäästöistä. Liikenteen päästöjen ja muiden ympäristövaikutusten vähentäminen edellyttää koko liikennejärjestelmän kestävyyden edistämistä. EU:n asetus edellyttää Suomelta 50 % päästövähennystä taakanjakosektorilla vuoteen 2030 mennessä. Kotimaan liikenne on taakanjakosektorin suurin päästölähde muodostaen noin 40 % päästöistä. EU ns. 55-valmiuspakettiin sisältyy myös useita muita liikenteen päästöjä koskevia säädöksiä, joiden toimeenpano on käynnistymässä.

Pääosa (noin 94 prosenttia) kotimaan liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteestä (vrt. EU:ssa 72 % vuonna 2021), mutta ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös lento-, vesi- ja raideliikenteen päästöjen vähentämistä. Keskeistä on siirtyminen uusiutuvaan energiaan. Nestemäisiä biopolttoaineita ja synteettisiä uusiutuvia polttoaineita voidaan käyttää nykyisissä ajoneuvoissa. Biokaasun, sähkön ja vedyn käytön yleistyminen edellyttää ajoneuvokannan nopeaa uusiutumista sekä uutta tankkaus- ja latausinfraa. Erityinen haaste siirtymä on raskaassa tieliikenteessä, jossa sähkö-, kaasu- ja vetyajoneuvojen ja latausinfran markkinalähtöisen kehityksen edellytyksiä ei vielä ole saavutettu⁵⁴. Meri- ja lentoliikenteessä käyttövoimasiirtymä on vasta alussa. Uusi EU-sääntely asettaa vaatimuksia uusiutuvan polttoaineen jakelulle myös meri- ja lentoliikenteeseen sekä laajentaa fossiilisen polttoaineen päästökaupan kaikkiin liikennemuotoihin.

Energiasiirtymän rinnalla tarvitaan liikennejärjestelmän tehokkuuden parantamista esimerkiksi digitalisaatiota ja dataa hyödyntämällä sekä siirtymää kestäviin kulkumuotoihin kuten kävelyyn, pyöräilyyn ja julkiseen liikenteeseen. Kuntien maankäytöstä, liikenteestä ja jakeluinfrasta tekemät päätökset vaikuttavat keskeisesti siihen, miten asukkaat voivat valita kestäviä liikkumismuotoja arjessaan. Kestävien kulkumuotojen osuuden kasvu vaikuttaisi myönteisesti myös ihmisten fyysiseen kuntoon ja kansanterveyteen.

Kuten muillakin sektoreilla, myös liikenteessä puhtaiden ratkaisujen kehittäminen luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja vientituotteita. Puhdas teollisuus edellyttää puhtaita kuljetusketjuja. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta riskinä on liikenneköyhyys, jos päästöjen vähentäminen nostaa liikkumisen kustannuksia kohtuuttomasti. Toimivalla ja tehokkaalla liikennejärjestelmällä ja logistiikkakustannuksilla on myös merkittävä rooli suomaisten yritysten elinvoimalle ja kilpailukyvylle.

4.3.1.7Bioteknologian kehitys uusiutuvan energian ja ruoan raaka-aineena tukee biotaloutta ja vihreää siirtymää

Biotaloudella⁵⁵ on tärkeä osa yhteiskunnan vihreän siirtymän tukemisessa. Bioenergia eli biomassoista tuotettu energia on tärkein uusiutuvan energian lähteemme. EU:ssa sen osuus on 60 % uusiutuvasta energiasta. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen haastavat kuitenkin sen raaka-aineiden hankinnan ja tuotteiden elinkaaret. Biotuotteiden osalta on esitetty huolta tuotannon vaikutuksista biodiversiteettiin ja raaka-aineiden riittävyydestä muovia korvaaviin tuotteisiin, mikä on Euroopassa kääntynyt yleisessä keskustelussa osittain myös biotaloutta vastaan⁵⁶.

Biokaasun tuotanto on globaalisti tärkeä teollisuus ja nopeasti kasvava uusiutuvan energian lähde maailmalla. Orgaanista jätettä käytetään korvaamaan fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa. EU:n REPower-suunnitelmassa investointitarpeita biokaasun tuotantokapasiteetin lisäämiseen ja biometaaniksi muuntamisen edistämiseen arvioidaan olevan 37 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä⁵⁷. Suomessa suurin potentiaali liittyy maatalouden biomassoihin ja jätepohjaisiin sivuvirtoihin. Keskeisimpiä etuja ovat orgaanisen aineksen ja ravinteiden kierrätys sekä uusiutuvan puhtaasti palavan monikäyttöisen polttoaineen tuotanto. Biokaasua voidaan jalostaa biometaaniksi liikennekäyttöön mutta jalostamisen rinnalla kaasusta voidaan tuottaa sähköä ja lämpöä omaan tai teolliseen käyttöön.⁵⁸

Jotta ihmiskunta selviää nykypäivän suurista ympäristö- ja maatalouspuolen haasteista, uusia ruuantuotannon muotoja on kehitettävä. Solumaatalous on yksi ratkaisu kohti kestävämpää ja turvallisempaa ruuantuotantoa. Lupaavimpia sovelluksia ovat soluviljelyyn perustuvat eläin- tai kasviperäiset elintarvikkeet sekä elintarvikkeiden ainesosat, jotka on tuotettu niin sanotun täsmäkäymisen avulla. Yhdistämällä kudostekniikkaa ja soluviljelyä voidaan tuottaa eläinperäisiä elintarvikkeita (esim. lihan, kalan tai äyriäisten kaltaisia tuotteita) kasvattamalla eläinsoluja ilman eläimiä. Vastaavasti voidaan tuottaa myös kasviperäisiä solutuotteita. Täsmäkäymisessä hyödynnetään muokattuja mikro-organismeja solutehtaina, jotka tuottavat kohdennetusti haluttuja elintarvikkeiden ainesosia.

Ratkaisuja ja uusia työkaluja pyritään löytämään ilmastonmuutoksen, ruokakriisin ja väestönkasvun aiheuttamiin haasteisiin erityisesti maatalouden ja kasvintuotannon aloilla. Uusien genominmuokkaustekniikkojen sovellusaloja ovat mm. terveydenhuolto, kasvinjalostus, materiaalituotanto ja biologinen perustutkimus. Esimerkiksi kasvinjalostajat voivat muuttaa kohdennetusti ja entistä tarkemmin ja nopeammin kasvin genomia, ja tätä voidaan hyödyntää uusien kasvilajikkeiden jalostuksessa. Uudet genomitekniikat ja niiden avulla jalostetut kasvilajikkeet ovat muiden toimien ohella yksi ratkaisu, joiden avulla voidaan parantaa maatalouselintarvikejärjestelmän muutosjoustavuutta ja kestävyyttä muun muassa vähentämällä maatalouden tuotantopanosten, kuten kasvinsuojeluaineiden, käyttöä. Uusilla tekniikoilla aikaan saatavia hyödyllisiä sovelluksia ovat kasvitauteja ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia paremmin sietävät kasvilajikkeet tai lajikkeet, jotka vaativat kasvaakseen vähemmän luonnonvaroja ja lannoitteita. Uusilla genomitekniikoilla parannetaan myös kasvien ravintosisältöä terveellisempiä ruokavalioita varten tai vähennetään haitallisten aineiden, kuten toksiinien ja allergeenien, määrää kasveissa. Genomitekniikoihin liittyvää lainsäädäntöä kehitetään parhaillaan. ⁵⁹

Nopea teknologinen kehitys sekä sen myötä tapahtuvat muutokset toimintatavoissa avaavat luonnonvaratalouteen uusia ulottuvuuksia. Tarkentuva paikka- ja luonnonvaratieto, automaatio, robotiikka, tekoäly sekä alusta- ja palvelutalous luovat kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja markkinaehtoisia ratkaisuja ja palveluja. Tiedon määrä ja tarkkuus kasvavat eksponentiaalisesti teknologisen kehityksen myötä ja erityisesti tiedon hyödyntämisessä piilee suuria mahdollisuuksia koko luonnonvarasektorin liiketoimintamahdollisuuksien laajenemiselle ja kansainvälistymiselle. Tiedon avoimuus, omistajuus ja hallinta ovat keskeisiä kysymyksiä uudessa turvallisuusympäristössä.

4.3.1.8Hiilensidonta tapahtuu sekä luonnon hiilinieluilla että uusilla hiiltä sitovilla teknologioilla

Vihreän siirtymän toimeenpanossa myös hiilinielujen vahvistaminen on tärkeää. Luonnonmukaisen, hiilinielujen kautta tapahtuvan hiilensidonnan rinnalle on tullut teollisten nielujen kehittäminen, mikä tarkoittaa hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä.

Markkinakysyntä hiiltä sitoville teknologioille on kasvanut nopeasti. Kysyntää ovat siivittäneet valtiolliset aloitteet, sääntely, digitaalisten teknologioiden läpimurrot ja ennen kaikkea teollisuuden tarve vastata nopeasti ympäristöhaasteisiin. Erilaiset hiiltä sitovat teknologiat ja ratkaisut herättävät paljon kysymyksiä siitä, hidastavatko ne energiaintensiivisen teollisuuden siirtymää päästöttömiin ratkaisuihin. Ilmastopaneeli korostaakin, että teknologiset nielut tarjoavat lisäkeinon Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiseen vuoden 2030 jälkeen, mutta ne eivät saa syrjäyttää tai hidastaa muita ilmastotoimia⁶⁰. Hiiltä sitovilla teknologioita ovat mm. voimalaitosten ja teollisuuskohteiden päästöjen rajoittamiseen tähtäävä hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (CCS – carbon capture and storage) ja hyödyntämiseen (CCU – carbon capture and utilisation) liittyvät teknologiat. Em. teknologioita (yhdistettynä CCUS) ajatellaan eräänlaisina siltaratkaisuina teollisuuden energiasiirtymässä.

Edellä mainitut päästöjen jalanjäljen vähentämiseen ja päästöjen hallintaan liittyvät teknologiaratkaisut ovat olleet markkinoilla jo muutamia vuosia. Niihin liittyvät investoinnit ovat myös merkittävästi lisääntyneet. Viimeaikaisia valtiollisia ohjelmia ja investointeja ovat julkaisseet esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia, Norja ja Australia. Kyseisten teknologioiden kiinnostavuutta teollisuuden päästöjen hallinnassa ovat lisänneet tekoälyn, teollisen internetin ja robotiikan läpimurrot teollisissa ympäristöissä. Kokonaisuuteen kuuluvat myös negatiivisten päästöjen teknologiat (NETs), päästökompensaatiomallit sekä ennallistavat teknologiat mm. hiilidioksidin käyttö raaka-aineena uusille tuotteille. Osana uusintavaa taloutta nähdään jo teollisen mittakaavan ratkaisuja, jotka tähtäävät hiilidioksidin poistamiseen suoraan ilmakehästä ⁶¹.

4.3.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

4.3.2.1Vihreän siirtymän investoinneista käydään kovaa kansainvälistä kilpailua

Dubaissa vuonna 2023 pidetyn ilmastokokouksen päätöksen mukaisesti päästöjä tulisi vähentää globaalisti 43 % vuoteen 2030 mennessä. Maita kehotetaan siirtymään pois fossiilisista polttoaineista energianjärjestelmissä vahvistaen toimia tällä vuosikymmenellä. Päätöksessä huomioidaan kaikki puhtaat energiamuodot osana energiamurrosta.

Puhtaan siirtymän investoinnit ovat strategisesti tärkeitä useiden maiden taloudelle ja erityisesti suurien tehdasinvestointien sijoittumisesta käydään kovaa kansainvälistäkilpailua. Suuret valtiot ovat tukeneet investointeja hyvin runsaasti. Kilpailua ajaa globaali geopolitiikka Kiinan, USA:n ja Euroopan välillä, minkä seurauksena myös EU on sallinut jäsenmaiden tukea omaa, strategisesti merkittävää teollisuutta suurilla summilla. Esimerkiksi komissio on hyväksynyt Saksassa annettavan yli 900 miljoonan euron tuen Northvoltin akkuhankkeelle vuonna 2023 muutettujen tilapäisten kriisi- ja siirtymäpuitteiden mukaisena. Pienille jäsenmaille, kuten Suomelle, avautunut tukikilpailu on ongelmallinen.

Arvioiden mukaan hiilineutraalisuuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä vaatisi globaalilla tasolla yhteensä noin 125 000 – 275 000 mrd. dollarin investoinnit⁶². YK:n arvion mukaan vuoteen 2050 mennessä olisi mahdollista saavuttaa 125 000 mrd. dollarin investoinnit globaalisti vihreään siirtymään. McKinsey puolestaan arvioi investointitarpeeksi 275 000 mrd. dollaria globaalisti vuoteen 2050 mennessä, mikä edellyttäisi noin 3 500 mrd. dollarin lisäinvestointeja vuosittain. Vertailun vuoksi maailman BKT oli vuonna 2020 noin 85 000 mrd. dollaria.

EU:n ulkopuolella vihreä siirtymä on tähän asti ollut hitaampaa kuin EU:ssa. Kiina on ilmoittanut vuonna 2020, että sen tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalisuus vuonna 2060 ja kääntää päästöt laskuun vuonna 2030. Intia on ilmoittanut, että se aikoo saavuttaa nollanettopäästöt vuonna 2070 ja täyttää 50 prosenttia sähköntarpeestaan uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2030 mennessä⁶³. Tilanne saattaa kuitenkin olla muuttumassa, jos tiedot Kiinan valtavista investoinneista puhtaaseen energiaan ovat luotettavia⁶⁴. Aurinkosähkön osuuden lisäys on ollut erityisen merkittävä. Kiina on aktiivisesti mukana ydinvoima- ja energiasektorin yhteistyössä eri maiden kanssa. Yhdysvaltojen kanssa tehtävä yhteistyö painottuu vihreän teknologian edistämiseen ja kattaa sekin ydinenergian tutkimusalueita. Kiina tekee yhteistyötä myös mm. Israelin kanssa aurinkoenergian tutkimuksessa⁶⁵.

USA:n tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä noin puoleen vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Presidentti Bidenin Inflation Reduction Act 2022 sisältää lähes 400 miljardin dollarin rahoituksen investointitoimenpiteille ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Rahoituksella houkutellaan maahan kansainvälisiä investointeja ja se kirittää myös EU:ta entistä enemmän panostamaan vihreän siirtymän investointeihin. Erään mallinnuksen mukaan Inflation Reduction Act auttaa vähentämään USAn päästöjä 6–8 prosenttia enemmän kuin mitä ilman sen sisältämää rahoitusta tapahtuisi. USA:n yhteistyö ydinvoima- ja energiasektorilla on olennainen osa sen pyrkimyksiä kestävän energian tulevaisuuden rakentamiseksi. USA:n yhteistyö niin EU:n kuin Japanin kanssa ydinvoima-alan ja -teknologian kehityksessä on keskeinen osa ilmastomuutoksen hillintää ja puhtaan energian tuotantoa⁶⁶.

4.3.2.2EU edistää vihreää siirtymää ohjelmilla ja säädöksillä

Euroopan Vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on tehdä Euroopasta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, vauhdittaa taloutta vihreän teknologian avulla, luoda kestävää teollisuutta ja liikennettä sekä vähentää saasteita. Ohjelman tavoitteena on vähentää päästöjä vähintään 55 % vuoteen 2030 mennessä. Jäsenvaltiot toimittavat vuonna 2024 komissiolle päivitetyt kansalliset ilmasto- ja energiasuunnitelmat vuoteen 2030 ja pitkän aikavälin vähäpäästöisyysstrategiat vuoteen 2050. EU:ssa pohditaan myös ilmastotavoitteita vuoteen 2040.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai EU:n nopeasti reagoimaan muuttuviin energiamarkkinoihin. Maaliskuussa 2022 EU-johtajat sopivat EU:n riippuvuuden asteittaisesta lopettamisesta Venäjän fossiilisista polttoaineista mahdollisimman pian. Lokakuussa 2023 neuvosto ja parlamentti pääsivät alustavaan yhteisymmärrykseen EU:n sähkömarkkinoiden rakenteen uudistamisesta. Se auttaa vähentämään entisestään EU:n riippuvuutta Venäjän kaasusta ja lisäämään fossiilitonta energiaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Uudistuksen tavoitteena on vähentää fossiilisten polttoaineiden epävakaiden hintojen vaikutusta sähkön hintoihin, suojata kuluttajia hintapiikeiltä, nopeuttaa uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa ja parantaa kuluttajansuojaa.

Uusiutuvien energianlähteiden, kuten tuuli- ja aurinkoenergian, vaatiman infrastruktuurin valmistamiseen tarvitaan valtavia mineraalivaroja. EU on määritellyt 34 Euroopan talouden kannalta kriittistä metallia ja raaka-ainetta. Niihin luetaan sellaiset raaka-aineet, joilla havaitaan sekä kohtalainen tai korkea taloudellinen merkittävyys että saantiriski, joka muodostuu tuottajamaiden poliittis-ekonomisesta epätasapainosta, tuotannon keskittymisestä ja heikosta korvaus- ja kierrätyspotentiaalista. Osan kriittisistä raaka-aineista EU on määritellyt lisäksi strategisiksi, joita tarvitaan vihreään siirtymään, digitalisaatioon tai puolustusteollisuuden teknologioissa. Niiden materiaalien tarjonnan odotetaan kasvavan eksponentiaalisesti, ja niillä on monimutkaiset tuotantovaatimukset ja siten suurempi toimitusongelmien riski. EU:n komission selvityksen mukaan keskimäärin 45 % kriittisistä raakamateriaaleista EU:n strategisissa teknologioissa tuodaan Kiinasta.⁶⁷

Toukokuussa 2024 tuli voimaan EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus. Taustalla on oletus, että harvinaisten maametallien kysyntä kasvaa räjähdysmäisesti tulevina vuosina. Säädöksessä EU asettaa tavoitteet oman tuotannon lisäämiseksi ja kehottaa nopeuttamaan ja yksinkertaistamaan louhintahankkeiden lupamenettelyjä. Pyrkimyksenä on myös monipuolistaa raaka-aineiden tuontia, jotta enintään 65 % kunkin strategisen raaka-aineen vuotuisesta kulutuksesta EU:ssa perustuu tuontiin yhdestä kolmannesta maasta. EU:n tavoitteena on myös nostaa kierrätyksestä saatujen raaka-aineiden tavoite vähintään 25 prosenttiin EU:n vuotuisesta raaka-ainekulutuksesta.⁶⁸EU:n kestävän talouteen siirtymisen rahoitusstrategialla tuetaan jäsenmaita niiden pyrkimyksissä edistää kestävää rahoitusta.

4.3.2.3Suomen tavoitteet ovat korkealla, mutta toteutuksessa on haasteita

Suomen tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi Suomi pyrkii maailman ensimmäiseksi fossiilivapaaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi ja on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt 2030 mennessä. Puhtaiden ratkaisujen markkinat kasvavat maailmalla kiihtyvällä tahdilla. Kestävän kasvun lähteitä ovat mm. energia- ja materiaalitehokkuus, hiilineutraali teknologia, luontopohjaiset ratkaisut, cleantech sekä kierto- ja biotalous, jotka kaikki synnyttävät uusia suomalaisen teollisuuden kasvutarinoita ja rakennuspalikoita hyvinvoinnille. Toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi vaikuttavat ratkaisevasti tulevien sukupolvien hyvinvointiin, ympäristön tilaan ja Suomen julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen sekä laajemmin talouteen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat kaikkia sektoreita ja toimijoita yhteiskunnassa. Siirryttäessä hiilineutraaliin hyvinvointiyhteiskuntaan on keskeistä varmistaa edellytykset kestävälle kasvulle ja kilpailukyvylle.

Kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa linjataan toimia, joilla Suomi täyttää EU:n vuoden 2030 ilmastovelvoitteet ja saavuttaa ilmastolain mukaiset tavoitteet kasvihuonekaasujen vähentämisestä 60 prosentilla vuoteen 2030 ja vuotta 2035 koskevan hiilineutraaliustavoitteen. Uusiutuvan energian osuuden arvioidaan nousevan vuonna 2030 yli EU:n 55-valmiuspaketissa esitetyn Suomen ohjeellisen vähimmäisosuuden. Sen sijaan 55-valmiuspaketin ohjeellinen energian loppukulutuksen enimmäismäärä Suomelle vuonna 2030 ylittyy skenaariolaskelmien mukaisessa kehityksessä.

Puhdas siirtymä näkyy erityisesti tuulivoiman osalta erilaisena eri puolilla Suomea. Tuulivoimatuotannon nykyistä tasaisempi jakaantuminen maantieteellisesti on tärkeää sähköjärjestelmän ja toimitusvarmuuden kannalta. Keinojen etsimistä tämän tavoitteen toteuttamiseksi pyritään jatkamaan.

Kunnilla on keskeinen rooli puhtaan siirtymän vauhdittamisessa. Ne vastaavat kuntalaisten kestävän arjen puitteista: asumisesta, liikkumisesta, palveluverkoista ja muusta arjen infrasta. Kuntien ilmastopäästöihin ja luontoarvojen turvaamiseen vaikuttaviin tehtäviin, kuten energiatuotantoon, energiankäyttöön, liikkumiseen, rakennuskantaan ja maankäyttöön kohdistuu vihreän siirtymän politiikkatoimien lisääntyessä enenevässä määrin kuntatalouteen vaikuttavia uusia suosituksia sekä velvoitteita.

Kokonaisarvioita siitä, miten kuntien ilmastonmuutokseen ja puhtaaseen siirtymään liittyvät investoinnit rahoitetaan, ei ole olemassa. Kuntatalouden menot pysyvät lähivuosina pääosin hieman tuloja suurempina. Samanaikaisesti investointitarpeet pysyvät muun muassa muuttoliikkeen, rakennuskannan iän ja puhtaan siirtymän vuoksi mittavina. Kunnat kattavat osan investointejaan laina- ja tulorahoituksella, mutta yhä enemmän käytetään myös omaan taseeseen investoimisen sijaan pitkäaikaisia vuokramalleja. ⁶⁹

Lisäksi useat kaupungit ovat osoittaneet kiinnostusta ja aloittaneet selvitykset kaukolämmön tuottamisesta ydinvoimalla.

4.3.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

4.3.3.1Vaikutukset talouteen ja työllisyyteen ovat laaja-alaisia, mutta vaihtelevat toimialoittain

Vihreällä siirtymällä on merkittäviä kokonaistaloudellisia vaikutuksia, joiden pitkän aikavälin yhteisvaikutuksia pyritään yhä kokonaisvaltaisemmin arvioimaan. Teknologinen kehitys, politiikkatoimet ja käyttäytymisen muutos pyritään eri mallinnuksissa ottamaan huomioon. Mikrotasolla muutos näkyy kulutustottumuksissa, hyödykkeiden ja tuotantotekijöiden markkinoissa (hinnat ja saatavuus), investoinneissa sekä tulonjaossa. Makrotasolla muutokset näkyvät rakenteellisina muutoksina eri toimialoilla, työllisyydessä ja tuottavuudessa. Vaikutukset voivat olla suoria tai epäsuoria.⁷⁰

Vihreän siirtymän investointeihin liittyvät ohjausvaikutukset ovat kustannuksia lisääviä mutta samalla vältetään ilmaston muutoksen negatiiviset kustannukset. Hyvin toteutettuina siirtymän kustannukset ovat kohtuullisia, mutta toteuttamatta jättämisen negatiiviset vaikutukset olisivat suuria. Tehokkaampi teknologia voi johtaa myös tulevaisuudessa vähäisempiin kustannuksiin. Tutkijat ovat tunnistaneet myös ns. muna-kana-ongelman: Puhtaan energian tuottaminen ei kannata, jollei sillä ole riittävää kysyntää, ja energian käyttöön liittyviä investointeja ei kannata tehdä, jos ei ole tietoa puhtaan energian saatavuudesta ja hinnasta.

Vihreän siirtymän rahoituksen työryhmän raportin mukaan siirtymään liittyy merkittäviä mahdollisuuksia, jos investoinnit kyetään kohdistamaan kansantalouden kannalta oikein eli siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman suuria ns. kerroinvaikutuksia talouden kasvuun, työllisyyteen, terveyteen ja työkykyyn ja edelleen tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Vihreä siirtymä koskettaa jokaista toimialaa, vaikka sen vaikutukset ja siirtymän laajuus voivat olla toimialojen välillä erilaiset. Vihreän siirtymän kannalta keskeisiä toimialoja ovat erityisesti päästö- ja energiaintensiiviset alat sekä toimialat, jotka pystyvät tarjoamaan huomattavia päästövähennysratkaisuja muilla toimialoilla.

Puhtaan siirtymän investointien toteutuminen vaatii pääomien lisäksi myös merkittävät määrät työvoimaa ja panostamista koulutukseen ja T&K-toimintaan. Työllisyyden odotetaan vähenevän päästöintensiivisillä aloilla, kun taas puhtaalla sektorilla työllisyyden odotetaan kasvavan lievästi⁷¹. Hankkeiden rakennusvaiheella on nopein välitön työllisyysvaikutus, mutta on arvioitu, että verrattuna aikaisempiin tuotantotapojen ja työmarkkinoiden suuriin mullistuksiin on mahdollista, että vihreän siirtymän kokonaisvaikutukset työllisyyteen tulevat jäämään suhteellisen pieniksi. Toisaalta mallilaskelmilla ei kuitenkaan pystytä tavoittamaan kaikkia vihreän siirtymän synnyttämiä uusia, pysyviä työpaikkoja. Esimerkiksi kiertotalouden tuottavuuden kasvun ja innovaatioihin liittyvän vientipotentiaalin vaikutuksia on vaikea huomioida laskelmissa⁷². Mikäli Suomessa ei onnistuta korkean arvonlisän pääomaraskaiden investointien houkuttelussa, jäävät kasvu-, työllisyys- ja vientivaikutukset käsillä olevasta mahdollisuudesta murto-osaan⁷³.

EU tarjoaa rahoitusta vihreän siirtymän hankkeille usean kanavan kautta. Suomen edun mukaisesti olisi kyettävä käyttämään niitä mahdollisimman tehokkaasti. Suomen osalta puhtaan siirtymän investointitarpeista on erilaisia arvioita, mutta kokonaisuutena liikutaan pienimmilläänkin yli 100 mrd. euron lisäinvestointien kokoluokassa vuosina 2020–2050 (3,3 mrd. €/vuosi). Kattavimman ja samalla korkeimman arvion on esittänyt konsulttiyhtiö Boston Consulting Group (BCG)⁷⁴: Suomen ilmastotavoitteiden saavuttaminen tarkoittaisi kumulatiivisesti 242 miljardin euron lisäinvestointeja (2019 arvossa) vuosina 2020–2050, eli vuositasolla puhutaan kahdeksan miljardin euron lisäinvestoinneista. Näistä valtaosa kohdistuu energiasektorille (sisältäen teollisuuden energiankäytön), rakennusten ja liikenteen päästöjen vähentämiseen, ja teollisuuden prosessipäästöjen vähentämiseen. TESIn arvion⁷⁵ mukaan suurimpia puhtaan siirtymän teollisuuden hankkeita tulevat todennäköisesti toteuttamaan strategiset sijoittajat, mutta niitä on Suomessa vain rajallinen määrä ja ne voivat myös toteuttaa investointinsa muualle kuin Suomeen. Kansainvälisten strategisten sijoittajien houkutteleminen voi olla haastavaa tukikilpailun vuoksi. Sujuva luvitus on myös keskeinen kilpailutekijä investointien houkuttelussa.

Innovaatiotoiminnan vahvistaminen pohjustaa pitkän aikavälin kestävää kasvua. Vain puolet vuoteen 2050 mennessä tarvittavista päästövähennyksistä saavutetaan nykyteknologioilla, mikä korostaa TKI-toiminnan merkitystä. Suomalaisten yritysten kädenjälkivaikutus moninkertaistuu, kun viemme uusia puhtaita teknologioita ja niihin perustuvia palvelumalleja maihin ja toimialoille, joilla päästöt ovat vielä liian suuria. Ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta energiaintensiivisen teollisuuden prosessien uudistaminen on erityisen kriittistä. Yrityksille tulee tarjota vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö, jotta nämä investoinnit sijoittuvat Suomeen. Kiertotalous puolestaan auttaa hillitsemään ilmastokriisin lisäksi myös luontokatoa ja luonnonvarojen ylikulutusta. Edelläkävijyys ilmastotyössä ja sen synnyttämät innovaatiot voivat yhtä aikaa tarjota Suomelle mahdollisuuden vähentää kasvihuonepäästöjä, synnyttää uusia työpaikkoja, kohentaa taloutta ja vientiä, vahvistaa hiilikädenjälkeä sekä edistää luonnon monimuotoisuutta.

4.3.3.2Raaka-aineiden tarve kasvaa digivihreässä siirtymässä

Vihreän ja digitaalisen siirtymän (ns. kaksoissiirtymän) toteutus lisää raaka-aineiden tarvetta. Monien metallien kaivostuotanto Suomessa on lisääntynyt huomattavasti viimeisten 15 vuoden aikana, ja Suomen kallioperässä on hyvä mineraalipotentiaali uusien esiintymien löytämiseksi, mutta useiden metallien, esimerkiksi perusmetallien, jalostustuotannon osalta raaka-aineiden tuonnin merkitys on ollut keskeinen. Digivihreän siirtymän toteutuksessa on sekä materian saatavuuteen liittyviä että geopoliittisesta tilanteesta johtuvia haasteita. Business Finlandin selvityksen⁷⁶ mukaan kaksoissiirtymässä tarvittavista tuotteista Suomen tuontiriippuvuus on erittäin kriittistä 20 tuotteen osalta. Suomi on edelleen riippuvainen kriittisten raaka-aineiden ja niistä valmistettujen tuotteiden tuonnista Venäjältä. Brasilia, Kiina ja Yhdysvallat ovat tärkeimmät kriittisten materiaalien toimittajat.⁷⁷ Mineraalistrategian uudistamisessa⁷⁸ päätavoitteena on edistää suomalaisen mineraaliklusterin kasvua puhtaan siirtymän ja Euroopan strategisen autonomian vahvistamiseksi. Tavoitteena on myös lisätä kaivosteollisuuden raaka-aineiden jalostusarvoa. Raaka-aineiden saatavuus on keskeistä myös puolustussektorille.

4.3.3.3Sähköistyminen koskettaa kaikkia sektoreita ja vaikuttaa energiajärjestelmän kehittämiseen

Teollisuuden eri toimialat pyrkivät ilmastonmuutoksen hillintään, kiertotalouden edistämiseen ja puhtaan teknologian vauhdittamiseen. Teollisuuden tavoitteet johtavat mm. puhtaan energian tarpeen lisääntymiseen ja erityisesti sähkön käyttöön. Toimialojen vähähiilitiekarttojen yhteydessä tehdyissä selvityksissä on arvioitu, että sähkön tarve on huomattava ja se alkaisi lisääntyä erityisesti vuodesta 2035 lähtien. Tulevaisuuden teknologioita ovat vaihtoehtoiset teknologiat polttamiselle, kysyntäjoustot ja varastot sekä sektorikytkentä. Teollisuudessa sähköistyminen on voimakasta, maataloudessa ja palvelusektorilla maltillisempaa. Kotitalouksista tulee osin sähköntuottajia ja siten osallistujia markkinoilla. Sähköistyminen vaikuttaa myös kiinteistöihin ja erityisesti rakennuksiin. Esimerkkinä voidaan mainita sähköautojen latauspisteet, jotka vaikuttavat rakennusten sähkönkäyttöön merkittävästi.

Energiatuotannon murros merkitsee sitä, että keskitetyn energiatuotannon asemesta hajautetun energiajärjestelmän osat tulee linkittää toisiinsa, jolloin ne voivat tasapainottaa eri energialähteiden saatavuuden vaihtelua. Kaikissa olosuhteissa energiajärjestelmän toimivuus edellyttää huolto- ja toimitusvarmuudesta huolehtimista. Monipuolinen energiajärjestelmä takaa energian saatavuuden myös epävarmoina aikoina. Hajautetuista resursseista koostuvaa monimutkaista kokonaisuutta hallitaan automatiikalla ja tehokkaalla, reaaliaikaisella tiedonvaihdolla eri osapuolten kesken. Tällaisen hajautetun energiajärjestelmän vahvuus on monipuolisuus.

4.3.3.4Rakennetun ympäristön materiaalien kierrätyksellä ja digitalisaatiolla liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja

Rakennetulla ympäristön uudistamisella ja ylläpitämisellä sekä suunnittelulla on merkittävä rooli vihreän siirtymän toteuttamisessa. Mm. kiinteistö- ja rakennusalan toimet energiatehokkuuden, vähähiilisyyden, älyn ja kiertotalouden parissa ovat merkittäviä.

Kiertotaloudessa materiaalit ja tilat kiertävät niin pitkään kuin se on käyttötarpeiltaan ja taloudellis-ekologisesti perusteltua. Kiertotalous yhdessä teknologisen kehityksen kanssa tarjoaa Euroopan laajuisesti mahdollisuuden parantaa resurssien tuottavuutta jopa kolme prosenttia vuodessa ja kasvattaa bruttokansantuotetta noin 0,5 % vuoteen 2030 mennessä. Kysyntä erityisesti vähähiilisille ja kierrätettäville rakennusmateriaaleille luo rakennetun ympäristön alan liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja. Vastaavasti toimintojen kehittyminen vaikuttaa myös osaamistarpeisiin sekä investointien hankintamenettelyjen omaksumiseen.

Rakennetun ympäristön digitalisaatio, jonka osana mm. tietomallintaminen sekä sen hyödyntäminen suunnittelussa, prosessien vakiointi ja tiedon yhteentoimivuus sekä eri älyvalmiuksien hyödyntäminen, on keskeinen kasvun ja tuottavuuden kohentamisessa ja vihreän siirtymän toteutumisessa.

4.3.3.5Työvoiman vihreän osaamisen kehittäminen keskeinen menestystekijä Suomelle

Vihreä siirtymä vaikuttaa monin tavoin väestön osaamis- ja koulutustarpeisiin. Korkean osaamisen ammattien ja tutkimusosaamisen kysyntä kasvaa. Vihreä siirtymä vaikuttaa monipuolisesti eri ammatteihin ja edellyttää uutta osaamista muun muassa energiahuollon ja energiatehokkuuden sekä liikenteen aloilla. Osaamistarpeet keskittyvät sekä korkeamman että matalamman koulutuksen osaajiin. Vihreä siirtymä korostaa jatkuvan oppimisen ja täydennyskoulutuksen merkitystä. Myös ajattelutapoja, asenteita ja käyttäytymistä muovaavan transformatiivisen oppimisen rooli korostuu. Kestävyysosaamista tulisi vahvistaa kaikilla kouluasteilla ja koulutusmuodoissa. ⁷⁹ Työvoiman vihreän osaamisen kehittäminen on keskeinen menestystekijä Suomelle.

4.4Kilpailu luonnonvaroista ohjaa kohti kiertotaloutta

Globaali neitseellisten luonnonvarojen käyttö maailmassa on noin kolminkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana, ja nykypolulla fossiilisten polttoaineiden, biomassan, metallien ja mineraalien käytön ennustetaan yli kaksinkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä. Se tarkoittaisi materiaalien hallintaan liittyvien hiilidioksidipäästöjen ja luontokadon massiivista kasvua ja toisaalta raaka-aineiden saatavuuden niukkenemista. Käytettävistä luonnonvaroista vain hieman yli 7 prosenttia on kierrätettyjä ja suunta on ollut viime vuosina laskeva. Luonnonvarojen ylikulutus on keskeinen ajuri niin ilmastonmuutokselle kuin luontokadolle.

Luonnonvarojen merkitys globaalissa turvallisuuspolitiikassa on keskeinen. Luonnonvarojen niukkuus koventaa kilpailua ja raaka-aineiden hinnat nousevat. Tämä uhkaa lisätä eriarvoisuutta sekä luonnonvarojen riistoa jopa rikollisin keinoin yli kansallisten rajojen. Luonnonvarojen käytön hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaisemman jakamisen merkitys tuleekin korostumaan.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi luonnonvarojen ylikulutukseen nojaavasta lineaaritaloudesta on välttämätöntä siirtyä kohti kiertotaloutta. Kiertotalous on talousmalli, jonka tavoitteena on tuottaa taloudellista hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa ja kytkeä talouskasvu irti neitseellisten luonnonvarojen käytöstä. Kiertotalouden ratkaisujen kysyntä markkinoilla vahvistuu, kun kuluttajat, yritykset ja valtiot tulevat tietoisemmiksi luonnonvarojen ylikulutuksen seurauksista. Kiertotalouden ratkaisujen tarvetta ohjaa myös kansainvälisten toimitusketjujen haavoittuvuus, tiettyjen raaka-aineiden niukkuus, pyrkimykset vahvistaa omavaraisuutta ja lainsäädännön kehitys esimerkiksi Euroopan unionin alueella.

Kiertotalousratkaisuilla tuotteet ja materiaalit pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään ja niiden arvoa hyödynnetään tehokkaasti. Materiaalit ja tuotteet suunnitellaan resurssitehokkaiksi, kestäviksi ja kierrätettäviksi sekä hyödynnetään mahdollisimman pitkään esimerkiksi korjaamalla tai vuokraamalla. Kun tuote tulee elinkaarensa päähän, sen materiaalit pyritään aina kun mahdollista hyödyntämään kaskadi-periaatteen mukaisesti ensisijaisesti uusina tuotteina. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymää vahvasti luonnonvarojen hyödyntämiseen nojaavasta taloudesta kohti lisääntyviä kuluttaja- ja palvelulähtöisiä liiketoimintamalleja, kuten jakamistaloutta ja palvelullistamista.

Kiertotalousratkaisujen kysyntä kasvaa voimakkaasti esimerkiksi muovien, rakentamisen ja ravinteiden osalta. Kiertotaloudessa ravinteet, kuten fosfori ja typpi, saadaan kulutuksesta takaisin hyötykäyttöön, mikä säästää resursseja, pienentää ympäristöhaittoja ja vahvistaa omavaraisuutta. Ravinteiden kierrätys onkin välttämätön osa kestävää ruokajärjestelmää. Myös rahoitusta kiertotalousratkaisuille on entistä paremmin saatavilla, ja EU:n taksonomiakriteerit auttavat sijoittajia ja yrityksiä tekemään päätöksiä kestävien ja kiertotaloutta tukevien hankkeiden ja investointien rahoittamisesta.

Suomalaiset ovat maailman eniten kuluttavien joukossa, myös kotimaisella raaka-aineiden kulutuksella mitattuna. Suomella on ollut kiertotaloustyössä kuitenkin strategista edelläkävijyyttä. Suomi on maailman ensimmäisten maiden joukossa asettanut tavoitteet luonnonvarojen kokonaiskäytön kasvun taittamiselle. Kiertotalous tarjoaakin keinon vahvistaa Suomen vientivetoista taloutta ja työllisyyttä. Samalla se vähentää luonnonvarojen kulutusta ja siitä aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Kiertotaloustoimilla voidaan samaan aikaan parantaa kotimaista resurssituottavuutta, vähentää luonnonvarojen ottoa ja vahvistaa bruttokansantuotetta.

Uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvat ratkaisut korvautuvat myös uusiutuvien luonnonvarojen ratkaisuilla. Suomella on korkeatasoisen osaamisen, luonnonvarojen sekä hallinnon ja teollisten vahvuuksien ansiosta erinomaiset edellytykset vastata kestävien kiertotalous- ja biotalousratkaisujen sekä palveluiden kysyntään. Esimerkiksi uusien puusta, muusta biomassasta tai kierrätysmateriaaleista valmistettujen korkean lisäarvon tuotteiden, kuten tekstiilien, muovin ja muovin korvikkeiden ja terveystuotteiden, kysyntä ja kilpailukyky kasvavat nopeasti.

Suomella on erinomaiset edellytykset ottaa nopeasti paikkamme johtavien kiertotalousmaiden joukossa. Luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen liittyvät materiaali- ja energiatehokkaat teknologiaratkaisut ovat suomalaisen vientiteollisuuden vahvuuksia. Lisäksi Suomen innovaatiojärjestelmä on perinteisesti ollut vahva. Kiertotalous tarjoaa mahdollisuuden parantaa myös yritysten tuottavuutta.

Ilmasto- ja luontotyö ja näihin liittyvä tarve vähentää luonnonvarojen käyttöä ja siirtyä kohti kiertotaloutta tulee asettamaan yhteiskunnalle muutospaineita niin lainsäädännön, muiden ohjauskeinojen, toimintatapojen kuin taloudellisen ohjauksen kehittämisen suhteen. Kiertotaloutta ei kukaan voi tehdä yksin. Tarvitaan uudenlaista yritysten ja sidosryhmien yhteistyötä, ja tähän liittyvän lainsäädännön ja rahoitusinstrumenttien uudistamista.

4.4.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

4.4.1.1Luonnonvarojen kulutus kiihtyy

Globaali neitseellisten luonnonvarojen käyttö maailmassa on noin kolminkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana (katso kuvio 5). Luonnonvarojen käyttö kasvaa 2,3 % vuodessa, ja tällä hetkellä uusiutumattomia luonnonvaroja otetaan käyttöön lisää koko ajan.

Nykypolulla globaalin materiaalisten luonnonvarojen eli fossiilisten polttoaineiden, biomassan, metallien ja mineraalien käytön ennustetaan kasvavan noin 60 prosenttia nykyisestä noin 100 miljardista tonnista 160 miljardiin tonniin vuoteen 2060 mennessä. Se uhkaa sekä ilmastonmuutoksen että luontokadon pysäyttämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista mutta myös taloudellista ja inhimillistä hyvinvointia⁸⁰. Samalla luonnonvarojen käytön kasvu tarkoittaisi materiaalien hallintaan liittyvien hiilidioksidipäästöjen ja luontokadon massiivista kasvua ja toisaalta esimerkiksi korkeaan teknologiaan tarvittavien raaka-aineiden saatavuuden niukkenemista. Vihreä siirtymä pyrkii löytämään ratkaisuja ilmastomuutoksen, luontokadon ja saastumisen aiheuttamiin haasteisiin. Tässä muutoksessa sekä uusiutuvien että uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus on keskeinen kysymys.

Kestämättömät maankäytön ratkaisut, kuten raaka-aineiden hankinnan, kaupungistumisen, rakentamisen, maatalouden, teollisuuden ja infrastruktuurin tarvitsema lisäala aiheuttavat kilpailua tuottavasta maasta ja vesivaroista. Fossiilisten polttoaineiden hankinnan ohella myös vihreät energiaratkaisut kuten aurinkovoima, bioenergia ja tuulivoima aiheuttavat painetta maa- ja vesialueiden käytölle. Raaka-aineiden kestävyyden turvaaminen vaatii merkittäviä panostuksia myös luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Tämä kokonaisuuteen liittyy myös puhdas vesi ja sen saatavuus; maailman vesivarat ovat epätasaisesti jakautuneet, eikä puhdas vesi ole kaikkialla itsestäänselvyys.

Luonnonvarojen merkitys globaalissa turvallisuuspolitiikassa on keskeinen. Etenkin energialle, puutavaralle ja mineraaleille on tilausta. Tarjonta ei ole riittävää, joten kilpailu kovenee ja edellä mainittujen raaka-aineiden hinnat nousevat. Tämä uhkaa lisätä eriarvoisuutta sekä luonnonvarojen riistoa rikollisin keinoin yli kansallisten rajojen. On nähtävissä, että luonnonvarojen käytön oikeudenmukaisuuteen liittyvien kysymysten merkitys kasvaa edelleen.

Luonnonvarojen tuotannon ja käytön eettisyys- ja oikeudenmukaisuuskysymykset kiinnostavat myös kuluttajia entistä enemmän mikä vahvistaa eettisesti ja oikeudenmukaisesti tuotettujen tuotteiden asemaa sekä ohjaa tuotteiden kestävyyteen, korjattavuuteen ja materiaalien kierrätykseen. Luonnonvarojen käytön hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaisemman jakamisen merkitys korostuu. Uusiutuvien luonnonvarojen osalta myös bioteknologian, eli eliöiden, solujen tai niiden osien hyödyntämistä ihmiselle hyödyllisten aineiden tuottamiseen, merkitys on kasvamassa globaalisti.

4.4.1.2Luonnonvarojen ylikulutukseen nojaavasta lineaaritaloudesta siirtymä kiertotalouteen

Keskeisenä syynä ilmastonmuutokselle ja luontokadolle pidetään tällä hetkellä taloudessa laajalti vallitsevaa lineaarista ”ota, valmista, hävitä” -toimintatapaa, jossa talouskasvu ja hyvinvointi kytkeytyvät luonnonvarojen ylikulutukseen, kertakäyttöön ja luontoympäristöjen katoamiseen. Fossiilitalous on yksi tämän lineaarisen toimintatavan ilmentymä, sillä fossiiliset polttoaineet ovat kertakäyttöisiä. Materiaalien, polttoaineiden ja ruoan tuotanto ja prosessointi aiheuttavat noin puolet globaaleista hiilidioksidipäästöistä ja yli 90 prosenttia luontokadosta⁸¹. Vakiintuneet toimintatavat ja talousjärjestelmät ohjaavat usein neitseellisten luonnonvarojen käyttöön, sillä niiden hankkimisen negatiivisia ulkoisvaikutuksia on harvoin huomioitu.

Käytettävistä luonnonvaroista vain hieman yli 7 prosenttia on kierrätettyjä ja suunta on ollut viime vuosina laskeva⁸². Valtaosa käytetyistä materiaaleista siis virtaa yhteiskunnan läpi ja päätyy jätteeksi. Tämä on niin talouden kuin ympäristön kannalta tehotonta resurssien käyttöä. Materiaalivirta kuormittaa ympäristöä kaikissa vaiheissa, raaka-aineen otosta ja tuotteiden valmistuksesta jätteiden käsittelyyn. Joistakin raaka-aineista alkaa myös olla niukkuutta.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi luonnonvarojen ylikulutukseen nojaavasta lineaaritaloudesta onkin välttämätöntä siirtyä kohti kiertotaloutta⁸³. Kiertotalous on talousmalli, jonka tavoitteena on tuottaa taloudellista hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa ja kytkeä talouskasvu irti neitseellisten luonnonvarojen käytöstä. Neitseellisten luonnonvarojen käyttöä vähennetään pitämällä tuotteet, materiaalit ja resurssit mahdollisimman pitkään talouden käytössä. Samalla säilytetään niiden arvo kierrosta toiseen ja vähennetään jätteen syntyä. Kiertotaloudessa ei ole kuitenkaan kyse ainoastaan taloudesta ja teknologisista ratkaisuista. Siirtymä hiilineutraaliin kiertotalouteen edellyttää kokonaisvaltaista muutosta sekä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja tuotesuunnittelussa että yritysten, kotitalouksien ja kuluttajien asenteissa ja käyttäytymisessä.

Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 celsiusasteeseen edellyttää, että rajallisten luonnonvarojen käyttöä ja hyödynnetään laajamittaisesti kiertotalouden keinoja. Tämä edellyttää paitsi fossiilisista raaka-aineista luopumista, myös laajempaa luonnonvarojen käytön ja maankäytön muutosten tarkastelua. Maailman hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää 45 prosenttia vuoteen 2050 mennessä käyttämällä kiertotalousratkaisuja alumiinin, teräksen, sementin, muovin ja ruoan arvoketjuissa⁸⁴.

Entistä enemmän on noussut esiin tarve yhdistää kiertotalouden ratkaisut ympäristön tilan parantamiseen eli siirtyä uudistavaan, regeneratiiviseen kiertotalouteen. Regeneratiivinen kiertotalous ei ole ainoastaan kestävää, vaan hyödykkeiden tuottaminen ja käyttö parantavat ympäristön ja talouden tilaa, esimerkiksi toimien yhteydessä sidotaan samalla hiiltä, esimerkkinä uudistava viljely⁸⁵.

4.4.1.3Kiertotalousratkaisujen kysyntä kasvaa voimakkaasti esimerkiksi muovien, rakentamisen ja ravinteiden osalta

Kiertotalouden ratkaisujen kysyntä kasvaa

Samaan aikaan kun luonnonvarojen käyttö kasvaa myös kiertotalouden ratkaisujen kysyntä markkinoilla vahvistuu, kun kuluttajat, yritykset ja valtiot tulevat tietoisemmiksi luonnonvarojen ylikulutuksen seurauksista. Kiertotalouden ratkaisujen tarvetta ohjaa myös kansainvälisten toimitusketjujen haavoittuvuus, tiettyjen raaka-aineiden niukkuus, pyrkimykset vahvistaa omavaraisuutta ja lainsäädännön kehitys esimerkiksi Euroopan unionin alueella.

Kiertotalousratkaisuilla tuotteet ja materiaalit pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään ja niiden arvoa hyödynnetään tehokkaasti. Materiaalit ja tuotteet suunnitellaan resurssitehokkaiksi, kestäviksi ja kierrätettäviksi sekä hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, korjaamalla, kunnostamalla ja kierrättämällä. Näin tuotteiden elinkaari pitenee ja jätteen määrä minimoidaan. Kun tuote tulee elinkaarensa päähän, sen materiaalit pyritään aina kun mahdollista hyödyntämään kaskadi-periaatteen mukaisesti ensisijaisesti uusina tuotteina, jolloin ne luovat myös taloudellista lisäarvoa uudelleen. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymää vahvasti luonnonvarojen hyödyntämiseen nojaavasta taloudesta kohti lisääntyviä kuluttaja- ja palvelulähtöisiä liiketoimintamalleja, kuten jakamistaloutta ja palvelullistamista.

Materiaalien uudelleenkäytön ja kierrätyksen lisääntyessä tulee samalla huolehtia kierrätysmateriaalin turvallisuudesta ja siitä, että haitalliset aineet ja kemikaalit eivät päädy kiertoihin. Materiaalien turvallisten kiertojen ratkaisuille ja menettelyille onkin kasvava kysyntä.

Muovit kiertotaloudessa

Muovin kiertotalouden ratkaisujen tarve on merkittävässä kasvussa, samaan aikaan kun muovien kulutus kasvaa voimakkaasti. Muovit valmistetaan pääasiassa fossiilisista raaka-aineista, ja muovien kierrätys on käyttömääriin nähden vähäistä. Muovia päätyy suuria määriä meriin ja muualle ympäristöön, jossa se hajoaa hyvin hitaasti ja pilkkoutuu mikromuoviksi. Mikromuovi voi kulkeutua eliöihin ravintoverkossa, ja sitä päätyy myös ihmisen elimistöön. Muovista voi liueta kemiallisia yhdisteitä, joista osa on haitallisia ympäristölle ja terveydelle. Eläimet takertuvat muoviesineisiin ja -siimoihin sekä voivat niellä muovinkappaleita kohtalokkain seurauksin. Muovijätettä päätyy ympäristöön monista lähteistä, kuten kuluttajatuotteista, rakentamisesta ja tieliikenteestä sekä merenkulusta ja kalastuksesta. Huomattava osa muovijätteestä on pakkausjätettä, mutta muovia käytetään paljon myös lukuisissa muissa tuotteissa.

Muovien arvoverkoissa on kuitenkin jo tapahtumassa suuri muutos. Muovijätteiden kierrätys tehostuu EU:n yhteisten kierrätystavoitteiden saavuttamiseksi ja kysyntä esimerkiksi kemiallisen kierrätyksen ratkaisuille kasvaa. Muovipakkausten ja muidenkin muovituotteiden kierrätettävyyttä ja uudelleenkäyttöä pyritään tehostamaan. Muovia korvataan muilla materiaaleilla. Kertakäyttöisiä muovituotteita sekä mikromuoveja ja niiden päätymistä ympäristöön rajoitetaan Euroopan unionin lainsäädännöllä. Kansainvälisellä tasolla neuvotellaan muovisaastumista ehkäisevästä, muovien koko arvoverkon kattavasta sopimuksesta.

Ratkaisuja kiinteistö- ja rakennusalalta

Rakentamisen aiheuttama maankäyttö ja raaka-aineiden kulutus vaikuttavat merkittävästi sekä luontoon että ilmastoon. Kiinteistö- ja rakennusala kuluttaa noin puolet maapallon luonnonvaroista, ja jalostamattomasta energiasta noin 40 % käytetään rakennuksissa ja rakentamisessa. Rakennussektori tuottaa globaalisti noin 35 % kasvihuonekaasupäästöistä ja 30 % jätteestä⁸⁶.

Kiertotalous luo kiinteistö- ja rakennusalalle paljon mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta ja ehkäistä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä, ja rakentamisen kiertotalousratkaisuille on valtava tarve. Esimerkiksi rakennusmateriaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys säästävät luonnonvaroja sekä vähentävät uusien tuotteiden valmistuksessa syntyviä päästöjä ja jätettä. Myös sementin ja betonin valmistukseen on uusia ratkaisuja, joissa hyödynnetään muiden teollisuussektoreiden jätevirtoja. Puurakentaminen ja uusituvista materiaaleista valmistetut liimat, maalit ja muut rakennustarvikkeet ovat omalta osaltaan vahvistamassa rakennusten turvallista kierrätettävyyttä ja pitkäaikaista hiilensidontaa.

Kiertotaloutta voidaan edistää rakennuksen koko elinkaaren aikana aina rakennetun ympäristön ja rakennuksen suunnittelusta rakennusten elinkaaren pidentämiseen ja lopulta purkamiseen. Keskeinen keino on pitää nykyinen rakennuskanta mahdollisimman tehokkaassa käytössä, mikä ehkäisee uudisrakentamisen tarvetta. Toisaalta kiertotalouden näkökulmasta rakennukset ovat materiaalipankkeja, joista purettaessa vapautuvat materiaalit tulee käyttää uudelleen tai kierrättää.

Ravinteiden kierrätyksen välttämättömyys

Kiertotaloudessa ravinteet, kuten fosfori ja typpi, saadaan kulutuksesta takaisin hyötykäyttöön, mikä säästää resursseja ja pienentää ympäristöhaittoja. Ravinteiden kierrätys on välttämätön osa kestävää ruokajärjestelmää, ja niitä käytetään myös teollisuudessa. Kiertotalouteen pohjautuvien materiaalien kysyntä kasvaa niin alkutuotannossa kuin teollisuudessa.

4.4.1.4Rahoitusmarkkinat aktivoituneet kiertotalouden mahdollisuuksiin

Myös rahoitusmarkkinoilla on herätty kiertotalouden mahdollisuuksiin. Kiertotalouteen sijoittavien rahastojen määrä on kymmenkertaistunut vuodesta 2016, ja rahastojen yhteenlaskettu koko on kasvanut samassa ajassa 300 miljoonasta dollarista kuusinkertaiseksi kahteen miljardiin dollariin⁸⁷. Vaikka summat ovat vielä finanssimarkkinoiden mittakaavassa pieniä, kehitys on ollut nopeaa ja kiertotalouteen sijoituskohteena ovat tarttuneet monet suuret kansainväliset rahoituslaitokset. EU:n taksonomiakriteerit kiertotaloudelle auttavat sijoittajia ja yrityksiä tekemään päätöksiä kestävien ja kiertotaloutta tukevien hankkeiden ja investointien rahoittamisesta. Kriteereissä määritetään, millä edellytyksillä taloudellisen toiminnan katsotaan edistävän merkittävästi kiertotalouteen siirtymistä.

4.4.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

4.4.2.1Luonnonvarojen käytölle ei ole kansainvälistä neuvottelu- tai sopimusprosessia

Kansainvälisesti luonnonvarojen kulutus on jakautunut epätasaisesti. Rikkaat maat kuluttavat henkeä kohden kuusi kertaa enemmän luonnonvaroja ja aiheuttavat kymmenen kertaa enemmän ilmastovaikutuksia kuin matalan tulotason maat. Samoin yksilötasolla tulotaso vaikuttaa suoraan luonnonvarojen kulutuksen määrään. On kuitenkin mahdollista yhdistää talouden kasvattaminen sekä resurssien käytön ja epätasa-arvon vähentäminen ympäristön tilan parantamiseen⁸⁸.

Merkittävimmiksi tavoiksi vähentää luonnonvarojen käyttöä globaalisti on arvioitu rakentamisen ratkaisut, kuten resurssitehokkuus ja kestävyys, sekä kestävän ruoantuotannon ja liikkumisen ratkaisut, sisältäen matkustamisen vähentämisen⁸⁹.

Globaalisti eri toimijat pyrkivät turvaamaan luonnonvarojen ja raaka-aineiden keskeytymättömän saannin kilpailukykyisellä hinnalla. Tämä voi johtaa vapaan kaupan rajoituksiin ja kilpailuun luonnonvarojen saatavuuteen liittyvistä strategisista kumppaneista, millä voi olla heijastusvaikutuksia globaaliin turvallisuuspolitiikkaan. Esimerkiksi Afrikassa Kiina ja Venäjä vahvistavat strategisia kumppanuuksiaan raaka-aineiden turvaamiseksi. Samoin EU vahvistaa omaa raaka-ainetuotantoaan ja huoltovarmuuttaan. Keskiössä on se, kunnioittavatko eri maat yhteisesti sovittuja sitoumuksia. Kun ratkaisuja etsitään, on tärkeää huomioida luonnonvarojen käyttöön liittyvät kytkökset ja ristiinvaikutukset. Tällaisia ovat esimerkiksi maatalouden ja ruokaturvan edellytysten varmistaminen, sinisen biotalouden mahdollisuudet, vesiluonnonvarojen kestävä käyttö sekä ympäristön, luonnonvarojen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Uudet kiertotalouden ratkaisut tarjoavat mahdollisuuksia myös yhteen sovittaa erilaisia tarpeita.

Luonnonvarojen käytölle ei ole kansainvälistä neuvottelu- tai sopimusprosessia, toisin kuin esimerkiksi ilmastonmuutokselle ja luonnon monimuotoisuudelle. Monet YK:n kestävän kehityksen tavoitteista (Agenda 2030) liittyvät luonnonvarojen kestävään ja älykkääseen hyödyntämiseen. Kiertotaloutta korostavan globaalin kestävän kulutuksen ja tuotannon strategian ja tähän liittyvän Agenda2030-tavoitteen (SDG12 Kestävä kulutus ja tuotanto) kansallisen toimeenpanon lisäksi tarve globaalin tason poliittiselle keskustelulle luonnonvarojen globaalin kulutuksen hillitsemiseksi on kasvava.

4.4.2.2Euroopassa kiertotalous on vahvasti agendalla

Tuoreen raportin mukaan, Eurooppa on kiertotaloudessa edelläkävijä, mutta silti eteneminen on hidasta⁹⁰. Euroopan unionin vihreän kehityksen ohjelmassa ympäristö- ja ilmastoratkaisut sekä kiertotalous ovat vahvasti sidoksissa tulevaisuuden taloudellisen hyvinvoinnin varmistamiseen.

Arviot kiertotalouden globaalien markkinoiden arvosta liikkuvat sadoissa miljardeissa euroissa. Kiertotalouden nähdään yhdessä teknologisen kehityksen kanssa tarjoavan Euroopalle mahdollisuuden parantaa resurssien tuottavuutta jopa kolme prosenttia vuodessa. Tämän kokonaishyödyn alueella on arvioitu nousevan 1 800 miljardin euron kokoluokkaan vuoteen 2030 mennessä.

Komissio esitti maaliskuussa 2020 kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman, joka sisältää ehdotuksia kestävämmästä tuotesuunnittelusta, jätteen vähentämisestä ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä sekä korjauttamisoikeudesta. Erityistä huomiota kiinnitetään resurssi-intensiivisiin aloihin, kuten elektroniikkaan ja tieto- ja viestintätekniikkaan, muoveihin, tekstiileihin ja rakennusalaan. Konkreettisina toimenpiteinä käynnissä on esimerkiksi lainsäädäntöesityksiä liittyen rakennustuotteisiin ja pakkausjätteen vähentämiseen⁹¹.

Kiertotalous tullee olemaan vahvasti agendalla myös tulevina vuosina. Keskusteluissa on korostettu, että kestävä luonnonvarojen hallinta edellyttää systeemistä lähestymistapaa, eri politiikkojen johdonmukaisuuden varmistamista sekä resurssien käytön valtavirtaistamista muihin politiikkaohjelmiin. Kiertotalouspolitiikkaan kytketään tiiviimmin kestävän luonnonvarojen hallinta sekä tavoite vähentää EU:n luonnonvarojen kulutuksen ympäristö – ja sosiaalisia vaikutuksia koko arvoketjussa tavoitteena pysyä maapallon rajoissa.

4.4.2.3Suomalaiset ovat maailman eniten kuluttavien joukossa

Suomalaiset ovat maailman eniten kuluttavien joukossa, myös silloin kun tarkastellaan kotimaisen raaka-aineiden kulutuksen mittarilla (RMC), johon ei sisälly vientiteollisuuden raaka-aineiden käyttö.

Suomessa kulutetaan selvästi enemmän raaka-aineita kuin EU-maissa keskimäärin. Suomi onkin materiaali-intensiivisimpiä maita Euroopassa⁹². Mahdollisia syitä Suomen korkealle raaka-aineiden kulutukselle voidaan hakea muun muassa maa- ja kiviainesten suuresta tarpeesta erilaisissa infrahankkeissa, kuten pohjarakenteiden routasuojauksen vaatimasta maamassojen vaihtotarpeesta ja harvaan asutun maan laajan tieverkoston ylläpidossa. Lisäksi kylmä ilmasto kasvattaa energiankulutusta ja sitä kautta esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tai puubiomassan kulutusta. Yksi selittävä tekijä on myös suomalaisten korkea elintaso: yleisesti vauraat maat voidaan yhdistää korkeampaan materiaalien kulutukseen henkeä kohden mitattuna⁹³.

Laajemmalla materiaalien kulutuksen mittarilla (DMC) Suomen materiaalien kulutus on suurinta koko Euroopassa⁹⁴. Lisäksi Suomessa materiaalit säilyvät heikosti kierrossa. EU:n materiaalivirroista 11,5 % säilyy talouden kierrossa ja uudelleenkäytössä. Suomessa sama luku on noin 4,5 % ja globaalisti 8,6 %⁹⁵. Myös resurssituottavuus on Suomessa EU keskiarvon alla. Syinä taustalla ovat esimerkiksi materiaali-intensiviinen talouden rakenne, jätevirtojen vähäinen materiaalihyödyntäminen sekä runsas maamassojen käyttö.

Suomella on erityiset haasteet kiertotaloudessa, mutta myös erityiset mahdollisuudet. Suomella on ollut kiertotaloustyössä strategista edelläkävijyyttä. Suomi on maailman ensimmäisten maiden joukossa asettanut tavoitteet luonnonvarojen käytön kasvun taittamiselle sekä resurssitehokkuuden ja kiertotalousasteen kaksinkertaistumiselle. Suomessa laaditaan myös parhaillaan laajaa yhteiskuntasitoumusta luonnonvarojen käytön vähentämiseksi. Tämä strateginen työ on herättänyt paljon kiinnostusta myös kansainvälisesti. Tutkimus myös osoittaa, että Suomessa on hyvät mahdollisuudet kiertotalouden toimenpiteillä pysäyttää luonnonvarojen kulutuksen kasvu ja vähentää ilmasto- ja muita ympäristövaikutuksia ilman, että talous heikkenee⁹⁶.

Globaali kilpailu ehtyvistä luonnonvaroista sekä kestävästi tuotettujen raaka-aineiden ja materiaalien kysynnän kasvu haastavat nykyiset tavat käyttää luonnonvaroja. Tarvitaan uudenlaista, kestävää luonnonvarataloutta ja tämä tarjoaa mahdollisuuksia Suomelle. Kotimaiset ilmasto- ja luonnonvaratavoitteet ohjaavat kohti kiertotalouteen siirtymistä ja resurssitehokkuuden kehittymistä.

Uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvat ratkaisut korvautuvat myös uusiutuvien luonnonvarojen ratkaisuilla. Suomella on korkeatasoisen osaamisen, luonnonvarojen sekä hallinnon ja teollisten vahvuuksien ansiosta erinomaiset edellytykset vastata kestävien kiertotalous- ja biotalousratkaisujen sekä palveluiden kysyntään. Esimerkiksi uusien puusta, muusta biomassasta tai kierrätysmateriaaleista valmistettujen korkean lisäarvon tuotteiden, kuten tekstiilien, muovin ja muovin korvikkeiden ja terveystuotteiden, kysyntä ja kilpailukyky kasvavat nopeasti. Näiden tuotekehittelyyn myös satsataan entistä enemmän. Uusi vesiteknologia sekä merkittävä kansainvälinen lisäpanostus YK:n kestävän kehityksen vesitavoitteiden (SDG6) edistämiseen luo uusia liiketoiminta- ja vientimahdollisuuksia globaalisti.

Kiertotalous kiinnostaa suomalaisia yrityksiä. Suurin osa kiertotalousbarometriin vastanneista yrityksistä kokee kiertotalouden merkittävänä tai melko merkittävänä asiana. Lisäksi yli puolet kyselyyn vastanneista haluaisi lisätä kiertotalouden osuutta liikevaihdossa⁹⁷.

Teknologiateollisuus on arvioinut, että Suomessa kiertotalouteen on linkittynyt jopa 80 prosenttia teollisuuden päästövähennysmahdollisuuksista ja se tarjoaa useiden miljardien vuotuisen liiketoimintapotentiaalin⁹⁸.

4.4.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

4.4.3.1Siirtymä kiertotalouteen on Suomelle merkittävä mahdollisuus

Kiertotalous tarjoaa keinon vahvistaa Suomen vientivetoista taloutta ja työllisyyttä. Samalla se vähentää luonnonvarojen kulutusta ja siitä aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Kiertotaloustoimilla voidaan samaan aikaan parantaa kotimaista resurssituottavuutta, vähentää luonnonvarojen ottoa ja vahvistaa bruttokansantuotetta (kuvio 7). Samalla kasvihuonekaasupäästöt vähenevät merkittävästi ja saavutetaan muita ympäristö- ja luontohyötyjä. Kaikki kiertotalouden tuottama taloudellinen toiminta ei näy perinteisillä talouden mittareilla kuten bruttokansantuotteena. On arvioitu, että esimerkiksi kuluttajien keskenään käymä käytetyn tavaran kauppa on arvoltaan jo nyt 900 miljoonaa euroa⁹⁹.

Tilastokeskuksen mukaan kiertotalousalojen liikevaihto on kasvanut varsin tasaisesti ja vuonna 2020 se oli noin 11 miljoonaa euroa. Kasvu on ollut nopeampaa kuin kaikkien toimialojen yhteenlaskettu liikevaihto. Kiertotaloustoimialoilla vuotuinen kasvu on ollut keskimäärin neljä prosenttia, kun kaikkien toimialojen vuotuinen kasvu on ollut reilun prosentin luokkaa. Vaikka kiertotaloustoimialojen liikevaihto on kasvanut nopeasti, liikevaihdon osuus kaikista toimialoista on vain 2,4 prosenttia¹⁰⁰.

Climate Leadership Coalitionin Boston Consulting Groupilla teettämä selvitys arvioi, että Suomen vihreän siirtymän kokonaisvientipotentiaali vuonna 2035 on 85–100 miljardia euroa, jossa kiertotalousratkaisut ovat keskeinen osa potentiaalia. Vaikutukset voivat olla vielä huomattavasti isompia, jos kiertotaloudesta tehdään koko Suomen elinkeinopolitiikkaa määrittelevä strateginen painopiste¹⁰¹.

4.4.3.2Positiivisia vaikutuksia yritysten tuottavuuteen

Kiertotalouden vahvistuminen tarkoittaa vähemmän jätettä ja hukkaa, ja enemmän uusia innovaatioita ja liiketoimintamalleja yrityksille. Suomalaiset yritykset ovat yhdessä tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa kehittäneet runsaasti erilaisia hiilineutraaliin kiertotalouteen siirtymistä mahdollistavia innovaatioita. Luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen liittyvät materiaali- ja energiatehokkaat teknologiaratkaisut ovat suomalaisen vientiteollisuuden vahvuuksia. Lisäksi Suomen innovaatiojärjestelmä on perinteisesti ollut globaalisti vertailtuna vahva ja osoittanut myös joustavuutta sekä mukautumiskykyä. Vahva ICT-sektorin osaaminen luo hyvän pohjan kiertotalouden toteutukselle. Näiden tekijöiden ansiosta Suomella on erinomaiset edellytykset ottaa nopeasti paikkamme johtavien kiertotalousmaiden joukossa.

Kiertotalous tarjoaa mahdollisuuden parantaa myös yritysten tuottavuutta: raaka-aineet, niiden käsittely ja prosessointi tuotteiksi sekä tuotteiden toimittaminen asiakkaille muodostavat merkittävän osan paitsi toiminnan ympäristövaikutuksista, myös yritysten muuttuvista kustannuksista. Kiertotaloudessa juuri näitä toimitusketjun vaiheita pyritään tekemään raaka-aineiden käytön kannalta resurssitehokkaasti ja säästeliäästi, mikä usein tukee myös yritysten taloudellista tehokkuutta.

4.4.3.3Kokonaisvaltaista muutosta tarvitaan

Ilmasto- ja luontotyö ja näihin liittyvä tarve vähentää luonnonvarojen käyttöä ja siirtyä kohti kiertotaloutta tulee asettamaan myös yhteiskunnalle muutospaineita niin lainsäädännön, muiden ohjauskeinojen, toimintatapojen kuin taloudellisen ohjauksen kehittämisen suhteen. Kiertotaloutta ei kukaan voi tehdä yksin. Tarvitaan uudenlaista yritysten ja sidosryhmien yhteistyötä, ja tähän liittyvän lainsäädännön ja rahoitusinstrumenttien uudistamista.

4.4.3.4Ravinteiden kierto vahvistaa kotimaisen tuotannon omavaraisuutta

Nykyisin ravinteiden kierrätys esimerkiksi yhdyskuntien jäte- ja sivuvirroista on puutteellista ja maaperästä ja ilmakehästä peräisin olevia neitseellisiä ravinteita käytetään runsaasti, minkä seurauksena niitä kertyy vesistöihin. Ravinteiden tuotantoon kulutetaan myös fossiilisia polttoaineita ja niiden louhinnasta ja jalostuksesta aiheutuu ympäristöhaittoja.

4.4.3.5Typen ja fosforin kierrätyksen tarve

Typpi on kriittinen tekijä ruuan tuotannossa ja useissa teollisuuden prosesseissa. Ammoniakin tuotantoon käytetään fossiilista maakaasua, ja aiemmin noin 80 % Suomessa käytettävästä ammoniakista tuotiin Venäjältä. Typen paremmalla kierrätyksellä voidaan vahvistaa kotimaista huoltovarmuutta ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä typpituotteiden tuotannon lisäksi myös jätevirtojen käsittelyssä.¹⁰²

Fosfori on rajallinen ja maantieteellisesti keskittynyt luonnonvara, joka kuuluu EU:n kriittisten raaka-aineiden listalle. Tulevaisuudessa fosforin käytön ennakoidaan kasvavan muun muassa akkuteollisuudessa, mikä lisää tarvetta fosforin talteenotolle esimerkiksi jäte- ja sivuvirroista. Lähes kaikki mineraalifosforilannoitus olisi Suomessa korvattavissa kierrätysfosforilla¹⁰³.

4.4.3.6Tuotteiden turvallisuus keskiössä

Yhdyskuntien ravinteiden kierrätyksessä tulee varmistaa tuotteiden turvallisuus ympäristölle ja ihmisille, mikä myös lisää tuotteiden hyväksyttävyyttä ja kysyntää markkinoilla. Tämä vaatii enenevästi kehittyneiden käsittelytekniikoiden käyttöönottoa, ohjaavaa sääntelyä ja viestintää tuoteturvallisuudesta.

4.5Työn ja työelämän muutokset haastavat nykyisiä toimintatapoja

Työn ja työelämän muutos on laaja ja monitahoinen ilmiö, jonka eri ulottuvuudet vaikuttavat toisiinsa vahvasti. Muutoksen ajureina ovat talouden globalisaatio ja kansainvälisen työnjaon muutos, ilmastonmuutos, väestörakenteen muutos, kaupungistuminen sekä teknologian käyttöönotto.

Tuottavuuden kasvu ja digivihreä kaksoissiirtymä edellyttävät osaavaa ja hyvinvoivaa työvoimaa sekä toimintatapojen jatkuvaa uudistamista työorganisaatioissa. Globaalissa kilpailussa ketterät ja innovatiivisimmat menestyvät. Yhteiskunnan muutoskykyiset rakenteet ja konkretisoituva tutkimus ja kehitystoiminta toimivat mahdollistajina. Digitaalinen kehittyneisyys, laaja henkilöstön osallistaminen kehitystyöhön sekä monipuolinen verkostoituminen moninkertaistavat innovaatioaktiivisuutta.¹⁰⁴

Uudet teknologiat mahdollistavat tuottavuuden kasvun, mutta toisaalta lisäävät tietotyön intensiteettiä ja muuttavat monien työtehtävien suorittamista. Esimerkiksi generatiivisen tekoälyn arvioidaan muuttavan merkittävästi työtä ja työelämää sekä laadullisesti että määrällisesti: työtehtäviä ja ammatteja tulee häviämään, mutta toisaalta tilalle syntyy uusia tehtäviä ja osaamistarpeita.

Työn murros haastaa työelämän sääntelyä ja työelämää tukevia palveluja – ja edellyttää niitä onnistuneessa siirtymässä. Sääntelyyn tarvittaisiin joustavuutta, mutta myös parempaa turvaa niille, jotka eivät työn murroksessa syystä tai toisesta pysy mukana. Haasteena on löytää työmarkkinoiden toimivuuden ja hyvän työelämän edellytysten kannalta sopiva taso.

Erilaiset kriisit, kuten koronapandemia ja sodat muokkaavat työmarkkinoita, ja usein niin, että heikommassa asemassa olevat maat ja henkilöt kärsivät niistä eniten.¹⁰⁵ Työmarkkinoilla on varauduttava ennalta arvaamattomiin ja moninaisiin shokkeihin. Resilienssin vahvistaminen edellyttää panostusta inhimilliseen pääomaan. Osaamisen ja ennakoinnin merkitys korostuu.¹⁰⁶

4.5.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

4.5.1.1Teknologinen kehitys¹⁰⁷ mullistaa työtä ja työn tekemisen tapoja – työelämän laadun merkitys korostuu

Talouden ja talousjärjestelmän muutokset, teknologinen kehitys ja talouskasvua tukevat tuottavuusvaateet toimivat työn murroksen keskeisinä ajureina. Rakenteelliset ja teknologiset muutokset tähtäävät työn tuottavuuden parantamiseen ja palvelujen tehostamiseen. Työn murros edellyttää muutoksia yhteiskunnan rakenteissa, yrityskulttuurissa ja lainsäädännössä. Joskus jokin shokki, kuten koronapandemia, tai uuden teknologian käyttö, kuten tekoäly, voi nopeuttaa kehitystä merkittävästi.

Tekoälyn sääntely vaikuttaa eri maiden ja yritysten väliseen kilpailuun, ja sitä kautta työelämään. Politiikka ja sääntely ovat seuranneet teknologista kehitystä kuitenkin hitaasti. Se, miten teknologinen kehitys ja tekoälyn laajempi käyttöönotto tulevat muuttamaan työtä ja työelämää, riippuu siten pitkälti tekoälyyn kohdistuvasta sääntelystä. Sääntelyn lisäksi muutos riippuu visioista, jotka ohjaavat teknologian ja tekoälyn kehitystä yrityksissä ja yhteiskunnissa¹⁰⁸.

Työelämän jakautuminen lähi- ja etätyöhön on merkittävä ja historiallinen työelämän murros. Korona-pandemian johdosta tapahtunut etätyöloikka oli ennen kaikkea viestintävälineiden läpimurto. Digitalisaatio yleistyi myös laajemmin, sillä yritykset halusivat palvella asiakkaitaan myös poikkeusolosuhteissa ja digitalisoivat tuotantoaan, toimintojaan ja jakelukanaviaan. Alustatyön merkitys osana työmarkkinoita kasvaa digitalisaation yleisen kehityksen ja tekoälysovellusten leviämisen myötä.

Uudet teknologiat mahdollistavat parhaimmillaan työolojen parantamisen, mutta lisäävät samalla tietotyön intensiteettiä ja sitä kautta myös työn psyko-sosiaalista kuormitusta. Generatiivinen tekoäly¹⁰⁹ (yleiskäyttöinen teknologia) vaikuttaa varsinkin työelämän laatuun, erityisesti työn intensiteettiin ja itsenäisyyteen, mutta myös työpaikkojen tuhoutumiseen¹¹⁰. Generatiivisen tekoälyn vaikutukset työelämään ja työmarkkinoihin suodattuvat monien välittävien mekanismien kautta. Tällainen on erityisesti organisaatioiden kyky yhdistää tekoälyratkaisuja omiin järjestelmiinsä ja datoihinsa. Tekoälyn käyttöön ottoon kytkeytyvät sitä täydentävät innovaatiot, tekoälyn käytön sosiaalinen hyväksyttävyys, tekoälyyn liittyvien riskien ja eettisten kysymysten hallinta sekä tekoälyn soveltamista sääntelevä institutionaalinen ympäristö erilaisine säädöksineen.¹¹¹

Työvoiman liikkuessa ja vaihtaessa työpaikkaa aineetonta pääomaa leviää yrityksestä. Varsinkin t&k-toimintaan liittyvät työntekijävirrat luovat kasvun edellytyksiä.¹¹² Työn tuottavuuden kasvusta jopa kaksi kolmannesta perustuu kokonaistuottavuuden kasvuun.¹¹³ Kokonaistuottavuudella tarkoitetaan sitä osaa arvonlisäyksen kasvusta, jota ei voi selittää tuotantopanosten (työ, pääoma) kasvulla. Henkilöstön osallistuminen päätöksentekoon, yrityksen laaja verkostoituminen, data-analytiikan käyttö sekä työhyvinvointi ovat tärkeitä kokonaistuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä.¹¹⁴ Kokemus työhyvinvoinnista on yksilön kokemus, mutta se syntyy työyhteisössä johtamisen kautta tai esimerkiksi mahdollisuudesta vaikuttaa työntekoon tai työaikoihin. Työyhteisössä syntyy myös tuottavuus.

Työhyvinvointi ja työelämän laatu ovat keskellä murrosta, työn- ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy osaltaan. Työntekijäkohtainen tehtyjen työtuntien määrä laskee ja vaikuttaa myös tulotasoon.¹¹⁵ ”Downshiftaus” ja vapaa-ajan korostaminen elämän keskeisinä tukipilareina voivat olla yksilön tietoinen valinta. Työmarkkinat muuttuvat, mutta ansiotyön arvostus säilyy edelleen korkealla tasolla.

Työuupumus on työelämässä riskitekijä. Nuoret toivovat mielekkäitä työtehtäviä, hyvää johtamista ja työhyvinvointia tukevaa työyhteisöä, sekä työn ja vapaa-ajan yhteen sovittamisen mahdollisuuksia¹¹⁶. Nuorten sitouttaminen vaatii uudenlaisia, joustavia tapoja toimia työyhteisössä. Esimerkiksi etätyön mahdollisuus voi olla peruste valita työnantaja.

Inhimillisen ja eettisen toimintatavan yhdistäminen tuottavuusvaatimuksiin voi olla haaste työhyvinvoinnin näkökulmasta, mutta myös työssä oppimisen kannalta. Automaation ja teknologian kehittyminen jättää edelleen ihmisten hoidettavaksi luovuutta vaativia, monimutkaisia työtehtäviä, mikä puolestaan edellyttää yhä parempaa osaamista. Samalla tehokkuusvaatimusten johdosta uuden oppimisen olisi tapahduttava nopealla aikataululla. Tämä aiheuttaa haasteita organisaation osaamisen kehittämiselle ja sen johtamiselle.¹¹⁷

Digitalisaation hyödyntäminen jakaa työelämää aiempaa voimakkaammin. Generatiivisen tekoälyn odotetaan edistävän sitä työtehtävissään hyödyntävien työn tuottavuutta, ja suuressa osassa ammatteja on sen johdosta sopeutumistarpeita. Muutokselle altistuvat myös koulutetummat, korkeamman tulotason ja sosioekonomisen aseman työlliset sekä aluksi aloista varsinkin tieto- ja viestintäteknologia. Toisaalta tekoälyn avulla yhä laajempi joukko pystyy tekemään vaativampia asiantuntijatehtäviä, jolloin näiden henkilöiden tuottavuus ja mahdollisesti myös palkat nousevat.¹¹⁸

Yrityksissä ja organisaatioissa etsitään keinoja ihmisten ja koneiden (ml. tekoäly) väliselle merkitykselliselle yhteistyölle ja vuorovaikutukselle.¹¹⁹ Työn uudelleenorganisointiin vaikuttavat tekijät ovat vain osaksi teknologiasidonnaisia riippuen enemmän muun muassa organisaatioiden strategioista ja johtamistavoista, osaavan työvoiman saatavuudesta sekä henkilöstöryhmien mahdollisuuksista osallistua suunnitteluun ja päätöksentekoon muutoksissa.¹²⁰ Yritykset, jotka ymmärtävät, miten työtehtävät kannattaa organisoida tekoälyä hyödyntäen, saavat etumatkaa muihin nähden. Eturintamaan kuuluvat työnantajat, jotka panostavat uusien digitaalisten ratkaisujen, kuten tekoälyn, ”big datan” ja pilvipalveluiden hyödyntämiseen. Digitaaliset tuotteet ja palvelut ovat helpommin ja edullisemmin skaalattavissa kuin perinteinen teollisuus ja sen kasvun edellyttämät investoinnit.

Tekoäly mahdollistaa myös julkisen sektorin palvelujen ja niiden tuottavuuden parantamisen. Julkisen sektorin osalta tekoälyn hyödyntämisen haasteet liittyvät muun muassa lainsäädäntöön, teknologiaan ja sen läpinäkyvyyteen, siihen liittyvään osaamiseen sekä etiikkaan. Kansalaisten näkökulmasta kysymys on palvelujen laadusta, saavutettavuudesta ja kustannuksista.

4.5.1.2Työvoima vähenee ja ammatti- ja osaamistarpeet muuttuvat

Syntyvyys laskee, väestörakenne muuttuu ja työvoiman määrä vähenee. OECD-maiden huoltosuhde heikkenee. Maailman talousfoorumi on vuonna 2023 arvioinut, että seuraavien viiden vuoden aikana maailmassa tuhoutuu noin 83 miljoonaa työpaikkaa ja niiden tilalle syntyy 69 miljoonaa uutta, paljolti juuri teknologisen kehityksen ja automaation johdosta.¹²¹ Tietotekniikan kehitys, digitalisaatio, automaatio, robotisaatio ja tekoäly myös muuttavat työtehtäviä.

Digitalisaation eteneminen on kiihdyttänyt jatkuvan oppimisen merkitystä. Koulutus ja oppiminen läpi elämän ja työuran nähdään tärkeinä menestystekijöinä muuttuvassa ja digitalisoituvassa yhteiskunnassa ja työelämässä. Yleisin syy siihen, että yritys ei käytä esimerkiksi tekoälyteknologioita on osaamisen puute.¹²²

Työpaikkojen rooli oppimisympäristöinä korostuu. Työssä oppimisen ja osaamisen tunnistamisen merkitys vahvistuu. Sekä työntekijän oma että työantajan vastuu tarvittavan koulutuksen saamisesta korostuvat. Työnantajan tarjoamassa koulutuksessa suuntana on itseohjattu ja ryhmämuotoinen opiskelu.¹²³

Eri kriisit ovat tuoneet työelämään nopeasti kaikki toimialat läpäiseviä uuden osaamisen alueita. Nämä liittyvät erilaisiin riskienhallintaa sekä ilmastokriisin vaikutuksia ja sen hillitsemistä koskeviin kysymyksiin. Kaikissa ammateissa tarvittavan perusosaamisen lisäksi kysyntää on yhä enemmän erikoisosaamiselle hyödyntää digitaalisia ratkaisuja, ml. datan kerääminen, sen analysointi ja hyödyntäminen. Lisäksi empatiakyky on nostettu tärkeäksi tulevaisuuden työelämäkyvyksi.

Muutoksen mahdollistajana ovat laaja-alaiset geneeriset tiedot ja taidot sekä osaamisen päivittäminen ja uusintaminen. Joustavat koulutusmahdollisuudet ja siirtymää tukevien palveluiden saatavuus edistävät osaamisen kehittämistä ja sujuvia siirtymiä. Geneeristen taitojen lisäksi huippuosaaminen ja eturintamassa toimiminen takaavat korkean työllisyyden.

Digivihreä siirtymä muokkaa ammattirakennetta niin määrällisesti, laadullisesti kuin osaamistarpeiden osalta, mutta ei automaattisesti takaa hyvälaatuisia työpaikkoja,¹²⁴ jos työhyvinvointiin ja työn laatuun liittyviä toimintatapoja ei samalla edistetä. Työn ja työelämän näkökulmasta muutosta voidaan tarkastella esimerkiksi perinteisten ammattien kautta: itseohjautuvat autot vähentävät tarvetta logistiikka-alan työntekijöille, mutta toisaalta autokannan sähköistyminen tuo mukanaan uusia ammatti- ja osaamistarpeita.

Työn murros vaikuttaa työvoiman saatavuuteen sekä vaadittavan osaamisen tasoon ja kohdentumiseen korostaen entisestään jatkuvaa uuden oppimista sekä ennakointiosaamista¹²⁵. Työntekijöiden mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen ja työssä oppimiseen korostuvat. 2000-luvulla tarvittaviksi taidoiksi on tunnistettu tietotekniset taidot, tiedon hakemisen ja tiedonkäsittelyn taidot, vuorovaikutustaidot, kriittinen ajattelu, luovuus sekä ongelmanratkaisutaidot. Tietotekniset taitojen lisäksi muutkin listatut taidot ovat tärkeitä digitaalisessa toimintaympäristössä. Erityisiä tietoteknisiä taitoja tarvitaan ohjelmistojen ja digitaalisten laitteiden käyttöön ja taidot ovat dynaamisia, mikä tarkoittaa sitä, että niitä kehitetään jatkuvasti, jotta pysytään mukana teknologian ja teknologisten käytäntöjen muutoksessa.¹²⁶ Uusimpana näistä on tekoälyosaaminen.¹²⁷

Työn murros polarisoituu sosioekonomisesti. Se näyttäytyy hyvin eri tavoin eri toimialoilla ja ammattiryhmissä, mutta myös alueiden välillä. Ansiotulot jakautuvat erittäin epätasaisesti eri puolilla maailmaa.¹²⁸ Työvoimaa siirtyy maataloudesta ja teollisuudesta matalan tuottavuuden palveluihin, usein varsinkin kehitysmaissa vailla riittävää työmarkkina- tai sosiaaliturvaa.¹²⁹ Suurin osa maailman työpaikoista on pk-yrityksissä.

Eriarvoisuus työmarkkinoilla on yhteydessä sosiaaliseen eriarvoisuuteen yhteiskunnassa. Työssäkäyvien köyhyysriskiä kasvattaa epävakaiden työsuhteiden lisääntyminen. 2010-luvulla Suomessa työssäkäyvien köyhyysriski on ollut EU-maiden matalin. Monissa muissa EU-maissa työssäkäyvien köyhyys on lisääntynyt. Palkkatyököyhyyttä kokevat todennäköisimmin EU:n ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat, itsenäiset ammatinharjoittajat ja vajaatyöllisten, etenkin yksinhuoltajaäitien kotitaloudet. Työssäkäyvien köyhyys perustuu vastentahtoisiin epäsäännöllisiin ja epävarmoihin työsuhteisiin, kuten pätkä- ja vuokratyösuhteisiin sekä itsensä työllistämiseen.¹³⁰ Vain yhden tulonsaajan kotitalouksissa köyhyyden riski kohoaa.¹³¹

Työmarkkinoiden toimivuutta heikentää kohtaanto-ongelma¹³². Hoivatalouden merkitys kasvaa, niin lasten kuin vanhustenkin hoivan osalta. Enimmäkseen naisten tekemä palkaton hoivatyö rajoittaa heidän työllistymismahdollisuuksiaan.¹³³ Useissa maissa sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle¹³⁴ ja ICT-alalle tarvittaisiin lisää osaajia, mutta pulaa on monella muullakin ammattialalla sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Ikääntyneiden yhä laajempi työssäkäynti loiventaa poistumaa työvoimasta. Ikääntyneiden arvostus työmarkkinoilla riippuu työmarkkinoilla vaadittavasta osaamisesta ja työntekijöiden osaamisen ajantasaisuudesta. Eläkeläisten työpanokselle on kysyntää. Ikärakenteen muuttuminen voi vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti kasvu- ja innovaatiopotentiaaliin. Työmarkkinoilla ja työelämässä koetaan edelleen syrjintää. Vaikka Suomessa yli 55 vuotiaiden työllisyysaste on 15 vuodessa noussut merkittävästi, moni työttömäksi jäävä yli viisikymppinen kokee työnantajien kiinnostuksen puutteen johtuvan iästä ja pysyväisluonteisen työn löytäminen on usein hyvin hankalaa. Tällaisia kokemuksia on myös nuorilla ikäluokilla.¹³⁵ Toisaalta eläkeiän nousun seurauksena 55-vuotiailla on enemmän potentiaalisia työvuosia edessä, mikä tekee heistä houkuttelevampia rekrytoijien silmissä. Työkykyyn ja mielenterveyteen¹³⁶ liittyvät haasteet koskettavat laajaa väestöjoukkoa. OECD:n Työttömyyden kasvot -raportti vuodelta 2020 osoitti, että työttömien työllistymisen keskeiset esteet liittyvät Suomessa terveydentilaan¹³⁷.

Pula osaavasta työvoimasta lisää kansainvälistä rekrytointia. Lisääntyvä etätyö mahdollistaa työn teon maiden rajojen yli. Työperäinen maahanmuutto ja ulkomaisen työvoiman määrä kasvavat. Työmarkkinoiden mainekuvalla, todellista tilannetta vastaavalla myönteisellä työelämäbrändillä on tällöin merkitystä. Hyvämaineiset yritykset ja työnantajat vetävät puoleensa osaavia työntekijöitä, mikä kasvattaa yksittäisten toimialojen yritysten välisiä tuottavuus- ja kannattavuuseroja. Maahanmuuttajat kuitenkin kokevat syrjintää työelämässä, ja Suomessa varsinkin EU:n ulkopuolelta tulevat.¹³⁸

Työelämän muutos koskee eri työtehtäviä ja ammatteja eri tavoin – ammattirakenne elää: osa ammateista katoaa ja uusia syntyy sekä työtehtävien sisällöt muuttuvat. Myös toimialojen eritahtinen tuottavuuskehitys saattaa lisätä toimialojen ja ammattien välisiä palkkaeroja. Kysyntää kohdistuu eniten korkeasti koulutettuihin osaajiin, mutta näidenkin kohdalla tapahtuu ala- ja ammattikohtaista eriytymistä.

4.5.1.3Työn ja yrittäjyyden uudet muodot tulleet jäädäkseen

Teknologia helpottaa liiketoiminnan käynnistämistä. Asenteet työn tekoa kohtaan elävät ajassa, ja yrittäjyys voi tarjota perinteistä palkkatyötä vapaamman, itsenäisemmän ja joustavamman tavan työn teolle. Samalla työn ja yrittäjyyden välinen raja hälvenee. Tämä koskee erityisesti alusta- ja jakamistaloutta. Yrittäjyys ja innovointi luovat jatkossa yhä enemmän uutta työtä ja mahdollistavat myös vapaaehtoisen itsensä työllistämisen.

Työn tekemisen muodot moninaistuvat, mikä näkyy myös työn tekemisen käsitteistössä: esimerkiksi ammatinharjoittaminen, ansainnan tapojen yhdistäminen, freelance-työ, itsensä työllistäminen, kevytyrittäjyys, monimuotoinen työ ja toimeksisaaja. Myös vuokratyöntekijöistä ja osa-aikatyötä tekevistä löytyy useaa työtä tekeviä.¹³⁹ Epätyypillisen, paikkariippumattoman, alustoilla tehtävän ja yrittäjämäisen työn eri muodot yleistyvät laajasti vaikuttaen työympäristöön, työaikaan, työelämän laatuun ja johtamiseen.

Tilanteissa, joissa työnantaja-työntekijäsuhde on epäselvä (esim. toimittaessa jakamistaloudessa globaaleilla digitaalisilla alustoilla), myös osapuolten velvollisuudet ja oikeudet hämärtyvät. Tällä on vaikutus mm. siihen, kuka ja miten huolehtii työturvallisuudesta ja työterveydestä. Tämä voi aiheuttaa haasteita työkyvylle ja siten työllistymiselle.

Digitalisaatio on monipaikkaisen työn ja koko työn murroksen keskeinen mahdollistaja. Alustatyölle ei ole yhteisesti sovittua määritelmää. Se on osa laajempaa ilmiötä, alustataloutta. Alustatyön tekijät myyvät palveluita tai työpanostaan digitaalisten alustojen kautta ansiota vastaan. Palveluja tarvitsevan ja työpanostaan tarjoavan välissä toimii usein aktiivisessa roolissa alustayritys. Nämä algoritmien ja tekoälyn avulla työtä välittävät digitaaliset alustat liiketoimintamallistaan riippuen enemmän tai vähemmän valvovat, seuraavat ja arvioivat työn tekemistä, ml. siitä maksettavaa korvausta. Alustatyön ja tekijöiden määrää on vaikea arvioida, pääosin juuri niiden määrittelyyn ja sitä kautta ilmiön mittaamisongelmiin liittyen. Määrittelyn epäselvyys haittaa myös asiasta käytävää keskustelua. Alustatyön ennustetaan kasvavan, mutta Suomessa sen määrä on yhä vähäistä, jopa marginaalista.¹⁴⁰

Hidas talouskasvu haastaa korkeaa työllisyyttä sekä lisää painetta uudenlaisten toimeentulon muotojen löytämiseksi. Ratkaisuja etsitään esimerkiksi kansalaispalkasta, perustulosta tai vastikkeettomasta tulosta perusturvana. Kuitenkin mahdollisuus osallistua työmarkkinoille, luoda uutta työtä ja saada osa arvonlisästä ovat sen edellytyksenä, että yhteiskunta voi tarjota kaikille toimeentuloa ja jaettavaa jatkossakin.

Työmarkkinasuhteet muuttuvat. Työmarkkinoiden instituutioiden ml. neuvottelujärjestelmän on osaltaan reagoitava muutokseen työelämässä ja työn teon tavoissa. Talouden globalisaatio, väestörakenteesta johtuvat työvoiman muutokset, teollisuussektorin kutistuminen, julkisen sektorin työvoiman vähentäminen ja joustavien työehtojen sopimusmuotojen yleistyminen selittävät oletettavasti ammattiliittoihin kuulumisen vähenemistä eli järjestäytymisasteen pienenemistä. Työehtosopimusten kattavuudessa on suuria maakohtaisia eroja; kattavuus OECD-maissa on pysynyt keskimäärin runsaan 30 prosentin tuntumassa.¹⁴¹ Globaaleissa hankintaketjuissa heikoimmassa asemassa ovat ne toimijat, joilla ei ole neuvotteluvoimaa (ILO).

4.5.2Alueelliset ominaispiirteet

4.5.2.1Kansainvälinen toimintaympäristö – Inhimillisen pääoman ja osaamisen merkitys korostuu entisestään

Maailma moninapaistuu ja osin blokkiutuu, mutta työmarkkinat ovat yhä globaalit huippuosaajille. Työvoimavaltaisten alojen työntekijöistä on pula, varsinkin palvelualoilla. Globaali tuottavuuskehitys erityisesti kehittyneissä maissa on ollut laskevalla trendillä jo pitkään.

Globaalisti katsottuna tekoälyn vaikutukset työvoimarakenteeseen eivät – toisin kuin Suomessa – näytä yksiselitteisen osaamispainotteisilta vaan ennemmin polarisoivilta. Eri maiden ja niissä sijaitsevien organisaatioiden kyky hyödyntää uusia tekoälyratkaisuja esimerkiksi osana vihreää siirtymää voi muuttaa jatkossa kilpailutilannetta eri toimialoilla hyvinkin nopeasti.¹⁴²

Erot inhimillisen pääoman tasossa ovat edelleen syynä suureen osaan maiden välisistä tuloeroista. Ihmisten koulutus ja taidot, heidän ominaisuutensa, jotka lisäävät heidän tuottavuuttaan, on keskeinen maiden asukasta kohden laskettua tulotasoa selittävä tekijä. Inhimillinen pääoma vaikuttaa väestön terveyteen, instituutioiden laatuun, markkinoiden toimivuuteen ja innovaatioihin.

Etätyö on auttanut kehittämään uusia johtamisen tapoja, parhaimmillaan aidosti kestäviä etäjohtamisen malleja. Etätyötä voidaan tehdä maiden rajojen yli. Samalla aikavyöhykkeellä tehtävä etätyö mahdollistaa yrityksille työvoiman samanaikaisen käytön eri kustannus- ja palkkatason maissa.

Yksi iso alueiden ja yritysten menestymiseen ja kehittymiseen vaikuttava tekijä on data ja sen hyödyntäminen, mutta myös sääntely. Politiikka ja sääntely seuraavat tavallisesti teknologisen kehityksen perässä, ja usein hitaasti. Tekoälyn sääntely vaikuttaa eri maiden ja yritysten väliseen kilpailuun, ja sitä kautta työelämään. Tekoälystä on teknologiaryppäänä vaikea saada otetta, jotta sääntelyä voisi hahmotella.

4.5.2.2EU on eturintamassa säätelemässä tekoälyä

EU on eturintamassa säätelemässä tekoälyä. Useimmissa generatiivista tekoälyä koskevissa pohdinnoissa viitataan regulaation tarpeeseen. Tähän eniten vaikuttava EU:n asetus – tekoälysäädös – tuli voimaan elokuun 2024 alussa ja se tulee pääosin kahden vuoden siirtymäajan myötä sovellettavaksi sellaisenaan kaikissa jäsenmaissa.¹⁴³ EU:n tekoälysäädöksellä varmistetaan, että EU:n alueella markkinoille tuotavat ja käyttöönotettavat tekoälyjärjestelmät eivät vaaranna ihmisten terveyttä, turvallisuutta tai perusoikeuksia. Asetuksessa säädellään tekoälyjärjestelmiä niiden aiheuttamien riskien perusteella. Erittäin haitalliset tekoälyn käyttötavat kielletään ja tietyille korkeariskiseksi luokiteltaville tekoälyjärjestelmille asetetaan tiukennettuja vaatimuksia. Vaarana on, että ennenaikainen regulaatio vain vahvistaa nykyisten pääosin EU:n ulkopuolisten teknologiajättien valta-asemaa ja tukehduttaa kilpailua.¹⁴⁴ Haasteena soveltamisalaan kuuluville toimijoille on pitkän ja monimutkaisen asetuksen haltuunotto ja soveltamisalan tarkka määrittely. Etuna taas on kasvanut oikeusvarmuus. Suomessa tehdyn selvityksen perusteella asetuksen vaatimusten nähtiin olevan linjassa yleisten hyvien toimintamallien kanssa, eikä suomalaiselle yrityskentälle erityisen raskaita velvoitteita tunnistettu.¹⁴⁵

Briggs ja Kodnani (2023) esittävät, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa noin kaksi kolmasosaa työllisistä työskentelisi ammateissa, joihin generatiivinen tekoäly vaikuttaisi vähintään jollain tavalla. Kaikki ammatit huomioon ottaen tekoälyn avulla olisi mahdollista automatisoida noin neljännes nykyisissä ammateissa työskentelevien tekemästä työstä. Automatisoitavuus koskisi Euroopassa selvästi eniten toimisto- ja asiakaspalvelutyötä (45 % työstä) ja keskimääräistä enemmän myös erityisasiantuntijoiden, asiantuntijoiden ja johtajien työtä. Sen sijaan tyypillisissä suorittavissa työntekijätehtävissä automatisoitavuus jäisi alle 10 prosentin.¹⁴⁶

4.5.2.3Työelämän kiihtyvä murros vaatii pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työelämän kehittämistä

Työvoiman ikääntyminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja osaavan työvoiman saatavuus haastavat Suomea. Suomen huoltosuhde heikkenee. Vaikka työvoimaa oli vuonna 2022 enemmän, oli työikäistä väestöä (15–74-vuotiaat) vähemmän edellisvuosiin verrattuna.¹⁴⁷ Suomessa työikäisen väestön koulutustaso on kokenut pitkän yhtämittaisen nousun, joka on päättymässä koulutustason nousun selvään hidastumiseen ja tason vakiintumiseen.¹⁴⁸ Huolta aiheuttaa nuorten koulutustason lasku. Työikäisessä väestössä parhaimmat luku- ja numerotaidot olivat 30–34-vuotiailla vuonna 2012. Vanhimmat ikäryhmät (yli 50-vuotiaat) olivat taidoissa huomattavasti heikompia ja myös nuorimpien ikäryhmien taidot jäivät kolmekymppisistä jälkeen. Uusimmat PISA-tulokset kertovat, että koululaisten taidot ovat viime vuosina edelleen laskeneet.Toisaalta työssä oppiminen kasvattaa inhimillistä pääomaa. Työnantajan tarjoamaan koulutukseen osallistuminen on kuitenkin laskenut viime vuosina, koronan aikana ja sen jälkeen.

Digitalisaatio on tärkeä työelämän muutosvoima myös tulevina vuosina. Data-analytiikka on yksi keskeinen digitalisaatiokehityksen käytännön ilmenemismuoto organisaatioissa. Suomessa data-analytiikkaa tehtiin 41 prosentissa yrityksistä keväällä 2023. Oman henkilöstön toimesta data-analytiikkaa teki 32 prosenttia ja toisen yrityksen tai organisaation toimesta 19 prosenttia yrityksistä.

Digitalisaation vaikutukset voivat olla eri toimialoilla ja organisaatioissa kuitenkin varsin erilaisia. Niihin vaikuttavat organisaatiossa tehtävät sovellettavaa teknologiaa ja sen käyttötapoja koskevat ratkaisut. Uhkana on, että digitalisaatiokehitys saattaa polarisoitua entisestään tulevina vuosina. Digitalisaatiokehitykseen myönteisimmin suhtautuvat ohjelmistoala, it-palvelut sekä rahoitus-, vakuutus- ja kiinteistöala. Rakentamisalalla digitalisaatiokehityksen ja data-analytiikan käyttömahdollisuuksia pidetään vähemmän tärkeinä.

Koulutusvalinnat sekä ammatit myös ovat eriytyneet Suomessa voimakkaasti sukupuolen mukaan, mikä osaltaan jäykistää työmarkkinoita. Suomessa on myös useiden talouden rakennemuutosten seurauksena paljon vaikeasti työllistyviä työttömiä.

Sukupuolen mukaan segregoituneet työmarkkinat vaikuttavat lisäksi laajemmin resurssien ja hyvinvoinnin jakautumiseen yhteiskunnassa. Se, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla ja eri tehtävissä, on myös yhteydessä naisten ja miesten keskimääräiseen palkkaeroon, joka oli 16 % miesten eduksi vuonna 2022.¹⁴⁹

Suurin osa palkansaajista työskentelee Suomessa yhä kokoaikaisena työntekijänä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Määräaikaisella sopimuksella työskenteleminen ei ole Suomessa yleistynyt 1990-luvun lopun tasosta. Sen sijaan osa-aikatyön tekeminen on yleistynyt, mikä kuitenkin vaihtelee toimialoittain ja sukupuolittain.¹⁵⁰ Alustatyön määrä kasvaa, mutta on vielä melko marginaalista. Paikkariippumaton työ, etätyö ja hybridityö vakiintuvat. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuonna 2022 ei lainkaan kotona työskennelleitä oli 55 prosenttia työllisistä. Kokoaikaisesta etätyöstä on siirrytty hybridityöhön, koko työajan kotona työskennelleiden määrä on vähentynyt (11 %) ja ainakin puolet ajasta kotona työskennelleiden lisääntynyt (13 %).

Suomalaisten, erityisesti naisten, työhyvinvointi on heikentynyt niin etätöissä kuin lähitöissä. Eroja työhyvinvoinnissa selittävät osin tiettyjen alojen sukupuolittuneisuus ja erilaiset työolot. Pelkästään etätyötä tekevillä yksinäisyys on lisääntynyt. Korkeammin koulutetut voivat työssään paremmin, koska heidän työssään koetaan enemmän itsenäisyyttä, uuden oppimista ja riittävän haastavia työtehtäviä.¹⁵¹

Hyvinvointialueilta (sote) jää eläkkeelle keskimäärin joka kolmas työntekijä (32 %) seuraavien kymmenen vuoden aikana. Kuntasektorin luokanopettajista, varhaiskasvatuksen opettajista ja lastenhoitajista eläkkeelle siirtyy arviolta noin joka neljäs seuraavan kymmenen vuoden aikana.¹⁵²

Suomen houkuttelevuus maahanmuuton kohteena perustuu korkean osaamisen työmahdollisuuksiin ja työelämän vastaanottavuuteen, mutta myös muihin suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksiin kuten vakauteen, elämänlaatuun, toimivaan infrastruktuuriin ja hyvinvointipalveluihin.

Alueiden talouden ja työllisyyden tilanne on heikentynyt ja useilla alueilla ovat odotukset lähitulevaisuudesta apeat. Osaavan työvoiman saatavuus on kuitenkin edelleen työmarkkinoiden suurin haaste. Työttömyyden ennakoidaan nousevan tai pysyvän ennallaan lähes kaikissa seutukunnissa seuraavan puolen vuoden aikana. Työttömyyden kasvun odotetaan kuitenkin olevan lyhytaikaista, sillä vuoden päähän ulottuvat arviot ovat myönteisemmät valtaosassa seutukuntia.¹⁵³

Työvoimabarometrin¹⁵⁴ mukaan alueilla on työvoiman kohtaanto-ongelmia tai joissakin myös työvoiman ylitarjontaa, eli työpaikat ja työnhakijat (osaaminen) eivät kohtaa tai työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla. Kohtaanto-ongelma ilmenee erityisesti suurissa kasvukeskuksissa, joissa työvoiman kysyntä on suurta ja jotka samaan aikaan vetävät työtöntä työvoimaa. Työvoimapulaa esiintyy erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Työvoiman ammatillinen ja alueellinen liikkuvuus on vähäistä.

Eurostatin tilastojen mukaan Suomi sijoittuu EU-maiden joukossa keskimääräistä heikommin, kun tarkastellaan terveysongelmasta johtuvaa toimintarajoitteisuutta ja sen avulla laskettuja terveitä elinvuosia. Vuoden 2023 Sosiaalibarometrissa työttömien terveysongelmat nousivat tärkeimmäksi esteeksi sekä TE-toimistojen asiantuntijoiden että kuntien työllisyyspalveluista vastaavien työntekijöiden vastauksissa.¹⁵⁵

Työmarkkinoiden eriarvoisuus on yhä useammin yhteydessä sosiaaliseen eriarvoisuuteen.¹⁵⁶ Suurituloisimman yhden prosentin tulo-osuus kaikkien kotitalouksien yhteenlasketuista tuloista on kasvanut. Taustalla on erityisesti pääomatulojen kasvu ja keskittyminen suurituloisille. Palkkojen ja työtulojen kehitys on ollut hyvin tasaista.¹⁵⁷ Vähäiset muutokset kätkevät kuitenkin taustalleen monia eriarvoistavia kehityskulkuja. Esimerkiksi naiset ansaitsevat edelleen kaikilla koulutustasoilla vähemmän kuin miehet, ja erityisesti työttömät ja pienituloiset miehet jäävät useammin ilman parisuhdetta ja perhettä.¹⁵⁸

Työn tekemisen muodot moninaistuvat. Epätyypillisen, paikkariippumattoman, alustoilla tehtävän ja yrittäjämäisen työn eri muodot yleistyvät. Käynnissä olevat työn teon tapojen muutokset voivat aiheuttaa polarisaatiota ja työurien sirpaloitumista, ja sitä kautta myös osallisuuden ja työn merkityksellisyyden kokemisen polarisaatiota. Etätyö saattaa lisätä epäreiluuden kokemista organisaatiossa, jos se ei ole mahdollista samalla mittakaavalla kaikille esimerkiksi työtehtävien luonteesta riippuen.¹⁵⁹

Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen lisäselvityksen mukaan työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä arviolta 65 000 haluaisi työskennellä ja arvioi myös olevansa työhön kykeneviä¹⁶⁰. Osatyökykyisillä on monenlaista koulutustaustaa ja ammattiosaamista. Osatyökykyisten ja vammaisten työllistymiseen liittyy suuri hyödyntämätön potentiaali. Osatyökykyisten heikosta työllistymisestä aiheutuvan toteutumattoman työpanoksen arvioidaan olevan 1,3 miljardia euroa vuodessa¹⁶¹.

Järjestäytymisasteen osalta keskusjärjestöihin kuuluvien alojen työttömyyskassojen jäsenmäärä vähenee (paitsi paljon korkeakoulutettuja edustavan AKAVA:n osalta), ja Yleisen Työttömyyskassan jäsenmäärä nousee.¹⁶² Järjestäytymisen lasku on kohdistunut voimakkaimmin 30–59-vuotiaisiin viime vuosikymmenellä. Alle 30-vuotiaat ovat harvemmin järjestäytyneet kuin heitä vanhemmat ikäluokat ja heillä järjestäytyminen on lisäksi alentunut eniten. Naiset ovat selvästi useammin järjestäytyneitä kuin miehet. Toimialoista järjestäytyminen on ollut korkeinta julkisissa palveluissa ja teollisuudessa, vähäisintä yksityisillä palvelualoilla. Epätyypilliset työsuhteet liittyvät vähäisempään järjestäytymiseen.¹⁶³

Työelämän kiihtyvä murros vaatii kansalliselta työelämän kehittämiseltä pitkäjänteistä, kokonaisvaltaista ja yhteisesti jaettua näkemystä, tahtotilaa ja otetta. Samalla näkemykset työlakien uudistuksista jakautuvat Suomessa hyvin voimakkaasti sekä yksittäisillä työpaikoilla että poliittisella kentällä. Taustalla lienee työntekijöiden ja työnantajien välinen epäluottamus, johon liittyy myös poliittinen ulottuvuutensa. Yhtä mieltä ollaan siitä, että työpaikalla ilmenevään syrjintään pitäisi puuttua nykyistä kireämmällä lainsäädännöllä.¹⁶⁴

4.5.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

Tietotekniikan kehityksen ml. tekoäly ja digitalisaation vaikutuksista työhön, työpaikkojen määrään ja työtehtäviin ja sitä kautta tuottavuuteen ja työhyvinvointiin on useita eri näkemyksiä. Välillä puhutaan tuottavuusloikasta, välillä arvellaan sen olevan edessä. Työskentely älykkäiden teknisten ratkaisujen rinnalla kasvaa. Samalla tietotyön intensiteetti on kuitenkin kasvanut. Kasvavat tuottavuus- ja tehokkuusodotukset lisäävät pahimmillaan liikaa työtehtäviä ja sitä kautta vähentävät luovalle ajattelulle tarvittavaa aikaa.

4.5.3.1Digitalisaatio ja tekoäly tärkeät työelämän muutosvoimat

Digitalisaatio on tärkeä työelämän muutosvoima myös tulevina vuosina, mutta digitaalisen tietotekniikan kehityksestä ammattirakenteeseen on eri näkemyksiä. Muutos voi olla osaamispainotteista ja edistää korkeaa osaamista vaativien ammattien kasvua ja johtaa matalaa osaamista vaativien ammattien vähenemiseen. Toisten arvioiden mukaan muutos voi olla rutiinipainotteista, missä teknologinen kehitys lisää korkean osaamisen ammatteja, mutta teknologian työtä korvaava vaikutus ei kohdistu voimakkaimmin matalan vaan keskitason osaamisen ammatteihin.¹⁶⁵ Vaikutuksia ei voi johtaa suoraan mistään teknologisen kehityksen yleisestä logiikasta, vaan niihin vaikuttavat organisaatiossa tehtävät sovellettavaa teknologiaa ja sen käyttötapoja koskevat ratkaisut.¹⁶⁶

Generatiivisella tekoälyllä tulee olemaan merkittäviä sosioekonomisia vaikutuksia. Yritykset etsivät aktiivisesti tapoja, millä tekoälyä pystytään hyödyntämään. Silti ei ole lainkaan selvää, mikä on generatiivisen tekoälyn nettovaikutus kokonaistyöllisyyteen tai työn tuottavuuteen koko kansantalouden tasolla. Viimeaikaisista tietoteknisistä mullistuksista – kuten älypuhelimista, tietoteknisistä pilvipalveluista tai sosiaalisesta mediasta – ei lopulta ollut laajemmiksi tuottavuuskasvun moottoreiksi. Tätä taustaa vasten generatiivisen tekoälyn tuottavuusvaikutusten suhteen sopii olla skeptinen.¹⁶⁷ Generatiivisen tekoälyn aiheuttamat merkittävät ammattikohtaiset epäjatkuvuudet ovat melko epätodennäköisiä, mutta toisaalta suuressa enemmistössä ammatteja on sopeutumistarpeita.¹⁶⁸

Suomessa ammattirakenteen muutos on viime vuosina ollut selvästi osaamispainotteista. Generatiivisen tekoälyn vaikutukset kohdistuvat Suomessa voimakkaimmin asiantuntijatyöhön sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyöhön. Suuressa osassa ammatteja tekoälyn avulla voidaan automatisoida yksittäisiä ja monesti rutiininomaisimpia tehtäviä, mikä avaa mahdollisuuksia työn laadulliselle kehittymiselle. Tekoälyn negatiiviset työllisyysvaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti toimisto- ja asiakaspalvelutyöhön, jossa työskentelevien määrä on viime vuosina vähentynyt selvästi jo aiempien teknologisten kehitysvaiheiden myötä.¹⁶⁹

4.5.3.2Työvoiman saatavuus Suomen haasteena kun kilpailu osaavasta työvoimasta kovenee

Työvoiman saatavuus- ja kohtaanto-ongelmat jatkuvat. Koska työikäinen väestö vähenee EU:ssa ja Kiinassa nopeammin kuin Suomessa, kilpailu erityisesti korkean osaamisen työvoimasta kovenee ja osaajien houkuttelu Suomeen voi käydä vaikeammaksi.¹⁷⁰

Julkisen sektorin tuottavuuden parantamista tarvitaan entistä enemmän, sillä työvoiman saatavuus on heikentynyt ja työvoimaa tarvitaan myös muilla aloilla.

Tekoäly vaikuttaa eri alojen ja tehtävätasoilla toimivien työvoimatarpeen kautta edelleen koulutustarpeisiin ja edellyttänee myös muutoksia koulutusten sisällöissä eri koulutusasteilla. Täsmällisiä vaikutuksia tulee pyrkiä ennakoimaan.

Tarve jatkuvaan oppimiseen ja työssä oppimiseen korostaa organisaatioiden ja yksilöiden jatkuvaa sopeutumista muutokseen – niin osaamisen kehittämisen kuin asenteiden osalta. Työpaikan toimintatavoilla, työkulttuurilla ja johtamisella on merkittävä vaikutus siihen, miten osaamista työpaikoilla kehitetään ja miten työssä olevien jatkuva oppiminen toteutuu. Myös myönteiselle työelämäpuheelle kaivataan mediatilaa.

4.5.3.3Hyvät työolot ja työturvallisuus vaikuttavat myös työurien pidentämiseen

Työolojen, työturvallisuuden ja työterveyden parantamisen merkitys kasvaa työn murroksen mukana. Työurien pidentäminen edellyttää työkykyä ja siihen panostamista koko työuran ajan sekä halua ja mahdollisuutta tehdä työtä. Työntekijöiden kokemus työn nopeatempoisuudesta on vahvistunut ja monen mielestä työn ergonomia samoin kuin me-henki ovat heikentyneet¹⁷¹. Digitalisaation kiihdyttämä tietotyön kasvu nostaa aivotyön sujuvuuden (kognitiivinen ergonomia) merkittäväksi työhyvinvoinnin tekijäksi fyysisen ergonomian rinnalle.¹⁷²

Alustatyön yleistymisen kautta paine irtautua perinteisillä työmarkkinoilla työtä määrittelevistä rakenteista ja käsitteistä kasvaa. Tulevaisuudessa työtä ja työelämää määrittelevät aiempaa vahvemmin itsensä johtaminen, yrittäjyys, sekä työn ajattomuus ja paikattomuus. Muutokset riippuvat pitkälti siitä, miten alustatyötä säännellään kansallisesti ja ylikansallisesti.

Työn ja työelämän murros luo muutospainetta työmarkkinasuhteisiin. Työmarkkinatoimijoiden ja -sopimustoiminnan on osaltaan reagoitava muutokseen. Ennakoinnin merkitys kasvaa.

5Yhteiskunnalliset muutokset

5.1Epätasainen demografinen kehitys jatkuu

Globaali väestönkasvu on hidastunut ja voi taittua 40–70 vuoden päästä. Maailmassa syntyy nyt yhä vähemmän vauvoja ja yhä useampi valtio on huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Euroopan syntyvyys alittaa vuositasolla nyt 1,5 lasta naista kohti. Maailman väestönkasvu jatkuu erityisesti pidentyneen elinajanodotteen vuoksi. Väestön kasvun hidastumisen nivoutuminen vihreään siirtymään asettaa uusia haasteita niin taloudelle kuin yhteiskuntasuunnittelulle.

Pitkään jatkunut toimintakyvyn ja elinajanodotteen myönteinen kehitys on kohdannut takaiskuja globaalisti. Käänne kielteiseen suuntaan tapahtui 2010-luvulla myös Suomessa: elinajanodotteen kasvu hidastui ja väestön toiminta- ja työkyvyn koheneminen pysähtyi. Useimmissa maailman maissa, mukaan lukien EU-maat ja Suomi, elinajanodote lyheni COVID-19-epidemian aikana.

Kotitalouksien koko pienenee lähes koko maailmassa. Suomessa ja Euroopassa yksin asuminen on yleistynyt. Perhemuodot myös moninaistuvat. Suomessa melkein neljäsosa lapsiperheistä oli yhden vanhemman perheitä ja kymmenesosa on uusperheitä. Suurperheiden osuus lapsiperheistä on Suomessa edelleen korkea, ja joka toisella lapsella on ainakin kaksi sisarusta. Ikääntyvässä väestössä on entistä tärkeämpää tukea lapsiperheiden hyvinvointia.

Suomessa on Japanin ja Italian jälkeen maailman vanhin väestö. Suomen suuret ikäluokat saavuttavat nyt hyvin korkean iän. Vanhusten määrä kaksinkertaistuu, kun 85 vuotta täyttäneiden määrä arvioidaan nousevan nykyisestä 160 000:sta 340 000:een 2040-lukuun mennessä. Väestömme ikääntyy myös rajun syntyvyyden laskun seurauksena. Suomessa on Pohjoismaiden hitain väestönkasvu ja jyrkin vanhushuoltosuhde. Suomalaisten kokonaishedelmällisyys oli vuonna 2023 1,26. Vuoden 2011 jälkeen syntyneet pienemmät ikäluokat näkyvät työvoiman tarjonnassa alkaen vuodesta 2026.

Suomen väestö kasvaa maahanmuuton seurauksena. Viime vuosien nettomaahanmuutto oli poikkeuksellisen suurta. Maahanmuuttajat voivat korvata työvoiman tarvetta erityisesti kasvukeskuksissa.

5.1.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

5.1.1.1Globaali väestönkasvu voi taittua tällä vuosisadalla

Globaali väestönkasvu on hidastunut. Vuonna 2020 maailman väestö kasvoi yhden prosentin ensimmäistä kertaa sitten vuotta 1950. Maailmassa on 61 maata, jossa väestö vähenee yli prosentilla vuodessa ja niitä tulee lisää. YK ennustaa maailman väestön kasvavan nykyisestä 8 miljardista noin 8,5 miljardiin vuonna 2030 ja saavuttaa huippunsa runsaalla 10 miljardilla 2080-luvulla. Jotkut väestötutkijat ennakoivat kasvun taittuvan jo 2070-luvulla tai jopa 2060-luvulla. Aikaisemmin oletettiin, että huippu saavutetaan vasta 2100-luvun jälkeen. Saharan eteläpuoleisen Afrikan väestönkasvu on edelleen nopea ja sen kehitys vaikuttaa globaalin väestönkasvun taittumiseen eniten.

Väestönkasvu voi taittua odotettua aikaisemmin siksi, että syntyvyys laskee odotettua nopeammin. Maailmassa syntyy nyt yhä vähemmän vauvoja. YK arvioi vuoden, jolloin ihmisiä syntyi ennätyksellisen paljon, olleen vuoden 2014 tienoilla. Kaksi kolmasosaa ihmisistä elää maissa, joissa naiset saavat elinaikanaan vähemmän kuin kaksi lasta. YK:n väestöennusteen mukaan 2050-luvun alkaessa 65 vuotta täyttäneitä ihmisiä on yhtä monta kuin alle 12-vuotiaita lapsia. YK korostaa siksi, ettei syntyvyyden globaali aleneminen enää ole keskeinen poliittinen tavoite. Väestönkasvu jatkuu monissa maissa vielä sen vuoksi, että hedelmällisyysikäisten aikuisten määrä on suuri ja elinajanodote on kasvanut pitkään.

Suomessa on Japanin ja Italian jälkeen maailman vanhin väestö. Väestönkasvumme on Pohjoismaiden hitain. Vuodesta 2007 lähtien nettomaahanmuutto on kasvattanut väkilukua enemmän kuin luonnollinen väestönlisäys. Vanhusväestömme määrä ja osuus kasvaa 2020-luvulla voimakkaasti.¹⁷³ Vanhusväestön kasvu koskee myös Uudenmaan ja Pirkanmaan kaltaisia kasvukeskuksia. Tilastokeskuksen väestöennusteessa vuoteen 2040 mennessä joka neljäs suomalainen olisi eläkeikäinen.

Suomen väkiluvun ennakoidaan kääntyvän laskuun vuonna 2034 ja se olisi 2050-luvulla jo pienempi kuin nykyään. Jo nyt väestökato koskettaa yhä useampaa aluetta. Vuonna 2022 väestö kasvoi vain kuudessa maakunnassa ja alle neljänneksessä kuntia.

Väestön ikääntymiseen Suomessa vaikuttavat sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat, elinajan piteneminen ja hyvin alhainen syntyvyys. Suomen työikäisen väestön määrä laskee väestöennusteen mukaan vuodesta 2021 vuoteen 2040 mennessä 73 000 henkilöllä. 2040-luvulla työikäisen väestön määrän lasku kiihtyy jälleen, kun työikään tulevat uudet ikäluokat ovat aiempaa pienempiä matalan syntyvyyden vuoksi.

Kansainvälinen muuttoliike voi muuttaa tilannetta. Viime vuosien nettomaahanmuutto oli poikkeuksellisen suurta johtuen muun muassa Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Maastamuutto Suomesta on myös pysynyt maltillisena, ja paluumuuttajia on ollut runsaasti. Maahanmuuttajat voivat korvata työvoiman tarvetta erityisesti kasvukeskuksissa. Suomen väestöennusteet antavat käyttökelpoisen kuvan tulevasta kehityksestä silloin, jos nykyhetken trendit jatkuisivat muuttumattomina. Sitä täydentämään tarvittaisiin erilaisia skenaarioita tulevasta. ¹⁷⁴

5.1.1.2Epävarmuutta elinajanodotteen nousussa

Pitkään jatkunut elinajanodotteen kasvu kohtaa takaiskuja. Maailmassa vastasyntyneen elinajanodote kasvoi 9 vuodella vuodesta 1990 ja oli 72,8 vuotta vuonna 2019. Covid-19 pandemian vuoksi elinajanodote kuitenkin laski noin kahdella vuodella.¹⁷⁵ Jo 2010-luvulla elinajanodote oli kasvanut hitaammin ja epätasaisemmin useimmissa OECD-maissa, ja pysyvämpää laskua havaittu erityisesti Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa¹⁷⁶. Vielä ei voida luotettavasti arvioida, onko heikentyneessä elinajanodotteen trendissä kyse tilapäisestä notkahduksesta, jolloin kasvu toipuu, jääkö elinajanodote pitkäksi aikaa nykytasolleen, vai jatkuuko elinajan lyheneminen pitempään esimerkiksi lihavuuden, päihdehaittojen tai infektiotautien kasvun takia.

Suomen väestön terveys ja toimintakyky kohenivat erittäin nopeasti 1970-luvulta 2010-luvun alkuun. Vastasyntyneen elinajanodote kasvoi 10 vuotta, useimpien kansantautien ilmaantuvuus pieneni ja toimintakyky kohentui sekä työikäisten että erityisesti eläkeikäisten keskuudessa. Kaikki neljän vuosikymmenen aikana saadut 10 lisäelinvuotta olivat terveitä ja toimintakykyisiä. Käänne kielteiseen suuntaan tapahtui 2010-luvulla myös meillä: elinajanodotteen kasvu hidastui ja väestön toiminta- ja työkyvyn pitkään jatkunut koheneminen pysähtyi.

Suomessa elinajanodote on jo toistasataa vuotta jatkuvasti kasvanut vuoteen 2021 saakka (Kuvio 8). Vuosina 2020 ja 2021 elinajanodote pysyi osapuilleen ennallaan, kun kuolleisuus kaikkein vanhimmissa ikäryhmissä kasvoi koronaepidemian johdosta ja nuoremmissa ikäryhmissä puolestaan tapahtui hienoista kuolleisuuden alenemista. Vuonna 2022 elinajanodote lyheni edellisvuoden tasoon verrattuna 0,6 vuotta, mikä johtui ennen kaikkea vanhimpien ikäluokkien kuolleisuuden kasvusta, koronainfektio perus- tai myötävaikuttavana kuolemansyynä.¹⁷⁷ Elinajanodote näyttää kuitenkin palautuvan ripeästi pandemiaa edeltäneelle tasolle.

Tuoreimpien Terve Suomi -tutkimuksen tietojen mukaan väestön toimintakyvyn taso on pysynyt suunnilleen ennallaan sen jälkeen, kun myönteinen kehitys päättyi 2010-luvun alussa.

Väestötutkimuksella saadaan hyvinvointipolitiikan suunnittelussa ja arvioinnissa tarvittavaa, koko väestöä edustavaa tietoa sellaisistakin asioista, joita rekisteriaineistot eivät riittävästi tai lainkaan kata. Esimerkkejä tällaisista aiheista ovat työkyky, liikkumiskyky, kuulo, näkö, kognitiivinen toimintakyky, läheiset ihmissuhteet sekä psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Iäkkäiden palveluiden tuottamisen henkilöstötarvetta seurataan lakisääteisesti. Seurantatietojen perusteella on mahdollista myös arvioida tulevaisuuden henkilöstötarvetta. On tärkeää seurata ikääntyvän väestön palvelutarvetta, palvelujen riittävyyttä ja laatua sekä palvelujärjestelmän kestokykyä, kun asiakasmäärät erityisesti vanhuspalveluissa kasvavat nopeasti. Erityisen käyttökelpoisia ovat iäkkäiden palvelujen palvelurakenteen muutosta, vanhuspalvelujen henkilöstötarpeen kasvua ja ennaltaehkäisyn potentiaalia kuvaavat ennusteet.

Terveeseen ikääntymiseen vaikuttaa ihmisen koko elämänkaari. Elinajanodotteeseen vaikuttavat kansanterveyden ja elintason kohentuminen sekä pandemioihin ja kriiseihin varautuminen. Elinajan pidentyessä lisääntyvät usein paitsi ne vuodet, jolloin toimintakyky on vielä hyvä, myös ne vuodet, jolloin tarvitaan iäkkäiden palveluja.

5.1.1.3Syntyvyyden lasku jatkuu

Syntyvyys laskee useimmissa maissa ja lasku on ollut nopeinta korkean hedelmällisyyden maissa. EU:ssa syntyi vuonna 2022 3,88 miljoonaa vauvaa, mikä on 10 % vähemmän kuin vuonna 2017. EU:n kokonaishedelmällisyys oli Eurostatin mukaan 1,46 vuonna 2022 ja lasku jatkuu edelleen. Matalimmat syntyvyysluvut löytyvät Itä- ja Kaakkois-Aasiasta, Etelä-Korean syntyvyys on vain 0,7. Suomen syntyvyys kuuluu maailman alhaisimpiin ja on laskenut voimakkaasti vuodesta 2011 alkaen. Syntyvyys on laskenut myös muissa Pohjoismaissa (Kuvio 9).

Suomeen syntyi vuonna 2023 noin 43 320 lasta. Suomalaisten kokonaishedelmällisyys oli vuonna 2023 1,26 mikä on kaikkien aikojen matalin luku; laskua on jo 32 % vuodesta 2010.¹⁷⁸

Suurin osa syntyvyyden laskusta Suomessa johtuu ensimmäisen lapsen saamisen vähenemisestä, mutta myös toisten ja kolmansien lasten määrä on vähentynyt.¹⁷⁹ Elinikäinen lapsettomuus on lisääntynyt sekä miehillä ja naisilla ja niiden osuudet ovat kansainvälisesti korkeita (Kuvio 10). Lapsettomien osuus on suurin matalasti koulutetuilla ja erityisesti miehillä. ¹⁸⁰

Vuonna 2022 alhaisin kokonaishedelmällisyysluku oli Pohjois-Karjalassa 1,19 ja korkein Keski-Pohjanmaalla 1,73. Korkeammin koulutetut, ruotsinkieliset ja kaupunkien ulkopuolella asuvat toivovat ja saavat muita enemmän lapsia¹⁸¹. Maahanmuuttajataustaisten syntyvyys on hieman korkeampaa kuin Suomessa syntyneillä, mutta myös heillä syntyvyys on laskenut kuten kaikissa muissa väestöryhmissä. Suomen maahanmuuttajat ovat valtaosin peräisin matalan syntyvyyden maista kuten Virosta, Venäjältä ja Ukrainasta.

Lastensaanti siirtyy yhä myöhempään ikään. Naiset saavat Suomessa ensimmäisen lapsensa noin 30-vuotiaina, miehet noin 32–33-vuotiaina. Ensisynnyttäjistä jo 17 % on 35 vuotta täyttäneitä.¹⁸² Nuorten aikuisten hedelmällisyystietoisuudessa ja elämänsuunnittelutaidoissa on puutteita. Yli 80 % nuorista aikuisista haluavat tulla vanhemmaksi, mutta läheskään kaikki eivät onnistu toteuttamaan lapsilukutoiveitaan. Kuilu toteutetun ja toivotun lapsiluvun välillä on Suomessa nyt noin 0,6 lasta.

Syntyvyyden lasku on yhteydessä lastensaannin lykkäämiseen ja matalampaan avioitumiseen. Nuorten ensimmäisistä liitoista enemmistö päätyy nykyään eroon, ei lapseen tai avioitumiseen kuten aiemmin.¹⁸³ Mielenterveysongelmat, sosiaalisen tuen puute ja yksinäisyys alentavat ihmisten lapsitoiveita¹⁸⁴. Myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja sen taloudelliset seuraukset, syrjäytyminen koulutuksesta ja työmarkkinoilta sekä toimeentulon haasteet luovat epävarmuutta, joka verottaa lapsiperheellistymistä 2020-luvulla¹⁸⁵.

Myös arvomaailmalla on vaikutusta. Entistä useammin nuoret aikuiset perustelevat lastensaannin lykkäämistä muilla mielenkiinnon kohteilla ja haluttomuudella luopua nykyisestä elämäntyylistä. Lähes puolet lapsettomista 20–34-vuotiaista naisista ja miehistä haluaa ensin edistyä ammatissaan tai työurallaan. Lapsia jo saaneilla päätöksessä painavat enemmän toimeentulo, ja työn ja perheen yhteensovittaminen, sekä asumiseen ja jaksamiseen liittyvät haasteet. ¹⁸⁶

Syntyvyyden laskua voidaan kuvata seuraavilla indikaattoreilla: kokonaishedelmällisyysluku, ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut, äidiksi ja isäksi tulemisen ikä, lapsiluku-toiveet ja esteet toivotulle lastensaannille, lapsettomuus, pariteettijakaumat (0-lapsiset, 3+-lapsiset), alle 20-vuotiaat -synnyttäjät, 35 vuotta ja 40 vuotta täyttäneet synnyttäjät sekä yksin asuvien osuus 20–45-vuotiaissa.

5.1.1.4Perhemuodot monimuotoistuvat ja useampi asuu yksin

Perhekoko on pienentynyt lähes koko maailmassa. Korkeintaan kolmen henkilön perheet ovat tyypillisiä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja osittain myös Itä-Aasiassa ja Karibian alueella. Yli viiden hengen kotitalouksia on eniten Afrikassa ja Keski-Idässä.

Silti nuoret aikuiset asuvat entistä useammin pidempään vanhempiensa kanssa: maailmassa tämä koskee 10–70 % 25–29 vuotiaista. Itä- ja Etelä-Euroopassa osuudet ovat korkeita ja Pohjoisessa Euroopassa alhaisempia.¹⁸⁷

Kolmen tai useamman sukupolven asuminen samassa kotitaloudessa on harvinaista länsimaissa. Suomessa tämä koskee vain 0,6 % perheistä, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa noin 2 %. Kuitenkin monet ihmiset huolehtivat hoivaa tarvitsevista läheisistään, vaikka asuvat erillään. EU-maiden työikäisestä väestöstä noin 6 % tarjoaa myös hoivaa läheiselleen. 50 vuotta täyttäneillä osuus on noin 20 %. Enemmistö hoivan tarjoajista on naisia.¹⁸⁸

Suomessa etenkin nuorten aikuisten yksin asuminen on yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Perheessä asuu nykyään 71 % väestöstä ja yksin asuu 23 % (kuvio 11). Perheiden keskikoko vuonna 2022 oli 2,71 henkilöä, kun se 1990-luvun alussa oli vielä noin 3 henkilöä. Vuosisadan alussa 39 % suomalaisista asuivat perheessä, jossa oli aviopari ja lapsia, vuonna 2022 enää 27 %.

Suomessa melkein neljäsosa (24 %) lapsiperheistä oli yhden vanhemman perheitä¹⁸⁹, yleensä johtuen vanhempien parisuhteen purkautumisesta. Sopiminen yhteishuoltajuudesta ja lasten vuoroasuminen on yhä tavallisempi järjestely eron jälkeen. Vuoroasuminen on muita Euroopan maita yleisempää Pohjoismaissa ja Belgiassa¹⁹⁰. Suomessa noin 30 % eroperheiden lapsista asuu lähes yhtä paljon kummankin vanhempansa luona¹⁹¹.

Suomessa noin 10 % lapsiperheistä on uusperheitä. Tilastot kattavat kuitenkin vain ne uusperheet, joissa virallisesti asuu lapsia. Vertailukelpoiset tiedot uusperheistä ovat puutteellisia; esimerkiksi Yhdysvalloissa on arvioitu, että noin 15 % lapsista elää uusperheessä.

Samaa sukupuolta olevien puolisoiden perheiden määrä on kasvanut melko tasaisesti Suomessa vuodesta 2002 lähtien, jolloin rekisteröity parisuhde tuli mahdolliseksi. Vuonna 2022 näiden perheiden osuus oli 0,3 % kaikista perheistä. Lapsiperheistä 0,2 % oli perheitä, joissa vähintään toinen puolisoista kuuluu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön (ns. sateenkaariperhe). Euroopan maista samoin kuin angloamerikkalaisista maista valtaosa sallii samaa sukupuolta olevien avioliitot. Muissa maissa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin suhtaudutaan joko kielteisesti tai lainsäädäntö ei tunnista niitä.

Yksin elämisen taustalla ovat muutokset avioituvuudessa ja syntyvyyden lasku; valtaosassa Euroopan maita ensisynnyttäjät ovat lähes 30-vuotiaita. Nuorten aikuisten toimeentulo ja kouluttautuminen vaikuttaa myös perheellistymisen ajankohtaan. Myös muuttoliike ja elinajan pidentyminen vaikuttavat yksin asumiseen. Yhden vanhemman perheiden määrä on yhteydessä parisuhteiden avio- ja avoerojen lisääntymiseen, lasten syntymiseen avioliiton ulkopuolella, kuolleisuuteen sekä asenteiden muutokseen. Perheiden monimuotoistumisen ajureita ovat avo- ja avioliittojen purkautumisen yleisyys, uudelleen avioituvuuden tai avoliiton solmimisen muutokset sekä lainsäädännön muutokset.

5.1.1.5Vauva- ja lapsiperheiden hyvinvointi korostuu ikääntyvässä väestössä

Perheet näyttäytyvät lasten näkökulmasta varsin erilaiselta kuin aikuisväestön näkökulmasta. EU-maissa vähintään kolmilapsisten lapsiperheiden osuus on keskimäärin 13 %, Suomessa 17 % vuonna 2020. Näissä suurperheissä kasvaa suuri osa lapsista. Neljännes 40–44 vuotiaista naisista Suomessa on synnyttänyt puolet ikäluokkansa kaikista lapsista. Joka toinen lapsi kasvaa siis perheessä, jossa on tai tulee syntymään vähintään kaksi muuta sisarusta. Kun lapsiperheiden osuus väestössä pienenee, lapset ja nuoret itse kasvavat perhetyypeissä, joka kuuluu äänestäjien vähemmistöön. Nuoremmissa sukupolvissa on myös enemmän maahanmuuttajataustaisia ihmisiä kuin vanhemmissa ikäpolvissa. Lapset elävät siten paljon monikulttuurisemmassa arjessa kuin eläkeläiset.

Ikääntyvä yhteiskunta muuttaa taloudellista sukupolvien välistä solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta, esimerkiksi julkisten menojen kohdistusten, sosiaalisen liikkuvuuden ja tulokehityksen kannalta. Jossain länsimaissa on huomattu, että nuorten aikuisten sukupolvi on suhteellisesti huonommassa taloudellisessa asemassa kuin mitä heidän vanhempansa olivat. Suomessa näin ei ole toistaiseksi tapahtunut.¹⁹² Julkisen sektorin resurssipaine tarkoittaa kuitenkin, että vauva- ja lapsiperheiden riittäviä ja laadukkaita palveluita on vaikeaa ylläpitää. Vaarana on, että keskeisten palveluiden saatavuus vähenee ja laatu heikkenee. Suomessa tämä koskee neuvolajärjestelmää, varhaiskasvatusta, kouluja ja terveyspalveluita. Siksi EU komissio korostaa osana demografista työkalupakettia lasten koulutuksen ja palveluiden tarjontaa sekä nuorten sukupolvien tukemista, myös väestönkatoa kokevilla alueilla.

Useat arviot Euroopan tuottavuuden kehityksestä tällä vuosisadalla olettavat, että nuoremmat sukupolvet osaavat ja jaksavat nykyisiä aikuisia sukupolvia enemmän.¹⁹³ Tästä ei kuitenkaan ole takeita. Päinvastoin on nähtävissä merkkejä siitä, että lapset ja nuoret aikuiset voivat joltain osin edeltäviä sukupolvia huonommin. ¹⁹⁴ Tämä näyttäisi koskevan vauraissa maissa esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyttä ja digitaalista hyvinvointia ¹⁹⁵ sekä nuorten aikuisten parisuhteita¹⁹⁶.

Suomalainen lapsiperheiden palvelujärjestelmä on pääsääntöisesti hyvä ja toimiva. Lapsi- ja äitiyskuolleisuus on maailman alhaisimpia ja useammat vanhemmat ovat hyvinvoivia ja tyytyväisiä. Psykososiaalisessa tuessa puutteita kuitenkin löytyy. Esimerkiksi riittävää tukea ja hoitoa vaille jäävät merkittävä osa ensisynnyttäjistä, synnytyspelolla oireilevat ja pääkaupunkiseudulla asuvat vanhemmat. Finlapset-tutkimuksen mukaan useampi kuin joka neljäs ensisynnyttäjä koki, ettei saanut odotusaikana riittävästi tukea synnytykseen valmistautumiseen. Jopa kolmasosalla synnyttäneistä suomalaisäideistä oli raskausaikana masennusoireita. Vaikeat raskaus- ja synnytyskokemukset vaikuttavat sekä äitien ja vauvan hyvinvointiin (Rouhe, 2015) että halukkuuteen saada lisää lapsia.

Suomessa arviolta noin joka kolmannella nelivuotiaalla lapsella esiintyy vähintään yksi lapsen kasvua, kehitystä tai hyvinvointia koskeva huolenaihe. (Kuurne et al, THL 2023.) Kouluterveyskyselyn 2023 mukaan 4. ja 5. luokan tytöistä yksi seitsemästä ja pojista lähes joka kymmenes koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Yläkoulussa ja toisella asteella osuus oli tytöistä kolmannes ja pojista lähes viidesosa.

Vaikka lasten ja koululaisten kuolleisuus on Suomessa hyvin alhainen, 15–19-vuotiaiden kuolleisuus on kääntynyt jälleen kasvuun. Kuolinsyyt ovat tässä ryhmässä useimmiten itsemurha, liikenneonnettomuudet ja myrkytystila. Nuorten poikien kuolleisuus oli vuosina 2016–2020 yli kaksinkertainen nuorten tyttöjen kuolleisuuteen verrattuna.

NEET-nuorilla tarkoitetaan aikuisiän kynnyksellä olevia nuoria aikuisia, jotka ovat koulutuksen ja työn ulkopuolella. Vuonna 2020 Suomessa oli noin 77 500 18–25-vuotiasta NEET-nuorta, mikä vastaa noin 16 % ikäluokasta (OECD-maiden keskiarvo 13 %). Yliedustettuja olivat miehet (60 %) ja maahanmuuttajataustaiset nuoret (13 %). ¹⁹⁷

5.1.2Alueelliset ominaispiirteet kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

5.1.2.1Eritahtinen väestön ikääntyminen kansainvälisesti

Maailman väestönkehitys on vahvasti eriytynyttä. Venäjällä, Kiinassa ja Japanissa ja 58 muussa maassa väestö vähenee, Euroopan väestönkasvu on mahdollisesti jo tasaantumassa. Tämän vuosisadan väestönkasvu tapahtuu Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa ja siellä nuorten osuus väestöstä on suuri. ¹⁹⁸

Korkein syntyvyys on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Vaikka syntyvyys on laskussa useimmista näistäkin maista, väestön ikärakenne ylläpitää väestönkasvua vielä useita vuosikymmeniä. YKn väestöennusteen mukaan Saharan Etelä-puoleinen Afrikka hyötyy siksi lähitulevaisuudessa ns. demografisesta osingosta (nopeasti kasvava taloudellinen hyöty kansalaista kohti), sillä työikäisiä on runsaasti mutta huolettavia lapsia tai vanhuksia suhteellisen vähän.

Vauraiden alueiden, mukaan lukien EU:n ja Suomen, väestönkasvu johtuu maahanmuutosta. Vanhushuoltosuhde on heikkenemässä koko Euroopan Unionin alueella. Suomen vanhushuoltosuhde on Pohjoismaiden jyrkin (kuvio 12).

5.1.2.2EU-maissa yhden hengen kotitalouksien määrä voimakkaassa kasvussa

Perheiden rakenne vaihtelee maanosien välillä. Afrikassa ja Aasiassa yli 80 % perheistä on lapsiperheitä, länsimaissa osuus on alle 40 %. Vähintään 80 % lapsiperheistä on kahden vanhemman perheitä Aasiassa ja Euroopassa. Suomessa kahden vanhemman lapsiperheiden osuus on 76 %, ja Latinalaisessa Amerikassa, Karibialla, Afrikassa sekä Pohjois-Amerikassa se on noin 70 %. Yhden vanhemman perheet ovat suurelta osin äitien ja lasten perheitä. Afrikassa on muita alueita enemmän myös isän ja lasten muodostamia perheitä, taustalla on usein korkea HIV/AIDS kuolleisuus.

EU-maissa yhden hengen kotitalouksien määrä on kasvanut runsaassa kymmenessä vuodessa noin 30 % ja heitä on nyt kaikista kotitalouksista 36 %. Kotitalouksia, joissa asuu vanhempi(a) ja lapsia, oli 18 %. Pariskuntia ilman lapsia oli 24 % ja muita kotitalouksia 21 %.²⁰⁰

Suomalaisnuoret muuttavat vanhempiensa luota omilleen varhemmin kuin muualla Euroopassa, naiset keskimäärin 19-vuotiaina ja miehet 20-vuotiaina. Muualla omien vanhempien luona asutaan entistä pidempään.

5.1.2.3Suomen suuret ikäluokat saavuttavat hyvin korkean iän

Vuosina 1945–54 syntyneet suuret suomalaiset ikäluokat saavuttavat nyt varsin korkean iän. Suuret ikäluokat olivat Suomessa poikkeuksellisen suuret ja ajallisesti keskittyneet, ja monet heistä ovat eläneet pitkään. Siksi meillä on seuraavat 15 vuotta monta vanhusta, niin määrällisesti kuin osana väestöä (kuvio 13).

Yli 85-vuotiaiden määrä noussee nykyisestä 160 000:sta 340 000:een 2040-lukuun mennessä, eli enemmän kuin kaksinkertaistuu. Runsaan avun ja hoivan tarve on 85 vuotta täyttäneiden keskuudessa monin verroin yleisempää kuin 75–84-vuotiaiden ja sitä nuorempien ryhmissä.

5.1.3Vaikutukset

5.1.3.1Kilpailu osaavasta työvoimasta ja vauvoista kiihtyy

Väestöllinen huoltosuhde nousee jyrkästi tulevina vuosikymmeninä vauraissa maissa. Seurauksena kilpailu työvoimasta tulee näissä maissa kasvamaan, jollei teknologinen murros poista tarvetta. Geopoliittinen valta-asema voi muuttua Afrikan maiden eduksi niiden nuoremman väestön vuoksi. Ikääntyvissä väestöissä taas lapsiperheiden ja nuorten aikuisten osuus äänestäjistä pienenee, mikä voi vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Maahanmuuttajien osuus on paljon korkeampi lasten ja nuorten aikuisten ikäryhmissä kuin vanhemmissa sukupolvissa. Tämäkin saattaa haastaa sukupolvien välistä solidaarisuutta.

Syntyvyyden lasku vaikuttaa taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti. Seuraukset tulevat olemaan kohtalokkaita väestömäärältään pienillä ja korkean maastamuuton alueilla, tai pienten kieli- tai kulttuuriryhmien kannalta jotka voivat kadota kokonaan. Yhä useampi valtio on huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Perhepolitiikan keinojen rinnalla on pohdittava muita keinoja, joilla nuorten aikuisten lastensaantia tuetaan. Lapsilisäkorotusten, perhevapaiden ym. sijaan tärkeämpää on ehkä tukea nuorten aikuisten kouluttautumista ja tukea toivotun lapsiluvun toteuttamisen taitoja. Syntyvyyttä ei tule pyrkiä nostamaan lisääntymisterveyden- ja oikeuksia vähentämällä, sillä se vaarantaa naisten ja lasten hyvinvointia eikä toimi syntyvyyden nostamisen kannalta.²⁰¹

Suomessa matalaan syntyvyyteen ei ole eläkejärjestelmässä automaattisesti varauduttu. Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin peruslaskelman mukaan yksityisen sektorin palkansaajien (TyEL) maksutaso voidaan pitää nykyisellä tasollaan (24,4 % palkkasummasta) noin vuoteen 2040 asti, jolloin se alkaa nousta.

Maahan vuosittain muuttavat henkilöt ovat pääsääntöisesti työikäisiä tai lapsia, ja siksi maahanmuutto alentaa vanhushuoltosuhdetta. Vuosien 2022–2023 tasoinen maahanmuutto Suomessa pysyvästi riittäisi kumoamaan matalan syntyvyyden aiheuttaman TyEL-maksunkorotuspaineen ja maksua voisi jopa hieman alentaa kestävästi. Pysyvä nettomaahanmuuton lisäys 10 000 henkilöllä vuodessa alentaa kestävää maksutasoa noin prosenttiyksiköllä. Tarkka vaikutus riippuu muun muassa maahanmuuttajien työllistymisestä ja hedelmällisyydestä.

5.1.3.2Palvelujärjestelmä koetuksilla

THL:n ennusteen mukaan sote-palvelujen tarve kasvaa hieman yli prosentin vuosivauhtia lähivuosina ja lähes samaa vauhtia pitkälle 2030-luvulle. Puolet tästä palvelutarpeen kasvusta kohdistuu ikääntyneiden palveluihin. Tämä synnyttää palveluiden tuottamiselle valtavan haasteen: resurssien tulisi kasvaa samaa vauhtia, mikäli nykymuotoista palvelua aiotaan tarjota tulevaisuudessakin. Eliniän pidentyessä palvelujen tarve saattaa myös realisoitua aiempaa vanhempana. Jos ikääntyneiden kykyä selviytyä arjesta voidaan tukea, voi kalliimman palvelutarpeen kasvu hidastua.

Hallituskauden aikana palvelujen asiakasmäärän arvioidaan kasvavan reilusta noin 204 000:stä 236 000:een, joka tarkoittaisi hoitohenkilökunnan tarpeen kasvua yli 13 000:lla, mikäli hoiva jakautuisi ympärivuorokautisen ja kotihoidon välillä nykymuodossaan. Yli 75-vuotiaan väestön määrä kasvaa samaan aikaan noin 111 000:llä henkilöllä. Hoivan tarve heijastuu myös omaisten elämään. Työn ja perheen yhteensovittamisen politiikat ja keinot tulisi ulottaa myös omaisistaan huolehtiviin ja omaishoitajia tukea tarpeeksi.

Vanhusväestön määrän lisääntyminen voi näkyä myös esteettömien asuntojen ja palveluasuntojen tarpeen kasvuna, julkisen liikenteen käytön lisääntymisenä ja erilaisten toimintarajoitteisille tarkoitettujen palvelujen tarpeen kasvuna. Eläkkeellä olevien sairauksien hoito on perusterveydenhuollon piiriin pääsyn varassa. Hoitoon pääsyn rajoitteet ja siitä johtuva hoitoviive lisäävät hoidon tarvetta ja sairastavuutta, jopa kuolleisuutta vanhusväestöllä. Muistisairaudet aiheuttavat jo nyt suurimman osan iäkkäiden palvelutarpeesta ja tämän kehityksen oletetaan lisäävän selvästi palvelujen tarvetta. Niiden suurimmat vaikutukset havaitaankin kotihoidon ja palveluasumisen tarpeen kasvussa.

Pitkä elinikä on lahja ja jokaisella on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen. Suomessa on jo nyt on vaikeaa tuottaa tarvittavia palveluja etenkin henkilökuntapulan takia. Tarvitaan sote-alan työvoimaa, joko maahanmuuttoa edistämällä tai alan koulutuksen saaneiden mutta alalla toimimattomien houkuttelemisella vanhuspalveluihin työoloja ja palkkausta kohentamalla. Lisäksi eri palvelu- ja sosiaali-innovaatiolle, järjestötyölle sekä vertaistuelle on suuri tilaus.

5.1.3.3Yksin asuvia ja perheettömiä on enemmän

Kotitalouden rajat ylittävät perhesuhteet korostuvat, kun ikäväestön hoivatarve kasvaa ja lapset ovat vanhempien eron jälkeen tiiviimmin yhteydessä kumpaankin vanhempaansa. Perherakenteen muutos tuo haasteita mm. asumiseen ja liikenteeseen sekä hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien palveluiden ja sosiaaliturvan kehittämiseen. Lapsiköyhyyden riski on suurempi yhden vanhemman perheissä, ja yksin asuminen on riski sekä toimeentulolle että heikommalle mielenterveydelle. Myös yksinäisyyden kasvu ja hoivan järjestäminen lapsettomille tai perheettömille vanhuksille on huomioitava sote-palveluissa.

5.1.3.4Voiko väestökato tukea vihreää siirtymää?

Väestönkasvusta ja vaurastumisesta seuraa elintapojen muutoksia, kuten kasvavaa ruoan, puhtaan veden ja energian tarvetta, mutta myös muita yhteiskuntarakenteeseen vaikuttavia tekijöitä, kuten kaupungistumista. Toisin kuin usein oletetaan, väestön väheneminen syrjäseuduilla ei automaattisesti tue vihreää siirtymää. Päinvastoin invasiiviset lajit ja hylätyt rakennukset voivat lisätä haittoja. Väestönkato ja asuinalueiden tyhjeneminen vaativat erillisiä panostuksia ja suunnitelmallisuutta, jotta ne edistäisivät luonnon monimuotoisuutta.²⁰² Väestön ikääntymisen laajemmista vaikutuksista kuluttamiseen ja luonnonvarojen hyödyntämiseen tiedetään vasta vähän. Ihmisistä tyhjenevien alueiden hallittu siirtymä tukemaan muun muassa luonnon monimuotoisuuden paluuta nousee keskeiseksi osaksi yhteiskuntasuunnittelua.

5.1.3.5Terve ikääntyminen alkaa jo vauvana

Juuri ikääntyvässä väestössä jokaisen vauvan, lapsen ja nuoren terveyden ja henkisten voimavarojen tukeminen on aikaisempaakin tärkeämpää. Lasta odottavien äitien ja vauvaperheen hyvinvointi on tutkitusti kustannustehokkain tapa vaikuttaa ihmisten terveyteen ja elinkaareen. Vaikka lapsia on määrällisesti vähemmän, on entistä tärkeämpää suunnata voimavaroja lapsiperheille ja nuorille: lapsiperheköyhyyden vähentäminen, syrjäytymisen ehkäisy, lapsiperheiden tukien ja palveluiden kehittämien ja nuorten koulutuspolkujen turvaaminen. Terve ikääntyminen alkaa jo vauvana.

Entistä enemmän on kiinnitettävä huomiota yli 50-vuotiaan väestön työkykyyn ja työssä pysymiseen. Esimerkiksi 65–74-vuotiaista yli puolet (noin 390 000) arvioi olevansa täysin työkykyisiä, mutta näistä ansiotyössä on vain vajaat 40 000 eli noin 10 %. Eläkeikäiset osallistuvat myös vapaaehtoistyöhön ja omaisten sekä lastenlasten hoitoon. Työvoiman ikääntyminen korostaa myös elinikäisen oppimisen ja koulutuksen tarvetta. Muistisairauksien ennaltaehkäisyssä tehokkaaksi on todettu suurien kansansairauksien (kuten sydän- ja verisuonitaudit diabetes) ennaltaehkäisy (vrt. FINGER-tutkimus).

5.2Muuttoliikkeiden merkitys kasvaa

Maahanmuutto, siirtolaisuus ja globaalit muuttoliikkeet ovat olleet yksi keskeisistä poliittisista teemoista koko 2000-luvun ajan. Maahanmuutto itsessään ei kuitenkaan ole uusi ilmiö, vaan ihmiset ovat aina siirtyneet ja hakeneet uusia mahdollisuuksia oman asuinpaikkansa ulkopuolelta. Maiden välisten yhteyksien parantuminen, teknologinen kehitys ja pakkomuuton lisääntyminen ovat kuitenkin kasvattaneet muuttoliikkeiden volyymia ja siten myös korostaneet sen taloudellisia vaikutuksia sekä kulttuurisia seurauksia poliittisessa keskustelussa.

Globaalien muuttoliikkeiden taustalla on useita toisiinsa nivoutuvia tekijöitä, joista keskeisiä ovat taloudelliset ja sosiaaliset syyt, konfliktit ja muuttuvat ilmasto-olosuhteet. Maailmanlaajuisesti maahanmuuttajien osuus väestöstä ei ole kasvanut, mutta määrällisesti siirtolaisia arvioidaan olevan noin 128 miljoonaa enemmän kuin vuonna 1990. Myös pakkomuuton arvioidaan lisääntyneen merkittävästi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Pakkomuutossa korostuvat erityisesti maan sisäinen muuttoliike ja toisaalta siirtyminen naapurimaihin.

Noin kolmannes maailman maahanmuuttajista, eli 87 miljoonaa, asuu Euroopassa. Maanosaan kohdistuvan muuttoliikkeen lisäksi Euroopassa muutetaan aktiivisesti maanosan sisällä. Kasvavan muuttoliikkeen taustalla on useita syitä, mutta erityisesti maanosan vanheneva väestö ja työvoimapula lisäävät tarvetta maahanmuutolle. Työ-, opiskelu- ja perheperusteisen maahanmuuton lisäksi Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden korkea määrä sekä yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan luominen ovat olleet keskeisiä kysymyksiä EU:n yhtenäisyyden kannalta.²⁰³

Vaikka Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten osuus on kansainvälisessä vertailussa yhä pieni, on Suomesta tullut maahanmuuttomaa varsin lyhyessä ajassa. Suomeen suuntautuva maahanmuutto on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun ja nettomaahanmuutto on ollut pitkään positiivinen. Tilastokeskuksen alustavan arvion mukaan Suomen nettomaahanmuutto oli vuonna 2023 yhteensä 58 496 henkeä, joka on mittaushistorian suurin luku.²⁰⁴ Merkittävä osa nettomaahanmuutosta koostui kotikuntaa hakeneista Ukrainan kansalaisista, jotka muuttivat Suomeen vuonna 2022 alkaneen Venäjän hyökkäyssodan myötä. Ukrainalaisten suuresta osuudesta huolimatta Suomeen kohdistuva maahanmuutto muodostuu pääasiassa työn tai opiskelun perusteella Suomeen muuttavista sekä heidän perheenjäsenistään. Alueellisesti Suomessa maahanmuuttajataustainen väestö on keskittynyt vahvasti pääkaupunkiseudun isoihin kaupunkeihin.

Maahanmuuttajien kotoutumisen haasteet ovat melko samanlaisia ympäri Eurooppaa. Keskeisimpänä korostuvat työllisyyteen, kielitaitoon ja palkkaukseen liittyvät kysymykset sekä kokemukset syrjinnästä. Selvitysten mukaan Suomessa maahan muuttaneiden syrjintäkokemukset ovat edelleen hyvin yleisiä.²⁰⁵ Työelämän monimuotoisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisellä sekä työperäisen hyväksikäytön torjunnalla onkin suuri merkitys Suomeen muuttaneiden työllistymiselle ja siten onnistuneelle kotoutumiselle. Haasteista huolimatta suurin osa Suomeen muuttaneista kokee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Taustasyiden moninaisuus tekee muuttoliikkeiden ennakoimisesta vaikeaa. Työperäinen maahanmuutto Suomeen on kasvanut voimakkaasti viime vuosina ja kasvu tulee todennäköisesti jatkumaan tulevina vuosina. Viime vuosien tapahtumat Suomessa ja Euroopassa ovat lisäksi osoittaneet, että muuttoliikkeiden tarkoituksellista välineellistämistä ja ohjaamista toisen valtion rajalle käytetään keinona painostaa valtioita. Ilmiö edellyttää viranomaisilta hyvää valmiutta ja varautumista maahan saapuvien määrien nopeisiin vaihteluihin ja laajaa yhteistyötä eri viranomaisten välillä. Samalla myös esimerkiksi työvoiman maahanmuuton lisääntyminen haastaa viranomaisia varautumaan erilaisiin kielteisiin tai haitallisiin seurauksiin, kuten ihmiskauppaan, työvoiman hyväksikäyttöön sekä harmaan talouden ja talousrikollisuuden lisääntymiseen.

Maahanmuuton lisääntyessä suomalaisesta yhteiskunnasta tulee entistä monimuotoisempi. Vaikka suomalaisten asenteet maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan ovatkin muuttuneet hiljalleen positiivisemmiksi 2000-luvun aikana, tulee suhtautuminen maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan tulevaisuudessakin todennäköisesti jakamaan kansalaisia. Lisäksi tulevaisuudessa korostunee suomalaisuuden (uudelleen)määrittely. Minkälaisia suomalaiset ovat ja mikä heitä yhdistää?

5.2.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

5.2.1.1Muuttoliikkeet ovat lisääntyneet globaalisti

Ihmisten muuttaminen paikasta toiseen on luontainen osa inhimillistä elämää. Ihmiset ovat liikkuneet maiden sisällä ja niiden välillä kautta historian. Muuttoliikettä ei itsessään voi pitää muutostekijänä, vaan pikemmin osana historiallista jatkumoa. Muuttoliike kuitenkin elää ja muuttuu ajan myötä. Vaurauden kasvu globaalisti sekä maiden välisten yhteyksien kehittyminen ovat viime vuosikymmeninä kasvattaneet muuttoliikkeen volyymia ja siten myös korostaneet sen taloudellisia vaikutuksia ja kulttuurisia seurauksia poliittisessa keskustelussa.

Viimeisen viiden vuosikymmenen aikana siirtolaisten määrä maailmassa on kasvanut jatkuvasti²⁰⁶. Vuonna 2020 arvioitiin, että maailmassa on yhteensä 281 miljoonaa ihmistä, jotka eivät asu synnyinmaassaan. Siirtolaisten kokonaismäärä on siten 128 miljoonaa enemmän kuin vuonna 1990. Suurin osa muuttoliikkeestä on työperusteista, mutta myös perhesiteisiin ja opiskeluun perustuva muuttoliike on yleistä. Erilaisten konfliktien ja ympäristökatastrofien seurauksena myös pakkomuutto (forced migration) on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti ja voi tulevaisuudessa kasvaa entisestään. Kasvusta huolimatta on huomioitava, että maahanmuuttajien osuus maailman väestöstä on edelleen hyvin pieni ja suuri enemmistö viettää elämänsä synnyinmaassaan. Vuonna 2020 koko maailman väestöstä ainoastaan 3,6 % oli maahanmuuttajia.²⁰⁷ Vaikka maahanmuuttajien osuus väestöstä on pysynyt pienenä, globaali liikkuvuus ja ylikansalliset verkostot ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Lyhytaikainen muutto on keskeinen osa laajempaa muuttoliikettä ja maapallon verkottumista.

Vuonna 2020 eniten maahanmuuttajia kaikista maanosista asui Euroopassa ja Aasiassa. Noin 30,9 % maahanmuuttajista (87 miljoonaa) asui Euroopassa ja noin 30,5 % (86 miljoonaa) Aasiassa. Euroopassa asuvista maahanmuuttajista yli puolet eli 44 miljoonaa muutti maanosan sisällä²⁰⁸. Suhteellisesti maahanmuuttajien määrä on kasvanut eniten Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, missä maahanmuuttajien määrä on kaksinkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana.

Yksittäisistä valtioista Yhdysvallat on ollut selkeästi suurin maahanmuuton kohdemaa jo 50 vuoden ajan. Vuonna 2020 maahanmuuttajien määrä Yhdysvalloissa oli yli 51 miljoonaa, kun taas toiseksi sijoittuvassa Saksassa maahanmuuttajien määrä oli 16 miljoonaa. Kolmanneksi eniten maahanmuuttajia oli Saudi-Arabiassa (13 miljoonaa). Intia oli vuonna 2020 maailman suurin maastamuuttomaa, sillä noin 18 miljoonaa intialaista asui maan ulkopuolella. Toiseksi suurin maastamuuttomaa oli Meksiko (11 miljoonaa) ja kolmanneksi Venäjä (10,8 miljoonaa).

YK:n talous- ja sosiaaliministeriö (UN DESA) arvioi, että vuonna 2019 maailmassa oli 169 miljoonaa työperäistä maahanmuuttajaa, mikä vastaa noin 62 % kaikista maahanmuuttajista. Selvä enemmistö työperäisistä maahanmuuttajista muuttaa nimenomaan korkean tulotason maihin. Samanaikaisesti työperäinen muuttoliike myös ylemmän keskitulotason maihin kasvoi vuosina 2013–2019. Muutoksen on arvioitu johtuvan ylemmän keskitulotason maiden positiivisesta talouskehityksestä ja maahantulosäännösten muutoksista korkeissa tulotason maissa.²⁰⁹

Myös perhesiteeseen perustuva muuttoliike on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2022 OECD-maihin muutti yhteensä 2,2 miljoonaa ihmistä perheeseen liittyvien syiden vuoksi, kuten perheenmuodostamisen tai perheenyhdistämisen johdosta. Määrä kasvoi 15 % vuodesta 2019.²¹¹

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana erityisesti pakkomuutto on lisääntynyt. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi, että vuoden 2022 lopussa maailmassa oli yhteensä 108,4 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet siirtymään pakon edessä. Luku sisältää pakolaisaseman saaneet, maan sisällä pakenemaan joutuneet (internally displaced persons), turvapaikanhakijat ja muulla tavoin suojelua tarvitsevat. Kansainvälisiä pakolaisia tai turvapaikanhakijoita oli globaalisti yhteensä 40,7 miljoonaa (sis. palestiinalaiset).²¹²

5.2.1.2Moninaiset elinympäristöön ja turvallisuuteen liittyvät tekijät toimivat muuttoliikkeiden ajureina

Maahanmuuton syyt jaetaan usein työntö- ja vetovoimatekijöihin (push and pull factors), mutta tämä yksinkertainen jaottelu ei aina tunnista muuttoliikkeen kompleksisuutta²¹³. Esimerkiksi valtioiden väliset taloudellisen kehityksen erot sekä väestörakenteen kehitys eri maissa vaikuttavat muuttoliikkeeseen väistämättä. Euroopan parlamentin²¹⁴ mukaan muuttoliikkeen keskeisiä ajureita ovat sosiaaliset ja poliittiset tekijät, väestörakenteelliset ja taloudelliset tekijät, maahanmuuttajien sosiaaliset verkostot sekä ilmaston- ja ympäristönmuutos.

Pitkittyneet konfliktit, heikko hallinto ja poliittinen epävakaus ajavat ihmisiä liikkeelle ympäri maailmaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana aseellista konfliktia, väkivaltaa tai vainoa pakenevien ihmisten määrä on kasvanut yli 100 prosentilla. Samanaikaisesti maailman rauha- ja demokratiakehitys ovat heikentyneet merkittävästi. Arvioiden mukaan vuoteen 2030 mennessä noin kaksi kolmasosaa maailman köyhästä väestöstä elää turvattomassa yhteiskunnassa tai konfliktin ja väkivallan keskellä. Lähes 86 % maailman pakolaisista oleskelee kehittyvissä maissa.²¹⁵

Väestörakenne ja taloudellinen kehitys ohjaavat ihmisiä muuttamaan. Väestönkasvu esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa ja toisaalta väestön ikääntyminen monissa Euroopan maissa muokkaavat ja ohjaavat siirtolaisuutta ja maahanmuuttopolitiikkaa. Samaan aikaan heikko palkkakehitys ja rajalliset työskentely- ja koulutusmahdollisuudet kotimaassa saavat monet etsimään parempaa tulevaisuutta muualta.

Maahanmuuton kohdemaan valinnan taustalla on usein monia tekijöitä. Mielikuvat, ystävien ja tuttavien kokemukset, maassa asuvan diasporan määrä, sosiaalisen median verkostot ja epävirallinen maakuvatyö muodostavat kokonaisuuden, jolla voi olla suuri vaikutus maahanmuuttajien lähtöpäätökseen ja sijoittumiseen. Myös yleiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan voivat vaikuttaa kohdemaan valinnassa.

Ilmastonmuutoksella on jo nyt merkittäviä vaikutuksia mm. elinolosuhteisiin ja elinkeinoihin, ruokaturvaan ja ihmisten sijoittumiseen eri alueille. Nämä kaikki ilmiöt heijastuvat myös globaaleihin muuttoliikkeisiin. Ilmaston ja ympäristön muutoksista johtuva muuttoliike on tutkijoiden mukaan usein väliaikaista ja kohdistuu ensisijaisesti lähialueille. Maailmanpankin Groundswell -raportin mukaan vuoteen 2050 mennessä jopa 216 miljoonaa ihmistä ympäri maailman saattaa joutua muuttamaan maansa sisällä ilmastonmuutoksesta johtuvista syistä.²¹⁶ Vaikka useimmat ilmastonmuutoksen vuoksi muuttavat ihmiset liikkuisivat ensisijaisesti kotimaansa rajojen sisäpuolella, myös rajat ylittävän muuttoliikkeen odotetaan lisääntyvän erityisesti silloin, kun ilmastonmuutos on vuorovaikutuksessa konfliktien, väkivallan ja muiden maahanmuuton taustalla vaikuttavien juurisyiden kanssa. Kansainvälisen suojelun osalta pitkittyneet konfliktit ja ilmastonmuutos tulevat todennäköisesti lisäämään suojelun tarvetta tulevaisuudessa.

Ilmastomuuttoliikkeen vaikutuksien arvioinnissa ei ole kyse yksinomaan haasteesta, johon yhteiskuntamme eri sektorit joutuvat varautumaan. Ilmastomuuttoliikkeellä voi olla myönteisiä vaikutuksia maahanmuuttajille, heidän lähtömailleen ja heitä vastaanottaville yhteisöille, esimerkiksi väestörakenteeltaan vanhentuville EU-maille. Avainasemassa onkin se, kuinka hyvin ilmastomuuttoliikettä hallitaan ja kuinka kokonaisvaltaisesti sen vaikutuksiin valmistaudutaan ja sopeudutaan. Tämä vaatii itse ilmiön, sen vaikuttimien ja vaikutusten tarkempaa arviointia.

5.2.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

5.2.2.1Muuttoliikettä tapahtuu globaalisti sekä rajojen yli että maiden sisällä

Ihmiset liikkuvat rajojen yli sekä maiden sisällä kaikkialla maailmassa. Muuttoliike on voimakasta erityisesti alueilla, jotka ovat sekä inhimillisen kehityksen että ympäristön tilan suhteen mitta-asteikkojen keskivaiheilla, kuten esimerkiksi tietyt alueet Keski-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Kaikkein köyhimmät eivät yleensä pääse pakenemaan ympäristökatastrofeja tai konflikteja.

Muuttoliikkeen taustalla on usein suoria tai epäsuoria taloudellisia tekijöitä. Makrotasolla taloudellisiin syihin perustuvaa muuttoliikettä ajaa yritysten globaali kilpailu osaavasta työvoimasta sekä useimmissa kehittyneissä maissa väestön ikääntymisestä seuraava taloudellisen huoltosuhteen heikkeneminen ja työvoimapula. Mikrotasolla ihmiset puolestaan etsivät työmahdollisuuksia ulkomailta nostaakseen elintasoaan.

Globaalin muuttoliikkeen keskeisiä ajureita ovat myös lähtömaiden taloudellisen tilanteen kehitys, väestön ikärakenne ja sen muutokset, poliittiset ja sosiaaliset kehityskulut sekä ilmaston ja ympäristön muutoksen elinolosuhteisiin, kuten ruokaturvaan tai talouteen aiheuttamat muutokset. Muuttoliikkeen ajurit eivät heikkene tulevaisuudessakaan ja liike on alati monimutkaisempaa selvittää²¹⁷. Suurin osa siirtolaisista on nuoria aikuisia, jotka etsivät työmahdollisuuksia. Globaalisti siirtolaisten lähtömaista suurimmat ovat Intia ja Meksiko. Suurimmat siirtolaisten vastaanottajamaat ovat Yhdysvallat, Saksa, Saudi-Arabia ja aiemmin myös Venäjä (nykytilanteesta ei tarkkoja tietoja).

Euroopan muuttoliikkeestä merkittävä osa on maanosan sisäistä. Sisäisen muuttoliikkeen ohella Eurooppaan kohdistuu muuttoa erityisesti Aasian maista. Myös Afrikan merkitys Eurooppaan kohdistuvassa muuttoliikkeessä voi kasvaa. Puolet maailman tulevasta väestönkasvusta keskittyy Afrikkaan, ja sen väestön ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Jos väestönkasvu yhdistyy epävakaaseen yhteiskunnalliseen kehitykseen, vahvistaa tämä köyhyyden, ilmastonmuutoksen, äärijärjestöjen kasvupohjan ja niiden toiminnan sekä erilaisten konfliktien negatiivisia vaikutuksia. Tämä heijastuu Eurooppaan kasvavana muuttoliikkeenä.

Pakolaisia on maailmassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n arvion mukaan yli 100 miljoonaa, joista pakolaisleireillä asuu noin neljännes. Valtaosa maailman pakolaisista on kotoisin Syyriasta, Ukrainasta ja Afganistanista. Muita merkittäviä lähtömaita ovat Venezuela, Etelä-Sudan ja Myanmar. Suurin osa pakolaisista on paossa alhaisen tulotason maissa lähellä kotimaataan. Kansainvälisen tilanteen kehittymisen kannalta keskeistä on, miten tilanne suuria pakolaismääriä huoltavien maiden (esim. Turkki, Libanon, Jordania, Iran, Pakistan, Etiopia) kantokyky ja yleistilanne kehittyvät.

Siirtolais- ja pakolaisliikehdintä myös sekoittuu entistä useammin (Mixed Movements of Migrants and Refugees). Tietyt valtiot käyttävät pakolaisuutta ja siirtolaisuutta tarkoituksenomaisesti ulkopolitiikan välineenä ja muun muassa EU:n ulkorajojen vartioimisesta pyritään saamaan vastikkeita. Muuttoliikkeestä on tullut myös merkittävä jakolinjoja aiheuttava poliittinen kysymys ympäri maailmaa.

5.2.2.2Eurooppaan kohdistuva maahanmuutto on lisääntynyt entisestään

Maahanmuutto Eurooppaan jatkuu

Eurooppaan kohdistuva maahanmuutto on lisääntynyt entisestään viime vuosina. Vuoden 2022 lopussa Euroopan unionin alueella oli voimassa yhteensä 23,3 miljoonaa oleskelulupaa. Suurin osa oleskeluluvista oli myönnetty perhesiteen (35 %), muiden syiden (26 %) tai työn (20 %) perusteella. Turvapaikan perusteella myönnettyjä oleskelulupia oli 15 %. Niin sanottuihin muihin syihin kuuluu muun muassa pysyvät oleskeluluvat.²¹⁸ Eurooppaan suuntautuvan kasvavan muuttoliikkeen taustalla on useita syitä, muun muassa maanosan vanheneva väestö ja kasvava työvoimapula. Jo nyt Euroopan väestö vähenisi ilman maahanmuuttoa. Vuosina 2020 ja 2021 EU:n väestö väheni matalan syntyvyyden, koronapandemian ja vähäisen nettomaahanmuuton vuoksi.²¹⁹ Väestön ikääntyminen ei ole kuitenkaan vain Euroopan ongelma, vaan ilmiö on havaittavissa yleisemminkin OECD-maissa.²²⁰

Vaikka maanosan maahanmuuttokeskustelussa korostuu usein Eurooppaan suuntautuva muuttoliike, myös Euroopasta muutetaan aktiivisesti muualle. Vuonna 2021 Euroopasta muutti pois yhteensä 1,1 miljoonaa ihmistä.²²¹

Kansainvälistä suojelua hakevien määrä kasvussa Euroopassa

EU-alueella jätettyjen kansainvälisen suojelun hakemusten määrä on ollut voimakkaassa kasvussa koronan vuoksi asetettujen matkustusrajoitusten päättymisen jälkeen. Vuonna 2023 jätettyjen turvapaikkahakemusten määrä on ollut korkein sitten vuosien 2015–2016. Eniten turvapaikkahakemuksia Euroopan unionissa jättävät tällä hetkellä Syyrian, Afganistanin ja Turkin kansalaiset. Huomattavan moni turvapaikanhakija saapuu tällä hetkellä unionin alueelle viisumivapauden saaneista maista. Vuonna 2022 heidän osuutensa oli 22 % kaikista jätetyistä turvapaikkahakemuksista. Suurimmat vastaanottavat maat ovat jo pitkään olleet Saksa, Espanja, Ranska ja Italia. Muutokset keskeisten lähtö- ja kauttakulkumaiden (erityisesti Tunisia, Libya, Turkki, Marokko, Venäjä, Valko-Venäjä) tilanteissa sekä EU:n ja kauttakulkumaiden yhteistyön toimivuudessa voivat vaikuttaa nopeastikin Euroopan muuttoliiketilanteeseen.

Ukrainassa käytävän sodan seurauksena EU-alueella on tällä hetkellä reilut 4 miljoonaa rekisteröityä ukrainalaista tilapäistä suojelua saavaa. Rekisteröinneistä lähes puolet on tehty Saksassa ja Puolassa. Vaikka laajemmat sotatoimet keskittyvät vain osaan maata, pakolaisten liike Ukrainasta EU-alueelle tulee todennäköisesti jatkumaan. Humanitaarinen tilanne ja jälleenrakennuksen eteneminen vaikuttavat oleellisesti siihen, milloin, minne ja kuinka pysyvästi Ukrainaan voi palata. Toistaiseksi paluuliike on ollut kohtuullisen pienimuotoista, ja useilla alueilla edellytykset pysyvälle paluulle ovat edelleen heikot.

EU:n direktiiviin perustuva tilapäinen suojelu jatkuu tällä hetkellä maaliskuuhun 2026 saakka. Tilanteen pitkittyessä pakolaisten vastaanottaminen ja EU-alueelle jääminen voivat koetella EU:n yhtenäisyyttä. Kansainvälisen yhteisön huomion kiinnittyminen Lähi-idän tilanteeseen, länsimaiden kasvava sotaväsymys sekä Yhdysvaltain tulevat presidentinvaalit voivat vaikeuttaa Ukrainan tilannetta ja samalla hyödyttää Venäjää.

Kotoutumisen mahdollisuudet ja haasteet Euroopan unionissa

EU:n väestöstä 8 % (36 miljoonaa) on ulkomailla syntyneitä (5 % kolmansissa maissa syntyneitä, 3 % muissa EU-maissa syntyneitä; 2020). Väestörakenteeltaan ikääntyvät EU-maat kilpailevat globaalisti kansainvälisestä työvoimasta ja osaajista samaan aikaan kun muuttoliikettä ruokkivat myös muut kansainvälisen muuttoliikkeen taustatekijät.²²² EU on vapaan liikkuvuuden alueena luonut EU-kansalaisille mahdollisuuden liikkua maiden välillä vapaasti työn, opintojen ja perhesiteiden perusteella.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana maahanmuuttajien kotoutuminen EU:ssa on edistynyt monilla osa-alueilla: työllisyysaste on noussut ja EU-maihin muuttavien kolmansien maiden kansalaisten koulutustausta on entistä korkeampi. Kolmansien maiden kansalaisista keskimäärin 20 % kokee, että he kuuluvat etnisyytensä tai rotunsa vuoksi syrjittyyn ryhmään. Tämä syrjittyyn ryhmään kuuluvien osuus on jonkin verran laskenut kymmenessä vuodessa. Jatkuvia, yleiseurooppalaisia haasteita ovat mm. kolmansista maista muuttaneiden työllisyys (joskin tilanne on kehittynyt myönteiseen suuntaan), muuta väestöä yleisempi pienituloisuus ja ylikoulutus nykyiseen työtehtävään. Kolmansien maiden kansalaisista 40 % elää pienituloisessa kotitaloudessa.²²³ Alueellisesti maahanmuuttotaustainen väestö keskittyy voimakkaasti suurimpiin kaupunkeihin, ja niissä vielä usein tiettyihin kortteleihin tai kaupunginosiin. Asuinalueiden eriytyminen on Euroopan kaupungeissa edelleen maltillista verrattuna Etelä-Amerikan tai Yhdysvaltojen kaupunkeihin, mutta suuressa osassa Euroopan maita haasteena on etenkin pienituloisen maahanmuuttotaustaisen väestön keskittyminen huono-osaisuusriskin leimaamiin naapurustoihin. Tällä on vaikutusta sekä kotoutumisen mahdollisuuksiin että yhteiskunnallisten jakojen syvenemiseen.

Euroopan komission Kotouttamista ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma 2021–2027 korostaa, että maahanmuuttajien tehokkaan kotoutumisen ja osallisuuden varmistaminen EU:ssa on sosiaalinen ja taloudellinen investointi, joka edistää eurooppalaisten yhteiskuntien yhteenkuuluvuutta, selviytymiskykyä ja vaurautta²²⁴. Toimintasuunnitelmassa lähtökohtana on, että maahanmuuttajien kotoutumisen onnistuminen edellyttää sekä varhaisia toimia heti maahanmuuton jälkeen, että pitkän aikavälin toimia ja investointeja. Kotoutumisen tarkoituksenmukainen edistäminen auttaa ratkaisemaan monia väestöltään monimuotoisen nyky-yhteiskunnan haasteita, kuten vähentämään taloudellisen syrjäytymisen inhimillisiä, sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia, erilaisten ääri-ideologioiden leviämistä sekä asumis- ja terveydenhuoltojärjestelmien oikeudenmukaisuutta kohtaan tunnettua luottamuspulaa.

Kotoutumisen haasteita ja mahdollisuuksia EU:n tasolla arvioitaessa on huomattava, että työn ja perhesiteen perusteella muuttavat muodostavat muuttajien valtaosan ja että suuri osa muuttajista on EU:n sisäisiä. Humanitäärinen muuttoliike on määrällisesti vähäinen osa muuttoliikettä, joskin kansainvälisen suojelun tarpeen vuoksi oleskeluluvan saavat tarvitsevat kaikkialla muita intensiivisempiä kotoutumistoimia, muun muassa keskimääräistä alhaisemman koulutustaustan ja terveydellisten haasteiden vuoksi. Eurooppalaisissa yhteiskunnissa etnisten vähemmistöjen syrjintä vaikeuttaa maahan muuttaneiden työmarkkinapotentiaalin saamista käyttöön sekä vähentää heidän mahdollisuuksiaan hyvinvointiin, terveyteen ja osallisuuteen. Toimivien kotoutumispalveluiden ohella osaavan ulkomaisen työvoiman houkutteleminen muuttamaan eurooppalaisiin ikääntyviin yhteiskuntiin edellyttää elinkeinoelämän ja työnantajien vastaanottokyvykkyyden vahvistumista sekä työvoiman maahanmuuton sujuvuutta.

EU:n yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka pyrkii vastamaan jäsenmaiden tarpeisiin

EU-maiden maahanmuuttopolitiikassa on nähtävissä samanaikaisesti sekä työperusteisen maahanmuuton lisäämiseen, että humanitääristä maahanmuuttoa koskevan politiikan kiristämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Lähes kaikki EU-maat pyrkivät aktiivisesti edistämään työperusteista maahanmuuttoa erilaisten houkuttelutoimien ja kannustimien avulla. Toisaalta humanitääristä maahanmuuttoa pyritään rajoittamaan eri keinoin esimerkiksi tiukentamalla maahan pääsyn ehtoja, heikentämällä vetovoimatekijöitä sekä arvioimalla uudelleen kansainvälisiin sopimuksiin perustuvien velvoitteiden tulkintaa. EU ei yksin etsi kestävämpiä ja tehokkaampia ratkaisuja maahanmuuttokysymyksiin. Muuttoliikkeet ja kasvavien tulijamäärien luomat paineet vaikuttavat politiikkalinjauksiin ja niiden kiristymiseen ympäri maailmaa.

Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa haetaan yhteisiä ratkaisuja Eurooppaan suuntautuvien muuttoliikkeiden hillitsemiseksi. EU:n komission useita vuosia valmistelema maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistus (ns. pakti) hyväksyttiin Euroopan parlamentissa huhtikuussa 2024 ja Euroopan unionin neuvostossa myöhemmin toukokuussa. EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmän uudistamisella pyritään luomaan yhtenäisempi, paremmin ennakoitava ja hallittava kokonaisuus. Uudistuksen myötä saataisiin parempi tieto siitä, kuka saapuu, oleskelee ja lähtee EU-alueelta, ja pystyttäisiin tehokkaasti ohjaamaan nopeaan menettelyyn ne hakijat, joilla ei lähtökohtaisesti ole tarvetta kansainväliseen suojeluun. Näin myös ehkäistään edelleen liikkumista unionissa. Tavoitteena on tehdä nopeita turvapaikkapäätöksiä ja toisaalta myös palautuksia. Parempi tieto varmistaa lisäksi sen, että mahdolliset turvallisuusriskit pystytään identifioimaan ja ennakoimaan tehokkaammin. Uudistuksen avulla tuetaan myös paremmin jäsenmaita, joihin kohdistuu eniten painetta erilaisissa maahanmuuttotilanteissa.

Keskeistä eurooppalaisessa yhteydessä on päästä yhteisymmärrykseen EU:n yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmästä. Tämän lisäksi on arvioitava, miten EU kykenee paremmin hallitsemaan kasvavaa muuttoliikettä, miten yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa saadaan tehostettua, ja miten EU:n yhteisen politiikan toimet onnistuvat käytännössä. Keskustelu yhteisen järjestelmän vahvistamisesta jatkuu uudistuksenkin jälkeen ja tulevaisuudessa arvioidaan myös, tarvitaanko sitä tukevia uusia aloitteita. Tulevaisuuden suhteen yksi iso kysymys on, miten EU-maat pystyvät luomaan laillisia reittejä niille siirtolaisille, jotka eivät suoraan kohtaa pakolaissopimuksissa määritettyä henkilökohtaista vainoa.

Muuttoliike- ja turvapaikkajärjestelmän uudistamisen lisäksi keskeinen osa toimia on muuttoliikkeen ulkoinen ulottuvuus. Tavoitteena on luoda ja tiivistää olemassa olevia kumppanuuksia lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa erityisesti muuttoliike-, paluu- ja rajaturvallisuusasioissa. Tarvitaan kokonaisvaltaisia, yhteisiä EU-tason ratkaisuja, joissa huomioidaan EU- ja kansainvälisen oikeuden velvoitteet.

Suhtautumisessa muuttoliikkeeseen EU:n jäsenmaiden sosiaaliset ja poliittiset todellisuudet ovat erilaisia, ja näkemyksiin vaikuttaa myös kasvanut informaatiovaikuttaminen ja polarisaatio. Maahanmuutto tulee jatkumaan keskeisenä EU:ta haastavana ja jakavana, joskaan ei välttämättä unionia heikentävänä kysymyksenä.

5.2.2.3Suomeen suuntautuva maahanmuutto on lisääntynyt 2000-luvulla

Myös Suomeen kohdistuva maahanmuutto on lisääntynyt 2000-luvulla. Suurin osa on työn tai opiskelun perusteella maahan muuttavia ja heidän perheenjäseniään. Työ- ja opiskeluperusteinen maahanmuutto on lisääntynyt huomattavasti koronapandemian jälkeisinä vuosina, osittain vanhenevan väestön myötä kasvaneen työvoimapulan ja yritysten kehittyneiden rekrytointiverkostojen vuoksi. Samaan aikaan myös kansainvälisten opiskelijoiden ja perhesiteen perusteella Suomeen muuttavien määrä on ollut voimakkaassa kasvussa, heijastaen pitkälti työ- ja opiskeluperusteisen maahanmuuton määrän kehitystä. Suomeen kohdistuva maahanmuutto ei siis näytä hidastumisen merkkejä, vaikkakin Euroopan sisäinen liikkuvuus Suomeen on vähentynyt.

Viime vuosina eurooppalaisessa maahanmuuttokeskustelussa on usein korostunut turvapaikkahakemusten määrän kasvu. Suomessa turvapaikanhakijoiden määrä on ollut kuitenkin melko tasainen koronavuosia ja Ukrainan sodan aiheuttama hakemuspiikkiä lukuun ottamatta. Globaalisti kasvanut pakkomuutto ja lisääntyneet turvapaikkahakemukset Euroopan unionin alueella voivat kuitenkin heijastua myös Suomeen turvapaikkahakemusten määrän kasvuna. Vaikka turvapaikkahakemusten määrä on meillä pysynyt maltillisena, Suomi osallistuu yhteisen eurooppalaisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan muodostamiseen. Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan tarkoituksena on tehostaa muuttoliikkeiden hallintaa ja edistää yhteistä lähestymistapaa, ml. solidaarisuutta ja yhteisvastuuta. Jokainen jäsenmaa osallistuu taakanjakoon valitsemallaan tavalla, mutta saa myös tukea muuttoliikkeen häiriötilanteissa, kuten laajamittaisen tai välineellistetyn maahanmuuton yhteydessä. EU:n sisäisen toiminnan rinnalla korostuu myös ulkoisen ulottuvuuden merkitys ja kumppanuudet kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa tehtävän yhteistyön avulla pyritään vähentämään ihmissalakuljettajien toimintamahdollisuuksia.

Koko 2010-luvun Suomen kansalaisten nettomaahanmuutto on ollut miinuksella: ulkomaille on lähtenyt enemmän Suomen kansalaisia kuin Suomeen on tullut takaisin. Lähtijöiden joukossa ovat korostuneet erityisesti korkeasti koulutetut. Kiinnostus paluumuuttoa kohtaan on kuitenkin kasvanut esimerkiksi koronapandemian ja Iso-Britannian EU:sta eroamisen myötä. Yleisesti ulkosuomalaisuuden voidaan nähdä olevan muutostilassa, sillä fyysisellä sijainnilla ei ole työnteon kannalta enää niin suurta merkitystä kuin aiemmin. Suomen kansalaisia asuu maan ulkopuolella noin 300 000, ja joidenkin arvioiden perusteella suomalaista syntyperää olevia henkilöitä on maailmalla jopa 1,6–2 miljoonaa. Eniten suomalaiset muuttavat Ruotsiin, Britanniaan, Saksaan, USA:han ja Espanjaan.

Suomessa asuvien maahanmuuttajataustaisten henkilöiden määrä kasvaa ja keskittyy vahvasti kaupunkeihin

Samalla kun muuttoliike Suomeen on lisääntynyt, myös Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrä on kasvanut. Suomen ulkomaalaistaustaisen väestön osuus oli vuonna 2022 noin 9 % väestöstä. Vuoden 2011 lopussa määrä oli alle 6 %. Kasvua on tullut siis reilut kolme prosenttiyksikköä²²⁵. Puhutuimmat vieraat kielet Suomessa ovat venäjä, jota puhui vuonna 2022 äidinkielenään vajaa 94 000 henkilöä. Toiseksi yleisin kieli on viro, jota puhui hieman yli 50 000 henkilöä. Seuraavaksi suurimmat kieliryhmät ovat arabia, englanti ja somali. Arabiaa äidinkielenään puhuvien määrä on kasvanut nopeimmin suurimmista kieliryhmistä. Puhujien määrä on kasvanut vuoden 2015 noin 15 000 henkilöstä hieman alle 40 000 henkilöön vuonna 2022. Suomessa syntyneiden kohdalla äidinkielen tarkastelu ei anna kovin kattavaa kuvaa todellisesta kielitaidosta. Monilla Suomessa syntyneillä suomen tai ruotsin kieli on vahvempi kuin rekisterissä näkyvä äidinkieli.

Alueellisesti Suomessa ulkomaalaistaustainen väestö on keskittynyt vahvasti pääkaupunkiseudulle. Ulkomaalaistaustaisesta väestöstä puolet asuu pääkaupunkiseudulla ja noin neljäsosa Helsingissä. Pääkaupunkiseudun sisällä ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on suurempi Espoossa (22 % vuoden 2022 lopussa) ja Vantaalla (25 %) kuin Helsingissä (19 %). Ulkomaalaistaustaisten lasten osuus suhteessa suomalaistaustaisiin lapsiin on suurempi kuin ulkomaalaistaustaisten aikuisten osuus suhteessa suomalaistaustaisiin aikuisiin. Uudenmaalle tehdyn alueittaisen väestöennusteen²²⁶ mukaan vieraskielinen väestö kasvaisi vuosien 2021 ja 2040 välillä 265 000:sta 562 000:een (nopean kasvun skenaariossa 587 000:een), Helsingissä 114 000:sta 206 000:een, Espoossa 60 000:sta 139 000:een ja Vantaalla 55 000:sta 135 000:een. Väestörakenne on eriytynyt etnisesti myös kaupunkialueiden sisällä, ja tätä käsitellään toisaalla tässä selonteossa (eriarvoisuusteema, segregaationäkökohta).

Suomi kilpailee työvoimasta muun maailman kanssa

Suomeen suuntautuva muuttoliike noudattelee samoja trendejä kuin muihin EU-maihin suuntautuva muuttoliike. Maahanmuutto Suomeen on kuitenkin ollut selkeästi alhaisemmalla tasolla verrattuna suuriin EU-maihin.

Aasiasta Suomeen suuntautuva muuttoliike työ- ja opiskeluperusteisessa maahanmuutossa on viime vuosina lisääntynyt ja voi tarjota ratkaisuja yleiseen työvoimapulaan. Samaan aikaan työntekijöiden liikkuvuus muista EU-maista Suomeen on vähentynyt, minkä taustalla ovat yleisesti kiristynyt kilpailu työvoimasta sekä laajasti eri jäsenvaltioita koskeva työvoimapula. Suomen kyky houkutella ulkomaisia osaajia on kohtuullinen, mutta kaukana kärkipaikoista. OECD:n maiden kansainvälistä houkuttelevuutta käsittelevän raportin²²⁷ mukaan Suomen sijoitus oli erityisasiantuntijoiden osalta 14., yrittäjien osalta 11. ja korkeakouluopiskelijoiden osalta 16.

Väestön ikääntymisen ja työvoimapulan vuoksi Suomeen tarvitaan sekä asiantuntijoita että ammattiosaajia ulkomailta. Jo nyt Suomen väestönlisäys tapahtuu yksinomaan maahanmuuton kautta. Ilman maahanmuuttoa myös työllisten määrä vähenisi merkittävästi. 2000-luvulla työllisten määrä on perustunut täysin ulkomaalaistaustaisten määrän kasvuun. Suomalaistaustaisten työllisten määrä on vähentynyt ja tulee väestön ikääntymisen myötä vähenemään tulevina vuosikymmeninä sadoilla tuhansilla. Sekä Suomessa että EU:ssa työ- ja koulutusperusteisen maahanmuuttopolitiikan tavoitteena on osaavan työvoiman lisääminen, mutta myös maassa jo asuvien potentiaalin hyödyntäminen. Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on suomalaistaustaisten työllisyysastetta matalampi, mutta taloudellinen huoltosuhde korkeampi²²⁸. Toimenpiteitä kansainvälisten osaajien saatavuuden parantamiseksi on koottu Talent Boost -toimenpideohjelmaan vuosille 2023–2027, ja samat teemat säilynevät keskeisinä myös tulevilla hallituskausilla.

Ukrainalaiset muodostavat tulevaisuudessa merkittävän vähemmistön Suomessa

Ukrainalaiset ovat jättäneet Suomessa tilapäisen suojelun hakemuksia vuoden 2024 elokuun loppuun mennessä lähes 76 000. Ukrainalaisia arvioidaan olevan maassa tällä hetkellä noin 45 000, loppujen arvioidaan palanneen Ukrainaan tai siirtyneen muualle EU-alueelle. Sodan yhä jatkuessa on selvää, että Suomeen tulee jäämään merkittävä määrä ukrainalaisia. Jatkossa keskeistä on sekä kotikuntaan että kotoutumiseen liittyvät kysymykset, mahdollisten perheenyhdistämishakemusten määrä sodan loputtua ja väestösuhteiden kehitys Suomessa asuvien venäläisten ja ukrainalaisten välillä. Toistaiseksi asenneilmapiiri ukrainalaisia kohtaan on säilynyt erittäin positiivisena.

Kotoutumisen mahdollisuudet ja haasteet Suomessa

Kotoutumista seurataan Suomessa työllisyyden, koulutuksen, hyvinvoinnin, osallistumisen ja yhteiskunnan vastaanottavuuden näkökulmista. Maahan muuttaneiden työllisyys on kehittynyt myönteisesti viimeisten neljän vuoden aikana covid-19-pandemian aikaista notkahdusta lukuun ottamatta. Suomessa ja ulkomailla syntyneiden työllisyysasteet ovat viime vuosina lähentyneet toisiaan. Eurostatin mukaan ulkomailla syntyneiden 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli Suomessa vuonna 2022 korkeampi (73,4 %) kuin Ruotsissa (72,4 %) tai EU27-maissa keskimäärin (69,0 %). Vielä vuonna 2016 tilanne oli aivan toinen (Suomi 60,9 % vs. Ruotsi 68,4 % ja EU27-maat 64,2 %). Myös kolmansissa maissa syntyneiden naisten työllisyysaste oli Suomessa (65 %) vuonna 2022 selvästi paremmalla tolalla kuin Ruotsissa (60,4 %) tai EU27-maissa keskimäärin (56,1 %).²²⁹ Myönteisestä kehityksestä huolimatta etenkin naisten, vähän koulutettujen ja kansainvälisen suojelun tarpeen vuoksi maahan muuttaneiden koulutusta ja työllistymistä on edistettävä edelleen määrätietoisesti. Korkea työllisyysaste kaikissa väestöryhmissä on tärkeää työmarkkinoiden työvoiman kysyntään vastaamiseksi sekä julkisen talouden säästötarpeisiin vastaamiseksi.

Pienituloisuus ja ahtaasti asuminen ovat maahan muuttaneiden keskuudessa selvästi muuta väestöä yleisempiä, mikä heijastelee epävakaata asemaa työmarkkinoilla ja työn painottumista pienipalkkaisiin tehtäviin. Lähes kolmannes työssäkäyvistä maahan muuttaneista kokee, että heidän työtehtävänsä ovat omaa osaamista vaatimattomampia ja he ovat ylikoulutettuja tehtäviinsä. Suomen tai ruotsin kielen taito on kahdella kolmesta oman arvion mukaan vähintään keskitasoinen. Maahan muuttaneet kokevat terveytensä yhtä hyväksi kuin muukin väestö, mutta he ovat psyykkisesti kuormittuneempia kuin muu väestö keskimäärin. Kokemukset etnisestä syrjinnästä ovat melko yleisiä: noin joka viides maahan muuttanut kokee tulleensa syrjityksi etnisen taustansa vuoksi julkisilla paikoilla. Yhtä moni pitää työnantajien syrjiviä asenteita esteenä työllistymiselleen. Afrikasta ja Lähi-idän alueelta Suomeen muuttaneet kokevat syrjintää huomattavasti enemmän kuin Euroopasta muuttaneet. Haasteista huolimatta enemmistö, noin kaksi kolmasosaa maahan muuttaneista, kokee kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan.²³⁰

Kotoutumisen edistämiseksi kasvavan maahanmuuton määrien tilanteessa olisi huomioitava entistä tehokkaampi alkuvaiheen kielenopetus, osaamisen tunnistaminen, ja ohjautuminen työllistymistä edistävään tutkintokoulutukseen, mikäli taustalla ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa sovellettavaa osaamista. Suomen/ruotsin kielitaidon kehittyminen on yksi keskeisistä työllistymistä ja kouluttautumista edistävistä tekijöistä sekä maahan muuttaneiden oman näkemyksen, että työnantajien mukaan (esim. ukrainalaisia tilapäistä suojelua saavia koskeva selvitys²³¹.

Maahanmuuttajaperheiden lasten mahdollisuudet oppimiseen ja osallisuuteen koulussa ja yhteiskunnassa laajemmin ovat tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä tekijöitä. Osaamiserot valtaväestön ja ulkomaalaistaustaisten lasten välillä ovat Suomessa OECD-maiden suurimmasta päästä, vaikka perheen sosioekonominen tausta vakioidaan. Eri taustaisten lasten oppimiserot ovat viimeisimmässä Pisa-tutkimuksessa kaventuneet, joskin kaventuminen liittyy valtaväestön tulosten heikkenemiseen ulkomaalaistaustaisia lapsia enemmän. ²³²

5.2.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

5.2.3.1Suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu – suhtautuminen asiaan jakaa suomalaisia

Vaikka ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on Suomessa kansainvälisessä vertailussa yhä pieni, suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu koko ajan muun muassa kasvavan maahanmuuton takia. Tulevaisuudessa maahanmuuton yhä kasvaessa tämä kehityskulku todennäköisesti vain voimistuu. Yhteiskunnan monimuotoistuminen ja moniarvoistuminen ovat osa talouden, politiikan ja kulttuurin globalisaatiokehitystä, joka lisää eri kulttuureihin, vakaumuksiin ja erilaisiin jaettuihin elämänkokemuksiin perustuvien ryhmien määrää yhteiskunnassa. Suomesta on tullut maahanmuuttomaa varsin lyhyessä ajassa.

Lisääntyvä maahanmuutto Suomeen jakaa kansalaisia. Julkisessa keskustelussa laaja ja monimuotoinen ilmiö typistyy liian usein ennakko-oletuksiin perustuvaan väittelyyn maahanmuuton myönteisistä ja kielteisistä puolista. Viime aikoina julkiseen keskusteluun ovat heijastuneet esimerkiksi Ruotsin sisäisen turvallisuuden ongelmat, jotka kytkeytyvät osin maahanmuuttajien integraatioon liittyviin ongelmiin. E2:n syksyllä 2023 julkaistun tutkimuksen²³³ mukaan suomalaisista 57 % pitää Suomen kansainvälistymistä myönteisenä asiana, yliopistokoulutuksen saaneista jopa 76 %. Suhtautuminen ulkomaalaistaustaisen väestön määrän kasvuun Suomessa on sen sijaan kriittisempää. Suomalaisista 22 % näkee siinä enemmän mahdollisuuksia ja 33 % enemmän uhkia. Väestöryhmien väliset erot ovat samankaltaisia kuin kysymyksessä kansainvälisyydestä.

Kunnallisalan kehittämissäätiön kesällä 2023 tekemän tutkimuksen²³⁴ mukaan 62 % suomalaisista hyväksyy väitteen, jonka mukaan Suomen pitäisi toteuttaa työvoiman saamiseksi ja peruspalvelujen turvaamiseksi aktiivista työperäistä maahanmuuttoa Euroopan ulkopuolelta. Reilu neljännes eli 28 % on eri mieltä ja vastustaa ajatusta. Suomalaisten asenteet ovat kuitenkin 2000-luvun aikana hiljalleen muuttuneet maahanmuutolle positiivisemmiksi, ja ensimmäistä kertaa EVA:n arvo ja asennetutkimuksen pitkässä mittaushistoriassa enemmistö suomalaisista katsoo maamme heikon väestökehityksen edellyttävän maahanmuuton helpottamista. Selvin muutos koskee käsitystä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa työelämän tarpeisiin.

Todellisuudessa maahan muuttaneiden syrjintäkokemukset ovat kuitenkin edelleen hyvin yleisiä, sillä 42 % on kokenut syrjintää edellisen vuoden aikana. Joillakin ryhmillä syrjintäkokemukset ovat vielä tätäkin yleisempiä. Esimerkiksi Afrikan (pois lukien Pohjois-Afrikan) maista tulleista miehistä peräti 63 prosenttia ja Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta Suomeen muuttaneista miehistä 58 prosenttia kertoo kokeneensa syrjintää Suomessa. Syrjintää tapahtuu kaikkialla yhteiskunnassamme ja usein näkymättömästikin, esimerkiksi työnhaussa ja työelämässä, palveluissa ja viranomaiskohtaamisissa, opinnoissa ja asumisessa, julkisilla paikoilla ja verkossa. Työelämän monimuotoisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisellä on suuri merkitys Suomeen muuttaneiden työllistymiselle ja siten onnistuneelle kotoutumiselle.

Tulevaisuudessa korostunee suomalaisuuden (uudelleen)määrittely. Minkälaisia suomalaiset ovat ja mikä heitä yhdistää? On huolehdittava siitä, että tuemme maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen ja sitä, että he tuntevat olonsa Suomessa tervetulleiksi, jotta turvataan yhteiskunnan tasapainoin kehitys ja Suomen houkuttelevuus työvoiman maahanmuuttomaana.

5.2.3.2Työperusteinen maahanmuutto kasvaa

Työperusteinen maahanmuutto Suomeen on kasvanut voimakkaasti viime vuosina ja kasvu tulee todennäköisesti jatkumaan myös tulevina vuosina. Kasvun odotetaan olevan voimakasta erityisesti Aasian maista, ja Aasia on myös valtion kansainvälisen rekrytoinnin edistämistoimien keskiössä (Intia, Vietnam ja Filippiinit ovat pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisia kumppanuusmaita). Toimialakohtaisesti kasvua odotetaan erityisesti hoivapalveluiden ja terveydenhuollon toimialalle. Valtaosa työperusteisesta maahanmuutosta tulee todennäköisesti jatkossakin olemaan työntekijän oleskelulupaan perustuvaa ammattiosaajien muuttoa. Toisaalta myös start up -yrittäjien määrän kasvu voi jatkua voimakkaana. Lisäksi houkuttelutoimia kohdennetaan erityisesti korkeasti koulutettuihin erityisasiantuntijoihin, joiden osuutta työperusteisista maahanmuuttajista pyritään kasvattamaan.

Työperusteisen maahanmuuton kehitys perustuu ensisijaisesti työnantajien kykyyn ja haluun rekrytoida ulkomailta. Koska Suomessa olevan työvoiman tarjonta tulee tulevina vuosina vähenemään, on kansainvälinen rekrytointi monille yrityksille kasvun edellytys.

Työvoiman maahanmuuton lisääntyminen haastaa suomalaisen yhteiskunnan varautumaan myös kielteisiin tai haitallisiin seurauksiin, jotka voivat näkyä esimerkiksi ihmiskaupan ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytön riskinä sekä harmaan talouden ja talousrikollisuuden lisääntymisenä. Näitä riskejä on pyrittävä ehkäisemään ja torjumaan mahdollisimman tehokkaasti jo ennakoivasti.

Viime vuosina on paljastunut ennätysmäärä työperäistä hyväksikäyttöä. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakkaiksi on vuonna 2022 otettu 178 henkilöä, jotka ovat joutuneet työperäisen ihmiskaupan uhreiksi Suomessa. Vuonna 2021 asiakkaaksi otettiin 48 henkilöä ja vuonna 2020 määrä oli 78 asiakasta. Vielä vuonna 2019 luku oli 33 henkilöä. Poliisin tilastojen mukaan työperäisestä hyväksikäytöstä (ihmiskauppa, törkeä kiskonta, kiskonnantapainen työsyrjintä) kirjattiin valtakunnallisesti vuosina 2021 ja 2022 yhteensä 323 rikosilmoitusta. Rikosuhripäivystyksen ihmiskaupan ja sen lähirikosten uhrien erityistukipalvelun asiakkaiksi otettiin vuonna 2022 yhteensä 510 henkilöä, joista yli 85 % oli työperäisen hyväksikäytön uhreja. Vuonna 2021 uusia asiakkaita oli 220. Vuosilta 2019 ja 2020 ei ole tarkkaa tilastointia, mutta silloinkin asiakkaita on tullut noin 200 per vuosi. Vuosina 2019–2021 noin 70–75 % uusista asiakkaista olivat kokeneet työperäistä hyväksikäyttöä. Tilastoista käy ilmi, että määrät ovat kasvavia ja on olemassa vielä paljon uhreja, jotka hakeutuvat tukitoimien piiriin, mutta eivät syystä tai toisesta tee rikosilmoitusta tai ole yhteydessä viranomaisiin.

Työnteon tapojen muuttuminen ja uudet työn muodot kuten työstä laskuttaminen laskutuspalvelun kautta ja alustojen kautta tehtävä työ luovat uudenlaisia työllistymismahdollisuuksia, joita toisaalta epärehelliset toimijat pyrkivät myös hyväksikäyttämään. Esimerkiksi yrittäjyydeksi naamioitu työsuhde on ilmiö, jossa työnantaja tarkoituksellisesti hämärtää työ- ja toimeksiantosuhteen välistä rajaa ja siirtää velvollisuuksiaan työntekijälle, usein työntekijän tätä ymmärtämättä. Ilmiö näkyy voimakkaasti esimerkiksi rakennusalalla ja siivousalalla, joilla työntekijät saattavat tietämättään toimia yrittäjinä. Työperäiseen hyväksikäyttöön liittyvät ilmiöt elävät ja muuttuvat koko ajan. Tämän vuoksi hyväksikäytön vastaista työtä tekevien viranomaisten tulee kyetä reagoimaan muuttuvaan toimintakenttään joustavasti.

Harmaa talous ja talousrikollisuus, ja niiden osana työvoiman hyväksikäyttö, on yhä ammattimaisempaa ja kansainvälisempää, mikä asettaa haasteita viranomaistoiminnalle kotimaassa ja edellyttää myös rajat ylittävää viranomaisyhteistyötä. Eri väärinkäytösilmiöihin puuttuminen vaatii osaamista, viranomaisten yhteistyötä, työkaluja, resursseja ja innovatiivisia keinoja. Panostuksia vaaditaan edelleen väärinkäytösten ennaltaehkäisyyn, tietojensaannin tehostamiseen ja koordinoituun moniviranomaisyhteistyöhön. Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön, ihmiskaupan, harmaan talouden ja talousrikollisuuden vastainen toiminta on vaikuttavinta silloin, kun se on poikkihallinnollista ja kokonaisvaltaista. Työssä on viranomaisten toimintaedellytysten lisäksi otettava huomioon työntekijöiden ja heidän perheidensä koko elämänpiiri ja tarpeet, kuten keinot kotoutumisen ja maahan asettautumisen tukemiseksi, peruspalveluiden, koulutuksen ja opetuksen vahvistamiseksi sekä pitkäjänteisen asuntopolitiikan kehittämiseksi. On myös tärkeää panostaa pitkän aikavälin laaja-alaisiin keinoihin, joilla voidaan vahvistaa osallisuutta sekä ehkäistä syrjäytymistä ja syrjintää.

5.2.3.3Varautuminen ja valmius korostuvat epävarmassa turvallisuusympäristössä

Suomen turvallisuustilanne on vakavasti heikentynyt Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen ja yhä heikkenevien Venäjä-suhteiden vuoksi. Maahanmuuton välineellistäminen on yksi keino, jolla voidaan yrittää vaikuttaa Suomen ja EU:n rajaturvallisuuteen. Muuttoliikkeitä on yhä vaikeampi ennakoida, mikä edellyttää hyvää valmiutta ja varautumista maahantulijoiden määrien nopeisiin vaihteluihin. Maahantulon tilanteet ovat usein luonteeltaan hyvin erilaisia ja edellyttävät erilaisia toimia, kuten esimerkiksi Venäjän hyökkäystä pakoon lähteneiden ukrainalaisten saapuminen Suomeen keväällä 2022. Loppukesästä 2023 Venäjä puolestaan käynnisti Suomeen kohdistuvan maahantulon välineellistämisoperaation, jonka seurauksena itärajalla jätettiin noin 1 300 turvapaikkahakemusta.

Maahantulon häiriötilanteisiin varautuminen on aiemmin perustunut lähtöajatukseen siitä, että laajamittaisen maahantulon tilanteiden taustalla on esimerkiksi sota, konflikti, pandemia tai äkillinen ympäristökatastrofi, joiden vuoksi Suomeen pyrkisi kerralla suuri määrä suojelun tarpeessa olevia ihmisiä. Viime vuosien tapahtumat etenkin Euroopassa ovat kuitenkin osoittaneet, että muuttoliikkeiden tarkoituksellista välineellistämistä ja ohjaamista toisen valtion rajalle käytetään myös keinona painostaa valtioita. Maahanmuuton välineellistäminen ei edellytä maahantulijoiden suurta määrää, mutta se voi johtaa myös laajamittaisen maahantulon tilanteeseen.

Välineellistetyllä maahantulolla tarkoitetaan tilannetta, jossa jokin kolmas maa ohjaa kohdemaahan sellaisia maahantulijoita, joilla ei ole maahantulon edellytyksiä, tavoitteenaan horjuttaa kohdemaan vakautta tai painostaa kohdemaata jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Muuttoliikkeen välineellistämiseen turvautuva vieras valtio voi käyttää eri tulijaryhmiä eri tavoin hyväkseen tavoitteidensa ajamiseen. Se voi esimerkiksi aktiivisesti ohjata heitä ulkorajalle tai vain sallia heidän toimintansa. Se voi painostaa tai karkottaa alueellaan oleskelevia ulkomaalaisia, tai se voi käyttää laittoman maahantulon järjestämistä harjoittavia organisaatioita ohjailemaan ulkomaalaisten reittejä, tai vain sallia organisaatioiden toiminnan alueellaan. Välineellistämisen lisäksi tilanteeseen voi liittyä kohteena olevan maan väestön polarisoituminen eri ratkaisujen kannalle, ja välineellistävä valtio voi vahvistaa keskustelun ääripäitä informaatiovaikuttamisella.

Suomi on tiiviisti osa EU:n maahanmuuttopolitiikkaa ja muuttoliiketilanne EU:ssa vaikuttaa aina myös Suomeen. Ratkaisut erilaisiin tilanteisiin, kuten poliittiseen vaikuttamiseen, edellyttävät yhteistyötä EU-tasolla mutta myös kahdenvälisesti jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa. EU:n ulkoista toimintakykyä ja yhtenäisyyttä lujittamalla Suomi vahvistaa myös omaa valmiuttaan ja turvallisuuttaan. EU-lainsäädännöllä tulee taata viranomaisille riittävät keinot ja toimivaltuudet toimia ennalta ehkäisevästi ja tehokkaasti häiriötilanteissa. EU:ssa vuodesta 2016 valmisteilla ollut maahanmuutto- ja turvapaikkapakti on kokonaisuutena hyväksytty ja sen implementointiprosessi on alkanut (pakti astuu voimaan 2026). Uudistuksen avulla tehostetaan järjestelmän sisäistä hallintaa, mutta useat jäsenmaat ovat toivoneet aktiivisempia EU-tason toimia myös muuttoliikkeen ulkoisen ulottuvuuden osalta. 15:n EU-jäsenmaan ministerit lähettivät toukokuussa 2024 kirjeen komissiolle liittyen ratkaisuihin, joita tulevan komission toivotaan tältä osin edistävän. Yhtenä näistä on tehokkaammat keinot maahantulon välineellistämisen estämiseksi.

5.3Kaupungistuminen jatkuu

Väestönkasvu, väestön ikääntyminen, kansainvälinen muuttoliike ja kaupungistuminen ovat neljä globaalia väestökehityksen megatrendiä. YK:n väestöennusteen mukaan vuoteen 2050 mennessä maailman väestöstä 68 % asuu kaupungeissa. Kaupunkeihin on keskittynyt työpaikkoja, kauppaa, innovaatioita, teknologiaa ja finanssialan toimijoita. Erityisesti suurten kaupunkien merkitys korostuu valtioiden rinnalla. Globalisaatio ja kaupungistuminen ovat tuoneet kaupungit keskeisiksi vallankäyttäjiksi valtion rinnalle. Tulevaisuudessa kaupunkien taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen resilienssin vahvistaminen korostuu.

Suomen kaupungistumiskehitys on kiihtynyt 2000-luvulla. Nopein kasvu keskittyi alle kymmenelle suurimmalle kaupunkiseudulle. Monilla keskisuurilla ja pienillä kaupunkiseuduilla sekä kaupungin läheisellä maaseudulla väestömäärä on kääntynyt loivaan laskuun ja muualla maaseudulla väestön väheneminen on ollut nopeampaa. Kaupungistumisaste oli 73 % vuonna 2020 ja nousee nykytrendien perusteella 79 %:iin vuoteen 2050 mennessä. Väestönkasvu keskittyy aiempaa harvemmille seuduille.

Väestö ikääntyy koko maassa ja syntyvyys on alhaista. Väestön ikääntyminen hidastaa kaupungistumista tulevina vuosikymmeninä, sillä muuttoalttiiden nuorten aikuisten ikäluokkien osuus väestöstä pienenee. Kaupungistumiskehityksen suurimmat epävarmuudet liittyvät maahanmuuton määrään. Maahanmuuton merkittävä lisääntyminen voi kiihdyttää kaupungistumista, sillä pääosa maahanmuuttajista asettuu asumaan kaupunkeihin. Monipaikkainen asuminen taas suuntautuu erityisesti kaupungeista maaseudulle ja lisää maaseudun väestömäärää kausittain.

Suomen aluerakenne on säilynyt monikeskuksisena. Pääkaupunkiseudun lisäksi maassa on useita suuria ja kasvavia kaupunkikeskuksia. Jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi merkittävä kaupunkikeskus ja myös monilla seutukuntien keskuksilla on laajoja vaikutusalueita. Tulevaisuudessa yhä useammat maakunta- ja seutukeskukset menettävät väestöään, mikä heijastuu palvelutarjontaan, osaavan työvoiman saatavuuteen, asunto- ja toimitilarakentamiseen sekä asuntojen hintoihin. Jos alueellinen keskittyminen kiihtyy nykyisestä, seurauksena voi olla kasvava muuttoliike pieniltä ja keskisuurilta kaupunkiseuduilta suurimmille seuduille ja väestöään menettävien keskusten hiipuminen.

Nykyisiä kaupunkikehityksen tavoitteita ja keinoja haastavat ilmastonmuutos, luontokato, hyvinvoinnin erot ja tarve kestäviä elämäntapoja ja arjen sujuvuutta tukevan elinympäristön kehittämiseksi. Kaupungit ovat avainasemassa ajankohtaisten kestävyyshaasteiden kohtaajina ja ratkaisijoina ja kaupungit ja kunnat ovat merkittävässä roolissa pyrittäessä kansallisiin hiilineutraaliustavoitteisiin.

Tulevaisuudessa täydennysrakentaminen jatkuu erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla. Väestön ikääntyminen ja yksin asuvien määrän kasvu lisää kerrostaloasumisen ja lähipalvelujen kysyntää. Rakennusten ja infrastruktuurin vajaakäyttö yleistyy väestöään menettävillä alueilla.

Haasteet kasvukeskuksissa ja väestöltään vähenevillä alueilla ovat erilaisia. Harvemmin asutuilla alueilla on kehitettävä liikkuvia ja yhteispalveluja, etäpalveluja ja turvattava kohtuullisen pituisia henkilökuljetuksia peruspalveluiden turvaamiseksi. Kasvukeskuksissa tulee huolehtia riittävästä ja ihmisten tarpeita vastaavasta asuntotarjonnasta ja hyvistä liikenneyhteyksistä. Vaikkakin kaupungit voivat olla vetovoimaisia asuinpaikkoja, mm. sote-alan työntekijöiden saaminen korkeista asumiskustannuksista johtuen voi olla haastavaa. Toimivilla asuntomarkkinoilla asunnot ovat kohtuuhintaisia suhteessa ihmisten tulotasoon ja ostovoimaan, asuntotuotanto on riittävää ja asuntojen hintakehitys vakaata. Tasapainoiset asuinalueet ehkäisevät segregaatiota ja tukevat asukkaiden hyvinvointia.

5.3.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

5.3.1.1Kaupungistuminen globaalina megatrendinä – kaupunkien merkitys kasvaa

Väestönkasvu, väestön ikääntyminen, kansainvälinen muuttoliike ja kaupungistuminen ovat neljä globaalia väestökehityksen megatrendiä. Kaupunkiväestön osuus kasvaa luonnollisen väestönkasvun, muuttoliikkeen ja kaupunkialueiden laajenemisen seurauksena. Vuonna 2022 kaupungeissa asuu jo 4,5 miljardia henkeä, 57 prosenttia maailman väestöstä²³⁵. Kehitys on ollut nopeaa, sillä vuonna 1950 maailman kaupungeissa asui arviolta 0,8 miljardia henkeä. Kasvun odotetaan jatkuvan ja vuoteen 2050 mennessä maailman väestöstä 6,7 miljardia asuu YK:n väestöennusteen mukaan kaupungeissa. Saman ennusteen mukaan eurooppalaisista yli kahdeksan kymmenestä ja suomalaisista yhdeksän kymmenestä asuisi kaupungeissa.²³⁶ (kuvio 16).

Maailman bruttokansantuotteesta yli 80 prosenttia tuotetaan kaupungeissa²³⁷. Kaupunkeihin on keskittynyt työpaikkoja, kauppaa, innovaatioita, teknologiaa ja finanssialan toimijoita.

Erityisesti suurten kaupunkien merkitys korostuu valtioiden rinnalla. Globalisaatio ja kaupungistuminen ovat tuoneet kaupungit keskeisiksi vallankäyttäjiksi valtion rinnalle. Kaupunkidiplomatiasta on tullut väline, jonka avulla kaupungit vaikuttavat yhteiskuntaan ja globaaleihinkin haasteisiin kokoaan laajemmin erityisesti kansallisten ja kansainvälisten verkostojen kautta²³⁸. Lisäksi kaupungit ovat verkottuneet keskenään yli kansallisten rajojen.

Monet globaalit haasteet, kuten ilmastonmuutos, ovat hankalasti ratkaistavia. Ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden haasteet ovat globaaleja, mutta monet haasteet kohdentuvat eri tavoin eri alueille. Kehittyneissä maissa keskeisiä on esimerkiksi kulttuurisen monimuotoisuuden ja ikääntymisen haasteet, kehittyvissä maissa keskeisiä haasteita muun muassa köyhyys, infrastruktuurin kehittäminen ja asuminen²³⁹. Ratkaisujen etsintä voi onnistua kaupungeilta ketterämmin kuin valtiolta.

5.3.1.2Kaupungistuminen jatkuu – näkökulmana alueidenkäytön kehityskuva

Kaupungistumiskehitys on kiihtynyt Suomessa 2000-luvulla. Nopein kasvu keskittyi alle kymmenelle suurimmalle kaupunkiseudulle. Monilla keskisuurilla ja pienillä kaupunkiseuduilla sekä kaupungin läheisellä maaseudulla väestömäärä on kääntynyt loivaan laskuun ja muualla maaseudulla väestön väheneminen on ollut nopeampaa. Kaupungistuminen jatkuu myös tulevina vuosikymmeninä, mutta väestön ikääntyminen hidastaa kehitystä. Kaupungistumisaste oli 73 % vuonna 2020 ja nousee nykytrendien perusteella 79 %:iin vuoteen 2050 mennessä. Väestönkasvu keskittyy aiempaa harvemmille seuduille. Kaupunkiseutujen tulevasta väestönkasvusta noin 87 % tapahtuu neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla. ^{240 241}

Kaupungistumiskehityksen suurimmat epävarmuudet liittyvät maahanmuuton määrään. Maahanmuuton merkittävä lisääntyminen voi kiihdyttää kaupungistumista, sillä pääosa maahanmuuttajista asettuu asumaan kaupunkeihin. Toisaalta myös työvoimapulasta kärsivät maaseutualueet voivat saada maahanmuuttajista tarvitsemaansa työvoimaa. Monipaikkaisen asumisen yleistyminen voi hidastaa kaupungistumista ja lisätä asukasmäärää etenkin vetovoimaisilla vapaa-ajan asutuksen ja matkailun alueilla, joilla kausiväestöllä on huomattava vaikutus esimerkiksi keskusten palvelujen kysyntään ja tarjontaan. Etätyön voidaan olettaa jäävän pysyvämmin korkeammalle tasolle verrattuna koronaa edeltävään aikaan.

Suomen aluerakenne on säilynyt monikeskuksisena. Pääkaupunkiseudun lisäksi maassa on useita suuria ja kasvavia kaupunkikeskuksia. Jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi merkittävä kaupunkikeskus ja myös monilla seutukuntien keskuksilla on laajoja vaikutusalueita. Tulevaisuudessa yhä useammat maakunta- ja seutukeskukset menettävät väestöään, mikä heijastuu palvelutarjontaan, osaavan työvoiman saatavuuteen, asunto- ja toimitilarakentamiseen sekä asuntojen hintoihin. Keskusverkko kehittyy voimakkaasti Helsingin seudulla ja muiden suurimpien keskusten ympäristössä. Näillä alueilla alakeskuksista ja kuntakeskuksista kasvaa palveluiltaan samanlaisia kuin pienistä ja keskisuurista kaupungeista. Jos alueellinen keskittyminen kiihtyy nykyisestä, seurauksena voi olla kasvava muuttoliike pieniltä ja keskisuurilta kaupunkiseuduilta suurimmille seuduille ja väestöään menettävien keskusten hiipuminen.

Tulevaisuudessa täydennysrakentaminen jatkuu erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla. Väestön ikääntyminen ja yksin asuvien määrän kasvu lisää kerrostaloasumisen ja lähipalvelujen kysyntää. Täydennysrakentamista pyritään suuntaamaan aiemmin rakennetuille alueille ja tehostamaan niiden maankäyttöä. Osa uudisrakentamisesta sijoittuu taajamien viheralueille, joiden yhtenäisyyden ja saavutettavuuden turvaaminen aiheuttaa haasteita tiiveimmillä alueilla. Ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen ja luontokadon kohdistuvat tavoitteet vaikuttavat tulevaisuudessa taajamien kehitykseen.

Rakennusten ja infrastruktuurin vajaakäyttö yleistyy väestöään menettävillä alueilla. Tyhjien asuntojen määrä kaksinkertaistui vuosina 1990–2020. Asuinrakennuksia on jäänyt tyhjilleen erityisesti maakuntien reunakunnissa, haja-asutusalueella ja iäkkäiltä asukkailta. Kerros- ja rivitaloasuntoja samoin kuin vanhempaa toimitilakantaa on jäänyt runsain mitoin vaille käyttöä myös monissa taajamissa. Tulevaisuudessa maaseudun asuntokannan tyhjenemiskehitys jatkuu melko korkealla tasolla. Myös rakennusten purkaminen yleistyy.

5.3.1.3Väestömme ikääntyy – aluetyyppien välillä eroja

Väestö ikääntyy koko maassa. Vuonna 2000 suomalaisista 15 prosenttia oli 65 vuotta täyttäneitä ja vuonna 2022 osuus oli noussut jo 22 prosenttiin. Alle 15-vuotiaita oli vuonna 2000 18 prosenttia ja vuonna 2022 osuus oli laskenut 15 prosenttiin. Aluetyyppien välillä on huomattavia eroja ikärakenteessa ja maaseutualueiden väestö on kaupunkiväestöä iäkkäämpää. Vuonna 2022 lähes kolmannes, 31 prosenttia, maaseutualueiden asukkaista oli 65 vuotta täyttäneitä ja osuus on kasvanut voimakkaasti. Harvaanasutun maaseudun alueilla asuu suhteessa eniten ikääntyneitä. Kaupunkialueilla 65 vuotta täyttäneitä oli yli viidennes, 21 prosenttia. Alle 15 vuotiaiden osuus oli vuonna 2022 sekä maaseutu- että kaupunkialueilla 15 prosenttia (kuvio 21).

Suomen syntyvyys on ennätyksellisen alhaista. Koko maan tasolla luonnollinen väestönkasvu on ollut vuodesta 2016 lähtien negatiivista²⁴². Maahanmuutto nostaa kuitenkin väestömäärää suuremmissa kaupungeissa sekä pienemmissä kaupungeissa ja maaseutualueilla²⁴³, jonne sijoittuu paljon maahanmuuttajia. Väestön ikääntyminen kuitenkin hidastaa kaupungistumista, sillä muuttoalttiiden nuorten aikuisten ikäluokkien osuus väestöstä pienenee. Väestön ennakoitu kaupungistumisaste nousee 73 %:sta 79 %:iin ja työpaikkojen 80 %:sta 85 %:iin vuosina 2020–2050.²⁴⁴

5.3.1.4Ilmastonmuutoksen hillintätoimet ja tarpeet; kulutustottumusten muutokset

Kunnat, kaupungit ja alueet luovat edellytykset kestävälle elämäntavalle, väestön hyvinvoinnille sekä elinkeinoelämän toiminta- ja kehittämisedellytyksille. Kaupungit ja kunnat ovat avainasemassa ajankohtaisten kestävyyshaasteiden kohtaajina ja ratkaisijoina. Nykyisiä kaupunkikehityksen tavoitteita ja keinoja haastavat ilmastonmuutos ja siihen sopeutuminen, luontokato, hyvinvoinnin erot ja tarve kestäviä elämäntapoja ja arjen sujuvuutta tukevan elinympäristön kehittämiseksi. Kaupungit ja kunnat ovat merkittävässä roolissa pyrittäessä kansallisiin hiilineutraaliustavoitteisiin. Kunnat vastaavat alueillaan muun muassa maankäytön suunnittelusta, liikennesuunnittelusta, kunnallisten energiayhtiöiden omistajaohjauksesta ja julkisista hankinnoista. Liikkumisen ja asumisen ratkaisut ja palvelut sekä digitalisaatio tukevat sujuvaa arkea. Kaupungeissa toiminnot suunnitellaan ensisijaisesti yhdyskuntarakenteen sisään hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Koska arjen matkat ovat kaupungeissa usein lyhyitä, niissä on hyvät mahdollisuudet edistää myös kävelyä ja pyöräliikennettä. Toimivat yhteydet ja sujuvat matkaketjut luovat uusia mahdollisuuksia yhteistyölle erilaisten alueiden välillä.

Kaupunkien ja kuntien vaikutusmahdollisuudet sekä vähentää päästöjään, että vauhdittaa alueensa muiden toimijoiden päästövähennyksiä on suuri. Tätä kunnat voivat tehdä erilaisten ohjauskeinojen avulla: kuten velvoitteilla, taloudellisella ohjauksella, viestinnän ja palvelumuotoilun keinoin. Arvion mukaan kunnan toimintojen osuus on noin kymmenosa alueensa kasvihuonekaasupäästöistä. Loput päästöistä aiheutuu muiden tahojen, erityisesti alueen yritysten ja asukkaiden, toiminnasta. Vaihtelu tässä suhteessa sisältää merkittäviä eroja eri tyyppisten kuntien välillä.

Suuret suomalaiset kaupungit ovat asettaneet kansallisia tavoitteita kunnianhimoisempia kestävyys- ja päästövähennystavoitteita ja toimivat usein edelläkävijöinä, joiden kehittämät ratkaisut voivat vauhdittaa myös muiden kaupunkien ja kuntien toimia ja kehityksen kansallisen minimitason nostamista. Alueellinen ja seudullinen yhteistyö mahdollistaa ilmastotoimiin ryhtymistä kunnissa ja alueilla, joissa resurssien yhteensovitus luo edellytyksiä mm. tarkoituksenmukaisimpien, vaikuttavien ja taloudellisesti kannattavien ilmastotoimien löytämiseksi ja toteuttamiseksi.

5.3.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

5.3.2.1Kaupungistuminen on globaali ilmiö

Kaupungistuminen on globaali ilmiö.

Covid-pandemian alkuvaiheessa osa asukkaista muutti pois suurista kaupungeista, mutta tämä muutos oli väliaikainen.²⁴⁵

Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kaupungistuminen on edennyt pitkälle, mutta kaupungistumisvauhti on hidastunut. Aasiassa kaupungistumisaste on noin 50 prosenttia, kun taas Afrikka on enimmäkseen maaseutua 43 prosentin asuessa kaupunkialueilla. Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla kaupunkiväestön osuus vastaa monen kehittyneen maan kaupungistumisastetta. Myös Oseanian kaupungistumisaste on korkea Australiasta ja Uudesta Seelannista johtuen.

Noin puolet maailman kaupunkilaisista asuu alle 500 000 asukkaan asutusalueilla ja noin joka kahdeksas asuu yhdessä maailman 33:sta yli kymmenen miljoonan asukkaan megakaupungista. Megakaupungit ovat keskittyneet 20 maahan ja kuusi kaupungeista on Kiinassa (tiedot vuodelta 2018).²⁴⁶

Kiinan kaupungistuminen on ollut nopeaa. Vuonna 2000 36 prosenttia maan väestöstä asui kaupungeissa ja vuonna 2022 osuus oli jo 64 prosenttia.²⁴⁷ Kaupungistuminen tuo mukanaan myös haasteita. Lähes miljardi ihmistä asuu slummeissa ja covid-pandemia heikensi tilannetta entisestään.²⁴⁸ Merkittävin kaupunkien kasvu tulee keskittymään matalan tulotason maihin, joissa yhdyskuntarakenteen tiiviyden hallitseminen on merkittävä kestävyyden haaste. Koko maapallolla 20 prosenttia maailman väestöstä asuu riittämättömissä asunnoissa. Nykyisen kehityksen jatkuessa tavoite poistaa köyhyys vuoteen 2030 mennessä ei toteudu ²⁴⁹.

Kaupunkikehitys näyttäytyy hyvin erilaisena eri puolilla maapalloa. Kaikki kaupungit eivät suinkaan kasva ja useimmat väestöään menettävistä kaupungeista sijaitsee alhaisen syntyvyyden maissa Euroopassa ja Aasiassa²⁵⁰. Toisaalta myös täysin uusia kaupunkeja perustetaan. Tästä ääriesimerkkinä on Saudi-Arabiaan aavikolle rakennettava futuristinen Neom -alue, jonne suunnitellaan mm. yhdeksän miljoonan asukkaan The Line -kaupunkia, jota reunustaisi kaksi 170 km pitkää 500 metriä korkeaa peilipintaista rakennusta ja leveyttä kaupungilla olisi vain 200 metriä²⁵¹.

Tulevaisuudessa kaupunkien taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen resilienssin vahvistaminen korostuu. Heikoimman kehityksen skenaariossa äärimmäinen köyhyys lisääntyisi 32 prosenttia vuoteen 2030 koronan, taloudellisten epävarmuuksien, ympäristöhaasteiden ja sotien ja konfliktien vuoksi, ja tällä olisi pitkäaikaisia vaikutuksia kaupunkien tulevaisuuteen ja tasapainoon. Nykykehitystä jatkava skenaario vahvistaisi esimerkiksi ympäristöongelmia ja digitaalista eriarvoisuutta ja voisi johtaa kaupunkimaisten yhteiskuntien haavoittuvuuteen, joka koskettaisi erityisesti heikoimpia väestöryhmiä. Optimistisessa skenaariossa kehitystä suuntaisivat kestäväksi vahvat toimet YK:n kestävän kehityksen (SDG) -tavoitteiden saavuttamiseksi ja laaja yhteistyö kaupungistumisen haasteiden ratkaisemiseksi²⁵².

5.3.2.2Kolme neljästä eurooppalaisesta asuu kaupungissa

EU:n väestöstä 75 prosenttia asui kaupunkialueilla vuonna 2022.²⁵³ YK:n väestöennusteen mukaan koko Euroopan väestön kaupungistumisasteen odotetaan nousevan 83,7 prosenttiin vuonna 2050. Euroopassa on ainoastaan kaksi yli 10 miljoonan asukkaan kaupunkia, Istanbul ja Moskova. Mikäli mukaan lasketaan koko metropolialue, myös Pariisi ja Lontoo nousevat megakaupunkien joukkoon. Eurooppalaiset kaupungit ovatkin tyypillisesti kooltaan pienempiä.

Euroopan väestönkasvu on hidastunut ja kasvun ennakoidaan jatkuvan hitaana myös tulevaisuudessa. Vaikka kaupunkiväestön osuuden odotetaan kasvavan Euroopassa, kasvu ei koske läheskään kaikkia eurooppalaisia kaupunkeja. Monissa tapauksissa teollisuuden rakennemuutokset, väestön ikääntyminen ja muuttotappiot ovat johtaneet kaupunkiväestön vähenemiseen. Lisäksi kaupunkiväestöä on muuttanut kaupunkeja ympäröiville esikaupunkialueille. Tulevaisuudessa on odotettavissa, että kutistuvia kaupunkeja on jokaisessa Euroopan maassa.²⁵⁴ Vaikka koko Euroopan väestön kaupungistumisasteen odotetaan nousevan, yli puolessa Euroopan kaupungeista väestön ennakoidaan vähenevän tulevaisuudessa. Elinajanodote EU-alueella vuonna 2070 on nousemassa 88,2 vuoteen ja samalla vanhushuoltosuhteen odotetaan lähes kaksinkertaistuvan. ²⁵⁵ EU-tasolla ihmiset ovat yhtä tyytyväisiä elämäänsä kaupunki ja maaseutualueilla (Suomessa maaseutualueiden asukkaat ovat hieman tyytyväisempiä)²⁵⁶. Asukkaiden turvallisuuden tunne on vahvempi pienemmissä kuin suurissa kaupungeissa²⁵⁷.

5.3.2.3Suomen aluerakenne on säilynyt monikeskuksisena

Kaupungistumiskehitys on kiihtynyt 2000-luvulla. Nopein kasvu keskittyi alle kymmenelle suurimmalle kaupunkiseudulle. Suomen aluerakenne on säilynyt monikeskuksisena. Pääkaupunkiseudun lisäksi maassa on useita suuria ja kasvavia kaupunkikeskuksia. Jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi merkittävä kaupunkikeskus ja myös monilla seutukuntien keskuksilla on laajoja vaikutusalueita. Monilla keskisuurilla ja pienillä kaupunkiseuduilla sekä kaupungin läheisellä maaseudulla väestömäärä on kääntynyt loivaan laskuun ja muualla maaseudulla väestön väheneminen on ollut nopeampaa. Vuosina 2010–2022 kaupunkialueiden väestö kasvoi 9,4 prosenttia ja maaseutualueiden väestö väheni 10,4 prosenttia. Suomessa kaupunkialueilla asuvien osuus kasvoi vuosien 2000–2020 aikana 64 prosentista 73 prosenttiin. Kaupungistumisasteen odotetaan nousevan 79 %:in vuoteen 2050 mennessä.²⁵⁸

Rakennusten ja infrastruktuurin vajaakäyttö yleistynee väestöään menettävillä alueilla. Tulevaisuudessa maaseudun asuntokannan tyhjenemiskehitys jatkunee melko korkealla tasolla. Myös rakennusten purkaminen yleistyy. Täydennysrakentaminen jatkuu erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla. Väestön ikääntyminen ja yksin asuvien määrän kasvu lisää kerrostaloasumisen ja lähipalvelujen kysyntää. Maaseutualueilla korostuu liikkuvien palvelujen ja yhteispalvelujen kehittämisen merkitys kuin myös sähköisten palvelujen ja niiden käyttöön tarvittavien välineiden, toimivan infrastruktuurin ja henkilökohtaisen osaamisen merkitys. Täydennysrakentamista pyritään suuntaamaan aiemmin rakennetuille alueille ja tehostamaan niiden maankäyttöä.

Liikenneyhteyksien alueellinen tarve ei ole suoraan verrannollinen väestönkehitykseen. Sujuvia matkaketjuja ja liikenneyhteyksiä tarvitaan myös harvemmin asutuille alueille palvelemaan alueilla vakituisesti ja osa-aikaisesti asuvia asukkaita että matkailijoita. Liikenneyhteyksien tarpeeseen vaikuttavat myös teollisuuden tarpeet ja sijoittuminen. Nousevat teollisuudenalat kuten akkuteollisuus, biotuotteet ja vetytalous mahdollistavat uusien alueellisten klustereiden syntymisen. Lisäksi erilaisia teollisia kiertotalouden alueita on syntymässä eri puolille maata. Samoin puhtaan energian saannin varmistaminen ja energian säästäminen vaikuttavat toimintojen sijaintivalintoihin. Itäisessä Suomessa Venäjän hyökkäyssota vaikuttaa negatiivisesti alue- ja väestökehitykseen ja muuttaa logistisia reittejä.

5.3.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

5.3.3.1Kaupunkiseutujen välinen vuorovaikutus lisääntyy

Kaupunkiseutujen kasvu ja yhteyksien parantaminen lisää tulevaisuudessa edelleen seutujen välistä vuorovaikutusta Suomessa. Raideliikenteen voidaan olettaa lisääntyvän etenkin kasvavien kaupunkien välillä. Väestöään menettävillä alueilla liikenteen kehitykseen vaikuttaa alueen väestönkehityksen lisäksi, monipaikkainen, maaseudun osa-aikainen asuminen, matkailuvirrat ja maaseutualueilla tapahtuva elinkeinotoiminta ja teollinen tuotanto. Näillä alueilla on keskeistä myös alueiden sisäiset yhteydet. Henkilöauto pysyy keskeisimpänä kulkutapana valtaosassa maata.²⁵⁹ Henkilöautoliikenteen osuuden henkilöliikenteen suoritteesta on ennustettu kasvavan.²⁶⁰

5.3.3.2Työpaikkojen keskittyminen ja pula osaavasta työvoimasta

Väestön keskittymisen lisäksi myös työpaikkojen kaupungistuminen jatkuu tulevina vuosikymmeninä. Yksityinen palvelusektori keskittyy erityisesti Helsingin seudulle mutta myös muille suurille kaupunkiseuduille. Koulutetun työvoiman saatavuus ja monipuoliset työmarkkinat ohjaavat kehitystä. Sote-palvelujen työpaikkamäärät kasvavat kaikenkokoisilla kaupunkialueilla ja hyvinvointialueiden perustaminen voi keskittää palvelujen tuotantoa maakuntatasolla.²⁶¹ Paine julkisten palveluiden palvelurakenteen uudistamiseen pysyy. Keskeinen kysymys on, miten maaseutualueilla ja pitkien etäisyyksien päässä asuvien kansalaisten perusoikeudet turvataan peruspalvelujen osalta.

Suomen väestö ikääntyy ja eläköityy. Väestörakenteesta sekä kohtaanto-ongelmasta johtuva pula työvoimasta voi olla yritysten kasvun esteenä ja heikentää Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Kaupunkien kannalta ongelmallista on mm. sote-alan työntekijöiden saaminen korkeista asumiskustannuksista johtuen. Maahanmuutolla voidaan paikata osaajapulaa. Tässä kohteena ovat usein suurimmat kaupunkiseudut. Muutosten seurauksena tulevaisuudessa on sopeutettava infrastruktuuria sekä palvelutarjontaa, kuten sosiaali- ja terveyspalveluja sekä liikkumiseen ja asumiseen liittyviä palveluja²⁶². Älykäs sopeutuminen on ajatus- ja toimintatapa, joka mahdollistaa paikkaperusteisen ja kokonaiskestävän sopeutumisen sekä elinvoiman uudistumisen edellytykset myös väestöltään vähenevillä ja ikääntyvillä alueilla²⁶³.

5.3.3.3Haasteet kasvukeskuksissa ja väestöltään vähenevillä alueilla ovat erilaisia

Asuntokysyntään ja asuntomarkkinoihin vaikuttavat vahvasti mm. kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja digitalisaatio myös Suomessa. Väestörakenteen muutos on Suomessa hyvin nopea tulevina vuosina. Väestön ikääntymisen vuoksi tarve esteettömiin asuntoihin kasvaa ja kaupungistumisen myötä asuntoja tarvitaan lisää etenkin kasvukeskuksissa. Asumistoiveet ovat urbanisoituneet. Kaupunkien ja asuinalueiden kehittämisessä panostetaan arjen sujuvuuteen ja siihen, että kaupungit ovat sosiaalisesti kestäviä, monimuotoisia, viihtyisiä ja turvallisia. Keskeistä on kestävyyden eri ulottuvuuksien (sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen sekä kulttuurinen) samanaikainen tarkastelu.

Asumisen keskeisiä haasteita on erityisesti kaupungistumisen jatkuminen ja väestön ikääntyminen. Haasteet kasvukeskuksissa ja väestöltään vähenevillä alueilla ovat erilaisia. Vähenevän väestön alueiden palveluverkko harvenee ja etäpalveluiden ja liikkuvien palvelujen ohella tarvitaan yhteispalveluja ja koulu- sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kuljetuksia maaseudun peruspalveluiden turvaamiseksi. Kasvukeskuksissa asumisen hinta nousee ja väestöltään vähenevillä alueilla kiinteistöjen arvot laskevat jolloin asuntokannan peruskorjaaminen vaikeutuu. Kasvukeskuksissa tulee huolehtia riittävästä ja ihmisten tarpeita vastaavasta asuntotarjonnasta. Maaseutualueilla on pula vuokra-asunnoista ja alueilla on tarve korjata ja ylläpitää asuntokantaa, jolla on pidemmällä aikavälillä tarvetta ja kysyntää. Tässä keskeistä on parantaa edellytyksiä rahoituksen saatavuuteen ja korjausten toteuttamiseen.

Toimivilla asuntomarkkinoilla asunnot ovat kohtuuhintaisia, asuntotuotanto on riittävää ja asuntojen hintakehitys vakaata. Tasapainoiset asuinalueet ehkäisevät segregaatiota, edistävät turvallisuutta ja tukevat asukkaiden hyvinvointia. Laadukas asuminen varmistetaan turvallisilla, terveellisillä ja kysyntään vastaavilla asunnoilla. Asuntopolitiikassa tulisi ottaa huomioon myös erityisryhmät, kuten ikääntyneet ja vammaiset henkilöt. Asuntopolitiikan tulisi tähdätä asuntomarkkinoiden toimivuuteen, asuinalueiden tasapainoisuuteen sekä laadukkaaseen asumiseen.

Kaupunkien sisäinen segregaatio on voimistunut kaikkialla Euroopassa viimeisen vuosikymmenen aikana, ja tutkimusten mukaan asuinalueiden sosioekonomiset erot ovat vahvistuneet myös Suomen kaupungeissa. Alueelliset erot esimerkiksi oppimistuloksissa näkyvät oppimisessa ja kouluttautumisessa entistä vahvemmin, myös kaupunkien sisällä ²⁶⁴ Sosioekonominen eriytyminen heikentää kaupunkien kilpailukykyä ja sosiaalista kestävyyttä. Eriytymistä voidaan ehkäistä panostamalla hyvinvointiin, työmahdollisuuksiin ja koulutukseen. On myös varmistettava, että kaupungit ovat asukkailleen viihtyisiä, toimivia, terveellisiä, turvallisia ja saavutettavia ympäristöjä.

5.3.3.4Maaseutualueilla korostuu palvelujen yhdenvertainen saatavuus

Maaseutualueilla väestönkehitys, julkisen vallan vetäytyminen (työpaikat, palvelupisteet, julkiset hankinnat, tki-investoinnit) maaseutualueilta ja yksityisten palvelumarkkinoiden rajallisuus tai toimimattomuus vaikuttavat työvoiman saatavuuteen, palvelujen järjestämiseen ja niiden saatavuuteen sekä saavutettavuuteen. Harvaan asutun maaseudun alueilla on muita alueita heikompi luottamus turvallisuusviranomaisiin²⁶⁵. Tämä voi selittyä julkisen vallan läsnäolon vähenemisellä ja palvelujen saatavuuden, toimeentulon mahdollisuuksien sekä infrastruktuurin toimivuuden heikkenemisellä²⁶⁶.

Maaseutualueet ovat toiminnallisesti erilaisia kuin kaupungit. Palveluverkkomuutosten myötä kulkemiseen ja digipalveluiden käyttömahdollisuuksiin liittyvät maaseutualueiden väestöä erityisesti koskevat haasteet korostuvat uhaten palvelujen yhdenvertaista saatavuutta. Maaseutualueiden vanhempi väestö ei välttämättä pysty käyttämään henkilöautoa kaupungeissa sijaitsevia palveluja saadakseen ja joukkoliikenneyhteydet ovat heikot. Digipalvelujen hyödyntämisen kannalta ongelmallista on, että ero huippunopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuudessa maaseudun ja koko maan välillä on Suomessa EU:n suurin. Lisäksi on vahvan tunnistautumisen välineen hankkimiseen tarvittavat palvelut keskitetty maaseutukunnista suurimpiin kaupunkikeskuksiin (valokuvaamo, henkilöliikennepalvelut, poliisi, pankkipalvelut). Väestökehityksen kannalta kriittinen ryhmä, nuoret aikuiset, muuttaa koulutuksen perään kaupunkeihin. Yhden henkilön asuntokuntia on entistä enemmän. Vaihtoehtoisia esimerkiksi yhteisöllisiä asumismuotoja ei ole laajemmin kehitetty.

Vieraskielisten kotoutuminen maaseutukuntiin on erittäin rajallista, Suomessa on 88 kuntaa, jossa vieraskielisen osuus väestöstä on kaksi prosenttia tai alle. Maaseutualueilla asuu vajaa 1,5 milj. ihmistä vakituisesti ja jopa 2,9 milj. ihmistä osa-aikaisesti. Monipaikkainen väestö lisää maaseudun väestömäärää kausittain ja monipaikkaisuus suuntautuu erityisesti kaupungeista maaseutualueille. Monipaikkaisuus haastaa palvelujen järjestämistä. Väestönmuutokseen liittyvä alueiden supistuminen on kansainvälinen ilmiö. Siihen vastaaminen edellyttää tutkitusti uusia ajatus- ja toimintamalleja sekä palveluiden järjestämisen sekä osallistamisen tapoja. Kansainväliset ja kansalliset kyselytutkimukset osoittavat, että maaseutualueiden väestön luottamus julkisiin instituutioihin on matalampaa²⁶⁷ ja usea maaseudulla asuva kokee, että yhteiskunta on jättänyt heidät jälkeen tai, että maaseutu on jätetty nyky-yhteiskunnassa heitteille²⁶⁸. Talouden ja väestöpohjan muuttuessa, erityisesti väestöltään ikääntyvillä ja vähenevillä maaseutualueilla tarvitaan suunnitelmallista pitkän aikavälin paikkaperustaista sopeutumista ja uudistamista sosiaalisesti, alueellisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla, ns. älykästä sopeutumista. Kaupunkialueisiin soveltuvat ratkaisut voivat synnyttää hyvin erilaisia vaikutuksia maaseutualueilla, mikä vaikuttaa politiikan osuvuuteen ja johdonmukaisuuteen²⁶⁹. Älykkään sopeutumisen merkitys korostuu mm. palveluiden järjestämisessä.

5.4Eriarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden ristiriitainen kehitys

Globaalisti eriarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden kehitys näyttäytyy ilmiönä, joka vaihtelee maanosien, maiden ja alueiden välillä. Vaikka monissa maailman osissa on pyritty edistämään yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia, ja saavutettu näissä edistysaskeleita, samanaikaisesti on havaittavissa kasvavaa eriarvoisuutta. Globaalien kriisien ja ilmiöiden kuten COVID-19-pandemian, jatkuvien konfliktien, ilmastonmuutoksen ja digitalisaation vanavedessä eriarvoisuus on saanut uusia ilmenemismuotoja ja osin jopa voimistunut. Pandemian seurauksena kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä on kasvanut. Taloudelliset ja sosiaaliset kuilut ovat syventyneet monissa maissa, mikä on asettanut merkittäviä haasteita yhdenvertaisuuden tavoittelussa.

Eriarvoisuus näkyy taloudellisena eriarvoisuutena ja köyhyytenä. Taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut maailmanlaajuisesti ensimmäistä kertaa sitten vuosien 2007–2009 finanssikriisin. Maailmanlaajuinen köyhyys on yksi kiireellisimmistä globaaleista ongelmista. Globaalit kriisit ovat hidastaneet edistymistä YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa (SDG), joiden mukaan äärimmäinen köyhyys tulisi poistaa vuoteen 2030 mennessä. COVID-19-pandemian myötä äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä kääntyi vuonna 2020 kasvuun. Köyhyysongelmat eivät ole Euroopassakaan täysin poistuneet. Suomessa köyhyys on kansainvälisesti katsottuna vähäistä ja tuloerot pieniä. EU-maista Suomessa on neljänneksi pienin köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski. Lapsiköyhyyden tilanne ei ole kuitenkaan parantunut 2010-luvulla. Köyhyyteen liittyy ylisukupolvisuutta, jossa taloudellisilla, sosiaalisilla ja koulutuksellisilla tekijöillä on omat roolinsa.

Väestösuhteiden muutokset ovat olennainen osa yhteiskuntien kehitystä. Sillä, että yhteiskunta koostuu eri-ikäisistä ja eritaustaisista ihmisistä on vaikutuksia yhteiskunnan toimintaan ja palveluihin. Demografiset muutokset, maahanmuutto ja kansainvälinen liikkuvuus luovat väestöltään moninaisia ja monikulttuurisia yhteiskuntia. Esimerkiksi talous- ja koulutuspolitiikka, maahanmuuttopolitiikka ja -käytännöt sekä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmät voivat kuitenkin synnyttää eriarvoisuutta, mikäli ne kohtelevat yhteiskunnan jäseniä ja väestöryhmiä eri tavoin. Rakenteellinen syrjintä onkin yleistä. Vaikka yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat kehittyneet monin tavoin, on mm. ikään, etniseen ja sosiaaliseen taustaan, vammaisuuteen sekä eri sukupuoliin perustuva eriarvoisuus ja syrjintä myös Euroopassa ja Suomessa yleistä. Etnisiin ja kansallisiin ryhmiin kohdistuva rasismi on Suomessa tavallista ja sukupuolten tasa-arvoon tähtäävä myönteinen kehitys on meilläkin hidastunut.

Eriarvoisuus rapauttaa luottamusta ympäröivään yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. Koettu eriarvoisuus, syrjintä ja rasismi vaikuttavat vahingollisesti turvallisuuden ja laajemmin yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Eriarvoistuminen ja keskustelukulttuurin kärjistyminen voi lisätä polarisaatiokehitystä. Vaarana on yhteiskunnan jakautuminen voittajiin ja häviäjiin, mikä saattaa pitkällä aikavälillä johtaa demokratian kriisiin ja luottamusyhteiskunnan murenemiseen.

Luottamus muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä kokemus oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta on vakauden keskeinen perusta. Yhteiskunnan sosiaalinen kestävyys lisää sen kokonaisturvallisuutta ja kriisinkestävyyttä. Eriarvoiset yhteiskunnat kokevat tasa-arvoisia yhteiskuntia enemmän levottomuuksia ja rikollisuutta, kun suuret taloudelliset ja sosiaaliset kuilut synnyttävät katkeruutta ja kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta heikommassa asemassa olevilla. Yhteiskunnallisen epävakauden lisääntyminen, radikalisoituminen ja väkivaltaisten konfliktien todennäköisyys kasvavat globaalisti polarisaatiokehityksen myötä. Vahva, tasa-arvoinen ja osallistava yhteiskunta on eriarvoista yhteiskuntaa turvallisempi myös ulkoisesti, koska sillä on paremmat valmiudet kohdata kriisejä ja uhkia. Eriarvoisuuden kasvu kasvattaa myös yhteiskunnan kustannuksia: se muun muassa lisää sosiaalista epävakautta, mahdollisesti hidastaa talouskasvua, kasvattaa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan tarvetta, kasvattaa terveyseroja ja lisää rikollisuutta. Yhteiskunnissa, joissa eriarvoisuuden aste on matala, talous voi ylipäänsä paremmin.

5.4.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

5.4.1.1Kasvava kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä sekä maiden sisällä

Köyhyys on yksi kiireellisimmistä globaaleista ongelmista. 9,2 % maailman väestöstä elää alle 2,15 dollarilla päivässä. Lapset ja nuoret muodostavat kaksi kolmasosaa maailman köyhistä, ja naiset edustavat enemmistöä useimmissa maanosissa. Maailman köyhyystilanne on monimuotoinen ja alueelliset erot suuria. Teollistuneissa ja kehittyneissä maissa ihmisillä on keskimäärin parempi pääsy resursseihin ja mahdollisuuksiin kuin vähemmän kehittyneissä maissa. Äärimmäinen köyhyys keskittyy pääasiassa Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja erityisesti Afrikassa ja Etelä-Aasiassa köyhyys on edelleen laajalle levinnyttä.²⁷⁰ Joissain maissa, kuten Kiinassa, on saavutettu merkittävää taloudellista kasvua ja köyhyyden vähenemistä, kun taas toisissa köyhyyden torjunta kohtaa suuria haasteita. Alkuperäiskansat, vähemmistöt ja maaseutumaisilla alueilla asuvat ovat usein erityisen alttiita köyhyydelle. Lisäksi kasvavan taloudellisen eriarvoisuuden voimistuessa talouskasvusta hyötyvät vain tietyt väestönosat, mikä pahentaa köyhyyttä toisissa.

COVID-19-pandemia, jatkuvat konfliktit ja luonnonkatastrofit ovat hidastaneet edistymistä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) suhteen, joiden mukaan äärimmäinen köyhyys tulisi poistaa vuoteen 2030 mennessä. Äärimmäinen köyhyys maailmassa vähentyi globaalin talouden vaikeuksista huolimatta 2020-lukua edeltävinä vuosina. Köyhyyden vähenemistä ajoi pääosin hyvä kehitys Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueilla, etenkin Kiinassa, Indonesiassa ja Intiassa. Pandemian seurauksena kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä sekä maiden sisällä on kasvanut. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut maailmanlaajuisesti ensimmäistä kertaa sitten vuosien 2007–2009 finanssikriisin.²⁷¹ COVID-19-pandemian myötä äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä kääntyi vuonna 2020 jälleen kasvuun – ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen²⁷².

Köyhyysmittareissa ei vielä näy kokonaisuudessaan vuodesta 2022 alkaen kiihtynyt inflaatio eivätkä kaikilta osin meneillään olevien globaalien kriisien aiheuttamat talousvaikeudet. On kuitenkin nähtävissä, että tietyt maat (esim. Egypti, Mongolia ja Turkki) ovat olleet erityisen herkkiä Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan aiheuttamille ruokaturvaan liittyville riskeille²⁷³. Suorien vaikutusten lisäksi pitkittyneellä sodalla voi olla ruokaturvaan liittyvien heijastevaikutusten vuoksi epäsuoria vaikutuksia myös muiden maiden kansalaisten hyvinvointiin, poliittiseen vakauteen ja jopa kansainvälisiin muuttoliikkeisiin.

Globaalisti on nähtävissä, että pääomat kasautuvat yhä enemmän hyvätuloisimmille, joskaan tämä ei ole niin korostunutta Pohjoismaissa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa. Viimeaikaiset globaalit tapahtumat ja ilmiöt, ml. COVID-19-pandemia ja tekoälyteknologioiden kehittyminen, ovat osaltaan tuoneet esille huolia taloudellisen eriarvoisuuden kasvusta. Työmarkkinat ovat murroksessa, ja lisääntyvän automaation ja tekoälyn hyödyntämisen nähdään syrjäyttävän tiettyjä työtehtäviä, jopa kokonaisia ammattiryhmiä ²⁷⁴. Laajasti esitetty uhkakuva on varallisuuden ja poliittisen vallan entistä suurempi keskittyminen, sekä eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden lisääntyminen²⁷⁵.

Köyhyysongelmat eivät ole Euroopassakaan täysin poistuneet, ja niiden ratkaisemiseksi tehdään jatkuvasti työtä sekä kansallisesti että EU:n tasolla. Useimmissa maissa on vahvoja sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka auttavat ehkäisemään köyhyyttä ja lisäävät parhaimmillaan myös talouden toimeliaisuutta. Jonkinlainen minimiturva auttaa lieventämään köyhyyttä. Köyhyydessä ja taloudellisessa eriarvoisuudessa on huomattavaa vaihtelua alueellisesti. Esimerkiksi Pohjoismaissa taloudellinen eriarvoisuus on vähäisempää kuin muualla Euroopassa²⁷⁶. Köyhyys vaihtelee väestöryhmittäin ja tyypillisiä köyhyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Maahanmuuttajat ja vähemmistöt kohtaavat usein haasteita työllistymisessä, mikä heikentää heidän integroitumistaan yhteiskuntaan ja edelleen vaikeuttaa heidän taloudellista tilannettaan²⁷⁷. Virossa, Bulgariassa, Unkarissa, Liettuassa ja Latviassa yli 65-vuotiaiden köyhyysaste on korkea²⁷⁸. Asuntopolitiikka ja asuntojen hintataso vaikuttavat monissa maissa siihen, että moni ihminen kamppailee korkeiden asumiskustannusten kanssa.

5.4.1.2Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy ylisukupolvisesti

Lähes kaikkeen huono-osaisuuteen liittyy ylisukupolvisuutta niin Suomessa kuin globaalisti tarkastellen²⁷⁹. Etenkin lapsuudessa koettu köyhyys heijastuu myöhemmässä elämässä köyhyytenä ja muina ongelmina. Perheiden vähäiset taloudelliset resurssit heijastuvat usein lapsiin ja vaikeuttavat heidän mahdollisuuksiaan koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin elämän perusedellytyksiin. Koulutuksen puute on merkittävä tekijä, sillä se rajoittaa työllisyysmahdollisuuksia ja siten pitkän aikavälin taloudellista hyvinvointia. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden ajallisista muutoksista on suhteellisen vähän tutkimusta, mutta erään kyselytutkimuksen mukaan köyhyyden periytyminen on lisääntynyt Suomessa vuodesta 1990 lähtien²⁸⁰. Ylisukupolviseen huono-osaisuuteen linkittyy tulojen periytyminen. Suomessa vanhempien saaman toimeentulotuen on havaittu olevan yhteydessä nuoren aikuisen toimeentulotuen saamiseen ja muuhun huono-osaisuuteen. Toimeentulotukiasiakkuuden periytyminen vaikuttaisi myös olevan voimakkaampaa pojilla kuin tytöillä ²⁸¹.

5.4.1.3Globaalit kriisit voimistavat eriarvoistumiskehitystä

Yhteiskuntia koettelevat globaalit kriisit ovat voimistaneet eriarvoistumiskehitystä. Kriisien vaikutukset eivät jakaudu väestössä tasaisesti vaan korostuvat ennestäänkin haavoittuvassa asemassa olevissa väestöryhmissä. COVID-19-pandemia on tuonut esiin ja syventänyt yhteiskunnallisia eriarvoisuuksia sekä Euroopassa että globaalisti. Kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä sekä eriarvoisuus maiden sisällä on kasvanut. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut maailmanlaajuisesti ensimmäistä kertaa vuosien 2007–2009 finanssikriisin. Pandemia kasvatti myös digitaalista kuilua maiden sisällä ja välillä, sekä sukupolvien välillä ²⁸². Jakolinjat ovat kasvaneet alueellisesti, ikäryhmittäin, sukupuolen ja esim. uuteen teknologiaan pääsyn ja työelämään osallistumisen mukaan. Erityisesti kriisi on osunut nuoriin, naisiin ja maahanmuuttajataustaisiin, myös Suomessa ²⁸³. Ne, joilla ei ole helppoa pääsyä internetiin tai tietoteknologiaan, ovat kohdanneet erityisen suuria vaikeuksia mm. palvelujen saamisessa, työpaikan etsimisessä, etäopetuksessa ja terveysinformaation saamisessa. Toisaalta se, että myös hyvin digitaitoiset ja älylaitteita omistavat kokevat samoja vaikeuksia kertoo siitä, että läheskään kaikki digipalvelut eivät vastaa niihin tarpeisiin, joihin pitäisi.

Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat yksilöt ja yhteisöt ovat olleet alttiimpia pandemian terveysriskeille, kuten vakavalle taudinkululle, kun taloudellisesti vahvemmat ovat voineet suojautua paremmin. Pandemian ja rajoitustoimien sosiaaliset vaikutukset ovat näkyneet monin tavoin, ja voimakkaimmin haavoittuvissa väestöryhmissä. Vaikutukset näkyvät selvästi mm. lisääntyneinä mielenterveysongelmina, erityisesti lapsilla ja nuorilla.

COVID-19-pandemia lisäsi sukupuolten epätasa-arvoa. Globaalisti pandemian taloudelliset seuraukset vaikuttavat huomattavasti enemmän naisiin, jotka työskentelevät miehiä useammin epävirallisella sektorilla. Lisäksi naiset ovat enemmistönä terveyssektorin työntekijöistä, joiden työtaakkaa COVID-19-pandemia lisäsi merkittävästi. Pandemia on myös lisännyt naisten palkattoman koti- ja hoivatyön taakkaa.²⁸⁴

Taloudelliset resurssit ja koulutus tavanomaisesti suojaavat äkillisiltä, negatiivisilta elämäntapahtumilta ja auttavat sopeutumaan muuttuvaan makrotason ympäristöön. COVID-19-pandemian aikana korkeasti koulutetut ja etätyöhön kykenevät selvisivät tulon menetyksiltä ²⁸⁵ , kun tietyillä aloilla, kuten palvelu-, ravintola- ja matkailusektorilla, lomautukset olivat yleisiä kasvattaen näillä aloilla työskentelevien toimeentulon vaikeuksia. Pandemian jälkeisen ajan työmarkkinoillakin hyvin koulutetut pystyvät sovittamaan työtä ja perhe-elämää etätyöhön liittyvien joustojen myötä. Koulutuksellinen eriarvoisuus myös korostui, kun etäopetus ei ole ollut kaikille yhtä saavutettavaa ja sopivaa. Opiskelijoiden resurssien ja tukijärjestelmien erot ovat korostuneet ja vaikuttaneet oppimistuloksiin ja hyvinvointiin.

Ilmastonmuutos tuo mukanaan eriarvoisia vaikutuksia. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat ihmiset ja yhteisöt ovat alttiimpia kärsimään ilmastonmuutoksen seurauksista. Tulonmenetykset, työttömyys ja asumisolosuhteiden heikkeneminen vaikuttavat niiden elämään, jotka jo ennestään ovat taloudellisesti haavoittuvia. Korkeiden lämpötilojen vaikutukset, ilmanlaadun heikkeneminen ja tartuntatautien leviäminen vaikuttavat ihmisten terveyteen epätasaisesti. Asuinpaikan vaikutukset korostuvat, kun taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevat asuvat usein alueilla, joilla ilmastonmuutoksen riskit ovat suurempia. Tämä voi tarkoittaa altistumista tulville, kuivuudelle tai voimakkaille sääilmiöille. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vaikuttavat koulutusmahdollisuuksiin, erityisesti jos katastrofit häiritsevät koulutusjärjestelmiä ja vaikeuttavat oppimista. Sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevat yhteisöt, kuten vähemmistöt ja alkuperäiskansat, voivat kohdata ilmastonmuutoksen vaikutukset voimakkaammin. Maan menetys, muuttoliikkeet ja ekosysteemien muutokset syventävät näiden yhteisöjen haavoittuvuutta. Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin myös miehiin ja naisiin. Esimerkiksi maanviljelyksessä tai luonnonkatastrofien jälkeisessä jälleenrakentamisessa sukupuolten väliset erot voivat korostua. Näin ollen ilmastonmuutos ei ainoastaan tuo mukanaan ympäristöhaasteita, vaan myös vahvistaa ja luo uusia sosiaalisia epätasa-arvoisuuksia eri yhteiskuntaryhmien välillä.

Yhteiskunnan ohjaaminen kestävälle uralle ei sekään kohtele kaikkia väestöryhmiä samalla tavalla. Jos keskitytään pelkkään ympäristönäkökulmaan, saatetaan samalla tuottaa uusia sosiaalisia ongelmia. Esimerkiksi energiahintoja kallistava ja ilman kompensaatiomekanismeja toteutettu ilmastopolitiikka uhkaa heikentää köyhien kotitalouksien toimeentuloa entisestään ²⁸⁶. On ammattialoja, joihin siirtymä kestävämpään yhteiskuntaan vaikuttaa työpaikkoja lisäävästi, kun taas toisilla aloilla työpaikat vähenevät tai loppuvat, kuten esimerkiksi fossiilisen energian tuotannossa²⁸⁷.

Digitalisoituminen synnyttää ja vahvistaa eriarvoisuutta. Taloudellisen toimeentulon epätasaisen jakautumisen sekä osaamisen ja tietoliikenneyhteyksien puuttumisen vuoksi mahdollisuudet uusien teknologioiden käyttöön vaihtelevat. Digitaaliset taidot hallitsevat hyötyvät digitalisaatiosta työssä, opiskelussa ja arkielämässä. Toisaalta ne, joilla ei ole riittäviä digitaitoja, voivat jäädä syrjään yhteiskunnan toiminnoista ja palveluista, ja kohdata vaikeuksia sopeutua digitaaliseen muutokseen. Alueilla, joilla ei ole kattavia tietoliikenneyhteyksiä tai riittävää teknologista infrastruktuuria, ihmisillä on rajallinen pääsy digitaalisiin palveluihin. Palvelut voivat olla saavuttamattomia myös mm. taloudellisten resurssien ja tarvittavien välineiden puutteen takia. Digitalisoituminen aiheuttaa haasteita ihmisten osallisuudelle. Digisyrjäytyminen luo heikentynyttä pääsyä tietoon, työmarkkinoille ja sosiaalisiin verkostoihin. Digitaalinen eriarvoistuminen on uusi, merkittävä polarisaatiota aiheuttava ongelma. ²⁸⁸

Nopeasti tekoälyn suuntaan menevä viihde-, oppimis- ja työympäristö saattaa vahvistaa ylisukupolvista huono-osaisuutta. Tekoälyn laaja-alaisemman käytön myötä lapset voivat esimerkiksi hyödyntää aiempaa vähemmän ongelmanratkaisutaitojaan ²⁸⁹, mikä voi korostua enemmän matalammin koulutetuissa perheissä, joissa lasten ruutuaika ei ole yhtä rajoitettua ²⁹⁰. Tämä saattaa johtaa laajeneviin sosioekonomisiin eroihin koulumenestyksessä ja vähentyneeseen ylisukupolviseen liikkuvuuteen. Vaikka automaation ja tekoälyn yleistyessä koulutuksen ja työn kysynnän yhteys ei ole yhtä suoraviivainen, pääsääntöisesti huono-osaisemmista lähtökohdista olevat ovat vaikutusten suhteen herkässä asemassa. Tekoälyn hyödyntämiseen orientoituvassa koulutusympäristössä vaadittaneen uudenlaista muutosjoustavuutta niin yksilötasolla tapahtuvan oppimisen suhteen kuin organisaatiotasolla koulutuksen suunnittelun osalta ²⁹¹.

5.4.1.4Eriarvoisuutta tuottavat rakenteet aiheuttavat syrjintää

Väestösuhteiden muutokset ovat olennainen osa yhteiskuntien kehitystä. Sillä, että yhteiskunta koostuu eri-ikäisistä ja eritaustaisista ihmisistä on vaikutuksia mm. työvoiman saatavuuteen, sosiaaliturvajärjestelmiin sekä terveyden- ja sosiaalihuollon palvelutarpeisiin. Demografiset muutokset, maahanmuutto ja kansainvälinen liikkuvuus luovat moninaisia ja monikulttuurisia yhteiskuntia, jotka rikastuttavat kulttuurista monimuotoisuutta, mutta samalla herättävät keskustelua identiteetistä, kansalaisoikeuksista ja resurssien jakamisesta. Sukupuolten väliset suhteet näkyvät puolestaan työelämässä, perherakenteissa ja koulutusvalinnoissa. Sukupuolten tasa-arvo heijastuu moniin yhteiskunnan osa-alueisiin, kuten palkkaeroihin, hoivan järjestämiseen ja päätöksentekorakenteisiin.

Erilaiset eriarvoisuutta tuottavat rakenteet mahdollistavat syrjityksi tulemisen jonkin yksilöön liittyvän ominaisuuden perusteella. Taloudelliset järjestelmät synnyttävät epätasa-arvoa joidenkin väestöryhmien jäädessä toisia heikommiksi pääsyssä työmahdollisuuksiin ja taloudellisiin resursseihin ja koulutusjärjestelmät voivat olla syrjiviä estäessään tietyntyyppisten oppijoiden tai sosioekonomisten ryhmien pääsyn laadukkaaseen koulutukseen. Maahanmuuttopolitiikka ja -käytännöt saattavat johtaa epäoikeudenmukaiseen kohteluun ja eriarvoisuuteen, jos maahanmuuttaneet kohtaavat esteitä työllistymisessä ja tasa-arvoisessa kohtelussa. Sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmät voivat puolestaan heikentää joidenkin väestöryhmien mahdollisuuksia saada palveluja. Lisäksi sotilaalliset ja turvallisuusjärjestelmät altistavat tiettyjä yhteiskuntaryhmiä väkivallalle tai epäoikeudenmukaiselle kohtelulle, erityisesti konfliktialueilla.

Erityisen heikossa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa ovat he, joihin kohdistuu samanaikaista syrjintää monesta syystä. Vaikka yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat kehittyneet monin tavoin, on mm. ikään, etniseen ja sosiaaliseen taustaan sekä eri sukupuoliin perustuva eriarvoisuus ja syrjintä myös Euroopassa ja Suomessa yleistä.

Tiettyihin etnisiin ja kansallisiin ryhmiin kohdistuva rakenteellinen syrjintä tarkoittaa mm. epäoikeudenmukaisia lakeja, syrjiviä työelämäkäytänteitä, epätasa-arvoisia koulutusjärjestelmiä tai maahanmuuttopolitiikkaa. Etniseen tai kansalliseen taustaan liittyvää rakenteellista syrjintää esiintyy Suomessa paljon. EU:n perusoikeusviraston mukaan Suomi on yksi Euroopan rasistisimmasta maista. Lokakuussa 2023 julkaistun selvityksen mukaan Suomen afrikkalaistaustaisista 43 % kertoi kokeneensa rasistista häirintää viimeksi kuluneen vuoden aikana. Osuus oli selvityksessä mukana olleen 13 maan suurin. Muiden vähemmistöryhmienkään oikeudet eivät toteudu täysimääräisinä. Eri sukupuoliin, erityisesti naisiin ja vähemmistöryhmiin kohdistuva välitön, välillinen ja rakenteellinen syrjintä näkyy Suomessa tutkimustiedon ohella valtuutetuille tulevien syrjintätapausmäärien kasvuna, ja rakenteellisen syrjinnän torjumiseksi tarvittavat tavoitteelliset ja suunnitelmalliset toimet ovat toistaiseksi jääneet heikoiksi. Esimerkiksi kunnista noin puolella on toimintaansa koskevat lakisääteiset yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistämissuunnitelmat ²⁹².

Sukupuolten tasa-arvon kehityksessä on ristiriitaisia muutoksia EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Globaalisti naisten ja tyttöjen asemassa on saavutettu edistystä esimerkiksi koulutuksessa, ja koulutukseen osallistuvat tytöt valmistuvat poikia useammin²⁹³. Samaan aikaan takapakkia on otettu esimerkiksi Afganistanissa, jossa autoritaarinen hallinto kielsi tyttöjen koulunkäynnin vuonna 2022. Maailman talousfoorumin tasa-arvotarkastelussa parhaiten menestyy Eurooppa, etenkin Pohjoismaat ja heikoimmin lounaisen Aasian ja Pohjois-Afrikan maat ²⁹⁴. Poliittinen osallistuminen on globaalisti vahvistunut, mutta myös alue- ja sektorikohtaisia eroja on: esimerkiksi talous- ja puolustuspolitiikka ovat vahvasti miesten aluetta²⁹⁵. Sukupuolistunut ja naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ihmisoikeusongelma niin globaalisti kuin Suomessakin. Eri vähemmistöryhmiin kuuluvilla naisilla on Euroopassa vaikeuksia mm. työllistymisessä, ja samapalkkaisuuden periaate ei aina toteudu. Sukupuolten palkkaero vaikuttaa huomattavaan eläke-eroon sukupuolten välillä. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aseman parantamisessa on ensimmäisiä edistysaskelia, mutta vähemmistöihin kohdistuva syrjintä ja väkivalta ovat yleistä.

COVID-19-pandemia on vaarassa vesittää saavutetun varovaisen myönteisen tasa-arvokehityksen mm. seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevissa kysymyksissä, naisten osallistumisessa työelämään sekä hoivan jakautumisessa. Pandemia on osoittanut kansainvälisen yhteistyön tärkeyden. Naisten köyhyyden torjunta ja taloudellisen itsenäisyyden varmistaminen edellyttävät työllisyyden ja asianmukaisten työehtojen ja -olojen turvaamista. Kansainväliset jakolinjat ovat syventyneet viime vuosina erityisesti naisten ja tyttöjen sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia koskevissa kysymyksissä. Niin kutsuttu anti-gender-liikehdintä koostuu joukosta valtiollisia ja ei-valtiollisia toimijoita, jotka pyrkivät kiistämään ihmisoikeuksien universaaliuden sekä heikentämään ihmisoikeussopimuksia ja jo saavutettua tasa-arvoa. Toimijat eivät hyväksy sukupuolen moninaisuutta eivätkä sukupuolen määrittelemistä yhteiskunnallisesti (gender). Lisäksi ne pyrkivät aktiivisesti heikentämään seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia sekä tietopohjaista seksuaalikasvatusta. Ilmiö on nähtävissä myös EU:n alueella, ja toiminta on yhä järjestäytyneempää, aloitteellisempaa ja runsaammin rahoitettua.²⁹⁶

Vammaiset ihmiset ovat monimuotoinen ryhmä, ja esimerkiksi sukupuoli, ikä, sukupuoli-identiteetti, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, rotu, etnisyys ja taloudellinen tilanne vaikuttavat heidän elämänkokemuksiinsa ja terveydellisiin palvelutarpeisiinsa. Arviolta 1,3 miljardilla ihmisellä eli noin 16 %:lla maailman ihmisistä on merkittävä vamma tai sairaus. ²⁹⁷Vammaiset ihmiset kuolevat aikaisemmin, heillä on heikompi terveys ja he kokevat muita enemmän esteitä ja rajoituksia päivittäisessä elämässään. ²⁹⁸ Vammaiset kokevat tyypillisesti laaja-alaista eriarvoisuuden kasautumista arjessa, ja moni moniperustaista syrjintää. Vammaisuuteen kohdistuvien asenteiden vuoksi vammaisten ihmisten täysimääräinen yhdenvertaisuus ei toteudu. Tietoisuus vammaisten ihmisten oikeuksista on puutteellista etenkin tilanteissa, joissa syrjintää kohdataan. ²⁹⁹ Suomessa yhdenvertaisuusvaltuutetun toimintakertomuksen mukaan yleisin syrjintäperuste yhteydenottoihin on vuosina 2022 ja 2021 ollut vammaisuus. ³⁰⁰ Suomessa on arviolta noin runsaalla puolella miljoonalla ihmisellä jokin pysyvä toimintarajoite. Vammaispalvelujen piirissä on noin 3 % väestöstä, mutta arviolta noin 6 % väestöstä kokee tarvitsevansa toimintarajoitteen vuoksi palveluja. Ikääntymisen mukana toimintarajoitteisuuskin lisääntyy. Mitä esteettömämpi ja saavutettavampi ympäristö on, sitä vähemmän on tarvetta erityispalveluille. ³⁰¹

Syrjinnän torjunta ja osallisuuden edistäminen ovat tärkeitä yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi. Osallisuuden kokemus jakautuu kuitenkin väestössä epätasaisesti (Kuvio 23). Esimerkiksi Suomessa työttömillä on heikompi osallisuuden kokemus kuin työssäkäyvillä tai yrittäjillä. Työttömistä noin 25 % ja työkyvyttömistä 21 % kokee erittäin heikkoa osallisuutta. Heillä sukupuoli- ja ikävakioitu riski erittäin heikkoon osallisuuden kokemukseen oli yli nelinkertainen työssäkäyviin verrattuna. ³⁰². Nuorilla, etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla, taloudellisia vaikeuksia sekä heikompaa terveyttä kokevilla, on muita heikompi osallisuuden kokemus. ³⁰³

5.4.1.5Segregaatiokehitys eriytyy alueellisesti

Globaalisti segregaatio ilmenee taloudellisena, etnisenä, sosiaalisena ja maantieteellisenä eriytymisenä. Suurissa kaupungeissa eri tuloluokkien väliset alueelliset erot ovat yleisiä, kun tietyt alueet houkuttelevat korkean tulotason asukkaita, kun toisille alueille sijoittuu matalampituloisempaa väestöä. Kaupungistuminen koskee valtaosaa maailman maista, mutta sen seuraukset ja segregaatiovaikutukset vaihtelevat suuresti. Eri etniset ja kulttuuriset ryhmät voivat myös asettua erilleen toisistaan alueellisesti, mikä johtuu mm. historiasta, muuttoliikkeistä ja syrjinnästä. Monissa kehittyvissä maissa, joissa tuloerot ovat myös suuria, on selvä ero rikkaampien ja köyhempien alueiden välillä, ja tämä heijastuu resurssien, mahdollisuuksien ja elämänlaadun erilaisuuksina. Useimmissa maissa myös kaupunkien ja maaseudun alueet näyttävät erilaisilta taloudellisesti, sosiaalisesti ja demografisesti.

Eri sosioekonomiset ja etniset ryhmät asuvat tyypillisesti jossain määrin toisistaan alueellisesti eriytyneinä. Tämä alueellinen segregaatio tuottaa eroja mahdollisuuksissa ja elämänlaadussa ja voi vaikuttaa yhteiskunnan sosiaaliseen koheesioon. Segregaatiota tarkastellaan yleensä yksittäisen kaupunkiseudun sisällä, ja siinä on vaihtelua sekä maiden välillä että sisällä. Segregaatio on vahvistunut sosioekonomisella ulottuvuudella globaalisti useissa suurkaupungeissa, etenkin korkean tulotason maissa. Taustalla on mm. taloudellisen eriarvoisuuden kasvu sekä suurkaupunkien ammatillisen rakenteen muutos, jossa korkean tulotason ammattien osuus on kasvanut ja matalan tulotason ammattien pienentynyt. Euroopassa kehitykselle on ollut tyypillistä, että suurituloiset muuttavat kaupunkiseudun keskustaan ja ranta-alueille ja pienituloiset seudun reunoille. Tästä seuraa pitkällä aikavälillä tulotason mukaisen alueellisen eriytymisen vahvistumista. Maita vertailtaessa segregaatio on ollut vahvempaa köyhemmissä maissa, mutta korkean tulotason maat ovat ottaneet niitä kiinni. ³⁰⁴

Etnisen segregaation vertailu maiden välillä on hankalampaa, koska ilmiö vaihtelee luonteeltaan enemmän maiden välillä. Erilaiset historialliset kullekin maalle ominaiset tekijät etnisisissä erotteluissa ja näihin liittyvissä etuoikeuksissa ja syrjinnässä sekä erot maahan- ja maastamuuton kehityksessä monimutkaistavat analyysiä ja tulkintoja. Etnisen segregaation osalta ei juuri ole vertailevaa tietoa kehityssuunnista. Pyrittäessä vertailemaan eurooppalaisia kaupunkeja etnisen segregaation tasossa on havaittu muun muassa Suomen pääkaupunkiseudun edustavan pohjoismaisessa kontekstissa maltillista segregaatiota (Andersen et al., 2016) ja Ruotsissa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa puolestaan EU:n ulkopuolelta maahan muuttaneiden segregaation olevan erityisen voimakasta ³⁰⁵

Suomessa tulotason mukainen eriytyminen on vahvistunut suurissa kaupungeissa, seuraten globaalia trendiä. Etnisen eriytymisen kehityssuunnat vaihtelevat kaupungeittain, ja eriytymisessä on taustamaan mukaisia eroja. Pääsääntöisesti etninen segregaatio kuitenkin heijastelee sosioekonomisen eriytymisen alueellista kuvaa, jolloin pienituloisuus ja korkea maahanmuuttotaustaisen väestön osuus keskittyvät samoihin naapurustoihin. Suurilla kaupunkiseuduilla etninen eriytyminen on voimakkaampaa lapsilla kuin aikuisilla. ³⁰⁶Selkein muutos etnisen eriytymisen osalta on ollut ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu, joka heijastuu myös ulkomaalaistaustaisten alueellisiin osuuksiin. Vaikka väestöryhmien asuinpaikoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu nostaa osuuksia. Myös ulkomaalaistaustaisten kasvanut osuus lähiöiden pienituloisista liittyy ennen kaikkea ulkomaalaistaustaisten väestön yleiseen kasvuun, sillä heidän tulokehityksensä on ollut myönteistä ³⁰⁷ Eriytymistä ilmenee selkeästi myös muissa konteksteissa, kuten varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja työpaikoilla.

Ainakin seuraavat ajurit vaikuttavat segregaatiokehitykseen: tuloerojen kehitys, maahanmuuton kehitys, kaupunkisuunnittelu, maankäyttö- ja asuntopolitiikka, asumispreferenssit eri väestöryhmissä sekä syrjintä työ- ja asuntomarkkinoilla. Lisäksi maahanmuuttajien lasten eteneminen esimerkiksi työ- ja asumisurilla on ajankohtainen erityisesti etniseen segregaatioon vaikuttava tekijä. Tulevaisuudennäkymien osalta voidaan olettaa, että ulkomaalaistaustaisen väestön määrä jatkaa Suomessa kasvuaan, jolloin he voivat olla enemmistönä useilla asuinalueilla, kouluissa ja varhaiskasvatuksen yksiköissä. Kehityksen nopeus ja taso riippuvat monista tekijöistä, kuten ulkomaalaistaustaisten etenemisestä työuralla sekä suomalaistaustaisten pyrkimyksestä välttää maahanmuuttajaväestön asuinalueita. Yleisesti kehitystä ohjaavat segregaatiokehityksen ajurien muutokset. Esimerkiksi jos tuloerot kasvavat, tämän voidaan odottaa näkyvän viiveellä segregaation vahvistumisena ³⁰⁸.

5.4.1.6Koulutus ja työelämä polarisoituu

Teknologinen kehitys ja globalisaatio ovat luoneet uusia mahdollisuuksia korkeasti koulutetuille ammattilaisille ja teknologiaosaajille. Samat tekijät ovat aiheuttaneet työvoiman tarpeen vähenemistä tietyillä aloilla ja heikentäneet matalasti koulutetun työvoiman asemaa. Korkeasti koulutetut henkilöt hyötyvät usein teknologian edistymisestä ja globaalista liikkuvuudesta ja heillä on paremmat mahdollisuudet osallistua tietointensiiviseen työhön, innovaatioihin ja monikansallisiin projekteihin. Tämä luo heille myös joustavampia työmahdollisuuksia ja korkeampia tuloja. Matalammin koulutetut kohtaavat usein suurempaa epävarmuutta ja haasteita työllistymisessään. Monet teollisuudenalat, joilla on perinteisesti ollut suuri matalan koulutustason työvoimatarve, ovat kohdanneet rakenteellisia muutoksia ja siirtäneet tuotantoaan alhaisemman kustannustason maihin.

Korkeakoulutettujen määrä maailmassa lisääntyy kehittyvien maiden vetämänä. Korkeakoulutus on taloudellisesti kannattava sijoitus tulevaisuuteen kaikkialla: se vaikuttaa selvästi yksilön työllistymiseen, ansiotulokehitykseen, valmiuksiin jatkuvaan työssä oppimiseen ja työuran pituuteen sekä hyvinvointiin laajemmin. Pandemian aiheuttaman digiloikan kirittämänä kysyntä korkealle osaamiselle ja ennen kaikkea digitaaliselle osaamiselle kasvaa entisestään. Digitaalisuuteen ja osaavaan työvoimaan panostava yritys pystyy parantamaan tuottavuuttaan, mikä näkyy yksilön kannalta suotuisana palkkakehityksenä. Matalan koulutuksen varaan jääneillä työuran näkymät ovat sekä työtehtävien että ansiokehityksen osalta heikommat. Digitalisaation edetessä työtehtävien osaamisvaatimukset kasvavat, mikä hankaloittaa työuralla alkuun pääsyä ja sillä pysymistä. Työttömyys osuu useammin matalammin koulutettuihin, ja kun työttömänä jää paitsi työssä tapahtuvaa oppimista sekä työkyvyn tuen palveluita, paluu työuralle vaikeutuu. Tämä vahvistaa palkkatulojen eriytymistä. Työelämän polarisaatiota ajaa digitalisaatiokehitys, mutta koulutuksella voidaan vaikuttaa yksilöiden edellytyksiin kiinnittyä työuralle ja ylläpitää sen jatkuvuutta. Globaalista näkökulmasta digitalisaatiolla on myös positiivisia vaikutuksia, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia kehittää koulutusta myös köyhemmissä maissa.

Suomessa lapsiperheköyhyys ja nuorten lisääntyneet mielenterveysongelmat heijastuvat negatiivisesti koko kansalliseen koulutustasoon. Yleisen koulutustason nosto on haastavaa, jos osa väestöstä putoaa koulutuspolulta. Hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden kehityskulut heijastuvat sekä väestöllisesti että alueellisesti koulutustasoon ja tuloksiin koulutuksessa. Koulutuksen keskeyttäminen liittyy usein heikompaan työllistymiseen, suurempaan syrjäytymisriskiin ja pienituloisuuteen. Puutteellinen koulutus vaikeuttaa työmarkkinoille pääsyä ja voi johtaa eristyneisyyteen yhteiskunnassa. Se voi myös vaikuttaa kielteisesti terveyteen ja lisätä köyhyysriskiä. Näin ollen koulutuksen merkitys yksilön elämässä ja yhteiskunnassa on huomattava. ³⁰⁹

Koulutuserojen tasaamista helpotetaan panostamalla jo varhaiskasvatukseen: Varhaiskasvatuksen osallistumisaste on noussut Suomessa viime vuosina, mutta se on edelleen muita Pohjoismaita matalampi. Vuonna 2020 88 % 3–5-vuotiaista suomalaislapsista osallistui varhaiskasvatukseen, kun Tanskassa ja Norjassa luku oli 97 % ja Ruotsissa 95 %³¹⁰. OECD:n mukaan varhaiskasvatuksella on myönteinen vaikutus erityisesti maahanmuuttajataustaisten sekä sosioekonomisesti matalataustaisten lasten oppimismenestykselle.

Taloudellisten tekijöiden lisäksi Suomessa koulutuksen ja työmarkkinoiden segregaatio eli eriytyminen sukupuolten välillä on edelleen voimakasta. Tytöt valitsevat eri oppinaineita ja koulutusaloja sekä sijoittuvat eri tehtäviin, ammatteihin ja toimialoille kuin pojat. Segregaatio paitsi pohjustaa eriarvoisuutta, se myös jäykistää työmarkkinoita sekä vaikeuttaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Suomessa koulutusalat ja työmarkkinat ovat myös kansainvälisesti vertailtuna vahvasti eriytyneet sukupuolen mukaan. Vuonna 2022 ammatillisessa koulutuksessa terveys- ja hyvinvointialan opiskelijoista 84 % oli naisia, kun taas tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alan opiskelijoista 85 % oli miehiä. Yliopistotutkinnon suorittaneista 60 % oli naisia ³¹¹. Segregaatio ylläpitää palkkaeroja nais- ja miesenemmistöisten alojen välillä ja vahvistaa sukupuolten välisiä eroja urapoluissa ja mahdollisuuksissa vaikuttaa omaan työhönsä³¹².

5.4.2Alueelliset ominaispiirteet

5.4.2.1Köyhyys Suomessa kansainvälisesti vähäistä mutta lapsiperheköyhyyden tilanne on huolestuttava

Kansainvälisesti vertaillen köyhyys on Suomessa vähäistä. EU-maista Suomessa on neljänneksi pienin (16,3 %) köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski, keskiarvon ollessa 21,6 % ³¹³(Eurostat 2023) ja se on pysynyt kutakuinkin samanlaisena COVID-19-pandemian aikana (2020–2021) verrattuna edeltäviin vuosiin ³¹⁴. Perustoimeentulotuen varassa elävistä suurin osa asuu yksin. Tuen tarve painottuu nuoriin ja he saavat yleensä lyhyen aikaa. Eläkeikäisten köyhyys on kääntynyt laskuun³¹⁵. Kansainvälisesti tuloerot ovat Suomessa pienet ja sosiaalinen liikkuvuus korkeaa, mutta varallisuuserot ovat kasvaneet lähes yhtäjaksoisesti 30 vuoden ajan.

Lapsiperheköyhyyden tilanne on kuitenkin huolestuttava, sillä köyhissä perheissä asuvien lasten osuus ei ole 2000-luvulla merkittävästi pienentynyt. Pienituloisissa perheissä asui 12 % alle 18-vuotiaista lapsista vuonna 2021 (Kuvio 24). Pienituloisia oli kahden aikuisen ja lasten asuntokunnista 7 % ja yhden aikuisen ja lasten asuntokunnista 26 % vuonna 2021. Pienituloisia oli useammin myös monilapsisissa ja ulkomaalaistaustaisten vanhempien perheissä. Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden määrä on pienentynyt, mutta pitkään tukea saavien osuus on pysynyt tasaisena. Toimeentulovaikeudet heijastuvat lasten ja vanhempien hyvinvointiin nykyhetkessä ja niillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin tulevaisuudessa.

5.4.2.2Etnisiin ryhmiin ja vähemmistöihin kohdistuva rakenteellinen syrjintä Suomessa yleistä

Maahanmuuttaneet ja etniset vähemmistöt kokevat Suomessa runsaasti syrjintää. Tuoreen MoniSuomi-tutkimuksen mukaan ulkomailla syntyneestä työikäisestä aikuisväestöstä 42 % oli kokenut syrjintää kyselyä edeltäneen vuoden aikana ³¹⁶. Yleisimmin syrjintää kokevat Afrikasta ja Lähi-idästä muuttaneet: Afrikasta (pl. Pohjois-Afrikka) Suomeen muuttaneista miehistä 63 % ja naisista 53 %, ja Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta Suomeen muuttaneista miehistä 58 % ja naisista 51 %. Syrjintäkokemukset ovat yleisempiä kuin Suomen koko väestössä: 20 % Suomeen muuttaneesta väestöstä oli kokenut syrjintää työelämässä ja 9 % sosiaali- ja terveyspalveluissa, kun osuudet Suomen koko väestössä olivat 14 % ja 4 %. Epäoikeudenmukaista kohtelua kokevien osuudet ovat korkeita myös Suomen romaniväestössä ³¹⁷: esimerkiksi 45 % miehistä ja 42 % naisista raportoi kokeneensa epäoikeudenmukaista kohtelua vierailta ihmisiltä yleisellä paikalla viimeksi kuluneen vuoden aikana. Alle 29-vuotiailla aikuisilla osuudet olivat peräti yli 60 %.

5.4.2.3Sukupuolten tasa-arvon myönteinen kehitys hidastunut Suomessa

Suomessa sukupuolten tasa-arvon tilanne on kansainvälisesti ja EU:n jäsenvaltioita vertaillen hyvä, mutta kehitys on hidastunut ja osin kääntynyt laskuun ³¹⁹. Sukupuolten välillä on edelleen eroja mm. palkoissa ja työsuhteiden laadussa. Naiset kantavat yhä päävastuun hoivatyöstä, vaikka positiivista kehitystä on esimerkiksi uudistettujen perhevapaiden ja ajankäytön osalta ³²⁰. Sukupuolenmukainen eriytyminen on vahvaa koulutuksessa ja työelämässä kansainvälisestikin vertailtuna ³²¹. Kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja sukupuolittuneet oletukset ja odotukset läpäisevät edelleen yhteiskunnan perustoimintoja. Koulutus, työmarkkinat, talouselämän ylin johto sekä yksityinen ja julkinen hoiva jakautuvat voimakkaasti sukupuolen mukaan ja vahvistavat perinnettä naisten ja miesten ammateista ja työnjaosta.

Tärkeää on kiinnittää huomiota sukupuolen ja muiden tekijöiden yhteisvaikutukseen: esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyys on matalampaa kuin Suomessa syntyneiden naisten ja ulkomaalaistaustaisten miesten ³²². Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen sitkeä ihmisoikeusongelma. Kolmannes naisista on kokenut kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa elämänsä aikana vähintään kerran. Miehistä kolmannes on kokenut 15 vuotta täytettyään parisuhteen ulkopuolista fyysistä väkivaltaa. ³²³ Digitaalinen ympäristö näyttäytyy sukupuolittuneen väkivallan kasvavana toimintaympäristönä: esimerkiksi tyttöjen seksuaaliväkivallan kokemukset ovat lisääntyneet merkittävästi.

Nuorten, joiden sukupuoli eroaa virallisesta sukupuolesta, hyvinvointi on muita nuoria heikompi ja sukupuolivähemmistöjen nuorista useampi ei saa tukea ja apua ongelmiin tarvitessaan ³²⁴. Tulokset ovat osin yhteneviä muiden sateenkaarinuoria koskevien tutkimusten kanssa. ³²⁵ Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kohtaavat paljon syrjintää ja häirintää esimerkiksi työelämässä ja väkivaltakokemukset ovat yleisempiä (³²⁶. Intersukupuolisten kohtelu terveydenhoitojärjestelmässä sisältää edelleen ongelmia ja erityisen heikossa asemassa ovat LHBTIQ-henkilöt.

5.4.2.4Osaamisen erot suomalaisten koululaisten välillä kasvaneet

Koulutuksen polarisaatiota ajaa yksilöiden sosioekonominen asema: koulutus periytyy vahvasti. Vanhempien sosioekonominen tausta on kaikissa OECD-maissa yhteydessä oppilaiden osaamiseen. Suomi on pärjännyt perinteisesti hyvin kansainvälisissä koulutusta koskevissa vertailuissa, ja suomalaista koulutusjärjestelmää on pidetty laadukkaana ja tasa-arvoisena. Tasa-arvo on näkynyt myös lasten myöhemmässä elämässä, sillä perhetausta ennustaa lasten kouluttautumista Suomessa vähemmän kuin muissa maissa. Tässä on viime vuosina tapahtunut muutos: osaamisen erot oppilaiden välillä ovat kasvaneet, ja Suomen menestyminen kansainvälisissä koulutusta koskevissa vertailuissa on heikentynyt.

COVID-19-pandemian aikainen etäopetus näyttäisi tuoreiden PISA-tulosten mukaan lisänneen eroja oppimistuloksissa: alemman sosioekonomisen taustan oppilaiden tulokset ovat heikentyneet hieman enemmän kuin ylimmän sosioekonomisen taustan oppilaiden tulokset.³²⁷. Koulutuksen eriarvoisuus on lisääntynyt myös Suomessa viime vuosikymmeninä ³²⁸. Vanhempien koulutuksen ja ammatin, sekä kodin varallisuuden vaikutus oppimistuloksiin on voimistunut Suomessa nopeasti, kun vielä vuonna 2009 erot olivat OECD-vertailumaiden pienimpiä.

5.4.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

5.4.3.1Yhteiskunnan legitimiteetin ja luottamuksen rapautuminen

Eriarvoisuus heikentää luottamusta ympäröivään yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. Korkean luottamuksen yhteiskunnissa yksilöt ja ryhmät voivat odottaa, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja luottaa siihen, että yhteiskunta toimii heidän parhaakseen. Luottamus yhteiskunnan instituutioihin ja muihin ihmisiin luo perustan vakaalle yhteiskunnalle. Se kannustaa yhteisöjä ja yksilöitä toimimaan yhdessä, myös kriisitilanteissa ³²⁹ Koettu eriarvoisuus, syrjintä ja rasismi sekä väkivalta voivat vaikuttaa vahingollisesti turvallisuuden tunteeseen ja laajemmin yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Työelämässä ja koulutuksessa tapahtuvan välittömän tai välillisen syrjinnän vaikutukset voivat johtaa heikompaan toimeentuloon, asuinalueiden, koulutusalojen ja työmarkkinoiden eriytymiseen sekä luottamuksen heikentymiseen yhteiskuntaa kohtaan.

Suomalaisten luottamus toisiinsa ja eri yhteiskunnan toimijoihin on korkealla tasolla, mutta on myös iso joukko niitä, joiden luottamus on vähäistä. Luottamus on korkeaa niissä yhteiskuntaryhmissä, joiden jäsenillä on korkea koulutus, hyvä terveys, optimistiset tulevaisuudennäkymät, ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnassa. Huono-osaisuuden ja eriarvoisuuden kasvu vähentää yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Se on yhteydessä mm. vähäisempään ihmisten väliseen luottamukseen ³³⁰, luottamukseen julkisiin instituutioihin ³³¹ ja turvallisuuden tunteeseen ³³². Eriarvoistuminen ja keskustelukulttuurin kärjistyminen voi lisätä sisäistä polarisaatiokehitystä. Vaarana on yhteiskunnan jakautuminen voittajiin ja häviäjiin, mikä saattaa pitkällä aikavälillä johtaa demokratian kriisiin ja luottamusyhteiskunnan murenemiseen. Esimerkiksi E2 Tutkimuksen teettämässä kyselyssä vuonna 2023 kokemus yhteiskunnan reiluudesta jakoi vahvasti vastaajien mielipiteitä – noin puolet on sitä mieltä, että yhteiskunta on reilu hänenlaisiaan kohtaan ja puolet sitä mieltä, että näin ei ole (Miten meillä menee? 2023).³³³ Tutkimuksen mukaan 13 % suomalaisista kokee katkeruutta yhteiskunnalle ja alle 30-vuotiaista miehistä jopa 25 % kokee katkeruutta yhteiskunnalle.

5.4.3.2Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus heikkenee, levottomuuksien ja rikollisuuden riski kasvaa

Eriarvoiset yhteiskunnat kokevat usein tasa-arvoisia yhteiskuntia enemmän levottomuuksia ja rikollisuutta, erityisesti alueilla, joilla on paljon köyhyyttä, työttömyyttä ja epätasa-arvoa. Rikollisuus kytkeytyy usein omaisuuteen, väkivaltaan ja huumekauppaan. Suuret taloudelliset kuilut synnyttävät katkeruutta ja kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta heikommassa asemassa olevilla, mikä voi luoda tyytymättömyyttä ja johtaa konflikteihin. Ne, jotka kokevat olevansa syrjäytyneitä ja ilman yhtäläisiä mahdollisuuksia, ovat myös alttiimpia liittymään radikaaleihin ryhmiin tai osallistumaan väkivaltaisiin toimiin. Eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus voivat johtaa yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, protesteihin ja mellakoihin.³³⁴

Kokemus oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta ja tasa-arvosta on vakauden keskeinen perusta. Laajamittainen näköalattomuuden tunne voi kasvattaa rikollisuutta, jengiytymistä ja poliittista epävakautta minkä vaikutukset eivät ole pelkästään kansallisia, vaan niillä voi olla globaaleja heijastevaikutuksia esimerkiksi lisääntyneiden muuttoliikkeiden muodossa. Huono-osaisuuteen ja syrjäytymiseen liittyy vahvasti moniongelmaisuus ja ylisukupolvisuus. Yhteiskunnallisen epävakauden lisääntyminen ja väkivaltaisten konfliktien todennäköisyys kasvaa globaalisti polarisaatiokehityksen myötä. Väestöryhmien väliset suhteet ovat keskeisessä asemassa monimuotoistuvan yhteiskunnan turvallisuuden näkökulmasta.

5.4.3.3Yhteiskunnan polarisaatio voimistuu; arvot, asenteet ja elämäntavat eriytyvät

Yhteiskunnan polarisaatio näkyy muun muassa poliittisen keskustelun kiristymisenä, missä tietyt kysymykset jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Ihmiset saattavat ryhmittyä omiin ”kupliinsa”, joissa heidän näkemyksensä vahvistuvat, ja keskustelu eri näkökulmien välillä vaikeutuu. Suomessa yhteiskunnalliset arvot ja asenteet eriytyvät esimerkiksi kysymyksissä, jotka liittyvät maahanmuuttoon, tasa-arvoon ja ilmastonmuutokseen. Populististen liikkeiden käyttämä polarisoiva puhe on levinnyt maasta toiseen ja haastaa perus- ja ihmisoikeuksia korostavien liberaalidemokratioiden universalistisia arvoja. Populististen liikkeiden käyttämä polarisoiva puhe lisää vastakkainasetteluja ja voi ruokkia yhteiskunnallisia konflikteja. Myös Suomessa on viitteitä puolueiden asenneilmastojen kaksinapaistumisesta (Eduskuntavaalitutkimukset). Tämä viittaa poliittisten kantojen niputtumiseen (sorting/alignment), jolloin kannat poliittisiin kysymyksiin linjautuvat; puolueet ovat yhä koherentimpia ja niissä on vähemmän sisäisiä jakolinjoja ³³⁵

Affektiivinen polarisaatio viittaa vahvaan tunnepohjaiseen me ja ne -ajatteluun eri tavalla ajattelevien ryhmien välillä. Suomessa affektiivinen polarisaatio on ollut kasvussa. ³³⁶ Kun eri identiteetit (asuinalue, etninen tausta, sosioekonominen asema jne.) alkavat kietoutua poliittiseen identiteettiin ja syntyy nk. megaidentiteettejä, myös vihamielisyys toisin ajattelevia kohtaan saattaa lisääntyä ³³⁷ . Tähän liittyy huoli koko sosiaalisen todellisuuden jakautumisesta: ihmisten elämässä ei ole enää poliittisista kysymyksistä vapaita elämänalueita. Vaikka eri näkemykset ja konfliktit ovat osa demokratiaa, voi yhteiskunnan syvä kahtiajako olla haitallista. Tällöin myös demokraattinen pluralismi on uhattuna. Esimerkkejä maailmalta affektiivisen polarisaation kehityskuluista voi löytää Yhdysvalloista, Unkarista ja Turkista. Suomessa polarisaatiolta suojaavia tekijöitä ovat olleet yhtenäinen peruskoulujärjestelmä, laaja poliittinen järjestelmä, luotettava perinteinen media ja uskonnon vähäinen merkitys ³³⁸. Muutosajureita näiltä aloilta onkin tärkeä seurata. Vakavimmillaan affektiivinen polarisaatio voi johtaa koko oikeusvaltioperiaatteen kyseenalaistamiseen tai sotaan. Muita mahdollisia vaikutuksia sillä on vihapuheen ja -rikosten kasvuun, dis-, mis- ja mal-informaation lisääntymiseen, luottamuksen vähenemiseen viranomaisia kohtaan, etääntymiseen eri tavalla ajattelevien välillä, turvallisuuden tunteen vähenemiseen yhteiskunnassa, radikalisoitumiseen ja terroristitekojen lisääntymiseen.

Polarisaatiokehityksen myötä ihmisten elämänpiirit saattavat eriytyä niin, ettei osata eläytyä toisten asemaan. Eriarvoisuuden kasvaessa elämäntapojen eriytyminen voi näkyä mm. kulutustottumuksissa, asumisvalinnoissa ja harrastuksissa. Erot voivat korostua kaupunkien ja maaseudun välillä sekä sosioekonomisten ja etnisten ryhmien kesken. Yhteiskunnan jakautuminen vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin osallistua päätöksentekoon ja nauttia palveluista tasapuolisesti. Sosiaalinen liikkuvuus ja mahdollisuudet menestyä voivat olla erilaisia eri väestöryhmillä.

5.4.3.4Eriarvoisuuden lisääntyminen kasvattaa kustannuksia

Eriarvoisuuden kasvu kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia: se muun muassa lisää sosiaalista epävakautta, kasvattaa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan tarvetta, kasvattaa terveyseroja ja lisää rikollisuutta. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat tarvitsevat usein enemmän julkisia palveluja, kuten sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa. Heidän riippuvuutensa julkisista resursseista voi kasvaa, kun yhteiskunnalliset erot syvenevät. Terveyserojen kasvaessa terveydenhuollon kustannukset voivat nousta. Ne, joilla on vähemmän taloudellisia resursseja, on usein myös suurempia terveysongelmia, mikä lisää painetta julkisiin terveydenhuoltopalveluihin.

Eräiden tutkimusten mukaan yhteiskunnissa, joissa eriarvoisuuden aste on matala, talous voi ylipäänsä paremmin. Tasa-arvoa voidaan tukea tarjoamalla laadukasta koulutusta kaikille, mikä luo osaavaa työvoimaa. Innovatiivisuus ja luovuus voivat paremmin, kun väestöllä on tasapuoliset mahdollisuudet menestyä. Työvoiman sitoutuminen lisää tuottavuutta. Vähäisempi eriarvoisuus edistää sosiaalista vakautta ja luo suotuisan ympäristön liiketoiminnalle.

Yksiselitteistä vastausta siihen, paljonko eriarvoisuus maksaa, ei voida antaa, sillä eri menetelmät ja indikaattorit voivat tuottaa erilaisia tuloksia. Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin pyritty arvioimaan eriarvoisuuden kustannuksia tarkastelemalla rikkaiden ja köyhien välisten suurten erojen sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Esimerkiksi Britanniassa vuonna 2014 tehdyn laskelman mukaan eriarvoisuuteen liittyvien sosiaalisten ongelmien käsittelystä aiheutuvat kustannukset ovat yli 39 miljardia puntaa (nykykurssilla noin 46 mrd. euroa). Yksilötasolle suhteutettuna 622 puntaa (726 euroa) henkeä kohden. ³³⁹

5.5Inhimillinen pääoma kasvaa, osaamistarpeet muuttuvat ja TKI-toiminnan merkitys korostuu

Yksilöt ja yhteiskunnat jakavat laajasti käsityksen osaamisen, innovaatioiden ja teknologian hyödyntämisen positiivisesta merkityksestä edistykselle, hyvinvoinnille ja tuottavuudelle.

Maailmanlaajuisesti koulutustaso nousee. Kehittyneissä ja kehittyvissä maissa investoidaan vahvasti koulutukseen, koska osaaminen on keskeinen tekijä tuottavuuden kasvussa ja teknologisen kehityksen hyödyntämisessä.

Suomessa koulutuksen laatu ja oppimistulokset ovat kansainvälisesti vertaillen hyvällä tasolla, mutta trendit ovat laskevia. PISA 2022 tutkimuksen tulokset osoittavat merkittävän osaamisen heikentymisen laajalti OECD -maissa, erityisesti Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Suomi on jäänyt koulutustasossa jälkeen muista OECD-maista, joissa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus ikäluokista on kasvanut. Koulutusvalinnat ovat sukupuolittuneita. Koulutusjärjestelmän tulisi vastata muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Julkisen sektorin säästöpaineet, väestörakenteen muutokset ja maahanmuuton lisääminen ovat keskeisiä haasteita Suomen koulutus- ja osaamistason nostamiselle.

Vihreä ja digitaalinen siirtymä sekä monien mahdollistavien teknologioiden nopea kehitys muuttavat toimintaympäristöä ja vaativat uudenlaista osaamista kaikilla yhteiskunnan ja talouden sektoreilla. Tämä vaatii osaamistason nostamista, mutta myös laadullisia muutoksia ja uuden tyyppistä osaamista.

T&K-intensiteetti kasvaa maailmanlaajuisesti. Vaikka Suomen T&K-menot ovat edelleen kansainvälisesti hyvällä tasolla, ne laskivat merkittävästi 2010-luvulla. Suomi on sitoutunut nostamaan T&K-menot 4 % osuuteen bruttokansantuotteesta 2030 mennessä. T&K-toiminnan rooli korostuu uuden tiedon ja osaamisen luojana sekä talouden kasvun ja kilpailukyvyn varmistajana. Globaalisti lisääntyneet T&K-panostukset ovat osin seurausta kasvaneesta kansainvälisestä strategisesta kilpailusta. Kestävä kehitys ja taloudellinen kilpailukyky ovat yhä riippuvaisempia uusien teknologioiden hyödyntämisestä ja innovaatioista.

Tuottavimmissa yrityksissä on korkeasti koulutettuja työntekijöitä enemmän kuin muissa yrityksissä. T&K-menojen lisääminen ja tavoitellun tuottavuuden kasvun ja muiden vaikutusten saavuttaminen edellyttää yrityksissä tehtävän TKI-toiminnan kasvattamista ja TKI-toimintaa tekevien yritysten joukon laajentamista. Osaamisen huoltovarmuuden tärkeys kasvaa strategisen kilpailun myötä, ja kansainvälinen TKI-yhteistyö tulee olemaan entistä merkityksellisempää globaalien haasteiden ratkaisemiseksi.

5.5.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

5.5.1.1Maailman väestön koulutustaso nousee, osaaminen kehittyy vaihtelevasti

Maailman väestön koulutustaso on ollut pitkäaikaisessa, yhä jatkuvassa nousussa. Koulutustaso nousee yhä tuottavuudeltaan ja koulutustasoltaan korkeimmissa maissa, mutta nousu tulee olemaan suurinta nyt matalammin koulutetuissa, kehittyvissä maissa³⁴⁰.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet painottavat koulutuksen merkitystä ja useimmat maat pyrkivät parantamaan koulutusjärjestelmiään. Tämä on johtanut esimerkiksi peruskoulutuksen laajempaan tavoittavuuteen, sukupuolten välisen tasa-arvon edistymiseen koulutuksessa ja korkea-asteen koulutuksen saatavuuden kasvuun.

OECD:n tuoreimman PISA-tutkimuksen mukaan valtaosassa OECD -maista osaaminen heikkeni verrattuna edelliseen tutkimukseen. Osaaminen ja hyvinvointi ovat heikentyneet erityisesti tukea tarvitsevien ja haasteellisemmassa asemassa olevien oppilaiden kohdalla. Koronapandemia on värittänyt tutkimukseen tällä kierroksella vastanneiden oppilaiden perusopetuksen viimeisiä vuosia. Tulosten laskuun vaikuttavat oletettavasti monet koulutusjärjestelmiin, mutta myös laajemmin yhteiskuntiin sekä lasten ja nuorten ajankäyttöön liittyvät muutokset.

Osaaminen voi myös polarisoitua yhteiskunnissa sekä korkean osaamisen että perustaitojen osalta. Oppimiskykyyn, joustavuuteen ja luovuuteen vaikuttaa fyysinen kunto ja terveys, mielenterveys ja keskittymiskyky ja monet muut seikat. Näitä hyvinvoinnin osatekijöitä mm. digitaalinen murros haastaa.

5.5.1.2Muuttuva toimintaympäristö ja teknologian kehitys vaativat uutta osaamista sekä teknologioiden nopeaa omaksumista ja käyttöönottoa

Kiristyvä geopolitiikka sekä teknologioiden merkityksen kasvu valtioiden ja alueiden strategisten tavoitteiden saavuttamisessa muodostavat entistä monimutkaisemman kansainvälisen toimintaympäristön tki-toiminnalle. Samaan aikaan kiireellisten ja ratkaisua vaativien kompleksien yhteiskunnallisten haasteiden ratkaiseminen edellyttää suurempia TKI-investointeja ja uusia toimintatapoja kestävyyssiirtymien nopeuttamiseksi.

Monien mahdollistavien teknologioiden (tekoäly, robotiikka, kvanttiteknologia, nanoteknologia, neuroteknologia, fotoniikka, synteettinen biologia, digiteknologia ja datan hyödyntäminen) nopea samanaikainen kehitys vaikuttavat yhdessä talouteen ja yhteiskuntaan ja edelleen osaamistarpeisiin. Tämä edellyttää sekä yleistä osaamistason nostamista, mutta myös laadullisia muutoksia. Tiedon määrän eksponentiaalinen kasvu edellyttää kriittistä arviointikykyä, analysointitaitoja ja tiedon hyödyntämistä.

Erityisesti ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen hillitseminen sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen esim. resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta edistämällä, vaativat eri tieteenalojen tuottaman tiedon hyödyntämistä ristikkäin ja yhdessä. Myös yrityksissä tarvitaan uudenlaista osaamista.

Kestävyysmurros edellyttää muutoksia tuotannossa, kulutuksessa ja elämäntavoissa ja sen tueksi tarvitaan uutta tietoa, osaamista ja ratkaisuja. Kyseessä on myös merkittävässä määrin kulttuurinen muutos, eli muutokset ajattelumalleissa, arvoissa, tavoissa ja käytännöissä. Tämä edellyttää ihmisten keskinäistä luottamusta sekä kykyä ja valmiutta ymmärtää tieteellistä tietoa. Tämä on sidoksissa monimutkaisiin sosiaalisiin, kulttuurisiin, ympäristöllisiin ja poliittisiin näkemyksiin.

Globalisaation myötä kulttuurien, ideoiden ja osaamisen monimuotoisuus kasvaa, mikä lisää tarvetta monipuolisille taidoille ja tiedoille. Aktiivinen kansalaisuus ja merkityksellinen elämä muuttuvassa maailmassa edellyttävät osallisuuden kokemusta sekä jatkuvaa osaamisen päivitystä ja elinikäistä oppimista. Koneellinen kielenkääntäminen edistyy yhä reaaliaikaisemmaksi ja murtaa kielimuureja. Monikulttuurisen osaamisen tarve kuitenkin kasvaa.

Osaamistarpeiden muuttuessa yksilöiden on uusinnettava osaamistaan ja yhteiskuntien uudistettava koulutusjärjestelmiään. Muutokset työelämässä vaativat jatkuvaa oppimista työssä ja oppimisen mahdollistamista. Epävarmuuden sietokyky ja resilienssi korostuvat. Väestön digitaalista osaamista ja siihen liittyviä tekijöitä, kuten tekoälyyn liittyvä taitoja sekä kriittistä medialukutaitoa, vahvistetaan systemaattisesti läpi koulutusjärjestelmän ja koko väestössä. LUMATE-alojen (luonnontieteet, matematiikka, teknologia) riittävä osaamisen taso ja osaajien määrä on yhteiskunnallisesti elintärkeää tasa-arvon ja hyvinvoinnin kehittymiselle.

Teknologiset ratkaisut ja tekoäly korvaavat enenevässä määrin monissa tehtävissä tarvittavia taitoja ja tietoa. Tulevaisuuden osaajilta vaaditaan kuitenkin yhä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, laajaa ymmärrystä lisäävää tietopohjaa sekä eettistä, esteettistä ja luovaa ongelmienratkaisukykyä ja herkkyyttä. On epäselvää missä määrin tekoäly voi tulevaisuudessa tukea näitä.

5.5.1.3TKI-toiminnan rooli uuden tiedon ja osaamisen lähteenä, kasvun moottorina ja kilpailukyvyn varmistajana korostuu

Maailman T&K -menot ja niiden osuus bruttokansantuotteesta ovat kasvaneet ja kasvun voidaan olettaa jatkuvan (Kuvio 27).

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) merkitys tulee korostumaan entisestään tulevaisuudessa, sillä teknologian nopea kehitys ja digitalisaatio edellyttää ja ruokkii uusia innovaatiota. Strateginen kilpailu on korostunut nykyisessä geopoliittisessa kontekstissa. Innovaatiokyvykkyys on seurausta pitkäjänteisestä investoinnista tutkimukseen, kehittämiseen ja osaamiseen.

Maailmanlaajuiset haasteet, kuten luontokato, ilmastonmuutos, saastuminen, väestön ikärakenteen muutokset, luonnonvarojen niukkuus ja väestönkasvu, edellyttävät uusia ratkaisuja, joissa osaaminen ja TKI-toiminta ovat avainasemassa. Talouden kilpailukyvyn ja kasvun ylläpitäminen globaalissa taloudessa riippuu yhä enemmän innovaatioista – ja kyvystä niiden hyödyntämiseen. Toisaalta ei ole selvää, missä määrin ja miten nopeasti TKI-toiminta ja teknologinen kehitys pystyvät edistämään talouskasvun ja luonnonvarojen käytön irtikytkentää.

2020-luvulla tutkimus- ja innovaatiopolitiikka on monissa maissa suuntautumassa uudelleen. Kiireellisten ja ratkaisua vaativien kompleksien yhteiskunnallisten haasteiden ratkaiseminen edellyttää suurempia TKI-panostuksia ja uusia toimintatapoja kestävyyssiirtymien nopeuttamiseksi.

Kehittyneissä maissa suurin osa T&K-panoksista kohdistetaan aineettomaan (tai inhimilliseen) pääomaan. Valtaosa yritysten markkina-arvosta kiinnittyy niiden aineettomaan pääomaan. Esim. USA:ssa aineeton pääoma muodosti 90 prosenttia S&P 500 -listan (500 suurimman Yhdysvaltojen pörsseissä noteeratun) yritysten markkina-arvosta vuonna 2020. Tekoälyn kehitys tullee korostamaan inhimillisen pääoman merkitystä muuttaessaan myös TKI-työtä. Terveyden ja lääketieteen alalla TKI on keskeinen uusien hoitomuotojen ja lääkkeiden kehittämisessä. Työelämän ja koulutuksen muutokset sekä kestävä kehitys ja ympäristönsuojelu vaativat uusia lähestymistapoja, joita TKI voi tarjota. Lisäksi TKI ohjaa yhteiskunnallista muutosta ja politiikkaa, tarjoten ratkaisuja monimutkaisiin kysymyksiin. Näin ollen TKI:n rooli tietämyksen luojana ja soveltajana kasvaa, mikä on välttämätöntä nykyisten haasteiden ratkaisemiseksi ja tulevaisuuden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

TKI-toiminta tuottaa osaltaan uutta osaamista, tukee eri toimialojen uudistumista ja arvonlisäyksen kasvattamista. TKI-toimintojen vuorovaikutus sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat avainkeinoja TKI-panosten vaikuttavuudessa. Globaali kilpailu kiristyy ja nopeassa teknologisessa sekä yhteiskunnallisessa kehityksessä TKI:n rooli kasvaa entisestään. Tämä tarkoittaa, että TKI on keskeistä kilpailukyvyn ja tuottavuuden edistämisessä, uuden osaamisen tuottamisessa, eri toimialojen uudistamisessa ja arvonlisäyksen kasvattamisessa. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet TKI-toiminnoissa ja niiden kaupallistamisessa ovat avainasemassa, kun tavoitteena on panostusten maksimaalinen vaikuttavuus.

Kansainvälisesti on suuri tarve pystyä entistä selkeämmin vastaamaan monimutkaisiin maailmanlaajuisiin ja kansallisiin kehityshaasteisiin, jotka vaativat onnistuakseen järjestelmätason muutoksia. Kestävyystavoitteet ovat nousseet yhä tärkeämmiksi. Haasteiden ratkaisu innovatiivisesti luo myös merkittäviä uusia kansainvälisiä markkinoita ja liiketoimintamahdollisuuksia. Uusien ratkaisujen kehittäminen yhteiskunnan tarpeisiin edellyttää laaja-alaista ymmärrystä kulloinkin kyseessä olevasta haasteesta sekä monialaista ja -tasoista yhteistyötä. Tarvitaan kykyä strategisten painopisteiden määrittelyyn sekä yhteistyötä eri politiikka-alojen välillä ja kansallisten ja aluepolitiikan toimijoiden välillä. Tieteen- ja tutkimusalojen rajojen ylittäminen ja myös humanististen, yhteiskuntatieteellisten ja luovien alojen merkitys teknologioiden ja innovaatioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa ovat arkipäivää erityisesti isoja yhteiskunnallisia haasteita ratkottaessa, mutta myös yksinkertaisempien ongelmien selvittämisessä.

5.5.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

Osaamistason kasvu voi vaikuttaa siten, että osaamista voi olla aiempaa helpommin ja laajemmin saatavilla eri puolilta maailmaa. Tulevaisuudessa etätyötä tehdään enenevässä määrin myös maiden rajojen yli. Kuitenkin maiden välinen kilpailu osaajista kasvaa, mikä korostaa tarvetta kehittää omia koulutusjärjestelmiä ja innovaatiokapasiteettia. Nationalismin vahvistuminen voi vaarantaa globaalit kumppanuudet osaamistason nostamiseksi ja yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi.

5.5.2.1Strateginen kilpailu ulottuu myös tieteeseen ja tutkimukseen

Strateginen kilpailu voimistuu ja ulottuu tieteen ja tutkimuksen kenttään sekä yrityksiin ja on näkynyt erityisesti USA:n ja Kiinan välisenä kamppailuna. Tämä kilpailuasetelma vaikuttaa kansainvälisiin kumppanuuksiin, tutkimusyhteistyöhön ja teknologian siirtoon. Yhdysvallat on pyrkinyt suojaamaan tutkimusomaisuuttaan ja vahvistamaan omia voimavarojaan ja osaamistaan strategisilla alueilla, kuten tekoälyssä ja bioteknologiassa. Kiinan osuus kaikista tieteellisistä julkaisuista ja myös kaikkein viitatuimmista julkaisuista on kasvanut maailman suurimmaksi ja jatkaa kasvuaan (Kuvio 28). Samalla Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen tutkimusyhteistyö on laskenut merkittävästi. Kiristyvä geopolitiikka sekä teknologioiden merkityksen kasvu valtioiden ja alueiden strategisten tavoitteiden saavuttamisessa muodostavat entistä monimutkaisemman kansainvälisen toimintaympäristön tutkimus- ja innovaatiotoiminnalle Viittaus geopol muutostekijät: strateginen kilpailu, Kiina, USA.

Strateginen kilpailu kriittisistä mineraaleista, mikrosiruista ja nk. nousevista teknologioista kiristyy. Tässä tilanteessa korostuvat koulutukseen ja osaamiseen liittyvien näkökulmien lisäksi kysymykset valikoivasta TKI- ja teollisuuspolitiikasta sekä teknologiapolitiikan toteutuksesta.

5.5.2.2Kriisit korostavat vahvan joustavan ja verkottuneen TKI-järjestelmän merkitystä

Korona-pandemia ja muut vastaavat taloutta heikentävät kriisit ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on joustava ja kestävä TKI-järjestelmä. Pandemia korosti tiiviin kansainvälisen yhteenkuuluvuuden ja tiedon jakamisen tärkeyttä, erityisesti kun kyse on terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä globaaleista haasteista. Monitieteisen tutkimuksen merkitys tällaisissa kriiseissä korostuu, sillä pandemian kaltaiset haasteet vaativat laajaa ymmärrystä eri tieteenaloilta. Strategisen kilpailun voimistumisen myötä osaamisen huoltovarmuuden merkitys on kasvava. On huolehdittava, että mailla on riittävä osaaminen sen kannalta keskeisillä aloilla.

Tulevaisuudessa kansainvälisen TKI-yhteistyön ja kumppanuuksien merkitys vain kasvaa, kun maailma pyrkii vastaamaan monimutkaisiin globaaleihin haasteisiin. Strategisen kilpailun voimistuessa tämä vaatii uudenlaista ajattelua ja strategioita, joiden avulla voidaan edistää osaamisen jakamista, resurssien tehokasta käyttöä ja kestävää kehitystä kansainvälisellä tasolla.

5.5.2.3Osaajista kilpaillaan kansainvälisesti ja myös EU:n sisämarkkinoilla

Euroopan unioni on merkittävä toimija kansainvälisessä kilpaillussa toimintaympäristössä, jossa teknologinen kehitys ja innovaatiosyklien nopeutuminen ovat luoneet sekä haasteita että mahdollisuuksia. EU pyrkii edistämään jäsenmaiden välistä tutkimus- ja kehitysyhteistyötä sekä innovaatioiden kaupallistamista rahoitusmekanismien, kuten Horisontti-ohjelmien kautta. Tämä yhteistyö on tärkeää EU:n kilpailukyvyn ylläpitämiseksi globaalissa taloudessa, erityisesti suurvaltojen, kuten USA:n ja Kiinan, kasvavan vaikutusvallan ja teknologisen kilpailun kontekstissa.

Suomen kannalta keskeinen kysymys on EU:n sisämarkkinoiden toiminta ja EU-yhteistyön sekä rahoituksen kehittymisen rooli. Euroopan unioni pyrkii vahvistamaan jäsenmaiden välistä tutkimus- ja kehitysyhteistyötä, mikä voi tarjota vastapainoa suurvaltojen väliselle kilpailulle. EU:n rahoitusmekanismit ja yhteistyöhankkeet tukevat tutkimuksen monipuolistumista ja auttavat pienempiä maita pysymään mukana kansainvälisessä kehityksessä.

Korona-pandemia ja muut kriisit ovat korostaneet yhteistyön ja tiedon jakamisen merkitystä sekä EU:n sisällä, että kansainvälisesti. EU pyrkii vastaamaan globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen, edistämällä monitieteellistä tutkimusta ja innovaatioita. EU:n rooli kansainvälisenä toimijana ja yhteistyön edistäjänä on olennainen, kun tavoitteena on hyödyntää jäsenmaiden yhteistä potentiaalia ja edistää kestävää kasvua ja hyvinvointia.

5.5.2.4Osaajapula, yhteistyön hiipuminen ja T&K-rahoituksen ennakoimattomuus TKI-järjestelmän haasteita Suomessa

Suomen kilpailukyvyn ja taloudellisen menestyksen perustana ovat inhimillinen pääoma, osaavat ja luovat ihmiset, kansainvälisesti verrattain hyvä yhteistyö yritysten ja tutkimusmaailman välillä, monipuoliset verkostot, houkuttelevat tutkimusympäristöt, toimiva infrastruktuuri sekä innovaatiokyky ja sen hyödyntäminen. Maan tärkeimpänä voimavarana pidetään näiden elementtien yhdistelmää. Suomessa toimii joukko teollisuus- ja teknologiayrityksiä, jotka ovat omalla markkinasegmentillään maailman johtavia toimijoita.

Kansainvälisissä innovaatiotoiminnan vertailuissa Suomi sijoittuu usein kärkisijoille. Esimerkiksi tuoreimmassa European Innovation Scoreboard -innovaatiovertailussa Suomi sijoittuu neljännelle sijalle (European Commission 2024). Tässä vertailussa Suomi on pitkään sijoittunut kolmen parhaan joukkoon. Maailman talousfoorumin kilpailukykyindeksissä Suomi on innovatiivisuudessa sijalla 10 (World Economic Forum 2024) ja WIPOn globaalissa innovaatioindeksissä sijalla 9 (World Intellectual Property Organisation 2022).

Vaikka Suomen T&K-menot ovat edelleen kansainvälisesti hyvällä tasolla (osuutena bruttokansantuotteesta), ne laskivat 2010-luvulla merkittävästi . Työn tuottavuus on vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen kasvanut Suomessa hitaasti, mikä johtuu suurelta osin T&K-investointien ja muiden aineettomien investointien vähentymisestä. Valtion T&K-rahoitusta koskeva laki (1092/2022) ja sen mukainen tavoite nostaa T&K-menot 4 %:iin osuuteen bruttokansantuotteesta, on esimerkki Suomen pyrkimyksestä lisätä TKI-toimintaan tehtäviä panostuksia, mikä on olennaista paitsi jatkuvan innovaatiokyvyn, osaamisen lisäämisen kuin tuottavuuden ja taloudellisen kasvun varmistamiseksi.

Suomen vahvuuksia edelleen ovat toimiva TKI-järjestelmä, TKI-toiminnan yleinen kustannustaso, vahva osaamispohja muutamilla osaamis- ja toimialoilla sekä vahva ja kehittyvä startup-kulttuuri (esim. OECD 2022a). Rahoituksen pitkäjänteisyyden puute, T&K-toimijoiden yhteistyön hiipuminen, kasvava osaajapula, hidas tuottavuuskasvu sekä elinkeinorakenteen kapea pohja lukeutuvat Suomen haasteisiin. Samalla TKI-toiminnan laatua on nostettava ja TKI-toimintaympäristöä kehitettävä kansainvälisen kilpailun kiristyessä.

T&K-toiminnan kehitykselle rajoitteita asettaa korkeakoulutetun työvoiman saatavuuden heikko kehitys, erityisesti tutkijakoulutetun työvoiman hidas kasvu. Suomessa tapahtuvan T&K-toiminnan kyky houkutella Suomessa tutkijakoulutettua työvoimaa muodostuu aiempaa merkityksellisemmäksi myös suomalaisten yliopistojen tutkijakoulutuksen kansainvälistyttyä nopeasti. Jos Suomeen työllistyvien osuus kansainvälisistä tutkijakoulutettavista ei kasva, henkilöstön saatavuudesta T&K-toiminnan kasvulle tulevat rajoitteet voivat pahentua. Tutkijakoulutuksen ja -urien houkuttelevuudesta myös suomalaisten keskuudessa on huolehdittava.

Yritysten henkilöstön koulutus- ja osaamistaso vaikuttaa uudistumiskykyyn ja selviämiseen taloudellisesti vaikeista ajoista. Tuottavimmissa yrityksissä on korkeammin koulutettuja työntekijöitä enemmän kuin muissa yrityksissä.³⁴¹ Suomen suurimmat vientiyritykset eivät työllistä korkeasti koulutettuja yhtä paljon kuin muiden Pohjoismaiden vientiyritykset.³⁴² Suomessa yrityssektorin T&K-henkilöstöstä tutkijakoulutettuja on pienempi osuus kuin monissa verrokkimaissa.

Yrittäjyyden arvostus ja toimintaedellytykset sekä kiinnostus yrittäjyyteen ovat ratkaisevia TKI-tulosten soveltamiselle yhteiskunnan hyödyksi. Samoin startup- ja kasvuhakuisille yrityksille Suomi tarjoaa monipuoliset toimintaedellytykset. Yritysten kannalta pitkäjänteinen toiminta ja ennakoitavuus ovat tärkeitä.

Kriisit ja toimintaympäristön muutokset asettavat paineita kriittisen osaamisen tunnistamiselle ja ylläpidolle myös Suomessa.

5.5.2.5Suomessa oppimistulokset ovat laskeneet pitkään ja nuorten korkeakoulutustason kasvu on pysähtynyt pitkäksi aikaa

Suomessa nuorten ikäryhmien koulutustason nousu on kansainvälisesti poikkeuksellisesti pysähtynyt varsin pitkäksi aikaa. Kun Suomen verrokkimaissa sekä muissa kehittyneissä ja kehittyvissä maissa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus nuorista aikuisista on kasvanut selvästi, Suomi on jäänyt takamatkalle. Nuorten koulutustason seisahtuminen näkyy jo koko työikäisen väestön koulutustason suhteellisena heikkenemisenä. Suomen työikäisen väestön suhteellinen koulutustaso tulee laskemaan vähintään 2030-luvulle saakka, samalla kun kansainvälinen kilpailu osaajista ja opiskelijoista kiristyy.

Tarve koulutustason nostoon on viime vuosina heijastunut koulutuspoliittiseen tavoitteenasetteluun. Tavoitteeksi on asetettiin pääministeri Sipilän hallituskaudella, että 50 % 25–34-vuotiaista olisi vuonna 2030 suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Poliittista tavoitteenasettelua on tarkennettu mm. Orpon hallituksen ohjelmassa, jonka mukaan tavoitetaso on vuonna 2030 mahdollisimman lähellä 50 prosenttia ja pidemmällä aikavälillä OECD-kärkimaiden tasolla. Tämän hetken korkeakoulutuksen ensikertalaisten aloittamisen perusteella 50 % tasoa ei tulla saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä.

Vaikka Suomen koulutusjärjestelmä pärjää kansainvälisissä vertailuissa monella ulottuvuudella hyvin, on huolestuttavaa, että useat oppimistulostrendit ovat laskevia. Perustaidoiltaan heikkojen nuorten määrä on kasvanut koko 2000-luvun ja tämä näkyy mm. PISA -tutkimuksessa alimmille osaamistasoille jäävien oppilaiden määrän kasvuna. Perustaitojen varmistaminen on edellytys jatko-opintoihin sekä täysipainoisiin yhteiskunnan toimintoihin osallistumiseen ja niiden kehittämiseen. Koulutusvalinnat ovat Suomessa jopa poikkeuksellisen sukupuolittuneita.

Suomessa viime vuosien monia maita koskevaan laskuun yhdistyy poikkeuksellisen pitkäaikainen laskutrendi, joka ulottuu PISAssa vuoteen 2006, kansallisissa oppimistulosten arvioinneissa vuosituhannen vaihteeseen. Pitkäaikaisen, muita OECD- ja PISA-maita selvemmän oppimistulosten laskun seurauksena suomalaisten nuorten oppimistulokset eivät enää kuulu kehittyneiden maiden parhaimpiin. Kansainvälistä vertailua tärkeämpänä voidaan kuitenkin pitää tulosten heikkenemistä suhteessa Suomessa aiemmin saavutettuun tasoon. Pitkäaikainen lasku haastaa myös tulkinnat aiemman onnistumisen syistä. Opinnoissa eteneminen vaarantuu yhä suuremmalla osalla perusopetuksen oppilaista. Tällä hetkellä jopa neljännes yhdeksäsluokkalaisista ei saavuta OECD:n määritelmänä olevaa tasoa lukutaidossa ja matematiikassa tulevaisuuden yhteiskunnassa aktiiviseen osallistumiseen. Tämä edellyttää perusosaamisen vahvistamista perusopetuksen ensimmäisiltä luokilta lähtien.

Suomi on menestynyt PISA-tutkimuksissa perinteisesti hyvin, etenkin tutkimusten alkuvuosina. Matematiikan osaamisen taso on ollut kuitenkin laskusuuntainen PISA 2006 -tutkimuksesta lähtien. Nyt uusimmassa tutkimuksessa suomalaisnuorten keskiarvo oli 484 pistettä. Tämä on peräti 64 pistettä vähemmän kuin vuonna 2006 (548 pistettä). Osaamisen heikkeneminen näkyy myös tarkastellessa eri suoritustasoille sijoittuvien oppilaiden osuuksia. Vielä 2000-luvun alkupuolella Suomessa oli alle suoritustason 2 jääviä heikkoja matematiikan osaajia alle 7 prosenttia. Viimeisimmässä tutkimuksessa vastaavia oppilaita oli kuitenkin jopa joka neljäs. Samaan aikaan vähintään erinomaisten matematiikan osaajien (suoritustason 5 tai 6 saavuttaneiden oppilaiden) osuus on vähentynyt. Vuoden 2003 tutkimuksessa Suomessa lähes joka neljäs oppilaista osasi matematiikkaa erinomaisesti. Vuoden 2022 tutkimuksessa erinomaisten osaajien osuus oli alle 9 prosenttia.³⁴³

Oppimistulosten lisäksi nykytilassa lasten ja nuorten digitaalinen osaaminen on hyvin vaihtelevaa eikä digitaalisen osaamisen kehittäminen toteudu yhdenvertaisesti voimassa olevien varhaiskasvatussuunnitelman sekä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden edellyttämällä tavalla. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa näiden taitojen ja osaamisen tärkeys korostuu, ja puutteet voivat johtaa muun muassa digitaaliseen syrjäytymiseen, heikkoon työmarkkina-asemaan sekä koulutuksen keskeytymiseen. Edellä mainitut haastavat maan koulutusjärjestelmän pysymään ajan tasalla ja vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin.

Olennainen kysymys on, millaisessa asenneilmapiirissä koulutusjärjestelmä toimii ja sitä kehitetään. Jos koulutuksen arvostus laskee edelleen, on järjestelmän vaikea tukea osaamisen kasvua. Työssä oppimisen tarve kasvanee, mutta Suomessa työnantajan tarjoama koulutus on viime aikoina vähentynyt.

Ikäluokkien pieneneminen ja tämän vaikutus työvoimatarpeeseen ja työvoiman saatavuuteen ovat keskeisiä kysymyksiä Suomelle. Ikäluokkien pieneneminen vaikuttaa korkeakouluikään tulevien määrään 2030-luvun puolivälistä lähtien, mikäli maahanmuutto ja ulkomaisten opiskelijoiden määrä eivät kasva vastaavasti. Seurauksena voi olla muutoksia korkeakouluverkkoon. Tarve tuoda osaajia ulkomailta korostuu, kun kotimainen työvoima ei riitä vastaamaan tarpeeseen. Kansainvälinen yhteistyö on Suomelle elintärkeää sekä kansainvälisessä yhteistyössä karttuvan kokemuksen osaamisen kannalta, että uusien osaajien saamiseksi maahan.

On viitteitä siitä, että koulutuksen periytyminen on lisääntymässä Suomessa. Kotitausta on yhä voimakkaammin yhteydessä oppimistuloksiin jo perusasteella. Tämä trendi voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja mahdollisuuksiin, joten on tärkeää, että koulutusjärjestelmä ja politiikka ottavat huomioon nämä muutokset ja pyrkivät edistämään yhdenvertaisia mahdollisuuksia koko väestölle.

Alueiden toimintaympäristö ja alueelliset painopisteet ovat tärkeitä tutkimus- ja innovaatiokeskittymien syntymisessä. Tutkimuksella ja innovaatiokeskittymillä on myös kriittinen rooli alueiden elinvoiman vahvistamisessa. Suomi eriytyy monilla ulottuvuuksilla ja myös osaaminen ja TKI-toiminta on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin. Toisaalta kansainvälisissä TKI-politiikan arvioinneissa (OECD) Suomelle toistuvasti suositellaan osaamisen kokoamista riittävän suuriin kokonaisuuksiin.

5.5.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

5.5.3.1Panostukset TKI-toimintaan vahvistavat tuottavuutta ja kilpailukykyä

Korkeatasoinen osaaminen ja TKI-toiminta ovat Suomen kilpailukyvyn, tuottavuuden ja hyvinvoinnin pohja. TKI-toiminta kehittää yhteiskuntaa. T&K-rahoituksen laki (1092/2022) on esimerkki Suomen pyrkimyksestä lisätä TKI-toimintaan tehtäviä panostuksia.

TKI-toiminta rakentaa osaamispääomaa, jonka verkostot ja TKI-kapasiteetti vahvistavat yhteiskunnan kriisivalmiutta ja tukevat resilienssiä ja toimintavarmuutta yllättävissä kriiseissä. Normaalioloissa ne luovat edellytyksiä toimintakyvylle, huoltovarmuudelle sekä innovointi- ja tuotantokyvykkyydelle. Kiristyvä kansainvälinen kilpailu merkitsee, että kriittisiin osaamisiin ja esimerkiksi uusiin ja nouseviin teknologioihin liittyvät strategiset näkökulmat korostuvat. Suomen turvallisuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta on siten ymmärrettävä osaamisen merkitys valtion strategisena resurssina ja huolehdittava osaamisen huoltovarmuudesta.

TKI-toiminta kasvattaa tuottavuutta. Julkisen T&K-rahoituksen merkittävimmät tuottavuusvaikutukset ovat rahoituksen kohdistuessa hankkeisiin, joiden tuotto-odotusten riskit ovat yrityksille liian suuria tai joista syntyvien innovaatioiden ulkoisvaikutukset ovat merkittäviä. TKI-toiminnan vaikuttavuus syntyy usein pitkällä aikavälillä ja esimerkiksi alakohtaiset erot ovat suuria.

Yritykset vastaavat noin 2/3 Suomen T&K-menoista. Suuryritykset vastaavat yli puolesta yritysten T&K-toiminnan menoista. Toimialoista kolme eniten T&K-toimintaan panostavaa toimialaa niin ikään vastaa puolesta yritysten T&K-toiminnan menoista. Kuitenkin vain pieni osa T&K-toimintaa tekevistä yrityksistä käyttää merkittävän osan liikevaihdostaan T&K-toimintaan. Suomessa yritysten rahoitus julkisten tutkimusorganisaatioiden T&K-toimintaan jää puoleen eurooppalaisesta ja OECD:n keskiarvosta.

Koska yhteiskunnallisia haasteita ei pystytä ratkaisemaan ilman merkittäviä yksityisiä investointeja, politiikkatoimien pitää pystyä nykyistä paremmin edistämään systeemisiin haasteisiin tarvittavia poikkitoimialaisia ratkaisuja. Lisäksi on tarpeen hyödyntää laajemmin innovaatioiden kysyntään ja leviämiseen vaikuttavia toimenpiteitä ja välineitä osana kokonaisuutta. Näitä ovat esimerkiksi innovatiiviset julkiset hankinnat, innovaatiomyönteinen sääntely sekä kehitys- ja kokeiluympäristöt.

Kansallisilla T&K- ja innovaatioinvestoineilla on tärkeä rooli osaamispohjaisessa taloudessa ja systeemisissä muutoksissa, mutta ne eivät yksistään johda uudistumiseen, uusiin toimintamalleihin ja uuteen liiketoimintaan. Globaalin markkinakehityksen ja -murrosten ymmärtäminen sekä vaikutusten analyysi ovat olennainen osa transformatiivista tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa.

Tutkitun tiedon saatavuus ja hyödyntäminen laajenevat ja kehittyvät. Tutkitun tiedon tulisi olla päätöksenteon taustana ja sen rooli valmistelussa ja yhteiskunnan kehittämisessä korostuu.

5.5.3.2Koulutus- ja osaamistason nosto on Suomelle kohtalonkysymys

Inhimillisen pääoman heikko kehitys muodostaa vakavan uhan taloudelliselle kasvulle ja yhteiskunnan kehitykselle. Suomen suhteelliseen asemaan korkeasti koulutettuna maana vaikuttaa sekä koulutus- ja osaamistason kehitys Suomessa, että muiden maiden kehitys. Kun koulutustaso kasvaa globaalisti, suhteellisen aseman parantaminen edellyttää Suomelta muita maita nopeampaa koulutustason kasvattamista. Pääsyä takaisin korkeimmin koulutettujen maiden joukkoon voidaan pitää monella tapaa kohtalonkysymyksenä Suomen menestykselle.

Suomessa julkisen sektorin säästöpaineet sekä toisaalta syntyvyys ja ikärakenne ovat haasteita koulutus- ja osaamistason nostamiselle. Osaamisen pohja rakennetaan varhaiskasvatuksessa sekä perusopetuksen ensimmäisillä luokilla. Perusopetuksen järjestämisen haasteet kasvavat väestökehityksen myötä autioituvalla maaseudulla sekä erityvillä kaupunkiseuduilla. Perusopetuksen oppilaiden määrän vähentyessä koulutuksen kustannukset eivät laske samassa suhteessa, koska sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen koko maassa on edellytys osaamisen kasvulle. Osaamistason nosto ja osaavan työvoiman määrän lisääminen edellyttävät sekä investointeja koulutukseen ja osaamiseen, että maahanmuuttoa. Ilman näitä osaaminen ja osaajien määrä eivät kasva. Korkeakoulutettujen osuuden kasvattaminen kohti asetettuja tavoitteita edellyttää, että yhä useampi suorittaa korkeakoulututkinnon.

Onnistuessaan osaamistason nosto vahvistaa talouden uusiutumiskykyä, luo edellytyksiä työllisyyden kasvulle sekä mahdollistaa hyvinvoinnin ja kestävän kasvun. Yritysten kilpailukyky ja edellytykset kansainvälistyä paranevat, yritysten ja työnantajayritysten määrä kasvaa sekä elinkeinorakenne monipuolistuu. Myös jatkuvan oppimisen kehittyneet ratkaisut mahdollistavat työmarkkinoilla jo olevien osaamisen päivittämisen ja uudelleen suuntaamisen sekä toiminnan kehittämisen. Työantajilla on saatavissa osaavaa työvoimaa. Yhteiskunnan kykyyn absorboida muualla maailmassa tuotettua uutta tietoa ja käyttää sitä omassa yhteiskunnassa vaikuttaa oleellisesti koulutustaso. Tutkimusperustainen korkeakoulutuksen määrä ja laatu ovat tässä ensiarvoista.

Osaamisen kehittäminen ja koulutus vahvistavat myös luovuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Se vaikuttaa tasa-arvoon sekä vähentää eriarvoistumista, kun ihmisillä on mahdollisuudet saada tarvitsemaansa osaamista ja hyödyntää sitä aktiivisina kansalaisina kuin tuottavina työntekijöinä tai yrittäjinä. Sivistys vahvistuisi suomalaisen yhteiskunnan perustana. Osaava ja hyvin koulutettu väestö kehittää sivistystä, kulttuuria ja luovuutta sekä luottamusta. Yhteiskunnan kriisinkestävyys ja resilienssi vahvistuvat.

5.6Hyvinvoinnin, terveyden ja elintapojen haasteet muuttuvat

Kestävälle yhteiskunnalle hyvinvointi ja sen jakautuminen muuttuvassa toimintaympäristössä ovat olennaisia kysymyksiä. Suomessa väestön terveys ja toimintakyky kohenivat nopeasti 1970-luvulta 2010-luvun alkuun saakka. Vastasyntyneen elinajanodote kasvoi kymmenen vuotta, useimpien kansantautien ilmaantuvuus pieneni, ja sekä työikäisten että erityisesti eläkeläisten toimintakyky kohentui. Käänne kielteiseen suuntaan tapahtui 2010-luvulla: elinajanodotteen kasvu hidastui, ja väestön toiminta- ja työkyky ei enää jatkanut kohenemistaan.³⁴⁴

Erityisesti mielenterveyden merkitys yhteiskunnassa ja työelämässä on kasvanut. Koronapandemia ja siihen liittyneet rajoitustoimet vaikuttivat mielen hyvinvointiin: mahdollisuuteen olla aktiivinen, osallistua yhdessä toisten kanssa sekä omistautua itselle merkityksellisiin asioihin. Mielenterveyden häiriöt heikentävät osallisuutta yhteisöihin ja yhteiskuntaan sekä lyhentävät kouluttautumista ja työuria. Etätyö, -opiskelu ja -palvelut ovat muodostuneet vakiintuneemmiksi käytännöiksi, mikä vähentää kontakteja muihin ihmisiin. Sosiaalinen media mahdollistaa mielekkäitä verkostoja, mutta siihen liittyvät kielteiset ilmiöt heikentävät mielenterveyttä. Mielenterveysoireilu on merkittävä työkyvyttömyyden syy³⁴⁵.

Globaalit ympäristön muutokset puolestaan voivat johtaa uusien tautien esiintymiseen Suomessa ja lisätä mm. pandemioiden riskiä. Kehityskulut jatkuvat myös 2020-luvulla, mikäli terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn määrittäjiin ei kyetä yhteiskunnallisin toimin puuttumaan. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttama ympäristökriisi herättää huolta, surua ja suuttumusta, mutta ilmastonmuutoksella on myös suoria mielenterveysvaikutuksia. Toinen toistaan seuranneet globaalit kriisit voivat vaikuttaa yleisemmin tulevaisuudenuskoon, mutta lisäksi niillä voi olla epäsuoria vaikutuksia, jotka heijastuvat joihinkin ihmisiin tai ihmisryhmiin esimerkiksi taloudellisten vaikeuksien tai asenteiden kovenemisen kautta.

Sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot johtuvat taloudellisista, koulutuksellisista ja työllisyyteen liittyvistä seikoista, jotka vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin saada terveyteen liittyviä resursseja ja palveluita. Erot liittyvät myös elintapoihin, asuinalueiden olosuhteisiin, sosiaaliseen tukeen, stressiin sekä myös palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Suomessa palvelujen käytössä ja palvelujen laadussa ³⁴⁶ sekä palvelutarpeiden tyydyttymisessä on merkittäviä sosioekonomisia eroja. Nämä ovat yhteydessä palvelujärjestelmän rakenteisiin ja siihen, että käytettävissä olevat resurssit jakautuvat ylemmässä sosioekonomisessa asemassa olevia väestöryhmiä suosien. Työ- ja toimintakykyä heikentävät kansantaudit, kuten sydän- ja verisuonitaudit, sekä mielenterveysongelmat, lihavuus, huono ravitsemus, vähäinen liikunta, tupakointi ja päihteiden käyttö. Väestön työ- ja toimintakyvyn heikkeneminen uhkaa taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. ³⁴⁷

5.6.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

5.6.1.1Planetaarinen terveys ja hyvinvointi uhattuna

Maailmassa on käynnissä kolme laajaa globaalia ympäristönmuutosta, joista aiheutuu taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja: ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ympäristön saastuminen.³⁴⁸ Planetaarinen terveys ja hyvinvointi on lähestymistapa, joka tunnistaa, että ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin tärkeitä edellytyksiä ovat tasapainossa olevat luonnonjärjestelmät, kuten luonnon monimuotoisuus ja vakaa ilmasto.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamiksi suurimmiksi terveyshaitoiksi Suomessa on arvioitu lisääntyneet helteet, liukastumistapaturmat, vesivälitteiset epidemiat, zoonoottiset infektiot sekä rakennusten kosteusvaurioihin liittyvät haitat. Lisäksi allergisoivien kasvien lajisto muuttuu ja kasvukausi pitenee, ja talvien pimentyminen voi johtaa mm. kaamosoireiden yleistymiseen ³⁴⁹. Suurimmat vaikutukset saattavat kuitenkin aiheutua siirtolaisvirroista; ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan jopa 1,2 miljardin siirtolaisen liikkeelle lähdön vuoteen 2050 mennessä ³⁵⁰ mm. ruokatuotannon ja juomaveden riittämättömän saatavuuden myötä, minkä seurauksena siirtolaisia tulee suurella todennäköisyydellä myös Suomeen. Siirtolaisten tautitaakka voi poiketa kantaväestön tautitaakasta.

Lisäksi ihmisten, eläinten ja elintarvikkeiden laaja liikkuminen rajojen yli haastaa mikrobilääkeresistenssin torjunnan kaikkialla. Resistentit mikrobit kiertävät ihmis- ja eläinpopulaatioissa kosketuksen, ravinnon, veden ja ympäristön välityksellä. Ne eivät tunne rajoja vaan liikkuvat helposti maasta toiseen ihmisten, eläinten ja elintarvikkeiden mukana. Väestötasolla matkailu on noussut merkittäväksi resistenttejä mikrobeja levittäväksi tekijäksi. Euroopan terveyshätätilanteiden valmiusviranomainen on nostanut mikrobilääkeresistenssin terveysuhkien kärkikolmikkoon pandemiapatogeenien ja ns. CBRN-uhkien (kemialliset, biologiset, säteily- ja ydinuhat) rinnalle. Vaikka mikrobilääkkeiden käyttö kehittyneissä teollisuusmaissa on kääntynyt 2000-luvulla laskuun, kasvaa mikrobilääkkeiden käyttö maailmanlaajuisesti erityisesti ns. keskituloisissa maissa. Maailmalla käytetään mikrobilääkkeitä eläintuotannossa arviolta kaksi kertaa se määrä mitä niitä käytetään ihmisten infektioiden hoitoon ja mikrobilääkkeitä käytetään edelleen myös kasvunedistäjinä.

Pandemioiden, eli maailmanlaajuisesti leviävien taudinpurkausten syntymisen todennäköisimpiä ajureita ovat ilmastonmuutoksen ja maankäytön muutosten lisäksi kasvava eläinproteiinin kysyntä ihmisravinnoksi sekä siitä seurannut maatalouden kestämätön tehostuminen ja luonnonvaraisten eläinten kasvava käyttö ja luonnon monimuotoisuuden kato. Näiden lisäksi kasvanut kansainvälinen matkailu ja kaupankäynti helpottavat tartuntatautien nopeaa leviämistä yli rajojen, laajentaen paikalliset epidemiat maailmanlaajuisiksi pandemioiksi, joilla voi olla merkittäviä terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ³⁵¹.

Ilmastonmuutos voi lisätä luonnonvaraisten eläinten välittämiä zoonooseja eli eläinten ja ihmisten välillä tarttuvien tautien esiintymistä, kun välittäjäeläimille suotuisat elinolot laajenevat Eurooppaan ja Suomeen. Suomessa saatujen vektorivälitteisten ja suolistoinfektioita aiheuttavien tartuntojen arvioidaan yleistyvän lämpötilan ja ympäristöolosuhteiden muuttuessa. Myös uusien zoonoosien leviäminen Suomeen on todennäköistä, esimerkiksi hyönteisvälitteisten virustautien lisääntymistä voidaan odottaa. Lisäksi vesistöjen lämpeneminen lisää bakteeritautien, kuten vibrioosien riskiä. Ravinnon tuottamiseen liittyvällä tuotantoeläinten määrällä ja -tiheydellä, tilojen välisillä kontakteilla, tautisuojauksella ja eläinten yleisellä terveydellä on merkitystä tuotantoeläimien välittämien zoonoosien esiintymiseen.

Sään ääri-ilmiöistä helteet aiheuttavat erityisesti ikääntyneiden joukossa hellekuolleisuutta ja sairastavuutta (Kollanus ja Lanki 2021, kuvio 29). Myös lapset ja raskaana olevat ovat erityisen alttiita helteen aiheuttamille terveyshaitoille. Suomessa lämpimämmät kesät heikentävät unta ja pimeämmät talvet voimistavat kaamosoireita. Koska ilmastonmuutoksella on tiivis yhteys luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen, voivat ilmastonmuutoksen torjuntakeinot tukea sekä ilmastonmuutoksen terveysvaikutusten hillintää, että monimuotoisuuden ylläpitämistä. Esimerkiksi luonnonsuojelualueet ja muut luonnontilaiset alueet lieventävät ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia, kuten kaupunkien lämpösaarekeilmiötä helteiden aikana. Villieläinten elinalueiden pieneneminen lisää myös zoonoosien ja pandemioiden lisääntymisen riskiä, kun kontaktit eläinten ja ihmisten välillä lisääntyvät. Kun eläimillä on vähän elintilaa, tai niitä kasvatetaan suurissa yksiköissä, eläinten välityksellä ihmisiin siirtyvän mikrobilääkeresistenssin riski kasvaa.

5.6.1.2Digitalisoituvan ympäristön vaikutukset hyvinvointiin

Ihmisten käyttäytyminen ja ajankäyttö on biologisen evoluution näkökulmasta muuttunut äärimmäisen nopeasti. Digitalisaatiolla on väistämättä merkittäviä neurobiologisia vaikutuksia, jotka alkavat heti lapsuusiässä ja jatkuvat laitteiden käytön myötä vanhuuteen asti. Näitä vaikutuksia tunnetaan ilmiön räjähdysmäisen nopeuden vuoksi vielä varsin puutteellisesti, mutta jo nyt sillä arvellaan olevan haitallisia vaikutuksia lasten ja nuorten kehitykseen. COVID-19-epidemia lisäsi digitaalisten palveluiden tarjontaa, eikä kasvu ole pysähtymässä epidemian jälkeen. Uudenlaisia teknologioita ja etäseurantaa otetaan kiihtyvästi käyttöön. Sosiaalinen media valtaa yhä enemmän alaa ihmisten ajankäytössä, ja sen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen, tunteisiin ja asenteisiin on lisääntynyt merkittävästi. Tekoälyn kehitys on nopeaa, vaikeasti ennakoitavaa, se tapahtuu usealla yhteiskunnan osa-alueella samanaikaisesti, ja sen käyttömahdollisuudet laajentuvat jatkuvasti.

Digitalisoituva ympäristö tuo mukanaan paljon mahdollisuuksia. Henkilöstöresursseja voidaan säästää ja palveluja tarjota ajasta ja paikasta riippumattomasti. Palveluita on monesti mahdollista tuottaa edullisemmin ja niistä kertyvää tietoa on mahdollista hyödyntää. Digitaalisista palveluista on myös mahdollista saada alueellisesti tasa-arvoisia. Esimerkiksi terveydenhuollossa digitalisaation hyödyntäminen voi tuoda merkittäviä taloudellisia säästöjä potilaan kuluissa liittyen matkaan ja aikaan sekä itse hoidon kuluissa. Tekoäly ja palvelurobotit voivat tuoda monia erilaisia uusia mahdollisuuksia hyvinvointivaltion palveluihin. Tekoälyä voidaan hyödyntää diagnosointiin, toiminnan suunnitteluun, tiedonhakuun, tiedonhallintaan, kääntämiseen, ongelman ratkaisuun ym. Digitalisaatio mahdollistaa paremman joustavuuden työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

Digitalisoituva ympäristö tuo mukanaan myös paljon ongelmia ja uhkia. Väärin ymmärrettynä ja toteutettuna lisääntyvä digitalisoituminen voi lisätä eriarvoisuutta ja mielenterveysongelmia sekä yksinäisyyttä positiivisten vaikutustensa lisäksi. Toimialalla on paljon kehitettävää digitaalisaation mahdollistamien ratkaisujen ihmiskeskeisessä suunnittelussa ja muutosten johtamisessa. Monin paikoin on enää vaikea saada perinteistä kasvokkaista palvelua, ja tämä asettaa palvelujen käyttäjät hyvin eriarvoiseen asemaan. Käyttäjiltä vaaditaan yhä enemmän itseohjautuvaisuutta ja osaamista. Esimerkiksi osa iäkkäistä, mielenterveyskuntoutujista, heikosti koulutetuista, pienituloisista, sairaista, toimintakyvyn ongelmia omaavista, heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevista maahanmuuttajista ja yleensäkin henkilöistä, joilla on vähäiset sosiaaliset ja taloudelliset resurssit, on vaarassa pudota hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ulkopuolelle.³⁵³ Tietojärjestelmät ovat tällä hetkellä alttiita rikollisuuden ja hybridivaikuttamisen eri muodoille. Mitä digitaalisemmaksi terveydenhuolto muuttuu, sitä suuremmiksi nousevat tietoturvallisuuteen ja tietosuojaan liittyvät vaatimukset. Tekoälyn tämänhetkiset ohjaus- ja sääntelykeinot eivät ehkäise tekoälyn käyttöön liittyviä uhkia ja riskejä tarpeeksi hyvin. Myös kiinnittyminen hybridityöyhteisöön voi jäädä löyhäksi, ja nopealiikkeisen sosiaalisen median tarjoamien työnvälitysmahdollisuuksien myötä työsuhteet voivat pätkittyä. Tämä yhdessä lisääntyvän alustatyön kanssa voi kiihdyttää työmarkkinoiden polarisoitumista, kun erityisosaajat voivat kilpailuttaa työpaikkoja globaalisti ja toisaalta matalamman tuottavuuden työpaikat työntekijöitä.

Digitalisaation myötä on vaarassa kadota ihmisten välinen herkkyys ja pysähtyminen kohtaamiseen. Varsinkin ikäihmisille digitalisaation lisääntyminen johtaa vähempiin ihmiskontakteihin ja yksinäisyys voi lisääntyä osalla, toisaalta osa hyötyy internetin tarjoamista yhteydenpitomahdollisuuksista. Perheiden tilanteisiin on vaikuttanut arjen digitalisoituminen, eli kouluissa ja opinnoissa käytettävät menetelmät, sosiaalisen median ja pelien vaikutukset sekä palveluiden muutos. ADHD-lääkkeiden käyttö lisääntyy koko ajan ³⁵⁴, mutta pitäisi pystyä puuttumaan keskittymisvaikeuksien juurisyihin (oppimis- ja työskentely-ympäristöt, digiympäristön vaikutus jne.)

5.6.1.3Mielenterveysongelmien kasvu

Globaali epävakaus vaikuttaa hyvinvointiin ja mielenterveyteen yhä etenevässä määrin. Ilmastonmuutos on suurin ihmiskunnan kriisi myös terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Viestinnän ja tiedon määrä globaaleista ja paikallisista ongelmista on lisääntynyt, mikä voi vaikuttaa mielenterveysongelmien kasvuun.³⁵⁵ Samalla sosiaalinen media luo erityisesti nuorille kohtuuttomia paineita ulkoisen menestyksen saavuttamiselle, vaikka usein menestyminen on kiinni taustasta, hyvinvoinnista, tai jopa sattumasta.

Kiristynyt kilpailu työ- ja opiskelupaikoista ja odotukset menestyksekkäälle elämälle aiheuttavat henkistä pahoinvointia. Vakavien mielenterveyshäiriöiden diagnoosien määrä ei ole absoluuttisesti lisääntynyt, mutta yleisesti mielenterveysoireiden määrä on kasvanut. Samalla niiden aiheuttamien sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on poikkeuksellisen korkealla tasolla. ³⁵⁶ Mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden lisääntyminen kytkeytyy opiskelu- ja työelämän vaativuuden kasvuun, stigman lieventymiseen ja lisääntyneeseen hoitoon hakeutumiseen. Mielenterveyden perusta rakentuu monella tapaa lapsuudessa ja nuoruudessa, joten etenkin kasautuneet ja vakavat mielenterveyden haasteet elämänkulun alussa voivat vaikuttaa myöhempään sosioekonomiseen asemaan ja terveyteen. Eriarvoistumisen kielteinen kierre alkaa usein jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Perheiden syvenevät vaikeudet näkyvät myös lisääntyneenä palvelutarpeena. Kaupungistuminen ja tiivistyvä rakentaminen luontoalueiden kustannuksella vaikuttaa myös negatiivisesti hyvinvointiin ja mielenterveyteen.³⁵⁷

Mielenterveysoireiden lisääntyminen koronapandemian aikana havaittiin lukuisissa maissa. Rajoitustoimet olivat monissa maissa ankarampia kuin Suomessa, ja niillä oli väestön mielenterveyteen kielteisiä vaikutuksia. Yhdysvallat on varoittava esimerkki länsimaasta, jossa mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön liittyvät ongelmat ovat pahentuneet jo vuosia ennen koronapandemiaa. Itsemurhia ja alkoholin ja huumeiden käytön aiheuttamia kuolemia kutsutaan epätoivon kuolemiksi. Näihin liittyvä kuolleisuus Yhdysvalloissa on moninkertaistunut vuodesta 1990 alkaen. Huumekuolleisuudessa muutokset ovat erityisen suuria, mutta myös itsemurhakuolemat ovat lisääntyneet kaikissa ikäryhmissä . ³⁵⁸Erityisen kielteinen kehitys on ollut niillä alueilla, joilla tuloerot ovat kasvaneet ja joilla on vähän sosiaalista liikkuvuutta³⁵⁹.

Suomessa väestön mielenterveyden heikkenemisestä oli joitain merkkejä jo ennen koronapandemiaa. Toisaalta Suomessa itsemurhien määrä on laskenut tasaisesti vuodesta 1990 eikä korona-aikana itsemurhien määrässä tapahtunut kasvua³⁶⁰. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneiden määrä alkoi kasvaa vuodesta 2017 alkaen, ja ohitti tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vuoksi sairauspäivärahaa saaneiden määrän samana vuonna³⁶¹. Tyttöjen ahdistuneisuudessa havaittiin Kouluterveyskyselyssä lievää yleistymistä vuodesta 2013 alkaen. Ahdistuneisuushäiriöiden lisääntymiseen on voinut vaikuttaa myös lisääntynyt tunnistaminen ja hoito terveydenhuollossa. Ahdistuneisuushäiriöiden Käypä Hoito- suositus julkaistiin vuoden 2019 alussa. ³⁶² Työikäisten psyykkinen kuormittuneisuus on jopa lisääntynyt koronapandemian jälkeen, ja merkkejä on myös itsemurha-ajatusten yleistymisestä. Yleisesti mielenterveyteen liittyvät diagnoosit lisääntyivät erityisesti tytöillä, teini-ikäisillä ja pääkaupunkiseudulla, jossa rajoitukset ja COVID-19-tartuntojen määrät olivat suurimmat (Gyllenberg 2023). Korona-aikana myös syömishäiriöt näyttivät yleistyvän ja oireilu vaikeutuvan. Suomalaistutkimuksen mukaan koronapandemian ensimmäisen aallon jälkeen nuorten uudet syömishäiriödiagnoosit lisääntyivät erikoissairaanhoidossa 27 %. Myös hoitoon hakeutuminen neuropsykiatristen oireiden vuoksi ja ADHD-lääkityksen käyttö on yleistynyt voimakkaasti³⁶³.

Yksinäisyyden on todettu vaikuttavan haitallisesti mielenterveyteen, ja yksinäisyys on yhdistetty tutkimuksissa muun muassa masennukseen, itsemurhiin, psykooseihin ja Alzheimerin tautiin. Noin kymmenesosa Suomen aikuisväestöstä tuntee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Yksinäisyys on yleistä iäkkäillä, ja lisäksi sen on todettu lisääntyneen erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa. Yksinäisyydellä on itseään toistava ja lisäävä vaikutus, ja se saattaa entisestään saada ihmisen vetäytymään yhteisöstään. Yksinäisyyden on todettu lisäävän yksilön syrjäytymisriskiä, jolla puolestaan on yhteyttä muun muassa suurempaan kuolleisuuteen. Vaikka ensisijaisesti onkin kyse henkilökohtaisesta tragediasta, on yksinäisyys samalla iso yhteiskunnallinen ongelma, sillä pitkittynyt yksinäisyyden kokemus saa aikaan paitsi terveysongelmia, myös sosiaalisia pelkoja, työttömyyttä ja velkaantumista. Yksinäiset myös käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluja enemmän kuin muut ikäisensä. Syiksi sekä yksinäisyyden että syrjäytymisen lisääntymiseen länsimaissa on arveltu väestön ikääntymistä ja samalla yksilöllisyyden korostumista.³⁶⁴

2020-luku on osoittanut tulevaisuuden ennustamisen vaikeuden. Tällä hetkellä nähdään, että toistuvat kriisit ovat heikentäneet väestön mielenterveyttä, ja nuoremmista ikäryhmistä alkanut kehitys yleistyy myös työikäisillä. Tulevaisuuden kehityksen kannalta on tärkeää globaalin tilanteen kehittyminen (sodat, ilmasto, talous), huumemarkkinoiden ja suhtautumistavan muutos ja lasten ja nuorten elämän arjen kudelmien kehitys (koulu, sosiaalinen media, vapaa-aika).³⁶⁵

5.6.1.4Liikkumattomuudesta ja lihavuudesta aiheutuvat sairaudet kasvussa

Lihavuuden ja liikkumattomuuden yleistymisen taustalla on yhteiskunnallisia tekijöitä, kuten ruokaympäristön ja -kulttuurin muutokset sekä istuvan elämäntavan yleistyminen. Runsasenergisiä mutta ravitsemuslaadultaan köyhiä elintarvikkeita on tarjolla enemmän kuin ennen, pakkaus- ja annoskoot ovat kasvaneet, ja erityisesti epäterveellisiä elintarvikkeita markkinoidaan tehokkaammin. Yhdyskuntarakenteen, kaupunkiympäristöjen ja liikkumistapojen muutokset, työelämän murros sekä digitalisaation laajentuminen³⁶⁶ ovat vähentäneet ihmisten tarvetta liikkua omin lihasvoimin ja lisänneet paikallaanoloa. Monien ihmisten työstä on tullut fyysisesti vähän kuormittavaa, töitä ja opintoja tehdään osin etänä, ostokset voi tilata kotiovelle ja monet muut asioinnit hoidetaan digitaalisesti. Osa ihmisistä voi halutessaan elää miltei poistumatta kotoaan. Liikkumattomuuden keskeinen pulma on nimenomaan arjessa tapahtuvan liikkumisen väheneminen, mitä muun muassa digipalvelut ja etätyö kärjistävät. Lähes kaikki terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ongelmat ovat yleisempiä vähän koulua käyneillä ja pienituloisilla kuin korkeasti koulutetuilla ja suurituloisilla.³⁶⁷

Liikkumattomuus liittyy useisiin terveysongelmiin ja vaikuttaa kielteisesti niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiin. Fyysisestä aktiivisuudesta on tullut yhä enemmän tietoinen valinta, sen sijaan että se olisi luonnollinen osa elämää. Riittämätön liikkuminen ja sen myötä huonontunut fyysinen toimintakyky heikentää yksilöiden elämänlaatua, lisää erilaisten sairauksien riskiä ja heikentää edellytyksiä toimia osana yhteiskuntaa. Liikkumattomuuden ongelma on monimutkainen ja monisyinen. Fyysisen aktiivisuuden puute voi heikentää lihaksia, nivelten liikkuvuutta ja luuston terveyttä. Fyysinen aktiivisuus on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi ehkäistä ja lievittää stressiä, ahdistusta ja masennusta. Liikkumattomuus voi päinvastoin lisätä psykologista stressiä ja heikentää mielenterveyttä sekä vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin, sillä se saattaa vähentää mahdollisuuksia osallistua yhteisölliseen toimintaan.

Samaan aikaan kun liikkuminen on vähentynyt, ihmiset ovat yhä tietoisempia liikkumisen merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille. Monet ihmiset harrastavat aktiivisesti liikuntaa ja erilaisten liikunta- ja hyvinvointipalvelujen sekä varusteiden ja laitteiden (kuten aktiivisuusmittarit) tarjonta ja suosio on merkittävästi lisääntynyt. Liikunnan harrastaminen ei kuitenkaan riitä kompensoimaan runsasta istumista ja vähäistä arkiliikkumista. Kokonaisuudessaan fyysisen aktiivisuuden määrä on laskenut kaikissa väestöryhmissä. Lapsuus- ja nuoruusajan vähentyneestä liikkumisesta sekä painon noususta kertoo varusmiesten kuntotesteistä saatava seurantatieto (kuvio 31). Liikkumattomuus haastaa kaikki väestöryhmät, mutta liikkuminen on keskimääräistä vähäisempää tietyissä väestöryhmissä, kuten toimintarajoitteiset ihmiset ja monet maahanmuuttajaryhmät.

Ravitsemus on lihomisen tärkeämpi syy kuin liikkumattomuus. Lihavuus lisää riskiä sairastua mm. tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, moniin syöpiin sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Lihavuus on myös iäkkäiden henkilöiden liikkumisrajoitteiden tärkein vaikutettavissa oleva riskitekijä. Lihavuudesta aiheutuu vuosittain miljardienkustannukset hoito- ja hoivakulujen sekä menetettyjen työpanosten takia. Monissa tapauksissa vähävaraisille saatavilla olevat ruokavaihtoehdot ovat epäterveellisempiä ja liikkumiseen kannustavat resurssit rajoitetumpia. Stressi, masennus ja ahdistus voivat vaikuttaa ruokailutottumuksiin ja aiheuttaa epäterveellisiä elämäntapoja, jotka voivat johtaa lihavuuteen. Ruoka- ja juomateollisuuden markkinointi vaikuttaa valintoihin ohjaamalla kaloripitoisten ja vähäravinteisten tuotteiden käyttöön. Erityisesti lapsille suunnattu markkinointi vaikuttaa ruokatottumuksiin jo varhain. Ylipainon tiedetään myös lisäävän nuoren kehotyytymättömyyttä, joka on vastaavasti riskitekijä syömishäiriöön sairastumiselle. Näkökohdan kehitys tuskin lähivuosina kääntyy positiivisempaan suuntaan, koska yhteiskunnalliset, osin globaalit rakenteet ylläpitävät negatiivista kehitystä. Myös taloudellisen tilanteen heikkenemisellä voi olla negatiivisia vaikutuksia ylipainoon ja liikkumattomuuteen. ³⁶⁸

5.6.1.5Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyys, saatavuus ja pysyvyys on haaste nyt ja tulevaisuudessa

Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyys, saatavuus ja pysyvyys ovat keskeisiä tekijöitä, jotka määrittävät palvelujärjestelmän kestävyyttä nyt ja tulevaisuudessa. Henkilöstön saatavuus- ja riittävyysongelmat eivät ole vain suomalainen ilmiö. WHO:n mukaan kaikilla WHO:n Euroopan alueen mailla on tällä hetkellä vakavia terveys- ja hoivatyövoimaan liittyviä haasteita. Tämän vuoksi henkilöstön rekrytoimiseen jo Euroopan sisällä liittyy haasteita. Henkilöstöä ei myöskään voida rekrytoida maista, joissa itsessään on pula terveydenhuollon henkilöstöstä. Tähän suuntaviivoja antavat esimerkiksi WHO:n eettisen rekrytoinnin periaatteet. Koronapandemia kärjisti terveydenhuollon henkilöstön saatavuuden haasteita niin kysynnän kuin kuormituksen osalta, mutta ongelmien juurisyyt ovat jo ajassa ennen pandemiaa.

Laadukkaiden ja riittävien sote-palveluiden saatavuus edellyttää osaavaa ja hyvinvoivaa henkilöstöä. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää haastavat useista syistä kertynyt hoito-, palvelu- ja kuntoutusvelka ja julkisen talouden vaikea tila, sekä erityisesti nopeasti hankaloitunut henkilöstövaje. Osaajien saatavuuden haasteet ilmenevät käytännössä koko Suomessa, kaikissa terveydenhuollon ammattiryhmissä ja lähes kaikissa palveluissa. Väestöprofiili on muuttumassa ikääntyvien osuuden kasvaessa ja huoltosuhteen heiketessä. Tämä lisää palveluntarvetta ja toisaalta haastaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyyttä entisestään. Jopa kolmasosa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Henkilöstön saatavuuden, riittävyyden ja pysyvyyden haasteisiin liittyy useita syitä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työnsisällöt, mahdollisuudet hoitaa entistä enemmän ja vaikeampia tilanteita sekä monisairaiden potilaiden kasvava määrä haastavat henkilöstön osaamista. Tähän liittyy myös lisääntyneet digitalisaation vaatimukset. Digitalisaation mahdollistamassa toiminnan kehittämisessä sekä muutosjohtamisessa on haasteita, ja kaikilta osin henkilöstö ei ole pystynyt päivittämään osaamistaan ja joutuu työskentelemään ilman tarvittavaa tietotaitoa muuttuvassa toimintaympäristössä. Toisaalta haasteet liittyvät työoloihin ja johtamiseen. Mahdollisuudet työn ja perheen yhteensovittamiseen, johtaminen, työn organisoiminen, työyhteisö ja työssä saatava tuki sekä palkitseminen ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat keskeisesti siihen, haluavatko ihmiset kouluttautua alalle ja jatkaa alalla työskentelyä. Käytössä olevilla resursseilla ja terveyssektorille tehtävillä investoinneilla on yhteys esimerkiksi henkilöstön mahdollisuuksiin tehdä työtä eettisesti kestävällä tavalla. ³⁶⁹

Väestörakenne ja väestön sijoittuminen eri puolilla maata on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti. Väestö ja samalla työvoima keskittyvät kasvukeskuksiin. Väestön ikääntyminen jatkuu ja toisaalta lasten määrä pienenee, mikä muuttaa palvelutarvetta. Lääketieteen erityisosaaminen on jatkanut jakaantumistaan yhä syvempään erikoistumiseen monilla erikoisaloilla eikä erityisosaajia enää riitä kaikkiin nykyisiin toimipisteisiin³⁷⁰. Kasvavasta palvelutarpeesta huolimatta sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä työskentelevien henkilöiden määrä ei tulevaisuudessa kasva tarvetta vastaavasti, vaan todennäköisesti vähenee. Työvoimasta on Suomessa pulaa myös muilla sektoreilla. Kilpailu työvoimasta kasvaa ja kohtaamisongelma on merkittävä. Pienenevistä ikäluokista ei voida jatkuvasti kouluttaa entistä suurempaa suhteellista osaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

5.6.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

5.6.2.1Terveyden eriarvoisuus globaalisti suurta

Erityisesti useissa matalan tulotason maissa kaikilla ihmisillä ei ole edelleenkään pääsyä vaikuttavan ja saavutettavissa olevan (kustannukset, välimatkat) terveydenhuollon piiriin. Resurssipula, lääkkeiden saatavuuden ja jakeluketjujen ongelmat, infrastruktuurin puute ja koulutetun henkilökunnan niukkuus vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin saada tarvitsemaansa hoitoa. Valtion rooli on monessa maassa edelleen melko pieni eivätkä universaalin terveydenhuollon instituutiot kuten sen rahoitus, lainsäädäntö ja väestökattavuus ole kehittyneitä. Toinen tärkeä näkökohta on ravitsemus ja peruselintarvikkeiden saatavuus. Monissa köyhemmissä maissa on jo nyt ruokaturvan ongelmia, mikä vaikuttaa ihmisten terveyteen, myös pitkällä aikavälillä ja nämä ongelmat pahentuvat ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon myötä. Riittämätön ravitsemus aiheuttaa terveysongelmia ja heikentää vastustuskykyä. Asumisolosuhteet ovat myös olennaisia, sillä esimerkiksi puutteellisen vesihuollon ja hygienian seurauksena ihmiset altistuvat helpommin mm. tartuntataudeille. Kehittyneemmissä maissa terveyden eriarvoisuus näkyy muun muassa väestöryhmien välisinä, maiden välisinä ja maiden sisäisinä alueellisina eroina. Taustalla olevat tekijät ovat usein elintapoihin, terveyspalvelujen saatavuuteen sekä geneettisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin liittyviä.

Lääkkeiden arvo kauppatavarana kasvaa ja kilpailu resursseista kovenee jatkuvasti. Lääketuotanto toimii markkinalähtöisesti, tuotanto on keskittynyt ja logistiikkaketjut ovat pitkiä, mikä vaikuttaa lääkkeiden saatavuuteen ja kustannuksiin. Globaalit ympäristön muutokset lisäävät kustannuksia ja epävarmuutta saatavuudessa. Suomi on pieni markkina-alue (0,3 % globaalista lääkemarkkinasta³⁷¹), jonka houkuttelevuutta tulisi lisätä maamme lääkehuollon turvaamiseksi.

5.6.2.2Elinajanodote on matalin itäisessä Euroopassa

Terveyden taso vaihtelee Euroopassa maittain, mikä on nähtävissä esimerkiksi elinajanodotteessa ³⁷² Elinajanodote on matalin itäisessä Euroopassa ³⁷³. Eurooppalaisittain tarkasteltuna terveyserot ovat Suomessa keskitasoa tai sen paremmalla puolella, esimerkiksi pikäaikaissairastavuuden tuloryhmäeroissa (kuvio 32, OECD 2023). Koulutusryhmien väliset elinajanodotteen erot ovat miehillä isommat kuin naisilla ja erityisen suuret Keski- ja Itä-Euroopassa ³⁷⁴.

5.6.2.3Suomessa vahvoja sosioekonomisia eroja palveluiden saatavuudessa ja laadussa

Suomessa on merkittäviä sosioekonomisia eroja niin väestön terveydessä ja hyvinvoinnissa kuin palveluiden käytössä ja saatujen palveluiden laadussa. Tuloryhmien välinen ero PYLL-indikaattorilla arvioituna on naisilla 4,5- ja miehillä 5,4-kertainen suosien hyvätuloisten ryhmää. Miesten odotettavissa oleva elinikä on lyhyempi kuin naisten ³⁷⁶ (kuvio 33). Esimerkiksi sosioekonomiset erot palveluiden käytössä ovat selvät sekä ensisijaisen terveydenhuollon että erikoissairaanhoidon osalta³⁷⁷. Nämä erot liittyvät osin olemassa olevaan palvelujärjestelmään, jossa palveluiden käyttö jakautuu sosioekonomisen aseman mukaan eri sektoreille etenkin ensisijaisen terveydenhuollon osalta ³⁷⁸. Monet terveysongelmat vähenisivät koko väestössä noin puoleen nykyisestä, jos muut väestöryhmät saavuttaisivat sen terveyden tason, jonka korkea-asteen koulutuksen suorittaneet ovat jo saavuttaneet. Arviolta ainakin 80 000 henkilötyövuotta voitaisiin saada lisää, jos sairauksien esiintyvyys ja kuolleisuus laskisivat kaikissa sosiaaliryhmissä samalle tasolle, jolla ne nyt ovat korkeimmassa asemassa olevilla.³⁷⁹

Suomalaisten lihavuus on yleistynyt 20 vuoden aikana, ja ennusteiden mukaan yleistyminen jatkuu³⁸¹. Kansantaudeista sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen suomalaisen väestön yleisin kuolinsyy, ja niiden riskitekijöiden tasot ovat vieläkin varsin kaukana suositusten mukaisista tasoista. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden jälkeen toiseksi yleisin syy pitkiin sairauslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Kun väestö ikääntyy, useiden kroonisten sairauksien, kuten muistisairauksien, tapausmäärät ja myös monisairastavuus lisääntyvät, mikä kasvattaa edelleen hoidon ja palvelujen tarvetta.³⁸² Lääkekorvauksia maksettiin vuonna 2022 1,76 miljardia euroa. Korvaukset ovat olleet kasvusuunnassa, mikä selittyy esimerkiksi väestön ikääntymisellä, hoidon painopisteen siirtymisellä avohoitoon ja uusien, usein kalliiden, lääkkeiden käyttöönotoilla. Lääkkeet ovat myös saaneet uusia käyttötarkoituksia. ³⁸³ Vain 50 % potilaista käyttää lääkkeitä kuten ne on tarkoitettu ³⁸⁴. Lääkkeisiin liittyvät haitat aiheuttavat suoraan noin 20 %³⁸⁵ iäkkäiden potilaiden päivystyksellisistä terveydenhuollon kontakteista.

Terveyden alue-erot ovat Suomessa edelleen suuret ja noudattavat perinteistä Itä-Länsi-jakoa. Terveimmät suomalaiset asuvat pääkaupunkiseudulla ja Pohjanmaalla ja sairaimmat Pohjois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Suurimmat alue-erot ovat tuki- ja liikuntaelinsairastavuudessa ja mielenterveydessä. Alue-erot terveydessä heijastavat alueiden väestörakennetta ja heijastuvat palvelutarpeisiin. Taustalla on taloudellisia, kulttuurisia ja geneettisiä tekijöitä. Lisäksi muuttoliike ja kaupungistuminen vahvistavat alueellisia ja alueiden sisäisiä eroja: nuoret, koulutetut naiset muuttavat kaupunkeihin ja vähemmän koulutetut miehet jäävät aloilleen. Sosiaalisten, kulttuuristen ja materiaalisten resurssien epätasainen jakautuminen sekä huono-osaisuuden kasaantuminen heikentävät näiden lasten ja nuorten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Kriisitilanteet kärjistävät polarisoitumista.³⁸⁶

Osaavien henkilöiden rekrytointi aiheuttaa haasteita käytännössä koko Suomessa. Henkilöstövaje on aiheuttanut haasteita lakisääteisten palveluiden tuottamiseen ja se on myös vaikuttanut tuotettujen palveluiden laatuun. Väestön ikääntyminen ja erityisesti yli 75-vuotiaiden määrän kasvu lisää iäkkäiden henkilöiden palvelutarvetta³⁸⁷.

5.6.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

5.6.3.1Planetaarisen terveyden näkökulma

Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät jakaudu väestössä tasaisesti, vaan tietyt ryhmät ovat sen suhteen selvästi heikommassa asemassa. Suomessa yhä useammin esiintyvien helteiden terveysvaikutukset esiintyvät erityisesti ikääntyneillä ja kroonisesti sairailla. Tästä syystä helteen terveysvaikutukset kasvavat väestön ikääntyessä ja sopeutumistoimet erityisesti terveyden- ja sosiaalihuollossa ovat tarpeellisia. Ikääntyneiden ja kroonisesti sairaiden lisäksi alemman sosioekonomisen aseman omaavat väestöryhmät ovat alttiita helteiden vaikutuksille, sillä heillä on huonommat mahdollisuudet varautua kuumuuteen esim. jäähdytyslaitteita hankkimalla. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato voivat nostaa ruoan hintatasoa Suomessakin. Tämäkin vaikutus kohdistuu muutenkin heikommassa asemassa oleviin.

Suomessa, mutta erityisesti globaalisti ne, jotka ovat ilmastonmuutokseen vähiten vaikuttaneet kokevat sen seurauksia voimakkaimmin. Ekologisten muutosten suurimmat vaikutukset ovat Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-Idässä ja Eteläisessä Aasiassa ³⁸⁸. Ruokatuotannon ja puhtaan juomaveden saatavuuden vaarantumisen seurauksena ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan jopa 1,2 miljardin siirtolaisen liikkeelle lähdön vuoteen 2050 mennessä (globaalisti). Koska siirtolaisten tautitaakka ja mm. rokotuskattavuus poikkeaa kantaväestöstä, voi Suomessa esiintyä uudelleen meiltä jo hävinneitä tauteja.

Taloudellisen tilanteen heikentyminen, elintarvikkeiden, eläinten ja rehujen tuonnin lisääntyminen sekä elintarviketuotantoon liittyvien elinkeinojen rakennemuutokset voivat vaikuttaa zoonoosiriskeihin Suomessa. Lisäksi vastustuskyvyltään heikentyneiden, vakavaoireisille infektioille (esimerkiksi listerioosi) alttiiden henkilöiden määrä kasvaa väestön ikääntymisen ja sairauksien hoidon kehittymisen myötä. Eläintuotannon muutokset vaikuttavat tuotantoeläinten zoonoositilanteeseen ja sitä kautta ihmisten tartuntoihin (esimerkiksi kryptosporidioosi ). Myös eläinten maahantuonti alueilta, joilla tietyt zoonoosit ovat endeemisiä, vaikuttaa Suomen zoonoositilanteeseen (esimerkiksi rabies). Ihmisten ruokavalinnat ja ruuan alkuperä vaikuttavat elintarvikevälitteisiin zoonoositartuntoihin myös tulevaisuudessa (esimerkiksi elintarvikevälitteiset epidemiat). Ilmastonmuutos lisää myös borrelioosi ja TBE -tapauksia, mutta yleisesti terveysvaikutukset ovat vielä tällä hetkellä keskimäärin pienempiä kuin monessa muussa Euroopan maassa. Maailmalla käytetään mikrobilääkkeitä eläintuotannossa arviolta kaksi kertaa se määrä mitä niitä käytetään ihmisten infektioiden hoitoon ja mikrobilääkkeitä käytetään edelleen myös kasvunedistäjinä.) Suomessa mikrobilääkeresistenssi aiheuttaa noin 90 ylimääräistä kuolemaa vuosittain.

5.6.3.2Palvelujärjestelmän kantokyky korostuu muuttuvassa toimintaympäristössä

Palvelujärjestelmien kyky kohdata erilaisia shokkeja on koko yhteiskunnan toiminnan ja terveyden ja hyvinvoinnin oikeudenmukaisuuden kannalta kriittistä. Shokit voivat olla yllättäviä ja järjestelmän ulkopuolelta tulevia (esim. pandemiat, sodat) tai hitaasti eteneviä ja osin myös palvelujärjestelmän keinoin ennaltaehkäistäviä (esim. tiettyjen kansansairauksien ilmaantuvuuden lisääntyminen, henkilöstön saatavuusongelmat), joskin monimutkaisten ongelmien syntyyn vaikuttavat aina useat tekijät. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä on ollut viime vuodet suuressa muutoksessa. Myös toimintaympäristössä on ollut palvelujärjestelmää erittäin paljon kuormittavia ilmiöitä. Palvelujärjestelmään tarvittavien muutosten aikataulu on vauhdittunut ja taloudelliset raamit ovat kiristyneet, koska taustalla olevat yhteiskunnalliset rakenne- ja palvelutarvemuutokset toteutuvat ennakoitua nopeammin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen kanssa päällekkäin järjestelmää on kuormittanut merkittävästi vuonna 2020 alkanut covid-19 -pandemia. Pandemian torjunta ja hoito vaativat merkittäviä muutoksia kaikilla palvelujärjestelmän tasoilla ja kaikissa eri terveydenhuollon palveluissa. Kiireetöntä terveydenhuoltoa jouduttiin lykkäämään, jotta voimavaroja saatiin epidemiatyöhön. Tämä johti huomattavan hoito-, palvelu- ja kuntoutusvelan kertymiseen, kun väestön palvelutarpeisiin ei pystytty vastaamaan nopeasti ja osin palvelutarpeita jäi havaitsematta ja ne tulivat esiin vasta hankaloituneina. Hoitovelan purkaminen jatkuu edelleen, vaikka epidemia muutoin on rauhoittunut.

Suuret alueelliset ja väestöryhmien väliset erot sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa ovat palvelujärjestelmän keskeinen haaste³⁸⁹. Alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ja sisällöissä johtuvat muun muassa henkilöstön saatavuudesta, palveluverkosta, väestörakenteen eroista ja järjestämisvastuussa olevien tahojen taloudellisesta kantokyvystä. Suomessa etenkin ensisijainen terveydenhuollon käyttö jakautuu sosioekonomisen ja työmarkkina-aseman suhteen eri toimintasektoreille. Jos entistä suurempi joukko ihmisiä jää esimerkiksi työelämän ulkopuolelle, jäävät he myös työterveyshuollon ulkopuolelle. Tämä lisää kuormitusta entisestään kuormittuneelle julkiselle palvelujärjestelmälle. Toisaalta julkinen palvelujärjestelmä ei selviytyisi nykytilanteessa työikäisten terveydenhuollosta, joka Suomessa hoidetaan työterveyshuoltojärjestelmän kautta. Nykytilanne on kehittynyt muutaman vuosikymmenen aikana edellisen laman ja kuntien valtionosuusuudistuksen jälkeen. Terveyskeskusten lääkäripula on alkanut jo 2000-luvun alussa, samoin kuin vuokralääkäri-ilmiö ja kuntien terveyspalvelujen ulkoistukset.³⁹⁰

Väestön vaatimusten kasvu aiheuttaa järjestelmälle paljon toiveita, osin medikalisaation ja vähä-vaikutteisten palveluiden kautta. Vaikuttavuuteen liittyvällä kehittämistyöllä varmistetaan, että tulevaisuudessa kaikilla hyvinvointialueilla on käytössä paikalliseen palvelutarpeeseen nähden kustannusvaikuttavimmat menetelmät. Samaan aikaan on tarpeen etsiä tarkoituksenmukaisia keinoja vaikuttaa ennaltaehkäisevästi väestön kasvaviin palvelutarpeisiin ja priorisoida palveluja tavalla, joka on perustuslaillisesti hyväksyttävissä ja samanaikaisesti varmistaen kansalaisten luottamus palvelujärjestelmään.

5.6.3.3Työ- ja toimintakyvyn lasku

Suomessa uudet sukupolvet ovat liikkuneet elämänsä varrella yhä vähemmän, mikä näkyy työ- ja toimintakyvyssä. Yhteiskunnan kannalta ylipainon ja liikkumattomuuden keskeinen vaikutus liittyy työkykyyn ja työurien pituuteen samalla, kun työikäisen väestön koko pienenee. Tämä heikentää työn tuottavuutta ja haastaa Suomen kilpailukykyä. Koko väestön tasolla ylipaino ja riittämätön liikkuminen aiheuttavat lisäkustannuksia liittyen esimerkiksi terveydenhuollon suoriin kustannuksiin, tuottavuuskustannuksiin (menetetyt työpanokset), ikääntyneiden kasvaviin hoivakuluihin, syrjäytymisen kustannuksiin sekä sosiaalietuuksien lisäkustannuksiin. Heikentynyt työ- ja toimintakyky vaikeuttaa osaamisen hankkimista ja tutkinnon suorittamista sekä työllistymistä. Tilanteessa, jossa negatiivisen väestökehitys muutenkin haastaa työvoiman saatavuuden, lisää heikentynyt työ- ja toimintakyky osaavan työvoiman saatavuuden ongelmia. Ennusteiden mukaan Suomen tulee haastamaan erityisesti työvoiman riittävyys keskiraskaisiin töihin ja tietyille fyysistä kuntoa erityisesti vaativille aloille, kuten poliisi- ja pelastusalat. Heikentyvä kunto vaikuttaa myös monien suurten alojen työntekijöihin ja työkykyyn, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä ravintola- ja logistiikka-aloilla. Väestön lihomis- ja liikkumattomuuskehityksen pysäyttäminen on välttämätöntä, jotta sen yksilöille ja yhteiskunnalle aiheuttamat haitat eivät kasva kestämättömiksi.

Erilaiset oppimisvaikeudet, mielenterveyden häiriöt sekä neuropsykiatriset vaikeudet ovat lisääntyneet ja ne tunnistetaan aiempaa paremmin. Mielenterveyden heikentymisellä on merkittävät taloudelliset vaikutukset. Hyvä mielenterveys parantaa mahdollisuuksia opinnoissa ja työelämässä onnistumiseen. Oppivelvollisuuden laajentumisen myötä koulutukseen hakeutuu yhä enemmän nuoria, jotka eivät ole opiskelukuntoisia. Koulutuksen edellyttämät muut palvelut ovat riittämättömiä tai niitä ei ole lainkaan. Myös vammaisten opiskelijoiden osalta tukipalvelujen riittämättömyys voi olla esteenä opiskella tai työllistyä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Hyvä psyykkinen terveys tukee työhön osallistumista ja henkiset voimavarat kasvattavat työn tuottavuutta. Työkyvyn kannalta työnantajien rooli on keskeinen. Työpaikka on sosiaalinen ympäristö, jossa mielenterveys voi vahvistua tai heikentyä. Edellä kuvatut kielteiset kehityskulut tarkoittavat Suomessa sitä, että monenlaiset hyvinvointiongelmat (mm. huono fyysinen ja psyykkinen toimintakyky) tulevat kärjistymään – etenkin moninaisen huono-osaisen väestön keskuudessa.³⁹¹

5.7Arvot, asenteet, maailmankatsomukset ja elämäntavat muuttuvat

Ihmisten arvot ja asenteet muuttuvat yleensä hitaasti ja ovat yksilöiden elinkaarissa varsin pysyviä. Maailmanlaajuisesti arvoissa on tapahtunut viime vuosikymmeninä muutoksia, kuten siirtymisen uskonnollisuudesta ja perinteisistä arvoista kohti sekulaari-rationaalisia ja itseilmaisuarvoja. Kuitenkin kulttuurialrueiden arvoprofiilit ovat muuttuneet yllättävän vähän.

Parhaillaan ja tulevaisuudessa on nähtävissä arvojen ja asenteiden polarisoitumista, kuten maallistumista ja liberalisoitumista ja samanaikaista nationalismin, populismin, arvokonservatiivisuuden ja autoritarismin kasvua. Maailmanlaajuisesti väestö kasvaa erityisesti alueilla joissa uskonnon merkitys on suuri ja siten uskontojen merkitys maailmassa kasvaa. Samalla uskonnollisuuden, maailmankatsomusten ja identiteettien kirjo moninaistuu.

Suuret tapahtumat, kuten pandemiat tai sotatilanteet, voivat muuttaa käsityksiä keinoista ylläpitää arvojen mukaista elämää tai myös sysätä liikkeelle muutoksia itse arvoissa. Kuten viimeaikaisissa kriisitilanteissa on nähty, turvallisuuden painotus voi lisääntyä vapauksien kustannuksella, ja tämä voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen monin tavoin.

Viestintäteknologian kehittyminen ja etätyön yleistyminen ovat muuttaneet tapaa, jolla ihmiset kommunikoivat ja ylläpitävät sosiaalisia suhteita. Tästä voi seurata sekä joustavuutta että haasteita yhteisöllisyyden rakentumiselle. Teknologia mahdollistaa yhä räätälöidymmät tuotteet ja kulutuksen. Yhdessä muun yksilöllistymisen kanssa tämä voi edistää kulttuurista rikastumista, mutta myös ihmisten etääntymistä toisistaan.

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen lisäävät ympäristötietoisuutta ja voivat kannustaa kestävien elintapojen omaksumiseen, vaikka kulutuksen muutos on hidasta ja usein ristiriidassa taloudellisten intressien kanssa.

Tieteellinen ajattelu ja tutkimukseen perustuva tieto ovat modernin yhteiskunnan kulmakiviä, mutta ne kohtaavat haasteita disinformaation leviämisen ja tarkoituksellisen harhaanjohtamisen myötä. Tämä voi heikentää luottamusta tieteeseen ja asiantuntijuuteen.

Suomen sisäinen alueellinen eriytyminen voi ilmetä myös arvojen ja asenteiden erilaistumisena kaupunkien ja maaseudun välillä.

5.7.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

5.7.1.1Arvot ja asenteet muuttuvat hitaasti – kriisit voivat vaikuttaa painotuksiin nopeasti

Arvot ja asenteet kehittyvät vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisten, taloudellisten, teknologisten ja ympäristön muutosten kanssa. Yleisesti ottaen arvot muuttuvat hyvin hitaasti, ja ovat yksilöiden elinkaaressa pysyviä. Jatkuvuutta voidaan havaita sekä kansainvälisesti että Suomessa. Arvot muuttuvat sukupolvien välillä, ja toisaalta suuret mullistukset ja sukupolvikokemukset voivat sysätä liikkeelle muutoksia. Usein nousee kuitenkin esiin keskustelua, että arvot ja asenteet ovat erilaistumassa ja polarisoitumassa, mitä ilmentävät esimerkiksi yhtäaikaiset maallistumisen ja liberalisoitumisen kehityskulku sekä nationalismin ja populismin kasvu. Maailmanlaajuisesti alueelliset ja kulttuuriset erot arvoissa ovat kuitenkin osoittautuneet yllättävän pysyviksi (ks. tarkemmin alla).

Arvojen pysyvyydestä huolimatta arvojärjestyksen painotukset voivat muuttua nopeasti. Turvallisuutta voidaan alkaa painottaa vapauksien kustannuksella. Samoin näkemykset siitä, millainen yhteiskunta arvojen mukaista elämää parhaiten mahdollistaisi ja yhteiskuntaa kehittäisi, saattavat muuttua nopeasti.

Viime aikoina on havaittu miesten ja naisten eriytymistä arvoliberaali-arvokonservatiivi -akselilla sekä kansainvälisesti että Suomessa.³⁹²

Arvoilla ja asenteilla on keskeinen merkitys ihmisten elämänvalinnoissa, kulutuksessa ja keskinäisen luottamuksen rakentumisessa sekä luottamuksessa yhteiskuntaa ja sen organisaatioita kohtaan. Luottamus rakentaa hyvinvointia. Kriisit, kuten pandemiatilanne tai kansainvälisen turvallisuustilanteen kiristyminen, saattavat jopa vahvistaa turvallisuuteen, lähiyhteisöön ja kotimaahan liittyviä arvoja sekä edelleen luottamusyhteiskuntaa ja väestöryhmien solidaarisuutta, mutta vaikuttaa myös vastakkaisesti yhdessä teknologian mahdollistaman disinformaation leviämisen kanssa. On epävarmaa millainen koronapandemian ja esimerkiksi Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan vaikutus on arvoihin ja asenteisiin pitkällä aikavälillä.

Yhteiskunnan ja talouden muutokset kuten mahdolliset epäoikeudenmukaisuuden kokemusta lisäävät kehityskulut tai päätösperustaiset rakenteelliset tai tulonjaon muutokset ja epävarmuuden lisääntyminen saattavat johtaa arvaamattomiin kehityssuuntiin ja polarisaatioon. Tällaiset muutokset voivat esimerkiksi vaikuttaa ihmisten asenteisiin toisia ihmisryhmiä kohtaan.³⁹³ Rasismi ja syrjintä heijastuvat sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöjen ulkoisiin ja sisäisiin dynamiikkoihin.

5.7.1.2Teknologinen kehitys ja globalisaatio muuttavat elämää ja arjen elintapoja

Liikkuvuuden kasvu, etätyön yleistyminen ja sosiaalisen median sekä teknologian käyttö muuttavat ihmisten välistä vuorovaikutusta ja sosiaalisia suhteita. Teknologia mahdollistaa yhteydenpidon riippumatta maantieteellisestä sijainnista. Etätyö on tuonut osalle työntekijöistä joustavuutta ja uudenlaista vapautta, mutta samanaikaisesti se on luonut haasteita yhteisöllisyyden kokemiselle ja syvemmälle sosiaaliselle kanssakäymiselle.

Sosiaalisen median alustat tarjoavat alustoja itseilmaisulle ja identiteetin rakentamiselle, mutta voivat myös vääristää käsitystä todellisuudesta ja luoda paineita. Verkossa muodostuvat yhteisöt voivat yhtäältä tuoda yhteen samanhenkisiä ihmisiä ja toisaalta muodostaa kaikukammioita, joissa koettu etäisyys oman viiteryhmän ja muiden välillä kasvaa. Sosiaalisen median kärjekkyyttä suosivat algoritmit vaikuttavat alustoilla vallitsevaan keskustelukulttuuriin. Muutos voi haastaa perinteiset käsitykset ystävyydestä, yhteisöstä ja yhteenkuuluvuudesta. Ihmisten etäisyys ja esimerkiksi kuplautuminen voivat haastaa sosiaalisen pääoman ja luottamuksen rakentumisen ja edelleen sosiaalisen koheesion.

Sosiaalisen median alustojen algoritmit fragmentoivat informaatioympäristöä, mikä on nostanut keskusteluun kriittisen medialukutaidon ja digitaalisen sivistyksen merkityksen. Digitaaliseen sivistykseen kuuluu taito kohdata erimielisyyttä sosiaalisessa mediassa, mikä voidaan nähdä myös mahdollisuutena demokratian kannalta olennaisten keskustelun taitojen ja keskinäisen luottamuksen ylläpitämiseen.

Teknologia mahdollistaa yhä räätälöidymmät ja yksilöllisemmät tuotteet ja kulutuksen ja myös tällä voi olla tulevaisuudessa vaikutusta yhteisöllisyyteen. Globalisaatio yhdistää maailmaa, saa aikaan kulttuurista rikastumista ja taloudellisia mahdollisuuksia, mutta aiheuttaa myös jännitteitä. Tekoälyn tukema käännösteknologia mahdollistaa yhä paremman reaaliaikaisen kielenkääntämisen ja madaltaa vuorovaikutuksen raja-aitoja edelleen.

5.7.1.3Ympäristön muutos vaikuttaa arvoihin ja elintapoihin

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen edellyttävät elintapojamme ja yhteiskunnan muutosta. Ympäristötietoisuus näkyy kulutuksessa, liikkumisessa sekä asumisessa ja ympäristönäkökulma korostuu monien kulutustuotteiden arvolupauksissa. Arvojen ja asenteiden muutoksen hitaus jarruttaa kulutuksen muutosta. Toisaalta taloudelliset kannusteet eivät aina ohjaa kohti ympäristöystävällisiä valintoja. Jakamis- ja kiertotalous sekä kestävät arjen valinnat kiinnostavat, mutta muutokset ovat hitaita.

Yhtäältä ilmastonmuutos ja siihen liittyvät ratkaisut voivat aiheuttaa myös ahdistusta, toisaalta ahdistus motivoi toimintaa ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Tämä korostuu nuorissa ikäluokissa.³⁹⁴

Ympäristökysymysten ratkaiseminen ja niihin liittyvien toimien sosiaalinen hyväksyttävyys eri elämänaloilla edellyttäisivät kestävän kehityksen sisäistämistä ja ymmärtämistä, ihmisten ja yhteisöjen osallistamista toimien suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä kuluttajakäyttäytymisen muutosta. Keskeistä on millaisia valintoja kuluttajat ovat valmiita tekemään ja hyväksymään esimerkiksi omistamisen, jakamistalouden, liikkumisen ja ruokavalion suhteen. Yhtä lailla olennaista on, kuinka konkreettisesti ympäristötietoisia valintoja kuluttajille mahdollistetaan – pysyäkseen motivoituneina kuluttajat tarvitsevat mahdollisimman luotettavaa tietoa ympäristövaikutuksista valintoihinsa.

Yksityisen kulutuksen ympäristövaikutuksia on pienennettävä merkittävästi asumisen, liikkumisen ja ruoan osalta (joista kolme neljäsosaa päästöistämme muodostuu) sekä muusta kulutuksesta. Kestävien valintojen hyväksyminen ja toteuttaminen helpottuvat, kun esimerkiksi liikenne- tai muuta infrastruktuuria kehitetään siten, että vähäpäästöiset vaihtoehdot ovat helpommin tai edullisemmin valittavissa.

5.7.1.4Uskonnollisuus, maailmankatsomukset ja identiteetit muuttuvat

Uskonnollisuuden, maailmankatsomusten ja identiteettien maisema on jatkuvassa muutoksessa. Tämä ilmenee sekä uskonnollisten vakaumusten moninaistumisena, että sekularisaation trendeinä. Yhteiskunnan nopea kehitys, globalisaatio ja teknologian ja tiedonvälityksen edistyminen ovat luoneet pohjan, jolla uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset perinteet kohtaavat haasteita ja myös mahdollisuuksia.

Vuodesta 2006 tehtyjen Pew-Templeton Global Religious Futures³⁹⁵ -projektin tutkimukset ovat osoittaneet, että uskonnollisuudessa on tapahtunut muutoksia maailmanlaajuisesti. Monissa muissa kehittyneissä maissa uskonnollisuus on vähentynyt, kun taas uskonnon rooli on kasvanut tietyissä kehittyvissä maissa. Tämä ilmiö on nähtävissä myös entisissä Neuvostotasavalloissa ja osassa Itä-Eurooppaa, missä uskonto on noussut uudelleen näkyväksi osaksi kansallista identiteettiä. Samanaikaisesti uskonnon rooli jakaa mielipiteitä ja luo yhteiskunnallisia jännitteitä monissa maissa. Kehittyneissä maissa, kuten Länsi-Euroopassa, uskonnollisen identiteetin ja kansallismielisyyden välillä on havaittu yhteyksiä.

Uskonnon tulevaisuus kehittyy maailmanlaajuisesti useaan suuntaan. Uskonnollisuuden lisääntyy joillain alueilla ja toisaalta vähenee toisilla. Väestö kasvaa maailmassa erityisesti maissa, joissa uskonnon merkitys on suuri. Suurista maailmanuskonnoista kristittyjen ja islaminuskoisten määrä on kasvussa. Islaminuskoisten määrä kasvaa nopeimmin johtuen voimakkaammasta väestönkasvusta maissa, joissa islam on valtauskonto. Tämä trendi on päinvastainen kehittyneiden maiden sekularisoitumisen kanssa. Myös uskonnottomien määrä kasvaa maailmanlaajuisesti.

Muuttoliike lisää väestön monimuotoistumista ja lisää eri kulttuureihin, vakaumuksiin ja erilaisiin elämänkokemuksiin perustuvien identiteettien ja arvoyhteisöjen määrää yhteiskunnissa. Tulevaisuudessa moninaiset uskonnolliset liikkeet ja hengelliset käytännöt voivat yleistyä, mikä heijastuu myös yksilöiden identiteettien monimuotoisuuteen. Samanaikaisesti sekularisaatio etenee monissa yhteiskunnissa. Myös sekulaarit maailmankatsomukset moninaistuvat.

Käsitys sukupuolesta ja sen ilmaisusta monimuotoistuu ja haastaa perinteiset sukupuolen määritelmät ja roolit, ja tuo esiin laajemman kirjon sukupuolisia identiteettejä ja ilmaisutapoja. Monimuotoistuminen vaikuttaa moniin elämänalueisiin, kuten koulutukseen, työelämään, terveydenhuoltoon sekä lainsäädäntöön ja vaatii yhteiskuntia, organisaatioita ja yksilöitä uudelleenarvioimaan ja mukauttamaan käytäntöjään ja asenteitaan.

Yhteisöjen sisällä yhteisöllisyys ja yksilöllisyys etsivät jatkuvasti tasapainoaan. Arki, elämäntavat ja alakulttuurit diversifioituvat ja rikastavat yhteiskuntaa, mutta ne voivat myös asettaa haasteita sosiaaliselle koheesiolle.

Moninaistumiskehitystä voidaan erilaisissa yhteiskunnissa pyrkiä kontrolloimaan voimakkaasti ja liberaaleissakin yhteiskunnissa yhdenvertaisuutta edistävät muutokset etenevät vaiheittain eivätkä aina mutkattomasti. Nopeita muutoksia jarruttavat eri sukupolvien kokemus- ja arvomaailmojen erot.

5.7.1.5Tieteellinen maailmankuva kohtaa haasteita

Tieteellinen ajattelu ja tutkimukseen perustuva tieto on yksi modernin yhteiskunnan kulmakivistä. Keskeinen tieteellisen maailmankuvan kohtaama haaste on mis- ja disinformaation leviäminen. Yhteisesti jaetulla, tutkitulla ja argumentoidulla tiedolla ja tieteellä on kriittisen tärkeä asema yhteiskunnallisessa keskustelussa ja sivistyksessä. Internetin ja sosiaalisen median kohdennusalgoritmien myötä vääristyneiden ja virheellisten tietojen leviäminen ja kuplautuminen on kuitenkin yleistynyt.

Disinformaation levittäminen voi olla suunnitelmallista ja tarkoitushakuista, tarkoituksenaan harhauttaa ja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen tai poliittisiin näkemyksiin. Tämä voi johtaa yleisön luottamuksen rapautumiseen tieteeseen ja asiantuntijoihin, mikä puolestaan heikentää yhteiskunnan kykyä tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja kohdata globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutos tai pandemiat.

Yksi osa ilmiötä on tutkijoiden avoin kyseenalaistaminen ja paikoin maalittaminen. Avoin yhteiskunnallinen keskustelu kärsii erityisesti sosiaalisessa mediassa tutkijoihin kohdistuvan vihapuheen vuoksi. Tämä vaikeuttaa osallistumista julkiseen keskusteluun ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Vihapuhe normalisoi loukkaavaa kielenkäyttöä, rajoittaa tiedon saatavuutta ja kaventaa demokraattisen päätöksenteon edellytyksiä. Tieteen vapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusarvo, ja tutkijoiden tehtävänä on tuoda uutta tietoa ja keskustelua yhteiskuntaan.

Kriittisen ajattelun tarve tunnistetaan laajasti ja kehitystä voidaan pyrkiä hallitsemaan. Tiede tarjoaa luotettavinta maailmaa ja sen eri ilmiöitä koskevaa tietoa. Tieteellisen tiedon erityisasemaa voidaan vaalia suhteessa erilaisiin aatteellisiin, poliittisiin tai erilaisiin ei-tieteellisiin uskomusjärjestelmiin perustuviin lähestymistapoihin. Tieteellisen maailmankuvan ylläpitäminen edellyttää kriittistä ajattelua ja mediakriittisyyttä. On tärkeää kehittää ymmärrystä siitä, miten ja miksi väärä tieto leviää, ja lisätä kaikkien osaamista tiedon lähteiden luotettavuuden ja tiedon laadun arvioinnissa.

5.7.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

5.7.2.1Kulttuurialueiden erot arvoissa ovat säilyneet muutoksista huolimatta

Säännöllisesti vuodesta 1981 tehdyn World Value Surveyn³⁹⁶ mukaan maailmanlaajuisesti arvoissa on tapahtunut viime vuosikymmeniä merkittäviä muutoksia. Yhteiskunnissa on tapahtunut siirtymiä vahvasta uskonnollisuudesta, kansallismielisyydestä ja perinteisten perhearvojen korostamisesta kohti sekulaari-rationaalisia arvoja. Tämä on tarkoittanut vähemmän painotusta uskonnolle, perinteisille perhearvoille ja auktoriteetin kunnioitukselle. Tämä muutos on yhteydessä siirtymään teollisista yhteiskunnista tietoyhteiskuntiin.

Samanaikaisesti on tapahtunut siirtyminen taloudellisen ja fyysisen turvallisuuden korostamisesta arvoihin, jotka painottavat ympäristönsuojelua, suvaitsevaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja yksilön osallistumista päätöksentekoon. Teollistumisen ja tietoyhteiskuntien nousun myötä itseilmaisuarvot ovat levinneet laajemmin, mikä on lisännyt painetta poliittiseen vapautumiseen autoritaarisissa järjestelmissä.

Vaikka yhteiskuntien arvot ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosikymmenien aikana, kulttuurialueet ovat pysyneet varsin muuttumattomina. Tämä tarkoittaa, että vaikka yksittäiset yhteiskunnat ovat kokeneet arvojen siirtymiä, esimerkiksi perinteisistä arvoista sekulaari-rationaalisiin tai selviytymisarvoista itseilmaisuarvoihin, alueelliset kulttuuriryhmät ovat säilyttäneet erottuvat ja johdonmukaiset arvoprofiilinsa. Kulttuurialueiden pysyvyys heijastaa historiallisia ja kulttuurisia perinteitä, jotka ovat syvään juurtuneita ja ylläpitävät tiettyjä arvoja ja asenteita, vaikka yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet muuttuisivat. Esimerkiksi uskonnolliset perinteet, kuten protestanttisuus tai islam, sekä historialliset kokemukset, kuten siirtomaahistoria tai aiempi totalitaristinen järjestelmä, ovat edelleen merkittäviä tekijöitä määriteltäessä kulttuurialueiden arvoja. Nämä historialliset ja kulttuuriset tekijät muodostavat perustaa, joka ylläpitää kulttuurialueiden ominaispiirteitä ja erilaisuuksia maailmanlaajuisesti, huolimatta globaaleista muutostrendeistä ja modernisaation vaikutuksista.

Yleistäen taloudellisesti kehittyneet yhteiskunnat ovat muuttuneet nopeammin kuin taloudellisesti hitaasti kehittyneet maat. Sukupuolten tasa-arvoa tukevat arvot ovat osa laajempaa kulttuurista muutosta, joka on muuttanut teollistuneita yhteiskuntia. Nämä arvot ovat alkaneet saada jalansijaa myös nuoremmissa sukupolvissa vähemmän vauraissa maissa.

Muutoksia tapahtuu ja ne voivat myös kiihtyä. Tulevaisuudessa ihmiset liikkuvat mahdollisuuksien ja työn mutta myös kokemusten perässä. Kansainvälisessä ympäristössä toimiminen niin työ- kuin vapaa-ajallakin yleistyy, mikä voi vahvistaa maailmankansalaisuuden leviämistä ja vahvistumista. Tekninen kehitys on mahdollistanut osaltaan uudenlaisten ja monimuotoisten verkostomaisten arvoyhteisöjen muodostumisen pitkien etäisyyksien päähän. Kansainvälistyminen, yli rajojen ulottuva kommunikaatio, kansanvälinen liikkuvuus ja kansainväliset vaikutteet voivat myös kasvattaa ihmisten ymmärrystä toisten arvoista ja tavoista.

Kulttuuriset vaikutteet ovat levinneet ympäri maapallon läpi historian, ja yhteiskunnat ja kulttuurit kehittyneet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tiedon levitessä nopeasti laaja kanssakäyminen voi vahvistaa myös erilaisten ihmisten solidaarisuutta toisiaan kohtaan ja lähentää arvomaailmaa. Esimerkkejä tästä ovat demokratialiikkeet ja ympäristöliike, jotka ovat saaneet laajaa tukea ympäri maailmaa. Toisaalta positiivisten vaikutusten ohella kansainvälisten ääriliikkeiden, kuten äärinationalististen, äärioikeistolaisten, äärivasemmistolaisten tai ääriuskonnollisten aatteiden mahdollinen leviäminen ja voimistuminen globaalisti voivat vaikuttaa kärjistävästi suomalaisten arvoihin ja asenteisiin, rapauttaa demokratiaa ja mahdollisuuksia vuoropuheluun.

Kansainvälisen poliittisen tilanteen epävakaus ja uhkamaisemat voivat aiheuttaa turvattomuutta. Tällaisia uhkia ovat esimerkiksi konfliktit, hallitsematon siirtolaisuus, pandemiat, hybridivaikuttaminen ja terrorismi. Tämä asettaa odotuksia valtiolle turvallisuuden tuottajana.

5.7.2.2EU-maiden väestön arvot kehittyvät moniin suuntiin

Euroopan Unionia kuvaillaan usein arvoyhteisöksi. Lissabonin sopimuksessa määriteltyjä Euroopan perusarvoja ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Euroopan unionin toiminnassa, esimerkiksi rahoitusohjelmissa näkyy tavoite, että viime kädessä yksilöt omaksuisivat näitä arvoja.³⁹⁷ Euroopassa on kuitenkin viime vuosina esiintynyt erimielisyyksiä ja jakautumisia, erityisesti itäisen ja läntisen Euroopan välillä demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen liittyen sekä pohjoisen ja etelän välillä taloudellisesta solidaarisuudesta johtuen.

Euroopan unionin kannalta olennainen kysymys on, missä määrin jaetut arvot muodostavat eurooppalaisen identiteetin ja vahvistuuko tämä identiteetti. European Values Study -tutkimusten mukaan euroopan maiden kansalaiset kokevat itsensä vaihtelevasti eurooppalaisiksi ja esimerkiksi maahanmuuttoa koskevat asenteet ja uskonnon tärkeäksi kokeminen ovat kehittyneet EU-maissa vaihteleviin suuntiin.³⁹⁸

5.7.2.3Suomalaisten arvot verrattain yhtenäisiä

On viitteitä siitä, että suuri osa suomalisista on arvoiltaan varsin samanlaisia ja suuri osa suomalaisista rakentaa identiteettiään yhtenäiseltä arvopohjalta. Perhe, työ, toimeentulo ja terveys ovat korostuneita arvoja. Nuoret eroavat ehkä yllättävänkin vähän aiemmista sukupolvista. Vaikka maailma muuttuu, myös nuorilla on vuodesta toiseen perinteisiä unelmia: hyvä elämä ja onnellisuus muodostuvat työstä, terveydestä ja läheisistä ihmissuhteista. Kuitenkin monet perinteiset arvot, kuten työn merkitys identiteetin muokkaajana ja sosiaalisen nousun lähteenä saattavat muuttua. Nuoret poikkeavat vanhemmista ikäryhmistä siinä, että kavereiden ja vapaa-ajan tärkeys korostuvat.

Turvallisuus on suomalaisten arvohierarkian kärjessä. Turvallisuusarvotyypin määritelmään kuuluu mm. oma turvallisuus, yhteiskunnan turvallisuus, yhteiskunnallinen järjestys, kansallinen turvallisuus, puhtaus, terveys ja vakaus. Turvallisuushakuisuus näkyy myös yhteiskuntapolitiikan hyväksyttävyydessä. Itärajaan liittyvä keskustelu loppuvuodesta 2023 ilmentää tätä hyvin.

Asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat muuttuneet Suomessa hyväksyvämmiksi viimeisten 20 vuoden aikana³⁹⁹. Myös asenteet maahanmuuttoon ovat muuttuneet positiivisemmiksi viimeisten 20 vuoden aikana.⁴⁰⁰ Nuorison osalta trendinomaisesti on vahvistunut lähinnä vain yhteenkuuluvuus vastaajan eniten käyttämään nettiyhteisöön, mikä lienee ymmärrettävä seuraus sosiaalisen median ja livepelimaailmojen arkipäiväistymisestä, oletettavasti myös nuorten internetin käytön runsaudesta ja monipuolisuudesta.⁴⁰¹

Verkkoyhteisöllisyyksien vahvistumisen vastapainona yhteenkuuluvuuden tunteet ovat jatkuvasti heikentyneet suhteessa yhdistyksiin, seuroihin tai kansalaisjärjestöihin sekä seurakuntaan tai uskonnollisiin yhteisöihin. Tämä asettaa yhtäältä haasteen perinteiselle kansalaisjärjestötoiminnalle, minkä voi nähdä yhtenä toimintamuotona resilienssin ylläpitämisessä,kansalaisten osallisuuden vahvistamisessa ja hyvinvoinnin lisäämisessä. ⁴⁰²

Myös Suomessa on havaittu miesten ja naisten arvojen eriytymiskehitystä. Erityisesti naiset määrittelevät itsensä aiempaa liberaalimmiksi.⁴⁰³

Sananvapautta on pidetty yhtenä keskeisenä suomalaisen yhteiskunnan arvona viime vuosikymmeninä. Viime vuosien aikana on käyty yhä enemmän keskustelua sananvapauden rajoista. Sanan- ja ilmaisuvapauden vaaliminen on ensisijainen arvo demokraattiselle yhteiskuntajärjestelmälle. Sananvapautta on kuitenkin kasvavassa määrin alettu käyttämään loukkaavissa tai syrjivissä tarkoituksissa, mistä syystä on entistä tärkeämpää eriyttää vihapuhe ja syrjintä ilmaisunvapaudesta. Sananvapauteen vertautuu myös taiteen ja taiteellisen ilmaisun vapaus, mikä Suomessa on turvattu perustuslailla.

Alueellinen eriytyminen voi heijastua arvoihin

Suomalaistenkin tärkeinä kokemissa arvoissa on maan sisällä eroja. Tärkeiksi koetut asiat voivat vaihdella erityyppisen elinympäristön mukaan esimerkiksi maaseudun ja kaupunkien välillä. Myös mahdollisuudet erilaisiin aktiviteetteihin ovat erilaiset erilaisissa asuinympäristöissä. Kaupungistuminen vaikuttaa sosiaalisiin rakenteisiin. Toisaalta myös kaupunkien sisällä erityisesti pääkaupunkisedulla ja jossain määrin myös muissa suuremmissa kaupungeissa on eroja eri asuinalueiden välillä. Sosiaalista koheesiota rakentava ja ylläpitävä peruskoulutus on haasteiden edessä. Oppilaiden ja koulujen väliset osaamiserot ovat kasvaneet ja eriytyneet erityisesti suurien kaupunkien sisällä.

Väestörakenteen muutos muuttaa arvokarttaa. Viime vuosina mm. eduskuntavaalituloksia on selitetty ns. alueiden koston termillä. Kun omalta asuinalueelta katoaa tulevaisuudenusko, se voi lisätä vastakkainasetteluja, epätoivoa, näköalattomuutta ja pelkoa muutosta kohtaan. Tämän on tulkittu näkyneen mm. eduskuntavaalituloksissa.

Kansainvälisten ääriliikkeiden, kuten äärinationalististen, äärioikeistolaisten tai ääriuskonnollisten aatteiden mahdollinen leviäminen ja voimistuminen kansainvälisesti voivat vaikuttaa osaltaan kärjistävästi Suomeen ja suomalaisten arvoihin sekä asenteisiin.

Rasistinen häirintä on yleistä Suomessa

Suomi sijoittuu kärkipäähän selvityksessä, jossa EU:n perusoikeusvirasto kysyi afrikkalaistaustaisilta eurooppalaisilta rasismista ja syrjinnästä. Selvityksen mukaan Suomessa 43 prosenttia afrikkalaistaustaisista vastaajista raportoi kohdanneensa rasistista häirintää edellisen vuoden aikana, mikä on korkeampi osuus kuin missään muussa tutkituista 13 EU-maasta.⁴⁰⁴

Etnisten suhteiden neuvottelukunta järjesti suomalaisille nuorille dialogeja rasismista vuonna 2023. Dialogeihin osallistuneita nuoria on seurattu kadulla, heitelty esineillä, haukuttu ja uhkailtu, yritetty ajaa autolla päälle, lyöty ja kosketeltu asiattomasti. Huudeltu, nimitelty, uhkailtu ja solvattu. Sivuutettu ja ulossuljettu työn ja asuntojen haussa, kouluissa, työpaikoilla, julkisissa palveluissa, kaupoissa, ravintoloissa, harrastuksissa ja kaverisuhteissa. Ohjattu järjestelmällisesti opinnoissa alemmalle koulutustasolle ja piilotettu katseilta asiakaspalvelussa. Keskusteluissa toistuvat myös kokemukset siitä, etteivät paikalla olevat ihmiset puutu rasistisiintekoihin. Keskusteluista piirtyy kuva Suomesta, jossa rasismista ja syrjinnästä on tullut nuorille ”normaali” osa arkea.⁴⁰⁵

Kirkon jäsenmäärä pienenee

Evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee Suomessa ja tähän liittyen uskontokuntiin kuulumattomien määrä kasvaa (kuvio 34). Tämän trendin voi odottaa jatkuvan. Muista uskonnoista Islaminuskoisten määrä kasvaa, mutta on suhteellisesta kasvusta huolimatta edelleen pieni (kuvio 35). Miehillä kirkon jäsenyyden ja uskontokuntiin kuuluminen on vähentynyt nopeammin kuin naisilla. Työikäiset ovat selvästi harvemmin kirkon jäseniä kuin tätä vanhemmat tai nuoremmat ikäryhmät.⁴⁰⁶

Suomessa ilmastotoimiin suhtaudutaan suopeasti

Suomessa ilmastotoimet nähdään myös mahdollisuutena. Suomessa enemmistö kansalaisista myös odottaa valtiolta toimia ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkaisemiseksi. Vain noin puolet suomalaisista kokee, että ympäristöystävällisten valintojen tekeminen arjessa olisi helppoa ja että arkiympäristö tukisi niitä. Ilmastohuoli on hyvin jaettu läpi suomalaisen yhteiskunnan: 77 % pitää ilmastonmuutosta yhtenä suurimmista globaaleista uhista. Suhtautuminen ilmastotoimiin on kuitenkin polarisoituneempaa: toimiin suhtautuu positiivisimmin nuoret, naiset ja korkeasti koulutetut. Toimia myös kannatetaan enemmän pääkaupunkiseudulla kuin maaseudulla.⁴⁰⁷

80 % suomalaisista on huolestunut maailman luonnon tilasta ja 56 % Suomen luonnon tilasta. Huoli on kasvanut 2020-luvulla ja kasvanee edelleen.⁴⁰⁸

Suomalaisista 87 prosenttia pitää luontoa erittäin tai melko tärkeänä omassa elämässään ja arjessaan. Suomalaiset kokevat luonnon itselleen pääosin tärkeäksi taustasta riippumatta. Luonnon pitäminen tärkeänä ei esimerkiksi riipu merkittävästi siitä, kuinka hyvin ihminen kokee tulevansa toimeen taloudellisesti. Tulosten mukaan suomalaiset kokevat saavansa luonnosta etupäässä aineetonta hyvinvointia: 65 prosenttia vastaajista kertoo saavansa luonnosta mielenrauhaa ja 62 prosenttia virkistystä sekä energiaa. Suomalaisista 62 prosenttia ilmoitti olevansa valmis muuttamaan kulutus- ja elämäntapojaan luontokadon pysäyttämiseksi. 12 prosenttia ei olisi valmis muutoksiin.⁴⁰⁹

5.7.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

5.7.3.1Moninaistuminen muuttaa yhteiskuntaa

Ihmisten arvoilla ja asenteilla on suuri merkitys yhteiskunnallisessa kehityksessä. Ne ovat esimerkiksi osa demokratian ja ilmaisunvapauden turvaamista sekä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen rakentamista. Arvot ja asenteet kannattelevat yhteiskunnan sivistysperustaa.

Arvojen, asenteiden ja elämäntapojen moninainen erilaistuminen haastaa yhteiskuntaa. Riittävä sosiokulttuurinen integraatio ja toisaalta moninaisuuden suvaitseminen ovat kriittisiä yhteiskunnan koheesion kannalta. Tämä vaatii avointa dialogia ja osaamista, jotka edistävät ymmärrystä ja kunnioitusta erilaisia kulttuureja ja näkökulmia kohtaan.

Samaan aikaan kompleksinen, epävakaa ja kaoottiselta vaikuttava ympäristö saa aikaan epävarmuutta yksilöissä ja yhteiskunnassa. Suomen vahvuutena on edelleen vahva sosiaalinen pääoma ja luottamus, joka on yhteiskunnan koossapitävä liima. Myös yhteiskunnan turvaverkolla eli etuuksilla ja palveluilla tuetaan yksilöitä ja hillitään epävarmuuksista ja muutoksista johtuvia riskejä. Sosiaaliturvan uudistamisella voidaan vahvistaa sitä luottamusta instituutioihin, joka on perinteisesti ollut Suomessa vahvaa.

5.7.3.2Arvoilla ja asenteilla tärkeä rooli suurten haasteiden ratkaisemisessa

Arvoilla ja asenteilla on olennainen merkitys myös ihmiskunnan suuriin haasteisiin vastattaessa. Kuluttajien arvojen, asenteiden ja käyttäytymisen muutokset muuttavat kysyntää. Esimerkiksi kestävästi ja vastuullisesti tuotettujen tuotteiden ja palveluiden kysyntä kasvaa. Kasvava ympäristötietoisuus näkyy myös tuotteiden ja palveluiden kohoavina laatuvaatimuksina. Mikäli kestävyys lisää tuotteiden hintaa, voi kestävien valintojen tekeminen painottua hyväosaisiin. Se että tuotteiden rahallinen hinta heijastaisi paremmin ympäristövaikutuksia, edellyttää myös valtion toimia.

Edellytyksiä yksityisen kulutuksen muutokselle voidaan luoda korostamalla asioista luopumisen sijaan kestävien valintojen myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi yksilön tai kotitalouden terveyteen ja talouteen tai tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemiseen.

Yhä useampien kulutustuotteiden arvonlupauksissa korostetaan ympäristönäkökulmaa. Arvojen ja asenteiden muutoksen hitaus jarruttaa kulutuksen muutosta. Kuitenkin ihmisten kasvava ympäristötietoisuus luo painetta valtion ja päättäjien suuntaan, jotta yhteiskuntaamme ja talouttamme muutetaan kestävälle pohjalle. Ihmiset toivovat, että arjen kestävät valinnat tehtäisiin helpoiksi ja edullisiksi. Lisäksi yksittäisten tuotteiden ohella yrityksiltä kokonaisuudessaan odotetaan vastuullisempaa toimintaa, ja tämä kuluttajien odotus voi ohjata myös yrityksiä kohti uusia toimintamalleja.

5.7.3.3Sivistyksen tärkeys korostuu muutosten keskellä

Sivistys on monipuolista tietoa, arvostelukykyä, toimintakykyä ja empatiaa, sekä valmiuksia ja halua myötävaikuttaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun. Sivistys ilmenee osaamisena, luovuutena, osallisuutena, globaalina vastuuna, kansainvälisyytenä, moninaisuuden ymmärtämisenä, toisista välittämisenä ja hyvinvointina. Näin ymmärrettynä sivistys on avainasemassa vastattaessa yhteiskunnallisiin haasteisiin, joita ilmenee arvojen ja asenteiden erilaistumisessa ja polarisoitumisessa sekä vastakkainasettelun lisääntyessä teknologisen kehityksen, ympäristön muutoksen ja globalisaation vaikutuksissa arkielämään, sekä uskonnollisuuden, maailmankatsomusten, kulttuurien ja identiteettien muutoksessa. Sivistyksellä on tärkeä tehtävä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksessa.

Sivistys tukee moninaisten näkemysten ymmärtämistä ja perusteiltaan yhtenäisen arvopohjan vahvistamista. Epävarmoina aikoina kulttuurilla on ollut rooli henkisen hyvinvoinnin tukemisessa sekä yksilöiden ja yhteisöjen identiteetin säilymiselle. Kulttuurilla onkin ollut vahva rooli COVID-pandemian jälkeisessä Euroopan elpymis- ja palautumistukiohjelmassa.⁴¹⁰

Teknologian ja globalisaation mukanaan tuomat muutokset edellyttävät sopeutumiskykyä ja uudenlaisia taitoja vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Sivistys auttaa ihmisiä navigoimaan digitaalisessa maailmassa, rakentamaan terveitä ja kestäviä sosiaalisia suhteita sekä ymmärtämään ja arvostamaan kulttuurien monimuotoisuutta. Voidaan puhua digitaalisesta sivistyksestä, joka edellyttää tietoja ja osaamista, osallistumismahdollisuuksia sekä valmiuksia toimia aktiivisesti ja ilmaista itseään luovilla tavoilla ja turvallisesti digimaailmassa. Kulttuurilla on tehtävä antaa tilaa luovuudelle, toteuttaa moniäänisyyttä sekä turvata sananvapautta ja demokratiaa. Moninainen kulttuuriosaaminen ja -osallisuuteen kannustaminen vähentää polarisaatiota ja lisää sosiaalista osallisuutta yhteiskuntaan.

Uskonnollisuuden, maailmankatsomusten ja identiteettien muutoksessa sivistys tarjoaa työkaluja yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden tasapainon löytämiseen. Se auttaa ihmisiä ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisia uskomuksia ja vakaumuksia, sekä tunnistamaan ja arvostamaan omaa identiteettiään moninaisessa maailmassa.

Sivistys ja medialukutaito ovat ratkaisevassa roolissa tieteellisen ajattelun ja tutkimukseen perustuvan tiedon ylläpitämisessä. Kriittinen ajattelu ja mediakriittisyys ovat avaintaitoja, jotka auttavat yksilöitä erottamaan tosiasiat vääristyneestä tiedosta ja tekemään perusteltuja päätöksiä globaalien haasteiden edessä.

Tiede ja taide, kasvatus, koulutus, kirjasto- ja kulttuuritoiminta, nuorisotyö ja liikunta tukevat tutkivaa, luovaa, vastuullista ja kansainvälistä elämänasennetta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja pahoinvoinnin ennalta ehkäisemiseen kiinnitetään huomiota enenevässä määrin. Vastuu on sekä kunnilla että hyvinvointialueilla ja kolmannella sektorilla.

Hyvinvointia ja terveyttä edistävien toimintojen, kuten kulttuurihyvinvointitoiminnan poikkihallinnolliset rakenteet ovat edelleen yleistyneet⁴¹¹. Tämä lisää yhdenvertaisuutta ja osallisuutta valtakunnallisesti. Mahdollinen epävakauden lisääntyminen aiheuttaa turvattomuutta, mikä vaikuttaa kansalaisten odotuksiin valtiolle turvallisuuden tuottajana. Hyvinvoinnin ollessa uhattuna voi myös henkinen kriisinkestävyys laskea. Kokemus oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta on vakauden ja maanpuolustustahdon keskeinen perusta.

6Teknologiset muutokset

6.1Murrokselliset teknologiat muuttavat arkea, elinkeinotoimintaa ja yhteiskuntia

Teknologinen kehitys on nopeaa ja epälineaarista. On vaikea ennakoida, mitkä teknologiset ratkaisut ovat merkittävässä roolissa tulevaisuudessa ja millaisia vaikutuksia niillä on. Yksittäiset shokit tai kriisit voivat nopeuttaa tai muuttaa murroksen suuntaa. Lisäksi muutokset vaikuttavat ristiin eri alojen välillä, mikä lisää keskinäisriippuvuutta sekä laaja-alaisen ja monialaisen yhteistyön tarvetta. Nopeasti etenevä digitalisaatio on osa teknologista murrosta. Se on läpileikkaava, sektori- ja valtioiden rajat ylittävä kokonaisuus, joka vaikuttaa kaikkiin toimijoihin yksilöistä organisaatioihin. Suurvaltakilpailussa teknologinen kehitys on politisoitunut ja saanut uuden strategisen merkityksen. Teknologia kietoutuu yhä tiiviimmin geopolitiikkaan, talouteen ja turvallisuuteen, ja vaikuttaa myös merkittävästi informaatioympäristöömme. Teknologian kehittämistä ja käyttöä ohjaavat arvot ja normit ovat hyvin erilaisia demokraattisissa ja autoritaarisissa valtioissa.

Tekoäly on jo huomaamattamme integroitunut arkeemme, ja nopeasti kehittyvänä yleiskäyttöisenä teknologiana se muuttaa yhä radikaalimmin jokapäiväistä elämää, yritystoimintaa ja koko yhteiskuntaa. Tulevaisuudessa on esimerkiksi mahdollista, että henkilökohtaiset tekoälypohjaiset avustajat yleistyvät ja ovat ihmisen puolesta vuorovaikutuksessa muihin toimijoihin ja toisiin avustajiin. Ihmiset ja robotit voivat toimia saumattomasti yhdessä. Nykyisin mahdottomat laskutoimitukset ja ongelmanratkaisu tulevat kvanttilaskennan myötä mahdollisiksi, mikä mullistaa useita teollisuuden aloja ja parantaa optimointia ja simulointia digitaalisten kaksosten avulla. Keskeistä on useamman kehittyneen teknologian yhdistäminen eli niin sanotut kombinatoriaaliset innovaatiot, joilla voidaan tuottaa aidosti murroksellisia ratkaisuja. Esimerkiksi tekoäly ja bioteknologia on tällainen yhdistelmäinnovaatioita luova kombinaatio. Avaruuteen liittyviä teknologiakysymyksiä on käsitelty erillisessä luvussa.

Nopean teknologiakehityksen myötä on oletettavaa, että tulevaisuudessa ihminen ja eri teknologiat sulautuvat yhä tiiviimmin yhteen ja eri teknologioista tulee entistä kiinteämpi osa jokapäiväistä elämää. Tätä yhteenkietoutumista ilmentää esimerkiksi metaversumiksi kutsuttu kehitys, joka perustuu sosiaaliseen virtuaalitodellisuuteen ja jossa fyysisen ja digitaalisen maailman väliset rajat hämärtyvät.⁴¹² Datan hyödyntäminen ja tekoäly mahdollistavat virtuaalisen kokemuksen personoinnin. Eri aistien hyödyntäminen tekee virtuaalisesta kokemuksesta entistä kokonaisvaltaisemman ja mahdollistaa siirtymän kohti laajennettua todellisuutta niin työssä kuin vapaa-ajalla. Globaaleista teknologiayrityksistä on 2000-luvulla tullut merkittäviä vallankäyttäjiä. Tulevaisuudessa web3-kehitys voi haastaa teknologiayritysten valtaa ja parantaa verkossa tapahtuvan toiminnan avoimuutta, jäljitettävyyttä ja demokraattisuutta.⁴¹³

Teknologisen murroksen odotetaan luovan uutta kasvua, parantavan tuottavuutta ja lisäävän hyvinvointia. Teknologia on myös välttämätön vihreän siirtymän läpiviennissä mutta samalla uusilla teknologioilla on haitallisia vaikutuksia ilmastoon ja ympäristöön. Teknologian aiheuttama informaatioympäristön muutos sekä voimistuva polarisaatio, kuplautuminen ja informaatiovaikuttaminen vaikuttavat laajasti yhteiskuntien järjestäytymiseen ja ihmisten hyvinvointiin sekä demokratian ja oikeusvaltion toimintaedellytyksiin. Tietosuojan ja kyberturvallisuuden merkitys korostuu entisestään. Murrokselliset teknologiat luovat uusia kyberturvallisuusriskejä, mutta toisaalta antavat myös ratkaisuja. Digitalisaatio muuttaa ihmisten sosiaalisia suhteita ja arkea ennennäkemättömällä vauhdilla ja vaikuttaa siten ihmisten ja perheiden hyvinvointiin niin myönteisesti kuin kielteisesti.

6.1.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

6.1.1.1Muutosvauhti nopeutuu

Teknologista murrosta vie eteenpäin tarve löytää uusia kasvun, tuottavuuden ja hyvinvoinnin tekijöitä. Lisäksi teknologia tarjoaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ratkaista globaaleja ympäristön, terveyden ja ruoantuotannon haasteita. Monimutkaisten keskinäisriippuvuuksien hahmottaminen ja kompleksisten ongelmien selättäminen vaativat datan ja murroksellisten teknologioiden, kuten tekoälyn ja kvanttilaskennan, hyödyntämistä. Ihmiselle luontaiset ominaisuudet, kuten laiskuus, uteliaisuus sekä kyky ja halu oppia uutta ajavat meitä etsimään yhä uusia tapoja hyödyntää teknologiaa arjen tarpeisiin.

Teknologisen murroksen vauhti nopeutuu. Muutosvauhdin nopeutuessa heikentyvät samalla mahdollisuudet ennustaa ja ennakoida sitä, miten ja mitkä teknologiset muutokset lopulta toteutuvat, minkälaisia vaikutuksia niillä on ja mitä riskejä niihin liittyy. Vaikeaa ennustettavuutta lisää teknologian yhä tiiviimpi kietoutuminen geopolitiikkaan, talouteen, turvallisuuteen ja informaatioympäristöön. Teknologisen kehityksen myötä laskentateho kasvaa, tiedonsiirto nopeutuu ja verkon viive (latenssi) pienentyy. Digitalisaatio, datan hyödyntäminen ja tekoäly nopeuttavat myös muuta teknologiakehitystä. Tällä hetkellä useat tutkijat mainitsevatkin vain kaksi aidosti disruptiivista teknologiamuutosta: ensimmäinen on generatiivinen tekoäly⁴¹⁴ ja toinen on kombinatoriaaliset innovaatiot, eli useamman kehittyneen teknologian yhdistyminen.

Tekoäly on laaja kattokäsite nopeasti kehittyvälle yleiskäyttöiselle teknologialle. Todellisuudessa ei ole yhtä tekoälyä, vaan pikemminkin tulisi puhua tekoälyjärjestelmistä. Tekoälyn määrittely ei ole helppoa eikä yksiselitteistä. Yleisesti tekoäly voidaan määritellä koneiden kyvyksi matkia tai simuloida ihmisen ongelmanratkaisu- tai päätöksentekokykyä. Nykyisin tekoäly näyttäytyy älykkäinä tietokoneohjelmina tai koneoppimisena, mutta esillä on myös ajatus ihmismäisestä, yleisestä tekoälystä (artificial general intelligence, AGI), joka pystyisi kehittämään ja jatkamaan ajatusketjuja, muistaisi, oppisi palautteesta ja jopa kehittäisi tietoisuuden. Seuraava aste olisi superäly (artificial superintelligence), joka olisi älykkäämpi kuin kukaan ihminen. Generatiivista tekoälyä pidetään mahdollisesti suurimpana teknologisena murroksena sitten internetin.

Kombinatoriaalisten innovaatioiden osalta esimerkkinä voidaan mainita biotekniikan yhdistäminen tekoälyyn ja datan hyödyntämiseen, mikä mahdollistaa uusien materiaalien tuottamisen räätälöidysti erilaisiin käyttötarkoituksiin aikaisempaa nopeammin. Tekoälyn, datan ja suurempien laskentatehojen ansiosta synteettinen biologia voi tuottaa seuraavan kymmenen vuoden aikana läpimurtoja esimerkiksi terveydenhoidon, valmistavan teollisuuden, energiantuotannon, teollisten prosessien ja ympäristön puhdistamisen tarpeisiin. Monet maat, mukaan lukien EU, pitävätkin bioteknologiaa, erityisesti synteettistä biologiaa, yhtenä tulevaisuuden tärkeimmistä teknologioista⁴¹⁵.

Teknologinen kehitys antaa ihmiskunnalle aivan uudenlaisia kykyjä. Kvanttilaskennalla voidaan ratkaista korkeaa laskentatehoa vaativia ongelmia, mihin nykyisten tietokoneiden suorituskyky ei riitä. Mahdolliseksi tulee monimutkainen ongelmanratkaisu ja laskenta (esim. kauppamatkustajan ongelma) sekä optimointi, simulointi ja riskien mallintaminen digitaalisten kaksosten avulla. Kvanttilaskenta nopeuttaa myös tekoälyn kehittämistä. 6G mahdollistaa aivan uudenlaiset datan siirto- ja käyttömahdollisuudet, esimerkiksi tekoälyn globaalin käytön erilaisissa tarkoituksissa, teollisten ympäristöjen tehokkuuden kasvun, metaversumin kehittymisen kattaen immersiiviset teknologiat ja digikaksoset sekä hologrammit, robotit ja etäläsnäolon jokapäiväisessä elämässä.

Data on digiteknologisen murroksen raaka-aine, ja datatalous on EU:n vahvimmin kasvava toimiala. Datan määrän eksponentiaalinen kasvu sekä datan hyödyntäminen uusien teknologioiden, palveluiden, tuotteiden ja liiketoimintamallien kehittämisessä muuttaa maailmaa ennennäkemättömällä tavalla. Useat teknologiat, kuten tekoäly, hyödyntävät dataa, minkä vuoksi datan saatavuuteen, hyödynnettävyyteen ja yhteentoimivuuteen sekä tietosuojaan ja kyberturvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat olennaisia. Datan hyödyntämiseen liittyviä tietosuojakysymyksiä on selvitetty esimerkiksi synteettistä dataa koskevassa tutkimuksessa, jossa erilaisissa rekistereissä oleviin henkilötietoihin perustuva, tekoälyn avulla tuotettu keinotekoinen eli synteettinen data näyttäisi lupaavalta tavalta vähentää henkilötietojen suojaamiseen liittyviä haasteita tutkimustoiminnassa⁴¹⁶.

Uudet teknologiat leviävät tavallisesti epätasaisesti ja eritahtisesti ja eri sukupolven teknologioita on käytössä samaan aikaan, mistä aiheutuu ns. legacy-kuormaa. Useita uusia teknologioita kehitetään toistaiseksi valtaosin julkisella rahoituksella tutkimuslaitoksissa. Kiinnostavaa on, siirtyykö painopiste jossakin vaiheessa yritysten vetämäksi ja mitä seurauksia sillä on yhteiskunnille ja yksilöille. Murroksen nopeuteen ja leviämiseen vaikuttaa se, miten ja milloin taloustieteen lainalaisuudet (verkostovaikutus, skaalaedut, rajapinnat, ym.) kohtaavat tarpeeksi halventuneen ja kehittyneen teknologian uusien digitaalisten innovaatioiden ja palvelujen muodossa.

6.1.1.2Teknologian vaikutukset voimistuvat ja moninaistuvat

Tulevaisuudessa digitalisaation voi odottaa lävistävän kaikki yhteiskunnat, yhteisöt ja ihmisten arjen – lyhyesti, digitalisaatio on läsnä kaikkialla. Tämän läpileikkaavuuden vuoksi digitalisaation myönteiset ja kielteiset vaikutukset yhteiskuntiin, yhteisöihin, yrityksiin ja ihmisten elämään voimistuvat ja moninaistuvat. Teknologisen kehityksen nopeuden, epälineaarisuuden ja yllätyksellisyyden vuoksi tulevan ennakointi on vaikeaa ja mielikuvituksemme on koetuksella, kun yritämme hahmottaa edes lähivuosien muutoksia. Vaikka meillä kaikilla on arkikokemusta digitalisaatiosta, moninaisten ja kauaskantoisten vaikutusten ennakointi vaatii teknologiaosaamisen lisäksi monitieteellistä näkökulmaa. Vaikutusten syvällinen analysointi edellyttää myös ajallista etäisyyttä. Tärkeää olisi pyrkiä löytämään tasapaino teknologian tuomien mahdollisuuksien aktiivisen hyödyntämisen ja haittojen minimoinnin välillä.

Taloudellisten vaikutusten osalta murroksellisilla teknologioilla, erityisesti tekoälyn käytöllä, on potentiaalisesti merkittävät myönteiset vaikutukset työnteon tapoihin, tuottavuuteen ja talouskasvuun. Näitä vaikutuksia on kuvattu kattavasti työn ja talouden muutoksia käsittelevissä luvuissa. Teknologiamurroksen ekologisia vaikutuksia on kuvattu erikseen.

Digitalisaation sosiaalisista vaikutuksista kaikilla on arkikokemusta, ja myös tutkittua tietoa on alkanut kertyä⁴¹⁷. Vaikutukset ihmisten arkeen ja hyvinvointiin ovat merkittävät ja niitä on kuvattu hyvinvoinnin, terveyden ja elintapojen haasteiden muutosta koskevassa luvussa. Asian käsittelyä haastaa paradigman muutos sukupolvien välillä: Lapset ja nuoret ovat eläneet koko ikänsä maailmassa, jossa suuri osa elämästä tapahtuu digitaalisessa tai virtuaalisessa ympäristössä ja merkityksellisiä yhteisöjä voivat olla perheen ja koululuokan lisäksi esimerkiksi pelin ympärille rakentunut kansainvälinen ja ainoastaan ei-fyysisessä vuorovaikutuksessa oleva ystäväjoukko. Minkälaisina ja miten tärkeinä lapset ja nuoret näkevät esimerkiksi yhteisten asioiden hoitamisen, julkisen ja yksityisen, demokratian, itsemääräysvallan ja vapauden? Entä mitä halutaan omalta elämältä ja miten nähdään mahdollisuudet omanlaisen elämän toteuttamiseen? Aikuisen voi olla todella vaikea ymmärtää, miten lapset ja nuoret ja näkevät ja kokevat maailmaa, ja silti ymmärrystä tarvittaisiin, jotta pystymme rakentamaan kestävää maailmaa tuleville sukupolville.

Teknologisen kehityksen yhteiskunnalliset vaikutukset kytkeytyvät paitsi talouden ja työn murrokseen, myös siihen, miten teknologia muuttaa informaatioympäristöämme, toimintatapojamme ja arvojamme ja miten onnistumme jakamaan teknologiakehityksen hyödyt yhteiskunnassa oikeudenmukaisesti. Voi kysyä, millainen on tulevaisuuden yhteiskunta, joka rakentuu pitkälti virtuaalisen maailman toiminnoille, vuorovaikutukselle ja arvoille niin hyvässä kuin pahassa. Mikä on julkisen vallan rooli? Mitä on Suomi, suomalaisuus, lapsi ja aikuinen ja identiteettien rakentumisen prosessit? Miten valmistamme itseämme ja kansakuntaa uusien teknologioiden tuomaan muutokseen?

6.1.1.3Teknologia kietoutuu geopolitiikkaan, talouteen ja turvallisuuteen

Globaali teknologiakilpailu on kietoutunut yhä tiiviimmin geopoliittisen ja taloudellisen vallan tavoitteluun ja turvallisuuteen. Erityisesti USA:n ja Kiinan välinen kilpailu teknologiaherruudesta kiihdyttää teknologiamurrosta, koska tappio teknologiakilpailussa merkitsisi myös suurvalta-aseman heikkenemistä. Kilpajuoksu tekee mahdottomaksi esimerkiksi aikalisän ottamisen tekoälyn kehittämisessä, mitä yli tuhat kansainvälistä tutkijaa ja liike-elämän edustajaa ovat vaatineet avoimessa kirjeessään maaliskuussa 2023⁴¹⁸. Voidaan myös ajatella, ettei kyse ole enää vain taloudellisen ja poliittisen vallan tavoittelusta, vaan yksinkertaisesti toimijuuden säilyttämisestä: ihmisten, organisaatioiden ja valtioiden jättäytyminen tai jääminen teknologisen kehityksen ulkopuolelle tarkoittaa toimijuuden ja painoarvon kutistumista ja jopa olemassaolon lakkaamista.

Geopoliittiset jännitteet ja kilpailu maailman teknologiaherruudesta muuttavat tutkimus-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan toimintaympäristöä ja lähentävät talous- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita. Murroksessa on olennaista ymmärtää talous-, turvallisuus- ja geopolitiikan vaikutukset ja ristiinveto. Suurvaltakilpailussa teknologinen kehitys on politisoitunut ja saanut uuden strategisen merkityksen. Kansainvälisessä kauppa- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa teknologiakysymykset ovat arkipäivää. Uudet teknologiat ja niihin liittyvät kyberuhat ovat nousseet myös kiinteäksi osaksi kansalliseen turvallisuuteen liittyvää politiikkakeskustelua, esimerkkeinä uuden sukupolven verkkoteknologiat, kvanttilaskenta, tekoäly ja avaruusteknologia. Kilpailua ja keskinäisriippuvuuksia liittyy kriittisiin resursseihin: dataan, luonnonvaroihin ja osaamiseen.

Teknologia linkittää kansainvälisen turvallisuuden ja kansallisen turvallisuuden suoraan ja dynaamisesti: uhat, riskit ja mahdollisuudet kietoutuvat yhteen kompleksisella ja vaikeasti ennakoitavalla tavalla. Valtioilla on haasteita pysyä kehityksessä ja kyvykkyyksissä mukana. Uusien teknologioiden liitynnät kansalliseen turvallisuuteen vaativat valtioilta uudenlaista ajattelua, kriittisen osaaminen tunnistamista ja kehittämistä, erilaisia kumppanuuksia sekä systemaattista kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyö korostuu myös teknologiasääntelyn kehittämisessä, sillä kehityksen suuntaan voidaan vaikuttaa kansallisesti vain rajallisesti.

Globaali kilpailu teknologiasta on myös mitä suurimmassa määrin kilpailua siitä, kenen ehdoilla ja minkälaisten arvojen pohjalta ihmiskuntaa viedään kohti tulevaisuutta. Suhtautuminen teknologiamurrokseen ja uusien teknologioiden sääntely on hyvin erilaista demokraattisissa ja autoritaarisissa valtioissa. Demokraattisten valtioiden yhtenäisyyttä, sisäpoliittista vakautta ja sitoutumista perus- ja ihmisoikeuksiin ja demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin voi heikentää teknologiamurroksen haitalliset vaikutukset, kuten mahdollinen eriarvoisuuden ja epävarmuuden lisääntyminen ja informaatiovaikuttaminen.

Data on strateginen ja kriittinen resurssi valtioille, yrityksille ja tutkimukselle. Erilaisten sovellusten keräämää dataa voidaan jo nyt varastoida odottamaan aikaa, kun kvanttilaskenta tekee mahdolliseksi nykyisten salausten purkamisen. Voidaan myös ajatella, että yksi keino voittaa vastustaja teknologiakilpailussa on rajata sen laajamittaista pääsyä laadukkaaseen dataan. Datan hyödyntämisen edellytyksiä on säädelty EU:n tuoreella datalainsäädännöllä.

Datan avoimuuden tulevaisuus on keskeistä esimerkiksi tekoälyn kehittämiselle, ja kiinnostavia kysymyksiä ovat muun muassa, keiden kanssa dataa halutaan jatkossa jakaa, ketkä ovat luotettavia kumppaneita ja miten käy tutkimustiedon avoimuudelle? Onko mahdollista, että tulevaisuudessa rakennamme omia tekoälyjärjestelmiä ja opetamme niitä omalla datalla sekä saamme tietoja avoimista tekoälyjärjestelmistä turvallisten rajapintojen kautta? Viimeksi mainittuun kehityskulkuun liittyy erityinen huoli pienten kielialueiden kuten Suomen asemasta, koska tekoälyn opettamiseen käytettävän datan määrä on suuriin kielialueisiin verrattuna vähäinen.

6.1.1.4Eettiset kysymykset ja riskit vaativat huomiota

Historian valossa teknologinen kehitys on tuonut ihmiskunnalle paljon hyvää. Käynnissä olevan ennätyksellisen nopean ja laajavaikutteisen teknologiakehityksen aikana julkisessa keskustelussa on kuitenkin alettu enenevissä määrin painottaa myös teknologiakehitykseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja riskejä. Esimerkiksi USA:ssa on merkkejä siitä, että yritykset ja kansalaiset kaipaavat lisää turvaa ja sääntelyä, mikä voidaan nähdä jopa trendinä tai paradigman muutoksena. Eettisten kysymysten ja riskien painoarvon kasvua kiihdyttää teknologian kietoutuminen geopolitiikkaan, turvallisuuteen ja globaaliin kilpailuun siitä, minkälaisten arvojen mukaisesti teknologiaa kehitetään ja käytetään. Yhteistä keskustelua eettisistä kysymyksistä tarvitaan myös tukemaan teknologian käyttöä ihmisten ja yritysten arjessa. Uusien teknologioiden tullessa erottamattomaksi osaksi ihmisten elämää olisi kohtuutonta jättää eettisiä kysymyksiä vain yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen ratkaistaviksi.

Data on digiteknologisen murroksen raaka-aine. Teknologian, kuten sovellusten, verkkosivujen ja laitteiden kautta toteutettu datankeruu, seuranta ja valvonta on tullut niin arkipäiväiseksi ja sisään rakennetuksi osaksi yhteiskunnan toimintaa, ettemme enää kiinnitä siihen huomiota. Kehitys on mahdollistanut kerätyn datan määrän ja käyttötarkoitusten laajentamisen ilman, että asiasta on käyty laajaa, yhteiskunnallista keskustelua. Kriittisen tarkastelun puuttumisen vuoksi dataa ei välttämättä kerätä enää vain perusteltuun tarpeeseen, vaan vain, koska se on mahdollista. Samalla datan keräämistä ja käyttöä koskeva läpinäkyvyys ja avoimuus vähenevät. Erityisesti globaaleilla teknologiajäteillä on meistä kaikista valtavasti tietoa, mikä on tehnyt niistä merkittäviä vallankäyttäjiä.

Vaikka EU on kehittänyt tietosuojaa ja digitaalisia sisämarkkinoita koskevaa lainsäädäntöään, teknologiajättien valtaa on ollut vaikea hillitä, eikä vähiten siksi, että olemme itse käytännössä kovin välinpitämättömiä sen suhteen, kenen hallussa meitä koskeva data on ja miten sitä käytetään. Toisaalta palveluiden käyttöehdot ja tiedonluovutuskäytännöt ovat usein niin vaikeaselkoisia, että voi kysyä, voiko niihin perehtymistä edes edellyttää keskivertokuluttajalta. Vaihtoehtoja omien tietojen luovuttamiselle ei myöskään välttämättä käytännössä ole.⁴¹⁹ Nähtäväksi jää, tuoko esimerkiksi web3-kehitys tai yksilökeskeisen tiedonhallinnan paradigman nousu, kuten eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot, datan keräämiseen ja käyttöön lisää avoimuutta, demokraattisuutta ja jäljitettävyyttä.

Tekoälyn voi ajatella kasvattavan tehokkuutta hyvässä ja pahassa: sellainen, joka on ollut aiemminkin mahdollista, voidaan tekoälyn avulla tehdä nopeammin, tehokkaammin ja halvemmalla. Tekoälyyn liittyvät riskit, kuten yksityisyyden suojaan ja kyberturvallisuuteen kohdistuvat uhat ja informaatiovaikuttamisen voimistuminen, sekä eettiset kysymykset liittyen esimerkiksi oppivan tekoälyn vääristymiin, ovat viime aikoina nousseet vahvasti esiin. Esimerkkinä erilaisiin kombinatoriaalisiin innovaatioihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä voi nostaa neuroteknologian ja tekoälyn yhdistelmän, joka voi uhata jopa ihmismielen yksityisyyttä⁴²⁰. Tekoälyn sääntelyä kehitetään alueellisesti, esimerkkeinä EU:n tekoälyasetus ja USA:n tekoälysääntely. Alustavaa keskustelua käydään myös globaalilla tasolla, esimerkkinä YK:n pääsihteeri António Guterresin lokakuussa 2023 nimittämä neuvoa-antava asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on auttaa tekoälyä koskevien globaalien sääntöjen muotoilemisessa. Kansallisesti esimerkiksi eduskunnan perustuslakivaliokunta on EU:n tekoälyasetusta koskevasta lausunnossaan tuonut esiin, että tekoälyasetuksen oikeusvaikutukset ovat perusoikeusjärjestelmän kannalta erittäin merkittäviä⁴²¹. Tekoälyllä voi tulevaisuudessa olla isoja vaikutuksia työn ja varallisuuden jakautumiseen, mitä voi julkisen päätöksenteon kannalta myös pitää eettistä punnintaa vaativana kysymyksenä. Teknologiamurroksen vaikutuksia työhön, osaamiseen ja talouteen on käsitelty erillisissä luvuissa.

Fyysisen ja virtuaalisen elämän sekoittuminen tulevaisuudessa jopa metaversumiksi kutsutulla tavalla asettaa meidät uudenlaisten eettisten kysymysten eteen: Kun digitaalisesta minästä tulee pysyvän avatarin ja digitaalisen identiteetin kautta entistä merkityksellisempi sekä käytännössä että tunteiden tasolla, miten pitäisi suhtautua avatariin kohdistuvaan rikokseen tai huonoon käytökseen? Miten suhtaudutaan digikaksosiin kohdistuviin tahallisiin tai tahattomiin vahinkoihin ja voiko digikaksosta tappaa? Mistä ylipäätään löytyy metaversumin hyötyjen ja haittojen tasapaino: parantaako vai pahentaako se elämää? Julkisen vallan kannalta keskeistä on lasten ja nuorten suojelu, ja aiheitta on käsitelty kautta aikain esimerkiksi viihteen, pelien ja mainonnan osalta. Metaversumissa olisi kuitenkin pysyvyytensä, kattavuutensa ja immersiivisyytensä vuoksi kyse paljon laajakantoisemmasta asiasta, minkä vuoksi eettisiä kysymyksiä ja lasten ja nuorten suojelua on vaikea ohittaa. Taustalla on laajempi kysymys siitä, miten julkinen sektori voi ja miten sen tulisi olla läsnä metaversumin kaltaisissa ympäristöissä.

Robotteja koskevia eettisiä kysymyksiä on käsitelty pitkään esimerkiksi liikenteen automaatioon liittyen. Vuosien intensiivisen työn jälkeen tieliikenteen osalta on kansainvälisesti saavutettu yhteisymmärrys paradigman muutoksesta koskien satakunta vuotta voimassa olleen vastuullisuus- ja vastuusäännöstön perusteita: Kuljettajan vastuusta voidaan siirtyä yritysten vastuullisuuteen. Normitasolla tätä paradigman muutosta edustaa tieliikennettä koskevaan Wienin yleissopimukseen vuonna 2022 lisätty säännös (34 bis artikla), jonka mukaan kuljettajavaatimus voidaan täyttää automaattisella ajojärjestelmällä. Eettisiä kysymyksiä on punnittu käytännössä myös esimerkiksi hoivarobottien käyttöön liittyen. Niin sanottujen yhteistyörobottien kehityksen myötä robotteihin liittyvät eettiset kysymykset tulevat lähelle yhä useamman ihmisen ja yrityksen arkea.

6.1.1.5Kyberturvallisuuden merkitys korostuu

Kyberturvallisuudesta on tullut yhä tärkeämpi osa yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan toimintaa digitaalisten ja virtuaalisten ympäristöjen tultua tiiviimmin osaksi arkea. Tietoverkkojen ja tietojärjestelmien toimintavarmuuden sekä turvallisen tiedonkäsittelyn tarve korostuu yhteiskunnan prosessien automatisoituessa ja teknistyessä. Lisäksi alati muuttuvat keskinäisriippuvuudet edellyttävät turvallisuusarkkitehtuurin jatkuvaa kehittämistä ja uudelleenmäärittelyä. Teknologian muutoksen ja ei-eurooppalaisten teknologiajättien kasvun myötä myös kriittinen infrastruktuuri tulee ajatella uudelleen. Kybertoimintaympäristön muutokset ovat usein nopeita ja vaikutuksiltaan vaikeasti ennakoitavia. Kyberuhkiin varautumisen merkitys korostuu yhä enemmän.

Pahantahtoinen kybertoiminta on lisääntynyt yhteiskunnan eri sektoreilla, ja sitä on suunnattu esimerkiksi valtio- ja kuntatason toimijoita kohtaan. Monet valtiot sekä muut toimijat ovat kehittäneet kybersuorituskykyjä, joiden avulla niiden osaaminen ja kyvykkyys toisen osapuolen tietojärjestelmien häirintään, vahingoittamiseen tai hyväksikäyttöön on kehittynyt. Pahantahtoiseen kybertoimintaan tarvittavia suorituskykyjä voi myös hankkia palveluina (Crime As A Service), eikä toiminta tunne valtioiden rajoja, mikä asettaa haasteita toimien torjunnalle ja selvittämiselle. Informaatioympäristön manipulointi on yleistynyt, ja kybertoimintaympäristöä käytetään työkaluna informaatio- ja hybridivaikuttamiseen.

Pahantahtoista kybertoimintaa voidaan kohdistaa yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin, kuten päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmiin sekä kriittisen infrastruktuurin kohteisiin. Tällöin yhteiskunnan eri tahojen tietojärjestelmille, palveluille ja tietovarannoille saatetaan aiheuttaa sellaista vahinkoa, joka merkittävästi lamauttaa yhteiskunnan toimintoja ja valtion johtamiskykyä. Esimerkiksi rahoitusmarkkinainfrastruktuuriin kohdistuvalla kyberhyökkäyksellä voidaan pahimmassa tapauksessa saada aikaan laajaa vahinkoa yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömään maksuliikenteeseen ja horjuttaa rahoitusmarkkinoiden vakautta. Kyberhyökkäyksen kohdistaminen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmään, energiantuotantoon tai teollisuuden ohjausjärjestelmiin saa pahimmillaan aikaan materiaalista tuhoa ja ihmishengen menetyksiä.

Venäjä on käyttänyt kyberhyökkäyksiä Ukrainassa valmistellessaan sodankäyntiä konventionaalisilla aseilla sekä osana varsinaista hyökkäyssotaa. Kyberhyökkäykset saattavat vaikuttaa varsinaista kohdettaan laajemmalla alueella⁴²², joten digi- ja dataekosysteemien laajentuminen vaatii huolellista suunnittelua ja toteutusta kyberriskien varalle. Sekä Natossa että EU:ssa on valmisteilla avunantomekanismeja kyberhäiriöihin vastaamiseksi. Tulevaisuudessa meidän tulee arvioida ja päättää, millaisin keinoin olemme valmiita nostamaan kynnystä meihin tai liittolaisiimme kohdistuvaan pahantahtoiseen kybertoimintaan.

Kyberomavaraisuuden⁴²³ merkitys kasvaa entisestään, ja se on ehdoton osa kansallista turvallisuutta. Asia linkittyy EU:n avoimeen strategiseen autonomiaan sekä taloudellisen turvallisuuden strategiaan⁴²⁴. Niin Euroopassa kuin Suomessa puhutaan jo avoimesti Kiina-riippuvuuksien pienentämisestä. EU kielsi kesällä 2023 kiinalaisten verkkolaitevalmistajien laitteiden käytön komission hallinnollisissa viestintäverkoissa, mikä on seurausta verkkoturvallisuutta käsittelevän 5G-työkalupakin yhteydessä laaditusta riskiarviosta.

Kyberturvallisuus perustuu hyvin paljon yritysten ja julkisen sektorin yhteistyöhön. Teknologiat, laitteet ja ohjelmistot ovat pitkälti yksityisten yritysten kehittämiä, mutta riskit koskevat koko yhteiskuntaa. Tämä lisää tarvetta osallistua uusien teknologioiden kansainväliseen standardointiin eurooppalaisesta arvopohjasta käsin ja ymmärtää kyberturvallisuuden merkitys kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Keskusjohtoisuus ei ratkaise kaikkea, vaan keskeistä on yritysten toimintaedellytysten parantaminen.

Teknologian kehitys luo uusia turvallisuusuhkia mutta myös ratkaisuja näihin uhkiin. Esimerkiksi Yhdysvallat edellyttää hallinnon olevan valmis kvanttilaskennan salaukselle tuomiin haasteisiin 2030 mennessä, jolloin kvanttilaskennan kyvykkyyksien arvioidaan olevan riittävän kypsiä nykyisten salausten purkamiselle. Kvanttilaskennan kestäviä salausalgoritmeja kehitetään kansainvälisessä yhteistyössä kumppanimaiden kesken. Lupaavia ehdokkaita on tarjolla, mutta työ on kesken. Selvää on, etteivät tietyt autoritaariset valtiot kerro julkisesti saavuttaneensa kvanttilaskennalla tiettyjen, yleisessä käytössä olevien kryptografioiden murtamiskyvyn ennen kuin ovat hyödyntäneet kyvykkyyttään mahdollisimman laajasti niin turvallisuuteen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvän tiedon kuin yrityssalaisuuksien ja TKI-tiedon hankkimiseksi.

6.1.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

6.1.2.1Murrokselliset teknologiat geopoliittisen kilpailun ytimessä

Kiinan ja USA:n välinen kilpailu ja epäluottamus jakaa maailmaa blokkeihin, mikä vahvistaa protektionismia ja haittaa globaalia yhteistyötä teknologian kehittämisessä ja sääntelyssä. Blokkien irtikytkentä on kuitenkin erittäin vaikeaa vahvan keskinäisriippuvuuden vuoksi: digitaalinen ja vihreä siirtymä vaativat kriittisiä materiaaleja, komponentteja ja osaamista, joita kummallakaan blokilla ei yksin ole hallussaan. Esimerkiksi kiinalaisten tutkijoiden merkitys läntisille yliopistoille on niin suuri, että kiinalaisten ulossulkeminen tarkoittaisi merkittävää haittaa tutkimukselle. Blokkien välisessä kilpailussa mitataan lännen yhtenäisyys, demokratian ja oikeusvaltion lujuus sekä kilpailukyky ja vetovoima tilanteessa, jossa investoinneista ja osaavasta työvoimasta kamppaillaan blokkien välillä ja sisällä. Iso merkitys on Aasian ja Afrikan kehityksellä sekä USA:n sisäpolitiikan vakaudella. Turvallisuuskysymykset ja blokkiutumiseen liittyvä protektionismi haastavat muun muassa Suomen perinteisesti ajaman teknologianeutraaliuden periaatteen ja heijastuvat uusia teknologioita koskeviin julkisen vallan toimiin (sääntely, luvat, tuet) ja kansainvälisten standardien kehittämiseen.

Teknologiakehitykseen suhtaudutaan hyvin eri tavalla demokraattisissa ja autoritaarisissa valtioissa. Demokratioissa uuden teknologian kehittämisessä ja käytössä on noudatettava perus- ja ihmisoikeuksia ja demokratian ja oikeusvaltion periaatteita. Sääntelyä ja muuta julkisen vallan ohjausta pyritään kehittämään ihmiskeskeisyyden ja kestävyyden periaatteiden mukaisesti ja valmistelu altistetaan julkiselle ja poliittiselle keskustelulle. Autoritaarisissa valtioissa vastaavia rajoitteita teknologian kehittämiselle ei ole, mikä tekee mahdolliseksi esimerkiksi tekoälyn käyttämisen valvontayhteiskunnan luomiseen ja ihmisten sosiaaliseen pisteytykseen. Autoritaarisissa valtioissa julkisen vallan on myös helppo rajoittaa teknologian käyttöä, jos teknologia uhkaa yhteiskuntajärjestystä, julkista etua tai yleistä turvallisuutta. Esimerkiksi alaikäisten ruutuajan, sosiaalisen median algoritmien koukuttavuuden ja sallittujen nettisivujen, sovellusten ja sisältöjen sääntely on yksinkertaista, kun sääntelijän ei tarvitse välittää kansalaisten ja yritysten oikeuksien suojasta eikä altistaa sääntelyä julkiselle keskustelulle.

6.1.2.2Murrokselliset teknologiat keskeinen tekijä EU:n avoimen strategisen autonomian politiikassa

Avoin strateginen autonomia on EU:n vastaus globaaliin teknologiakilpailuun, turvallisuusympäristön muutokseen ja haitallisiin riippuvuuksiin EU:n ulkopuolisista maista ja alueista. Avoimen strategisen autonomian tarkoituksena on vahvistaa EU:n kilpailukykyä ja lisätä EU:n omavaraisuutta kriittisissä teknologioissa, materiaaleissa, komponenteissa ja osaamisessa. Vientivetoisten talouksien, kuten Suomen, kannalta avoimeen strategiseen autonomiaan tähtäävän politiikan riskinä on, että sisämarkkinoiden kehitys taantuu ja EU:n suuret taloudet kääntyvät protektionistisesti suosimaan omaa tuotantoaan. Riskiä lisää se, että EU höllensi sisämarkkinoiden toiminnan kannalta olennaisia valtiontukisääntöjä ja sääti muita väliaikaisiksi tarkoitettuja poikkeuksia sisämarkkinalainsäädäntöön osana koronapandemian ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan vaikutusten lieventämistä. EU:n yhtenäisyys ja päätöksentekokyky ovat olennaisia EU:n menestyksessä. Näitä vahvuuksia teknologiamurroksen haitalliset vaikutukset, kuten mahdollinen eriarvoisuuden ja epävarmuuden lisääntyminen ja informaatiovaikuttaminen, saattavat tulevaisuudessa entistä enemmän haastaa.

Tällä hetkellä globaalissa teknologiakilpailussa ei ole nähtävissä, että Eurooppa saavuttaisi samanlaista taloudellista dynamiikkaa kuin USA tai nousevat taloudet Aasiassa. Kysymys on esimerkiksi siitä, millaisen roolin EU saa tekoälyn hyödyntämisessä, kun tutkimus ja soveltaminen tehdään pääosin Kiinassa ja USA:ssa (yritykset ja valtio). Euroopan kilpailukyky perustuu pitkälti suureen markkina-alueeseen sekä olemassa olevaan pohjaan pääomassa, elinkeinoelämässä, tutkimus- ja kehitystoiminnassa sekä osaamisessa. On esitetty, että globaalissa kilpailussa EU:n valttikortti olisi tehokas sääntelyjärjestelmä. Esimerkiksi EU:n edistyksellisen tietosuojalainsäädännön on ajateltu kannustavan muita alueita ottamaan mallia EU:n sääntelystä ja globaaleja teknologiayrityksiä muuttamaan toimintaansa EU-lainsäädännön mukaiseksi myös muilla markkina-alueilla. Vastaavaa on tavoiteltu EU:n digitaalisia sisämarkkinoita ja viimeisimpänä tekoälyä koskevan sääntelyn kehittämisessä. Toistaiseksi ei välttämättä ole vahvoja merkkejä siitä, että muu maailma ottaisi mallia EU:n sääntelystä. On myös esitetty, että tekoälyn liian tiukka sääntely haittaisi EU:n asemaa teknologiakilpailussa. Toisaalta jopa USA:ssa yritykset ja kansalaiset ovat ilmaisseet haluavansa lisää turvaa ja sääntelyä ja voidaan puhua jopa trendistä tai paradigman muutoksesta. Tähän liittyy nouseva keskustelu murroksellisiin teknologioihin, kuten tekoälyyn, liittyvistä eettisistä kysymyksistä ja riskeistä.

6.1.2.3Suomelle teknologiamurroksen hyödyntäminen on elinehto

Suomen hidastuneesta talouskasvusta ja väestön ikääntymisestä johtuva julkisen talouden heikko tila pakottaa Suomen etsimään uusia kestävän kasvun tekijöitä, jotta hyvinvointivaltion rahoitus voidaan turvata. Teknologioiden kehittäminen ja soveltaminen ovat välttämättömiä tuottavuuden nostamisessa, kilpailukyvyn säilyttämisessä ja laadukkaiden julkisten palvelujen tarjoamisessa kansalaisille. Keskeistä on, saako Suomi osansa digi- ja datatalouden ja muiden uusien, murroksellisten teknologioiden globaalista kasvusta. Myös ilmastonmuutoksen torjunnassa Suomella on mahdollisuus olla kestävien ratkaisujen tuottaja kansainvälisille markkinoille.

Suomessa on verrattain hyvät edellytykset pärjätä globaalissa kilpailussa. VTT on visiopaperissaan esitellyt 11 tieteeseen ja tutkimukseen pohjautuvaa teknologiaosaamisen alaa, joihin Suomen tulisi panostaa. Esimerkiksi erityisvahvuutemme voisi löytyä tekoälyn ja bioteknologisen osaamisen yhdistämisestä, jota voidaan hyödyntää mm. ennenäkemättömien biosynteettisten materiaalien luomiseen.⁴²⁵ Suomi on ollut useana vuonna kärkisijoilla eurooppalaisessa digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksissä (DESI) ja sijoittui Elinkeinoelämän tutkimuskeskuksen Etlan Digibarometrissa ensimmäiselle sijalle vuonna 2023. Suomen haasteena on kuitenkin digitalisaation hyödyntäminen yrityksissä, ja esimerkiksi massadataa käyttävien yritysten osuus yleistyy hälyttävän hitaasti.⁴²⁶

Digitalisaation poikkihallinnollista johtamista on viime vuosina kehitetty. Suomen digitalisaatiokehitystä ohjaa marraskuussa 2022 hyväksytty Digikompassi⁴²⁸, jonka toimeenpanosuunnitelma⁴²⁹ hyväksyttiin joulukuussa 2023. Ministeriöiden välistä yhteistyötä koordinoi ministeriöiden virkakunnasta koostuva Digitoimisto. Lisäksi Teknologianeuvottelukunta valmisteli toimikaudellaan 2020–2023 Teknologiapolitiikan periaatepäätöksen⁴³⁰, joka hyväksyttiin keväällä 2022.

Suomen sijainti on päämarkkina-alueisiin nähden syrjäinen ja kansainvälisen liikenteen ja logistiikan kannalta Suomi on saari. Koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan heikensivät Suomen logistista asemaa ja kansainvälistä saavutettavuutta entisestään, kun yhteydet itään katkesivat. Suomen näkökulmasta digitalisaatio ja datatalous mahdollistavat uusia toimintamalleja ja palveluita, joilla syrjäisen sijainnin ja logistiikkakustannusten vaikutusta voidaan vähentää ja arvonluontia lisätä. Myös Suomen sisällä alueiden eriytyminen ja harva asutus kannustaa panostamaan uuden teknologian mahdollisuuksiin. Panostukset digitaalisiin yhteyksiin, datatalouteen ja uuteen teknologiaan eivät mene hukkaan, vaikka idän suunta vielä joskus aukeaisi.

6.1.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

6.1.3.1Teknologia luo kasvua, parantaa tuottavuutta ja lisää hyvinvointia

Uusien teknologioiden ja sovellusten hyödyntämisellä luodaan kasvua, tehostetaan toimintaa, parannetaan tuottavuutta ja lisätään hyvinvointia. Esimerkiksi kasvinviljelyssä digitaalisen kaksosen avulla voidaan testata nopeasti lukematon määrä vaihtoehtoisia tuloksia, kun perinteisesti yhden tuloksen saamiseen menisi vuosi. 6G mahdollistaa uudenlaisen etätyön, jossa läsnäolon tuntua voidaan parantaa hologrammein ja esimerkiksi huolto- ja korjaustöitä voidaan toteuttaa etänä.

Suomessa digitalisaatiosta ja datataloudesta tavoitellaan uutta liiketoiminta, jolla voidaan osaltaan turvata hyvinvointivaltion rahoitus myös tulevaisuudessa. Teknologian avulla pyritään tehostamaan myös julkisten palveluiden tuottamista. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa diagnostiikkaa parannetaan tekoälyn avulla, terveyspalveluita saa etänä ja hoivarobotteja testataan. Teknologiamurroksen vaikutuksia työhön, osaamiseen ja talouteen on käsitelty erillisissä luvuissa.

6.1.3.2Teknologia on välttämätön kestävyysmurroksen läpiviennissä mutta aiheuttaa myös haitallisia ekologisia vaikutuksia

Teknologian hyödyntäminen on välttämätöntä kestävyysmurroksen läpiviennissä ja usein puhutaankin digitaalisen ja vihreän siirtymän samanaikaisesta toteuttamisesta, kaksoissiirtymästä. Teknologiakehitys voi parantaa energiatehokkuutta, vähentää päästöjä hiilensidonnan avulla ja edistää jakamistalouden ja kiertotalouden ratkaisuja, esimerkiksi uudet materiaalit, jotka mahdollistavat hiilineutraalin kiertotalouden. Digitalisaatio auttaa korvaamaan fyysistä toimintaa ympäristön kannalta vähemmän haitallisella virtuaalisella toiminnalla, esimerkiksi virtuaalishoppailu ja -matkailu ja etätapaamiset. Digitalisaatioon ja dataan perustuvat ratkaisut auttavatkin usein pienentämään muiden sektoreiden, kuten teollisuuden ja liikenteen ekologista jalanjälkeä.

Digitaaliset palvelut edellyttävät ICT-infrastruktuuria, jonka rakentaminen ja käyttö kuluttavat energiaa ja materiaaleja ja kuormittavat siten ilmastoa ja ympäristöä. ICT-alan osuus maailman sähköenergiakulutuksesta on arvioitu eri lähteissä olevan noin 4–10 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöjen noin 3–5 prosenttia. Päästöjen suuruus riippuu käytetyistä sähköntuotannon lähteistä. Matkaviestinverkot ovat kehittyneet energiatehokkaammiksi eli kulutetun sähkön määrä siirrettyä tavua kohti on vähentynyt. Datakeskusten toiminnan sivutuotteena syntyvää lämpöä voidaan puolestaan hyödyntää rakennusten lämmittämiseen. Päätelaitteissa käytetään runsaasti materiaaleja, joiden louhinta ja käsittely kuormittavat ympäristöä ja joiden kierrätys on puutteellista. Haitallisia ekologisia vaikutuksia olisi mahdollista pienentää kiertotalousratkaisuilla.⁴³¹

Uudet teknologiat, kuten tekoäly, lohkoketjut, kvanttiteknologia ja robotiikka voivat entistä paremmin auttaa kestävyysmurroksen läpiviennissä. Usein uusi teknologia on myös vanhaa energiatehokkaampaa: lohkoketjujen ensimmäistä sukupolvea on syystäkin moitittu suuresta energiankulutuksesta, mutta uudet lohkoketjuteknologiat ovat jo huomattavasti energiatehokkaampia. Myös 6G:n odotetaan mullistavan verkkoteknologian energiatehokkuuden. Toisaalta voi kysyä, ajaako teknologista murrosta tarpeiden eksponentiaalisuus ja ruokkiiko murros vain ihmisten ja yritysten materiaalista ahneutta, jota on yhä vaikeampi sovittaa planetaarisiin rajoihin.

Vihreää siirtymää on käsitelty erillisessä luvussa.

6.1.3.3Teknologia muuttaa informaatioympäristöä ja vaikuttaa sitä kautta yhteiskuntiin

Digitaalinen murros muuttaa informaatioympäristöä⁴³² ja vaikuttaa sitä kautta yhteisöjen ja yhteiskuntien järjestäytymiseen ja toimintaan sekä demokratian ja oikeusvaltion toteutumiseen. Keskeistä on alati kasvava datan, informaation ja tiedon määrä, hajanaisuus ja moninaisuus. Suurten tietoaineistojen analysointi ja sitä tukeva teknologia kehittyvät, mutta merkittävän tiedon tuottaminen ja jalostaminen on entistä haastavampaa. Todellisen ja virtuaalisen sekä faktan ja fiktion väliset rajat hämärtyvät. Identiteettien ja yhteisöjen rakentuminen tapahtuu fyysisen lisäksi digitaalisessa ja virtuaalisessa ulottuvuudessa. Kehityksen voi ennustaa kiihtyvän tulevaisuudessa edettäessä kohti metaversumia.

Informaatiokanavien moninaistuminen ja sosiaalisen median painoarvon kasvu tekevät mahdolliseksi tiedon jakamisen aiempaa nopeammin laajoille ihmisjoukoille ja vaikuttamisen joukkoistamisen kautta. Sosiaalisen median algoritmit profiloivat tehokkaasti käyttäjiä sosiaalisen käyttäytymisen perusteella ja ohjaavat sellaisen tiedon äärelle, joka tukee käyttäjän omia näkemyksiä. Toisaalta hajautettujen web3-teknologiaan tukeutuvien palveluiden kehitys voi lisätä virtuaalisen ympäristön avoimuutta, demokraattisuutta ja jäljitettävyyttä.

Informaatioympäristön murros altistaa kaikki toimijat misinformaatiolle, disinformaatiolle ja informaatiovaikuttamiselle. Tekoälyn avulla informaatiovaikuttamista voidaan tehdä ennennäkemättömän helposti, nopeasti, uskottavasti, kohdennetusti ja halvalla. Informaation ja informaatioympäristön vaikutukset hyvinvointiin tulevat nousemaan yhä merkittävämpään rooliin, etenkin liittyen ihmisten yhteiskunnalliseen toimijuuteen ja osallisuuteen digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Luotettavan tiedon arvioimisesta tulee hankalaa, ja se voi lisätä epäluottamusta yhteiskunnallisia toimijoita ja rakenteita kohtaan. Pahimmillaan informaatiovaikuttamisen kasvu voi johtaa yleisen luottamuksen katoamiseen, polarisoitumiseen ja demokratian ja oikeusvaltion heikentymiseen.⁴³³

Suomalaisilla on edelleen vankka luottamus uutisiin: itse seuraamiinsa uutisiin luottaa Suomessa 76 prosenttia aikuisesta väestöstä. Nuorten keskuudessa verkkouutisten ja sosiaalinen media merkitys on keskeinen: 18–24-vuotiaista 84 prosenttia piti verkkoa pääasiallisena väylänä seurata uutisia.⁴³⁴ Luotettava, moniääninen ja riippumaton media on tärkeä kansalaisten vapaalle tiedonsaannille ja koko yhteiskunnan vakaudelle ja demokratialle, mutta sosiaalisen median ja suoratoistopalveluiden kasvu syö kaupallisen median kannattavuutta. Sosiaaliselle medialle ominaisilla tavoilla käsitellä asioita – kärjistämisen, yksinkertaistamisen ja vahvan näkemyksellisyyden kautta – voi olla vaikutuksia myös perinteisen median tapaan esittää ja käsitellä asioita. Yleisesti ”informaatiotoimijoiden” taloudelliset ja poliittiset taustavaikuttimet ja niiden vaikutus informaatioympäristöön ovat tulevaisuudessa yhä isommassa roolissa.

6.1.3.4Fyysinen turvallisuus ja kyberturvallisuus kietoutuvat yhteen

Liiketoiminnan ja ihmisten arjen siirryttyä yhä enemmän digitaaliseen ja virtuaaliseen muotoon fyysinen turvallisuus ja kyberturvallisuus kietoutuvat yhteen. Robotisaation myötä kyberturvallisuus on myös fyysistä turvallisuutta, koska robotit vaikuttavat fyysiseen maailmaan. Julkinen valta on kehittänyt sääntelyä, viranomaisten yhteistoimintaa ja varautumista. Kyberomavaraisuus on ehdoton osa kansallista turvallisuutta. Olennaista on myös yksilön, yhteisöjen ja yritysten oma vastuunkanto ja osaaminen.

Uudet verkkoteknologiat, kvanttilaskenta ja tekoäly luovat uusia uhkia, mutta myös ratkaisuja. Esimerkiksi 6G on nykyistä merkittävästi hajautetumpi radioverkko, johon tulee mukaan uusia toimijoita ja jonka uhkapinta-ala sen myötä kasvaa ja hallinta monimutkaistuu. Kvanttilaskennan odotetaan puolestaan olevan kypsä nykyisten salausten murtamiselle vuonna 2030 ja eri puolilla maailmaa kehitetään kvanttilaskennan kestäviä salausalgoritmeja. Tekoälyn avulla esimerkiksi tietomurtoja voidaan toteuttaa aiempaa tehokkaammin.

Joulukuun 2023 lopussa julkaistun Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan suomalaisten kokema suurin uhka ovat kyberhyökkäykset ja tietomurrot, joita pitää erittäin tai melko vakavana uhkana 82 prosenttia vastaajista (KAKS 2023⁴³⁶). Maailman talousfoorumi on globaaleja riskejä käsittelevässä vuoden 2024 raportissaan nimennyt kyberuhat neljänneksi vakavimmaksi riskiksi kahden vuoden aikajänteellä ja kahdeksanneksi vakavimmaksi riskiksi kymmenen vuoden aikajänteellä⁴³⁷.

6.1.3.5Teknologia vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja läheissuhteisiin myönteisesti ja kielteisesti

Sosiaaliset suhteet ja arki ovat ihmisen hyvinvoinnin peruspilarit ja näitä peruspilareita digitaalinen murros on mullistanut hyvin lyhyessä ajassa. Digitalisaatio on tuonut ihmisten elämään paljon hyvää. Arkisten asioiden hoitaminen sujuu nopeammin ja voimme olla helpommin ja monipuolisemmin yhteydessä kaukana oleviin läheisiin. Sosiaalisen median alustojen ja pelien kautta voimme rakentaa yhteisöjä ja ystävyyssuhteita riippumatta fyysisen maailman rajoitteista.

Arkikokemuksemme ja nykyisin myös tutkimusten mukaan muutoksella on kuitenkin myös haitallisia vaikutuksia keskittymiselle, oppimiselle, ihmissuhteille ja henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Esimerkiksi nuorten mielenterveys, erityisesti tyttöjen mielenterveys on huonontunut useissa maissa vuodesta 2012, ja kehitys on tutkimuksissa yhdistetty sosiaalisen median alustojen, kuten Instagramin, yleistymiseen.⁴³⁸ Tuoreimman, vuoden 2022 PISA-tutkimuksen mukaan suomalaisoppilaista 41 prosenttia katsoi oppilaiden digitaalisten resurssien käytön häiritsevän heidän keskittymistään kaikilla tai useimmilla matematiikan tunneilla, mikä oli selkeästi suurempi osuus kuin OECD-maissa keskimäärin (31 prosenttia)⁴³⁹.

Pienillä lapsilla liiallisella ruutuajalla on vakavia fysiologia vaikutuksia. Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla ruutuaika saattaa olla pois kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevasta toiminnasta. Yleistäen voi sanoa, että läheisten ihmisten yhteinen laitteiden käyttö tai vuorovaikutus ruutujen avulla tukee läheisiä suhteita, mutta muuten ruudulla vietetty aika verottaa yhteistä aikaa. Erityisen kielteisiä yhteyksiä on löydetty ruutuajan ja parisuhteiden laadun ja kestävyyden välillä. Tutkimusten mukaan ”nollaruutuaikakaan” ei ole optimaalista hyvinvoinnin kannalta, eli kyse on hyvin käytetyn ajan ja arjen tasapainon löytämisestä.

Tutkimusten perusteella on myös merkkejä siitä, että heikommassa asemassa olevat ihmisryhmät kohtaavat arjen digitalisaation haitat muita useammin, eivätkä pysty tai halua rajoittaa omaa käyttöään, mikä tarkoittaa, että digitalisaatio vahvistaa eriarvoisuutta.⁴⁴⁰ Sähköisten palveluiden lisääntyminen lisää myös puolesta asiointia, mikä voi vaikuttaa ihmisten kykyyn hallita oman elämänsä kokonaisuutta ja toimintakykyyn laajemminkin, kun henkilö ei enää edes yritä hoitaa asioitaan itse.

Tulevaisuudessa teknologinen kehitys voi auttaa vähentämään liiallisen ruutuajan haittoja. Ehkä tulevaisuudessa henkilökohtaiset tekoälypohjaiset avustajat hoitavat puolestamme monimutkaisiakin tehtäviä ja käytämme vuorovaikutukseen ja tiedonhakuun 6G:n mahdollistamia, tekoälyavusteisia sensoreita ja älyvarusteita, jotka eivät nykyisten päätelaitteiden tavoin rasita niskaa ja silmiä ja häiritse vuorovaikutusta, ajattelua, käsillä tekemistä ja lepoa.

Digitalisaation hyvinvointivaikutuksia on tarkasteltu myös hyvinvoinnin, terveyden ja elintapojen haasteiden muutosta koskevassa luvussa.

6.2Avaruustoiminnan merkitys kasvaa arjen palveluissa ja sotilaallisessa toiminnassa

Avaruudesta saatava tieto ja palvelut tulevat integroitumaan yhä laajemmin ja syvemmälle osaksi yhteiskunnan kaikkea infrastruktuuria. Ne tarjoavat mahdollisuuden tehostaa ja sujuvoittaa yhteiskunnan toimintoja sekä mahdollistavat kokonaan uusien sovellusten käyttöönoton. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa aika- ja paikkatieto, maanpinnan ja ilmakehän havainnointi sekä kaikkialla saatavilla olevat tietoliikenneyhteydet ovat perusteet, joihin eri toimialojen sovellukset tukeutuvat. Avaruuspalveluiden rooli myös turvallisuuden ja puolustuksen sovelluksissa syvenee.

Avaruustalouden muutosta ajavat uudet globaalisti skaalautuvat liiketoimintamallit, teknologian kehittyminen ja avaruustoiminnan kustannusten aleneminen lisäävät valtiollisten ja yksityisen sektorin toimijoiden lukumäärää voimakkaasti. Samanaikaisesti kärjistynyt geopoliittinen tilanne, suurvaltakilpailu ja avaruuspalveluiden kaksoiskäyttö siviili- ja puolustussektoreilla synnyttävät kilpailevia ryhmittymiä. Yksi näkyvimmistä suurvaltakilpailun muodoista avaruustoiminnassa on eksploraatio, jossa eri ryhmittymät tavoittelevat johtoasemaa aurinkokuntaan kohdistuvassa tutkimusmatkailussa. Toiminnan päämääränä on selkeästi poliittissotilaallisen aseman sekä siihen liittyvän teknologisen osaamisen vahvistaminen suhteessa kilpailijoihin.

Murroksessa olevan avaruustalouden uudet liiketoimintamallit tuovat toimialalle kilpailullisuutta ja madaltavat uusien innovatiivisten ratkaisuiden tuomista markkinoille. Avaruuspalveluiden ja -tiedon hyödyntäminen yhä uusilla yhteiskunnan sovellusalueilla mahdollistaa tehokkaamman ja kestävämmän resurssien käytön myös maan päällä. Toisaalta avaruuden strateginen ja sotilaallinen merkitys, geopoliittinen kilpailu ja teknologisen omavaraisuuden tarve luovat painetta valtiollisten ryhmittymien välisille vientirajoituksille. Avaruustoiminnan ja -toimijoiden lukumäärän kasvaessa voimakkaasti korostuvat myös avaruuden kestävän käytön ja kansainvälisen sopimisen haasteet. Satelliittien käytössä olevien kiertoratojen ruuhkautuminen, hallitsematon avaruusromun määrän kasvu ja piensatelliittien lähetykseen liittyvät puutteelliset kansainväliset toimintatavat ovat uhkatekijöitä, jotka potentiaalisesti laskevat avaruuspalveluiden laatua ja saatavuutta.

Vahva teknologinen osaaminen ja pitkälle kehittynyt yhteiskunnan digitalisaatio tukevat avaruustoiminnan kehittymistä ja avaruuspalveluiden hyödyntämistä Suomessa. Valtiollisten resurssien kapeus kuitenkin rajoittaa oman avaruusinfrastruktuurin rakentamista. Siksi Suomen on tulevaisuudessakin tukeuduttava tiiviiseen yhteistyöhön EU:n ja muiden kumppaneiden kanssa.

Tulevaisuudessa satelliittien tarjoamat palvelut tarjoavat jatkuvasti laadullisesti parempaa, reaaliaikaisempaa ja kattavampaa tietoa ja mahdollistavat niiden soveltamisen yhä laajemmin. Tämä parantaa loppukäyttäjien resurssien käytön ja toiminnan optimointia. Avaruudesta saatava tieto ja palvelut tarjoavat mahdollisuuden tehostaa ja sujuvoittaa yhteiskunnan toimintoja sekä mahdollistavat kokonaan uusien sovellusten käyttöönoton. Toimintojen tehostuminen ja maanpäälle rakennetun infrastruktuurin täydentäminen tai korvaaminen satelliittipalveluilla säästää rakentamiskustannuksissa ja mahdollistaa palveluiden kustannustehokkaan ulottamisen kattavasti myös harvaan asutuille alueille. Suomen huoltovarmuuskulttuuriin avaruuspalvelut tuovat uuden merkittävän kerroksen täydentämään muita teknologioita. Laaja ja oivaltava teknologinen ymmärrys vahvistaa Suomen mahdollisuuksia rakentaa kestävää kokonaisturvallisuutta, joka kattaa alueellisesti myös harvaan asutut alueet. Toimintaympäristönä avaruus tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön tutkimustyöhön painovoimattomassa olosuhteessa. Toisilta taivaankappaleilta saatavat luonnonvarat, esimerkiksi alkuaineiden harvinaiset isotoopit, voivat mahdollistaa uusien teknologioiden käyttöönoton myös maassa.

6.2.1Avaruuspalveluiden sulautuminen yhteiskuntaan

Avaruustoiminnalla on yhä suurempi merkitys yhteiskuntamme ja arkielämämme toimivuudelle. Tärkeimpiä avaruudesta saatavia palveluita ovat paikannus, tietoliikenne ja kaukokartoitus.

Jo nykypäivänä useat yhteiskunnan palvelut tukeutuvat satelliittijärjestelmien häiriöttömään toimintaan. Monet digitaalisen yhteiskunnan toimivuuden kannalta merkittävät toiminnot lakkaavat toimimasta tai toimivat puutteellisesti ilman erittäin tarkkaa, useimmiten satelliiteista saatavaa sijainti- tai aikatietoa – niistä onkin tullut merkittävä osa arkisten perustoimintojen taustalla. Esimerkiksi viranomaisten hälytystehtävien hoitaminen, sähköverkot, pankkipalvelut ja tietoliikenneverkot tarvitsevat toimiakseen satelliittipaikannusjärjestelmien tarkkaa sijainti- tai aikatietoa. Lisäksi maapalloa havainnoivien kaukokartoitussatelliittijärjestelmien määrä ja kyvykkyydet ovat kasvaneet voimakkaasti mahdollistaen jatkuvan datavirran ympäristön ja säätilan seurantaan, luonnonvarojen kartoitukseen, onnettomuuksien seurantaan ja ennakointiin sekä etenkin kansallisen ja kansainvälisen turvallisuussektorin operatiivisiin tarpeisiin.

Satelliittien törmäysten ehkäisy, avaruussään ja -myrskyjen vaikutusten ennakointi liikenteeseen, tietoliikenteeseen ja energiainfrastruktuuriin sekä ympäristön, ilmaston ja säätilan seuranta tukeutuvat entistä enemmän avaruuslaitteisiin ja niiden tuottaman tiedon automaattiseen käsittelyyn sekä hyödyntämiseen. Satelliittihavainnot ovat nykyisin luotettavien sääennusteiden välttämätön raaka-aine. Sekä valtioiden, että yritysten kiinnostus ja panostukset avaruustoimintaan ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Julkinen avaruustoiminta suuntautuu sekä järjestelmien että yleispalveluiden kehittämiseen. Samanaikaisesti laajentuva yksityinen avaruustoiminta suuntautuu erityisesti tietoliikenteeseen ja kaukokartoitukseen sekä avaruustoiminnan tuottaman mittaus- ja havaintoaineistojen sekä palveluiden hyödyntämiseen maanpäällisessä liiketoiminnassa.

Tulevaisuudessa avaruustoimintaa hyödynnetään laajasti eri hallinnonalojen päätöksenteossa sekä hallitusohjelman ja muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamisessa. Avaruustoiminta on myös entistä tärkeämpää kokonaisturvallisuudelle ja huoltovarmuudelle. Avaruustoiminnan palveluilla, kuten paikkatiedolla ja aikasignaalilla, kaukokartoituksella ja satelliittitietoliikenteellä on merkittäviä sovelluksia viranomaistoiminnassa, esim. ympäristövalvonnassa ja turvallisuusviranomaisten toiminnassa, sekä liike-elämässä, erilaisten tietoliikenne- ja energiaverkkojen, kaupankäynnin, kuljetusten ja palveluiden mahdollistajana.⁴⁴¹

Suomen pohjoinen sijainti tuo avaruustoiminnan kannalta paljon etuja. Suomella on pohjoisen sijaintinsa vuoksi erityisosaamista arktisen alueen kysymyksistä, mitä voidaan hyödyntää myös ilmastonmuutoksen, avaruussään, turvallisuuden ja tietoliikenneyhteyksien näkökulmasta.

Turvallisuusviranomaisten toiminnassa avaruuspalveluista on perinteisesti hyödynnetty satelliittipaikannusjärjestelmiä sijaintietojen osalta sekä kaukokartoitusdataa tuottamaan tietoa maa- ja meriympäristöstä raja- ja merivalvontaan sekä pelastusviranomaisille ennakointietoa hätätilanteiden hallintaan. Satelliittiviestintäpalvelut ovat olleet kalliiden kustannusten vuoksi yksittäisiä varautumiskäytössä olevia palveluita ja yhteyksiä merialueilla. Satelliittiviestintäpalvelut ovat kuitenkin tulevaisuudessa kehittymässä monikiertorataisiksi megakonstellaatioiksi, jolloin ne soveltuvat toiminnaltaan ja kustannuksiltaan nykyistä paremmin kiinteäksi osaksi turvallisuusviranomaisten jokapäiväistä toimintaa. Satelliittien välisten yhteyksien rakentuminen mahdollistaa tiedon siirtämisen satelliitista toiseen, mikä parantaa palveluiden kattavuutta ja luotettavuutta erityisesti alueilla, joilla maanpäällinen infrastruktuuri on heikko tai olematon. Samoin yhteysnopeudet kasvat, kun tiedonsiirto tapahtuu satelliittien välillä ilman tarvetta välittää tietoa maa-asemien kautta.

Lisäksi satelliittitietoliikenneyhteyksien käyttö ja yhteen toimivuuden kehittyminen maanpäällisten 5G- ja 6G-matkaviestinverkkojen kanssa yhdeksi samassa päätelaitteessa toimivaksi palvelukokonaisuudeksi laajentaa merkittävästi viranomaisten ja muiden käyttäjien toimintaedellytyksiä alueilla, joilla maanpäälliset viestintäyhteydet puuttuvat tai eivät ole käytettävissä. Satelliittiyhteydet voidaan myös suoraan liittää osaksi viranomaisten omia turvallisia verkkoratkaisuja, jolloin saavutetaan globaalit yhteydet viranomaistehtävien yhteydessä tarvittaviin tietoihin ja järjestelmiin. Eri avaruuspalvelut myös integroituvat entistä tiiviimmin yhteen luoden kokonaan uusia käyttömahdollisuuksia ja turvallisuuspalveluita viranomaistoimintaan. Satelliitti- ja maanpäälliset viestiyhteydet, sijaintitiedot ja kaukokartoitusdata sulautuvat yhteen todellisen ja virtuaalisen muun datan kanssa osaksi jokapäiväistä viranomaistoimintaa.

6.2.2Eksploraatio-kilpajuoksu

Suurvaltojen ja nousevien suurvaltojen kilpajuoksu avaruuden eksploraatiossa on kiihtynyt viime vuosien aikana. Etenkin Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Intia ovat asettaneet tavoitteikseen johtoaseman tavoittelun aurinkokuntaan kohdistuvassa tutkimusmatkailussa, joka tapahtuu miehitetyin avaruuslennoin sekä miehittämättömien luotainten ja robottimissioiden avulla. Yleinen avaruusteknologian sekä kiertoradalle pääsyn hinnan halpeneminen ovat madaltaneet avaruustoiminnan kynnystä. Miehitetyt lennot muille planeetoille ovat edelleen hankalia ja kustannuksiltaan massiivisia hankkeita toteutettaviksi, mutta suurvaltojen kilpailun vuoksi niitä todennäköisesti tapahtuu seuraavien 10–20 vuoden kuluessa.

Suurvaltakamppailun selkeänä päämääränä on poliittissotilaallisen aseman sekä siihen liittyvän teknologisen osaamisen vahvistaminen suhteessa kilpailijoihin. Euroopan asema miehitetyissä lennoissa on toissijainen, mutta muussa eksploraatiossa edelleen vankka Euroopan avaruusjärjestön strategiselta kannalta (ainakin toistaiseksi) järkevästi suunnatun toiminnan ansiosta. Parhaillaan kilpajuoksu keskittyy paluuseen Kuuhun edeten robottilaskeutujista varsinaisiin miehitettyihin kuumatkoihin sekä enemmän tai vähemmän pysyväisluontoisten tukikohtien perustamiseen Kuun kamaralle sekä kiertoradalle. Yhdysvaltojen ARTEMIS-kuuohjelmassa suunnitellaan tehtäväksi useita miehitettyjä lentoja Kuuhun lähivuosien aikana. Yleisesti ottaen Kuu nähdään etenkin astinlautana muualle aurinkokuntaan tehtäville tutkimusmatkoille, ensivaiheessa planeetta Marsiin. Olennainen muutos Yhdysvaltain toiminnassa on entistä suurempi tukeutuminen yksityisiin yrityksiin, koska uudet suuret Kuuhun ja muualle aurinkokuntaamme suuntautuvat tutkimusohjelmat vaativat toteutuakseen lisäresursseja. Tämä voi olla mahdollisuus eurooppalaisille ja suomalaisille yrityksille päästä mukaan alihankkijoina ko. hankkeisiin. Tämä vaatii myös monipuolista avaruustutkimuksen osaamista, jossa monet suomalaiset tutkimuslaitokset ovat kansainvälisesti korkealle arvostettuja.

On todennäköistä, että joku tai jotkut edellä mainituista suurvalloista toteuttavat ennen vuotta 2040 miehitetyn avaruuslennon Marsiin (Kuuhun sijoitettu infrastruktuuri voi auttaa asiassa). Todennäköisesti tällaiset hankkeet jäävät kuitenkin yksittäisiksi suurvaltakilpailun voimannäytöiksi Apollo-lentojen tapaan. Sen sijaan robottiluotainten avulla tapahtuvan aurinkokunnan tutkimuksen voidaan olettaa kasvavan merkittävästi avaruusteknologian yleisen – ja erityisesti kantorakettien – kehityksen myötä. Teknologian kehitys saa aikaan nimenomaan miehittämättömän toiminnan kustannusten alenemisen miehitettyjen lentojen kustannusten säilyessä korkeina, etenkin ihmiselle haastavien planeettain välisen avaruuden säteilyolosuhteiden takia. Myös avaruudesta saatavien materiaalien laajamittainen louhinta ja muu vastaava avaruuden hyödyntäminen voidaan hoitaa automaattisten robottijärjestelmien avulla. On avoin kysymys, onko materiaalien louhinnalle kysyntää lähivuosikymmeninä. Toisaalta tarvitaan järjestelmiä asteroidien muodostaman törmäysuhan hallintaan.

Euroopan ja sen myötä suomalaisten toimijoiden asema saattaa kehittyä positiiviseen suuntaan, koska robottiluotaimilla ja -laskeutujilla tehtävä eksploraatio avaa uusia osallistumismahdollisuuksia erityyppisille pienillekin yrityksille tai organisaatioille.

6.2.3Avaruustoimijakentän tuplamurros

Avaruustoimijoiden kentässä on käynnistynyt tuplamurros: toisaalta avaruustalouden tekijät lisäävät valtiollisten ja yksityisen sektorin toimijoiden lukumäärää voimakkaasti, toisaalta geopoliittinen tilanne, yritysostot ja -fuusiot ajavat toimijoita kilpaileviin ryhmittymiin.

Toimijakentälle syntyy suuri määrä uusia avaruusalan yrityksiä ja uusia avaruusvaltioita. Avaruustalouden muutosta ajavat uudet globaalisti skaalautuvat liiketoimintamallit, jotka syntyvät piensatelliittien ja yksityisten laukaisupalvelujen kehittyessä – nämä mahdollistavat aiempaa edullisemman pääsyn avaruuteen. Tässä murroksessa avaruusalan toimijat, roolit ja tekemisen tavat uudistuvat. Uudet yksityiset palveluntarjoajat täydentävät julkisesti rahoitettuja ja operoitavia satelliittijärjestelmiä.⁴⁴² Avaruusjärjestelmien rakentamisen vaatimien investointien aleneminen ja palveluntarjoajakentän muuttuminen kilpailulliseksi tuo avaruuskyvykkyyksien hankkimisen myös pienempien valtiollisten toimijoiden ulottuville.

Toimijakentälle syntyy kilpailevia ryhmittymiä sekä valtiollisten että yksityisen sektorin toimijoiden keskuuteen. Geopoliittisessa tilanteen kärjistyminen ja suurvaltakilpailu jakavat valtiollisia toimijoita kilpaileviin ryhmittymiin, joilla on tarve varmistaa omavarainen kyvykkyys avaruuspalveluiden ja -tiedon tuottamiseen. Suurimmat ryhmittymät rakentuvat tällä hetkellä USA:n, Kiinan, Venäjän ja EU:n ympärille⁴⁴⁴, mutta uusia ryhmittymiä on rakentumassa ja voimasuhteet ovat muutoksessa. Avaruustalouden uudet liiketoimintamallit ja yksityisen sektorin riskirahoitus synnyttävät toimialalle runsaasti uusia yrityksiä, joiden kasvupotentiaali on suuri. Markkinatalous kuitenkin myös karsii heikkoja yrityksiä pois, suuremmat yritykset ostavat pienempiään hankkien teknologiaosaamista ja vakiintuneemmat toimijat fuusioituvat vallatakseen markkinoita. Valtiollisen tason ryhmittymät tukevat oman alueensa teollisuutta ja tutkimusta turvatakseen omavaraisuutta ja saadakseen teknologista etumatkaa kilpaileviin ryhmittymiin nähden.

Avaruusalalle rakentuva palvelu- ja tarvelähtöinen toimintamalli synnyttää uusia sovellusalueita ja teknologisia innovaatioita. Murroksessa olevan avaruustalouden uudet liiketoimintamallit tuovat toimialalle kilpailullisuutta ja madaltavat uusien innovatiivisten ratkaisuiden tuomista markkinoille. Avaruuspalveluiden ja -tiedon hyödyntäminen yhä uusilla yhteiskunnan sovellusalueilla mahdollistaa tehokkaamman ja kestävämmän resurssien käytön myös maan päällä.

Valtiollisten ja yksityisen sektorin ryhmittymien välinen kilpailu estää yhteistyötä. Avaruuden strateginen ja sotilaallinen merkitys sekä teknologisen omavaraisuuden tarve luovat painetta valtiollisten ryhmittymien välisille vientirajoituksille. Yksityisen sektorin tarjoamien palveluiden toimitusketjujen jakaantuminen yli ryhmittymien altistaa palveluiden saatavuuden geopoliittisten muutosten vaikutuksille. Toimitusketjujen varmistaminen motivoi valtiollisia toimijoita tukemaan oman alueen toimijoita ja hankkimaan määräysvaltaa niiden päätöksentekoon. Tiede- ja tutkimusyhteisössä tiedon ja osaamisen vientirajoitukset asettavat haasteita kansainväliselle yhteistyölle ja akateemiselle riippumattomuudelle.

Avaruustoimijoiden määrän kasvu ja ryhmittymien välinen kilpailu tuovat haasteita avaruuden kestävälle käytölle. Avaruusliikenteen hallinta, käytettävissä olevien radiotaajuuksien rajallisuus ja soveltuvien maa-asemasijaintien ja -resurssien saatavuus aiheuttavat kasvavan tarpeen kansainväliselle yhteistyölle ja regulaatiolle. Geopoliittisen tilanteen muutokset ja toimijaryhmittymien risteävät intressit hankaloittavat yhteisten ratkaisujen löytämistä. Satelliittien käytössä olevien kiertoratojen ruuhkautuminen, hallitsematon avaruusromun määrän kasvu ja heikosti koordinoitu radiotaajuuksien käyttö potentiaalisesti laskevat avaruuspalveluiden laatua ja saatavuutta, pahimmillaan avaruuspalveluiden rakentaminen käytännössä estyy vuosikymmenien ajaksi.

6.2.4Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

6.2.4.1Globaalisti yksityiset organisaatiot yksittäisiä valtioita suuremmassa roolissa avaruustoiminnassa

Avaruustoiminnan resursseissa ja toimijakentässä on globaalisti suuria alueellisia vaihteluita kuten muillakin toimialoilla pitkälti samoista syistä: investointipotentiaali, keskitetty vs. demokraattinen päätöksenteko, suurvaltapolitiikka jne. Avaruuspalveluiden kaksoiskäyttöä tai valjastamista puhtaasti sotilaallisiin tarkoituksiin esiintyy kaikkialla. Samalla yksityisen sektorin innovaatio- ja rahoituspotentiaali vaihtelee vastaavasti yksityisen sektorin roolin jäädessä kapeammaksi keskitetyn päätöksenteon alueilla. Avointa tutkimusta ja avaruustalouden kehittymistä tukee demokraattinen päätöksenteko ja markkinatalous.

Globaalissa tarkastelussa avaruusorganisaatiot ja yhteenliittymät ovat suuremmassa roolissa yksittäisten valtioiden sijaan. Suurimmat yksityisen sektorin palveluntarjoajat voivat ylittää valtiollisten toimijoiden raja-aidat ja tarjota palveluitaan globaalisti. Valtiollisilla toimijoilla on kuitenkin tarve tukea oman alueensa toimijoita ja varmistaa avaruuspalveluiden jatkuvuus ja toimitusketjujen resilienssi ja kansallisen turvallisuuden näkökohdat.

Avaruustoiminnan säätelyä tulisi sopia globaalisti, jotta avaruuden kestävä käyttö ja palveluiden saatavuus voidaan turvata myös seuraaville sukupolville. Tätä vaikeuttaa geopolitiikka ja valtiollisten toimijoiden risteävät intressit.

6.2.4.2EU:n erityispiirteenä vahva demokraattinen päätöksenteko ja valtioiden välinen yhteistyö

Vahva demokraattinen päätöksenteko ja itsenäisten valtioiden yhteistyö ovat EU:n erityispiirteitä avaruustoimialalla, kuten muillakin toimialoilla. Avaruusjärjestelmien rakentamisen suuri investointitarve, operoinnin kompleksisuus, suuri vaikuttavuus yhteiskunnan arkisiin toimintoihin sekä turvallisuus- ja puolustussektorin liittymäkohdat kuitenkin korostavat jäsenmaiden välisen yhtenäisyyden puutteita.

EU-alueen sisämarkkina ja vapaa liikkuvuus luovat yksityisen sektorin toimijoille vahvan kotimarkkinan. Yksityisen rahoittajien resurssit ovat vaatimattomammat kuin Pohjois-Amerikassa, mikä vaikeuttaa osaamisen pitämistä Euroopassa. Myös EU:n rahoituskanavien kankeus hankaloittaa eurooppalaisten toimijoiden kasvua.

Eurooppalaisen avaruushallinnon erityispiirteenä on, että Euroopan Avaruusjärjestö ESA tai Euroopan sääsatelliittijärjestö EUMETSAT eivät ole EU-organisaatioita, vaan sillä on jäsenmaita myös EU-alueen ulkopuolelta. Kuitenkin EU rakentaa omaa avaruusohjelmaa ja tukeutuu sen kehityksessä pitkälti ESA:n palveluihin. Tämä hankaloittaa osaltaan EU:n strategista suunnittelua ja mutkistaa päätöksentekoa.

6.2.4.3Pohjoinen sijainti tekee Suomesta kiinnostavan yhteistyökumppanin

Maantieteellinen pohjoinen sijainti erillään manner-Euroopasta, laajat harvaan asutut alueet ja pienen maan resurssien kapeus ovat Suomen merkittävimmät erityispiirteet avaruustoiminnan näkökulmasta. Vahva teknologinen osaaminen ja pitkälle kehittynyt yhteiskunnan digitalisaatio ovat avaruustoiminnan kehittymistä tukevia piirteitä.

Pohjoinen sijainti toisaalta rajoittaa tietyillä kiertoradoilla operoivien satelliittien käytettävyyttä alueellamme ja rajoittaa jonkin verran osaa sovellusalueista. Toisaalta pohjoinen sijainti ja arktisen alueen läheisyys mahdollistavat erityisen maa-asematoiminnan. Tämä tekee Suomesta kiinnostavan yhteistyökumppanin myös muiden alueiden toimijoille, millä on arvoa paitsi toimijakentän yhteistyön kannalta, mutta myös poliittisten kumppanuuksien tueksi.

Harvaan asutuilla alueilla voidaan hyödyntää avaruuspalveluita, esimerkiksi satelliittitietoliikennettä, täydentämällä tai varmistamalla maanpäällistä infrastruktuuria kuten valokuituyhteyksiä. Myös laajojen alueiden kartoituksessa kuten metsän kasvuseurannassa voidaan avaruuspalveluilla saada merkittävää toiminnan tehostumista.

Valtiollisten resurssien kapeus rajoittaa oman avaruusinfrastruktuurin rakentamista. Siksi Suomen on tulevaisuudessakin tukeuduttava tiiviiseen yhteistyöhön EU:n ja muiden kumppaneiden kanssa. Teknologinen osaaminen ja luotettavan toimijan maine ovat avaintekijöitä vahvojen kumppanuuksien löytämisessä.

6.2.5Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

6.2.5.1Teknologian, tutkimuksen ja innovaatioiden potentiaali

Avaruusjärjestelmien kehittämiseen suunnataan kansainvälisesti merkittäviä investointeja sekä valtiollisilta että yksityisiltä rahoittajilta. Järjestelmien kehittäminen yhteistyössä kumppaneiden kanssa tarjoaa mahdollisuuden osaamisen kasvattamiseen ja teknologian siirtoon. Toimintaympäristönä avaruus tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön tutkimustyöhön painovoimattomassa olosuhteessa. Toisilta taivaankappaleilta saatavat luonnonvarat, esimerkiksi alkuaineiden harvinaiset isotoopit, voivat mahdollistaa uusien teknologioiden käyttöönoton myös maassa.

Miehitetyt avaruuslennot ja toisille planeetoille suuntautuva eksploraatio-toiminta voi osoittautua toisaalta suurvaltapolitiikan yhdeksi pelikentäksi, mutta toisaalta nämä omaavat myös merkittävän potentiaalin tieteen, tutkimuksen ja innovaatioiden kehittymiselle. Suomen kokoinen toimija voi realistisin investoinnein osallistua toimintaan osana laajempaa EU- tai kansainvälistä yhteistyötä.

Avaruudesta tehtävien havaintojen merkitys kasvaa luonnononnettomuuksien ja säätilan seurannassa sekä ympäristön tilan, ilmakehäpäästöjen ja ilmastonmuutoksen arvioinnissa.

6.2.5.2Yhteiskunnan palveluiden tehostuminen

Avaruudesta saatava tieto ja palvelut tulevat integroitumaan yhä laajemmin ja syvemmälle osaksi yhteiskunnan kaikkea infrastruktuuria. Ne tarjoavat mahdollisuuden tehostaa ja sujuvoittaa yhteiskunnan toimintoja sekä mahdollistavat kokonaan uusien sovellusten käyttöönoton. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa aika- ja paikkatieto, maanpinnan ja ilmakehän havainnointi sekä kaikkialla saatavilla olevat tietoliikenneyhteydet ovat perusteet, joihin eri toimialojen sovellukset tukeutuvat.

Joidenkin toimintojen tehostuminen ja maanpäälle rakennetun infrastruktuurin täydentäminen tai korvaaminen satelliittipalveluilla säästää potentiaalisesti kustannuksissa ja mahdollistaa palveluiden kustannustehokkaan ulottamisen kattavasti myös harvaan asutuille alueille.

6.2.5.3Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen merkitys kasvava

Avaruustoiminnan turvallisuus- ja puolustuspoliittinen merkitys on jatkuvassa kasvussa. Useat valtiolliset toimijat kehittävät avaruuskyvykkyyksiä. Suuremmat valtiot kehittävät kyvykkyyksiä myös avaruustoiminnan kiistämiseen. Avaruuden tuottama tuki sotilaallisille operaatioille on tärkeä osa nykyaikaista sodankäyntiä. Avaruudesta saatavien palvelujen käytettävyys ja vihollisen toiminta avaruudesta käsin vaikuttaa operaatioiden toteutukseen. Avaruutta hyödynnetään tilannekuvan muodostamiseen (satelliittitiedustelu), turvallisiin johtamisyhteyksiin ja kommunikaatioon sekä aika- paikka- ja navigaatiopalveluihin. Ajantasainen tunnistettu avaruustilannekuva on tärkeä osa nykyaikaista sodankäyntiä ja normaaliajan valmiutta mukaan lukien turvallisuuden viranomaistoiminnot (kokonaisturvallisuus).

Kansallisten kyvykkyyksien luominen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. Toisaalta kansainvälinen yhteistyö usein edellyttää toiselle osapuolelle vastineeksi annettavaa. Pienten valtioiden osalta on tärkeää keskittyä ja kehittää omia vahvuuksia ja varmistaa kokonaissuorituskyky kumppanien kanssa. Kumppanuudet kaupallisten palveluntarjoajien ja tutkimusorganisaatioiden kanssa ovat yhä suuremmassa asemassa. Viranomaisten on tärkeätä varmistaa kriittiset palvelut myös poikkeusoloissa ja häiriötilanteissa.

Suomella on kapeat resurssit, mutta laajat alueet turvattavana. Avaruuspalveluiden käytön tehokas omaksuminen tasoittaa osaltaan Suomen resursseissa antamaa mittakaavaetua muihin toimijoihin nähden.

6.2.5.4Huoltovarmuus ja yhteiskunnan riippuvuus avaruuspalveluista huomioitava

Avaruuspalveluiden saatavuutta ja resilienssiä pyritään vahvistamaan, mutta uhkakuvat avaruuden kestävässä käytössä, maa-asemainfrastruktuurin kapasiteetissa ja radiotaajuuksien hallinnoinnissa on tiedostettava. Avaruuspalveluihin tukeutuvan, yhteiskunnan tai puolustuksen toimintojen kannalta kriittisen infrastruktuurin riittävä toimintakapasiteetti on varmennettava myös toissijaisilla ratkaisuilla. Esimerkiksi satelliittinavigoinnin hyödyntäminen lennonjohdossa tehostaa lentokenttien jokapäiväistä toimintaa, mutta tarvittaessa lentokoneiden on pystyttävä laskeutumaan myös ilman satelliiteista saatavaa paikkatietoa ja tietoliikenneyhteyksiä.

Suomen huoltovarmuuskulttuuriin avaruuspalvelut tuovat uuden merkittävän kerroksen täydentämään muita teknologioita ja varmentamaan logistiikkaa. Laaja ja oivaltava teknologinen ymmärrys vahvistaa Suomen mahdollisuuksia rakentaa kestävää kokonaisturvallisuutta, joka kattaa alueellisesti myös harvaan asutut alueet.

7Ympäristölliset muutokset

7.1Ilmaston kuumeneminen kiihtyy

Ihmisten toiminta on aiheuttanut ennennäkemättömän laajoja ja nopeita muutoksia ilmastossamme. Vuosi 2023 oli mittaushistorian lämpimin. Viime vuosikymmenien aikana ilmaston lämpeneminen on ollut voimakkainta arktisella alueella. Kasvihuonekaasupäästöt ovat globaalisti kasvussa kaikilla sektoreilla ja viime vuosikymmenellä keskimääräiset kasvihuonepäästöt olivat korkeammat kuin koskaan aiemmin.

Lämpötilan nousu voidaan pysäyttää vain vähentämällä viipymättä ihmistoiminnasta aiheutuvat hiilidioksidin päästöt nollaan ja leikkaamalla muiden ilmastoa lämmittävien yhdisteiden päästöjä voimakkaasti. Päästöjen vähentämisen lisäksi ilmastonmuutoksen rajoittaminen vaatii sitä, että ilmakehästä sidotaan hiilidioksidia. Sopeutumistoimilla on onnistuttu rajoittamaan osaa vakavimmista ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Fossiilinen energia on ollut isossa roolissa ilmastonmuutoksen aiheuttajana, joten energiasiirtymä näyttelee yhtä suurimmista mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa.

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035, jolloin Suomen päästöjen ja nielujen tulee olla tasapainossa, eli kasvihuonekaasupäästöt ovat enintään yhtä suuret kun poistumat. Tuoreiden lukujen valossa, uusia toimia tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi. Päästöja on saatu leikattua etenkin päästökauppasektorilla, esimerkiksi energiantuotannossa päästöt ovat laskeneet tuntuvasti. Taakanjakosektorilla, kuten liikenteessä ja maataloudessa, päästöt ovat puolestaan laskeneet hitaasti. Maankäyttösektorilla on suuria haasteita, sillä maankäyttösektorin nielut ovat pienentyneet huomattavasti viime vuosina. Kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää siis lisätoimia maankäyttösektorilla sekä muilla sektoreilla.

Ilmastonmuutos on uhka ihmisten hyvinvoinnille. Ilmastonmuutos vaikuttaa laajasti luontoon ja alueisiin. Helleaallot, kuivuus ja metsäpalot ovat yleistyneet ympäri maailman, mikä vaikuttaa kaikkiin luonnon ekosysteemeihin. Ilmastonmuutos on tiiviissä yhteydessä myös konflikteihin, muuttoliikkeeseen muun muassa johtuen sen vaikutuksista ruokaturvaan ja vesiturvallisuuteen.

Ilmastonmuutos uhkaa erityisellä tavalla pohjoisten alueiden, kuten Suomen luontoa. Ilmastonmuutoksella on tiivis yhteys luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Elinympäristöt muuttuvat, lajien levinneisyysalueet siirtyvät kohti pohjoista sekä riskit uusista taudinaiheuttajista ja vieraslajeista kasvavat. Vaikutukset ulottuvat laajasti yhteiskuntaan, eri toimialoille ja ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Pohjoisen ilmastonmuutos on myös uhka saamelaisten elinkeinoille ja kulttuurille.

Ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutukset kohdistuvat Suomeen suorien, ketjuuntuvien ja siirtymävaikutusten seurauksena. Naton jäsenenä Suomi käsittelee ilmastomuutoksen turvallisuusvaikutuksia osana liittokuntaa. Naton tavoite on tulla johtavaksi kansainväliseksi järjestöksi ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutusten ymmärtämisessä ja niihin sopeutumisessa.

Lämpenemisen vaikutukset ja riskit kasvavat, mitä enemmän maapallon ilmasto lämpenee. Siksi jokainen asteen kymmenys lämpenemistä on merkittävä: estettynä se pienentää riskejä tai lämpötilan nousuna se voimistaa riskejä yhteiskunnille ja luonnolle. Saatavilla on tietoa, keinoja ja myös maailmanlaajuista pääomaa ilmastohaasteiden ratkaisemiseksi. Päätökset ja toimenpiteet, joita nyt teemme, vaikuttavat tuhansia vuosia.

7.1.1Ihmisten toiminta on aiheuttanut ennennäkemättömän laajoja ja nopeita muutoksia ilmastossamme

IPCC:n kuudennen arviointiraportin mukaan ihmisten toiminta on aiheuttanut ennennäkemättömän laajoja ja nopeita muutoksia ilmastossamme⁴⁴⁵. Ihmisen toiminnasta, kuten fossiilisten polttoaineiden käytöstä, maankäytön muutoksista, ruuantuotannosta sekä muusta kulutuksesta aiheutuvat päästöt lisäävät kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä ja vauhdittavat ilmakehän lämpenemistä globaalisti. Viime vuosikymmenien aikana ilmaston lämpeneminen on ollut voimakkainta arktisella alueella.

Maapallon keskilämpötila on noussut noin 1,1 °C esiteolliseen aikaan verrattuna. Vuosi 2023 oli mittaushistorian lämpimin⁴⁴⁶.

IPCC raportissa käytettyjen skenaarioiden mukaan 1,5 °C lämpenemisen taso ylitetään todennäköisesti viimeistään 2030-luvun alkupuolella. On mahdollista, että jos kasvihuonekaasujen päästöt vähenevät nopeasti ja jyrkästi nollaan vuosisadan puolivälissä, maapallon keskilämpötila palautuu 1,5 asteen alle vuosisadan loppupuolella.

WMO:n raportin mukaan Euroopasta on tullut maailman nopeimmin lämpenevä maanosa⁴⁴⁷. Suomen ilmasto on lämmennyt kaikkina vuodenaikoina⁴⁴⁸. Lämpeneminen on kuitenkin ollut voimakkainta talvella. Suomen vuosikeskilämpötila on noussut 1880-luvulta nykypäivään noin kaksi astetta. Tämä on noin kaksi kertaa enemmän kuin mitä maapallon keskilämpötila on noussut.

7.1.2Ilmastonmuutos näkyy maalla, merissä ja ilmakehässä

Ilmastonmuutoksen vaikutus on jo muuttanut sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistä kaikkialla maapallolla. Monet sään ääri-ilmiöt toistuvat useammin ja voimakkaampina. Merenpinta kohoaa ja jäätiköt vetäytyvät nopeammin kuin tuhansiin vuosiin. Valtameret lämpenevät ja happamoituvat. Merien lämpeneminen voimistaa myrskyjä.

7.1.3Kasvihuonekaasupäästöt globaalisti kasvussa

Kasvihuonekaasupäästöt ovat globaalisti kasvussa kaikilla sektoreilla ja viime vuosikymmenellä keskimääräiset kasvihuonepäästöt olivat korkeammat kuin koskaan aiemmin⁴⁴⁹. Päästöjen kasvuvauhti on kuitenkin hidastunut. Nykyinen päästökehitys johtaa noin kolmen asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä ilman nopeita ja vaikuttavia päästövähennystoimia seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.

Lämpötilan nousu voidaan pysäyttää vain vähentämällä viipymättä ihmistoiminnasta aiheutuvat hiilidioksidin päästöt nollaan ja leikkaamalla muiden ilmastoa lämmittävien yhdisteiden päästöjä voimakkaasti. Päästöjen vähentämisen lisäksi ilmastonmuutoksen rajoittaminen vaatii sitä, että ilmakehästä sidotaan hiilidioksidia.

Hiilidioksidia voidaan poistaa ilmakehästä lisäämällä ja vahvistamalla luonnon, kuten metsien ja maaperän, hiilinieluja, sekä teknologisin keinoin poistamalla hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoimalla se pysyviin varastoihin.

llmastonmuokkaus on myös ollut esillä yhtenä ratkaisuna. Sillä tarkoitetaan ympäristön suunnitelmallista muuttamista suuressa mittakaavassa, ja siihen on ehdotettu lukuisia tekniikoita aina merten lannoittamisesta pienhiukkasten levittämiseen korkealle ilmakehään⁴⁵⁰. Huolta aiheuttaa, se että monet ehdotetut tekniikat aiheuttaisivat todennäköisesti ikäviä sivuvaikutuksia ja poliittisia ongelmia. Tarvittavien neuvottelujen vaikeus ja ilmastonmuokkaustekniikoiden suorien kustannusten mahdollisesti suhteellinen edullisuus verrattuna suuriin päästövähennyksiin muodostavat riskin, että jokin yksittäinen valtio tai valtioryhmä käynnistää ilmastonmuokkausoperaation yksipuolisesti vastoin muiden tahtoa.

Fossiilinen energia on ollut isossa roolissa ilmastonmuutoksen aiheuttajana, joten energiasiirtymä näyttelee yhtä suurimmista mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa. Useiden vähäpäästöisten teknologioiden käyttö on tullut halvemmaksi ja niiden käyttöönotto on nopeutunut. Energiamurros ei ole enää vain ilmaston vaan myös turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

7.1.4Sopeutumisessa edistytty, mutta järjestelmätason muutoksia tarvitaan

Ilmastonmuutoksen laajuus ja nopeus sekä siihen liittyvät riskit riippuvat lähitulevaisuudessa toteutettavista hillintä- ja sopeutumistoimista. IPCC:n raportin mukaan nykyiset sopeutumistoimet eivät riitä, jos ilmasto lämpenee enemmän kuin 1,5 asteen kehityskululla⁴⁵¹.

Sopeutumistoimilla on onnistuttu rajoittamaan osaa vakavimmista ilmastonmuutoksen vaikutuksista, mutta IPCC:n mukaan tarvitaan mullistavampia, systeemisiä muutoksia, eli toimintamallien rakenteiden ja näiden vuorovaikutusten muutoksia. Mitä pidemmälle hillintä- ja sopeutumistoimia lykätään, sen kalliimmaksi toimet tulevat niin inhimillisesti, luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta kuin taloudellisestikin tarkasteltuna.

IPCC on todennut yksityisen sektorin ja kansalaistoiminnan alhaisen osallistamisen ja alhaisen kriisitietoisuuden eräiksi sopeutumista hidastavaksi tekijäksi. Systeemisen muutoksen ulottamisessa käyttäytymisen tasolle tulisi aiempaa enempää hyödyntää kulttuuriin ja kulttuuriperintöön liittyviä sisältöjä, palveluja, osaamista ja tietoa. Näin karttuva moninainen tietoperusta voi osaltaan auttaa sitouttamaan toimijoita muutoksiin sekä tukea paikallisiin konteksteihin soveltuvien sopeutumistoimien valmistelua.

Muutokset sää- ja vesioloissa sekä ääri-ilmiöihin, eläin- ja kasvitauteihin, metsätuhoihin ja haitallisiin vieraslajeihin liittyvät riskit haastavat luonnonvarojen kanssa toimivia yhteiskuntia sopeutumaan muuttuviin oloihin. Ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia maatalouteen ja ruokaturvaan voidaan rajoittaa erilaisilla toimilla. Ilmaston muuttuessa yksittäisten sopeutumistoimien tehokkuus on kuitenkin rajallinen. Sopeutumisessa tarvitaan tuotantoon keskittyvien toimien lisäksi muun muassa paikallisten ruokajärjestelmien vahvistamista.

Suomessa sopeutumistoimiin kiinnitetään enenevässä määrin huomiota kaikilla hallinnonaloilla⁴⁵². Työtä edistetään kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman pohjalta⁴⁵³. Sopeutumistoimia on tehty laajasti yhteiskunnan eri osa-alueilla, esimerkiksi ilmastoriskien tunnistaminen ja sopeutumistoimien suunnittelu ovat edenneet Suomen alueilla ja kunnissa⁴⁵⁴. Lisää sopeutumisesta ja vaikutuksista ’Muutostekijän vaikutuksia Suomeen’ -kohdassa.

Ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimet liittyvät monilla toimialoilla kiinteästi toisiinsa. Maa- ja metsätaloudessa toimet, kuten maaperän kunnon parantaminen, voivat vaikuttaa positiivisesti sekä hillintään että sopeutumiseen. Sen sijaan tiivistyvät kaupungit voivat olla hillinnän näkökulmasta tehokkaita, mutta vaikeuttaa esimerkiksi hulevesiin tai helteisiin liittyvää riskienhallintaa.

7.1.5Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

7.1.5.1Päästöt jakautuvat epätasaisesti maailman eri alueilla

Vuosittain pidettävissä kansainvälisissä ilmastokokouksissa (COP) kaikkien maailman maiden päämiehet kokoontuvat päättämään yhteisen ilmastopolitiikan linjoista. Viimeisimmässä COP28 kokouksessa Dubaissa joulukuussa 2023 saavutettiin fossiilisia polttoaineita koskevista kirjauksista historiallinen sopu: päätöstekstiin kirjattiin, että maita kehotetaan siirtymään pois fossiilisista polttoaineista energianjärjestelmissä⁴⁵⁵.

Päästöt jakautuvat epätasaisesti maailman eri alueilla. Erot päästöissä heijastelevat alueellisia eroja sekä eroja tulo- ja kehitystasoissa. Jotkut maat ovat kyenneet yhdistämään kasvihuonekaasupäästövähennykset ja talouskasvun, mutta samaan aikaan päästöt ovat kasvaneet muualla maailmassa, mikä on johtanut globaalien päästöjen nousuun⁴⁵⁶. Globaalisti päästöt ovat kasvaneet eniten Aasiassa.

7.1.5.2Euroopan osuus globaaleista kasvihuonekaasujen nettopäästöistä on pienentynyt viime vuosikymmeninä

Suomen päästövähennystoimia tukemaan tarvitaan kunnianhimoista ja pitkäjänteistä EU-tason ilmastopolitiikkaa. Suomi neuvottelee kansainvälisissä COP-kokouksissa osana EU:ta.

Euroopan osuus globaaleista kasvihuonekaasujen nettopäästöistä on pienentynyt viime vuosikymmeninä. Euroopan ympäristökeskus kuitenkin varoittaa tuoreessa raportissaan, että vaikka päästöjen vähentämisessä, uusiutuvan energian käytön lisäämisessä ja energiatehokkuuden parantamisessa on edistytty, EU:n kunnianhimoisten ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen edellyttää kiireellisesti vielä tehokkaampia toimia⁴⁵⁷.

7.1.5.3Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035

Kansallisessa ilmastolaissa on asetettu Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035, jolloin Suomen päästöjen ja nielujen tulee olla tasapainossa, eli kasvihuonekaasupäästöt ovat enintään yhtä suuret kun poistumat. Tavoitteen saavuttamiseksi on laissa asetettu 60 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2030 verrattuna vuoteen 1990 ja hiilinielujen vahvistamistavoite⁴⁵⁸. Lisäksi lakiin on kirjattu Suomen tavoite olla hiilinegatiivinen vuoden 2035 jälkeen.

Tuoreiden lukujen valossa, uusia toimia tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi⁴⁵⁹. Päästöja on saatu leikattua etenkin päästökauppasektorilla, esimerkiksi energiantuotannossa päästöt ovat laskeneet tuntuvasti. Taakanjakosektorilla, kuten liikenteessä ja maataloudessa, päästöt ovat puolestaan laskeneet hitaasti. Maankäyttösektorilla on suuria haasteita, sillä maankäyttösektorin nielut ovat pienentyneet huomattavasti viime vuosina. Kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää siis lisätoimia maankäyttösektorilla sekä muilla sektoreilla.

Perinteisesti maankäyttösektori on ollut Suomessa merkittävä nettonielu. Kuten yllä jo todettiin, tilanne on muuttunut⁴⁶⁰. Metsät ja niiden maaperä ovat maankäyttösektorin tärkein nielu. Metsän nielun koko vaihtelee paljon vuosittain, mutta nielu on pienentynyt huomattavasti viime vuosina. Suomen maankäyttösektorin nettonielun heikon kehityskulun keskeiset selittäjät ovat lisääntyneet hakkuut, metsien kasvun hidastuminen ja turvemaiden kasvaneet maaperäpäästöt.

Turvemaat ovat erityinen haaste Suomen ilmastopolitiikassa. Esimerkiksi turvepeltoja on Suomen peltopinta-alasta vain 10 prosenttia, mutta ne muodostavat noin puolet Suomen maatalouden päästöistä. SOMPA hankkeen katsauksen mukaan haasteiden ratkaisemisessa ei ole edistytty⁴⁶¹. Turvemaapeltojen päästöt ovat kasvaneet ja suometsien avohakkuut lisäävät maaperän päästöjä. Hankkeen mukaan turvemaiden käsittelyä ja vesitaloutta säätämällä voitaisiin saavuttaa päästövähennyksiä kustannustehokkaasti vaarantamatta puuntuotantoa ja ruokaturvaa.

Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi tehtävillä toimilla voidaan parantaa kansalaisten hyvinvointia, lisätä työllisyyttä ja kohentaa talouden elinvoimaisuutta. Edelläkävijyys ilmastotyössä ja sen synnyttämät innovaatiot voivat tarjota Suomelle uusia työpaikkoja, kohentaa taloutta ja vientiä.

7.1.6Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

7.1.6.1Suomeen heijastuu merkittäviä vaikutuksia

Ilmastonmuutoksen suoraan Suomea koskevien vaikutusten rinnalla Suomeen heijastuu merkittäviä vaikutuksia muun muassa globaalien logistiikka- ja raaka-aine- sekä rahavirtojen että ihmisten liikkuvuuden kautta.

Yli kolme miljardia ihmistä asuu erittäin haavoittuvissa olosuhteissa⁴⁶². Ilmastonmuutos on jo heikentänyt miljoonien ihmisten ruokaturvaa eri puolilla maailmaa, erityisesti päiväntasaajan alueilla. Lisääntyneet helle- ja kuivuusjaksot sekä tulvat ovat haitanneet elintarvikkeiden tuotantoa, toimitusketjuja ja elintarviketurvallisuutta. Tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutos heikentää ruokaturvaa entisestään, kun esimerkiksi pölytys ja maan kasvukunto heikentyvät sekä tuholais- ja tautipaineet kasvavat.

WMO:n raportin mukaan kaikki Euroopan merialueet ovat lämmenneet ja ne vaikuttavat ympärilleen kuin lämpöpatterit⁴⁶³. Seurauksena on ollut pakahduttavaa kuumuutta, rajuja helleaaltoja ja kuivuutta. Etelä-Euroopassa on paikoin merkkejä jopa aavikoitumisesta. Tuoreen EEA:n raportin mukaan Euroopalla on edessään kiireellisiä ilmastoriskejä, jotka kasvavat nopeammin kuin yhteiskuntamme valmiudet vastata niihin⁴⁶⁴ .

7.1.6.2Pohjoiset alueet uhattuna monella tapaa

Ilmastonmuutos uhkaa erityisellä tavalla pohjoisten alueiden, kuten Suomen luontoa. Ilmastonmuutoksella on tiivis yhteys luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Elinympäristöt muuttuvat, lajien levinneisyysalueet siirtyvät kohti pohjoista sekä riskit uusista taudinaiheuttajista ja vieraslajeista kasvavat, esimerkiksi punkit lisääntyvät jo Lapissa asti. Vedenkierto sekä metsä- ja maatalouden toimintaedellytykset muuttuvat. Vaikutukset ulottuvat laajasti yhteiskuntaan, eri toimialoille ja ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Pohjoisen ilmastonmuutos on myös uhka saamelaisten elinkeinoille ja kulttuurille⁴⁶⁵.

Muutokset sää- ja vesioloissa sekä jään ja roudan esiintymisessä vaikuttavat esimerkiksi tulvien ajankohtiin ja määriin, kuivakausiin, liikenneinfrastruktuurin toimivuuteen ja merenkulkuun, rakennusten sopeutumisvaatimuksiin muuttuviin oloihin, maaperän kuntoon ja kantavuuteen sekä ravinteiden huuhtoutumisen lisääntymiseen⁴⁶⁶. Itämeri lämpenee valtameriä nopeammin, sillä se on matala ja sulkeutunut. Ilmastonmuutoksen kaikkia vaikutuksia Itämereen ja sen meriluontoon ei vielä tiedetä. Todennäköistä on, että meri muuttuu rehevämmäksi⁴⁶⁷.

Maailman mittapuulla Pohjois-Eurooppa saattaa kärsiä esimerkiksi tulvista ja myrskytuhoista vähemmän kuin monet muut alueet, mutta täälläkin vaikutukset kohdistuvat eri tavoin eri ihmisiin⁴⁶⁸. Suomella on runsaat vesivarat, ja kuivuusriskit ovat pieniä muuhun maailmaan verrattuna. Suomessa ilmastonmuutos keskimäärin lisää sademääriä, mutta kuivuuden riskit kasvavat etenkin kesällä Etelä- ja Keski-Suomessa.

7.1.6.3Ilmastonmuutoksella on turvallisuusvaikutuksia Suomelle

Ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutukset kohdistuvat Suomeen suorien, ketjuuntuvien ja siirtymävaikutusten seurauksena. Suorat ilmastonmuutoksen aiheuttamat tai voimistamat luonnonilmiöt voivat vahingoittaa yhteiskunnalle kriittistä infrastruktuuria, kuten esimerkiksi maaperän roudan vähenemisen ja myrskyjen yhteisvaikutuksena aiheutuvia sähkönjakelun häiriöitä.

Ketjuuntuvat vaikutukset liittyvät ilmastonmuutoksen poliittisiin, taloudellisiin ja valtiorajat ylittäviin seurauksiin⁴⁶⁹. Esimerkiksi poikkeukselliset sääolot eri puolilla maailmaa voivat aiheuttaa toimitusketjuissa tuotantovaikeuksia ja häiriöitä, jotka voivat tuntua myös Suomessa. Seuraukset voivat entisestään vahvistua, mikäli ne yhdistyvät valtioiden välisiin kiistoihin ja vastakkainasetteluihin. Ilmastonmuutos kytkeytyy useisiin muihin maahanmuuton juurisyihin ja voimistaa muuttoliikkeiden työntötekijöitä. Ilmastonmuutos voi lisätä muuttoliikkeiden määrää, ennakoimattomuutta ja hallitsemattomuutta, mikä voi muodostaa turvallisuusriskejä.

Siirtymävaikutukset viittaavat ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteistä syntyviin seurauksiin. Siirtymävaikutukset voivat liittyä esimerkiksi kestävään energiantuotantoon vaadittujen raaka-aineiden turvaamiseen tai fossiilisesta tuotannosta luopumisesta seuraaviin geopoliittisiin muutoksiin, mutta myös valtion sisällä kasvavaan yhteiskunnalliseen vastakkainasetteluun ja eriarvoisuuden kokemukseen.

Naton jäsenenä Suomi käsittelee myös ilmastomuutoksen turvallisuusvaikutuksia osana liittokuntaa. Naton strategisessa konseptissa ilmastonmuutos kuvataan yhtenä aikamme keskeisimmistä haasteista, jolla on vahva vaikutus liittolaisten turvallisuuteen⁴⁷⁰. Naton tavoite on tulla johtavaksi kansainväliseksi järjestöksi ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutusten ymmärtämisessä ja niihin sopeutumisessa. Tavoitetta edistetään Naton ilmastonmuutos ja turvallisuustoimintaohjelman avulla, jonka myötä ilmastonmuutokseen liittyvät näkökohdat tulee huomioida Naton poliittisessa ja sotilaallisessa valmistelussa⁴⁷¹.

7.1.6.4Ilmastonmuutokset vaikutukset erilaisia yhteiskunnan eri ryhmille

Ilmastopolitiikkaan liittyvät toimet vaikuttavat eri tavoin yhteiskunnan eri ryhmiin, mikä voi lisätä yhteiskunnan polarisaatiota. Esimerkiksi syrjäisten seutujen asukkaat saattavat ajatella ilmastotoimenpiteiden haittaavan kohtuuttomasti omaa elämäänsä, ja pienituloiset kokea taloudelliset vaikutukset epäoikeudenmukaisiksi. Ellei ilmastotoimia toteuteta oikeudenmukaisesti, voi tyytymättömyys kasvaa ja pidemmällä tähtäimellä heikentää kansalaisten luottamusta päätöksentekoon tai yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen.

Lämpenemisen myötä yleistyvät hellejaksot aiheuttavat kuolleisuuden nousua, työolojen heikennystä ja työn tuottavuuden laskua. Helteisiin sopeutuminen edellyttää viilennystä rakennuksissa ja ajoneuvoissa, jotta ihmiset pysyvät työkykyisinä ja terveinä. Erityisen haavoittuvia ryhmiä helteelle ovat esimerkiksi vanhukset ja kroonisesti sairaat.

Lämpenemisen vaikutukset ja riskit kasvavat, mitä enemmän maapallon ilmasto lämpenee. Siksi jokainen asteen kymmenys lämpenemistä on merkittävä: estettynä se pienentää riskejä tai lämpötilan nousuna se voimistaa riskejä yhteiskunnille ja luonnolle. Saatavilla on tietoa, keinoja ja myös maailmanlaajuista pääomaa ilmastohaasteiden ratkaisemiseksi. Päätökset ja toimenpiteet, joita nyt teemme, vaikuttavat tuhansia vuosia.

7.2Luonnon monimuotoisuus köyhtyy

Monimuotoinen luonto ja toimivat ekosysteemit ovat perusta kaikelle elämälle. Monimuotoisuus ilmenee eri mittakaavoissa: geenien, yksilöiden, yksilöryhmien eli populaatioiden, lajien ja kokonaisten ekosysteemien tasoilla. Luontokato tarkoittaa tämän monipuolisuuden asteittaista tai äkillistä vähenemistä. Luontokato on maailmanlaajuista. Eliölajeja on arvioitu kuolevan nykyään sukupuuttoon keskimäärin 100–1 000 kertaa nopeammin kuin viimeisten useiden miljoonien vuosien aikana.

Myös Suomessa luonto köyhtyy edelleen. Eliölajeistamme 12 prosenttia on uhanalaisia eli vaarassa hävitä Suomesta. Suomen luontotyypeistä lähes puolet arvioidaan uhanalaiseksi. Myös monet tavanomaiset ja toistaiseksi elinvoimaiset lajiyhteisöt taantuvat. Esimerkiksi soiden pesimälintujen määrät ovat keskimäärin puolittuneet 1980-luvulta nykypäivään. Lajien elinympäristöjen tila on niin ikään heikentynyt. Nopeimmin uhanalaistuvat tunturipaljakoiden, soiden ja vesielinympäristöjen lajit. Kehityssuunta on kuitenkin sama myös muissa elinympäristöissä. Tosin perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä sekä metsissä muutos on ollut vähäisintä.

Useiden lajien elinoloja ja esiintymien tilaa on myös pystytty parantamaan aktiivisin hoitotoimenpitein. Esimerkiksi uhanalaiset lajit ja niiden vaatimat rakennepiirteet paremmin metsätaloudessa huomioimalla on onnistuttu hidastamaan uhanalaistumiskehitystä.

Monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä kehityksen taustalla olevia tekijöitä ovat etenkin suomalaisten vaurastumista seuraava kulutuksen lisääntyminen sekä globaaliin kauppaan liittyvät tarpeet hyödyntää maamme luonnonvaroja, etenkin metsävaroja. Talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua. Suurimmiksi Suomen luonnon monimuotoisuuteen kohdistuviksi paineiksi tutkijat ovat tunnistaneet metsätalouden, maatalouden, rakentamisen sekä saastumisen ja ilmastonmuutoksen.

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Ilmastonmuutos vahvistaa luontokatoa useiden eri vaikutusmekanismien kautta. Nopeasti muuttuvassa ilmastossa eliöt eivät ehdi sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset, kuten lämpötilan nousu, heijastuvat eliöiden elinkiertoon ja lisääntymiseen ja sitä kautta ravintoverkkoihin.

Suomalaiset kokevat luonnon tärkeäksi ja kantavat sen köyhtymisestä huolta. Luonto ja siellä oleilu ja liikkuminen tuottaa terveyshyötyjä ja auttaa palautumaan stressistä ja tukee mielenterveyttä. Kosketus monimuotoiseen luontoon voi vahvistaa ihmisen kehon mikrobiomia, tasapainottaa immuunijärjestelmää ja suojata sairauksilta.

Luontoa on mahdollisuus elvyttää. Se vaatii resursseja ja pitkäjänteistä politiikkaa. Luontokadon pysäyttämiseen pyrkivät toimet eivät kuitenkaan ole vain kulueriä. Luonnon monimuotoisuus on osa luontopääomaa ja panostukset luontokadon pysäyttämiseen sekä luonnon elpymiseen voidaan nähdä (luonto)pääoman turvaamisena ja kasvattamisena.

7.2.1Luontokadon eteneminen

Monimuotoinen luonto ja toimivat ekosysteemit ovat perusta kaikelle elämälle. Monimuotoisuus ilmenee eri mittakaavoissa: geenien, yksilöiden, yksilöryhmien eli populaatioiden, lajien ja kokonaisten ekosysteemien tasoilla. Luontokato tarkoittaa tämän monipuolisuuden asteittaista tai äkillistä vähenemistä. Globaalisti eliölajeja on arvioitu kuolevan nykyään sukupuuttoon keskimäärin 100–1 000 kertaa nopeammin kuin viimeisten useiden miljoonien vuosien aikana⁴⁷².

Luontokadon suurimpia ajureita ovat ihmisen toiminnasta johtuvat elinympäristöjen tuhoutuminen, lajien liiallinen käyttö, saasteet, ilmastonmuutos ja vieraslajit. Näiden taustalla vaikuttavat mm. tuotannon ja kulutuksen kasvu sekä väestönkasvu.

Luontokato etenee myös Suomessa. Luontopaneelin arvion mukaan Suomen luonnosta 68 % on jo menetetty suhteessa luonnontilaan, kun otetaan huomioon heikennykset sekä pinta-alassa että laadussa⁴⁷³. Luontoa on hävitetty kokonaan esimerkiksi rakentamalla tai sitä on heikennetty esimerkiksi ojituksilla tai hakkuilla.

Myös lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointien mukaan Suomen luonnon monimuotoisuuden kehityssuunta on heikkenevä. Kaikkiaan 2 667 lajia (11,9 % arvioiduista) arvioitiin vuonna 2019 uhanalaisiksi ja lajien uhanalaisuusindeksillä mitattuna heikkeneminen on nopeutunut edellisistä arviointivuosista⁴⁷⁴. Viimeisimmässä luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2018 arvioiduista 388 luontotyypistä 221 (57 %) kehityssuunta arvioitiin heikkeneväksi, 113 (29 %) vakaaksi ja 19 (5 %) paranevaksi⁴⁷⁵.

Myös monet tavanomaiset ja toistaiseksi elinvoimaiset lajiyhteisöt taantuvat. Esimerkiksi soiden pesimälintujen määrät ovat keskimäärin puolittuneet 1980-luvulta nykypäivään (kts tarkemmin ’suoluonto’ kohdassa).

Lajien elinympäristöjen tila on niin ikään heikentynyt. Uhanalaisuusindeksin perusteella nopeimmin uhanalaistuvat tunturipaljakoiden, soiden ja vesielinympäristöjen lajit. Kehityssuunta on kuitenkin sama myös muissa elinympäristöissä. Tosin perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä sekä metsissä muutos on ollut vähäisintä.

Useiden lajien elinoloja ja esiintymien tilaa on myös pystytty parantamaan aktiivisin hoitotoimenpitein. Esimerkiksi uhanalaiset lajit ja niiden vaatimat rakennepiirteet paremmin metsätaloudessa huomioimalla on onnistuttu hidastamaan uhanalaistumiskehitystä. Myös saimaannorpan suojelemiseksi tehdyt toimenpiteet kalastuksesta johtuvan kuolleisuuden vähentämiseksi ja pesimismenestyksen parantamiseksi näkyvät norppakannan kasvuna ja uhanalaisuusluokan lievenemisenä vuodesta 2010 vuoteen 2019.

7.2.2Ilmastonmuutos ja luontokato ovat yhteydessä toisiinsa

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa ja ihmiskunnan tulevaisuuteen, siksi ne on ratkaistava yhdessä. Ilmastonmuutos vahvistaa luontokatoa useiden eri vaikutusmekanismien kautta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksen ennustetaan ylittävän luontokadon muut ajurit 2000-luvulla, sekä suorien vaikutusten että muiden ajureiden kanssa voimistuvien vuorovaikutusten kautta.⁴⁷⁶

Nopeasti muuttuvassa ilmastossa eliöt eivät ehdi sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset, kuten lämpötilan nousu, heijastuvat eliöiden elinkiertoon ja lisääntymiseen ja sitä kautta ravintoverkkoihin, sekä levinneisyyteen.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edistää ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Ekosysteemien sopeutumiskyvyn ylittäminen puolestaan vaarantaa niiden kyvyn hillitä ilmastonmuutosta.

7.2.3Suomen luonnon tila muutoksessa

Suurin osa uhanalaisista lajeista elää metsissä

Metsät ovat pinta-alaltaan Suomen laajin pääelinympäristötyyppi. Suomen koko lajistosta huomattava osa on metsien lajeja. Metsäluonnossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat siten suureen lajijoukkoon. Suurin osa uhanalaisista lajeista elää metsissä⁴⁷⁷. Ne kärsivät useimmiten metsätalouden aiheuttamista muutoksista. Arvioiduista metsälajeista uhanalaisia on kuitenkin muita elinympäristöjä vähemmän eli 9 %.

Metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa voi tarkastella esimerkiksi metsien talvilintujen kannankehityksen kautta⁴⁷⁸. Metsälintujen kannankehitys kertoo lajien elinvoimaisuudesta. Metsien talvilintujen kannat ovat heikenneet seurantajakson aikana. 2000-luvulla kannat ovat pysyneet keskimäärin vakaina. Indikaattoriin sisällytettyjen yksittäisten lajien kannanmuutokset poikkeavat toisistaan. Osa lajeista on runsastunut talvien leudontumisen myötä, mutta osa lajeista on kärsinyt vanhojen metsien ja lahopuun määrän vähenemisestä.

Luontopaneeli käytti luontotyyppihehtaaria metsäluonnon tilan mittarina⁴⁷⁹. Tämän arvion mukaan luokassa ’metsäinen maa’ on jäljellä noin 30 % tärkeistä rakennepiirteistä verrattuna täysin luonnontilaisiin olosuhteisiin. Luontopaneeli korostaa raportissa, että suojelualueiden ulkopuolella luonnontila ei välttämättä ole tavoitetila, vaan se on vertailutila, jollaisena se havainnollistaa ihmisvaikutuksen mittaluokkaa.

Maatalousympäristöt: viljelymaiden lajisto on joko taantunut tai pysynyt vakaana

Maatalousympäristöt ovat Suomen viidenneksi yleisin elinympäristötyyppi⁴⁸⁰. Yhteensä käytössä oleva maatalousmaa kattaa noin 8 % Suomen kokonaispinta-alasta. Lajistollisesti erityisesti maatalousympäristön perinnebiotoopit ovat hyvin arvokkaita. Niittytalouden historiallisen loppumisen myötä kaikki perinnebiotoopit ovat uhanalaisia. Niillä esiintyy 24 % kaikista uhanalaisista lajeista. Hoidettujen perinnebiotooppien määrä on kasvanut 2000-luvulla, mutta muutos ei ole ollut vielä riittävän suuri, jotta niiden uhanalaisuus olisi vähentynyt. Tavanomaisten viljelymaiden lajisto on joko taantunut tai pysynyt vakaana.

Maatalousympäristöjen monimuotoisuuden tilaa voidaan tarkastella mm. pesimälintujen kantojen kehityksen avulla. Maatalousympäristön lintujen elinympäristövaatimukset tunnetaan hyvin ja indikaattorin muutos voidaan yhdistää luotettavasti maatalousympäristön muutoksiin. Maatalousympäristön pesimälintujen kannat ovat laskeneet merkittävästi. Pelloilla, pientareilla ja maatalousrakennusten piirissä pesivät linnut ovat kärsineet laajasti maanviljelyn tehostumisesta, erityisesti avo-ojien, pientareiden, karjanlaidunnuksen ja lannankäytön vähentymisestä sekä kasvinsuojeluaineiden käytöstä.

Vesielinympäristöjen suurin muutostekijä on rehevöityminen

Suomessa on runsaasti niin järviä ja jokia kuin vähävetisempiä lampia, puroja ja muita pienvesiä. Kaikkien sisävesien yhteenlaskettu pinta-ala vastaa noin 8 % Suomen kokonaispinta-alasta⁴⁸¹. Sisävesiä ensisijaisena elinympäristönään käyttävän lajiston osuus koko Suomen tunnetusta lajistosta on arviolta 7–8 %. Näiden lajien lisäksi useat lajit ovat riippuvaisia sisävesistä joissain vaiheessa elinkiertoaan.

Vesielinympäristöjen suurin muutostekijä on rehevöityminen. Pitkälti sen ja vesirakentamisen vaikutusten seurauksena viidesosa sisävesien luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Myös turvemaiden ojittamisesta johtuva ja ilmastonmuutoksen voimistama vesistöjen tummuminen on heikentänyt vesielinympäristöjen tilaa.

Sisävesien monimuotoisuuden tilaa voi tarkastella mm. sisävesilintujen kannankehityksen kautta. Kannankehitys kertoo lajien elinvoimaisuudesta. Rehevillä sisävesillä pesivien vesilintujen kannat ovat heikenneet. Seurantajakson alkuvuosina kannat olivat keskimäärin vakaita, mutta taantuneet 1990-luvun puolivälistä lähtien. Runsaimman riistasorsan, sinisorsan kanta on kasvanut pitkällä aikavälillä, mutta kasvua ei ole tapahtunut enää viimeisen 20 vuoden aikana. Indikaattorin lajeista kaikki ainoastaan rehevillä vesillä pesivät lajit ovat taantuneet. Lajikohtaisiin kannankehityksiin voi tutustua Luonnonvarakeskuksen vuosittain julkaisemissa vesilintukatsauksissa⁴⁸².

Myös Itämeren luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen taustalla suurin muutostekijä on rehevöityminen (lisää tietoa Itämeren osalta muutostekijässä: ’ympäristön tila heikkenee’).

Soiden historiallinen muutos on ollut suuri

Suot kattavat viidenneksen Suomen kokonaispinta-alasta⁴⁸³. Soiden historiallinen muutos on ollut suuri. Noin 60 % soista ojitettu tai otettu muuhun muuttavaan käyttöön. Hieman yli puolet suoluontotyypeistä onkin arvioitu uhanalaisiksi. Eniten ovat heikentyneet rehevät suot, joita on jo vuosisatojen ajan raivattu pelloksi tai ojitettu metsänkasvatusta varten. Soilla esiintyy suhteellisesti monia muita elinympäristöjä vähemmän niihin erikoistunutta lajistoa. Niinpä kaikista uhanalaisista lajeista vain 5 % on suolajeja, mutta toisaalta kaikista arvioiduista suolajeista uhanalaisia on 11 %. Laajamittaisen soiden uudisojituksen loppumisesta huolimatta seurannan piirissä olevien tavanomaisten suolajien kannat ovat edelleen taantuneet 2000-luvulla.

Suoluonnon monimuotoisuuden tilaa kuvaava indikaattori on soiden pesimälintujen kantojen kehitys, jonka tila on huono ja suunta heikkenevä. Soiden pesimälintujen kannat ovat selkeästi pienemmät kuin seurannan alussa 1980-luvulla, ja lasku on edelleen jatkunut 2000-luvulla. Joidenkin yksittäisten lajien kantojen kohdalla on havaittavissa kasvua, mutta merkkejä suolintukantojen laajamittaisesta elpymisestä ei ole näköpiirissä. Suolintujen taantuman syitä ovat soisten pesimäelinympäristöjen vähentynyt määrä ja heikentynyt laatu.

7.2.4Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

7.2.4.1Luonnon köyhtyminen on globaali ongelma

Luontokadon pysäyttäminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä ja sopimusten toimeenpanoa niin globaalilla, EU:n kuin kansallisella tasolla. Vuonna 2022 YK:n biodiversiteettisopimuksen puitteissa sovittiin maailmanlaajuiset tavoitteet vuodelle 2030 ja pitkän tähtäimen päämäärät vuoteen 2050⁴⁸⁴. Päätavoite on luonnon monimuotoisuuden pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä. Aiemmista sitoumuksista huolimatta luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on jatkunut, eivätkä toimet ole toistaiseksi olleet riittäviä.

7.2.4.2Monien lajien ja luontotyyppien tulevaisuus Euroopassa on epävarma

Euroopan ympäristökeskuksen Luonnon tila Euroopan unionissa -raportissa esitettävät tulokset vuosien 2013–2018 raportointijaksolta ovat hälyttäviä⁴⁸⁵. Monien lajien ja luontotyyppien tulevaisuus Euroopassa on epävarma, ellei ryhdytä välittömästi tilannetta parantaviin toimiin.

7.2.4.3Suomen luonnon monimuotoisuuden kehityssuunta on edelleen heikkenevä

Suomi on muiden maiden lailla sitoutunut torjumaan luontokatoa osana YK:n biodiversiteettisopimusta ja EU:n biodiversiteettistrategiaa⁴⁸⁶. Luonnon köyhtyminen on globaali ongelma, mutta suomalaisen luonnon lajien ja luontotyyppien elpyminen edellyttää toimia kotimaassa. Meillä on paljon luontoa jäljellä verrattuna moniin muihin EU-maihin, ja siksi erinomaiset mahdollisuudet turvata toimivien ekosysteemien kokonaisuuksia⁴⁸⁷.

Suomen luonnon monimuotoisuuden kehityssuunta on edelleen heikkenevä⁴⁸⁸. Monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä kehityksen taustalla olevia tekijöitä ovat etenkin suomalaisten vaurastumista seuraava kulutuksen lisääntyminen sekä globaaliin kauppaan liittyvät tarpeet hyödyntää maamme luonnonvaroja, etenkin metsävaroja. Talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua. Suurimmiksi Suomen luonnon monimuotoisuuteen kohdistuviksi paineiksi tutkijat ovat tunnistaneet metsätalouden, maatalouden, rakentamisen sekä saastumisen ja ilmastonmuutoksen⁴⁸⁹.

Luontokato ei pysähdy ilman merkittäviä lisätoimia⁴⁹⁰. Keinovalikoiman johtava ajatus on se, että luontoa ei voi olla, jos sille ei ole elintilaa. Tilaa voi saada paitsi suojelualueilta, myös ihmisen käytössä olevilta alueilta, jos niillä luonnon tilaa parannetaan, esimerkiksi luonnonhoidon tai ennallistamisen avulla. Luontokadon pysäyttämisen rahoituksessa on tarvittaviin toimiin nähden valtava aukko. Lisätoimien järjestämiseksi tarvitaan merkittävää rahoitusta eri lähteistä ja uusia toimintatapoja esimerkiksi luonnonarvojen hinnoitteluun ja markkinoihin.

Suomalaiset kokevat luonnon tärkeäksi ja kantavat sen köyhtymisestä huolta. Lähes 90 % suomalaisista pitää luontoa erittäin tai melko tärkeänä omassa elämässään ja arjessaan⁴⁹¹. Nuorisobarometrissa jopa kolme neljästä suomalaisnuoresta kertoi tuntevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä⁴⁹². Luontosuhdebarometrissa 75 % suomalaisista koki, että jokaisen kansalaisen vastuu luonnon monimuotoisuuden suojelusta on suuri tai erittäin suuri⁴⁹³. Syken toteuttaman tuoreen tutkimuksen perusteella valtaosa kansalaisista on huolissaan luontokadosta Suomessa. Lähes puolet vastaajista pitää nykyisiä luonnonsuojelutoimia riittämättöminä⁴⁹⁴.

7.2.5Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

7.2.5.1Elintärkeitä ekosysteemipalveluja uhattuna

Luontokadon myötä erilaiset ekosysteemipalvelut heikkenevät: pölyttäjäkato voi uhata luonnonmarjojen ja viljelykasvien satoja ja maaperän rakenteen heikkeneminen (maaperän huonontuminen) voi lisätä sään ääri-ilmiöiden aiheuttamia tulva- ja kuivuusriskejä, aiheuttaen pahimmillaan merkittäviä taloudellisia tappioita. Myös maa- ja metsätalous on suoraan ekosysteemipalveluihin perustuvaa liiketoimintaa, jonka sietokykyä tuholaisille ja sään ääri-ilmiöille monimuotoiset ja hyväkuntoiset ekosysteemit tukevat.

7.2.5.2Luontokato heikentää hyvinvointia, talouskasvua ja turvallisuutta

Yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme ovat alttiita luontokadon vaikutuksille⁴⁹⁵. Luontokadon globaalit vaikutukset heijastuvat Suomeen. On tärkeä myös huomioida, että luontokadon vaikutukset eivät tunnu yksinään, vaan ne yhdistyvät ympäristö- ja ilmastoriskeihin.

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen uhkaa jo 3,2 miljardin ihmisen hyvinvointia⁴⁹⁶. Globaalisti luontokato hidastaa jo nyt maiden talouskasvua ja lisää akuutin ilmasto- tai terveyskriisin todennäköisyyttä.

Suuri osa luontoon liittyvistä riskeistä tulee kansainvälisten toimitusketjujen ja rahoitukseen liittyvien riskien välityksellä⁴⁹⁷. Monimutkaisten hankintaketjujen kautta suuri osa suomalaisten kulutuksen aiheuttamista luontohaitoista syntyy Suomen ulkopuolella eri puolilla maapalloa. Tuoreen tutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia S-ryhmän globaalista luontojalanjäljestä kohdistui Suomen ulkopuolelle muun muassa Indonesian ja päiväntasaajan seudulle, Espanjaan, Välimeren seudulle ja Brasiliaan⁴⁹⁸.

Luontokato ja ekosysteemipalvelujen häiriöt vaikuttavat myös turvallisuuteen lisäten muun muassa konfliktien riskiä⁴⁹⁹. Tämä voi välillisesti vaikuttaa myös Suomen turvallisuusympäristöön.

7.2.5.3Monimuotoinen luonto tuo terveyshyötyjä

Luonto ja siellä oleilu ja liikkuminen tuottaa terveyshyötyjä ja auttaa palautumaan stressistä ja tukee mielenterveyttä. Kosketus monimuotoiseen luontoon voi vahvistaa ihmisen kehon mikrobiomia, tasapainottaa immuunijärjestelmää ja suojata sairauksilta. Eri alojen tutkijat ovat alkaneet puhua viime vuosina planetaarisesta terveydestä⁵⁰⁰. Se on lähestymistapa, joka tunnistaa ihmisen olevan osa luonnon kokonaisuutta. Ihmisen terveys ja hyvinvointi ovat riippuvaisia tasapainossa olevista luonnonjärjestelmistä, kuten luonnon monimuotoisuudesta ja vakaasta ilmastosta.

Luonnon monimuotoisuus turvaa geneettistä monimuotoisuutta, jonka merkitys mm. maataloudessa ja lääketieteessä on suuri. Monet lääkkeet ovat peräisin kasveista, eläimistä ja mikro-organismeista. Lajien sisäinen geneettinen monimuotoisuus on tärkeää jalostusohjelmille, koska sen ansiosta viljelykasvit ja kotieläimet voivat sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin ja vastustaa tauteja ja muita tuholaisia.

Luonnon monimuotoisuudella on monille myös itseisarvoa ja sen merkitys esimerkiksi ihmisten identiteetin tai maailmankuvan muodostumisessa voi olla suuri. Kulttuuriperintöbarometrin mukaan luontoa pidetään myös tärkeänä kulttuuriperintönä. Hyödyntämällä kulttuuriperintönä karttunutta tietotaitoa luonnon ja maisemien hoidosta voidaan osaltaan tukea luonnon monimuotoisuuden säilymistä⁵⁰¹. Esimerkiksi perinnebiotooppien hoitaminen ja niiden ennallistaminen auttavat niissä elävää uhanalaista lajistoa ja torjuvat luontokatoa samalla, kun niiden kulttuuriperintöarvoista huolehditaan.

Luontoa on mahdollisuus elvyttää. Se vaatii resursseja ja pitkäjänteistä politiikkaa. Luontokadon pysäyttämiseen pyrkivät toimet eivät kuitenkaan ole vain kulueriä. Luonnon monimuotoisuus on osa luontopääomaa ja panostukset luontokadon pysäyttämiseen sekä luonnon elpymiseen voidaan nähdä (luonto)pääoman turvaamisena ja kasvattamisena⁵⁰².

7.3Ympäristön tila heikkenee

Ihmisen toiminta vaikuttaa yhä enenevässä määrin useisiin maapallon biofysikaalisiin järjestelmiin ja sen hyvinvointiin, sekä lisää vielä rajumpien muutosten riskiä koko planeetalla. Maapallolla on ylitetty jo kuusi ihmisten elinolosuhteiden kannalta keskeistä planetaarista rajaa. Ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen, eli planetaarisen kolmoiskriisin komponentit, ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Tarvitsemme siis kokonaisvaltaisia ratkaisuja.

Euroopan ympäristön tila ei ole viime vuosien aikana parantunut. Jollain sektoreilla on edistytty, kuten kiertotaloudessa, mutta eteneminen on kuitenkin hidastunut monella sektorilla, kuten teollisuuden päästöjen vähentämisessä. Huolta aiheuttavat edelleen myös ilmastonmuutoksen sekä ilman- ja melusaasteen vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Lisäksi maaperän tilan huonontuminen on vakava ongelma Euroopassa.

Suomen ympäristön tilassa ongelmia on yhä paljon, mutta niin on myös ratkaisuja. Ihmisen kädenjälki näkyy kaikkialla Suomen luonnossa. Joskus tämä jälki on niin raskas, että luonnon hyvinvointi on uhattuna. Toisissa asioissa tilanne on korjaantunut tai korjaantumassa. Ulkoilman laatu on Suomessa verrattain hyvä. Se on vähitellen parantunut, koska päästöt ilmaan ovat vähentyneet niin Suomessa kuin Suomen lähialueillakin. Myös päästöt vesiin ovat paikoin vähentyneet, mutta Itämeren ja sisä- sekä pohjavesien tilanne ei ole kaikilta osin vieläkään hyvä.

Ympäristön tilan heikkenemisellä on laajoja vaikutuksia. Huono ympäristön tila voi aiheuttaa kansallista ja kansainvälistä epävakautta elinolojen kurjistumisena ja konfrontaation syinä. Toisaalta epävakaus voi myös heikentää ympäristön tilaa, esimerkiksi aseellisten konfliktien vaikutukset ympäristöön ovat valtavia.

Heikkenevä ympäristön tila vaarantaa elämää ylläpitäviä ekosysteemipalveluja, kuten puhtaan veden saantia. Maaperän tilan huonontuminen puolestaan vaikuttaa ravinnon tuotannon edellytyksiin. Arvioiden mukaan maaperän kunnon heikentyminen maksaa EU:lle useita kymmeniä miljardeja vuodessa.

Vesistöjen rehevöityminen johtaa mm. veden samenemiseen sekä kalastossa ja eliöstössä tapahtuviin muutoksiin. Myrkylliset sinilevälautat ovat näkyvin merkki rehevöitymisestä. Rehevöityminen vaikuttaa negatiivisesti vesistöjen ja Itämeren virkistyskäyttöön, kalastukseen ja matkailuun.

Ihmisten terveys voi myös vaarantua. Haitalliset aineet siirtyvät esimerkiksi mikromuovien pinnalla ravintoketjussa vesistöistä ihmisiin. Osa näistä yhdisteistä voi olla ympäristön ja ihmisen kannalta erityisen ongelmallisia, sillä ne saattavat olla terveydelle haitallisia, biokertyviä ja ympäristössä erittäin pitkäikäisiä.

Ilmansaasteet ja erityisesti pienhiukkaset ovat Euroopassa suurin ympäristöpohjainen kuolinsyy aiheuttaen vuosittain yli 400 000 ennenaikaista kuolemaa. Vaikka ulkoilman laatu on Suomessa verrattain hyvä, ilmansaasteet aiheuttavat Suomessa vuosittain 1 600–2 000 ennenaikaista kuolemaa.

7.3.1Planetaarisia rajoja on ylitetty

Ihmisen toiminta vaikuttaa yhä enenevässä määrin useisiin maapallon biofysikaalisiin järjestelmiin ja sen hyvinvointiin, sekä lisää vielä rajumpien muutosten riskiä koko planeetalla. Planetaariset rajat edustavat ympäristön eri osa-alueita ja prosesseja, jotka säätelevät maapallojärjestelmän tilaa ja siten myös elinkelpoisuutta ihmisille. Rajojen ideana on määritellä eräänlaiset riskirajat, joiden kohdalla pitäisi vetää hätäjarrusta. Riskirajojen ylityttyä siirrytään alueelle, jossa äkillisistä ja haitallisista muutoksista tulee todennäköisiä.

Planetaariset rajat julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2019, jolloin rajoista kolme todettiin ylitetyiksi. Vuoden 2015 päivityksessä näitä oli neljä, ja tuoreessa vuoden 2023 päivityksessä ylitettyjä raja-arvoja on jo kuusi⁵⁰³. Tuoreimman päivityksen keskeinen tulos on, että yhä suurempi huomio tulee jatkossa keskittää paitsi planetaaristen rajojen eri osa-alueisiin, myös niiden välisiin vuorovaikutuksiin. Ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen, eli planetaarisen kolmoiskriisin komponentit, ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Tarvitsemme siis kokonaisvaltaisia ratkaisuja.

Tässä muutostekijässä käydään läpi keskeisiä osa-alueita. Ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta on omat muutostekijäkuvaukset, ja siksi niitä ei käsitellä tässä.

7.3.2Haitallisten aineiden päästöt ilmaan laskussa Suomessa ja Euroopassa

Haitallisten aineiden päästöt ilmaan ovat vähentyneet Suomessa ja Euroopassa. Samalla ovat vähentyneet aineiden laskeumat ja pitoisuudet ympäristössä⁵⁰⁴.

Suomen ilmanlaatu on kansainvälisesti vertaillen hyvä. Terveydelle tai ympäristölle haitallisten aineiden päästöt ilmaan ovat vähentyneet Suomessa 1980-luvulta lähtien. Tämä johtuu osittain tekniikan kehittymisestä mutta pääosin siitä, että yhteiskunnan ja tuotantoelämän toimintamuodot ja rakenteet ovat muuttuneet. Päästökehitykseen vaikuttavat myös kansainväliset sopimukset sekä Euroopan unionin ja Suomen lainsäädäntö.

Eniten ovat vähentyneet teollisuuden ja energiantuotannon tuottamat rikin oksidien päästöt sekä teollisuuden raskasmetallipäästöt. Liikenteestä ovat vähentyneet erityisesti haihtumapäästöt eli ajoneuvojen polttoainejärjestelmistä haihtuvat hiilivedyt. Liikenteen lyijypäästöt romahtivat vuonna 1994, kun lyijyn käyttö polttoaineissa kiellettiin. Sen sijaan ammoniakin ja eräiden hitaasti hajoavien orgaanisten yhdisteiden päästöjen vähenemistä on tapahtunut varsin hitaasti.

Päästöjen väheneminen on pienentänyt haitallisten aineiden laskeumaa ja pitoisuuksia luonnossa. Luonnon kriittinen kuormitus ylittyy vain harvoin. Ekosysteemien riski happamoitua tai rehevöityä ilmasta tulevan laskeuman takia on vähentynyt – samoin kuin riski ilmansaasteiden aiheuttamalle luontokadolle.

Ihmisten terveyden kannalta tärkeimpiä ilmansaasteita ovat pienhiukkaset. Hiukkaspäästöjä syntyy Suomessa polttoaineiden poltosta ja liikenteestä, jonkin verran myös teollisuusprosesseista ja maataloudesta. Hiukkasista pienimmät, halkaisijaltaan alle 2,5 µm:n kokoiset, ovat haitallisimpia. Niitä tulee asutuskeskusten ilmaan erityisesti kotitalouksien puun poltosta ja katupölystä. Iso osa ilman pienhiukkasista kulkeutuu Suomeen muualta Euroopasta, joskus kauempaakin. Pienhiukkasten pitoisuudet ovat lievästi vähentyneet viime vuosina⁵⁰⁵. Tämä johtuu pääosin siitä, että liikenteen päästöt ja kaukokulkeuma ovat vähentyneet.

7.3.3Vaarallisten kemikaalien ja haitallisten aineiden käyttö mittavaa

Vaarallisten kemikaalien ja haitallisten aineiden käyttö on globaalisti yhä mittavaa⁵⁰⁶. Kemikaalit ovat olennainen osa tuotteita ja palveluita modernissa yhteiskunnassa. Kemikaalien hallinta ja siirtyminen terveydelle ja ympäristölle turvallisempiin kemikaaleihin tai kokonaan kemikaaleja korvaaviin prosesseihin on olennaista ympäristön kestävyyden kannalta. Tietopohjan kasvattaminen ja avaaminen ovat edellytys kestävälle kemikaalien hallinnalle.

Ihmisten terveyden ja ympäristön ohella vaaralliset kemikaalit ja haitalliset aineet vaikuttavat suoraan myös ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen, ekosysteemeihin, ilmastonmuutoksen ja ympäristöriskien sietokykyyn, kiertotalouteen ja luonnonvarojen käyttöön. Kemianteollisuus ja lääketeollisuus kytkeytyvät toisiinsa ja lääkkeiden ympäristövaikutukset ja etenkin mikrobilääkeresistenssin kehittyminen ovat globaaleja huolia. Esimerkiksi lääkeaineiden ja muiden kemikaalien yhteisvaikutuksista ei vielä tiedetä juuri mitään.

Kemikaali-, tuote- ja jätepolitiikan rajapinnat ja niissä esiintyvien lainsäädännöllisten ongelmien ratkaiseminen ovat edellytys toimivalle ja turvalliselle kiertotaloudelle. Tästä hyvä esimerkki on muoviongelma – mikromuoveja esiintyy kaikkialla vesistöissä sekä kaloissa, simpukoissa ja pohjaeläimissä⁵⁰⁷. Mikromuovit voivat altistaa ne sekä niitä syövät eliöt ja ihmiset haitta-aineille. Ympäristön kannalta muovien suurimpia ongelmia on se, että niitä on halpa valmistaa neitseellisistä raaka-aineista.

Kasvinsuojeluaineet vaikuttavat etenkin luonnon monimuotoisuuteen ja ruokaturvaan. Biosidit ovat tärkeitä useille yhteiskuntamme kannalta olennaisille toiminnoille, kuten sairaalahygienia, teollisten prosessien mikrobitorjunta, rakennustuotteiden pilaantumisen ja homehtumisen estäminen, elintarviketuotanto ja tuhohyönteisten torjunta.

Suomen sisävesissä on yleensä vähän ympäristölle haitallisia aineita, mutta muutaman aineen pitoisuusrajat ylittyvät yleisesti⁵⁰⁸. Tämän vuoksi pintavesien kemiallista tilaa ei luokitella hyväksi missään päin Suomea. Tilanne kohenee hitaasti. Suomen pintavesien saama huono luokitustulos johtuu pääosin palonestoon käytetyistä PBDE-aineista (bromatut difenyylieetterit). Niiden pitoisuusraja ylittyy koko Suomessa ja myös kaikkialla muualla Euroopassa. PBDE-aineiden käyttö on nykyisin kielletty koko maailmassa tietyin poikkeuksin. Pitoisuudet ympäristössä vähenevät, mutta hitaasti, koska aineita vapautuu edelleen vanhoista materiaaleista.

Noin puolessa Suomen vesistökohteista on liikaa elohopeaa. Elohopean määrä mitataan kaloista, ja pitoisuusraja on tiukka – paljon tiukempi kuin elintarvikkeena käytetyillä kaloilla. Elohopeaa on kertynyt vesiin ja maaperään vuosikymmenten mittaan. Vaikka elohopean käyttöä ja päästöjä rajoitetaan kansainvälisin sopimuksin, vesistöjen elpyminen kestää luultavasti vuosikymmeniä tai vuosisatoja.

7.3.4Liikaa rehevöittäviä ravinteita vesistöissä

Rehevöittävät ravinteet, typpi ja fosfori, aiheuttavat maailman laajuisesti ongelmia vesistöissä. Näin myös Suomessa: sisävesiin ja rannikkovesiin kulkeutuu edelleen liikaa ravinteita⁵⁰⁹. Osa ravinnevalumista on luontaista perua, mutta suurempi osa – fosforista noin kolme neljäsosaa ja typestä vajaa kaksi kolmannesta – on ihmisen aiheuttamaa.

Kuormituksen jatkuminen näkyy vesien tilassa. Rannikkovedet ovat edelleen laajasti rehevöityneet, ja niiden tila on keskimäärin jopa hieman heikentynyt. Järvien ekologinen tila ei ole joitakin yksittäisiä järviä lukuun ottamatta kohentunut viime vuosina.

Noin 90 % ihmisen aiheuttamasta fosforikuormasta ja 80 % typpikuormasta tulee hajakuormituksena viljelymailta, talousmetsistä ja haja-asutuksesta sekä laskeumana ilmasta. Teollisuuden ja asutuskeskusten jätevesillä on valtakunnallisesti vähäisempi merkitys, mutta niiden paikallinen vaikutus voi olla suuri. Humuskuormitus on pääosin peräisin metsätaloudesta.

Luonnonvesien rehevöitymisen haasteet kohdistuvat erityisen voimakkaasti Itämereen⁵¹⁰. Sisävesiin päätyneistä ravinteista huomattava osa kulkeutuu edelleen mereen. Joet vievät rannikkovesiin vuosittain tuhansia tonneja fosforia ja typpeä. Kehityskäyrät osoittavat ainemäärien vähenevän lievästi, mutta tilanne vaihtelee merialueittain. Suomen jokien tuomat ravinnemäärät edustavat noin kymmenesosaa Itämeren koko ravinnekuormituksesta.

Itämeri on matala, lähes suljettu allas, jonka vesi vaihtuu hitaasti Tanskan salmien kautta. Itämeren valuma-alueella asuu lähes 90 miljoonaa ihmistä. Pitkään jatkunut ravinnekuormitus (erityisesti fosfori), on johtanut hankalaan sisäisen kuormituksen kierteeseen, jota on vaikea katkaista. Meren ekologinen tila on yleisesti ottaen huono, mistä esimerkkinä laajat hapettomat, täysin kuolleet merenpohja-alueet. Pistemäisistä lähteistä tulevaa kuormitusta (kaupungit, teollisuus) on pystytty merkittävästi pienentämään, minkä vuoksi maataloudesta tulevan hajakuormituksen osuus on aiempaakin merkittävämpi.

Ilmastonmuutos lisää vesiensuojelun haasteita Itämerellä. Lämpötilan kohoaminen ja sateisuuden lisääntyminen kiihdyttävät kuormitusta, rehevöitymistä ja happikatoa sekä muuttavat lajien esiintymisalueita. Vedenalaisen rannikkoluonnon monimuotoisuuden heikkenemistä tapahtuu kaikilla Suomen merialueilla, ja merkittävin taustalla vaikuttava tekijä on rehevöityminen⁵¹¹. Ympäristöriskejä lisää myös Itämeren vilkas meriliikenne, jossa kuljetetaan suuria määriä öljyä ja muita ympäristölle vaarallisia aineita.

Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (Helcom) arvion mukaan vesialueen tilaa ei yrityksistä huolimatta juurikaan onnistuttu parantamaan vuosien 2016 ja 2021 välillä⁵¹². Myös Helcomin asettamat enimmäismäärät Itämeren eri alueiden ravinnekuormitukselle ylittyvät edelleen. Koko Suomelle asetettu enimmäiskuorma on typen osalta lähes saavutettu, mutta fosforitavoitteeseen on vielä matkaa.

Tuore arvio Itämeren tilasta antaa myös positiivista näkymää.⁵¹³ Itämeren tila on arvion mukaan edelleen pääosin heikko. Maalta tulevaa kuormitusta on pyritty vähentämään jo kauan, mutta toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä, ja ravinnekuormitus on edelleen Itämeren suurin ongelma. Haitallinen kehitys saattaa olla kuitenkin taittumassa. Vaikka muutos ei ole suurta verrattuna edelliseen, vuonna 2018 julkaistuun tila-arvioon, pidemmän aikavälin seurannassa näkyy pientä muutosta parempaan.

7.3.5Maaperän tila on heikentynyt

Terve ja tuottava maaperä on kaiken elämän edellytys. Se tuottaa meille runsaasti ekosysteemipalveluja. Maaperä ja sen monimuotoinen eliömaailma tuottavat elintärkeitä tuotteita kuten ruokaa, raaka-aineita, lääkkeitä ja puhdasta pohjavettä.

Maaperän tila Euroopassa on heikentynyt ja 60–70 % Euroopan maaperästä ei ole terveessä kunnossa. Ihmisen toiminta ja maan kestämätön käyttö vaikuttavat monin tavoin maaperään⁵¹⁴. Maaperän sulkeminen rakenteilla, tiivistyminen, pilaantuminen, orgaanisen aineksen väheneminen sekä voimistuva eroosio vaikuttavat kaikki haitallisesti maaperän tuottamiin ekosysteemipalveluihin.

Erityisen tärkeää ruoantuotannon ja veden häiriöttömän kierron turvaamiseksi on ylläpitää maaperän tuottavuutta ja orgaanisen aineksen määrä. Hyvä maaperän rakenne ja tuottavuus vaikuttavat suotuisasti maaperän ravinnetalouteen, vesistöjä rehevöittävien ravinnevalumien ja ilmastoriskien hallintaan sekä hiilensidontaan ja -varastointiin.

Suomen peltomaissa orgaanisen hiilen määrä on keskimäärin vähentynyt⁵¹⁵. Metsämaista vastaavaa pitkäaikaista seurantatietoa ei ole vielä tarpeeksi johtopäätösten tekoon. Turvemaiden ojituksissa hiiltä on joka tapauksessa menetetty paljon: humusta on huuhtoutunut vesistöihin ja sitä on hajonnut, kun maan pintakerrokset ovat kuivuneet ja muuttuneet hapettomista hapellisiksi.

Maaperän paikallista pilaantumista ovat Suomessa aiheuttaneet muun muassa kaivokset, teollisuuslaitokset ja kaatopaikat. Iso osa nykyisin ilmenevistä pilaantumistapauksista johtuu öljy- ja kemikaalivahingoista. Pilaantumisen laajuus ja vakavuus vaihtelevat tapauskohtaisesti. Vakavimmissa tapauksissa haitalliset aineet ovat heikentäneet pohjaveden laatua ja vaarantaneet yhdyskunnan vedenhankinnan.

Suomessa on runsaasti niin sanottuja happamia sulfaattimaita – eniten Euroopan maista. Ne ovat entistä merenpohjaa ja sisältävät muun muassa rikin ja raudan yhdisteitä. Näistä hapettomista kerroksista voi vapautua rikkihappoa, alumiinia ja raskasmetalleja, jos pohjaveden pinta laskee. Näillä alueilla maankuivatus on happamoittanut vesistöjä ja lisännyt raskasmetallikuormitusta sekä hävittänyt tai suuresti heikentänyt monien jokien kalakantoja.

EU:n maaperästrategia vuoteen 2030 sisältää useita keinoja, joilla edistetään maaperän hyvinvointia, turvataan sen monimuotoisuus ja vahvistetaan maaperän roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä⁵¹⁶. Osana strategian toimeenpanoa, Euroopan komissio julkisti kesällä 2023 maaperän terveyttä koskevan direktiiviehdotuksen⁵¹⁷. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee kerätä tietoa maaperän terveyden tilasta ja tehdä toimia maaperän terveyden edistämiseksi.

7.3.6Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

7.3.6.1Ympäristömuutokset globaali ongelma

UNEP:n globaalin raportin mukaan ympäristömuutokset aiheuttavat taloudellisia kustannuksia ja miljoonia ennenaikaisia kuolemia vuosittain⁵¹⁸. Muutokset haittaavat köyhyyden ja nälän poistamista, eriarvoisuuden vähentämistä ja kestävän talouskasvun edistämistä. Nykypäivän nuorten ja tulevien sukupolvien hyvinvointi riippuu siitä, saammeko suuntaa muutettua. Erilaisten tavoitteiden, sitoumusten ja sopimusten täytäntöönpanoa on sovitettava yhteen, jotta niistä tulee synergisempiä.

7.3.6.2Euroopan ympäristön tila ei ole parantunut viimeisten vuosien aikana

Tuoreimman Euroopan ympäristön tila raportin (SOER 2020) mukaan⁵¹⁹, yleiset ympäristösuuntaukset Euroopassa eivät ole parantuneet verrattuna vuonna 2015 laadittuun raporttiin (SOER 2015)⁵²⁰. Eurooppa on edistynyt huomattavasti resurssitehokkuudessa ja kiertotaloudessa. Eteneminen on kuitenkin hidastunut monella sektorilla. Näitä ovat mm. kasvihuone- ja teollisuuden päästöjen sekä jätteen tuottamisen vähentäminen, energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen.

Huolta aiheuttavat edelleen myös ilmastonmuutoksen sekä ilman- ja melusaasteen vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen, sekä vaaralliset kemikaalit ja niiden aiheuttamat riskit. Myös maaperän tilan huonontuminen (mm. pilaantuminen, eroosio) on vakava ongelma Euroopassa. EU-komission mukaan maaperän tila on heikentynyt kaikissa jäsenvaltioissa ja tilanne pahenee edelleen.

7.3.6.3Suomen ympäristön tilassa paljon ongelmia, mutta myös ratkaisuja

Suomen ympäristökeskuksen sivuilta löytyy punnittua tietoa Suomen ympäristön tilasta⁵²¹. Tiedot osoittavat, että ongelmia on yhä paljon, mutta niin on myös ratkaisuja.

Ihmisen kädenjälki näkyy kaikkialla Suomen luonnossa. Joskus tämä jälki on niin raskas, että luonnon hyvinvointi on uhattuna. Toisissa asioissa tilanne on korjaantunut tai korjaantumassa.

Ulkoilman laatu on Suomessa verrattain hyvä. Se on vähitellen parantunut, koska päästöt ilmaan ovat vähentyneet niin Suomessa kuin Suomen lähialueillakin. Myös päästöt vesiin ovat paikoin vähentyneet, mutta Itämeren ja sisä- sekä pohjavesien tilanne ei ole kaikilta osin vieläkään hyvä. Tarkempia tietoja Suomen osalta löytyy ’luonnon monimuotoisuus’ muutostekijästä, sekä ympäristön tilan osalta yllä olevista luvuista.

7.3.7Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

7.3.7.1Huono ympäristön tila lisää epävakautta

Huono ympäristön tila voi aiheuttaa kansallista ja kansainvälistä epävakautta elinolojen kurjistumisena ja konfrontaation syinä. Vesivarojen ja luonnonympäristön hyödyntämisen vaarantuminen lisäävät maiden välisiä jännitteitä. Ympäristön pilaantuminen lisää pakolaisuutta aiheuttaen globaalia epävakautta.

Toisaalta epävakaus myös voi heikentää ympäristön tilaa. Esimerkiksi aseellisten konfliktien vaikutukset ympäristöön ovat valtavia.

7.3.7.2Elämää ylläpitävät ekosysteemipalvelut heikkenevät

Ympäristö ja luonto ovat monimutkainen systeemi, joka tuottaa meille puhdasta vettä, ruokaa, raaka-aineita sekä energiaa. Luonto ja ympäristö tasaavat myös sääolojen vaihteluja sekä puhdistavat ilmaa ja vettä epäpuhtauksista. Heikkenevä ympäristön tila vaarantaa näitä elämää ylläpitäviä ekosysteemipalveluja. Hyvä ympäristön tila lisää ympäristön resilienssiä tuhoja vastaan ja mahdollistaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten hillinnän.

Maaperän tilan huonontuminen vaikuttaa haitallisesti maaperän tuottamiin ekosysteemipalveluihin, kuten ravinnon tuotannon edellytyksiin. Globaalisti Ilmastonmuutos ja viljelykuntoisen maa-alan vähentyminen rajaavat ruoan tuotantoa suppeammalle alueelle. Maaperän kunto vaikuttaa välillisesti talouteen ja ihmisten terveyteen. Arvioiden mukaan maaperän kunnon heikentyminen maksaa EU:lle useita kymmeniä miljardeja vuodessa. Suomessa maaperän heikkenevän kunnon aiheuttama kemikaalien ja ravinteiden kasvava huuhtoutuminen vaikuttaa haitallisesti Itämereen.

Vesistöjen rehevöityminen johtaa veden samenemiseen, vesikasvien ja levien lisääntymiseen, happikatoon sekä kalastossa ja eliöstössä tapahtuviin muutoksiin. Myrkylliset sinilevälautat ovat näkyvin merkki rehevöitymisestä. Rehevöityminen vaikuttaa negatiivisesti vesistöjen ja Itämeren virkistyskäyttöön, kalastukseen ja matkailuun.

7.3.7.3Ihmisten terveys vaarantuu

Haitalliset aineet siirtyvät esimerkiksi mikromuovien pinnalla ravintoketjussa vesistöistä ihmisiin. Mitä pienemmistä muovipartikkeleista on kyse, sitä suuremman sitoutumispinta-alan haitallisille ympäristökemikaaleille ne myös luovat. Osa näistä yhdisteistä voi olla ympäristön ja ihmisen kannalta erityisen ongelmallisia, sillä ne saattavat olla terveydelle haitallisia, biokertyviä ja ympäristössä erittäin pitkäikäisiä. Joidenkin tällaisten yhdisteiden käyttö on saattanut loppua jo vuosikymmeniä sitten, mistä huolimatta niitä voidaan yhä edelleen havaita ympäristöstä.

Ilmansaasteet ja erityisesti pienhiukkaset ovat Euroopassa suurin ympäristöpohjainen kuolinsyy aiheuttaen vuosittain yli 400 000 ennenaikaista kuolemaa. Lasten ja nuorten terveyttä on suojeltava ilmansaasteiden kielteisiltä vaikutuksilta nykytilannetta paremmin, sillä ilmansaasteet aiheuttavat vuosittain yli 1 200 ennenaikaista kuolemaa alle 18-vuotiaiden keskuudessa Euroopassa ja lisäävät merkittävästi sairastumisriskiä myöhemmällä iällä⁵²². Vaikka ulkoilman laatu on Suomessa verrattain hyvä, ilmansaasteet aiheuttavat Suomessa vuosittain 1 600–2 000 ennenaikaista kuolemaa.

8Lainsäädännölliset muutokset

8.1Oikeusvaltion vakaus rapautuu

Oikeusvaltio ja demokratia ovat Euroopan unionin jäsenyyden edellytyksiä. Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on olennaista maiden välisessä yhteistyössä, ja sen noudattaminen EU:n jäsenmaissa edistää mm. EU:n maailmanlaajuista kilpailukykyä, talouskasvua ja sosiaalista hyvinvointia. Oikeusvaltio ja perusoikeuksien kunnioittaminen ovat Suomen valtiosäännössä vahvistettuja periaatteita, joihin Suomi on sitoutunut myös EU:n jäsenenä sekä osana kansainvälisiä velvoitteitaan. Vahva oikeusvaltiokulttuuri on olennainen osa toimivaa ja vapaata demokratiaa, ja se on keskeisessä asemassa korruption torjunnassa, tiedotusvälineiden vapauden turvaamisessa sekä perus- ja ihmisoikeuksien edistämisessä. Tästä syystä nimenomaan oikeusvaltiouudistusten toteuttaminen on perustavanlaatuinen ja ensisijainen kriteeri myös unionin laajentumispolitiikassa.

Viime vuosina niin demokratian kuin oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen globaali kehityskulku on ollut negatiivinen. Tämä kehitys on jatkunut jo pitkään, ja viime vuosien tapahtumat, muun muassa globaali pandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, taloudellisen epävakauden sekä autoritaaristen voimien kasvaminen ovat osaltaan vaikuttaneet tähän kehitykseen. Oikeusvaltion ja demokratian nykytilaa on kuvattu autokraattisten ja demokraattisten järjestelmien kamppailuksi, samalla kun demokratiakehityksen on sanottu heikentyneen jo 17 vuoden ajan. Epävakaus ja ennakoimattomuus ulkoisessa toimintaympäristössä kasvavat, joka osaltaan haastaa demokraattisten oikeusvaltioiden johtoa. demokratian ja oikeusvaltion tilaa globaalisti⁵²³. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on korostanut entisestään demokratian ja oikeusvaltion merkitystä.

Oikeusvaltion globaalia kehityskulkua on pidettävä hyvin huolestuttavana. Maailman väestöstä 76 prosenttia asuu maissa, joissa oikeusvaltion tila on heikentynyt jatkuvasti viime vuosien aikana⁵²⁴. Ajankohtainen poliittinen ja turvallisuustilanne haastaa sekä kansainvälistä oikeutta että oikeusvaltion rakenteita sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista useissa maissa. Pyrkimykset horjuttaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumista ja kyseenalaistaa sen sisältöä jatkuvat. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta heikentäviä ja haavoittuvuutta lisääviä tekijöitä ovat myös kansalaisten luottamuksen heikentyminen, eriarvoisuuden kasvu ja heikko osallisuus. Jos yhteiskunta on jakautunut ja luottamus vähäistä, ovat sen valmiudet kohdata kriisejä heikommat.

Heikosta kansainvälisestä kehityksestä huolimatta Suomi oikeusvaltiona toimii tällä hetkellä hyvin, mutta yleiseen negatiiviiseen kehityskulkuun johtavia muutostekijöitä on tarpeen tunnistaa ja puuttua niihin ajoissa myös Suomessa. Toimiva oikeusvaltio on keskeinen kansalaisten luottamukselle ja oikeuksien toteutumiselle sekä demokratialle ja vakaalle taloudelliselle toiminnalle. Kansalaisten luottamus oikeusvaltion ja demokratian rakenteiden toimivuuteen ja avoimuuteen onkin yhteiskuntamme peruspilareita.

8.1.1Oikeusvaltion vakaus ja toimintakyky uhattuna

Oikeusvaltiossa kaikki julkinen valta toimii lainsäädännön asettamissa rajoissa, kunnioittaa demokratiaa ja yksilön perus- ja ihmisoikeuksia sekä on riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten valvonnassa. Oikeusvaltioperiaate edellyttää, että jokaisella on yhdenvertainen oikeussuoja lain edessä, ja se estää viranomaisten mielivaltaisen vallankäytön. Sillä varmistetaan, että perustavaa laatua olevia poliittisia ja kansalaisoikeuksia sekä kansalaisvapauksia suojellaan ja vaalitaan.⁵²⁵ Oikeusvaltiossa jokainen pääsee julkisiin palveluihin, korruptiota ja vallanväärinkäytöksiä estetään ja ihmiset luottavat viranomaistoimintaan. Oikeusvaltioon kuuluu oikeuksien rinnalla myös yksilöiden velvollisuudet toisiaan sekä yhteiskuntaa kohtaan. Oikeusvaltiokehityksen taka-askeleiden vaikutukset Euroopassa ja muualla ulottuvat laajalle. Oikeusvaltioperiaatteen ytimessä on julkisen vallankäytön perustuminen lakiin ja lainsäädännön soveltamisen ennakoitavuus.

Julkista valtaa velvoittaa yksilön perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittava lainsäädäntö, jota soveltavat itsenäiset ja riippumattomat tuomioistuimet. Oikeusvaltion tilan rapautuminen heikentää yksilön perusoikeuksien toteutumista ja luottamusta oikeusvaltion instituutioihin, esimerkiksi tuomioistuinten riippumattomuuteen ja laillisuusvalvojien toimintaan. Lisäksi oikeusvaltion haurastuminen heikentää elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia, mahdollistaa julkisen vallan väärinkäytön ja nakertaa päätöksentekijöiden vastuuvelvollisuutta. Vuoden 2023 Globaalin World Justice Projectin Rule of Law -indeksin mukaan oikeusvaltion globaali taantuma alkoi vuonna 2016. Autoritaarisuuden nousu käynnisti oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen taantuman, ja koronapandemia pahensi tilannetta entisestään. Indeksin mukaan oikeusvaltio on vuosien 2016–2023 välillä heikentynyt 78 prosentissa indeksin piirissä olevista maista. Voimakkaimmin heikentyneet osa-alueet ovat hallituksen toimivaltuuksien rajat, perusoikeuksia ja rikosoikeutta koskevat kokonaisuudet. Yli 6 miljardia ihmistä asuu tällä hetkellä maissa, joiden oikeusvaltiotilanne heikkeni peräkkäin vuosina 2022 ja 2023. Vuosien 2016 ja 2023 välillä ihmiset menettivät perus- ja ihmisoikeuksia 77 prosentissa maista. Varsinkin yhdistymisvapaus, mielipiteen ja ilmaisunvapaus sekä uskonnonvapaus heikkenivät laajalti.⁵²⁶

Oikeusvaltiorakenteiden heikentäminen on tullut myös osaksi valtiollisen vaikuttamisen keinovalikoimaa. Valtiollinen toimija voi eri keinoja yhdistelemällä pyrkiä vaikuttamaan kohteena olevaan maahan.⁵²⁷ Oikeusvaltiorakenteita heikennetään myös valtion sisältä käsin, esimerkiksi kyseenalaistamalla vallan kolmijakoa ja laillisuusvalvojien mandaattia valvoa muun muassa poliittisten päättäjien toimien lainmukaisuutta. Eri kriisien ja poikkeuksellisten tilanteiden nojalla ryhdytään valtioissa toimiin, jotka eivät ole oikeusvaltion perustavien periaatteiden mukaisia, ja niiden kriittinen tarkastelu kyseenalaistetaan.

Viimeaikaiset kansainvälisen turvallisuustilanteen muutokset korostavat entisestään oikeuslaitoksen asemaa oikeusvaltioperiaatteen takaajana. Oikeusprosessin eri vaiheiden on toimittava saumattomasti ja kyettävä huolehtimaan kansalaisten oikeusturvasta kaikissa tilanteissa. EU:n oikeusvaltiomekanismeja on viime aikoina vahvistettu, mutta toisaalta niitä myös kyseenalaistetaan aiempaa suoremmin. Pyrkimyksenä on vahvistaa entisestään EU-hakijamaiden sitoutumista oikeusvaltiouudistuksiin.

Suomalaistakin oikeusvaltiota on tarpeen aktiivisesti kehittää. Jos oikeusvaltio ei onnistu vastaamaan kansalaisten odotuksiin, riskinä on yhteiskunnan yhtenäisyyden, demokraattisen toimintakulttuurin ja yhteiskuntarauhan heikkeneminen. Oikeusvaltio toimii hyvin silloin, kun kansalaiset luottavat oikeuksiensa toteutumiseen sekä siihen, että hallinto noudattaa lakia ja toteuttaa oikeuksia yhdenvertaisesti. Kansalaisten tulee voida luottaa mahdollisuuksiinsa ajaa asiaansa riippumattomassa tuomioistuimessa ilman kohtuutonta viivästystä ja kuluja sekä saada tuomio täytäntöönpantavaksi kohtuullisessa ajassa. Myös yrityksille, ja niiden investoinneille sekä kilpailukyvylle, sujuvat oikeusprosessit ja oikeusvarmuus ovat keskeisiä tekijöitä.⁵²⁸ On havaittu, että käsitys oikeuslaitoksen riippumattomuudesta korreloi positiivisesti suorien ulkomaisten investointivirtojen kanssa.⁵²⁹ Toimivat digitaaliset palvelut tuovat oikeuslaitoksen lähemmäksi yksilöitä ja yrityksiä, mikä voi puolestaan lisätä luottamusta oikeuslaitosta kohtaan. Toisaalta taas teknologian kehitys voi luoda koko oikeudenhoidon ketjuun ja oikeusjärjestelmän perusteisiin aivan uusia ongelmia, jos esimerkiksi todistusaineistona esitettävän kuva- tai äänitallenteen oikeellisuuteen ei enää voida luottaa.

EU Justice Scoreboard 2023 -raportin mukaan kansalaisten ja yritysten käsitys tuomioistuinten riippumattomuudesta Suomessa on säilynyt korkeana verrattaen vuoden 2022 raporttiin, jonka mukaan Suomen oikeuslaitosta pidetään hyvin riippumattomana, sillä kansalaisista 88 % ja yrityksistä 87 % pitää riippumattomuutta melko tai erittäin hyvänä. Yritysten käsitys lainsäädännön ja tuomioistuinten tarjoaman sijoitussuojan tehokkuudesta on myös hyvä. Raportissa todetaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden tehokkaan turvaamisen edellyttävän välttämättömien normien lisäksi lahjomattomuuden ja puolueettomuuden kulttuuria, jonka tuomarit omaksuvat ja jota kunnioitetaan koko yhteiskunnassa. Mikäli luottamus oikeusvaltioon ja tuomioistuinten riippumattomuuteen murenee, vaarana on oikeudellisten asioiden hoitamisen lisääntyminen oikeusjärjestelmän ulkopuolella ja jopa turvautuminen omankädenoikeuteen. Vuonna 2023 EU Justice Scoreboardissa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa erityisjärjestelyjä, joilla voidaan tukea syrjinnän vaarassa olevien henkilöiden ja ikääntyneiden henkilöiden pääsyä oikeuksiinsa. Erityisryhmiin, joilla voi olla tavanomaista suurempia haasteita saada oikeussuojaa, kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota.⁵³⁰

Perustuslaintulkinnan polisoituminen on riski oikeusvaltion perusrakenteita kohtaan. Oikeusvaltioselvitys kuvaa perustuslaintulkinnan politisoitumisen riskiä Suomessa etenkin eduskunnan perustuslakivaliokunnan ennakkovalvonnalle, jolla on suuri merkitys lainkäytölle. Oikeusvaltioselvitys toteaa, että perustuslakivaliokunta on sen asiantuntijoiden roolia korostavasta luonteesta huolimatta kansanedustajista muodostettu elin, jota ei voi pitää poliittisesti neutraalina ja riippumattomana oikeudellisissa kysymyksissä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Perinteisen ja sosiaalisen median paine valiokunnan työhön lisää sen politisoitumisen riskiä.⁵³¹

Yksilöt ja yritykset odottavat tehokkaalta oikeuslaitokselta laadukkaita ratkaisuja. Oikeusprosessien pitkä kesto on haaste oikeussuojan saatavuudelle. Vuoden 2023 World Justice Projectin julkaisemassa oikeusvaltio indeksissä Suomi sijoittui kolmanneksi Tanskan ja Norjan jälkeen. Suomen ongelmakohdiksi on tunnistettu erityisesti oikeusprosessien pituus, oikeudenkäyntien kalleus ja rikostutkinnan heikko tehokkuus. Suomi on saanut usean vuoden ajan matalimmat pisteensä rikostutkintojen tehokkuudesta, siviilioikeudellisten oikeudenkäyntien kestosta ja kalleudesta sekä oikeuksiin pääsystä. Rikosasioiden tutkinta- ja käsittelyajat ovatkin jatkuvasti kasvaneet prosessin kaikissa vaiheissa eri viranomaisissa. Rikosvastuun toteutumisen haasteina ovat käsittelyaikojen keston lisäksi avoinna olevien tapausten suuri määrä, omaisuusrikosten heikko selvittämisaste sekä esitutkinnan lopettamispäätösten lisääntyminen lievemmissä rikoksissa.⁵³²

Tekoälyn käytöllä voi olla käytöstä ja käyttötarkoituksesta riippuen niin positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen sekä eriarvoisuuden kehitykseen yhteiskunnassa. Tekoälyn hyödyntämisessä tulisi lähestyä asiaa laaja-alaisesti, jolloin huomioidaan ihmisoikeusperiaatteiden soveltaminen tekoälyn käytössä ja sitä koskevassa sääntelyssä. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu on korostanut tekoälyn hyödyntämisessä osallistamista, vastuuvelvollisuutta, läpinäkyvyyttä sekä yhdenvertaisuuden huomioimista. Euroopan neuvoston tekoälysopimuksen luonnosversiossa, jossa huomioidaan tekoälyn vaikutuksia demokratiaan, oikeusvaltion sekä julkiseen hallintoon, on kuusi periaatetta, jotka tulee huomioida tekoälyjärjestelmissä: 1) läpinäkyvyys ja valvonta, 2) vastuuvelvollisuus ja velvollisuus, 3) yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys, 4) yksityisyys ja tietosuoja, 5) turvallisuus ja kestävyys ja 6) turvallinen innovaatio.⁵³³ Tekoälyjärjestelmiä saatetaan käyttää enenevissä määrin heikentämään demokraattisia prosesseja ja horjuttamaan instituutioiden riippumattomuutta ja tätä kautta vaikuttamaan myös oikeusvaltion toimivuuteen. Haitantekoon ja rikollisiin tekoihin pyrkiville digitalisaation ja tekoälyn hyödyntäminen luovat uusia mahdollisuuksia uudenlaiseen rikollisuuteen, joihin on pyrittävä reagoimaan ja vastaamaan nopeassa tahdissa.

Suomen saamissa suosituksissa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimiltä kiinnitetään huomiota haasteisiin esimerkiksi rikosten tehokkaassa tutkinnassa ja syyttämisessä. Muita suosituksissa esille nostettuja kehittämiskohteita ovat olleet muun muassa rikoksen uhrin oikeussuojakeinot ja oikeusapu sekä eri ryhmien oikeuksien toteutumiseen liittyvät kysymykset, kuten ruotsinkielisten kielelliset oikeudet tuomioistuimissa, turvapaikanhakijoiden oikeusapu, naisiin kohdistuva väkivalta sekä lasten kuulemiskäytänteet ja lapsen edun periaatteen toteutuminen hallinto- ja oikeusprosesseissa. Suomi on myös saanut lukuisia kansainvälisiä suosituksia korruptiontorjunnan tehostamiseksi.

8.1.2Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

8.1.2.1Monenkeskisen yhteistyön ja sääntöpohjaisen järjestelmän murros

Viimeisten kymmenen vuoden aikana kansainvälisen säädöspohjaisen järjestelmän ongelmien on katsottu liittyvän esimerkiksi 1) järjestelmän oikeutuksen haastamiseen, 2) tyytymättömyyteen järjestelmän tasapuolisuutta kohtaan, ja 3) liialliseen itsevarmuuteen eli siihen, että nähdään riittäväksi järjestelmän ongelmien vähäinen korjaaminen. Kansainvälisessä monenkeskisessä järjestelmässä on korjattavaa ja kysymys on siitä, että kykeneekö läntinen maailma päättämään painopisteistä, mikä on säilytettävä ja mitä tulee muuttaa muuttuneessa maailmassa⁵³⁴.

Vallitseva kansainvälinen järjestelmä perustuu ajatukselle suvereeneista ja keskenään tasavertaisista valtioista. Näiden vuoropuhelua, yhteistyötä ja sopimista raamittavat instituutiot, joista YK ja sen alaiset järjestöt muodostavat keskeisen ytimen. Kansainvälisten normien pohjalta toimiminen lisää ennustettavuutta ja valtioiden välistä luottamusta, mikä on erityisesti Suomen kaltaisille pienille valtioille elintärkeää. Kylmän sodan päättyminen kasvatti uskoa kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksiin, sopimiseen, liberaalien arvojen voittokulkuun ja vastakkainasettelujen päättymiseen. Vielä vuonna 2015 onnistuttiin neuvottelemaan Pariisin ilmastosopimus ja kestävän kehityksen Agenda2030. Sen jälkeen suurvaltojen yksipuoliset ja usein kansainvälistä oikeutta rikkovat toimet ovat heikentäneet YK:n kykyä toimia. Erityisesti turvallisuusneuvoston kyvyttömyys puuttua konflikteihin tehokkaasti on lamaantunut Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Rajat ylittävien ongelmien ratkaisulle välttämätön monenkeskinen yhteistyö on murrospisteessä. Yhteistyön edellytyksiä ravistelevat suurvaltojen väliset jännitteet, ideologiset näkemyserot sekä taloudellisten ja teknologisten painopisteiden siirtyminen ja kauppasodat pakotteineen.⁵³⁵

Käynnissä oleva murros näkyy muun muassa vaikeutena solmia uusia kansainvälisiä sopimuksia, sekä pyrkimyksinä heikentää tai purkaa nykyisiä – tai ylipäätään päästä yhteisymmärrykseen arvoista ja normeista. Viime aikaisten kriisien, kuten esimerkiksi koronapandemian aikana sääntelyn merkitys korostui, mikä edisti kiireellistä tarvetta kehittää sääntely-ympäristöä. Sääntelytoimenpiteet osoittautuivat välttämättömiksi lähes jokaisessa koronapandemian kriisin ratkaisuvaiheessa. Sääntelytyöhön heijastuu toimintaympäristön muutosnopeus sekä sen ilmiöiden kompleksisuus ja keskinäisriippuvuus. Lainsäädäntötyö on yhtä haastavaa, kompleksista ja monimutkaista kuin ne ilmiöt ja ongelmat, joita pyritään säätelemään ja ratkaisemaan. OECD tuo esiin sääntely-ympäristön kehittämistarpeiden näkökulmasta mm. riskien kartoituksen merkityksen, yhteiskunnallisten vaikutusten puntaroinnin. Sen mukaan tarvitaan ketterämpiä, joustavampia ja kestävämpiä hallinto- ja sääntelykäytäntöjä, sopeutuvia ja oppimiseen tähtääviä lähestymistapoja. OECD korostaa myös oikeusvaltio- ja hyvän hallinnon periaatteiden keskeisyyttä.⁵³⁶

Kansainvälisten järjestöjen laajeneminen vaikuttaa järjestöjen sisällä tapahtuvaan kehitykseen ja mm. sopimusvalmisteluun. Uusien valtioiden mukaan tuleminen, mikä on sinänsä nähty tärkeäksi tavoitteeksi, tuo mukanaan uusien kompromissien tekemisen haasteita. Järjestöt saattavatkin tulevaisuudessa laatia standardeja tai sopimuksia, jotka sopivat tai ovat realistisia myös vähemmän kehittyneille valtioille, taikka poliittisesti sopivampia. Alueellisten kansainvälisten järjestöjen, kuten Euroopan neuvoston merkitys saattaa jatkossa kasvaa. Ne yhdistävät mm. maantieteellisesti toisiaan lähempänä olevia maita, joilla enemmän yhteneväisiä intressejä. Tulevaisuudessa voi syntyä keskenään kilpailevia järjestöjä, esimerkiksi BRICS. Samalla on varauduttava kahdenvälisten järjestelyjen renessanssiin. Jäsenvaltioiden kyvyttömyys toimeenpanna tehokkaasti kansainvälisiä sopimuksia saattaa liittyä resursseihin ja taustalla on usein myös poliittisen tahdon puutetta. Erityisesti uusissa jäsenvaltioissa tahto, osaaminen ja kyky panna täytäntöön kansainvälisiä sopimuksia jää joskus vähäiseksi verrattuna tahtoon liittyä sopimukseen. Voidaan tunnistaa tavoitteen, että liittymisellä on haettu etulyöntiasemaa muualla poliittisella kentällä. Tällaiset haasteet ovat nähtävissä esim. Euroopan ihmisoikeus tuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanossa.

Kansainvälisen oikeuden kehittyminen on riippuvainen poliittisista muutostekijöistä, kuten Venäjän hyökkäyssotaan liittyvä keskustelu vastuuvelvollisuudesta tai Gazan tilanne ja sotarikokset. Sitovuuden lisääminen on haasteellista, kun valtiot ennakoivat mahdollisia tulevia riskejä. Venäjän hyökkäyssodan myötä kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) sai jäsenmailta paljon tukea Ukrainassa tapahtuneiden sotarikosten selvittämiseksi, mikä lisäsi siihen kohdistuneita odotuksia. Palestiinan osalta ICC:n toiminta on jo aiemmin ollut varsin varovaista. Lyhyen optimistisemman kauden jälkeen humanitaarista oikeutta kohtaan tunnetaan laajaa pettymystä. Eri konfliktien käsittely eri vakavuudella murentaa instituutioiden legitimiteettiä.

Valtiot eivät kykene määrittelemään poliittista agendaa täysin itsenäisesti, vaan sen muotoutumiseen vaikuttavat myös suuryritykset, kansainväliset järjestöt ja liikkeet sekä muut ei-valtiolliset toimijat. Joidenkin ei-valtiollisten toimijoiden kohdalla käydään kuitenkin keskustelua niiden taustalla olevista kansallisista ja (geo)poliittisista intresseistä. Rajanvetoa käydääfn siten ei-valtiollisen ja valtiollisen toimijuuden määrittymisestä.

Kansainvälisten monenvälisten järjestöjen rooli jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovan lainsäädännön (kansainväliset monenväliset sopimukset, globaalit mallisäännöt) ja standardien laatimisessa on eri aloilla erittäin merkittävä. Ei olekaan yhdentekevää, miten tämä järjestelmä kykenee tuottamaan yhteisesti hyväksyttyä ja laadukasta sääntelyä, ja miten se säilyttää tehokkuutensa ja houkuttelevuutensa maille, jotka eivät ole vielä järjestöjen osapuolia.

Kansainvälistä monenvälistä säädöspohjaista järjestystä, joka on kehittynyt voimakkaiden valtioiden yhteisymmärryksen aikana, on tänä päivänä haastettu eri tahoilta ja eri syistä. On olemassa huoli siitä, etteivät valtiot enää pääsisi yhteisymmärryksiin ja uudistetuista kansainvälisistä sopimuksista tulisi entistä heikompia. Tämän voidaan nähdä estävän aktiivista yhteistä uudistustyötä.

8.1.2.2Korruptio heikentää luottamusta

Korruptio heikentää oikeusvaltiota, luo epäreiluja kilpailuolosuhteita ja rapauttaa luottamusta yhteiskunnan instituutioihin ja vahvistaa järjestäytyneen rikollisuuden toimintaedellytyksiä. Korruptio voi vaikuttaa niin lainsäädäntövaltaan, tuomiovaltaan kuin toimeenpanovaltaan. Korruption torjunnan keskeisiä elementtejä ovatkin lobbauksen ja vaali- ja puoluerahoituksen avoimuus ja tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus. Korruptiontorjunta toimii portinvartijana useita yhteiskunnan kannalta haitallisia ilmiöitä vastaan. Tutkimusten mukaan 60 prosenttia järjestäytyneen rikollisuuden organisaatioista hyödyntää korruptiota⁵³⁷. Ruotsissa on esimerkkejä, joissa rikollisryhmät hyödyntävät laillisia yritysrakenteita⁵³⁸. Toisaalta korruptiota hyödynnetään strategisena työkaluna esimerkiksi pyrkimällä vaikuttamaan päätöksentekoon lobbaritehtävien tai poliittisen rahoituksen kautta. Erityisesti Venäjän hyökkäyssodan alun jälkeen strateginen korruptio on noussut huolenaiheeksi, vaikka kyse ei ole suoranaisesti uudesta ilmiöstä.⁵³⁹ Tehokkaat korruptiontorjuntamekanismit sekä eettinen, luottamuksen arvoinen hallinto ja viranomaistoiminta kaikilla tasoilla ovat keino torjua näitä uhkia. Tehokkaat korruptiontorjuntamekanismit sekä oikeusvaltioperiaatteeseen nojaava, luottamuksen arvoinen hallinto ja viranomaistoiminta kaikilla tasoilla ovat keinoja torjua näitä uhkia. Tutkimusten mukaan korkea demokratiataso vähentää korruptiota. Heikko demokratisoituminen johtaa tyypillisesti siihen, että korruptio lisääntyy vähitellen. Kuitenkaan pelkästään demokratisoituminen ei välttämättä tarkoita alhaisempaa korruptiota. Tutkimusten mukaan korruptio vaikuttaa myös demokraattisen järjestelmän kannatukseen.⁵⁴⁰ Jopa maissa, joissa korruptio on alhaisella tasolla ja yhteiskunnallinen luottamus korkealla tasolla, kansalaisten kokemukset ja havainnot korruptiosta voivat johtaa epäluottamukseen ja sitä kautta heikentää yleistä luottamusta demokraattisiin instituutioihin.⁵⁴¹

Teknologian edistys johtaa myös kehittyneempiin korruption muotoihin, ja esimerkiksi laittomasti hankittuja varoja on vaikeampi jäljittää. Korruption keinoin saatetaan pyrkiä vaikuttamaan kansalliseen päätöksentekoon ns. strategisen korruption myötä. Muuttuva turvallisuusympäristö haastaa myös totutut käsitykset siitä, miten kansainvälisissä yhteyksissä toimitaan. Lisäksi erilaiset kriisit – kuten koronapandemia – vaikuttavat korruptiotilanteeseen. Kansainvälisten järjestöjen arvioiden mukaan korruptio lisääntyi merkittävästi koronapandemian aikana. Esimerkiksi väärinkäytökset tukien käytössä ja hankinnoissa lisääntyivät ja lääkeväärennöksiä tehtailtiin ennätyksellisesti. Kriisit altistavat säännönmukaiset kontrollimekanismit ja läpinäkyvyyden paineen alle, sillä normaalit prosessiin kuuluvat tarkastusmekanismit, jotka koskevat velvoitteiden hoidon selvittämistä, valvontaa ja seurantaa, saattavat jäädä vajavaiseksi sillä perusteella, että kriisi luo paineen toimia nopeutetulla aikataululla.⁵⁴²

Tulevaisuudessa muun muassa Euroopan unionissa, ml. unionin laajentumispolitiikka, tehostetaan korruptionvastaista toimintaa⁵⁴³. Osana korruptiontorjuntaa EU pyrkii ajantasaistamaan ja tehostamaan korruption torjunnan rikosoikeudellista viitekehystä. Lisäksi EU:n ilmoittajansuojeludirektiivin (2019/1937) täytäntöönpanon myötä luotu EU-tasolla tehokkaampi ja yhtenäisempi väärinkäytöksistä ilmoittavien henkilöiden suojelujärjestelmä. Lainsäädännön keskeisin tavoite on luoda organisaatioihin sisäisiä ilmoituskanavia, joihin henkilöt voivat turvallisesti ilmoittaa työnsä yhteydessä havaitsemistaan väärinkäytöksistä, kuten korruptiosta. Turvallisten ilmoituskanavien myötä väärinkäytöksistä saadaan tietoa varhaisemmassa vaiheessa ja niihin pystytään puuttumaan tehokkaammin. Tämän seurauksena parannetaan työelämän avoimuutta ja hyvää hallintotapaa sekä lujitetaan yritystoiminnan tasapuolista kilpailuympäristöä.

8.1.2.3Vähemmistöjen oikeuksien heikentyminen

Vuoden 2023 globaali yksilönvapautta mittaava indeksi (Human Freedom Index, Cato Institute et al.) osoittaa yksilön ja taloudellisten oikeuksien toteutumisen yleisen tason laskeneen vuodesta 2008 lähtien. Indeksin mukaan ihmisten vapaudet heikkenivät voimakkaasti koronapandemian jälkeen. Useimmat yksilönvapaudet heikkenivät, mukaan lukien oikeusvaltioperiaatteeseen sisältyvät oikeudet, vapaa liikkuvuus, sananvapaus, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus sekä taloudelliset oikeudet. Vuoden 2020 huomattavan laskun jälkeen ihmisten vapaudet pysyivät pandemian toisena vuonna matalana. Indeksin perusteella 89,8 prosenttia maailman väestöstä koki inhimillisen vapauden vähentyneen vuosina 2019–2021, ja huomattavasti useamman maan tai lainkäyttöalueen luokitus huononi (147) kuin parani (16) Vapauden jakautuminen maailmassa on epätasaista ja vain 13,8 prosenttia maailman väestöstä asuu maissa, joissa yksilön vapaudet toteutuvat.⁵⁴⁴

Lähi-idässä jatkuva konflikti pahentaa antisemitismiä sekä muslimivihaa ympäri maailmaa. Kansainvälisten tilastojen mukaan Israelin ulkopuolella tapahtuneet antisemitistiset tapaukset, joilla on ilmeinen yhteys Israelin tapahtumiin, ovat olleet kasvussa. Esimerkiksi Ranskan sisäministeriön mukaan 1.–31.12.2023 tapahtui 1 242 antisemitististä tapahtumaa, mikä on 1 000 prosenttia enemmän kuin edellisinä kuukausina. Saksassa antisemitistisiä välikohtauksia tapahtui 7.10.–9.11.2023 välisenä aikana 994, keskimäärin 29 päivässä, joka on 320 prosenttia enemmän kuin vuonna 2022.⁵⁴⁵ Antisemitismi on paheneva ongelma myös Suomessa. Suomessa 2023 toteutetussa juutalaisille suunnatussa kyselytutkimuksessa 83 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että antisemitismi on lisääntynyt Suomessa viimeisen viiden vuoden aikana. Vastaajat arvioivat, että antisemitismi on suuri ongelma internetissä ja sosiaalisessa mediassa, minkä lisäksi ongelmana pidetään antisemitismiä mediassa ja antisemitismiä poliittisessa elämässä.⁵⁴⁶

Vihapuheen normalisointi ja mis- ja disinformaation levittäminen verkossa heikentävät vähemmistöjen oikeuksia ja saattavat vähemmistöjä sähköisen häirinnän kohteiksi. Algoritmit voivat osaltaan edesauttaa vihasisältöjen levittämistä ja myös lisätä polarisaatiota. Polarisaatiota ruokkii myös algoritmien tukema kuplautuminen, jossa sosiaalisen median kautta saatava informaatio on yksipuolista ja eri tahojen vastaanottama uutisvirta ja muu tietosisältö voi olla täysin toisistaan eriytynyttä.

Kansainvälinen anti-gender-liikehdintä jatkaa naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien heikentämistä ympäri maailmaa. Seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin pyritään puuttumaan. Anti-gender-toimijoilla on maiden rajat ylittävä, strateginen verkosto, joka on hyvin rahoitettu. Näiden toimijoiden arvomaailmaa luonnehtivat vaihtelevilla painotuksilla naisvihamielisyys ja kansallismieliset ja konservatiiviset arvot. Suomessa poliisille ilmoitettujen viharikoksien määrä lähti uudelleen kasvuun vuonna 2022. Yleisin viharikosmotiivi oli uhrin oletettu etninen tai kansallinen tausta (75 prosenttia tapauksista).

EU:n perusoikeusviraston mukaan rasismi oli vuonna 2022 edelleen vakava haaste koko EU:ssa ja luku on kasvanut vuoden 2016 jälkeen. FRA:n selvityksen mukaan lähes puolet EU:n afrikkalaistaustaisista henkilöistä kokee rasismia ja syrjintää arjessaan. Myös rasistisen häirinnän ja etnisen profiloinnin kohteeksi joutuminen ovat yleisiä erityisesti nuorille. Suomessa viiden vuoden sisällä koetun häirinnän määrä on laskenut 63 prosentista 52 prosenttiin. Suomessa haastatelluista afrikkalaistaustaisista 43 prosenttia kertoi kokeneensa rasistista häirintää viimeksi kuluneen vuoden aikana. Osuus on suurempi kuin yhdessäkään tutkituista maista. Rasistista väkivaltaa koetaan Suomessa raportin mukaan enemmän kuin missään muussa osallistujamaassa.⁵⁴⁷

8.1.3Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

Oikeusvaltiokehitykseen vaikuttavat konfliktit, geo- ja talouspoliittiset muutokset, kansainvälisen monenvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän kehittyminen, demokratian ja yhdenvertaisuuden kehitys, populistinen politiikka ja digitalisaation ja tekoälyn kehittyminen.

8.1.3.1Globaali oikeusvaltiokehitys jatkaa heikentymistä

Maailmanlaajuisen oikeusvaltioindeksin (The World Justice Project, Rule of Law Index) mukaan globaali oikeusvaltiokehitys on heikentynyt seitsemän viime vuoden aikana (2016–2023). Oikeusvaltiokehitys on heikentynyt suurimmassa osassa maailman maita kuudetta vuotta peräkkäin, mutta tämä maiden enemmistön osuus on kuitenkin pienentynyt kuluneiden kolmen viime vuoden aikana. Negatiivinen oikeusvaltiokehitys näkyy erityisesti perusoikeuksien suojan asteen vähenemisessä, valtion toimivaltuuksien heikentyvinä rajoituksina sekä siviilioikeuden ja rikosoikeuden heikentymisessä. Yhdysvallat on jäänyt 2020-luvulla 20 parhaan maan ulkopuolelle ollen vuoden 2023 indeksissä sijalla 26. Venäjän kehitys on jatkanut heikkenemistään pudoten vuonna 2023 sijalle 113. Kiinan heikkenevä kehitys on 2020-luvulla hidastunut, ja maa sijoittui sijalle 97. Indeksin kärjessä olivat edelleen Tanska, Norja ja Suomi sekä Ruotsi.⁵⁴⁸

Globaali yksilönvapautta mittaava indeksi (Human Freedom Index, Fraiser Institute) vastaavasti osoittaa yksilön ja taloudellisten oikeuksien toteutumisen yleisen tason laskeneen aina vuodesta 2008 lähtien ja dramaattisesti pandemian aikana. Indeksin mukaan tilanne on vuonna 2020 parantunut vain 16 maassa, mutta huonontunut 148 maan kohdalla. Suomi sijoittuu vuonna 2023 julkaistussa vuoden 2022 indeksissä kymmenen parhaan maan joukkoon. Indeksi osoittaa, että yksilönvapaus jakautuu epätasa-arvoisesti maailmassa: vain 13,4 prosenttia maailman väestöstä asuu huippuneljännesvaltioissa ja 39,9 prosenttia asuu pohjaneljännesvaltioissa.⁵⁴⁹

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on lisännyt kansainväliseen oikeusvaltiokeskusteluun Venäjän narratiiveja oikeusvaltioperiaatteen kyseenalaistamisesta. Lisäksi kyseenalaistetaan kansainvälisten sopimusmääräysten velvoittavuutta. Venäjää ja Kiinaa yhdistävät näkemykset niiden vaikutusvallan lisäämisestä maailmanlaajuisesti.⁵⁵⁰ Tulevaisuuden kannalta oleellista on, jatkuuko edelleen demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen alaspäin osoittava maailmanlaajuinen suunta, ja heikkeneekö oikeusvaltioperiaatteen merkitys keskeisenä kansainvälistä oikeusjärjestystä ylläpitävänä arvona ja länsimaisten demokratioiden perusarvona.

8.1.3.2EU oikeusvaltion puolustajana

EU:n komission vuoden 2023 oikeusvaltiokertomuksen mukaan oikeusvaltiotilanteessa ei EU:ssa ole tapahtunut merkittävää parantumista edellisvuoteen verrattuna. Komission edellisvuoden oikeusvaltiokertomuksessa antamista maakohtaisista suosituksista 65 prosenttia on kuitenkin toteutettu kokonaan tai osittain. Kertomuksen mukaan Suomi on edistynyt tai noudattanut täysin kaikkia vuoden 2022 suosituksia.⁵⁵¹ EU:ssa on vahvistettu EU:n tuomioistuimen oikeusvaltioperiaatetta koskevaa oikeuskäytäntöä uusien tuomioiden avulla, ja komissio on myös jatkanut työtään perussopimusten valvojana oikeusvaltioperiaatteen rikkomuksia koskevien rikkomusmenettelyjen avulla. Komissio on myös pyrkinyt edistämään oikeusvaltiokysymyksiä osana talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa ja useiden maiden kansallisia elpymis- ja palautumissuunnitelmia (RRP).

Myös pandemiaan liittyvä poikkeusolojen sääntely on nostanut esiin uudenlaisia ulottuvuuksia eurooppalaiseen oikeusvaltiokeskusteluun, joiden vaikutukset voivat ulottua pitkälle tulevaisuuteen.

EU:n laajentumispoliittisen viimeaikaisen keskustelun myötä oikeusvaltiokehityksen merkitys EU:ta lähentyvissä maissa ja EU:n sisällä on saanut entistä enemmän huomiota. Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen on EU:n laajentumispolitiikan poliittisen kriteerin keskeisin edellytys.⁵⁵² Oikeusvaltiokehitys asettuu tänä päivänä myös tasapainottavaan rooliin EU:n oman laajentumiskyvyn ja hakijavaltioiden EU:iin liittymisen näkökulmasta.⁵⁵³ Oikeusvaltiokehityksen rinnalla erityistä huolta aiheuttavat korruptiontorjunnan haasteet EU:n jäsenyyttä tavoittelevissa valtioissa, mukaan lukien Ukraina.

8.1.3.3Suomen oikeudenhoidossa haasteita

Suomen ongelmakohdiksi on tunnistettu erityisesti oikeusprosessien pituus, oikeudenkäyntien kalleus ja rikostutkinnan heikko tehokkuus. Esimerkiksi edellä mainitussa oikeusvaltion tilaselvityksessä Suomi sai matalimmat pisteensä rikostutkintojen tehokkuudesta, siviilioikeudellisten oikeudenkäyntien kestosta ja kalleudesta sekä oikeuksiin pääsystä. Rikosasioiden tutkinta- ja käsittelyajat ovatkin jatkuvasti kasvaneet prosessin kaikissa vaiheissa eri viranomaisissa. Rikosvastuun toteutumisen haasteina ovat käsittelyaikojen keston lisäksi avoinna olevien tapausten suuri määrä, omaisuusrikosten heikko selvittämisaste sekä esitutkinnan lopettamispäätösten lisääntyminen lievemmissä rikoksissa. Korkea oikeudenkäyntikuluriski voi vaikuttaa siihen, ettei asioita rohjeta viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikeusavun tarkoituksena on turvata ihmisille tosiasiallinen ja yhdenvertainen mahdollisuus päästä oikeuksiinsa, mutta oikeusavun tulorajojen mataluuden vuoksi oikeusapua voi nykyään käytännössä saada vain pieni osa kotitalouksista.

8.1.4Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

8.1.4.1Oikeusvaltion rakenteiden kunnioittaminen heikkenee

Euroopan unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun jakamattomiin ja yleismaailmallisiin arvoihin, ja se on tietoinen henkisestä ja eettisestä perinnöstään. Se rakentuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteille.⁵⁵⁴ Demokratia on tiiviissä yhteydessä oikeusvaltioon sekä perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ne muodostavat yhteyden, joka pysyy koossa ja toimivana yhteisten tukipilarien kautta. Tutkimukset osoittavat, että kun yksi edellä mainituista elementeistä aikaa luhistua, alkaa luisu muidenkin kohdalla. Toimivan demokratian ja luotettavan oikeusvaltion rakenteista kiinnipitäminen tukevat ja vahvistavat toisiaan, näistä perusrakenteista on pidettävä kiinni ja vahvistettavat Suomessakin. Oikeusvaltioperiaatteen heikkeneminen vaikuttaa koko yhteiskunnan vakauteen ja toimivuuteen (oikeusjärjestelmän ja oikeudenhoidon toimivuus, riippumattomuuden kyseenalaistaminen) ja kansalaisten luottamukseen yhteiskunnan toimivuuteen. Kansalaisten yhteiskunnalliseen luottamukseen ja näkemyksiin oikeusvaltion ja demokratian toimivuudesta vaikuttavat kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän toimivuuden ohella monet muut tekijät, kuten muun muassa taloustilanne, työllisyystilanne, tulonjako sekä ihmisten tulevaisuuden näkymät.

8.1.4.2Kansainvälisen lainsäädännön monimutkaistuminen, päällekkäisyydet ja poikkihallinnollisuus lisääntyy

EU:n laajentumisprosessissa pohditaan hakijamaiden asteittaista integraatiota. Jos hakijamaat pääsisivät asteittaisesti sisämarkkinoille (soveltaisivat joitakin EU-säädöksiä), on olennaista, että oikeusvaltion perustukset ovat kunnossa (kansalaisten, oikeushenkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien toteutuminen). Joudutaan tarkastelemaan miten tulevat jäsenet voivat olla eriasteisesti mukana EU:ssa ja miten oikeusvaltiokehitys voi toimia asteittaisen integraation mahdollistajana. On ilmeistä, että EU:n laajentuminen vaatii lainsäädännöllisiä muutoksia niin EU:n sisällä kuin laajentumisprosessin aikana uusia sopimuksia hakijavaltioiden kanssa.

Suomen lainsäädännön kannalta mahdollisia tulevaisuuden haasteita voi olla järjestelmällemme uusien elementtien lisääntyminen esim. EU-sääntelystä. Samoin haasteena voi olla oikeusjärjestyksen pirstaloituminen, kun asioita ei kyetä tarkastelemaan kokonaisuutena. Tämä voi liittyä kansallisiin haasteisiin, mutta taustalla voi olla myös EU-sääntely, joka on usein aiempaa yksityiskohtaisempaa ja laaja-alaisempaa. Lisäksi trendinä on ollut, että EU-sääntelyssä käytetään yhä enemmän asetuksia direktiivien sijaan. Jatkossa EU-ennakkovaikuttamisen merkitys korostuu entisestään.

Voidaan katsoa, että oikeudelliset muutostekijät vaikuttavat sekä itse kansainvälisen järjestyksen rakentumiseen ja muuttumiseen, kuten uusien instituutioiden perustaminen ja kansainvälisen oikeuden kehittyminen, että kansainvälisen järjestelmän sisällä tapahtuvan oikeudellisen sisällön luomiseen ja muuttamiseen, esim. eri alojen kansainväliset yleissopimukset. Yleisemmin lainvalmistelua haastaa toimintaympäristön monimutkaistuminen ja sen yhä nopeampi muuttuminen, esimerkiksi teknologisen kehityksen vuoksi. Yhä useammin keskeiset ongelmat ja siten myös lainsäädäntöhankkeet ovat poikkihallinnollisia. Lainsäädännöllä pitäisi pystyä ratkaisemaan monitahoisia yhteiskunnallisia kysymyksiä, missä onnistuminen edellyttää ongelmien yhteistä tunnistamista.

8.1.4.3Korruptio nakertaa demokratian ja oikeusvaltion toimivuutta

Korruptio vaikuttaa demokratian ja oikeusvaltion toimivuuteen sekä heikentää kansalaisten luottamusta. Jatkuvat toimet korruption torjumiseksi ovat avainasemassa poliittisen luottamuksen lisäämisessä sekä ylipäätään demokratian vahvuuden ja laadun parantamisessa. Korruptio heikentää luottamusta oikeusvaltioon, julkiseen hallintoon ja poliittiseen päätöksentekoon. Korruptio vaikuttaa haitallisesti taloudelliseen toimintaan ja reiluun kilpailuun. Laajassa mittakaavassa korruptio uhkaa hyvinvointia, koska se lisää taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa. Korruptio kytkeytyy rikollisjärjestöihin, terrorismiin, asekauppaan sekä rahanpesuun ja vaikuttaa sitä kautta haitallisesti myös sisäiseen turvallisuuteen. Myös maahanmuuttopoliittisilla toimilla voi olla kytköstä korruptioon, kuten esimerkiksi kotoutumisen ja koulutuksen – rooli korostuu luottamuksen rakentamisessa ja yhteiskuntaan kiinnittymisen vahvistamisessa. Onnistuneina maahanmuuttopoliittisina toimina ne osaltaan ennaltaehkäisevät korruptiota vähentäen varjoyhteiskuntien syntymistä.

8.1.4.4Digitalisaation ja tekoälyn tuottamat haasteet

Digitalisaation ja tekoälyn vaikutukset erityisesti oikeudenhoidon toimivuuteen ja mahdollisiin uusin toimintatapoihin niin mahdollisuutena kuin haasteena tulee ottaa kehityksessä huomioon. Digitalisaation hyödyntäminen on keskeistä julkisen hallinnon tuottavuuteen parantamiseksi. Tämä korostuu taloudellisesti haastavassa toimintaympäristössä. Demokratian näkökulmasta, erityisesti vaalihäirintä ja vaaleihin liittyvään vaikuttamiseen on Suomessakin varauduttava entistä paremmin ja systemaattisemmin. Haitantekoon ja rikollisiin tekoihin pyrkiville digitalisaation ja tekoälyn hyödyntäminen luovat uusia mahdollisuuksia uudenlaiseen rikollisuuteen, esimerkiksi deepfake- teknologian hyödyntäminen rikolliseen tarkoitukseen. Digitalisaation ja tekoälyn vaikutukset niin hallinnon kuin kansalaisten näkökulmasta on tunnistettava ja huomioitava etupainotteisesti niin rikollisuuden torjunnassa kuin muussakin julkishallinnon toiminnassa demokratian ja oikeusvaltion saralla. Yhteiskunnan digitalisoituessa on myös kiinnitettävä huomiota siihen, etteivät ne, jotka eivät käytä digitaalisia palveluita, tipu palveluiden ja yhteiskunnan ulkopuolelle.

8.2Demokratiakehityksen heikentyminen

Viime vuosina niin demokratian kuin oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen globaali kehityskulku on ollut negatiivinen. Tämä kehitys on jatkunut jo pitkään, ja viime vuosien tapahtumat, muun muassa globaali pandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, taloudellisen epävakauden sekä autoritaaristen voimien kasvaminen ovat osaltaan vaikuttaneet tähän kehitykseen. Oikeusvaltion ja demokratian nykytilaa on kuvattu autokraattisten ja demokraattisten järjestelmien kamppailuksi, samalla kun demokratiakehityksen on sanottu heikentyneen jo 17 vuoden ajan. Epävakaus ja ennakoimattomuus ulkoisessa toimintaympäristössä kasvavat, mikä osaltaan haastaa demokraattisten oikeusvaltioiden johtoa. Kansainväliset tutkimuslaitokset ovat raportoineet demokratian haurastumisesta ja autoritaarisuuden noususta viime vuosikymmenen aikana. Monet demokratiat ovat ottaneet takapakkia vuoden 2008 finanssikriisiin jälkeen, jolloin usko liberaalin demokratian ylivoimaisuuteen alkoi horjua eri puolilla maailmaa⁵⁵⁵. Covid-pandemia heikensi entisestään demokratian ja oikeusvaltion tilaa globaalisti⁵⁵⁶. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on korostanut entisestään demokratian ja oikeusvaltion merkitystä.

Suomessa demokratialla on vahvat perinteet ja korkea arvostus kansalaisten keskuudessa. Demokratia, oikeusvaltio sekä perus- ja ihmisoikeudet muodostavat yhdessä erottamattoman arvopohjan, jolle suomalainen yhteiskuntajärjestys rakentuu. Suomalainen demokratia nojaa oikeusvaltioon, jossa perustuslaki antaa vahvan suojan jokaisen yksilön ihmisarvolle ja koskemattomuudelle sekä muille perusoikeuksille. Toimiva ja luotettava demokratia, jossa on vapaat ja rehelliset vaalit, perus- ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan, sanavapaus on voimissaan ja jossa kansalaiset luottavat ja osallistuvat päätöksentekoon, muodostavat keskeisen vastavoiman autoritarismille ja luovat ylipäätään yhteiskunnan vakautta sekä vahvistavat sen kriisinkestävyyttä. Heikko osallisuuden kokemus ja syrjäytyminen ovat yksi suurimmista sisäisistä turvallisuusriskeistä, ja ne muodostavat mahdollisen uhan demokratian toteutumiselle myös Suomessa. Lisäksi hybridivaikuttamisen lisääntyminen on kasvava uhka myös oikeusvaltio- ja demokratiakehitykselle. Kansalaisten yhteiskunnalliseen luottamukseen ja näkemyksiin demokratian toimivuudesta vaikuttavat kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän toimivuuden ohella myös monet muut tekijät, kuten yleinen talous- ja työllisyystilanne, tulonjako sekä ihmisten tulevaisuuden näkymät.

Demokratian globaalit kehityskulut heijastuvat myös kansalliselle tasolle, vaikka tällä hetkellä suomalainen demokratia voi monella mittarilla hyvin. Yleiseen negatiiviiseen kehityskulkuun johtavia muutostekijöitä on kuitenkin tarpeen tunnistaa ja niihin on syytä puuttua ajoissa myös Suomessa. Kansalaisten luottamus demokratian rakenteiden toimivuuteen, viranomaisten toimintaan sekä omiin mahdollisuuksiinsa osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ovatkin yhteiskuntamme peruspilareita, joita on syytä vaalia.

8.2.1Muutostekijän keskeisiä näkökohtia

8.2.1.1Demokratian rakenteiden horjuttaminen

Viime vuosisata merkitsi demokratian läpimurtoa eri puolilla maailmaa. Monien valtioiden itsenäistyminen, yleinen äänioikeus, siirtyminen monipuoluejärjestelmiin sekä perus- ja ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon vahvistuminen ovat tämän kehityksen keskeisiä tunnusmerkkejä. Demokratiakehitykseen on 2000-luvulla ilmestynyt varjoja, joihin yhteiskuntien syventyneet jakolinjat ovat vaikuttaneet. Kansainväliset tutkimuslaitokset tunnistavat useita uhkia lähivuosien demokratiakehitykselle maailmalla⁵⁵⁷. Demokratian laatu on heikentynyt demokratioissa, mm. sananvapauden, oikeusvaltion ja kansalaisyhteiskunnan saralla.⁵⁵⁸ Myös autoritaarisuuden lisääntyminen maailmassa uhkaa demokratiaa.⁵⁵⁹

Demokratioiden toimivuuteen vaikuttavat laajasti yhteiskunnan muutokseen liittyvät megatrendit, kuten turvallisuusympäristön kiristyminen, globalisaatio, ilmastonmuutos ja luontokato, talouden rakennemuutos, tuotantotapojen ja elinkeinorakenteen uudelleenmuotoutuminen, väestöliikkeet, kaupungistuminen, uusien ammattiluokkien synty, vakiintuneiden talouspoliittisten voimasuhteiden muutokset ja mediaympäristöön liittyvät muutokset. Joukkoviestinnän rinnalle on syntynyt sosiaalisen median alustoja ja mahdollisuuksia kansalaisten suoraan välittömään viestintään, jotka yhtäältä mahdollistavat suoremman vaikuttamisen, mutta toisaalta myös mielipiteiden manipuloinnin.

Demokraattisten yhteiskuntien instituutioihin ja järjestelmiin kohdistuu yhä voimakkaampaa informaatio- ja hybridivaikuttamista, joka on vakava uhka kohdemaiden sisäiselle järjestykselle ja toimintakyvylle aiheuttaen niissä vastakkainasettelua sekä väärän tiedon leviämistä. Demokratian vahvistaminen on yksi keskeinen keino ehkäistä globaaleja turvallisuusuhkia. Näiden torjuminen edellyttää jatkuvaa varautumista, joka osaltaan vie voimavaroja muusta demokratian edistämistoiminnasta. Informaatio- ja hybridivaikuttaminen voi kohdistua yleisemminkin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja luottamukseen, ja sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia kansalaisten luottamukseen eri instituutioita kohtaan, mikä puolestaan voi lisätä yhteiskunnan polarisoitumista ja keskustelukulttuurin kuplautumista. Vaalihäirintä ja vaalien toimittamiseen kohdistuva hybridivaikuttaminen on kansainvälisesti kasvava ongelma. Näillä toimilla pyritään aiheuttamaan sekasortoa ja sekaannusta vaalikamppailun aikana ja siten heikentämään kansalaisten luottamusta paitsi vaali-instituution toimivuuteen ja hyväksyttävyyteen, myös koko yhteiskuntaan ja sen perustana olevaan demokraattiseen järjestelmään ja päätöksentekoon. Aiemmin huomio kiinnittyi globaalitasolla vahvasti uusien ja kehittyvien demokratioiden tarkasteluun ja tukemiseen. Sittemmin näkökulma on siirtynyt yhä enemmän siihen, että myös vakiintuneiden ja vakaiden demokraattisten yhteiskuntien tulee kiinnittää huomiota instituutioidensa ja järjestelmiensä – myös vaalijärjestelmien – integriteettiin ja toimivuuteen sekä hybridivaikuttamisen riskiin.⁵⁶⁰

Demokratian rakenteita haastaa myös yhteiskunnan polarisaation, erityisesti affektiivisen polarisaation⁵⁶¹ vahvistuminen. Demokratiaa uhkaavaa ja haitallista polarisaatiosta tulee silloin kun poliittiset moninaiset jakolinjat typistyvät yhdeksi hallitsevaksi jakolinjaksi, ryhmäidentiteetit sementoituvat (syntyy mega-identiteettejä ja kaikki elämänalueet politisoituvat) ja kun poliittinen vastapuoli nähdään vihollisena. Demokraattinen pluralismi on erityisesti uhattuna silloin, kun kiistetään poliittisten vastustajien legitimiteetti, poliittinen moniäänisyys vähenee ja jokaisen pitää valita puolensa, eikä neutraalisuus ole vaihtoehto.⁵⁶² Jos poliittiset puolueet näkemyksineen polarisoituvat vahvasti ja puolueet etääntyvät toisistaan entisestään, voi yhteistyö käydä mahdottomaksi. Vakavimmillaan esimerkiksi vaalitappio voidaan nähdä eksistentiaalisena uhkana. Yhteistyön mahdottomuus voi johtaa kyvyttömyyteen toimia kriisissä, sillä ymmärrys tilanteen vakavuudesta tai tarvittavista toimista voi olla hyvin jakautunut.⁵⁶³ Lisäksi demokratia voi vaarantua silloin, kun käsitteet demokratiasta eriytyvät, niin poliittisten puolueiden kuin kansalaistenkin näkökulmasta ja retoriikassa.⁵⁶⁴

8.2.1.2Korruptiontorjunta ja hallinnon luottamuksen rakentaminen

Suomi on perinteisesti korkean luottamuksen yhteiskunta ja kansalaiset luottavat hallintoon.⁵⁶⁵ Havaittu korruptio on tietyissä kansainvälisissä mittauksissa matala, mutta mittauksissa tunnistetaan, että korruptio on piilorikollisuutta ja Pohjoismaissa on tietyntyyppisiä korruptioon liittyviä ongelmia, joita tulisi mitata soveltuvilla indikaattoreilla.⁵⁶⁶ Täysin korruptiovapaita maita ei ole. Korruption riskialueita kansainvälisesti ovat muun muassa julkiset hankinnat, kansainvälinen kauppa, puolustusteollisuus, kehitysyhteistyö ja terveydenhuolto.⁵⁶⁷ Erilaiset kriisit, konfliktit ja poikkeustilanteet lisäävät korruptioriskiä.⁵⁶⁸

Tutkimusten mukaan korkea demokratiataso vähentää korruptiota. Heikko demokratisoituminen johtaa tyypillisesti siihen, että korruptio lisääntyy vähitellen. Kuitenkaan pelkästään demokratisoituminen ei välttämättä tarkoita alhaisempaa korruptiota. Tutkimusten mukaan korruptio vaikuttaa myös demokraattisen järjestelmän kannatukseen.⁵⁶⁹ Jopa maissa, joissa korruptio on alhaisella tasolla ja yhteiskunnallinen luottamus korkealla tasolla, kansalaisten kokemukset ja havainnot korruptiosta voivat johtaa epäluottamukseen ja sitä kautta heikentää yleistä luottamusta demokraattisiin instituutioihin.⁵⁷⁰

OECD:n vuonna 2021 julkaiseman arvioinnin mukaan Suomi on edelleen vahvan luottamuksen maa. Kansalaisten luottamus eri instituutioihin kuitenkin vaihtelee. Kansalaisista 66 prosenttia luottaa valtionhallintoon, 61 prosenttia hallitukseen, 53 prosenttia eduskuntaan ja 52 prosenttia kuntahallintoon. Valtioneuvoston kanslian joulukuussa 2023 teettämän Kansalaispulssi-kyselyn mukaan luottamus puolustusvoimiin (92 %) ja poliisiin (87 %) on korkea, mutta luottamus eduskuntaan (55 %), hallitukseen (50 %) ja poliittisiin puolueisiin (35 %) matala verrattuna vuoden 2021 OECD:n arvioon.⁵⁷¹ Luottamuksessa on havaittu merkittäviä alueellisia ja väestöryhmien välisiä eroja. Luottamus on korkeaa niissä väestöryhmissä, joissa on korkea koulutus, hyvä terveys, optimistiset tulevaisuudennäkymät, ja jotka osallistuvat aktiivisesti esimerkiksi kansalaistoimintaan ja asuvat kaupungeissa. OECD:n arvion mukaan Suomessa on osallistumisen paradoksi. Kansalaiset luottavat julkisiin instituutioihin ja tyytyväisyys demokratiaan on korkealla, mutta vain 40 prosenttia vastaajista uskoi mahdollisuuksiinsa vaikuttaa poliittisiin prosesseihin. Vaikka kansalaisten luottamus julkisiin instituutioihin ja tyytyväisyys demokratiaan on korkealla, niiden ihmisten osuus, jotka uskovat voivansa vaikuttaa poliittisiin prosesseihin on Suomessa pieni verrattuna muihin korkean luottamuksen maihin.⁵⁷²

8.2.1.3Yhteiskunnallisten vaikuttamistapojen muutos

Tutkimusten mukaan ihmisten kokemus elämän oikeudenmukaisuudesta ja omaan elinympäristöönsä vaikuttamisen mahdollisuuksista on viime aikoina heikentynyt⁵⁷³. Enemmistö kansalaisista toivoisi enemmän ja helposti lähestyttäviä osallistumisen kanavia. Poliitikot ja virkamiehet sen sijaan suhtautuvat osallistumisen kanavien lisäämiseen varauksellisemmin⁵⁷⁴. Toisaalta tutkimuksissa on havaittu, että suomalaiset nuoret aikuiset tukevat demokratiaa ja sen instituutioita ja suosivat institutionaalisia osallistumisen muotoja oletettua enemmän. Esimerkiksi kansalaisaloite on millenniaalien parissa suositumpi kuin heitä vanhempien sukupolvien joukossa. Kansalaisaloitetta käyttävät myös sellaiset millenniaalit, jotka eivät tyypillisesti osallistu poliittisesti.⁵⁷⁵ Myös esimerkiksi nuoret ilmastolakkoliikkeeseen osallistuneet aktiivit suosivat edustuksellista demokratiaa ja kokevat vaalit tärkeimmäksi vaikuttamiskanavaksi, mutta toivovat Suomeen paremmin toimivaa edustuksellista demokratiaa ja päättäjiä, jotka kuuntelevat heitä⁵⁷⁶.

Suomessa äänestysaktiivisuus eriytyy melko voimakkaasti esimerkiksi iän, sukupuolen, koulutustason ja sosioekonomisen aseman perusteella.⁵⁷⁷ Nuorten äänestysaktiivisuus on eduskuntavaaleissa viime vuosina hieman kasvanut etenkin nuorimpien, 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä. 20–30-vuotiaat nuoret aikuiset ovat muita ikäryhmiä halukkaampia lisäämään osallistumistaan esimerkiksi järjestö- ja yhdistystoimintaan, julkisen hallinnon tarjoamiin osallistavan demokratian tai suoran kansalaisvaikuttamisen keinoihin. Suomalaisnuorten kiinnostus yhteiskunnallisia teemoja kohtaan on myös vahvistunut viime vuosina. Yhteiskunnan instituutiot eivät kuitenkaan kykene tarjoamaan riittävästi oikeanlaista tukea nuorten aikuisten osallistumiseen. Nuorten, 20–30-vuotiaiden suomalaisten osallistumista estää usein kokemus, että omat taidot ja tiedot eivät riitä yhteiskunnalliseen osallistumiseen.⁵⁷⁸

Sitran ja Taloustutkimuksen vuonna 2022 toteuttaman kyselytutkimuksen⁵⁷⁹ mukaan vain kolmasosa nuorista on sitä mieltä, että politiikka ei kiinnosta, mikä vastaa väestöllistä jakaumaa. Nuoret ovat selvästi vanhempia ikäryhmiä motivoituneempia itselleen tärkeiksi koettuihin asioihin vaikuttamiseen. Syyt äänestää ovat useammin kytköksissä omien arvojen edistämiseen tai vastustettujen asioiden torjumiseen. Nuoremmissa ikäluokissa suurempi osa kokee poliittisen osaamisensa heikoksi. Nuorista useampi kuin vanhemmissa ikäluokissa kokee kuitenkin, että pystyy vaikuttamaan riittävästi kunnallisessa päätöksenteossa. Osallistuminen olisi vilkkaampaa, jos sen voisi tehdä mobiililaitteella. Nuoret suosivat vanhempia ikäryhmiä useammin aktivismia ja tempauksia. Toisaalta 59 prosenttia nuorista ilmaisee, ettei kukaan ole pyytänyt heitä mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Äänestämisen rinnalle lähes kaksi kolmasosaa nuorista kaipaisi muitakin tapoja, esimerkiksi mahdollisuutta osallistua nettipaneeliin tai asiakas- ja käyttäjäkyselyyn. Nuoret aikuiset pitävät yhteiskunnallista osallistumista usein monimutkaisena ja sen koetaan vaativan liikaa vastuunkantoa. Toisaalta nuorilla aikuisilla korostuu osallistumisen sosiaalinen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Moni nuori kaipaa käytännön tukea ja rohkaisua sekä matalan kynnyksen tapoja osallistuja yhteiskunnalliseen toimintaan.

8.2.1.4Polarisaation kasvu ja autoritarismin nousu

Oikeusvaltiota ja demokratiaa koetellaan ja haastetaan monin tavoin. Monia yhteiskuntia vaivaa polarisaatio. Polarisaatio itsessään ei ole negatiivinen asia, sillä eri näkemykset ja konfliktit ovat osa demokratiaa, mutta yhteiskunnan syvä kahtiajako voi olla haitallista. Tällöin myös demokraattinen pluralismi on uhattuna. Ihmiset jakaantuvat mielipiteiltään yhä jyrkemmin ja ääripäät korostuvat. Informaatioympäristön muuttumiseen (julkinen keskustelu yleisesti, ml. perinteinen ja sosiaalinen media) liittyy kokonaisuudessaan polarisaation ja kuplautumisen riskejä. Yhteiskunnallisia keskusteluja käydään samanmielisten kuplissa, joissa näkemykset toisista vääristyvät ja jyrkentyvät. Tämä voi lisätä tunnepohjaista ja negatiivista me ja ne -ajattelua eri tavalla ajattelevien ryhmien välillä. Tämä vastakkainasettelun voimistuminen (affektiivinen polarisaatio) on globaali ilmiö, joka on kasvussa myös Suomessa, joskin se on edelleen maltillista kansainvälisessä vertailussa. Polarisaation polttoaineena toimivat tunteisiin vetoavat ja identiteettejä koskettavat puheet.⁵⁸⁰ Lisäksi ekologiseen kestävyyskriisiin puuttumista ja siihen sopeutumista koskevien toimien vaikutukset kohdistuvat eri tavoin eri ihmisryhmiin, mikä sekin lisää polarisaatiota. ⁵⁸¹ Ekologisen kestävyyskriisin paheneminen ajaa yhä useampia pakolaisiksi, mikä vaikuttaa myös Suomeen kohdistuvaan muuttoliikkeeseen. Myös turvapaikanhakijoiden välineellistäminen osaksi toisiin valtioihin kohdistuvaa hybridivaikuttamista aiheuttaa ongelmia. EU:n perusoikeusvirasto on katsonut, että perusoikeudet ovat olennainen osa Euroopan yhdennettyä rajavalvontaa. Käytännössä kaikki jäsenvaltioiden ja Frontexin toimet voivat vaikuttaa perusoikeuksiin riskianalyysistä koulutukseen, rajatarkastuksiin ja rajavalvontaan. Tällaiset toimet voivat vaikuttaa absoluuttisiin oikeuksiin, kuten oikeuteen elämään, kidutuksen ja muun kaltoinkohtelun kieltämiseen sekä palauttamiskiellon periaatteeseen.⁵⁸²

Autoritarismin nousu näkyy selvästi globaalissa tarkastelussa. Esimerkiksi vuonna 1973 19 prosenttia maapallon väestöstä asui autoritaarisissa valtioissa ja vuonna 2023 jo 35 prosenttia maapallon väestöstä asuu autoritaaristyvissa maissa. Viimeisen kolmen kymmenen vuoden ajan autoritaaristen maiden määrä on kasvanut merkittävästi. Vuonna 1973 tunnistettiin autoritarismikehitystä 17 maassa, kun taas vuonna 2023 tällaisia maita oli 42.⁵⁸³ Tunnistamme autoritarismin uutta aikaa ennustavat kuvaukset, mitä ilmentävät mm. autokraattisten ja demokraattisten järjestelmien kamppailu. Nykyolosuhteissa tulisi kiinnittää kasvavasti huomiota autoritaaristen maiden kasvaviin keskinäisiin verkostoihin ja maantieteellisiin alueisiin, joissa autokratiat rohkaisevat toisiaan. Tästä saattaa olla seurauksena se, että yksittäiset demokraattiset maat jäävät yksin. Autoritaaristen valtioiden vaikutus ja määrä kasvaa. Näiden valtioiden toiminta ja erityisesti ulkopolitiikka on arvaamatonta.

Terrorismin vastaisen sodan, pandemian ja uusien sotien seurauksena kansainvälinen politiikka on enenevässä määrin keskittynyt turvallisuuteen ja tätä ilmiötä voidaan kuvata käsitteellä turvallistaminen. Turvallistamisella tarkoitetaan prosessia, jossa tavallisissa oloissa normaaliksi yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi pidetyt asiat kehystetään turvallisuuskysymyksiksi. Tämä kehitys kiihtyi erityisesti globaalin koronapandemian aikana sekä Euroopassa Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Turvallisuusintressien korostaminen on lisännyt halua rajoittaa ihmisten perusoikeuksia turvallisuustilanteen nimissä ja lisännyt poliittista kritiikkiä perustuslaillisuutta puolustavia tahoja kohtaan.

Poliittinen populismi on ruokkinut epäluottamusta niin demokratian rakenteisiin kuin oikeusvaltiota kohtaan. Joissakin maissa, kuten Unkarissa, poliittisen populismin kehitys on johtanut koventuvaan kritiikkiin erityisesti perustuslaillisuutta ja perustuslain muuttamisen vaikeutta kohtaan. Tämä on osaltaan johtanut tilanteeseen, jossa etenkin vähemmistöt pelkäävät perustuslaillisten oikeuksiensa kaventumista. Monissa maissa, jopa EU:n sisällä, myös kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä on kavennettu. Globalisaatio, globaali eriarvoisuus, sodat ja ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät lisääntyneenä siirtolaisuutena, josta on tullut keskeinen poliittista jakolinjaa synnyttävä keskustelun aihe. Eri väestöryhmien, kuten maahanmuuttajien, oikeuksien kaventamista vaativa poliittinen liikehdintä on lisännyt poliittista painetta oikeusvaltioperiaatteen heikentämiseksi. Ilmiö on näkynyt myös tuomareiden, asianajajien ja tutkintaan liittyviin ammattilaisiin kohdistuvana maalittamisena ja vihapuheena. Kyseiset liikkeet ovat ajaneet siirtolaisten oikeuksien heikentämisen ohella maahantulijoiden prosessioikeuksien, kuten valitusoikeuden kaventamista. Vähemmistöjen asemaan liittyvä poliittinen keskustelu on poliittisen populismin ja sosiaalisen median murroksen myötä noussut identiteettipolitiikan keskiöön, jota luonnehtii usein tunnepohjainen moralismi ja voimakkaat jaot meihin ja heihin. Sosiaalisen median kautta eri puolella maailmaa tapahtuvat konfliktit eivät polarisoi vain tapahtuma alueelle, vaan vaikuttavat laajasti eri puolilla maailmaa. Polarisaatio on vahvistanut myös kansalaisten epäluottamusta oikeuslaitosta kohtaan ja lisännyt kritiikkiä tuomioistuinten riippumattomuutta ja toimintaa kohtaan Väestöryhmien välisillä konflikteilla ja asenteiden koventumisella on erityisesti vähemmistöjen yhdenvertaisia mahdollisuuksia heikentävä vaikutus.

Perustuslaintulkinnan politisoituminen on riski oikeusvaltion perusrakenteita kohtaan. Oikeusvaltioselvitys kuvaa perustuslaintulkinnan politisoitumisen riskiä Suomessa etenkin eduskunnan perustuslakivaliokunnan ennakkovalvonnalle, jolla on suuri merkitys lainkäytölle. Oikeusvaltioselvitys toteaa, että perustuslakivaliokunta on sen asiantuntijoiden roolia korostavasta luonteesta huolimatta kansanedustajista muodostettu elin, jota ei voi pitää poliittisesti neutraalina ja riippumattomana oikeudellisissa kysymyksissä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Perinteisen ja sosiaalisen median paine valiokunnan työhön lisää sen politisoitumisen riskiä.⁵⁸⁴

8.2.1.5Sananvapauden kaventuminen

Yhtenä tunnistetuista demokratia- ja oikeusvaltiokehityksen riskeistä on sananvapauden ja ilmaisunvapauden kaventuminen. Useissa maissa kokoontumisvapaus on kaventunut, mikä näkyy yleisessä oikeusvaltion tilassa. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota ilmiöön myös Suomessa.⁵⁸⁵ Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset ovat olleet vahvasti esillä EU:ssa komission vuoden 2022 raportissa EU:n perusoikeuskirjan soveltamisesta⁵⁸⁶ sekä neuvoston sitä koskevissa päätelmissä⁵⁸⁷. Kansalaisyhteiskunnan toimintatilan kaventuminen on todellisuutta monessa Euroopan maassa. Myöskään Suomi ei ole turvassa kehitykseltä.⁵⁸⁸

Ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuva vihapuhe ja jopa fyysinen uhka lisääntyvät. Se on uhka sananvapaudelle, jos se johtaa ihmisoikeuspuolustajien hiljentämiseen. Monet tutkimukset ovat myös osoittaneet, että häirintä ja uhkailu on kasvava ongelma demokratialle.⁵⁸⁹ Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa⁵⁹⁰ päättäjiin Suomessa kohdistuvan vihapuheen todettiin jatkuvasti lisääntyvän. Tutkimuksen mukaan vihapuheen taustalla voi olla monenlaisia tavoitteita. Vihapuheella voidaan pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tavoitteena voi olla tiettyjen henkilöiden poliittisen osallistumisen estäminen tai vaikuttaminen yksittäisiin poliittisiin päätöksiin. Vihapuheen tavoitteena on usein herättää vastapuolessa reaktio, joka vahvistaa heistä levitettyjä väitteitä.⁵⁹¹ Tutkimusten mukaan verkossa esiintyvä vihapuhe voi pahimmillaan radikalisoida ihmisryhmiä ja synnyttää väkivaltaa myös verkon ulkopuolella⁵⁹².

SLAPP-kanteet (strategic lawsuit against public participation, SLAPP) eli strategiset oikeudenkäynnit yleisön osallistumista vastaan nähdään toisinaan uhkana sananvapaudelle. Komissio julkaisi huhtikuussa 2022 ehdotuksen direktiiviksi strategisista oikeudenkäynneistä yleisön osallistumista vastaan. Kansalaisten osallistumista vastaan nostetut strategiset oikeusjutut ovat erityinen häirinnän muoto, jota käytetään ensisijaisesti toimittajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin, jotta voidaan estää puhuminen yleistä etua koskevista kysymyksistä tai rangaista niistä.

Noin puolet oikeusministeriön vuonna 2022 julkaiseman seurantaselvityksen vastaajista koki vihapuheen ja häirinnän vaikuttaneen siihen, miten he käyttävät sosiaalista mediaa tai verkkosisältöjä. Lisäksi moni kertoi vihapuheen ja häirinnän vaikuttaneen yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen tai viranomaisluottamukseen. Vihapuhetta ja häirintää vastaajat kohtasivat kaikkein useimmin juuri verkkoympäristöissä.⁵⁹³ Poliittisten toimijoiden vihapuhe ja rasismi sekä haluttomuus tuomita vihapuhetta normalisoi ilmiöitä vaarallisella tavalla. Vihapuhetta puolustetaan vetoamalla sananvapauteen. Kuitenkin sananvapaudella on rajansa ja ne voivat tulla vastaan paitsi kunnianloukkausten, myös esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottamisen ja häirinnän kohdalla.

Median vapaus, sananvapaus ja kokoontumisvapaus on heikentynyt monissa alueen maissa.⁵⁹⁴ Media Pluralism Monitor tunnistaa useita riskejä Suomen mediaympäristölle, vaikka Suomen kokonaistilanne on hyvä. Markkinoiden monimuotoisuuden alueen riskipisteet nousevat lähelle korkean riskin rajaa, sillä Suomen mediamarkkina on edelleen erittäin keskittynyttä.⁵⁹⁵ Ylen rahoituksen leikkaamisella on vaikutuksia, jotka heijastuvat heikennyksenä julkisen median laadukkuudelle ja moninaisuudelle. Moniäänisen ja vapaan median toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeää vapaassa demokratiassa tukemaan kansalaisten laadukasta tiedonsaantia ja moninaisuutta.⁵⁹⁶ Vuoden 2024 World Press Freedom indeksissä Suomi sijoittui viidennelle sijalle, jossa Suomi on ollut vuodesta 2021 alkaen. Lehdistövapauden globaalikehitys heikentynyt ja usean maan indeksi on laskenut. Indeksin mukaan journalistien työtä vaikeuttaa erityisesti poliittisen tuen heikentyminen lehdistönvapaudelle.⁵⁹⁷

8.2.2Muutostekijän alueellisia ominaispiirteitä kansainvälisesti, EU:ssa ja Suomessa

Oikeusvaltiokehitykseen vaikuttavat konfliktit, geo- ja talouspoliittiset muutokset, kansainvälisen monenvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän kehittyminen, demokratian ja yhdenvertaisuuden kehitys, populistinen politiikka ja digitalisaation ja tekoälyn kehittyminen.

8.2.2.1Globaali demokratian tila laskusuunnassa

Demokratian tila on heikentynyt globaalisti. Aasiassa ja Oseaniassa demokratian tila laski voimakkaasti 2010-luvulla, mutta tämä kielteinen kehitys on sittemmin pysähtynyt. Demokratian tila on kuitenkin edelleen hauras monissa alueen maassa, eikä merkittävää positiivista kehitystä ole tapahtunut. Demokratian tila on erityisesti heikentynyt Länsi-Aasiassa, jossa moni maa on siirtynyt yhä autoritaarisempaan suuntaan. Etelä- ja Pohjois-Amerikassa median-, sanan- ja kokoontumisvapaus on heikentynyt monissa alueen maissa. Yhdysvalloissa esimerkiksi presidentinvaalien vaalitulosta on haastettu eikä valta vaihtunut rauhanomaisesti vuoden 2020 vaalien jälkeen. Afrikassa demokratian tila sen sijaan on pysynyt melko vakaana, joskin monessa Afrikan maassa demokratian tila on heikko. Afrikan maiden välillä on myös hyvin suuria eroja niiden demokratian toimivuuden ja kehityssuuntien osalta. EU:n sisällä demokratian tila on tutkimusten mukaan heikentynyt erityisesti Puolassa ja Unkarissa, mutta myös hyvin kehittyneissä demokratioissa kuten Itävallassa, Luxemburgissa, Portugalissa ja EU:sta eronneessa Isossa-Britanniassa, joskin demokratian tila näissä maissa on edelleen korkealla tasolla.⁵⁹⁸

Globalisaatioon liittyvät ilmiöt, kuten talouden rakennemuutokset ja muuttoliike kasvattavat osallistumisen kuiluja. Äänestämisen ja puolueosallistumisen on todettu kasautuvan hyväosaisille, etenkin korkeasti koulutetuille ja hyvätuloisille. Nuoret, pienituloiset ja heikosti koulutetut äänestävät huomattavasti muita ryhmiä vähemmän. Tämä kehityssuunta näyttää koskevan myös muita poliittisen osallistumisen muotoja. Vahvimmat ryhmät saavat äänensä kuuluviin esimerkiksi lakien valmistelussa ja elinkeinoelämän edunvalvonnassa. Kansainvälisessä, vaaleja koskevassa keskustelussa painopiste on siirtynyt aiempaa enemmän uusien ja kehittyvien demokratioiden tarkastelusta ja tukemisesta myös vakiintuneiden ja vakaiden demokraattisten yhteiskuntien kehitykseen. Huomiota tulee kiinnittää instituutioiden ja järjestelmien, myös vaalijärjestelmien, integriteettiin ja toimivuuteen sekä hybridivaikuttamisen riskiin.⁵⁹⁹

Vaalihäirintä ja vaaleihin liittyvä vaikuttaminen on kansainvälisesti ollut kasvava ongelma, jonka tavoitteena on vaikuttaa vaalien toimintaan tai horjuttaa vaalien legitimiteettiä. Vaalihäirinnässä ja hybridivaikuttamisessa on kyse toiminnasta, jolla pyritään aiheuttamaan sekasortoa ja sekaannusta vaalikamppailun aikana ja siten nakertamaan kansalaisten luottamusta vaali-instituution toimivuuteen ja hyväksyttävyyteen. Sosiaalisessa mediassa toimivien automatisoitujen bottitilien yritykset vaikuttaa vaaleihin ovat toiseksi Suomessa jääneet vähäisiksi.⁶⁰⁰

8.2.2.2EU demokratian puolustajana

EU:n komissio on muun muassa jatkanut työtä eurooppalaisen demokratiatoimintasuunnitelman (European Democracy Action Plan) pohjalta ja antanut demokratian puolustuspaketin (Defence of Democracy package), jonka tavoitteena on vahvistaa vaalijärjestelmien eheyttä.⁶⁰¹ Euroopassa kehitys näkyy muun muassa lisääntyvänä EU-kriittisyytenä ja epäluottamuksena EU:n instituutioita kohtaan. Myös pandemiaan liittyvä poikkeusolojen sääntely on nostanut esiin uudenlaisia ulottuvuuksia eurooppalaiseen oikeusvaltiokeskusteluun, joiden vaikutukset voivat ulottua pitkälle tulevaisuuteen.

8.2.2.3Suomessa varauduttava demokratian uhkiin

Pohjoismaat, Suomi mukaan lukien, ovat toistaiseksi pärjänneet hyvin demokratiavertailuissa⁶⁰². Freedom House:n karkealla demokratiaindeksillä Suomi on pitkään sijoittunut kärkimaiden joukkoon yhdessä muun muassa muiden Pohjoismaiden, Sveitsin ja Alankomaiden kanssa⁶⁰³. Myös IDEA Internationalin tuoreen tutkimusraportin mukaan Suomi sijoittuu maailman viiden demokraattisimman maan joukkoon⁶⁰⁴. V-dem instituutin tuoreessa demokratiavertailussa Suomi pärjää myös hyvin. Heikoimmat sijoitukset Suomi saa osallistuvan demokratian ja puntaroivan demokratian mittareilla.⁶⁰⁵

Vaikka demokratian tila Suomessa on kansainvälisesti vertaillen hyvä, suomalaisen demokratian haasteina on monissa tutkimuksissa nostettu esille seuraavat trendit: osallistumisen eriarvoistuminen, kyberuhkien, disinformaation ja informaatiovaikuttamisen riskin kasvaminen, eri väestöryhmien välisten erojen kasvaminen koetussa luottamuksessa, poliittisen vastakkainasettelun vahvistuminen ja keskustelukulttuurin kärjistyminen, virkamiehiin, päättäjiin, toimittajiin, tutkijoihin ja esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan toimijoihin kohdistuva järjestelmällinen häirinnän lisääntyminen, kansalaisyhteiskunnan taloudellisten toimintamahdollisuuksien heikkeneminen sekä koulujen ja oppilaitosten demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen eriytyminen.

Äänestysaktiivisuus eriytyy melko voimakkaasti eri väestöryhmien välillä. Hyvin toimeentulevat ja korkeasti koulutetut äänestävät keskimäärin muita väestöryhmiä aktiivisemmin.⁶⁰⁶ Naiset ovat äänestäneet hieman miehiä aktiivisemmin 1980-luvulta lähtien.⁶⁰⁷ Nuorten ja maahan muuttaneiden äänestysaktiivisuus on sen sijaan jäänyt alhaiseksi.55 Nuorten äänestysaktiivisuus kuitenkin kasvoi kevään 2019 eduskuntavaaleissa verrattuna vuoden 2015 vaaleihin. Kehitys heijastelee Nuorisobarometria⁶⁰⁸, jonka mukaan 61 prosenttia nuorista kertoo olevansa vähintään jonkin verran kiinnostunut politiikasta. Kiinnostuksen määrä on korkeimmillaan 20 vuoteen. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on jakaantunut yhä selvemmin eri ryhmien välillä. Osa kansalaisista kokee, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin perinteisten kanavien kautta, kuten äänestämällä vaaleissa.⁶⁰⁹

Sukupuoli, äidinkieli, perheen koettu taloudellinen tilanne sekä vanhempien koulutustaso ja ammatti vaikuttavat siihen, millaisiksi nuori arvioi omat kykynsä vaikuttaa yhteiskuntaan. Sisäinen kansalaispätevyys eli koettu kyky vaikuttaa yhteiskuntaan ja ymmärtää sen toimintaa muotoutuu hyvin varhaisessa vaiheessa ja on yhteydessä muun muassa aikuisiän äänestysaktiivisuuteen sekä muuhun yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Nuorten arviot omista kyvyistään eroavat jo 15-vuotiaana. Tyttöjen sisäinen kansalaispätevyys on poikia heikompaa. Sama ero on havaittu eurooppalaisessa aikuisväestössä naisten ja miesten välillä.⁶¹⁰

Koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat myös Suomessa tuoneet esille tarpeen arvioida, miten demokratian ja vaalien resilienssiä voitaisiin vahvistaa.⁶¹¹ Vaalihäirintä ja hybridivaikuttaminen on tutkimusten valossa Suomessa toistaiseksi ollut maltillista ja melko harva ehdokas on toistaiseksi kokenut vaalihäirintää henkilökohtaisella tasolla. Sen sijaan yleisemmän tason tarkastelu osoittaa, että vaalihäirintä koetaan kasvavana uhkana.⁶¹²

8.2.3Muutostekijän vaikutuksia Suomeen

8.2.3.1Demokratian rakenteiden kunnioittaminen heikkenee

Euroopan unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun jakamattomiin ja yleismaailmallisiin arvoihin, ja se on tietoinen henkisestä ja eettisestä perinnöstään. Se rakentuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteille.⁶¹³ Demokratia on tiiviissä yhteydessä oikeusvaltioon sekä perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ne muodostavat yhteyden, joka pysyy koossa ja toimivana yhteisten tukipilarien kautta. Tutkimukset osoittavat, että kun yksi edellä mainituista elementeistä aikaa luhistua, alkaa luisu muidenkin kohdalla. Toimivan demokratian ja luotettavan oikeusvaltion rakenteista kiinnipitäminen tukevat ja vahvistavat toisiaan, näistä perusrakenteista on pidettävä kiinni ja vahvistettavat Suomessakin. Kansalaisten yhteiskunnalliseen luottamukseen ja näkemyksiin oikeusvaltion ja demokratian toimivuudesta vaikuttavat kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän toimivuuden ohella monet muut tekijät, kuten muun muassa taloustilanne, työllisyystilanne, tulonjako sekä ihmisten tulevaisuuden näkymät.

8.2.3.2Osallistumisen eriarvoistuminen ja vaikuttamistapojen muutos

Osallistumisen eriarvioistuminen vaikuttaa kielteisesti demokratian toimivuuteen ja kokonaisturvallisuuteen. Monissa tutkimuksissa on viime vuosina nostettu esiin huoli suomalaisten yhteiskunnallisen osallistumisen eriytymisestä.⁶¹⁴ Se on ilmiö, joka voi pitkällä aikavälillä rapauttaa yhteiskunnallista luottamusta. Muun muassa henkilön ikä, koulutustausta ja tulotaso ovat yhteydessä osallisuuteen, esimerkiksi äänestysaktiivisuuteen. Ne ovat yhteydessä myös ihmisten kokemuksiin siitä, missä määrin heillä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itseään koskevaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Hyväosaiset osallistuvat keskimääräistä aktiivisemmin, riippumatta siitä, minkälaisia vaikuttamisen tapoja on tarjolla. He myös arvioivat muita myönteisemmin omia vaikutusmahdollisuuksiaan. Eriarvoisuus ja heikko osallisuus heikentävät kokonaisturvallisuutta monin tavoin ja lisäävät näin yhteiskunnan haavoittuvuutta. Jos yhteiskunta on jakautunut ja luottamus vähäistä, ovat valmiudet kohdata kriisit yhdessä heikommat, joka osaltaan heikentää yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Heikko osallisuuden kokemus ja syrjäytyminen ovat yksi sisäisistä turvallisuusriskeistä ja muodostaa osaltaan uhan myös demokratian toteutumiselle.⁶¹⁵